| Muusikoiden.net - Keskustelu | |
| Kirjoittaja: | soihtu55 |
| Alue: | Lyriikka |
| Aihe: | Runo: kellastunut hääpuku (2007) |
| Aika: | 20.12.2011 20:03 |
| Kellastunut hääpuku (2007) Liian pieni hääpukuni roikkuu kellastuneena kaapissa. Yksinäinen nainen kirkon käytävällä, ihme, harvinaisuus, ei sitäkään. Varon, ettei hiekka mene lautojen väliin, olkapäitäni särkee, pallonivelet ovat olleet elämän pyörityksessä, side ranteessa on löystynyt. Kulumavikoja, sanoi lääkäri. Niin, olen kulunut, kulutettu työssä. Nousen korokkeelle ja imuroin punaisen sametin. Puhuttelen Jumalaani: Olen pahoillani, jos elämäni on ollut äänekästä yritän välillä olla, hiljaa, eri taajuuksilla. Imuri sammuu hetkeksi, istun alttarin reunalle. Katossa enkelit lentävät kevyissä vaatteissa. Elämässäni on painoarvoa, ranteen luissa, ja nilkoissa. Katson ristillä kärsivää Jeesusta. Naula lävisti hänen nilkkansa. Minun nilkoissani on nauloja, ne kurottiin kokoon. En ole pyhä ihminen, en edes nöyrä, olen kiristetty vanteella tiukasti arkeen. Arkinen ihminen,Martta,sisääni piilotettu Maria. merja ritala | |
| Copyright ©1999-2024, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään. https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=19&t=206355 | |