Kitarat: kitarakamat ›

tsi:
Warmothin osat on kyllä muuten perinnemeininkiä, esim kaulaliitosten suhteen (joka on siis aina pulttikaula kantikkaalla liitoksella). Minkäs teet, jotkut tomppelit noita perinneliitoksia ostaa, vaikka AANJ hernekeppikaulat ovat kirkkaasti parhautta kitarassa.
 
Vähän sama korsujenkin kanssa. XXS-kokoa etsivää kyrsii, kun jotku tomppelit (useimmat) eivät niitä osta ja siksi saatavuus on huono.

fox: Alunperinkin niissä Wizardeissa Friz Katohin suunnittelemissa, piti ensittäinkin käyttää "special truss rodia" eli sellasta vahvikkeella olevaa kaularautaa. Kuvia kaularaudasta oli joskus tuolla Ibanez-foorumilla ICW:ssa. Löytyy myös kirjasta "Ibanez - the untold story" jossa on kuvat Wizardin ja Ultran eroista, erikoiskaularauta Wizardissa näkyy hyvin. Ja kyllä siellä on myös maininta "quartersawn maple"..
"Julkistuksen" 1985 jälkeen niissä Wizardeissa on sitten tuon foorumin juttujen mukaan tullut lisäksi jotain bubinga-vahvikkeita lisäksi.
 
Millainen vahvike siinä kaularaudassa on? Heikosti löysin infoa, mutta ainakin tässä kuvassa poikkileikkauket ovat aika normaaleja: https://www.guitarmasterclass.net/g … tar_forum/index.php?showtopic=46378
 
Tämmöisenkin väitteen löysin: l For the first couple of years, the 550 had a flatsawn neck with a scarfed on headstock. The nut was also bolted through the neck, couple that with the trussrod cavity and that is why so many of them have cracks around the mounting bolts (not much wood around there). The neck pocket is also Strat like, with the last couple of frets being a fingerboard extension.
 
Uudemmissa näkyy olevan tummat suikaleet osien välillä. Olisivatkohan ne sitten nuo mainitsemasi bubingavahvikkeet?

Varmaankin nuo suikaleet on just ne bubingat. Mulla ei oo noista "uudemmista" Hoshinon (Ibaneesin) kepeistä oikein sen kummempaa tietoa, paitsi mitä tuolta ICW-sivustolta satunnaisesti osuu silmiin. ;)
Siellä oli jotain n. viikko sitten noista jotain juttua, joten ajattelin tännekin laitella.
Mutta tosiaan, tuossa Ibanez-kirjassa oli kuvaa tuosta Wizard-Ultra parista kyllä. Siinä näkyy selväst keskenään erilaiset kaularaudat.

Mikko1978:
Minä taasen pidän lukkovirittimiä hyödyttömänä kuolleena lisämassana, vireen kannalta täysin merkityksettöminä ja kieltenvaihtoa hidastavana tekijänä. Poikkeuksena tässä on laajaliikkeisellä lukottomalla tallalla syvyyspommittelu, jolloin toki lukkovirittimistä on hyötyä, mutta eikö silloinkin kannattaisi siirtyä suoraan satulalukkoon? Mistähän tuo myytti lukkovirittimien vaikutuksesta vireen pitoon on edes lähtenyt? Virittimillä on hyvin harvoin tekemistä tuon kanssa.
 
Joo, ei ne lukkovirittimet minunkaan kokemuksen mukaan mitään virettä paranna. Eikä siinä kielenvaihdossa ole muutenkaan niin älytön homma, että sen takia kannattaa erikseen hommata lukkovirittimet. Käyttää muutaman euron kieliveiviä kieltenvaihdossa. Jos ei jaksa muutoin pyörittää muutamaa kierrosta kieltä, niin pääsee halvemmalla ja helpommalla.
Vireen ongelmat ovat kyllä mahdollisia, mutta varsin usein vaihdetaan turhaan virittimet kun itse ongelma on huonossa satulassa.

fox:
Mutta tosiaan, tuossa Ibanez-kirjassa oli kuvaa tuosta Wizard-Ultra parista kyllä. Siinä näkyy selväst keskenään erilaiset kaularaudat.
 
Tuossa vanhassa mainosksessa näkyy olevan Wizardissa kaksitoinen- ja Ultrassa yksitoiminen rauta, mutta ihan normaaleilta lajityyppinsa raudoilta näyttävät ensivilkaisulla.

HraBeaver: Kierrän ehkä vähän kehää, mutta tämä juuri oikeastaan on se ihmetyksenaiheeni. Että miksi ne "modernit"* ominaisuudet on niin kiellettyjä perinteisen näköisessä kitarassa?
 
Tai kääntäen; jos haluan että kitarassa olisi vaikka rosterinauhat ja lukkovirittimet, niin mistä ihmeestä tulee oletus että haluan kitarani automaattisesti myös smurffilimpparin värisenä ja soittelen sillä pelkästään djenttimetallia? Tai jos ylänauhoille olisi helpompi pääsy lyhyemmilläkin sormilla, niin kitaralla soitellaan sitten pelkästään kasaritilutusta ja sen pitää näyttääkin siltä?
 
(*Itse pidän vaikka jotain lukkovirittimiä ihan perus vireisyyttä ja kieltenvaihtoa helpottavana käytännön mukavuutena, enkä jonain ihmeen "modernina" avaruustouhuna.)
 
Fenderiä en ole eläissäni omistanut, ehkä sekin päivä joskus vielä tulee. Enemmän huvittaa Gibsonin touhu. Joskus kitarakaupassa soittelin Les Paul Axcessilla, ja kaulaliitoshan oli erittäin mukava ja käytännöllinen. Siitäkin ominaisuudesta olisi pitänyt maksaa sitten vain joku reilu viisi tonnia, kun yhtä mukava ergonomia löytyy kolmen markan harleybenttonista. Tai sitten nimetään koko mallisto "Modern" linjaksi, kun siinä on jopa lukkovirittimet ja mikrofonien puolitus, eikä tarvitse maksaa enää kuin tonni lisähintaa. Vähän niin kuin joku Toyota mainostaisi helvetin isolla että "meidän autossa on muuten KESKUSLUKITUS ja MUKITELINE, VAU voitko uskoa?!". Ja senkin auton saisi sitten vain neonvärisenä kun on niin "moderni".
 
Ja pahoittelen, taisi mennä taas räntiksi.
 
Ei kai ne kiellettyä ole mutta nähtästi ei ole menekkiä. Kai niitä ois tehty muuten.
 
Mäkin käännän :D Miksi kukaan haluaisi vimosen päälle älytelkkarin, mutta ulkonäöltään viilukylkisen kuvaputkitölsän näköisen? Tai T Fordin lataushybridillä? Tai taskukellon diginäytöllä?
 
Gibson LP Axcessissakaan ei taida olla rosterinauhoja, eikä muistaakseni ees lukkovirittimiä. Ja kuten tuolla muutkin mainitsi, ei lukkovirittimet tuo kuin painoa lapaan.
 
Kyllä sun spekseillä kitaroita löytyy, ja ihan ilman smurffivärejäkin, vähän ronkeliruuvia löysemmällä (tai lompakon nyörejä). Mutta Gibsonia et löydä. Ja kaikki Les Paulit näyttää hevikitaroilta. Esim vaikka tuo on tanssilavaluukkiin sopiva:
 
https://www.thomann.de/fi/ibanez_az2402_tff.htm

HraBeaver: Kierrän ehkä vähän kehää, mutta tämä juuri oikeastaan on se ihmetyksenaiheeni. Että miksi ne "modernit"* ominaisuudet on niin kiellettyjä perinteisen näköisessä kitarassa?
 
Joudut katsomaan Fenderin ja Gibsonin ulkopuolelle, koska nämä valmistajat eivät ole kiinnostuneet mistään 1960-lukua modernimmasta, eikä suurin osa heidän asiakaskunnastaankaan.
 
Olen kanssasi samaa mieltä, siinä ei ole mitään järkeä miksi Fendereissä on se sama laatikon muotoinen kaulan liitos, eikä sitä ole pyöristetty tai ainakin ohennettu. Sama Gibsonilla.
 
Jos minä olisin vastuussa näistä merkeistä, niin perusmallit olisivat moderneja ja vintagea haluaville olisi oma "niinkuin ennen wanhaan" mallistonsa.
 
"Mut onhan Gibsonilla ne Historicit". Joo, mutta normimalleilla on paperilla about samat speksit, käytännössä painavampaa puuta, niin pitää porata reikäjuustoksi. Niin ja laadunvalvonta on paskempaa omien kokemusteni perusteella.
 
Modernisoitua Stratoa tai Telea halajava voi katsoa esim. Schecter Nick Johnston signature-mallien suuntaan. Hinnat eivät ole pahat, speksit hyvät. On lukkovirittimet ja rosterinauhat, sekä viistottu tallan liitos. Kaulan mitoista en osaa sanoa.
 
Modernisoitua Les Paulia halajavat voivat katsoa vaikka Schecter Solo-II malleja. Tai ESP/LTD EC-mallistoa.
 
Modernisoitua SG:ta edustaisi vaikkapa ESP/LTD Viper-mallisto.

Tätä samaa asiaa on käsitelty usein aikaisemminkin ja kyllä esim Gibson on kokeillut hyvinkin erilaisia ja moderneja ratkaisuja, mutta suurin osa ostajista haluaa ne kitarat perinteisillä ratkaisuilla ja siksi vaikka seiskakielisiä tai floyd rose tallaisia kitaroita on valikoimassa hyvin vähän tai ei ollenkaan.
80-luvulla Gibson julkaisi floyd rose ja kahler kampisia kitaroita varmaan kaikista lankku kitaroista ja niistä ei kuitenkaan tullut mitenkään älyttömiä hittejä. Robottivirittimet saivat täystyrmäyksen käyttäjiltä. Seiska kielistä on ollut ja ei tullut menestystä.
Kyllä se firma on ainakin kokeillut monenlaista, mutta perinteisemmät mallit on aina myyneet paremmin.
 
Tässä on Gibson L6S, jossa on kaula muistaakseni sirompi kuin nyky Gibsoneissa. Hintakaan ei ole ihan älytön.
https://reverb.com/p/gibson-l6-s-deluxe-1973-1980

samiko: Kai niitä ois tehty muuten
 
Sen verran on tehty, että klassisen formaatin mallistosta ainakin Telecaster Bajoissa on 9.5" radius, keskikokoiset jumbonauhat ja 4-asentoinen mikkikytkinhelvetti. Ei nyt iso poikkeama perinteestä, mutta jotain silti.

LaXu: miksi Fendereissä on se sama laatikon muotoinen kaulan liitos
 
Siihen tottuu kun riittävän kauan yläkaulalta tiluttelee, mutta vittumaisen epäergonominen lootahan se silti on ja pahasti tiellä. Mutta eikös niillä ole myös kaiken maailman modernplayereita sun muita, joissa se liitoskohta on viistetty matalammaksi?

LaXu: Joudut katsomaan Fenderin ja Gibsonin ulkopuolelle, koska nämä valmistajat eivät ole kiinnostuneet mistään 1960-lukua modernimmasta, eikä suurin osa heidän asiakaskunnastaankaan.
....................
 
Tässä olet osittain väärässä. On totta, että modernista pitävät asiakkaat ostavat mieluummin jotakin muuta kuin Fenderiä tai Gibsonia, mutta sama ei todellakaan koske noita valmistajia. Kyllä sekä Fenderiltä, että Gibsonilta on vuosien varrella tullut paljon innovatiivisia uutuuksia ja moderneja ratkaisuja, mutta ne ilmeisestikään ei ole ollut varsinaisia myyntimenestyksiä. Eikä tarvitse edes mennä Gibsonin edesmenneeseen X-mallistoon tai robottivirittimiin, vaan onhan Gibsonilla varmaan kitara-alan uutuuksia kuuskytluvun jälkeenkin enemmän kuin moni kuvittelisi. Monilla on vaan itsellään aika rajoittunut käsitys Fenderistä ja Gibsonista.

hallu: Tässä olet osittain väärässä. On totta, että modernista pitävät asiakkaat ostavat mieluummin jotakin muuta kuin Fenderiä tai Gibsonia, mutta sama ei todellakaan koske noita valmistajia. Kyllä sekä Fenderiltä, että Gibsonilta on vuosien varrella tullut paljon innovatiivisia uutuuksia ja moderneja ratkaisuja, mutta ne ilmeisestikään ei ole ollut varsinaisia myyntimenestyksiä. Eikä tarvitse edes mennä Gibsonin edesmenneeseen X-mallistoon tai robottivirittimiin, vaan onhan Gibsonilla varmaan kitara-alan uutuuksia kuuskytluvun jälkeenkin enemmän kuin moni kuvittelisi. Monilla on vaan itsellään aika rajoittunut käsitys Fenderistä ja Gibsonista.
 
Mä sanoisin, että moni niistä innovaatioista on syntynyt ratkaisemaan olematonta ongelmaa, esim. just robottivirittimet, tai sitten on julkaistu väärään aikaan. Esim. 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa ihmiset tuntuivat arvostavat "perinteet kunniaan" meininkiä vastavetona kaikelle modernille - paluuta "wanhoihin hyviin" putkicomboihin ja pedaaleihin, vintage-tyylisiin kitaroihin jne.
 
Vastaavasti ne hyvätkin jutut, kuten vaikkapa volute siellä kaulan heikoimmassa kohdassa, on heitetty mäkeen "perinteisyyden" nimissä.
 
Siten tarjotaan jotain kalliimpaa "modernia" mallistoa, jotka oikeasti tarjoavat ominaisuuksia jotka olivat juttu varmaan jossain 1970-1990 luvun paikkeilla. Nämä voisivat ihan hyvin olla perusominaisuuksia normimalleissa. En tosin tiedä, mitä nämä tekisivät niiden "ihan kuin X vuosikerta" mallien myynnille, kun ne näyttäisivät sitten monelta osin huonommilta kuin modernisoidut perusmallit...

samiko:
Mäkin käännän :D Miksi kukaan haluaisi vimosen päälle älytelkkarin, mutta ulkonäöltään viilukylkisen kuvaputkitölsän näköisen?
 
No olihan T-Fordit ja puupaneelitelkkarit nyt ihan helvetin paljon hienomman näköisiä kuin nykyvehkeet :D
 
T-Fordissa vaan aerodynamiikka ja tekniset rajoitukset tekee melko epäkäytännölliseksi nykykäyttöön, samoin kuvaputkitelkkarilla ei kovin HD-kuvaa katsella ja vie ihan helvetisti tilaa. Näitä käytettävyyteen liittyviä asioita ei voi designissa oikein muuttaa ilman että koko esine alkaisi näyttää joltain ihan toiselta. Kitaroissa en taas näe oikein syytä miksi nauhamateriaaleja, kaulaviisteitä, virittimen laatua, läskileikkauksia, ohuempia bodyja tms tms. käytettävyyteen liittyvää ominaisuutta ei voisi varioida, ilman etteikö kitara päällepäin näyttäisi ihan samalta? Kansipuoli yleisöön päin niitä kuitenkin yleensä soitellaan?
 
Mikko1978: Kun etumikin paikka on valittu soundiperustaisesti tiettyyn kohtaan, niin käytetyllä konstruktiolla nauhoja sopii 21.
 
Olen valistettu. Fenderi-maailma tosiaan itselleni kokonaan vieras. Nyt kun tarkemmin ajattelin niin pulttikaulaista kitaraa ylipäätään en ole tainnut omistaa tuon nuoruusvuosien Ibanezin jälkeen, mikä koko ketjun innoitti aloittamaan.
 
LaXu: Joudut katsomaan Fenderin ja Gibsonin ulkopuolelle, koska nämä valmistajat eivät ole kiinnostuneet mistään 1960-lukua modernimmasta, eikä suurin osa heidän asiakaskunnastaankaan.
 
Enkä kyseistä asiakaskuntaa mistään ole syyttämässä, omaan silmäänikin nuo 1960-luvun kitarat ovat todella ajattoman hienon näköisiä.
 
Olen kanssasi samaa mieltä, siinä ei ole mitään järkeä miksi Fendereissä on se sama laatikon muotoinen kaulan liitos, eikä sitä ole pyöristetty tai ainakin ohennettu. Sama Gibsonilla.
 
Meitähän on tässä ketjussa jo kaksi. Kai se tosiaan kertoo siitä markkinoiden kysynnästä.
 
Modernisoitua Les Paulia halajavat voivat katsoa vaikka Schecter Solo-II malleja. Tai ESP/LTD EC-mallistoa.
 
EC tonni ja Schecterin Solo-II on jo olleet. Kumpainenkin oli soitettavuudeltaan ja ominaisuuksiltaan oikein mainioita kitaroita. Kummassakaan yksilössä ei vain nauhatyö ollut niin hyvää, että olisi saanut siihen ihan vimpan päälle hyvään säätöön, ja molemmista osui omalle kohdalle melko painavat yksilöt. Painavammat kuin oma "täyspaksu" Gibsonin lespani. Lähtivät molemmat siis kiertoon, vaikka hyvinkin saatan kyseisiä malleja vielä tulevaisuudessa omistaa, jos hyvä yksilö osuu kohdalle.
 
ESPin/LTD:n taipumus tehdä kitaroistaan hevivehkeen näköisiä harmittaa erityisesti, kun firma on todistettavasti ainakin aiemmin osannut tehdä ihan jumalaisen näköisiä "perinteisen" värityksen kitaroita niin halutessaan: https://reverb.com/item/13247367-es … -sunburst-seymour-duncan-mij-guitar
 
Modernisoitua SG:ta edustaisi vaikkapa ESP/LTD Viper-mallisto.
 
SG:tähän ei ergonomian puolesta tarvitse onneksi kummemmin modernisoida, meni ns. kerralla oikein. Ainakin itselläni istuu hyvin niin seisaalta kuin istuaaltaan soitettaessa, ei paina kuin synti, ja ylänauhoille kiivetessäkään ei iske mikään laatikkoliitos vastaan.
 
Ihmisten inho lukkovirittimiä kohtaan tässä ketjussa tuli vähän yllätyksenä. Vaikka paremmasta vireenpidosta ei ole mitään faktaa esittää, voi hyvinkin olla pelkkää markkinointimyyttiä, niin kyllä ne kieltenvaihtoa mukavoittaa. Eikä ne nyt kummoisia paina, en ole kaulapainoiseksi kitaraa saanut.

ESPin/LTD:n taipumus tehdä kitaroistaan hevivehkeen näköisiä harmittaa erityisesti, kun firma on todistettavasti ainakin aiemmin osannut tehdä ihan jumalaisen näköisiä "perinteisen" värityksen kitaroita niin halutessaan: https://reverb.com/item/13247367-es … -sunburst-seymour-duncan-mij-guitar
 
Mulla sattuu olemaan juuri tämä väri ja tämä malli ESP:ltä. On mukava hybridi
perinteistä (väri) ja modernia (lukkovirittimet, ohuehko body ja kaula) sähkökitaraa.

HraBeaver: Aiheen vierestä, yleisemminkin on mietityttänyt että kun kitaravalmistajiakin on maailmassa nykyään sen miljoona, niin miten se vaan on niin mahdotonta kenenkään tehdä perinteisen näköisiä kitaroita modernilla soitettavuudella.
 
Ibanezin RG-mallin valmistus on aloitettu -87, niin on noita jo kohta neljäkymmentä vuotta tehty. Kyllä minä tuolla jo laskisin mallin perinteiseksi :D
 
Itse pidän kyllä noista RG malleista. Helpposoittoisia omaan lapaan ja suht keveitäkin vaikka verrattuna Les Pauliin. Silläpä niitä on jokunen mulle kertynytkin. Värityshän noissa on kans vähän makuasia.
 
Edit: Valmistajat varmaan tekevät niitä malleja mille on eniten kysyntää. Luulisin saman pätevän myös värityksissä.

Billsner: Ibanezin RG-mallin valmistus on aloitettu -87, niin on noita jo kohta neljäkymmentä vuotta tehty. Kyllä minä tuolla jo laskisin mallin perinteiseksi :D
 
Itse pidän kyllä noista RG malleista. Helpposoittoisia omaan lapaan ja suht keveitäkin vaikka verrattuna Les Pauliin. Silläpä niitä on jokunen mulle kertynytkin. Värityshän noissa on kans vähän makuasia.
 
Edit: Valmistajat varmaan tekevät niitä malleja mille on eniten kysyntää. Luulisin saman pätevän myös värityksissä.
 
LesPaulin kuuluukin olla painava, koska se on semmoiseksi suunniteltu. Lyötyy Ibaneziltakin painavia kitaroita, jotka on suunniteltu kilpailemaan LesPaulin kanssa..... esimerkiksi AR300 on ihan Lessun painoinen. Vastaavasti Gibsonilta löytyy keveitä kitaroita kun tullaan siitä LesPaul mallisarjasta pois....... esimerkiksi SG on jo kevyempi.
 
Mitä tulee kitaran värityksiin, löytyyhän Lessuja esimerkisi vaikka minkalaisilla karamelliväreillä väritettynä jopa kullan värisen olen joskus nähnyt. (E: sorry, en tarkoittanut, että juuri sinä olisit jossakin boksissa, vaan tarkoitin viitata kaavamaiseen ajatteluun yleisesti) ja katsokaa mitä kaikkea on tarjolla jo nyt.
 
Toki Ibanezin tarjonta ja mallikirjo on ihan poikkeuksellisen laaja ja Ibanez on vanha merkki...... mutta muistanko oikein, että se ei itse valmista kitaroitaan? vaan ne tehdään alihankintana mikä missäkin, mikä selittää varmaan osittain laajaa hintakirjoa myös.

hallu: LesPaulin kuuluukin olla painava, koska se on semmoiseksi suunniteltu. Lyötyy Ibaneziltakin painavia kitaroita, jotka on suunniteltu kilpailemaan LesPaulin kanssa..... esimerkiksi AR300 on ihan Lessun painoinen. Vastaavasti Gibsonilta löytyy keveitä kitaroita kun tullaan siitä LesPaul mallisarjasta pois....... esimerkiksi SG on jo kevyempi.
 
Mitä tulee kitaran värityksiin, löytyyhän Lessuja esimerkisi vaikka minkalaisilla karamelliväreillä väritettynä jopa kullan värisen olen joskus nähnyt. (E: sorry, en tarkoittanut, että juuri sinä olisit jossakin boksissa, vaan tarkoitin viitata kaavamaiseen ajatteluun yleisesti) ja katsokaa mitä kaikkea on tarjolla jo nyt.
 
Toki Ibanezin tarjonta ja mallikirjo on ihan poikkeuksellisen laaja ja Ibanez on vanha merkki...... mutta muistanko oikein, että se ei itse valmista kitaroitaan? vaan ne tehdään alihankintana mikä missäkin, mikä selittää varmaan osittain laajaa hintakirjoa myös.
 
Japanimallit taitaa valmistaa pääosin Fujigen ja jotain pieniä eriä Sugi. Kiina- ja Indonesia-malleista en tiedä sen enempää, luultavasti missä nyt noita yleensä alihankintana tehdään.
 
Tarkennus: Wikipedian mukaan Premium-malli tehtäisiin omalla tehtaalla mutta mistä näitä tietää:
 
Ibanez PremiumThe Premium guitars are similar to other models but are built in Ibanez's Indonesian premium factory to premium quality standards.

Jos haetaan perinteisen näköistä kitaraa ohuemmalla kaulalla ja yritetään välttää niitä tukkaheavy kitaroita, niin miten tulee edes mieleen kenellekkään ehdottaa RG Ibanezia?
Joku Ibanez RG on aika kaukana perinteisestä kitarasta, vaikka sitäkin on tehty kohta 40 vuotta.
Suurin osa RG kitaroista on vielä niin ruman värisiäkin ja haluttiin nimenomaan joku perinteinen ulkomuoto, eikä jotain neon keltaista taikka pinkkiä kitaraa.

PekkaM:
Ibanez PremiumThe Premium guitars are similar to other models but are built in Ibanez's Indonesian premium factory to premium quality standards.
 
Taitaa kuitenkin olla Cort PT Indonesia, eli korealaisen Cortin tehdas.. Mutta joo, japanilainen kitaranvalmistus on tuon suhteen kovin hankala selvittää, kuka viime kädessä on se sopimusvalmistaja joka soittimet tekee.