Kitarat: kitarakamat ›

Haeroe: Tuo viimeinen lause ei varsinaisesti pidä paikkaansa ainakaan Bluetonen kohdalla. Niiden hinta putoaa enemmän ja nopeammin kuin Bognermarshallboogien.
 
Itse olen erimieltä. Omien kokemusten mukaan Bluetonet ovat menneet nopeammin ja paremmalla hinnalla kuin monet ulkomaan putiikkivehkeet. Nykyistä tilannetta en tiedä, mutta minusta tällä hetkellä näyttää olevan ongelmia myydä kunnon hintaan lähes kaikkia putiikkivahvareita.
 
Lunnulle sanoisin, että ihmisiä on erilaisia ja monelle se Bluetone on juurikin se pitopeli. 400 tehty, muutama torilla ja nekin usein kiertää pahimmilla kamarunkkareilla, joten minusta on melkoista liiottelua tehdä suoria johtopäätöksiä muutamasta torilla olevasta Bluetonesta. Lähinnä tuntuu, että se on vain keppihevonen päästä haukkumaan tiettyjä merkkejä, koska monien muiden merkkien kohdalla vastaavaa ulinaa ei pidetä, vaikka niitä on ihan yhtälailla torilla myynnissä.
 
Ja tuo viimeinen osuus ei siis ole Lunnulle, vaan ihan yleisesti...

Selvästikkin Bogner on aloittanut salaisen operaation kaataakseen Bluetonen joka koostuu heidän agenteista jotka tilaavat Bluetonelta vahvistimia vain myydäkseen ne torilla polkuhintaan aiheuttaen vahinkoa Bluetonen brändille.

paskiaispaska: Eiks soundi lähekkää sormista?
 
Niitä myydään torilla aika harvoin... mitä voimme päätellä siitä?

Kefiiri: Niitä myydään torilla aika harvoin... mitä voimme päätellä siitä?
 
Pakko olla ihan hemmetin hyviä sormia kaikilla

Kefiiri: Niitä myydään torilla aika harvoin... mitä voimme päätellä siitä?
 
Siitä voidaan päätellä, että markkinarakoa olisi heille, joilta soundi ei ole vielä lähtenyt sormenpäistä...

Miksipä tuota torilla myyntiä pohtimaan, sillä yksilöiden tarpeet luopua laitteistaan ovat hyvin moninaiset. Vaihtelunhalu, rahapula jne.
 
Itse myin aikoinaan oman Bluetoneni ihan soundisyistä, en vaan löytänyt siitä haluamaani. Olen testannut lisäksi laskujeni mukaan 11 kpl Bluetoneja, mutta todennut etten löydä näistä etsimääni. Hyvä juttu heille jotka ovat löytäneet. Löysin omat soundini muista vehkeistä.
 
En ota tässä kantaa laitteen huonouteen tai hyvyyteen, vaan että on vähän turha tehdä näitä vertailuja eri vahvistinvalmistajien välillä. Bogner soundaa Bognerilta, Friedman Friedmanilta, Marshall Marshallilta ja Bluetone Bluetonelta.
 
Jos haluat SEN soundin niin osta sellainen, - siihen ei ole kiertoteitä.

Shredator: Miksipä tuota torilla myyntiä pohtimaan, sillä yksilöiden tarpeet luopua laitteistaan ovat hyvin moninaiset. Vaihtelunhalu, rahapula jne.
 
Itse myin aikoinaan oman Bluetoneni ihan soundisyistä, en vaan löytänyt siitä haluamaani. Olen testannut lisäksi laskujeni mukaan 11 kpl Bluetoneja, mutta todennut etten löydä näistä etsimääni. Hyvä juttu heille jotka ovat löytäneet. Löysin omat soundini muista vehkeistä.
 
En ota tässä kantaa laitteen huonouteen tai hyvyyteen, vaan että on vähän turha tehdä näitä vertailuja eri vahvistinvalmistajien välillä. Bogner soundaa Bognerilta, Friedman Friedmanilta, Marshall Marshallilta ja Bluetone Bluetonelta.
 
Jos haluat SEN soundin niin osta sellainen, - siihen ei ole kiertoteitä.
 
Valmistajan näkökulmasta olisi hyvä saada tietää, mikä tässä tapauksessa aiheuttaa tuon kokemuksen. Kehitystyö on parasta silloin kun asiakkaat ovat mukana antamassa kommenttejaan siitä mihin suuntaan mm asioita pitäisi viedä.

rokettirollari: Jännästi kuitenkin Bluetonen vahvareita löytyy torilta enemmän, kuin noita muita mainitsemiasi merkkejä yhteensä, vaikka Bluetonen vahvareita lienee tehty ja myyty aivan murto-osa siitä, mitä esim. Bognereita. Just saying..
 
Pakko tarttua tähän koska uudella näppäimistöllä on niin kiva kirjoittaa.
 
Kukaan ei varmaan voi kieltää sitä, että soundimieltymykset on hyvin pitkälti kiinni omasta mausta ja mielikuvista. Se, että onko itselleen rehellinen niiden todellisuuden ja mielikuvien suhteesta, ja se kuinka kranttu (tai ihan vain kokeilunhaluinen) on vaikuttaa siihen kuinka herkästi vahvistin lähtee kiertämään (HEHHEH).
 
Itselläni on ollut aika paljon erilaisia vahvareita joskus lyhyenkin ajan sisällä. About kaikilla vahvareilla on ollut sama viitekehys: Paino raskaassa musiikissa, mutta vaatimuksena tuottaa huomattava kirjo erilaisia soundeja puhtaista pieniin säröihin, ja tukkahevistä dödikseen. Haastekerrointa on lisännyt se, että saatan tarvita 3-5 säröasteista soundia saman biisin sisällä, eli potikoiden kääntely ei tule kysymykseen.
 
Itselläni on kokemusta melkoisen monesta eri Mesasta (useampi Dual Recto ja Roadster, Mark IV), Bognerista (Shiva 20th Anni, XTC 20th Anni), Riveroista, Elmwoodeista, VHT:sta (ne USAlaiset), ENGL:stä jne. Joka ikinen listatuista vahvareista periaatteessa täyttää annetun viitekehyksen, toiset huonommin ja toiset paremmin. Nykyinen Crossroad on sitten viihtynyt treeniksellä 4 vuotta, eikä realistista kamarunkkua ole näköpiirissä. Syy tähän oikeastaan on se, että tämä vahvari tuli speksattua aika huolella. Kiitokset tästä kuuluu Matille ja Harrylle, sillä heillä riitti kärsivällisyys jatkuvaan jahkailuun ja arvontalauluun. Lisäksi kiitokset jäsen TTV:lle parin vahvarin lainasta ennen tilauksen tekoa. Itselleni annan taputuksen olalle siitä, että maltoin olla rehellinen itselleni, enkä mennyt mielikuvien retkuun.
 
Bluetonejen ihanuus ja samalla ongelma on se, että todella monipuolisia kokonaisuuksia saa tilattua helposti ja suhteellisen halvalla. Jos uusista puhutaan, niin Bluetone Crossroadin saa puolella Bogner XTC 20th Anniversaryn hinnasta, tai käytetyn Friedman BE-100:sen hinnalla. On sanomattakin selvää, että monia kiinnostaa mahdollisuus saada suhteellisen halvalla suomalaista käsityötä ja vieläpä oman speksin mukaan. Tämä aiheuttanee jonkin verran heräteostoksia, koska nimenomaan tilataan se mielikuva Dumblen, Bognerin ja Friedmanin yhdistelmästä tietämättä lainkaan miltä kyseiset vahvarit kuulostavat "livenä" ja erityisesti miltä ne tuntuvat soitettaessa. Totuus usein sitten iskeekin vasten kasvoja kun se Bluetone Fried-Eye ei kuulostakaan samalta kuin Friedman levyllä, jolloin vahvari laitetaan torille. Joku toinen tässä jo mainitsikin myös sen tosiasian, että useat torilla kiertävät Bluetonet ovat niitä samoja yksilöitä kiertämässä kamarunkkarilta toiselle. Ketä hifistiä ei kiinnostaisi testata Suomessa käsintehtyä 100W 2- tai 3-kanavaista putkinuppia about tonnilla jos budjetti kestää?
 
Ymmärrän hyvin, ettei Bluetonen vahvarit ole jonkun juttu. Omassa mielessäni Bluetoneissa on jokin oma juttu. Ne ovat todella monipuolisia ja mukautuvia, mutta silti jossain määrin oma juttunsa. Samalla tavalla kuin esimerkiksi Mesan Recto-tuoteperheellä, tai vaikkapa Bognerin hi-gain vahvareilla. Soundin "laatu" ei ole yhtään heikompi tai parempi kuin vaikkapa XTC:ssä, se vain on vähän erilainen. Itselläni vahvistinhinku rajoittuu nykyään siihen, että saisi nykyisen vahvarini stereomahdollisuutena. Tämä ei kuitenkaan ole ollut niin kiinnostava vaihtoehto, että kokisin tarpeelliseksi maksaa vanhan myynnin ja uuden hankinnan erotusta.

harryk: Valmistajan näkökulmasta olisi hyvä saada tietää, mikä tässä tapauksessa aiheuttaa tuon kokemuksen. Kehitystyö on parasta silloin kun asiakkaat ovat mukana antamassa kommenttejaan siitä mihin suuntaan mm asioita pitäisi viedä.
 
Tämä näyttää olevan nykytrendi. Samalla myös hinnat muka tulevat alas. Miksei kukaan aikaisemmin ole keksinyt tällaista sarjavalmisteista customia.
 
Shredator sanoo hyvin:
 
Shredator: Bogner soundaa Bognerilta, Friedman Friedmanilta, Marshall Marshallilta ja Bluetone Bluetonelta.
 
Jos haluat SEN soundin niin osta sellainen, - siihen ei ole kiertoteitä.
 
Valmistajan pitää tietää, miltä valmistamansa vahvistin kuulostaa ja asiakkaan pitää tietää, mitä saundia hakee.

Mr. Speed: Ne ovat todella monipuolisia ja mukautuvia, mutta silti jossain määrin oma juttunsa.
Bogner edelleen ratsastaa Plexi mielikuvilla vaikka voisi jo hyvin puhua vaan Bogner soundista. Friedman on jättänyt jo tollasen mainospuheen pois kuvaten vaan British-style.
 
Komppaan Shredatoria, jos haluat Marshall soundia osta marsu, jos Bluetonea osta BT...
Minä halusin Marsu maailmaa ja ostin marsun.
Olisiko jo aika kypsä BTn mainostaa Finnish-style amp :)

Paitsi, että Bluetonelta saat MIELESTÄNI paremman kuuloisen Marsun, kuin Marshallin massatuotantovehkeet. Minulla oli JCM800 ja testissä SuperLead Re-issue ja treenikaverilla Todella hyvänkuuloinen 70-luvun JMP Marshall.
 
JCM800 ja Re-Issue Marshall kuulostivat todella tunkkaisilta 70-luvun JMP:n ja Bluetonen Plexin rinnalla, kun kokeiltiin samalla Greenback kaapilla.
 
Itse olen tullut siihen tulokseen, että jos haluan klassista Marshall/Fender soundia, niin vaihtoedot ovat joko etsiä jostain alkuperäinen ja toivoa, että osuu hyvä yksilö tai sitten hankkia jonkin butiikki-pajan tekemä versio samasta aiheesta.
 
Minulla on ollut Aiken, Metropolous, Victoria ja Friedmann butiikki-vahvistimia omana ja testissä ja Bluetone on aivan samassa kastissa. Erona vaan, että Pitäjänmäen pojat rakentavat juuri semmoisen mitä haluan ja ulkomailta tulee sitä mitä valmistajat haluaa. Haasteena toki, että pitää tietää mitä haluaa. Nyt on tulossa Plexi/BlackFace nuppi oldschool tarpeisiin - tremololla ja keskipitkällä jousikaiulla.
 
Niille jotka eivät ole ihan varmoja, löytyy Bluetonelta hyvät vakiomallit joista voi aloittaa. ;)

steelduck: Paitsi, että Bluetonelta saat MIELESTÄNI paremman kuuloisen Marsun, kuin Marshallin massatuotantovehkeet.
Samaa mieltä! Bluetonen vahvareissa tuo keskitaajuus korostuu mukavasti, mikä on varsinkin mun kaltaiselle tukkahevin soittajalle loistava asia.

aslak: Bogner edelleen ratsastaa Plexi mielikuvilla vaikka voisi jo hyvin puhua vaan Bogner soundista. Friedman on jättänyt jo tollasen mainospuheen pois kuvaten vaan British-style.
 
Komppaan Shredatoria, jos haluat Marshall soundia osta marsu, jos Bluetonea osta BT...
Minä halusin Marsu maailmaa ja ostin marsun.
Olisiko jo aika kypsä BTn mainostaa Finnish-style amp :)
 
Meidän valmistustapamme on kaksijakoinen. Teemme ison osan vahvistimista asiakkaiden antamien speksien mukaan. Tällöin esim. 3-kanavaisessa vahvistimessa yksi kanava voi edustaa marsu-maailmaa, toinen fender-maailmaa ja kolmas perustua meidän omaan suunnitteluun. Tämän lisäksi teemme enenevässä määrin omaan suunnitteluumme perustuvia ns. vakiomalleja, joista löytyy tekniset tiedot ja saundiklipit ym. meidän kotisivuilta. Näissä malleissa voidaan ehkä puhua sitten vaikka Finnish-style ampeista.

Ketjun alkupäässä käsitelty Bluetone VH Custom-combo siirtyi nyt mun omistukseen. 15-20 wattinen JTM50-johdannainenhan oli kyseessä ja parin päivän testailun sekä putkirumban jälkeen voin todeta että aivan sairaan hyvät brittihenkiset semipuhtaat, rokkirosot ja tarvittaessa apokalyptiset rähinät lähtee tosta pikkukaverista. Ei mulla oo koskaan aikasemmin ollut noin hauskaa minkään vahvistimen kanssa. :D Erittäin dynaaminen, herkästi soittotatsiin vastaava peli.
 
V1:seen laitoin Tung Sol 5751-putken jotta sain hieman lisää cleania headroomiakin tarvittaessa, V2:sessa TAD 7025 high grade ja loputkin putket TADin laadukkaampaa sarjaa.
 
Lead / Bass - valinnalla on varsin hienoinen merkitys saundiin, tämänhetkisen kokeumuksen perusteella se näkyy lähinnä riffitellessä alemmilla kielillä basson tiukkuutena. Mutta sillä sekä normal ja bright - potikoiden suhteella, rutosti gainia lisäävällä boostkytkimellä sekä mastervolalla ja VVR:llä tuosta saa ruuvattua kyllä monenlaisia sävyjä.
 
Olen soitellut 2x12 Scumback-kaapilla tuota ja tarkotus on hommata laitteelle nuppikotelo. Tuo Bluetone Wizardin 1x12-kotelo on hyväsaundinen ja mukavan kompakti mutta bänditouhuihiin haluun enemmän volaa ja tykkään että ääni leviää tilaan vähän isommin. 2x12 skobella ei muuten lopu vola kesken kovemmankaan rumpalin kanssa, sikäli äänekäs laitos on kyseessä.
 
Kiitokset mulle laitteen kohtuuhintaan myyneelle ja Palokan ABC:lle roudanneelle herrasmiehelle sekä Bluetonen loistavalle asiakaspalvelulle - Harry vastaili nopeasti kysymyksiini ja lähetti mulle laitteen manuaalinkin PDF:nä.

samir94: Tuli sattumoisin mieleen lukiessani eri vahvistimien modauksista, että perustuuko tuo Fried Eye kanava siihen "diode clipping" rakenteeseen mitä Jose Arredondo käytti ja nykyään monet muutkin vai onko kyse ns. Extra tube stage tyylisestä rakenteesta mitä vissiin Lee Jackson aikanaan teki?
 
Korjatkaa ihmeessä jos jotku käsitteet on menny ristiin. Näitä on aina mielenkiintoista mietiskellä.
 
Se Fried Eye-kytkentä ei pidä sisällään yhtä ainoaa diodia, joita käytetään särön tuottamiseen erilaisissa etuastekytkennöissä. Kyse ei myöskään ole Lee Jackson-jutuista, jotka ovat myös tulleet vuosien aikana tutuksi. Meidän kytkentä perustuu pitkälti modattuun Marshall-maailmaan, josta taas löytyy satoja eri variaatioita eri valmistajilta.

harryk: Se Fried Eye-kytkentä ei pidä sisällään yhtä ainoaa diodia, joita käytetään särön tuottamiseen erilaisissa etuastekytkennöissä. Kyse ei myöskään ole Lee Jackson-jutuista, jotka ovat myös tulleet vuosien aikana tutuksi. Meidän kytkentä perustuu pitkälti modattuun Marshall-maailmaan, josta taas löytyy satoja eri variaatioita eri valmistajilta.
 
Ahaa, jotenkin tuo diodi tuli ensimmäisenä mieleen kun sen on aika monesti kuullut mainittavan modattujen marsujen yhteydessä(ellen ole sitten ymmärtänyt jotain väärin). Joka tapauksessa jotain ootte tehny oikein kun ei ole tullut parempaa saundia vielä vastaan!

Tuli ostettua vahvarimikkien klassikko eli sm57 sekä mikkiständi tietenkin kylkeen. Tässä nyt pari viime päivää ääniteltyä on tullut huomattua, että miten tiukkana tuon Fried Eye-kanavan soundi pysyy vaikka tuon sm57:n tunkee tohon kaapin keskelle suoraan vasten kangasta, jonka yleensä pitäisi tehdä saundista yleensä aika lässähtäneen oloinen. Sitten kun lähdetään hakemaan sitä ihannekohtaa mikittäessä niin päästään taas aivan uusiin sfääreihin.
 
Mitä on tullut muita sm57-pätkiä kuunneltua muista vahvistimista niin monissa vahvistimissa varsinkin alataajuudet menee ihan muussiks ja saundi yllä mainitulla tavalla lässähtää jos se sm57 on satuttu tuikkaamaan juuri siihen keskelle. Fried Eyellä tätä ei kuitenkaan tapahdu vaikka aluksi pelkäsin sm57:n nimenomaan aiheuttavan kyseisen ilmiön myös sen kohdalla.

samir94: Tuli ostettua vahvarimikkien klassikko eli sm57 sekä mikkiständi tietenkin kylkeen. Tässä nyt pari viime päivää ääniteltyä on tullut huomattua, että miten tiukkana tuon Fried Eye-kanavan soundi pysyy vaikka tuon sm57:n tunkee tohon kaapin keskelle suoraan vasten kangasta, jonka yleensä pitäisi tehdä saundista yleensä aika lässähtäneen oloinen. Sitten kun lähdetään hakemaan sitä ihannekohtaa mikittäessä niin päästään taas aivan uusiin sfääreihin.
 
Mitä on tullut muita sm57-pätkiä kuunneltua muista vahvistimista niin monissa vahvistimissa varsinkin alataajuudet menee ihan muussiks ja saundi yllä mainitulla tavalla lässähtää jos se sm57 on satuttu tuikkaamaan juuri siihen keskelle. Fried Eyellä tätä ei kuitenkaan tapahdu vaikka aluksi pelkäsin sm57:n nimenomaan aiheuttavan kyseisen ilmiön myös sen kohdalla.
 
Mulla on päinvastainen kokemus, ja luulen että yleinen käsityskin on se, että mikki keskellä antaa tosi kireän soundin? Reunoja kohti sitten tummuu.

headhead: Mulla on päinvastainen kokemus, ja luulen että yleinen käsityskin on se, että mikki keskellä antaa tosi kireän soundin? Reunoja kohti sitten tummuu.
 
Veikkaan että kaveri tarkoittaa kaapin keskeltä mikittämistä. Silloinhan se mikki osuu esim. 4x12-kaapissa monesti ns. kaiuttimien väliin. Voin toki olla väärässä. Enkä ymmärrä miksi kukaan mikittäisi tuolla tavalla...