Muusikoiden.net
10.12.2016
 

Klassinen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Tuotteliain sinfonikko?
1 2
megatherium
03.03.2004 21:58:39
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

En ole varma kenellä on kunnia olla kaikkien aikojen tuottelian sinfonikko, mutta ainakaan kapellimestari-säveltäjä Segerstam 105 tähän saakka valmistuneella vapaa-pulsatiivisella sinfoniallaan, jossa improvisatorisella elementillä on teoksen muotoutumisessa soivaan reaaliseen ja materiaaliseen hahmoonsa leijonan osa, ole kuitenkaan vielä ohittanut papa Haydnia, jonka kynästä on lähtenyt ainakin 106 4-osaista ja sonaattimuotoista pää-ja sivuteemoineen lajin sävellystä ei-numeroidut A ja B sinfoniat mukaanluettuna. Onko teillä parempaa tietoa asiasta?
 
mklami
04.03.2004 09:52:11
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Segerstam menee varmaan sinfonioiden lukumäärällään jo tänä vuonna Haydninkin ohi, joka käsittääkseni on tähän asti pitänyt hallussaan maailmanennätystä.
 
Toistaalta, Segerstamin sinfoinoiden luetteloa tutkiessaan törmää "mielenkiintoiseen" seikkaan: ainakin viimeiset 50 sinfoniaa ovat instrumentaatioltaan täysin identtisiä, ja niiden jokaisen kesto on tasan 23 minuuttia... Hmm... erikoista, vai mitä? :)
 
Ainoa poikkeus on sinfonia n. 50 (tai sitten se oli 60), jossa Segerstamin sinfonioiden instrumentaatioon vakiintuneet 2 flyygeliä on vaihdettu 2:ksi harpuksi :)
 
Itse pidän Segerstamia ja hänen sinfonioitaan lähinnä hyvänä vitsinä - toisaalta ne ovat ihan mielenkiintoisia, mutta viimeiset 50 sinfoniaa on kyllä aika lailla samasta muotista väännettyjä. Kenties se lienee hänen tarkoituksensakin?
 
Trying to be succesful is failure. Trying to be you is success. - Vangelis --- Tavoittelemalla mahdotonta saattaa saavuttaa mahdollisen. --- Ei pidä yrittää perse edellä puuhun.
megatherium
04.03.2004 16:33:23 (muokattu 06.03.2004 14:14:12)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Segerstam menee varmaan sinfonioiden lukumäärällään jo tänä vuonna Haydninkin ohi, joka käsittääkseni on tähän asti pitänyt hallussaan maailmanennätystä.
 
Toistaalta, Segerstamin sinfoinoiden luetteloa tutkiessaan törmää "mielenkiintoiseen" seikkaan: ainakin viimeiset 50 sinfoniaa ovat instrumentaatioltaan täysin identtisiä, ja niiden jokaisen kesto on tasan 23 minuuttia... Hmm... erikoista, vai mitä? :)
 
Ainoa poikkeus on sinfonia n. 50 (tai sitten se oli 60), jossa Segerstamin sinfonioiden instrumentaatioon vakiintuneet 2 flyygeliä on vaihdettu 2:ksi harpuksi :)
 
Itse pidän Segerstamia ja hänen sinfonioitaan lähinnä hyvänä vitsinä - toisaalta ne ovat ihan mielenkiintoisia, mutta viimeiset 50 sinfoniaa on kyllä aika lailla samasta muotista väännettyjä. Kenties se lienee hänen tarkoituksensakin?

 
Hän kyllä itse väitti kaikkien niiden olevan erilaisia ja kaiken lisäksi muistavan niistä jokaisen ilman että ne sekoittuisivat toisiinsa. Hänhän tosiaan yleensä flyygeliä itse soittaen osallistuu orkesterin sointiin yhtenä soittimena ja stemmana musiikillisen kudoksen vapaapulsatiiviseen virtailuun ja sanoo, ettei niitä soittaessaan tarvitse keksiä mitään faktisesti uutta, ja silti jokainen esityskerta on ainutkertainen tapahtuma. Hän on teoksiaan kirjoittaessaan omien sanojensa mukaan vain notatööri, meedio ja välikappale musiikin virratessa estottomasti hänen lävitseen ja siksi hänelle on kiire kirjoittaa ne nuottipaperille, ettei ajatusvirta katkeaisi.
 
megatherium
11.03.2004 21:16:57
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Segerstam menee varmaan sinfonioiden lukumäärällään jo tänä vuonna Haydninkin ohi, joka käsittääkseni on tähän asti pitänyt hallussaan maailmanennätystä.
 
Ei siinä tapauksessa mikäli jotkin Haydnin divertimentoista luokitellaan sinfonioiksi Mozartin divertimentojen KV 125 a-c tapaan, joista on toisinaan käytetty nimitystä Salzburgilaiset sinfoniat, jotka hän sävelsi useiden muiden varsinaisten sinfonioiden ohella Salzburgissa v. 1772, 16-vuoden ikäisenä.
 
sellisti
11.03.2004 22:22:11
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ei siinä tapauksessa mikäli jotkin Haydnin divertimentoista luokitellaan sinfonioiksi Mozartin divertimentojen KV 125 a-c tapaan, joista on toisinaan käytetty nimitystä Salzburgilaiset sinfoniat, jotka hän sävelsi useiden muiden varsinaisten sinfonioiden ohella Salzburgissa v. 1772, 16-vuoden ikäisenä.
 
Eipä niitä järjestysnumeroiden mukaan näytetä luokiteltavan. Ja selvää on, että tällä tahdilla Segerstam ohittaa joka tapauksessa Haydnin lähitulevaisuudessa. Jos tällaisella asiallakaan nyt on mielekästä kilpailla...
 
"Do you think I care for your lousy fiddle, when the Spirit speaks to me..?!?" -Beethoven
mklami
12.03.2004 11:07:04
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Segerstam kuulemma on tekemässä 105. sinfoniaansa. Mielenkiintoinen uutinen sikäli, kun äijän oman kertoman mukaan ne sinfoniat syntyy välillä jopa kahden päivän aikana! :)
 
Trying to be succesful is failure. Trying to be you is success. - Vangelis --- Tavoittelemalla mahdotonta saattaa saavuttaa mahdollisen. --- Ei pidä yrittää perse edellä puuhun.
megatherium
13.03.2004 13:09:57 (muokattu 13.03.2004 14:52:00)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Eipä niitä järjestysnumeroiden mukaan näytetä luokiteltavan. Ja selvää on, että tällä tahdilla Segerstam ohittaa joka tapauksessa Haydnin lähitulevaisuudessa. Jos tällaisella asiallakaan nyt on mielekästä kilpailla...
 
Ei muuten niitäkään useita Mozartin ooppera-alkusoitoistaan ja serenadeistaan muodostamiaan ja muokkaamiaan sinfonioita, joihin moniin hän yhdisti presto-finaalin sinfonian kolmanneksi osaksi laajennetuksi italialaiseksi ooppera-alkusoitoksi eli italialaiseksi sinfoniaksi, joita hän sävelsi nuoruudessaan paljonkin Italian matkoillaan, vaikka tosin hän käytti muutamia jo alkuperäiseltä muodoltaan kolmiosaisia alkusoittoja itsenäisinä sinfonioina, kuten esim. oopperan Lucio Silla alkusoittoa. Näin ollen Mozartin sinfonioiden lukumäärä nousee lähemmäs 60 kpl. Mozart lisäsi mm. oopperoiden Il re pastore, La finta giardiniera ja Il sogno di scipione alkusoittoihin itse myöhemmin säveltäen nopean presto-finaalin. Lieneekö Segestam säveltänyt yhtään oopperaa?
 
Haydnin kynästä lienee mahdollisesti lähtenyt myös nyt kadoksissa olevia sinfonioita ja mikäli sinfoniakäsitettä halutaan soveltaa laajemmin käsittämään myös oopperoiden ja oratorioiden alkusoitto-sinfoniat, on Haydn miltei tavoitttamattomissa. Siksi toisekseen on otetava huomioon, että Haydn sävelsi toki paljon, paljon muutakin soitinmusiikkia, kirkkomusiikkia, vokaalimusiikkia, kamarimusiikkia, kuin pelkästään sinfonioita, jotka syntyivät aina johonkin käytännön tarpeeseen tyydyttämään ennalta tehtyä tilausta, ei spontaanista mestarin oikusta tai hetken mielijohteesta kuten Segerstamilla. jonka sinfonioat eivät liene syntyneet niitä edeltävän sävellystilauksen kautta, kuten Haydnin tapauksessa oli niin itsestään selvää.
 
Hänen tapanaan oli tuskin säveltää sinfonioita mitenkään etukäteen varastoon, kuten ei Mozartillakaan. Kumpikin loivat teoksensa ansaitakseen elantonsa ja toimeentulonsa säveltäjän ammattia tehden, ei harrastusmielessä. Segerstamin pääasiallinen ammattikin kun on tuo kapellimestarin toimi, joka lienee hänen pääasiallinen tulonlähteensä, eikä se edellytä uusien sävellysten tuottamista jatkuvana virtana, kuten menneinä aikoina lähes yli-inhimillisiin surituksiin yltäneet säveltäjät hovin tai kirkon palveluksessa tai vapaina taiteilijoina, jotka joutuivat itse säveltämään, esiintymään konserttojensa solisteina ja harjoituttamaan teoksensa esityskuntoon lyhyellä varoitusajalla. Lisäksi heidän teoksensa olivat miltei kertakäyttötuotteita, toisin kuin nykyään, jolloin säveltäjien teoksia esitetään useita kertoja vieläpä ympäri maailmaa. Mozartin ajan wieniläinen yleisö, kuten tiedetyään, halusi aina vain uutta, eikä tuolloin tunnettu eilispäivän säveltäjiä edes nimeltä.
 
megatherium
13.03.2004 14:56:02 (muokattu 13.03.2004 15:19:19)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Segerstam kuulemma on tekemässä 105. sinfoniaansa. Mielenkiintoinen uutinen sikäli, kun äijän oman kertoman mukaan ne sinfoniat syntyy välillä jopa kahden päivän aikana! :)
 
Taitavat olla rakenteeltaan ja muodoltaan aika rapsodisia, ettenkö sanoisi improvisatorisia tekeleitä, eivätkä syntyneet sellaisen pitkän kypsyttelyn ja loppuun asti hiotun ja harkitun muotoa koskevan työstämisen ja pohdinnan kautta, kuten Sibeliuksen sinfoniat. Hänen mielestään mitä tahansa laajamittaista orkesteriteosta voi kutsua sinfoniaksi, jos olen oikein ymmärtänyt; eihän antane teoksen muodolle niin paljon painoarvoa, kuin hyvässä sävellyksessä sille kuuluisi antaa.
 
sellisti
13.03.2004 17:29:16 (muokattu 13.03.2004 17:30:30)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ei muuten niitäkään useita Mozartin ooppera-alkusoitoistaan ja serenadeistaan muodostamiaan ja muokkaamiaan sinfonioita, joihin moniin hän yhdisti presto-finaalin sinfonian kolmanneksi osaksi laajennetuksi italialaiseksi ooppera-alkusoitoksi eli italialaiseksi sinfoniaksi, joita hän sävelsi nuoruudessaan paljonkin Italian matkoillaan, vaikka tosin hän käytti muutamia jo alkuperäiseltä muodoltaan kolmiosaisia alkusoittoja itsenäisinä sinfonioina, kuten esim. oopperan Lucio Silla alkusoittoa. Näin ollen Mozartin sinfonioiden lukumäärä nousee lähemmäs 60 kpl. Mozart lisäsi mm. oopperoiden Il re pastore, La finta giardiniera ja Il sogno di scipione alkusoittoihin itse myöhemmin säveltäen nopean presto-finaalin. Lieneekö Segestam säveltänyt yhtään oopperaa?
 
Mutta olenko nyt ihan väärässä, jos oletan, että suurin osa säveltäjistä on kuitenkin itse numeroinut säveltämänsä sinfoniat? Ei kai kaikkien kohdalla numerointia ole suorittanut postuumisti joku musiikintutkija, joka on sitten ansaitusti tai epäansaitusti jättänyt pois joitakin teoksia, jotka muotonsa puolesta olisivat voineet luetteloon sisältyäkin. Jos säveltäjä on sitä mieltä, ettei halua sisällyttää jotain teostaan sinfonialuetteloonsa vaikka se rakenteellisesti sinfonian mitat täyttäisikin, niin voiko sitä silloin laskea hänen sinfoniamääräänsä mukaan? En tiedä miten asia on Mozartin kohdalla, mutta jos hän on itse sinfoniansa numeroinut, niin eivätköhän ne 41 ole silloin ne, jotka hän on numeroiduiksi sinfonioiksi tarkoittanut. Eri asia on tietysti, jos on aihetta olettaa että sinfonioita on kadonnut eikä niiden kokonaismäärästä ole täyttä varmuutta. Kai Segerstamkin on säveltänyt orkesteriteoksia, joita hänen mittapuunsa mukaan voisi kutsua sinfonioiksi siinä missä niitä virallisesti numeroitujakin, mutta eikö tämäntapainen spekulointi ole aika turhaa, samoin kuin sinfonioiden määrällä kilpailu..? En tunne Segerstamin oopperatuotantoa.
 
Haydnin kynästä lienee mahdollisesti lähtenyt myös nyt kadoksissa olevia sinfonioita ja mikäli sinfoniakäsitettä halutaan soveltaa laajemmin käsittämään myös oopperoiden ja oratorioiden alkusoitto-sinfoniat, on Haydn miltei tavoitttamattomissa. Siksi toisekseen on otetava huomioon, että Haydn sävelsi toki paljon, paljon muutakin soitinmusiikkia, kirkkomusiikkia, vokaalimusiikkia, kamarimusiikkia, kuin pelkästään sinfonioita, jotka syntyivät aina johonkin käytännön tarpeeseen tyydyttämään ennalta tehtyä tilausta, ei spontaanista mestarin oikusta tai hetken mielijohteesta kuten Segerstamilla. jonka sinfonioat eivät liene syntyneet niitä edeltävän sävellystilauksen kautta, kuten Haydnin tapauksessa oli niin itsestään selvää.
 
Hänen tapanaan oli tuskin säveltää sinfonioita mitenkään etukäteen varastoon, kuten ei Mozartillakaan. Kumpikin loivat teoksensa ansaitakseen elantonsa ja toimeentulonsa säveltäjän ammattia tehden, ei harrastusmielessä. Segerstamin pääasiallinen ammattikin kun on tuo kapellimestarin toimi, joka lienee hänen pääasiallinen tulonlähteensä, eikä se edellytä uusien sävellysten tuottamista jatkuvana virtana, kuten menneinä aikoina lähes yli-inhimillisiin surituksiin yltäneet säveltäjät hovin tai kirkon palveluksessa tai vapaina taiteilijoina, jotka joutuivat itse säveltämään, esiintymään konserttojensa solisteina ja harjoituttamaan teoksensa esityskuntoon lyhyellä varoitusajalla. Lisäksi heidän teoksensa olivat miltei kertakäyttötuotteita, toisin kuin nykyään, jolloin säveltäjien teoksia esitetään useita kertoja vieläpä ympäri maailmaa. Mozartin ajan wieniläinen yleisö, kuten tiedetyään, halusi aina vain uutta, eikä tuolloin tunnettu eilispäivän säveltäjiä edes nimeltä.

 
Eli täytyykö nykysäveltäjän tuntea jonkinlaista häpeää kun hänen ei tarvitse säveltää pysyäkseen hengissä, vaan taiteen tekemisen riemusta? Onko sävellys vähemmän merkityksellinen, jos sitä ei ole sävelletty tilauksesta?
 
"Do you think I care for your lousy fiddle, when the Spirit speaks to me..?!?" -Beethoven
megatherium
14.03.2004 13:40:10 (muokattu 14.03.2004 13:46:55)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mutta olenko nyt ihan väärässä, jos oletan, että suurin osa säveltäjistä on kuitenkin itse numeroinut säveltämänsä sinfoniat? Ei kai kaikkien kohdalla numerointia ole suorittanut postuumisti joku musiikintutkija, joka on sitten ansaitusti tai epäansaitusti jättänyt pois joitakin teoksia, jotka muotonsa puolesta olisivat voineet luetteloon sisältyäkin. Jos säveltäjä on sitä mieltä, ettei halua sisällyttää jotain teostaan sinfonialuetteloonsa vaikka se rakenteellisesti sinfonian mitat täyttäisikin, niin voiko sitä silloin laskea hänen sinfoniamääräänsä mukaan? En tiedä miten asia on Mozartin kohdalla, mutta jos hän on itse sinfoniansa numeroinut, niin eivätköhän ne 41 ole silloin ne, jotka hän on numeroiduiksi sinfonioiksi tarkoittanut. Eri asia on tietysti, jos on aihetta olettaa että sinfonioita on kadonnut eikä niiden kokonaismäärästä ole täyttä varmuutta. Kai Segerstamkin on säveltänyt orkesteriteoksia, joita hänen mittapuunsa mukaan voisi kutsua sinfonioiksi siinä missä niitä virallisesti numeroitujakin, mutta eikö tämäntapainen spekulointi ole aika turhaa, samoin kuin sinfonioiden määrällä kilpailu..? En tunne Segerstamin oopperatuotantoa.
 

 
Eli täytyykö nykysäveltäjän tuntea jonkinlaista häpeää kun hänen ei tarvitse säveltää pysyäkseen hengissä, vaan taiteen tekemisen riemusta? Onko sävellys vähemmän merkityksellinen, jos sitä ei ole sävelletty tilauksesta?

 
Mozartin sinfoniat on tosiaan numeroitu jälkeenpäin, eikä useita kadonneita teoksia ole huomioitu tässä numeroinnissa laisinkaan, kuten ei myöskään monia nuoruudenaikaisia säilyneitä sinfonioitakaan. Mozartin sinfonioiden lukumäärä nousee kaiken kaikkiaan lähemmäs 70, kun kaikki hänen sinfonioina käyttämänsä alkusoitot monista Salzburgin aikaisista näyttänmöteoksistakin on otettu lukuun mukaan.
 
Minun mielestäni ei ole, mutta lienee yksi syy siihen miksi monet Schubertin spontaanista oikusta ja sisäisestä pakosta luomisinnon vallassa syntyneet teokset ovat joutuneet unohduksiin.Segerstanm on kuitenkin itse omasta aloitteestaan ja tahdostaan käyttänyt kronologista järjestysnumerointimenetelmää ilmeisesti sinfonioidensa tunnistamistakin helpottaakseen, toisin kuin vaikkapa Schubert, Mozart tai Haydn.
 
megatherium
15.03.2004 20:42:56
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Eli täytyykö nykysäveltäjän tuntea jonkinlaista häpeää kun hänen ei tarvitse säveltää pysyäkseen hengissä, vaan taiteen tekemisen riemusta? Onko sävellys vähemmän merkityksellinen, jos sitä ei ole sävelletty tilauksesta?
 
Ei suinkaan nykysäveltäjän pidä tuntea häpeää, vaikkei hänen teoksiaan kukaan olisi kiinnostunut edes kuulemaan. Fakta on vain se, että herra Haydn sävelsi sinfoniansa Esterhazyn hovia, ja Mozart Colloredon hovia varten alkuaikoina, eikä missään kilpailumielessä Guinnesin ennätysten kirjaan päästääkseen. Haydn olisi helposti säveltänyt 200 sinfoniaa, jos häneltä olisi niitä vaadittu vähentämällä n. 70 jousikvartettonsa, 45 pianotrionsa, 126 baritonitrionsa, 60 pianosonaattinsa, divertimentojen, monien oopperoiden ja messujen, oratorioiden, kantaattien jne. lukumäärää radikaalisti ja keskittymällä sinfonioiden säveltämiseen, mutta kun hänen tarkoituksenaan ei ollut kilpailu, eikä luomisvoimaa sitä paitsi milloinkaan voida edes mitata pelkkien opuslukujen avulla, sillä muussa tapauksessa hra Segerstam olisi sinfonikkona maailman valioluokkaa. Mutta onko hän sitä? Soitetaanko hänen teoksiaan jatkuvasti kaikkialla maailmassa, kuten suurten klassikkojen teoksia ainakin?
 
sellisti
15.03.2004 21:43:25 (muokattu 15.03.2004 21:43:42)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ei suinkaan nykysäveltäjän pidä tuntea häpeää, vaikkei hänen teoksiaan kukaan olisi kiinnostunut edes kuulemaan. Fakta on vain se, että herra Haydn sävelsi sinfoniansa Esterhazyn hovia, ja Mozart Colloredon hovia varten alkuaikoina, eikä missään kilpailumielessä Guinnesin ennätysten kirjaan päästääkseen. Haydn olisi helposti säveltänyt 200 sinfoniaa, jos häneltä olisi niitä vaadittu vähentämällä n. 70 jousikvartettonsa, 45 pianotrionsa, 126 baritonitrionsa, 60 pianosonaattinsa, divertimentojen, monien oopperoiden ja messujen, oratorioiden, kantaattien jne. lukumäärää radikaalisti ja keskittymällä sinfonioiden säveltämiseen, mutta kun hänen tarkoituksenaan ei ollut kilpailu, eikä luomisvoimaa sitä paitsi milloinkaan voida edes mitata pelkkien opuslukujen avulla, sillä muussa tapauksessa hra Segerstam olisi sinfonikkona maailman valioluokkaa. Mutta onko hän sitä? Soitetaanko hänen teoksiaan jatkuvasti kaikkialla maailmassa, kuten suurten klassikkojen teoksia ainakin?
 
Eipä varmaankaan, enkä itsekään ole mikään suuri hänen musiikkinsa ystävä soitettuani orkesterissa hänen viulukonserttonsa nro. 7 (vai 8?). Mutta alkuperäinen kysymyksesihän koskikin tuotteliaisuutta eikä laadullisuutta. Vaikea näitä säveltäjiä on verrata toisiinsa, kun 250 vuodessa asiat ovat muuttuneet musiikissa aika paljon, ja kuten todettu, heidän sinfoniansa ovat syntyneet hiukan eri tarkoituksiin.
 
"Do you think I care for your lousy fiddle, when the Spirit speaks to me..?!?" -Beethoven
megatherium
15.03.2004 21:51:27 (muokattu 15.03.2004 21:52:48)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Eipä varmaankaan, enkä itsekään ole mikään suuri hänen musiikkinsa ystävä soitettuani orkesterissa hänen viulukonserttonsa nro. 7 (vai 8?). Mutta alkuperäinen kysymyksesihän koskikin tuotteliaisuutta eikä laadullisuutta. Vaikea näitä säveltäjiä on verrata toisiinsa, kun 250 vuodessa asiat ovat muuttuneet musiikissa aika paljon, ja kuten todettu, heidän sinfoniansa ovat syntyneet hiukan eri tarkoituksiin.
 
Juuri sen takia näitä kommentteja on niin turhauttavaa lukeakin milloin mistäkin lehdestä, että Segerstam on kenties kaikkien aikojen tuotteliaimpia säveltäjiä koko länsimainen musiikkitraditio mukaan luettuna, vaikkei väittämä ollenkaan pidä edes paikkaansa moniin barokki-tai renessanssisäveltäjiinkin verrattuna. Tai että hän on ohittanut sinfonioiden lukumäärässä jo itsensä joseph Haydnin, vaiikei toden totta, kuten juuri itsekin sanoit, näitä säveltäjiä voida kuuna päivänäkään verrata toisiinsa, niin erilaiset olivat heidän esteettiset lähtökohtansa, ambitionsa ja tarkoitusperänsä, saati kulttuuriset ja sosiaaliset kontekstinsa, musiikkia luodessaan.
 
sellisti
15.03.2004 22:19:11
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Juuri sen takia näitä kommentteja on niin turhauttavaa lukeakin milloin mistäkin lehdestä, että Segerstam on kenties kaikkien aikojen tuotteliaimpia säveltäjiä koko länsimainen musiikkitraditio mukaan luettuna, vaikkei väittämä ollenkaan pidä edes paikkaansa moniin barokki-tai renessanssisäveltäjiinkin verrattuna. Tai että hän on ohittanut sinfonioiden lukumäärässä jo itsensä joseph Haydnin, vaiikei toden totta, kuten juuri itsekin sanoit, näitä säveltäjiä voida kuuna päivänäkään verrata toisiinsa, niin erilaiset olivat heidän esteettiset lähtökohtansa, ambitionsa ja tarkoitusperänsä, saati kulttuuriset ja sosiaaliset kontekstinsa, musiikkia luodessaan.
 
No nämä tällaiset kommentit täytyy luonnollisesti ymmärtää nimenomaan niin, että siinä ei puhuta laadusta mitään, ja määräkin katsotaan sen numeron mukaan, mikä on kunkin säveltäjän kohdalla luetteloon satuttu merkitsemään, oli se sitten oikea luku tai ei. Segerstam itse tuntuu olevan kovinkin ylpeä siitä, että hän (ainakin numeroitujen) sinfonioiden lukumäärässä ohittaa Haydnin, antoihan hän tälle 105. sinfonialle jonkin oikein aiheeseen liittyvän lisänimenkin, jota en nyt vain muista. Herää vaan kysymys, onko hän väsäillyt esim. viimeisimmät 50 sinfoniaansa vain ja ainoastaan tätä saavutusta mielessään pitäen, ja miten se on vaikuttanut hänen musiikkinsa substanssiin...
 
(Selailin muuten vanhoja viestiketjuja, ja sieltä löytyi otsikon "orkesterietiketti" alta niin hauska kommentti, että päätin ottaa sen allekirjoituksekseni..!)
 
"Eli,oletteko huomanneet orkesterissa soittaessanne eri stemmojen käyttäytymiseroja. Esim. sellistit notkuu ja lorvii siellä ja suurinpiirtein nukkuvat siinä pultissaan" -nanni
megatherium
16.03.2004 20:59:41 (muokattu 17.03.2004 18:09:55)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

No nämä tällaiset kommentit täytyy luonnollisesti ymmärtää nimenomaan niin, että siinä ei puhuta laadusta mitään, ja määräkin katsotaan sen numeron mukaan, mikä on kunkin säveltäjän kohdalla luetteloon satuttu merkitsemään, oli se sitten oikea luku tai ei. Segerstam itse tuntuu olevan kovinkin ylpeä siitä, että hän (ainakin numeroitujen) sinfonioiden lukumäärässä ohittaa Haydnin, antoihan hän tälle 105. sinfonialle jonkin oikein aiheeseen liittyvän lisänimenkin, jota en nyt vain muista. Herää vaan kysymys, onko hän väsäillyt esim. viimeisimmät 50 sinfoniaansa vain ja ainoastaan tätä saavutusta mielessään pitäen, ja miten se on vaikuttanut hänen musiikkinsa substanssiin...
 
(Selailin muuten vanhoja viestiketjuja, ja sieltä löytyi otsikon "orkesterietiketti" alta niin hauska kommentti, että päätin ottaa sen allekirjoituksekseni..!)

 
Todellakin nykytutkimuksen valossa Haydn lienee säveltänyt "vain" 104 numeroitua ja 2 numeroimatonta sinfoniaa, kun ns. Lapsi-tai Lelu-sinfoniakin on nyttemmin osoitettu todennäköisimmin Leopold Mozartin säveltämäksi, vaikkakin vanhemmista tietolähteissä Haydnin sinfonioiden lukumääräksi on merkitty yli 120 sinfoniaa. Onkohan niistäkin moni todettu sittemmin epäaidoiksi vain miten näin korkea sinfonioiden lukumäärä on selitettävissä, ihmettelen vain? Vai onko nykytutkimus sijoittanut monet niistä divertimentojen, kassaatioiden ja serenadien ja muun sellaisen ulkoilma-,juhla-ja pöytämusiikiksi määritellyn soitinmusiikin kategoriaan kuuluvaksi aikana, jolloin sinfonia sävellysmuotona ei ollut vielä vakiintunut sille taiteelliselle korkeasti kehittyneelle uudelle tasolle, jolle haydn ja Mozart sinfonian nostivat wieniläisklassismin hengessä.
 
Mikäli olen oikein ymmärtänyt, eräs naistoimittaja on väsäämässä hänestä elämäkertaakin.
 
sellisti
12.01.2005 00:12:01
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Pahoittelen näin vanhan ketjun uudelleenherättämistä, mutta Guinnessin ennätyssivu tiesi kertoa seuraavaa:
 
"The most prolific symphonist was Johann Melchior Molter (1696–1765) of Germany, who wrote over 170 symphonies."
 
Eli on Lefallakin vielä tekemistä.
 
"Eli,oletteko huomanneet orkesterissa soittaessanne eri stemmojen käyttäytymiseroja. Esim. sellistit notkuu ja lorvii siellä ja suurinpiirtein nukkuvat siinä pultissaan" -nammi, muusikoiden.net
megatherium
12.01.2005 18:15:22
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Pahoittelen näin vanhan ketjun uudelleenherättämistä, mutta Guinnessin ennätyssivu tiesi kertoa seuraavaa:
 
"The most prolific symphonist was Johann Melchior Molter (1696–1765) of Germany, who wrote over 170 symphonies."
 
Eli on Lefallakin vielä tekemistä.

 
Niinpä, en edes osaa sanoa, että onko Lefa milloinkaan edes säveltänyt OIKEATA sinfoniaa, joka noudattelisi perinteisiä muotokäsityksiä, eikä pelkkiä vapaapulsatiivisia, soinnillisia laavavirtoja orkesterille.
 
Schubert rules!
Sävis
12.01.2005 19:30:32
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Niinpä, en edes osaa sanoa, että onko Lefa milloinkaan edes säveltänyt OIKEATA sinfoniaa, joka noudattelisi perinteisiä muotokäsityksiä, eikä pelkkiä vapaapulsatiivisia, soinnillisia laavavirtoja orkesterille.
 
Ei ole olemassa yhtään "oikeaa" sinfoniaa. Ei perinteisten muotokäsitysten noudattaminen tee mistään teoksesta "oikeaa". Jos säveltäjä nimeää teoksensa sinfoniaksi, niin silloin sävellys on sinfonia.
 
"Säveltäjä on säveltäjä vapaallakin." -Sam Other
sellisti
12.01.2005 21:11:08
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ei ole olemassa yhtään "oikeaa" sinfoniaa. Ei perinteisten muotokäsitysten noudattaminen tee mistään teoksesta "oikeaa". Jos säveltäjä nimeää teoksensa sinfoniaksi, niin silloin sävellys on sinfonia.
 
No joo, onhan Scarlattillakin satoja "sonaatteja", jotka eivät nyt ihan perinteistä sonaatin muotokäsitystä edusta (olkoonkin, että varsinainen sonaattimuoto kehitettiin vasta hänen jälkeensä). Mutta kyllä minusta Segerstam silti venyttää sinfonia-käsitettä aika tavalla, nimenomaan muotorakenteen ja pituuden puolesta. No, olivathan Mozartinkin ensimmäiset sinfoniat hädin tuskin kymmenen minuutin mittaisia, mutta sentään moniosaisia.
 
"Eli,oletteko huomanneet orkesterissa soittaessanne eri stemmojen käyttäytymiseroja. Esim. sellistit notkuu ja lorvii siellä ja suurinpiirtein nukkuvat siinä pultissaan" -nammi, muusikoiden.net
Sävis
13.01.2005 09:43:04
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

No joo, onhan Scarlattillakin satoja "sonaatteja", jotka eivät nyt ihan perinteistä sonaatin muotokäsitystä edusta (olkoonkin, että varsinainen sonaattimuoto kehitettiin vasta hänen jälkeensä). Mutta kyllä minusta Segerstam silti venyttää sinfonia-käsitettä aika tavalla, nimenomaan muotorakenteen ja pituuden puolesta. No, olivathan Mozartinkin ensimmäiset sinfoniat hädin tuskin kymmenen minuutin mittaisia, mutta sentään moniosaisia.
 
Mielestäni musiikissa on mielenkiintoista juuri se, miten eri aikakausien säveltäjät käsittelevät vakiintuneita teosnimikkeitä. Musiikki elää ja nimikkeet siinä mukana. Ei ole mitenkään tarpeellista asettaa rajoituksia sille, millaista teosta voidaan sinfoniaksi tai sonaatiksi tai konsertoksi kutsua. Jokainen säveltäjä kuitenkin peilaa omaa sävellystään traditioon ja mahdollisesti haluaa nimetä teoksensa sinfoniaksi kommentoidakseen traditiota.
 
"Säveltäjä on säveltäjä vapaallakin." -Sam Other
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti