Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Usko tai älä, mutta kyllä minä ihan kuuntelinkin levyä. Lopputuloksena oli itse asiassa se, että viidennen biisin jälkeen korvat eivät vain enää jaksaneet; SE OLI VÄHÄN SAMA KUIN JOKU HUUTAISI IHAN KOKO AJAN.
 
Nyt en seuraa -- DM ei mitenkään eroa mistään viime vuosien mättölevyistä, mutta silti viimeksi on vituttanut yhtä paljon kolme vuotta sitten?
 
Joo, taisin ilmaista itseäni todella epäselvästi, pahoittelut. Sanotaan nyt tässä aivan suoraan se, että minä EN MISSÄÄN TAPAUKSESSA kannata tätä nykyistä, joskin viimeaikoina jo laantumisen merkkejä näyttänyttä volumesotaa. Loudness-meininki on suoraan sanottuna aivan perseestä.
 
Kyllähän lähes mielivaltaisesti minkä tahansa artistin -sellaisenkin josta itse diggaa niin että painelee kauppaan ja ostaa levyn- äänitallenne saattaa nykyään olla länätty ns. "tappiin asti" ja korvat huutavat hoosiannaa ennen kuin ollaan päästy edes vauhtiin. Mutta kuka minä olen lopulta tuomitsemaan näiden ihmisten näkemyksiä taiteestaan, muuten kuin äänestämällä lompakollani tai jaloillani? Tää on niitä asioita, jotka oikeasti kehtaan laittaa "poissa silmistä (tai no korvista), poissa mielestä"-karsinaan.
 
Kai voidaan siis sanoa, että suhtautumiseni aiheeseen on ristiriitainen ja jokseenkin sekava. En diggaa siitä miten hommat hoidetaan, mutta siedän sitä jossain määrin. Ja sellaisten juttujen kohdalla, jotka saavat innostumaan, alkaa sitten harmittamaan. Tuo Hypnotize tuli nostettua edellisessä kirjoituksessa jotenkin jalustalle, johtunee kellonajasta ja univelasta, mutta toki tuolle aikavälille mahtuu muitakin levyjä joiden masterointi on päässyt ärsyttämään. SOAD on vaan konkreettisena muistissa, koska olin levystä niin valtavan innoissani ja turhauduin kun en enää kestänytkään kuunnella sitä. Silti ei tulisi mieleenkään alkaa tästä soimata bändiä.
 
Plää, sekavaa. Bottom linena tässä Death Magneticin tapauksessa mulla on siis koko ajan ollut lähinnä se, että olkoonkin modernia paskatuotantoa, niin minkäs teet. Jos Amerikan miljonäärirokkari haluaa rutinaa levylleen ja pistää sen sit myyntiin, miten meillä voi olla varaa sanoa yhtään mitään asiaan?

No niin, tuolla Metallican virallisella saitilla kävi sitten joku palkattu dorka jonkun dorkan käskystä poistamassa valtaosan viesteistä joissa käsiteltiin äänenlaatua. Niitä oli 70 prosenttia tulleista viesteistä. Se ei haittaa, koska mitä enemmän tätä ongelmaa salataan, sitä enemmän se saa huomiota.
 
Postatkaapa tänne löytäessänne linkkiä/torrentia josta löytyisi GW versio ilman missattuja nuotteja wav formaatissa cd-tasoisena.

Pitääpä kyllä itsekin paneutua tähän asiaan. Uutukaista en ole toistaiseksi jaksanut edes kuunnella, mutta kyllähän tällaisen kalapaliikin takia pitää jo asiaan perehtyä.
 
Tulipa muute mieleen, että Rock Bandin Blackenedia ja And Justice For Allia on tullut "soiteltua" ja erittäin positiivisesti yllätti, että bassot oli kuultavissa. :)

Onkos muuten kukaan muu huomannu et hyvillä ja isoilla kaiuttimilla toi ongelma ei kuulosta yhtä pahalta ku nappikuulokkeilla. Ite oon tähän mennes kuunnellu levyä stereoista mut tänään ku lähin kouluun ja laiton napit korvaan ni kuuntelin et ei sa**ana, mitä on tapahtunu? Hirvee särö tulee myös tietokoneen kajareilla

Onkos muuten kukaan muu huomannu et hyvillä ja isoilla kaiuttimilla toi ongelma ei kuulosta yhtä pahalta ku nappikuulokkeilla.
 
Ensinnäkin, kaiuttimen koko ja äänenlaatu eivät korreloi suoraan keskenään. Mitkä kaiuttimet on kyseessä? Entä CD-soitin ja vahvistin? Hyvin todennäköistä, että musiikki kuulostaa paremmalta "oikeilla" vehkeilä kuin euron tietokonepurkeilla.

Onkos muuten kukaan muu huomannu et hyvillä ja isoilla kaiuttimilla toi ongelma ei kuulosta yhtä pahalta ku nappikuulokkeilla.
 
Omien vanhojen Dalin 450 -lattiakajarien, Yammun AX-497 -vahvistimen ja Tivoli Audion cd -soittimen kautta kuunneltuna levy kuulostaa oikein hyvältä ja räkäiseltä. Jopa hieman kylmältä paikoin, mikä on vain hienoa ja sopivaa.
 
(Äänikaapelin paksuutta en mitannut eli saattaa toki vaikuttaa levyn yleissoundiin, mikäli on Väärä.)

Olisikin mielenkiintoista tietää, olisiko myyjäliikkeen velvollisuus purkaa kauppa, jos valittaa huonosta masteroinnista.
 
Pahoittelen off-topicia, sillä minulla ei ole mitään kovinkaan tähdellistä sanottavaa Metallican uusimman albumin masteroinnista.. Siihen en ota kantaa suuntaain tai toiseen. Tuo yksi lause vain iski niin pahasti silmään, että oli pakko sanoa jotain, vaikka yleensä koitan olla agitoitumatta tällä palstalla parhaani mukaan.
 
(Kirjoitan tämän nyt sinä-muotoon korostaakseeni teini-ikäisen äksyilyä muistuttavaa alkukantaista pyhää raivoani, mutta tämä ei ole millään muotoa tarkoitettu hyökkäykseksi sinua vastaan persoonana)
 
Kuinka sinä, yksityinen ihminen, musiikin / taiteen / kulttuurin kuluttaja, kehtaat edes sekunnin murto-osaksi ajatella, että sinulla olisi minkäänlaista oikeutta määritellä artistin luoman materiaalin arvoa yleisellä tasolla tai esittää, että artisti olisi jollakin muotoa velvollinen sinulle ja sinun oikuillesi? Onko artisti jonkinnäköinen huora kuuntelijakunnallensa ja velvollinen toteuttamaan tämän näkemyksiä, etenkin silloin kun taitelijan materiaali ei sovi kuuntelijakunnan siitä muodostamaan mielikuvaan, millaisena se haluaa kyseisen artistin nähdä?
 
No ei helvetissä.
 
Artisti / taiteilija / tmv, luo itse materiaalinsa, yksin tai kollektiivisesti, ja kuuntelijakunta syntyy samanhenkisistä ihmisistä jotka löytävät jotakin mielyttävää kyseessäolevasta materiaalista ja sen luomista mielikuvista. Ja sitten kun kuuntelijat ovat muka "antaneet itsestään" jotain artistille tukemalla tämän toimintaa kenties niin rahallisesti (levynmyynti, keikat etc) kuin henkisesti (yleinen fanitus tmv skeida), olettavat he mystisesti, että artisti olisi jotenkin heille vastavuoroisesti velkaa tai, että kuuntelijalla olisi jotenkin tavallista kuolevaista enemmän oikeuksia taiteilijan materiaalia koskien.
 
No ei helvetissä.
 
Artisti ei vastaa kenellekään mistään. Piste. Jos ei kelpaa, se on nyyhnyyh. Artisti ei tule koskaan olemaan velvollinen fanien, kriitikkojen, median tmv mielipiteille, koska koko konteksti hänen taiteensa ympärillä syntyy hänen materiaalinsa kautta. Toki bändi /artisti / tmv voi nöyristellä joka suuntaan niin paljon kuin haluaa, tehdä juttuja joita fanit odottavat, soittaa musaa jota he luulevat muiden haluavan kuunnella.. Eikä siinä mitään, silleen se homma usein toimiikin paremmin, kuin pitämällä kiinni vain ja ainoastaan omista taiteellisista päämääristään.
 
Mutta silloin kun luullaan, että kuluttajalla olisi jokin oikeus vaatia artistilta jotakin koskien artistin materiaalia, sen ulosantia tai sisältöä, ollaan jo niin syvällä vitukossa, ettei itsellä riitä edes käsitystaju moiseen.
 
Over and out.

Mutta silloin kun luullaan, että kuluttajalla olisi jokin oikeus vaatia artistilta jotakin koskien artistin materiaalia, sen ulosantia tai sisältöä, ollaan jo niin syvällä vitukossa, ettei itsellä riitä edes käsitystaju moiseen.
 
Tervetuloa metallica-ketjuun.

Mutta silloin kun luullaan, että kuluttajalla olisi jokin oikeus vaatia artistilta jotakin koskien artistin materiaalia, sen ulosantia tai sisältöä, ollaan jo niin syvällä vitukossa, ettei itsellä riitä edes käsitystaju moiseen.
 
Heh heh.
 
Ajatuksenahan se on kyllä riemuisa, että kuluttajalla olisi oikeus palauttaa levy, jos se on "subjektiivisesti arvioiden kuluttajan mieltymyksiä ja odotuksia vastaamaton". Sinänsä idea ei ole ollenkaan uusi. Moni teatteriesityshän on saanut "rahat takaisin" -tyyppistä palautetta.

Olisihan se tietysti mukavaa saada levy parhaalla mahdollisella soundilla, mutta kun muistaa kuinka ahkerasti ko. bändi on edellisiä levyjään remasteroinut niin... :o/

Mutta silloin kun luullaan, että kuluttajalla olisi jokin oikeus vaatia artistilta jotakin koskien artistin materiaalia, sen ulosantia tai sisältöä, ollaan jo niin syvällä vitukossa, ettei itsellä riitä edes käsitystaju moiseen.
 
Way to miss the point entirely.....

Olisihan se tietysti mukavaa saada levy parhaalla mahdollisella soundilla, mutta kun muistaa kuinka ahkerasti ko. bändi on edellisiä levyjään remasteroinut niin... :o/
 
Luojan kiitos. Aikaisemmat kiekot kelpaa paremmin kuin hyvin sellaisenaan. Ei kiitos millekään kusisille megadeth masteroinneille.

Pahoittelen off-topicia, sillä minulla ei ole mitään kovinkaan tähdellistä sanottavaa Metallican uusimman albumin masteroinnista.. Siihen en ota kantaa suuntaain tai toiseen. Tuo yksi lause vain iski niin pahasti silmään, että oli pakko sanoa jotain, vaikka yleensä koitan olla agitoitumatta tällä palstalla parhaani mukaan.
 
(Kirjoitan tämän nyt sinä-muotoon korostaakseeni teini-ikäisen äksyilyä muistuttavaa alkukantaista pyhää raivoani, mutta tämä ei ole millään muotoa tarkoitettu hyökkäykseksi sinua vastaan persoonana)
 
Kuinka sinä, yksityinen ihminen, musiikin / taiteen / kulttuurin kuluttaja, kehtaat edes sekunnin murto-osaksi ajatella, että sinulla olisi minkäänlaista oikeutta määritellä artistin luoman materiaalin arvoa yleisellä tasolla tai esittää, että artisti olisi jollakin muotoa velvollinen sinulle ja sinun oikuillesi? Onko artisti jonkinnäköinen huora kuuntelijakunnallensa ja velvollinen toteuttamaan tämän näkemyksiä, etenkin silloin kun taitelijan materiaali ei sovi kuuntelijakunnan siitä muodostamaan mielikuvaan, millaisena se haluaa kyseisen artistin nähdä?
 
No ei helvetissä.
 
Artisti / taiteilija / tmv, luo itse materiaalinsa, yksin tai kollektiivisesti, ja kuuntelijakunta syntyy samanhenkisistä ihmisistä jotka löytävät jotakin mielyttävää kyseessäolevasta materiaalista ja sen luomista mielikuvista. Ja sitten kun kuuntelijat ovat muka "antaneet itsestään" jotain artistille tukemalla tämän toimintaa kenties niin rahallisesti (levynmyynti, keikat etc) kuin henkisesti (yleinen fanitus tmv skeida), olettavat he mystisesti, että artisti olisi jotenkin heille vastavuoroisesti velkaa tai, että kuuntelijalla olisi jotenkin tavallista kuolevaista enemmän oikeuksia taiteilijan materiaalia koskien.
 
No ei helvetissä.
 
Artisti ei vastaa kenellekään mistään. Piste. Jos ei kelpaa, se on nyyhnyyh. Artisti ei tule koskaan olemaan velvollinen fanien, kriitikkojen, median tmv mielipiteille, koska koko konteksti hänen taiteensa ympärillä syntyy hänen materiaalinsa kautta. Toki bändi /artisti / tmv voi nöyristellä joka suuntaan niin paljon kuin haluaa, tehdä juttuja joita fanit odottavat, soittaa musaa jota he luulevat muiden haluavan kuunnella.. Eikä siinä mitään, silleen se homma usein toimiikin paremmin, kuin pitämällä kiinni vain ja ainoastaan omista taiteellisista päämääristään.
 
Mutta silloin kun luullaan, että kuluttajalla olisi jokin oikeus vaatia artistilta jotakin koskien artistin materiaalia, sen ulosantia tai sisältöä, ollaan jo niin syvällä vitukossa, ettei itsellä riitä edes käsitystaju moiseen.
 
Over and out.
 
Minulla ei ole minkäänlaista oikeutta määritellä artistin luoman materiaalin arvoa yleisellä tasolla tai esittää, että artisti olisi jollakin muotoa velvollinen toteuttamaan näkemystäni. Kirjoituksesi on asiaa, mutta menee tämän threadin ohi.
 
Asiassa ei ole kyse siitä mistä kirjoitat. Ehdotan että kuuntelet nuo näytteet, kunhan löytyy taas toimiva linkki. Jos kyseessä olisi taiteellinen valinta, miksi levystä löytyy hyvältä kuulostava versio? En kritisoi, enkä usko että kukaan muukaan kritisoi tässä threadissa yhtyettä. Kyse on siitä, että levyn cd/vinyyli myyntiversiossa ääni on perseellään. Odotan itsekin yhtyeen/Metallican tuotannon vastausta asiaan.
 
Mikäli asia on mielestäsi turha ja itsekäs, miksi se on selkeästi suurin topic Metallican omalla keskustelufoorumilla? Bändin foorumin kirjoittajat ovat valtaosin bändin faneja, näin voi olettaa. Katso itse, jos et usko. Ei tuolla satunnaiset kyllikit kirjoita huvikseen, vaan fanit. http://www.metallicabb.com/index.php?showforum=2
 
Kannattaa myös lukea niiden ihmisten kommentit, jotka ehtivät tuon torrentin kautta löytyneen näytteen kokeilla itse. Löytyvät sivun pari takanapäin tästä threadista.
 
En osaa asiaa paremmin summata kuin mitä bedlam sanoi tässä threadissa: "Parempi vertaus mielestäni se, että hyvästä leffasta julkaistaan paskalaatuinen dvd, jossa on kuvasuhde pielessä ja rakeinen kuva. Kyllä, palautan dvd:n ja ostan paremman julkaisun jos se on mahdollista."
 
Tämä ei ole millään muotoa tarkoitettu hyökkäykseksi sinua vastaan persoonana. Pyydän nöyrästi tutustumaan noihin näytteisiin.

Mutta silloin kun luullaan, että kuluttajalla olisi jokin oikeus vaatia artistilta jotakin koskien artistin materiaalia, sen ulosantia tai sisältöä, ollaan jo niin syvällä vitukossa, ettei itsellä riitä edes käsitystaju moiseen.
 
Missasit (kuten aika monikin tässä ketjussa) pointin. Bedlam sanoi mielestäni sen tuolla jo hyvin: ""Parempi vertaus mielestäni se, että hyvästä leffasta julkaistaan paskalaatuinen dvd, jossa on kuvasuhde pielessä ja rakeinen kuva. Kyllä, palautan dvd:n ja ostan paremman julkaisun jos se on mahdollista."
 
E: Toistinkin jo sanotun asian
 
E2: Toinen esimerkki voisi olla, että jokaisessa Death Magneticissä olisi levynkannet paskana ja CD-levy täynnä naarmuja, mutta artisti olisi "halunnut" näin olevan.

"Parempi vertaus mielestäni se, että hyvästä leffasta julkaistaan paskalaatuinen dvd, jossa on kuvasuhde pielessä ja rakeinen kuva. Kyllä, palautan dvd:n ja ostan paremman julkaisun jos se on mahdollista."
 
Mitä jos se ohjaaja haluskin paskaa kuvaa tukemaan leffan fiilistä ja juonta?
 
Enemmän siitä mielestäni on kysymys, kuin mistään masteroijan epäonnistumisesta.

Ihmeellinen näkemys että taiteen tekemisestä ja lopputuloksesta ei saisi keskustella kriittisesti. Omasta mielestä kritiikki on olennainen osa taidetta, koska se on aina (toivottavasti) kaksi suuntaista. Näissä masterointijutuissa (tai missä vaiheessa digisärö onkaan tulllut mukaan) voi jo puhua eräänlaisesta maneerista, joka harvoin on hyvän taiteen merkki.
 
Ja tosiaan RHCP:n Stadium Arcadiumista tuli myöhemmin ulos lp-versio, joka on aivan toista maata kuin normi-cd. En tiedä kenen aloitteesta tuo tehtiin, mutta selvästi haluttiin tuoda esiin, että studiossa on tehty soundillisesti hyvää jälkeä, mutta markkinoiden vaatimuksesta sitä ei uskallettu laittaa laajempaan levitykseen. Toivottavasti jatkossa, jos kerta on pakko vetää masteri ruvelle, pistetään liikkeelle myös kuuntelukelpoinen versio, vaikka samalle levylle (vai mikä se formaatti sitten tulevina vuosina onkaan).
 
Heikko esitys näiltä tämän ketjun keskustelun torpedoijilta väittää että tässä tapauksessa kritiikin esittäjän olisivat liikkeellä vain siksi että ovat lukeneet jenkkisivuilta että DM:llä on huono masterointi, kuuleehan tuon nyt jokainen muutaman minuutin kuuntelulla (jos ei heti). Sama ongelma on ollut monella muullakin levyllä, eivätkä kaikki ole raskaammasta päästä. Rush ja RHCP tulivat jo yllä, U2:n viimeisimmät levyt ovat samaa sarjaa. Tuon kertovat kyllä omat korvat ilman mitään editoreita tai jenkkisaitteja.
 
Taiteesta saa ja pitää keskustella kriittisesti. Saa jopa vaatia taiteilijaa tekemään erilaisia ratkaisuja, mutta onneksi vapaassa maailmassa taiteilija voi itse päättää miten vaatimuksiin suhtautuu. Sehän se varsinaista markkinakapitalismia on jos taiteen "kuluttaja" ei saisi äänestää kuin lompakolla. Miten sellaisessa ympäristössä onnistuisi herättää taiteen avulla keskustelua tai provosoida?

Pahoittelen off-topicia, sillä minulla ei ole mitään kovinkaan tähdellistä sanottavaa Metallican uusimman albumin masteroinnista.. Siihen en ota kantaa suuntaain tai toiseen. Tuo yksi lause vain iski niin pahasti silmään, että oli pakko sanoa jotain, vaikka yleensä koitan olla agitoitumatta tällä palstalla parhaani mukaan.
 
(Kirjoitan tämän nyt sinä-muotoon korostaakseeni teini-ikäisen äksyilyä muistuttavaa alkukantaista pyhää raivoani, mutta tämä ei ole millään muotoa tarkoitettu hyökkäykseksi sinua vastaan persoonana)
 
Kuinka sinä, yksityinen ihminen, musiikin / taiteen / kulttuurin kuluttaja, kehtaat edes sekunnin murto-osaksi ajatella, että sinulla olisi minkäänlaista oikeutta määritellä artistin luoman materiaalin arvoa yleisellä tasolla tai esittää, että artisti olisi jollakin muotoa velvollinen sinulle ja sinun oikuillesi? Onko artisti jonkinnäköinen huora kuuntelijakunnallensa ja velvollinen toteuttamaan tämän näkemyksiä, etenkin silloin kun taitelijan materiaali ei sovi kuuntelijakunnan siitä muodostamaan mielikuvaan, millaisena se haluaa kyseisen artistin nähdä?
 
No ei helvetissä.
 
Artisti / taiteilija / tmv, luo itse materiaalinsa, yksin tai kollektiivisesti, ja kuuntelijakunta syntyy samanhenkisistä ihmisistä jotka löytävät jotakin mielyttävää kyseessäolevasta materiaalista ja sen luomista mielikuvista. Ja sitten kun kuuntelijat ovat muka "antaneet itsestään" jotain artistille tukemalla tämän toimintaa kenties niin rahallisesti (levynmyynti, keikat etc) kuin henkisesti (yleinen fanitus tmv skeida), olettavat he mystisesti, että artisti olisi jotenkin heille vastavuoroisesti velkaa tai, että kuuntelijalla olisi jotenkin tavallista kuolevaista enemmän oikeuksia taiteilijan materiaalia koskien.
 
No ei helvetissä.
 
Artisti ei vastaa kenellekään mistään. Piste. Jos ei kelpaa, se on nyyhnyyh. Artisti ei tule koskaan olemaan velvollinen fanien, kriitikkojen, median tmv mielipiteille, koska koko konteksti hänen taiteensa ympärillä syntyy hänen materiaalinsa kautta. Toki bändi /artisti / tmv voi nöyristellä joka suuntaan niin paljon kuin haluaa, tehdä juttuja joita fanit odottavat, soittaa musaa jota he luulevat muiden haluavan kuunnella.. Eikä siinä mitään, silleen se homma usein toimiikin paremmin, kuin pitämällä kiinni vain ja ainoastaan omista taiteellisista päämääristään.
 
Mutta silloin kun luullaan, että kuluttajalla olisi jokin oikeus vaatia artistilta jotakin koskien artistin materiaalia, sen ulosantia tai sisältöä, ollaan jo niin syvällä vitukossa, ettei itsellä riitä edes käsitystaju moiseen.
 
Over and out.
 
Kuten tuossa jo muutama kommentoikin, missasit lauseen tarkoituksen, ja irroitit hienosti sen kontekstista, ja keksit sille oman merkityksen. Kuten jo kahteen kertaan olen tuon kirjoitsen jälkeen maininnut; digitaalisäröä on vaikea pitää osana soundia. Jos levy toimitettaisiin kuluttajille hieman naarmuuntuneena, harva kyseenalaistaisi jos haluaisi palauttaa levyn ja vaatia toimivan tilalle. Levyn nykiminen häiritsee kuuntelunautintoa, vaikkakin jos artisti olisi halunnut luoda sillä omaa soundia. Pohdinkin juuri siksi, onko liiallinen digitaalisärö ja epäonnistunut masterointi sellainen vika tuotteessa, josta voisi kuluttajana vaatia kaupan purkua. Asiahan selviää vaan kokeilemalla. Ei artisti ole minulle mitään velkaa, jos ostan hänen levyjään. Vaikka ne olisivat sisällöltään miten huonoja. Tälläistähän en olekkaan väittänyt. Puin ainoastaan julkaisun huonoa teknistä laatua. En sisältöä.

Kuten tuossa jo muutama kommentoikin, missasit lauseen tarkoituksen, ja irroitit hienosti sen kontekstista, ja keksit sille oman merkityksen. Kuten jo kahteen kertaan olen tuon kirjoitsen jälkeen maininnut; digitaalisäröä on vaikea pitää osana soundia. Jos levy toimitettaisiin kuluttajille hieman naarmuuntuneena, harva kyseenalaistaisi jos haluaisi palauttaa levyn ja vaatia toimivan tilalle.
 
Ei tämä vertaus päde. Naarmuuntunut levy (vahingoittunut fysikaalinen media) on aivan eri asia kuin tietoinen sisällöllinen ratkaisu ja sitä koskien on kuluttajansuojalaissa olemassa pykälä.
 
Levyn nykiminen häiritsee kuuntelunautintoa, vaikkakin jos artisti olisi halunnut luoda sillä omaa soundia. Pohdinkin juuri siksi, onko liiallinen digitaalisärö ja epäonnistunut masterointi sellainen vika tuotteessa, josta voisi kuluttajana vaatia kaupan purkua. Asiahan selviää vaan kokeilemalla.
 
Ei, ei, ei. Masteroinnin "epäonnistuminen" ja digitaalisärön "liiallisuus" ovat aivan subjektiivisia käsitteitä siitäkin huolimatta, että moni täällä on samaa mieltä. Kaupalla tai levy-yhtiöllä ei ole minkäänlaista velvoitetta (kaupan tapauksessa ei edes mahdollisuutta) toimittaa kuluttajalle "hyväsoundista" levyä pelkästään kuluttajan omien mieltymysten mukaisesti. Tietysti se SAA sen tehdä jos huvittaa, mutta se on levy-yhtiön asia, ei kaupan velvoite.

Ei tämä vertaus päde. Naarmuuntunut levy (vahingoittunut fysikaalinen media) on aivan eri asia kuin tietoinen sisällöllinen ratkaisu ja sitä koskien on kuluttajansuojalaissa olemassa pykälä.
 
Ei, ei, ei. Masteroinnin "epäonnistuminen" ja digitaalisärön "liiallisuus" ovat aivan subjektiivisia käsitteitä siitäkin huolimatta, että moni täällä on samaa mieltä. Kaupalla tai levy-yhtiöllä ei ole minkäänlaista velvoitetta (kaupan tapauksessa ei edes mahdollisuutta) toimittaa kuluttajalle "hyväsoundista" levyä pelkästään kuluttajan omien mieltymysten mukaisesti. Tietysti se SAA sen tehdä jos huvittaa.
 
Nyt ollaankin juuri asian ytimessä. Miten määritellään vahingoittunut media, ja mihin se raja vedetään? Ostettu musiikki on aistinvarainen tuote, joten jossain kulkee se raja, jossa tuotetta voidaan pitää vahingoittuneena, tai sen teknistä laatua niin huonona, että kauppa voidaan purkaa. Jos jokainen levy naarmutettaisiin artistin toiveesta "oikean soundin" tai taiteellisen näkemyksen aikaansaamiseksi, niin se olisi myös tietoinen sisällöllinen ratkaisu. Yhtä subjektiivnen käsite tämäkin olisi. Kuluttajavirasto tekisi tässä tapauksessa sen päätöksen, olisiko levyyhtiöllä korvausvelvollisuus. Tässä tapauksessa se tarkottaisi lähinnä kaupan purkua. Tätä asiaa juuri pohdin, koska kuluttajat ovat tästä kahta eri mieltä.