Kitarat: kitarakamat ›

Muovinen: Minne päin Guild lähti?
 
Luovutin omat myyntihommat ja jatkan ostamista.
 
Espooseen ennestään tutulle m.nettiläiselle.

Huonosti menee omat kamat kaupaksi. Mielestäni hinnat ovat kohdallaan, mutta ei ole tullut edes kyselyitä. Aiemmin kamat vaihtoi omistajaa muutamassa päivässä.

LMN: Huonosti menee omat kamat kaupaksi. Mielestäni hinnat ovat kohdallaan, mutta ei ole tullut edes kyselyitä. Aiemmin kamat vaihtoi omistajaa muutamassa päivässä.
 
Kaikki on nykyään persaukisia?

Ilmeisesti kaupanteko vähän töksähtelee. Meinaan kun perustellut, myyjää kunnioittavat ja silti ostajan kannalta järkevät tarjoukset tuntuvat menevän lähes poikkeuksetta läpi ilman vänkäilyjä. Tässä joutuu vaan lopettamaan kamaharrastelut ja kiehtovat kokeilut, kun ei pysty enää välttämättä jälleenkierrättämään ilman rökälemäisiä kyykkäilyjä.

Monta tuntia ollut jo pedaalit torilla, eikä vieläkään ole kukaan ostanut...

Laitoin monta päivää sitten viestiä yhdestä bassokombosta.
Ei vastausta vieläkään.
Tunkit sitten ja ostin toisen.

Hyvin on kauppa käynyt. Nopein on tainnut olla n. 5 minuuttia ilmon torille laittamisesta ja yleensä viimeistään seuraavana päivänä kaupat on sovittuna. Kun hinta on kohdillaan ei tarvitse kauaa odotella. Niin että kiitosta vaan kaikille kauppakumppaneille (ostajille ja myyjille tasapuolisesti) jos tätä luette.

Hyvin on käynyt kauppa täälläkin. Oon myynyt kaksi kitaraa tänä vuonna. Huhtikuussa laitoin torille ekan ja vaan neljä kuukautta ehti ilmotus vanheta niin löyty ostaja. Heti perään sain toisen kitaran kaupaksi noin kolmen kuukauden myyntiajalla. Toisaalta pyyntihinnat ei polkenut torin markkinoita :)

Ruvetaanko painimaan taas hinnoittelukysymyksistä ;) Mut noin se menee kuin kaksi edellistä kirjoittelee. Itteä kyllä kans häiritsee välillä se "polkuhinnoittelu". Tietty ostajan markkinoilla siinä niin käy...jos on pakko päästä eroon myyjällä tavaroista.

Kysynnän ja tarjonnan laki taitaa määrätä hinnan... Kiinan ritsoja on toomannilta tilattu niin rajusti.

Varmaan helpoiten menee sellaisilla ilmoituksilla tavara kaupaksi joissa on asialliset tiedot ja hyvä kuva/kuvat kyseisestä laitteesta. Tähän päälle kun yhdistetään siitä pyydettävä hinta, joka on jollakin tolkulla laitettu niin voi mennä kaupaksikin.
 
Joillakin tuntuu olevan sellainen meininki, että jatkuvasti ostetaan ja vaihdellaan vehkeitä ja siinä yleensä tulee aina vähän takkiin. Jos jonkun mikin vaihtaminen tai pleksin vaihto soittimeen saa ihmisen treenaamaan ja soittamaan enemmän niin silloinhan se on ihan hyvä. Minusta olisi monesti parempi keskittyä siihen omaan soittamiseen eikä etsiä koko ajan jonkun toisen kitaristin soundia jolla kuitenkin on omanlaisensa tyyli soittaa sitä kitaraa. Tämä on taas juttu joka menee hieman sivuraiteille ja saa tähän jäädäkkin.
Virheistä oppii ( ikävä kyllä,kaikki eivät opi ) ja sitä omaa soittoa ei aina paranna uusi ostos.
 
Minun on oikeastaan ihan mahdotonta sanoa mikä torilla kunnolla liikkuu, vaikka sitä säännöllisesti seuraankin, kun siellä ei juurikaan ole sellaista soitinta joka itseä kiinnostaisi. Toki olen laittanut merkille kun ilmoituksiin tulee sana MYYTY, tai se poistuu kokonaan torilta.
 
Itseltäni löytyy jo niin paljon erilaisia kitaroita, etten kaipaa enkä tarvitse yhtään lisää ihan normaalia kitaraa tai jotakin muuta purkkia. Aina voisin laittaa rahaa enemmän kitaroihin kiinni ja vaihtaa soittimia parempiin ja kalliimpiin, mutta itse saan ihan hyvin näistä nykyisistä vehkeistä sen irti mitä tarvitsenkin, vaikka monet soittimet joilla tykkään soitella ovat jopa ihan muutaman kympin soittimia.
 
Parhaimmillaan minulla oli sähkökitaroissa ja vahvareissa kiinni rahaa reilusti yli 100 tuhatta markkaa. Nyt on kaikkien soittimien arvot yhteensä varmaan parin tonnin euroluokkaa ja soittimia on edelleen toista kymmentä.
Kun sairastuin syöpään ja jäi bänditouhut pois niin silloin tuli myytyä suurin osa noista sähkökitarakamoista pois. Kuitenkin kun nyt soittelen edullisilla akustisilla kitaroilla ja muilla lähinnä akustisilla kielisoittimilla niin olen omaan soittooni paljon tyytyväisempi kuin silloin aikanaan kun piti olla kaikki ihan viimeisen päälle.
 
Oikeastaan tuo sairaus teki sen, että oppi arvostamaan asioita hieman toisesta kulmasta. Sairaus on nyt remissio vaiheessa ja sitä seurataan säännöllisesti, mutta on siis tällä hetkellä ollut poissa jo muutaman vuoden. Työkyky siinä meni ja sain loppuelämän kestävät säryt päälle.
Sairastaminen opetti, että joskus vähemmän voi olla enemmän ja pitäisi elää ja olla tässä hetkessä. Nyt kun olen jokapäivä jatkoajalla niin halvalla akustisella saa paljon enemmän irti kuin sillä että saisin maailmasta ihan kaikki haluamani soittimet ja vehkeet.
 
Joskus jos eteen sattuu vielä oktaavi mandoliini ja tres kitara niin sellaiset saatan vielä hommatakkin jos ne edullisesti jostain löydän. Jokin aika sitten möin oman tres soittimeni pois, koska se oli tehty tavallisesta akustisesta ja siinä oli kieliparit minulle liian kaukana toisistaan.
Näitä ei kuitenkaan kauheasti torilla pyöri, eikä muitakaan eksoottisia kielisoittimia, jotka herättäisi mitään ihmeempää innostusta. Eli pärjään kyllä ilman näitäkin :)
 
Soittamisessa ja elämässäkin tulee monia erilaisia vaiheita ja siihen kuuluu kaikenlaista sähellystä. Soittamisen pitäisi olla kuitenkin soittajalle se kaikista tärkein juttu, ei se millä sitä soitetaan. Monella on varmasti jo ihan hyvät soittimet ja niillä pärjäisi, mutta silti pitäisi vaan hommata lisää tavaraa.
 
Jos torilla ei kauppa käy niin hyvin kuin joskus niin voi sen myös ajatella niinkin, että porukka on viisastunut :D

mpekkanen: Jos torilla ei kauppa käy niin hyvin kuin joskus niin voi sen myös ajatella niinkin, että porukka on viisastunut :D
 
Tai sitten on lama. 90-luvun alkupuolella oli mahdollista tehdä aivan uskomattomia ostoksia hinnan suhteen. Silloin oli ns lama päällä.

Ihan hyvin on tavara mennyt kaupaksi. Pari pedaalia ja mikkisetin myin, kaikki meni alle päivässä.

mpekkanen: Joillakin tuntuu olevan sellainen meininki, että jatkuvasti ostetaan ja vaihdellaan vehkeitä ja siinä yleensä tulee aina vähän takkiin. Jos jonkun mikin vaihtaminen tai pleksin vaihto soittimeen saa ihmisen treenaamaan ja soittamaan enemmän niin silloinhan se on ihan hyvä. Minusta olisi monesti parempi keskittyä siihen omaan soittamiseen eikä etsiä koko ajan jonkun toisen kitaristin soundia jolla kuitenkin on omanlaisensa tyyli soittaa sitä kitaraa. Tämä on taas juttu joka menee hieman sivuraiteille ja saa tähän jäädäkkin.
Virheistä oppii ( ikävä kyllä,kaikki eivät opi ) ja sitä omaa soittoa ei aina paranna uusi ostos.
 
Näinhän se on, mutta kuitenkin pari tarkennusta. Itse myyn ja vaihdan pedaaleita suhteellisen paljon, vahvareita en enää Bluetonen jälkeen ole viitsinyt paljoa vaihdella, koska kaikki jälkeen tulleet ovat olleet huonompia. Tilin saldo ja kitaroiden hyvyys ovat syy, miksi olen pitäytynyt nyt näissä nykyisissä kitaroissa, eikä varsinaista tarvetta uusille ole.
 
Mutta pedaalirunkkaus ei johdu siitä, että tavoittelisin jonkun toisen soundia. En ole koskaan tavoitellut. Ainoastaan sitä hyvää ja omaa soundia, jonka kuulen päässäni tai vaihtoehtoisesti pyrin sen hetkisestä soundista johonkin toiseen suuntaan. Olen soittanut kaiken aina omalla omasta mielestäni hyvällä soundilla, enkä ole yrittänyt ollenkaan kopioida suosikkiartistieni soundia. Esim. minusta Hendrixin soundi on parasta, mitä maailmasta löytyy, mutten haluaisi sitä soundia itselleni. Haen siis parempaa omaa soundia.
 
Toinen motiivi on laitteiden testailu. Se on hauskaa puuhaa, enkä kuvittele, että soittaisin uusilla laitteilla paremmin. Ainoastaan mielenkiinnosta musiikkivehkeisiin koen hauskaksi ostaa uuden pedaalin ja kokeilla sitä omilla vehkeillä. Nykyisin oletukseni on, että uusi laite on todennäköisesti huonompi kuin nykyinen, mutta mielenkiinnosta haluan kokeilla silti.
 
Joskus tosin itse soittoaika menee testailussa, mutta soittoahan sekin on. :) Periaatteessa en näe, että soitinten testailu ja itse treenaus olisivat toisensa pois sulkevia asioita.
 
Oikeastaan tuo sairaus teki sen, että oppi arvostamaan asioita hieman toisesta kulmasta. Sairaus on nyt remissio vaiheessa ja sitä seurataan säännöllisesti, mutta on siis tällä hetkellä ollut poissa jo muutaman vuoden. Työkyky siinä meni ja sain loppuelämän kestävät säryt päälle.
Sairastaminen opetti, että joskus vähemmän voi olla enemmän ja pitäisi elää ja olla tässä hetkessä. Nyt kun olen jokapäivä jatkoajalla niin halvalla akustisella saa paljon enemmän irti kuin sillä että saisin maailmasta ihan kaikki haluamani soittimet ja vehkeet.
 
Kyllä minäkin tiedän, että asia on noin, mutta se, että ymmärtää sen ja elän sen mukaan onkin sitten jo paljon vaikeampaa.
 
Soittamisessa ja elämässäkin tulee monia erilaisia vaiheita ja siihen kuuluu kaikenlaista sähellystä. Soittamisen pitäisi olla kuitenkin soittajalle se kaikista tärkein juttu, ei se millä sitä soitetaan. Monella on varmasti jo ihan hyvät soittimet ja niillä pärjäisi, mutta silti pitäisi vaan hommata lisää tavaraa.
 
Niin no joo. Eihän siinä loputtomassa kamarunkkauksessa sinänsä mitään järkeä ole, mutta on se vaan hauskaa puuhaa. Paitsi välillä, kun tuntuu, että homma lähtee lapasesta, mutta onneksi se on itsellä harvinaista... :)

Laulava Kylätohtori: Toinen motiivi on laitteiden testailu. Se on hauskaa puuhaa, enkä kuvittele, että soittaisin uusilla laitteilla paremmin. Ainoastaan mielenkiinnosta musiikkivehkeisiin koen hauskaksi ostaa uuden pedaalin ja kokeilla sitä omilla vehkeillä.
 
Joskus tosin itse soittoaika menee testailussa, mutta soittoahan sekin on. :)
 
Niin no joo. Eihän siinä loputtomassa kamarunkkauksessa sinänsä mitään järkeä ole, mutta on se vaan hauskaa puuhaa.
 
Juuri näin. Mä en osaa soittaa mutta mielenkiintoa soittopeleihin riittää.

Ilmeisen huonosti menee kaupaksi juu :D
 
Sovin ostajan ominaisuudessa kaupat torilla myynnissä olleesta kitarasta. En edes tingannut hinnasta, kun hinta oli hyvinkin ostajaystävällinen.
Pikaviesteillä keskusteltiin hyvässä hengessä. Kauppa sovittiin. Jätin yhteystietoni ja toimitusosoitteen, johon kitaran piti saapua posti- tai matkaennakolla. Noh , eipä ole keppiä kuulunut ei näkynyt. Onneksi en maksanut tilille, kun myyjä erikseen kysyi, "tilille, vai postiennakolla?".
Vai liekö myyjä muuten vaan tullut katumapäälle? Voisi tuossakin tapauksessa jotakin ilmoittaa. Ehkä?

Luulin saavani edes tyhmiä tarjouksia kun kerroin mitä myymäni laite on minulle maksanut (joka ei missään nimessä ole iso summa kun laite on nyt täydessä iskussa niin sisäisesti kuin ulkoisesti) ja kerroin myyväni tarjousten mukaan pois _tappiolla_. Ei mitään reaktiota.
 
Olis saatana vieköön täytyny pitää kiinni ostolakosta ja unohtaa kaikenlainen kitararojujen kanssa harrastelu ja puuhastelu. Tästä lähtien nikkaroinnit ja entisöintiprojektit teen vaikka huonekalujen tiimoilta. Fuuuu...
 
Jännää muuten. Olen myynyt viimeisen vuoden aikana kolmea yhden pääteputken perinnesoundista p2p vahvistinta, jotka kaikki ovat koko- ja teholuokaltaan kaikki samassa sarjassa. Helpoiten ja nopeiten meni kaupaksi niistä kolmesta se ylivoimaisesti kallein laite, joka kävi huollossa pariin kertaan ja siltikään ei saatu 100% kuntoon. Sitä kyseltiin paljon ja meni heittämällä kaupaksi. Kolmikon paras ja hienoin laite - sitä ei ole myöskään kyselty kertaakaan vaikka hinta oli enemmän kuin kohdillaan silloin kun se myynnissä oli. En ymmärrä :) Pitää vissiin myydä paskaa ja kalliilla niin kauppa käy.

klobasa: Luulin saavani edes tyhmiä tarjouksia kun kerroin mitä myymäni laite on minulle maksanut (joka ei missään nimessä ole iso summa kun laite on nyt täydessä iskussa niin sisäisesti kuin ulkoisesti) ja kerroin myyväni tarjousten mukaan pois _tappiolla_. Ei mitään reaktiota.
 
Olis saatana vieköön täytyny pitää kiinni ostolakosta ja unohtaa kaikenlainen kitararojujen kanssa harrastelu ja puuhastelu. Tästä lähtien nikkaroinnit ja entisöintiprojektit teen vaikka huonekalujen tiimoilta. Fuuuu...
 
Jännää muuten. Olen myynyt viimeisen vuoden aikana kolmea yhden pääteputken perinnesoundista p2p vahvistinta, jotka kaikki ovat koko- ja teholuokaltaan kaikki samassa sarjassa. Helpoiten ja nopeiten meni kaupaksi niistä kolmesta se ylivoimaisesti kallein laite, joka kävi huollossa pariin kertaan ja siltikään ei saatu 100% kuntoon. Sitä kyseltiin paljon ja meni heittämällä kaupaksi. Kolmikon paras ja hienoin laite - sitä ei ole myöskään kyselty kertaakaan vaikka hinta oli enemmän kuin kohdillaan silloin kun se myynnissä oli. En ymmärrä :) Pitää vissiin myydä paskaa ja kalliilla niin kauppa käy.
 
Jengi karsastaa aika helposti tuntemattomampien kavereiden rakentamia kamoja ja siksi valitsee tunnetumman ja kalliimman. Niille kun on huomattavasti helpompi määrittää arvo ja hinta.

ulipalsternak:
Vai liekö myyjä muuten vaan tullut katumapäälle? Voisi tuossakin tapauksessa jotakin ilmoittaa. Ehkä?
 
Voisithan kysyäkin. Ehkä?