Elektroniikka ja soitinrakennus ›

En ole ekspertti, mutta pannaas ny syötiksi omat kokemukset.
 
Puuvalmiin kappaleen hionta. Onko kokemuksia kuinka hienolla karkeudella voi hioa ennen ensimmäistä lakkausta jotta lakka pysyy hyvin kiinni pinnassa, vai onko sama hioa melkein kiiltäväksi ja luottaa vain adheesioon? Ja jos mekaaninen pito on kovinkin oleellista niin mitä karkeuksia suositellaan eri puulajeille?
 
Ite olen rouhinut 240 paperilla (verstaalla ei hiomakoneille tuota hienompaa ole ollut). Mutta hienommankin olen kuullut käyvän. Olikos se Samantien, joka kertoi käyttäneensä 600:ta? Puulajien välisistä eroista en tiedä.
 
Kuivumisaika lakkausten välillä. Kannoin juuri paketin lakkaa ja kovetinta kotiin, ja purkin kyljessä sanotaan että seuraava pinta aikaisintaan seuraavana päivänä, viimeistään viiden vuorokauden sisällä. Kuinka tämä menee noin käytännössä? Voiko PU:n kanssa menetellä samoin kuin 2k akryylin, eli kerrokset viiden minuutin välein ja viikon päästä välihionta?
 
Seuraavana päivänä saattais onnistua, mutta oman kokemuksen mukaan seuraavana päivänä kappale on melko nihkeä vielä pinnaltaan, onko tämä sitten hyvä vai huono välihionnan kannalta onkin pohtimisen arvoista. Olen itse pitänyt vähintään kaksi päivää väliä, ja joskus on mennyt kaksi viikkoakin (tai iteasiassa varmaan pidempäänkin) verstasvuorojen ja muun elämän takia. Nyt kotona odottaa PU-lakattu keppi, jossa maalaus meni sikäli pöpelikköön, että pitää tehdä uusiksi. Pinnassa välihiottu pu-lakka, joka on ruiskittu joskus ehkä helmi-maaliskuussa, jatkunee ehkä syyskuussa, mikäli ketutus on laantunut riittävästi siihen mennessä. Välihionnan teen uudelleen, on rasvaista räpylänjälkeä sen verran, ettei lakka todennäköisesti tartu.
 
Kerrosten välissä ite olen pitänyt n. 15 minuutin taukoja, joskus on saattanut venähtää tuosta hieman, jos olen jonkin muun jännän äärelle jäänyt.
 
Lakan sävytys. Maalikaupassa sanottin että ei suositella, mutta mieli tekisi kuitenkin. Millä aineilla onnistuu PU lakkaa sävyttämään?
 
Pigmenttipastalla, jolla sävytetään maalikaupassa maalit. Pastaa ohenteeseen (pu:lle on oma ohenteensa, en tiedä käykö muut), ohenne lakka+kovetekoktailiin. Määrät on olleet mutupohjalta, mutta pastaa ei tartte paljon. Sellaisella pienimmällä purkilla, mintä maalikaupassa mulle pastaa möivät (maksoi 2,5 euroa) ruiski hyvin edellisen basson, väliin mahtui pari uusintakierrostakin, ja pastaa on edelleen jäljellä. En tiedä purnukan vetokykyä, mutta missään nimessä se ei ole enempää kuin yksi desilitra. Nokare ohenteeseen, sekoitus, lillinki lakkasekoitteen joukkoon. Jos näyttää valjulta, uusi nokare ohenteeseen (tai jos ohennetta lörähti edelliseen satsiin runsaasti, ehkä suoraan sinne lakkasekoitteeseen) ja lakkasekoitteeseen. Siellä ei kuitenkaan ihan tolkuttomasti sitä ohennetta kantsi olla. Tähänkin on olemassa jokin suhdeluku, vaan ei muistu mieleen.
 
Ainiin, ja kertasuhauksella pinta ei mene umpeen, vaan kerros kerrokselta peittyy enemmän.
 
Maali lakkapintojen välissä. Burstit sekä kaiken maailman kynäruiskuhommat, millä maaleilla onnistuu? Liuotinohenteiset akryylit kuulemma pelittää, mutta maalikauppias ei vesiohenteisia suositellut, kuis on?
 
Ainakin just noilla pastaa+ohennetta lakka+kovete-sekoitukseen -systeemillä. Mulla on burst-maalattu tekele, jossa ihan samalla systeemillä sekoitettiin maali. Liuotin ja vesiohenteisia ei vissiin kannata pintakäsittelyasioissa sekottaa keskenään (mutu), mutta mitä siitä seuraa? Kuplintaa? Ei-tarttumista? Musta aukko?
 
Kiillotus. Akryylilakkoja oon viimeisen pinnan jälkeen hionu mataksi kakstonnisella paperilla saippuaveden kanssa, ja sit kiillottanu laikalla hionta- ja kiillotustahnojen kanssa, ja se on toiminu oikein hyvin. Toimiiko sama PU lakoille, ilmeisesti pitää varoa ettei lakka lämpene kiillotettaessa, onko muuta huomioitavaa?
 
Ensimmäisen hioin vesihiomapaperilla suunnilleen jonnekin noihin karkeuksiin, minkä jälkeen hinkutin säämiskällä ja Carlakella kiiltäväksi. Peukku + muutama muukin sormi puutui hommassa pitemmäksi aikaa. Verstaalla ei ollut kiillotuskonetta silloin. Ei sillä, toimi tuokin, hyvä tuli. Mutta hiomatahnoilla ja rälläkän kiillotuslaikalla ovat seuraavat sitten kiillottuneet. Välissä oli tahnoja kolmea eri karkeutta, joista ensin kiillotettiin karkealla, minkä jälkeen yleensä skipattiin keskikarkea ja siirryttiin suoraan hienoon tahnaan. Viimeaikoina siellä on ollut yksi hiomatahnaputeli, jolla on koko kiillotus tehty. Toimivia nähdäkseni molemmat.
 
Sellaisiin kysymyksiin kaipailisin vastauksia ettei oma PU-neitsyyden menettäminen olisi kovin nolo suoritus, eli toivottavasti konkarit jakaa kokemuksiaan.
 
Aina voi tehä uuestaan...:D
 
e: korjasin hiomakoneen kiillotuskoneeksi...