Muusikoiden.net - Keskustelu
Kirjoittaja:Speedy
Alue:Rummut: soittaminen
Aihe:Motivaatio harjoitteluun
Aika:06.07.2012 13:23   (muokattu 06.07.2012 13:31)
jazzmies: Valtaosa rumpaleista ovat todella yksisilmäisiä, mitä tulee harjoitusmateriaalin käyttämiseen ja omaksumiseen itseoppimisvälineenä. Materiaalit ovat usein työläitä,
 
Itseoppimismateriaali on aina itseoppimista, jokaisen oma tulkinta siitä, mitä kirjassa olevinaan opetetaan. Siksi onkin olemassa selkeitä ja vähemmän selkeitä oppaita. On myös olemassa oppaita, jossa kerrotaan kaikkea vähän, pintapuolisisesti ja oppaita jotka syventyvät johonkin tiettyyn osa-alueeseen, esim. rudimentteihin. Wilcoxon ei taida opettaa rudimenttejä, kirjassa on vain biisejä joissa niitä käytetään. Savagen kirjassa taas perehdytään rudimenttien anatomiaan, ainakin itselleni se on auttanut ymmärtämään rudimenttejä paremmin (samoin oppilailleni) eikä rudimentti ole vain joku "epämääräinen" isku sarja. Jokaisesta rudimentistä on myös harjoitus-biisi, jotka ei ole ehkä tasoltaan samaa tasoa Wilcoxonin biisien kanssa, mutta se ei liene tarkoituskaan. Siksi Wilcoxonia ei kannatakkaan ottaa ensimmäiseksi rudimenttia ja tekniikkaa käsitteleväksi oppimateriaalikseen.
 
Nyt ei tule heti mieleen yhtään kirjaa, jossa olisi kerrottu absoluuttisia totuuksia miten tulee soittaa.. Tai no jotain 80-luvun b-luokan kirjoissa kirjoittajan itsensä mielestä, mutta lähinnä mitä itse olisin niin miettinyt. Kaikki kirjat, harjoitukset, opiskelumateriaali, musiikki, yms on minusta vain välineitä oman osaamisen kerryttämiseksi.
 
Jos väännän rautalangasta: Opettelen soittamaan vain single strokea - osaan soittaa vain single strokea, opettelen soittamaan lisäksi double strokea - osaan soittaa single ja double strokea, yhdistänpä ne - osaan soittaa paradiddleä, double padaradiddlä, paradiddle-diddleä ja lähestulkoon mitä vaan, muokkaan single strokea - saan flamin, flam paradiddlen, yms. Lähtötilanteessa osasin kaksi asiaa, niitä yhdistelemällä osaan miljoona asiaa..
 
Sama homma kirjoissa, jos soitan Leevin kirjaa, osaan beat kompit, jos soitan Garibaldin kirjaa osaan funk-kompit. Jos soitan jotain motoriikka harjoitusta syncopationista siinä välissä, voi Garibaldin kompit olla helpompia. Jos en kuuntele musiikkia tai rumputunneilla, en tiedä miten niitä käytetään käytännössä..
 
Loppu kirjoituksesi olikin sellaista politiikon diipadaapaa etten siitä mitään ymmärtänyt..=) Mutta ei se ainakaan motivoinut minua treenaamaan..=I
 
E: itseasiassa ei varmasti motivoi ketään muutakaan, tiedän mihin tämä taas johtaa - ei mihinkään.. Joten omasta puolestani päätän tämän tähän
 
...missä ne ovat muuttava niitä käyttävien musiikkikäsityksiä tyyliin Gary Chaffeen, David Garibaldin, Jukkis Uotilan Syncopation-sovellukset tai Charley Wilcoxonin rudimenttioppaat. Jokainen niistä on saanut musiikkia muuttumaan itsensänäköisemmäksi, osa orgaanisempaan ja osa mekaanisempaan suuntaansa.
 
Musiikintekemisen vaikutus tekniikkaan on välillinen, sillä harva haluaa omalla soitollaan sössiä omia kappaleitaan. Musiikintuottamisen sekä musiikkilähtöisen harjoittelun myötä päästään ydinkysymykseen "miksi tekniikka" - miksi sitä kannattaa harjoitella ja miten löydettäisiin mahdollisimman hyvät keinot musiikillisen näkemyksen, persoonan ja kokonaisvaltaisen minäkuvan eteenpäinviemiseksi ilman sen itsetarkoituksellista korostamista.
Copyright ©1999-2018, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=52&t=210995