Aihe: Kenellä merkittävin esikoissinfonia? | |
---|
|
Webernillä on yksi sinfonia. Jos sitä ei lasketa, vastaus on ehdottomasti Brahms. Sostakovits ja Bruckner eivät huonoja. Beatles freak, a serious case. | |
Moz-Art: Ääneni menee Brahmsille, jonka ensimmäinen on tarpeeksi järeä kokonaisuus verrattuna monen muun säveltäjän kypsimpiinkin teoksiin. Schubertista pidän myös, mutta nostaisin esiin paremminkin hänen toisen sinfoniansa, jonka laajaan avausosaan ja finaaliin on ladattu hurjasti energiaa ja mm. toiseen osaan suloutta. Venäläisistä Rahmaninovin ensimmäinen sinfonia on kovaa valuuttaa sentimentaalisine kliimakseineen. Siihen nähden että Brahms kypsytteli ja muokkasi teostaan hurjan itsekritiikin ja Beethoveniin verratuksi tulemisen pelon vallassa vuosikausia ja lopulta julkaisi sen vasta nelikymppisenä, sävellettyään sitä ennen jo valtavan määrän musiikkia, ei tuota voi ihan verrata jonkun alle parikymppisen ensisinfoniaan jolla säveltäjä vasta hakee omaa persoonallista tyyliään. Brahmsin ensisinfonia on jo hyvinkin kypsää Brahmsia verrattuna esim. hänen ensimmäiseen pianokonserttoonsa, joka on täynnä vielä hyvinkin paatoksellista sturm & drangia ja melko kaukana siitä klassisesta sopusuhtaisuudesta ja selkeydestä joka leimaa säveltäjän myöhempiä teoksia. Camille Saint-Saëns esitytti ensisinfoniansa aikanaan anonyymina, ja kantaesityksen jälkeen kilvan arvuuteltiin kuka suuri mestari oli säveltänyt tämän hienon sinfonian. Kun säveltäjäksi paljastui vasta 16-vuotias ranskalainen keltanokka, oli musiikkimaailman hämmästys ymmärrettävästi suuri. Tapaus innosti Charles Gounod'ta kutsumaan Saint-Saënsia "Ranskan Beethoveniksi". Tämä vain tarinana muiden joukossa. "Olipa keskustelu mikä hyvänsä, aina jostain kaivetaan joku kulttuuriantropologi sanomaan että kaikki on paskaa ja paska on hyvää." -velipesonen | sub zero 03.10.2009 21:03:25 (muokattu 03.10.2009 21:26:19) | |
|
Lisää erittäin kuuluisia ensimmäisiä sinfonioita: Berliozin Symphonie fantastique Elgarin ensimmäinen sinfonia Messianenin Turangalîla-Symphonie Schönbergin ensimmäinen kamarisinfonia Lisztin Faust-sinfonia Vähemmän tunnettuja ensimmäisiä sinfonioita: Richard Strauss: Sinfonia d-mollissa (1880) Wagner: Sinfonia c-duurissa (ensiesitys 1832, soitettiin seuraavan kerran 50 vuotta myöhemmin) Stravinski: Sinfonia, es-duuri, Op.1 Bartók: Sinfonia, es-duuri (pelkkä scherzo) Näiden väliin sijoittuu ensimmäisiä sinfonioita, jotka on kai ihan OK:na pidettyjä vaikkei niin kuuluisia: C M von Weber, Vaughan Williams, Borodin, Scriabin, Rautavaara... mr. finland, walk on by, your ideapark dream.
mr. finland, walk on by, your alko store supreme | |
Melartinin esikoissinfonioia brucknervaikutteineen tuntuu hämmästyttävän kypsältä ja onnistuneelta myöhäisromanttiselta teokselta. Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
megatherium: Melartinin esikoissinfonioia brucknervaikutteineen tuntuu hämmästyttävän kypsältä ja onnistuneelta myöhäisromanttiselta teokselta. Niin tuntuu mutta miltä se kuulostaa? (naurua, kätkätystä) Kerran yksi kaveri soitti yhden kappaleensa minulle ja minun oli pakko sanoa kun kavereita oltiin että se kuulostaa huonolta. Hän sanoi olevansa samaa mieltä siitä kuulostamisesta, mutta että se tuntui hänestä hyvältä. Authorization by nothing. | JET 19.10.2009 10:26:39 | |
|
Brahmsin debyytti on kenties paras, muttei saavutuksena yhtä kova tai "merkittävä" (sitähän kysyttiin) kuin todella nuorella iällä kirjoitetut sinfoniat. Se, että tekee hyvän sinfonian teininä tai ylipäätään säveltää sinfonian 8-vuotiaana, on kova temppu. 40-vuotiaana se on vähän eri juttu, vaikka teos olisi mestarillinen. | megatherium 19.10.2009 19:47:11 (muokattu 19.10.2009 19:53:31) | |
|
velipesonen: Niin tuntuu mutta miltä se kuulostaa? (naurua, kätkätystä). Aikalaiset taputtivat kuulemma yksittäisten osien välilläkin ja Scherzo-osasta tuli suosittu ohjelmanumero erillisenäkin esitettynä. Tuntuu ihmeteltävältä että 1900-luvcun alussa osattiin meillä jo arvostaa tuohon aikaan vielä suhteellisen modernina ja uudenlaisena miellettyä mannermaisista ja saksalais-itävaltalaisista tyylivaikutteista juurikaan paljoa tietämättä myöhäisromanttista, tematiikaltaan Bruckner-vaikutteista kompleksista melko kromaattista tonaalisuutta arkkitehtonisessa mahleriaanisessa sinfonisessa muotokielessään taidokkaine kontrapunktisine ja kromaattisine kehittelyineen. Niin kaunista pitkälinjaista laulavaa tematiikkaa ja melodiikkaa kuin Melartin yleensä kykenee luomaankin kuten funtekin orkestroimassa surujen puutarhan jälkiosissa, näyttämämusiikeissaan tai lyyrisissä sarjoissa ja monissa sinfonioissa ja kvartetoissa ym. 1. sinfonian toinebn osa on ehkä hiukan profiilittomampi muttei vailla viehätystä ja lumoavaa kauneutta. Mutta jo 3. sinfonia modernissa harmoniseerauksessaan ja runsaine modulaatioineen tuntui kriitikoidenkin korvissa liian nodernilta ja pasuunoiden todes koral-trioa joka palvelee myös cantus firmuksena fuugassa pidettiin hiukan sopimattomana sinfoniassa mutta hidas tempoista finaalia kiitettiin ylevimpiin kuuluvana mitä kotimainen säveltaide oli siihen mennessä tarjonnut. Myös tämän sinfonian toinen osa etenee mahleriaanisen surumarssin tavoin josta kuuluisin esimerkki on 6. sinfonian mahleriaaninen käyrätorvien upea johtomotiivi. Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | megatherium 21.10.2009 19:56:04 (muokattu 21.10.2009 19:56:52) | |
|
JET: Brahmsin debyytti on kenties paras, muttei saavutuksena yhtä kova tai "merkittävä" (sitähän kysyttiin) kuin todella nuorella iällä kirjoitetut sinfoniat. Se, että tekee hyvän sinfonian teininä tai ylipäätään säveltää sinfonian 8-vuotiaana, on kova temppu. 40-vuotiaana se on vähän eri juttu, vaikka teos olisi mestarillinen. Varhaiskypsyys tai säveltäjän ikä ja persoona sinällään ei ole taiteentuotteiden yleispätevyyden ja substanssin kannalta oleellinen tekijä vaan sävellyksen kyky kestää aikaa, saada uutta metafyysistä merkitystä ja olemassaolon muotoja ja vaikuttaa kuulijoidensa tunteisiin tahdon välittömänä ilmauksena ei-musiikillisista satunnaisista kuriositeeteista tai luojan iästä ja taustoista huolimatta. 1700-luvullakaan oopperayleisö ei välittänyt huvin tarjoajan iästä. se halusi oopperan sellaisena kuin oli tottunut sen saamaan vaikka ihmelapsia palvottiin tuolloinkin. Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | JET 31.10.2009 00:18:52 | |
|
Ei mutta teos on MERKITTÄVÄMPI SAAVUTUS jos se on tehty nuoremmalla iällä kuin vanhemmalla. Sillä ei ole väliä teoksen itsensä kannalta, onko laatuteoksen tehnyt minkä ikäinen hemmo, mutta kyllä sitä hattuansa enemmän nostaa nuoremmalle säveltäjälle. Toisaalta vanhuusiänkin mestariteokset ovat kunnoitettavia (varsinkin jos säveltäjä on kuuro!), sanotaan että keski-iän sävellykset eivät ansaitse erityistunnustusta kirjoittajansa iän puolesta, eikä jonkun orastavan aikuisuudenkaan teokset (esim. päälle parikymppisinä monet ovat tehneet hienoa musiikkia popinkin puolella). | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
---|
|
|