Kitarat: kitarakamat ›

Durty: Mulla oli jonkun aikaa tuo Flying V2. Siinä oli aivan hirveät mikit. Kaverilla oli 80-luvun alussa Explorer 2 ja se oli ihan kelpo peli.
 
Ah täällähän keskustellaan mun ikikaasutuksesta, ois pitäny ostaa tuo V2 muutama vuos sitten kun torilla kilapilivat hinnalla parikin kai samaan aikaan ja ois saanu reilusti alle kahen tonnin, nyt näyttää hinnat kohonneen taas niin ettei toivoakaan. Sama homma Gibsonin Lucillen kanssa :(
 
Lieneeköhän vieläkin Ahosen musiikissa "soittamaton" V2 ihan tolkuttomaan hintaan myynnissä? :D Taitaa olla samainen kappale joka oli joku perjantai ehtoo 90 luvun tienooseen melko kovassa alennuksessa, mutta eihän sitä koululaispojalla sillon ollut varaa :/

Laulava Kylätohtori: BB2# tallassa jää jotenkin kaulamikin varjoon. Se on hyvä, mutta jokin siinä vaivaa. Keskialue, attack tai jokin. Vähän kuin tämäkin olisi liian kuuma tai jotain, mutta ei se näillä lukemilla vaikuta mahdolliselta. Saattaa tosin olla mikkin korkeussäätökysymyskin. Kaula meni varsin alas, ehkäpä tätäkin pitää vielä laskea. En ole tallaa ehtinyt vielä pahemmin säätää. Kiinnostaisi kuitenkin kokeilla vielä tuota '57 kaulamikkiä tallassa BB#2:n tilalla.
 
Ps. olisi kyllä mielenkiintoista kokeilla mikkejä, jotka maksavat 500-700 euroa. Tuo on itselle vähän liikaa, enkä pystyisi perustelemaan itselleni tuollaisten ostoa. En ainakaan sokkona. Mikit ovat varmasti kerrassaan loistavat, mutta silti siinä on aina se, että sopivatko ne omaan settiin ja soundimakuun.
 
Ei kannata 500-700e mikkejä rupee kokeilla, ne ei tuo muuta kuin isomman hinnan vaikka varmasti hyviä mikkejä myös ovat. Mikään mikki ei kuitenkaan soundiin tuo noilla hinnoilla parempaa vaan yleensä noissa hinnoissa on "vintage lisä", tai sitten ne on pyöritelty kermaisilla sormilla tai muuta.
 
Ehkä sulla on sama tapaus sun lespan kanssa kuin mulla oli SG mallin kanssa, että ei meinaa löytää sitä parhainta omaan makuun sopivaa tallamikkiä millään. Selvästi kuitenkin sitten olet alnico 5:n ystävä jos kerran straton napakkuudesta tykkäät. Kantsii kokeilla dimarzio 36th paf tallassa koska se on vähän kuin Gibson T-Top eli vähän yksikelaisenkin napakkuutta löytyy sekä kirkkautta, se 103dp versio joka sopii molempiin positioihin. Jos mikki ei tajuntaa räjäytä, aina saat kyllä sen myytyä eteenpäin. https://www.levytukku.fi/dimarzio_d … 103_paf_36th_anniversary_kaulamikki
 
Kantsii ottaa F- spaced lespan tallaan. Tuotakin mikkiä saa kait myös kuorellisena.

Laulava Kylätohtori:
 
Ps. olisi kyllä mielenkiintoista kokeilla mikkejä, jotka maksavat 500-700 euroa. Tuo on itselle vähän liikaa, enkä pystyisi perustelemaan itselleni tuollaisten ostoa. En ainakaan sokkona. Mikit ovat varmasti kerrassaan loistavat, mutta silti siinä on aina se, että sopivatko ne omaan settiin ja soundimakuun.
 
Itse en näe 500-700 mikeissä mitään suurempaa hyötyä verrattuna edullisempiin hyvälaatuisiin mikkeihin (SD, DiMarzio, Gibson, Fender, BKP, Lollar,... +suomalaisten mikintekijöiden tuotteet) ja näistäkin Lollar alkaa mennä jo liian kalliiksi. Toki saa hifistellä kukin tyylillään, mutta mun mielestä alkaa mennä samaan "rikkailta idiooteilta rahat pois"- tyyliin, kuten vaikka nämä tietyt järjettömän hintaiset boutique-pedaalit.
 
Tuotteelle voidaan laskea kehityskulut, osien hinta ja sitten tulee kaikki muut yrityksen juoksevat kulut ja tuottoakin pitää saada. Mikkien osat eivät maksa juuri mitään. Ihan oikeasti. Lakattua käämilankaa, magneetteja, muovia yms perusjuttuja, eli suunnilleen samat osahinnat kuin vaikka Gotoh-merkkisessä humbuckerissa: https://www.spelektroniikka.fi/p332 … umbucker-mikrofoni-miclph-r-fi.html . Tuo maksaa komponenttimyymälässä 35 euroa, mutta osien hinta on todennäköisesti valmistajalle noin 2 euroa tai alle.
 
Sen ymmärrän että joku nikkelikuorien vanhennuskäsittely lisää kustannuksia, mutta hei...osat ei maksa noissa ihmemikeissä varmastikaan enempää kuin vaikka DiMarzion tai Seymour Duncanin mikeissä. Ne on vain viritetty eri tavalla. No ehkä niissä voi olla joku oudompi käämintämenetelmä ja harvinaisempi lanka- tai magneettikoko, mutta silti en näe muita kuin kaupallisia syitä kovalle hinnalle.
 
En pystyisi minäkään perustelemaan itselleni, enkä muille 500-700 eur mikkien ostamista. Mutta pystyisin kyllä perustelemaan suomalaisten tekijöiden mikkejä, kuten: Aurora guitars, Lappalainen, Salo, Mikkihouse, Hilltop, Rautia, Vuoren Saku, ... Sori jos joku unohtui listauksesta. Saa ilmiantaa itsensä jos näin kävi ;)
 
Edit: Eikä muuten ollut korvinkuultavaa eroa kun vertasin samassa kitarassa Seymour Duncanin SH4 tallamikkiä saman firman vastaavaan kiinalaiseen Duncan Designed-mikkiin. Voi olla että kiinalaisessa versiossa sallitaan isommat vaihtelut tavoitearvoihin nähden, jolloin saanto on isompi ja tuotteen hinta näinollen alhaisempi. Ja tietenkin valmistus Kiinassa on halvempaa kuin USAssa.
 
Väitän että suomalaiset mikintekijät voivat taikoa esiin sellaista soundimaailma mitä soittaja hakee, mutta ei maksa maltaita.

Gibson ampuu taas itseään jalkaan niin että soi.
Heritagen aloitti Gibsonin omat työntekijät jotka jäi vanhaan tehtaaseen.
 
https://guitar.com/news/gibson-sued … LKJwuDHBkQ1ZXgAtFfzxB4s_U2WZjPJM0zc

Moi.
 
aristoteles666: Gibson ampuu taas itseään jalkaan niin että soi.
 
Onhan heillä siihen varaa, ja koska monet ovat vuosikymmenten varrella olleet sitä mieltä että Heritage -kaikista ongelmistaan (kuten vaikkapa jälleenmyyntiarvo) huolimatta- on Gibsonimpi kuin nyky-Gibson itse, on siihen tavallaan syytäkin.
Sinänsä ihmeellistä ettei tuota -91 tehtyä sopimusta ole ainakaan julkisesti tähän mennessä jenkkiläisissä oikeusasteissa ruodittu.
 

 
aristoteles666: Heritagen aloitti Gibsonin omat työntekijät jotka jäi vanhaan tehtaaseen.
 
No ei.
 
Mieluumminkin poispotkitut työntekijät halusivat jatkaa (ainoata?) työtä jonka osasivat ja josta pitivät ja samalla näpäyttää Gibsonia.
Ja "to add insult to the injury" tekivät sen Gibsonin vanhoissa tiloissa ja osittain vanhoilla Gibsonin koneilla.
Tarinat siitä kuinka paljon hyväkseenkäyttivät Gibsonin jälleenmyyntikanavia vaihtelevat suuresti.
 

 
Koska mulla on ollut jonkin aikaa 90-luvun lopupuolella yksi kolmesta ensimmäisestä virallisesti Suomeen maahantuodusta Heritagen kitarasta (535 NAT), tuli sekä yhtiön historiaa että edesottamuksia aina silloin tällöin seurailtua.
 
Kuten arvata saattaa, aikajanat ja se kuka teki mitä, miksi ja milloin ovat vaihdelleet vuosikymmenten saatossa kertojasta ja kertojan intresseistä riippuen.
PC-aatekin on hiipinyt historiankirjoitukseen, ilmiselvää jos katsoo nykyistä Heritagen "historiamme" osastoa, tai jopa wikipediaa :/.
 
Esimerkiksi jäsen Fox tietää varmasti paremmin ja tarkemmin mitä oikeasti tapahtui, mutta mulle muotoutui 90-luvulla seuraavanlainen kuva asiasta:
 
80-luvun alkupuoli ei ollut Gibsonillekaan helppoa aikaa, ja jonkun vuoden räpistelyn jälkeen tehtiin ~83-85 päätös sulkea Kalamazoon tehdas.
Sulkemispäätös ei tullut kenellekään suurena yllätyksenä, vaikka tuotannon supistamista kaiketi pidettiinkin todennäköisempänä, joten useampikin työntekijä(/-ryhmä) oli suunitellut homman jatkamista tavalla tai toisella.
Ja paljon oli väkeä jo siirtynyt toisiin töihin.
 
Käytännössä Gibson kuitenkin irtisanoi koko Kalamazoon henkilökunnan, vaikka lähteistä riippuen osalle kai tarjottiinkin työpaikkaa Nashvillestä, ~900 kilometrin päästä. Siitä on monenlaista tarinaa kuinka suuri osa vielä palkkalistoilla olleista lähti, kuinka suuri jäi Kalamazoohon.
Yksi porukka joka oli päättänyt jatkaa instrumenttivalmistusbisneksessä osti osan koneista (ja puista?) huutokaupassa, ja vuokrasivat/ostivat osan vanhoista tehdaskiinteistöistä.
Heritage Guitars inc. oli virallisesti syntynyt.
 
Kitkaa Gibsonin kanssa oli alkumetreiltä lähtien -kuten arvata saattaa- jonka seurauksena -91 laadittiin tuo "herrasmies"-sopimus joka nyt Gibsonin uuden johdon toimesta on näköjään kyseenalaistettu.
Eipä 90-lukukaan tosin mun muistaakseni kovin lämpimissä merkeissä mennyt vaikka oikeussaleista kai pois pysyttiinkin, Gibson (kuten toki Fenderkin) tapansa mukaan vaikeutti kilpailijan tuotteiden myymistä tiukoin sopimusrajoittein.
 
T:Samuli

Meikäläisen mikkiasia jäi vähän "ilmaan leijumaan". Hyviä vinkkejä tullut, kiitos niistä.
 
Päätin nyt mitata potikat, kun niissä saattaa nettijuttujen perusteella olla jonkin verran vaihtelua. Tuossa omassani oli tonet hieman alle 500 kohm, eli varmaan 500 kohmin potikat, mutta tallan volume oli kolmisen sataa eikä kaulan volume ollut kuin n. 200 kohm.
 
Mahtaisiko tuo nyt selittää kitaraa, ja varsinkin kaulaa, vaivaavaa tummuutta ja mutaisuutta. Pitäisi varmaan ostaa 500 kohmin potikat volumeihin, jos se siitä heräisi uuteen eloon.

Kyllä omissa sounditutkailuissa olen huomannut että potikan arvo vaikuttaa melkoisesti soundiin. Volumepotikka vieläpä niin että 500k muuttaa terävämmäksi ja 300k esim tallamikin volumessa antaa sellaista paksuutta. Eli ei suoraan tumma - kirkas kuten tonepotikka. Nimenomaan Les Pauleilla olen näitä vaihdellut ja testaillut. Suosittelisin testaamaan ennen mikkihankintoja.
 
Usein esim. -70-luvun lopun - -80 luvun alun Norlin ajan gibsoneita on sanottu tumpuiksi soundeiltaan. Ei ihme kun vakiona on 300k vol ja 100k tone! Kummasti muuttui kun potikat vaihtoi...
 

 

 
Laulava Kylätohtori: Meikäläisen mikkiasia jäi vähän "ilmaan leijumaan". Hyviä vinkkejä tullut, kiitos niistä.
 
Päätin nyt mitata potikat, kun niissä saattaa nettijuttujen perusteella olla jonkin verran vaihtelua. Tuossa omassani oli tonet hieman alle 500 kohm, eli varmaan 500 kohmin potikat, mutta tallan volume oli kolmisen sataa eikä kaulan volume ollut kuin n. 200 kohm.
 
Mahtaisiko tuo nyt selittää kitaraa, ja varsinkin kaulaa, vaivaavaa tummuutta ja mutaisuutta. Pitäisi varmaan ostaa 500 kohmin potikat volumeihin, jos se siitä heräisi uuteen eloon.

Tämä! Erittäin olennainen pointti Gibsoneista ja miks ei muistakin. Jos mikki/kitara tuntuu tuhnulta, niin mikki saattaa paljastua oivaksi ja syttyä elämään kun vaihtaa 300k 500:seen. Oikeastaan mikki on mauste verrattuna potikoihin, mutta en nyt puhu mistään heikkotehoisen paffin ja hullun kuuman EMG:n vertailusta, kun yleensä ovat eri kitaroissa ja (pääsääntöisesti) eri musatyylejä varten. Samoin 500:nen saattaa laittaa tonepotikan hyötykäyttöön ja kitaran saundiskaalaan lisää herkkua.
 
kekehe: Kyllä omissa sounditutkailuissa olen huomannut että potikan arvo vaikuttaa melkoisesti soundiin. Volumepotikka vieläpä niin että 500k muuttaa terävämmäksi ja 300k esim tallamikin volumessa antaa sellaista paksuutta. Eli ei suoraan tumma - kirkas kuten tonepotikka. Nimenomaan Les Pauleilla olen näitä vaihdellut ja testaillut. Suosittelisin testaamaan ennen mikkihankintoja.
 
Usein esim. -70-luvun lopun - -80 luvun alun Norlin ajan gibsoneita on sanottu tumpuiksi soundeiltaan. Ei ihme kun vakiona on 300k vol ja 100k tone! Kummasti muuttui kun potikat vaihtoi...

Vielä noista potikoista. Kyllä usean mielestä volumepotikan pienempi arvo vaikuttaa soundia paksuntavasti. Itsekin käytin kirkkaassa mikissä (esim. T-top) 300k tallamikissä. Tehokkaammassa mikissä taas 500k.
 
Tuossa varsin arvostetun Les Paul forumin hemmon Big Alin sanoja:
 
Eric, just throwing this out there for consideration. Seymour Duncan and I had a cool discussion about pot values back in the 70's in which I expressed my fondness for the bright scooped mid, tight powerful bass responce of my vintage PAF's, much like a flat pole Tele.
 
My proble was the bridge pickup was too spikey and not as sweet as my Tele. He told me he used 250K pots for PAF and similar pickups. I use a 500K volume pot on the neck but a 250-300K pot for the bridge spot. I prefer the 500K value for high output, increased mids, reduced trebles pickups.
 
Metalkallo: Tuo potikka juttu nyt on varmaan vähän kiinni omista vahvareistakin sekä muista koska ne saattaa olla jo todella kirkkaita, mutta itse olen ollut sitä mieltä, että kuinka kirkas humppari tahansa, niin 500k potikalla kantsii mennä kuten sille aina neuvotaankin. En kyllä tajua miksi Gibson tunkee 300k potikoita, mutta kyllähän jotkut tykkää myös niistä humpparin kanssa sekä 250k.

Eilen oltiin pitkästä aikaa treenikämpällä kaverin kanssa soittamassa (ei hätää - treenikämppä on vanha avokonttori, jossa on 700m2 tilaa, joten sosiaalista etäisyyttä oli noin 5m)
 
Tuli pitkästä aikaa kaivettua vuoden 1969 Bassman dripedge ja sen eteen vain AnalogMan SunFace ja SG, jossa BKP:n MississippiQueen kaulamikki ja Mule tallamikki. Tuli hetkeksi olo, että kaikki on todella hyvin. Soittaminen on hyvää terapiaa... :)

Mulla ei ole enää Gibsonia ja kaikki ei ole todellakaan hyvin. Pärjäilen kyllä, mutta tuskin menee päivääkään ettenkö miettisi, että pitäisi varmaan myydä kaikki tavarat ja ostaa kunnon Gibsonin. Ongelma on vain siinä etten ihan kaikesta tavarasta henno luopua joten joutuu miettimään miten asian järjestäisi. Yksi kitara on helppo laittaa myytäväksi ja toinenkin olisi perusteltua laittaa myytäväksi, mutta sitä toista en vain osaa päättää kun haluaisin pitää kaikki nuo kolme skittaa. Toisen vahvistimenkin voisin myydä mutta siinäkin on vähän sama juttu ettei oikein hentoisi.
 
Senpä vuoksi en sitten ole voinut sitä Gibsonia ostaa....... vielä. Odottelen lottovoittoa ja ostan ehkä sellaisen vielä ennen kuin kuolen :-). En tiedä sitten pitäisikö tämä tulkita niin, että haluan Gibsonin, mutta en halua sitä tarpeeksi kun en ole valmis luopumaan kaikesta sen takia :-D . Mutta voinhan kuitenkin kypsytellä ajatusta ja ehkä jonain päivänä.........l

hallu: Mulla ei ole enää Gibsonia ja kaikki ei ole todellakaan hyvin. Pärjäilen kyllä, mutta tuskin menee päivääkään ettenkö miettisi, että pitäisi varmaan myydä kaikki tavarat ja ostaa kunnon Gibsonin.
 
Olisiko se Gibson sitten parempi kuin yksikään sun nykyään omistama kitara vai merkkikö vetää vaan perään? :)
 
Kannattaa muuten tarkkaan miettiä, että innostaako merkki enempi vai haluaako oikeasti semmoisen, ja millä tavoin se olisi parempi kuin nykyinen? Tarkoitan, että tekeekö Gibson merkkinä tepposet mielelle ja pidät sitä automaattisesti parempana kuin vaikka Tokai?

Metalkallo: Tarkoitan, että tekeekö Gibson merkkinä tepposet mielelle ja pidät sitä automaattisesti parempana kuin vaikka Tokai?
 
Ei sitä välttämättä edes pidetä parempana vaan Gibsonimpana ;)

Kefiiri: Ei sitä välttämättä edes pidetä parempana vaan Gibsonimpana ;)
 
Nimenomaan, en kyllä tiedä Gibsonimpaa kitaraa kuin Gibson. Kaikkein Gibsonein on tietenkin custom shop Gibson tai sitten se orkkis 59 sunburst. ;)

Metalkallo: Olisiko se Gibson sitten parempi kuin yksikään sun nykyään omistama kitara vai merkkikö vetää vaan perään? :)
 
Kannattaa muuten tarkkaan miettiä, että innostaako merkki enempi vai haluaako oikeasti semmoisen, ja millä tavoin se olisi parempi kuin nykyinen? Tarkoitan, että tekeekö Gibson merkkinä tepposet mielelle ja pidät sitä automaattisesti parempana kuin vaikka Tokai?
 
Hallu taitaa haikailla sellaisen viiden tonnin Gibsonin perään, joita kävi Kitarapajalla muinoin testaamassa. Ainakin niin monessa ketjussa kaveri on niistä puhunut.
 
Itse ymmärrän tämän oikein hyvin. Kun kerran kokeilet mielestäsi täydellistä kitaraa, niin muut kitarat eivät sen jälkeen tunnu oikein miltään.

Metalkallo: Olisiko se Gibson sitten parempi kuin yksikään sun nykyään omistama kitara vai merkkikö vetää vaan perään? :)
 
Kannattaa muuten tarkkaan miettiä, että innostaako merkki enempi vai haluaako oikeasti semmoisen, ja millä tavoin se olisi parempi kuin nykyinen? Tarkoitan, että tekeekö Gibson merkkinä tepposet mielelle ja pidät sitä automaattisesti parempana kuin vaikka Tokai?
 
No en mä tiedä onko varsinaisesti parempi, mutta kuten todettua niin Gibsonimpi :-). Oikeastaan mä kävin pari vuotta sitten kokeilemassa Les Paulin R8 ja R9 ne 2018 vuoden mallit ja olin hyvin vaikuttunut niistä ja aika kovasta hintapyynnistä huolimatta olen niitä ajoittain pohtinut..... kyllä ne jonnekin mielen perukoille vähän kutittelemaan jäi. Stankkua tai muitakaan noita porailtuja ja koverrettuja tuskin ostan. Soitin sellaisella poratulla stankulla parikymmentä vuotta ja vaikka ne on ihan kivoja, niin enemmän toi mun Tokai tarjoaa Gibsonia (läskimpi kaula, ja painavampi ja umpinaisempi). Mut ne ärrät jäi vähän kuumottelemaan. Toisaalta 5-6 donaa kitarasta pitää aika hyvin huolen, että pidän niistä näppini erossa...... ne on ehkä enemmän joillekin hammaslääkäreille tai juristeille sopivampia statusesineitä. Mutta jos olisi sellainen, niin ne aika hyviltä soittimiltakin tuntui.
 
Tosin jos jossakin mielenhäiriössä päättäisin sen kuus tonttua laittaa kitaraan, niin CSR:t tietty olisi muikeita vehkeitä, mutta ihan varmasti tsekkaisin samalla myös ne -70 luvun LP customit jotka on mun silmiin kuumottavia pelejä sekä jos sattuisi osumaan kohdalle niin sellaisen -80 luvun alun LP Heritagen tsekkaisin myös. Kyllä niistä joku kotiutuisi, mutta pitäisi päästä vähän soittelemaan niillä että osaisi päättää mikä. Se -70 luvun Recording on myös kiinnostava, mutta on sen verran erikoispeli että saattaisi jäädä kummiskin kaupan hyllyyn. E: niin mutta siis kysyit noista mun nykyisistä kitaroista, niin ne on kyllä todella hyviä enkä usko että mikään Gibson ihan hirveästi toisi muuta lisäarvoa kuin että ne on mageita ja nimi lavassa.

Metalkallo: ...Tarkoitan, että tekeekö Gibson merkkinä tepposet mielelle ja pidät sitä automaattisesti parempana kuin vaikka Tokai?
 
Mulla on sekä Tokai, että Gibson LPt ja soitan aktiivisesti molemmilla.
Tokai on -90n alusta, eli se on niinkuin näitä vanhempia parempia malleja. : )
 
Gibson taasen parjattu 2015 malli.
 
Molemmat hyviä kitaroita; Tokaissa loistava hinta/laatusuhde, mutta Gibson on kyllä parempi absoluuttisella asteikolla.

Urban Baboon: Itse ymmärrän tämän oikein hyvin. Kun kerran kokeilet mielestäsi täydellistä kitaraa, niin muut kitarat eivät sen jälkeen tunnu oikein miltään.
 
Jep. Itsekin kun ekaa kertaa kokeilin stratoa, niin mikään muu kitaramalli ei enää tunnu samalta vieläkään. Les paulin kun ottaa käteen ja soittaa: no joo ihan kiva. Straton ottaa käteen ja soittaa: ooh jeah! :)

Urban Baboon: Hallu taitaa haikailla sellaisen viiden tonnin Gibsonin perään, joita kävi Kitarapajalla muinoin testaamassa. Ainakin niin monessa ketjussa kaveri on niistä puhunut.
 
Itse ymmärrän tämän oikein hyvin. Kun kerran kokeilet mielestäsi täydellistä kitaraa, niin muut kitarat eivät sen jälkeen tunnu oikein miltään.
 
Juu ihan oikeaan osuit, se CSR mulla jäi tonne takaraivoon kuumottelemaan :-)