Media ja viihde ›

Robin Williams Good Will Huntingissa. Kohtaus jossa Matt Damonin hahmo loukkaa Williamsin hahmon vaimoa on uskomaton. "I will fucking end you!"
 
Taidan antaa plussan kun ei tarvinnut tulla itse tätä kirjoittamaan. Hienon hieno roolisuoritus. Yksi parhaista.

Eli tarvitaanko elokuvassa/sarjassa näyttelijöitä?
 
Kysymys perustuu Peter Greenawayn postmoderniin elokuva-ajatteluun, jonka mukaan elokuvan ei tulisi perustua näyttelijäntyöhön.

Niinno tosta nyt tuli mieleen varmaankin se absoluuttisesti paras näyttelijäsuoritus koskaan missään, nimittäin James Gandolfini Tony Sopranona.
 
Sarjoihin kun päästiin niin sanonpa, että Dennis Franz NYPD bluen Andy Sipowiczina. Ei jumalauta, paras.

Salkkareiden Niko oli aika hyvä kausina 5-8
 
Al Pacino Naisen tuoksussa ja 80% Jack Nicholsonin rooleista.

Sanoisinpa että Naomi Wattsin rooli Mulholland Drivessa(tulee muuten tulevana yönnä tv:stä) ja Laura Dernin suoritus Inland Empiressä ovat sen luokan tunteiden tulkintaa, joissa ihailee näyttelijän kykyjä.
 
Molemmissa leffoissa on kohtaus joissa nämä näyttelijättäret joutuvat näyttelemään itkemistä ilman mitään leikkauksia. Se vaikutti ehkä eniten.

Johnny Depp vetää kerrassaan loistavan suorituksen The Libertinessa. Sanoisin että se on hänen paras näyttelijäsuoritus, vaikka en nyt ihan kaikkia sen elokuvia olekaan nähnyt.

Javier Bardem elokuvassa No Country For Old Men. Yksi jäätävimmistä pahiksista ikinä, naurettavasta hiustyylistään huolimatta. "Hello, Carson. Let's go to your room."
 
Myös Joe Pesci on loistava höyrypäisenä gangsterina Scorsesen mafialeffoissa.
 
Niin ja se Ledgerin Jokeri. On se.

Tuossa kun mainittiin Robin Williams, niin tuli mieleen että siinäpä on kyllä hyvä näyttelijä. Hauskakin vielä. Jollei mitään Jumanji yms paskaleffoja lasketa mukaan.
 
Bill Murray osaa myös näytellä juuri ne tietynlaiset roolit niin muikeasti, että aijaijai.

Elmo Lincoln
 
Teki ekan Tarzan roolin, tunteella. Weismuller johdatti myöhemmin roolin oikeuksiinsa

Harvey Keitel yleensäkin (esmes Pianossa), mutta aika jäätävä sivuosa Pulp Fictionissa Mr. Wolfina-huippua.
 
"Let's not start sucking each other's dicks quite yet, gentlemen"

Harvey Keitel yleensäkin (esmes Pianossa), mutta aika jäätävä sivuosa Pulp Fictionissa Mr. Wolfina-huippua.
 
"Let's not start sucking each other's dicks quite yet, gentlemen"
 
Tämäpä on muuten totta. Ehkä hienoimpia sivuosia ikinä.

Tuossa kun mainittiin Robin Williams, niin tuli mieleen että siinäpä on kyllä hyvä näyttelijä. Hauskakin vielä. Jollei mitään Jumanji yms paskaleffoja lasketa mukaan.
 

 
Totta tuokin. Loistava koomikko mutta pystyy herkistymäänkin.
 
Jack Nicholson sekä Käenpesässä että vallankin Hohdossa.
 
Joskus lukiossa katsottiin äikäntunnilla tällainen filmi:
http://en.wikipedia.org/wiki/My_Left_Foot_(film)
Siitä jäi kumma olo pitkäksi aikaa ja muistan ihailleeni tuon Day-Lewisin roolityötä todella.

Usein parhaita ovat elokuvat, joissa on hienoja näyttelijäsuorituksia tuntemattomien näyttelijöiden tekeminä, esim Eastwoodin Iwo Jima-leffat. Sitten, kun näyttelijästä tulee riittävän iso stara, elokuvat ovatkin näyttelijää eikä näyttelijä elokuvaa varten. Ne, jotka osaavat/uskaltavat tehdä erilaisia rooleja ja onnistuvat siinä, jäävät mieleen. Vaikkapa Jim Carrey/Tahraton mieli.
Sitten on joitain, joiden läsnäolo on sitä luokkaa, että pelastavat huononkin elokuvan. Esim. joku Morgan Freeman on niin vakuuttava, että ostaisin häneltä käytetyn auton koska vain.

Jollei mitään Jumanji yms paskaleffoja lasketa mukaan.
 
Mitä vit.. Jumanji on ihan hiton hyvä leffa. Tai oli silloin joskus 10 veenä kun sen näin. Siinä on sitä paitsi Ihq Dunst. Just tuommosiin Robin Williams on luotu.
 
Bill Murray osaa myös näytellä juuri ne tietynlaiset roolit niin muikeasti, että aijaijai.
 
Mun mielestä Bill Murray on joka leffassa samanlainen oma itsensä. Which is nice.

Malcolm McDowell (Kellopeliappelsiini), Jack Nicholson (Hohto) ja Dennis Hopper (Blue Velvet). Siinä nyt muutama mitä tuli äkkiseltään mieleen.

Malcolm McDowell (Kellopeliappelsiini), Jack Nicholson (Hohto) ja Dennis Hopper (Blue Velvet). Siinä nyt muutama mitä tuli äkkiseltään mieleen.
 
Nämä on helppo allekirjoittaa. Varsinkin tuo Dennis Hopperin rooli herättää kysymyksen näyttelijän mielenterveyden laadusta, niin pelottavan uskottavasti osansa näyttelee.

Malcolm McDowell (Kellopeliappelsiini), Jack Nicholson (Hohto) ja Dennis Hopper (Blue Velvet). Siinä nyt muutama mitä tuli äkkiseltään mieleen.
 
Nämä allekirjoitan. Mutta Blue Velvettiä lukuunottamatta, koska en ole nähnyt kyseistä pätkää.. Pitäis varmaa katsastaa..
 
On se Kellopeliappelsiini niin hieno..
 
''Ho, ho, ho! Well, if it isn't fat stinking billy goat Billy Boy in poison!
How art thou, thou globby bottle of cheap, stinking chip oil?
Come and get one in the yarbles, if ya have any yarbles, you eunuch jelly thou!''

Al Pacino arpinaamassa ja Tom Hanks Forrest gumpissa.

Klaus Kinski jotakuinkin aina, mutta mainittakoon Werner Herzogin kanssa tehdyt filmit. Äijä oli täysi sekopää joka kuvausten yhteydessä useampaankin otteeseen oli joko tappaa jonkun tai tulla tapetuksi. Aivan huikealla intohimolla vedetyt kohtaukset, vaikka Kinski vain tuijottaisi hiljaa kameraan, katsoja voi kokea tunteiden vellomisen.
 
Useimmat Kinskin kohtauksista kuvattiin yhdellä otolla, uusintaotot eivät olisi olleet yhtä hyviä ja Kinskin kanssa työskentely oli varsin räjähdysherkkää.
 
Suorastaan hypnoottinen Aguirren loppukohtaus: http://www.youtube.com/watch?v=D33XSldDG2E&feature=related
 
Raivoamista Fitzcarraldon kuvaustauolla, ohjaaja Herzogin mukaan tuo oli todella pientä verrattuna pahimpiin purkautumisiin: http://www.youtube.com/watch?v=MPKODzv1PD4&feature=related