Rock, pop, alternative ›

Tuohan oli joku USA:n televisiolle kuvattu homma. Taitaa siinä koko esiintyminen olla.

Lemmy ja kumppanit coveroivat Sympathy For The Devilin.
 
https://www.youtube.com/watch?v=vpLk0jtUenY

Keef kertoi newyorkilaisen radioaseman haastattelussa Stonesin menevän ensi vuonna studioon tekemään uutta levyä.
 
http://www.soundi.fi/uutiset/the-ro … aloittaa-uuden-albumin-tyostamisen/

Hienoa. Liekö sitten se viimeinen Stones-levy kyseessä?

Regalis Apertura: Hienoa. Liekö sitten se viimeinen Stones-levy kyseessä?
 
Ei varmasti! Jos nyt mietitään bändin jäseniä: Mick juoksee vielä satavuotiaana, Keit ei osaa kuolla, Charle Watts elää samanlaista elämää kuin kuka tahansa muukin ihminen ja Ronnie Woodhan on vielä todella nuori. Ihan pikkuinen. Joten eiköhän ne mene ainakin vuoteen 2020. Ja ainahan Chuck Leavell, sekä ihmeelliset taustalaulajat Lisa Fischer ja Bernard Fowler.
 
Minun mielestäni Rolling Stones on parhaimmillaan livealbumeilla: LA Friday 1975, Live At Leeds 1982, Get Yer Ya-Ya's Out ja Shine A Light muutaman mainitakseni.
Pidän kitaristina sooloilusta, joten siksi esim. Jumpin' Jack Flash, Brown Sugar, Under My Thumb ja Midnight Rambler ovat parhaita 70-luvun ja 80-luvun alun live-versioissa.
Oikea Rolling Stonesin kakkoskitaristi on Ronnie Wood. Mick Taylor on kitaristina maaginen, mutta Ronnie Wood on oikea Rolling Stones -persoona. Brian Jones ei ole kunnollinen kitaristi, ennemminkin multi-instrumentalisti.

The Rolling Stones on maailman paras rockbändi, paras bluesbändi sekä ylipäätään paras artisti!

Oskarileikos: Oikea Rolling Stonesin kakkoskitaristi on Ronnie Wood. Mick Taylor on kitaristina maaginen, mutta Ronnie Wood on oikea Rolling Stones -persoona.
 
Parhaat levyt ovat kuitenkin ne Mick Taylorin kanssa tehdyt, plus Beggars Banquet ja Some Girls.

Numb: Parhaat levyt ovat kuitenkin ne Mick Taylorin kanssa tehdyt, plus Beggars Banquet ja Some Girls.
 
Beggar's Banquetin tilalle vaihtaisin kyllä Tattoo Youn. Beggar's Banquetillahan soittaa sähkökitaraa vain Keith Richards, mikä vie osan koko Rolling Stonesin ideasta.
Hyviä biisejä albumilla kyllä on, mutta esim. Sympathy For The Devilistä ja Street Fighting Manista parhaat versiot löytyvät livealbumeilta (Get Yer Ya-Ya's Out ja Brussels Affair 1973).

1. Exile on main street
2. Sticky fingers
3. Beggars banquet
4. Let it bleed
5.Goats head soup
6. Some girls
7. Aftermath
8.Rolling stones no 1.
 
Siinä meikäläisen Stones ranking. Tattoo you myös ihan kelpo levy, mutta siihen on ollut vähän vaikea suhtautua kun on tehty muiden levyjen ylijäämäbiiseistä mitkä työstivät valmiiksi.
Ronnie sopii toki tyyppinä parhaiten Stonesiin mutta paras musiikki mielestäni tehty 1969-1974 Mick Taylorin aikana, hänellä oli kyky tehdä bändi pykälälää paremmaksi.
Tämä parhaiten kuultavissa tuon ajan live levyillä Get yer ya yas out ja Bryssels affair.

Imagollisen huippunsa Stones saavutti mielestäni 1967 Euroopan kiertueella.
Bändi näytti helvetin hyvältä ja spiritti oli kauniin dekadentti plus biisit rautaa.
Itselle iski aikanaan nimenomaan 60-luvun Stones. Toki Taylorin aika oli myös huippua, toisella tavalla vain.
 
Woodista en hirveästi diggaa, vaikka imago sopiikin myöhemmän ajan bändiin. Muusikkona mitäänsanomaton. Ei huono, mutta persoonaton. Säälittää Keefin nykyinen soittokunto. Kun vertaa vaikka Jeff Beckin meininkiin, joka on about saman ikäinen niin eroa kunnolla on kuin yössä ja päivässä. Keef lähinnä räpeltää nykyään. Jagger taas on uskomattomassa iskussa ikäisekseen.

Listaaminen ei ole keskustelua, mutta minä rankkaisin pitkäsoitot näin:
 
1. Exile on Main Street
2. Sticky Fingers
3. Goat's Head Soup
4. Some Girls
5. Beggars Banquet
6. Get Yer Ya-Ya's Out!
7. Let It Bleed
 
Alkupään levyt ovat omassa sarjassaan aika hyviä nekin.
 
Vuodesta 1980 lähtien levyt ovat parhaimmillaankin vain keskinkertaisia (ja mukaan mahtuu muutama selkeä rimanalituskin), mutta väittäisin että etenkin näistä uudemmista CD-kauden äänitteistä olisi saanut parempia, mikäli biisejä olisi rohkeasti pudotettu pois ja pyritty tiiviimpään kokonaisuuteen.

Jos ketään sattuu kiiinnostamaan Brian Jonesin elämän viimeiset kuukaudet niin Ylen Areenalta löytyy Stoned-leffa:
 
http://areena.yle.fi/1-995086

Mielenkiintoista olisi kuulla mikä olisi Some Girlsin jäkeisen tuotannon ranking.
 
Ainakin itsellä nuo klassisen kauden levyt vaihtaa paikkaa vuosien mittaan ja fiiliksen mukaan, mutta "uudempien" eli viimeisten 35 kohta 40 vuoden aikana julkaistujen kanssa olen aika hukassa. Steel Wheels tuli ostettua tuoreeltaan, kun näin bändin itä-Berliinissä sen ainoa kerran elävänä (tosin silloin oli fiilis, että rock-vanhukset kuukahtavat lavalle). Tattoo You on toinen hyllyssä oleva tuolle ajalle sattuva levy, ja se on aivan ok. Muut olen kyllä kuullut, mutta sinkku- ja kokoelmabiisejä lukuunottamatta ei mikään eikä mitään nouse esiin, vaikka on noita konsetteja hylyssäkin joille jokunen tuon ajan biisi on eksynyt.
 
Jos edes sellaisen viimeisen kolmannesvuosisadan Stones-soittolistan saisi Spotifyyn kyhättyä, sellaiset 20-30 biisiä tuolta ajalta, niin ei menisi poikien duunit aivan harakoille.

jra: Mielenkiintoista olisi kuulla mikä olisi Some Girlsin jäkeisen tuotannon ranking.
 
Tämä onkin mielenkiintoinen kysymys. Itse olen sen verran kova Stones fani, että kaikki Some Girlsin jälkeisetkin levyt maistuvat, mutta on sitten ihan fiiliksestä kiinni kuinka hyvin. En ole hetkeen noita pyöräytellyt, mutta tämän päivän näkemys on suunnilleen tämmöinen:
 
1. Voodoo Lounge: Liian pitkä levy, mutta kolahti kovaa aikoinaan ja sisältää runsaasti hyviä biisejä.
2. Emotional Rescue: Ei sisällä juurikaan isompia klassikoita ja on varmaan ollut iso pettymys Some Girlsin jälkeen, mutta joku näissä tämän levyn grooveissa miellyttää. Miellyttävä levy kuunnella alusta loppuun.
3. Steel Wheels: Ensimmäinen reaaliaikaan uutena ostettu Stones levy ja sen takia aina rakas, mutta nykykorvaan varsin muovisen kuuloinen tuotanto laskee pisteitä. Paljon hyviä biisejä kumminkin.
4. A Bigger Bang: Oikein onnistunut kokonaisuus niin biisimateriaalin, kuin tuotannonkin suhteen. Toimisi vähän lyhyempänä vielä paremmin.
5. Tattoo You: Varmaan yleisesti ottaen arvostetuin näistä jälkipään levyistä, mutta ehkä hiukan hajanainen kokonaisuus ja ei sisällä monia itselleni tärkeitä biisejä, joten sen takia ei tule kovinkaan usein kuunneltua.
6. Bridges To Babylon: Jossain määrin Undercover meiningillä tehty levy. Toimii sinällään, mutta kuuluu harvemmin kuunneltuihin levyihin.
7. Dirty Work: Osoitus siitä kuinka hyvää jälkeä Stones saa paskimmillaankin aikaan. Harvemmin tulee kuunneltua, mutta joka kerta sitä ihmettelee, että tämäkin on näin hyvä.
8. Undercover: Sinkkubiisit tuotettu ajanmukaisesti, mutta sisältää myös perinteisiä Stones rokkeja. Itselleni etäisimmäksi jäänyt Stones levy ja sen takia listan pohjalla.

jra: Mielenkiintoista olisi kuulla mikä olisi Some Girlsin jäkeisen tuotannon ranking.
 
Tästä oli joskus oma viestiketjukin, ellen väärin muista, mutta ei se mitään. Selvästi vähemmän on tullut soiteltua "Some Girlsin" jälkeen tehtyjä levyjä, mutta tällä hetkellä Top5-listani voisi olla seuraava:
 
1. Voodoo Lounge
2. Bridges to Babylon
3. Steel Wheels
4. Tattoo You
5. A Bigger Bang
 
"Voodoo Loungella" on varmaan kokonaisuutena parhaat biisit, kun taas "Bridges to Babylon" on siinä mielessä tärkeä levy, että levy tuli hankittua tuoreeltaan, sitä kuunneltiin kavereiden kesken paljon ja kaiken lisäksi näin yhtyeen samoihin aikoihin livenä ensimmäisen kerran (ja Helsingin keikkahan oli erinomainen).
 
"Steel Wheels" ei muutamista mainioista hetkistään huolimatta yllä ihan samalle tasolle kuin nuo edellämainitut, "Tattoo You" ei ole ikinä oikein kolahtanut siinä mittakaavassa kuin monelle muulle ja "Bigger Bangista" ei nyt ole oikein muodostunut edes muita mielikuvia kuin että se on parempi kuin "Emotional Rescue", "Dirty Work" ja "Undercover". Nuo kolme viimeksimainittua edustavat minulle huonointa Stonesia ikinä yhdessä vaisun "Still Life" -konserttitaltioinnin ohella.
 
Ja kyllä, ihan liian pitkiähän nämä CD-aikakauden albumit ovat olleet.

En nyt lähde tähän levyjen listaukseen, mutta viime aikoina olen kuunnellut vuosien 64-65 levyjä jättäen balladi-osaston väliin. Little Red Rooster saattaa olla paras koskaan tehty blues-shuffle.

Itse en pysty kuuntelemaan mitään Steel Wheelsin jälkeistä oikein.
Steel Wheelsillä on hyviä biisejä mutta tuotanto on muovista kasaria pahimmillaan.
Steel Wheelsin jälkeen oikeastaan ainoa hyvä biisi on Rough Justice.
Tattoo Youlla on monta helmeä kitaristin makuun.
Waiting On a Friend on hieno biisi, Tops on mahtava biisi, Slave on hieno groove ja riffi (hallussa:), Litlle T&A mageet vokaalit, jne.
Still Life on itselle tärkeä pitkälti siksi että oli toinen Stones-levy jonka koskaan kuulin. Under My Thumb kuulostaa hyvältä sillä.
Dirty Workin avausbiisi on rautaa. Ne ensimmäiset 30 sekuntia. Telecasterin wagneriaaninen jyrähdys. Mahtava soundi. Harlem Shuffle on okei.
(allekirjoittaneen nikki tulee Izzy Stradlinin biisistä kuitenkin:)
Voodoosta en löydä mitään tarttumapintaa ekaan biisiä lukuunottamatta. Mielestäni Stonesin huonoin levy. Levyllä on Stonesin ehkä huonoin biisi ikinä, Moon Is Up oli nimi muistaakseni. Ihmeen hyvin niillä pokka pitää.
Undercover on jotenkin hämmentävä. Tavallaan niinku ookoo mut sit ei ihan kuitenkaan. Omituinen levy. Wanna Hold You on ihan rela veto.

1. Voodoo Lounge- Olisi erinomainen 10 biisin versiona, taidankin tehdä itse sellaisen.
2. Tattoo you- Hyviä biisejä ja Stonesin kulta aikojen saundi tallella paikoitellen.
3. Stripped- Vaikka koostuu vanhoista biiseistä studiolivenä niin soitto kulkee mainiosti.
4/5. A bigger bang/Bridges to babylon- Ei huonoja mutta ovat liian pitkiä ja
klassikkobiisit loistavat poissaolollaan.
6. Steel wheels- Yritystä paikoitellen mutta jää vähän puolitiehen.
7. Emotional rescue- oli aikamoinen pettymys ilmestyessään.
8/9. Undercover ja Dirty work- Näistä kahdesta olisi saanut yhdistettynä julkaisukelpoisen levyn...
 
Se on myös outo juttu että näillä levyillä on mukana aivan luokattomia biisejä,
parempia olisi ollut jos olisivat vain tehneet ne valmiiksi.
 
https://www.youtube.com/watch?v=vHt9cQL5QRE
 
https://www.youtube.com/watch?v=OR8ddafSomA
 
https://www.youtube.com/watch?v=DnYBSaYZsOQ

Juu nuo mainitut Voodoo Lounge ja Bridges Of Babylon ovat kyllä parhaat "uudemmat" Stones-levyt. Mielestäni niillä ei edes kovin monta hutibiisiä olekaan kun vertaa esim. Bigger Bangiin (joka on aikas välityö ja jätti ainakin meikäläisen kylmäksi)...

Ihan mielenkiintoisia nämä arviot näistä "uudemmista" Stoneseista, kun kaikki on vähän eri mieltä. Taitaakin olla niin että ei siellä mitään yksiselitteisesti paskoja levyjä edes ole.
 
Itselle kyllä menee nuo Tattoo You, Undercover ja Emotional Rescue sinne hyvien levyjen kategoriaan helposti. Dirty Work ja Steel Wheels eksyvät kyllä harvemmin soittimeen, vaikka niiltä yksittäisiä kaikkien aikojen Stones-biisejä itselle löytyykin (mm. One Hit (to the body), Terrifying..).
 
Voodoo Lounge ja Bridges to Babylon on molemmat kyllä ihan hyviä levyjä, mutta tosiaan liian pitkiä. A Bigger Bang oli kyllä taas itselle jostain syystä tästä uusimmasta kolmikosta läheisin, hyviä biisejä riittää.