Klassinen ›

Mozart on sanonut, että kun hän on oikeassa mielentilassa hänen mielensä vilisee aiheita ja hän valitsee ne, joista pitää eniten. "Jäännöspaloista saisi kokoon vielä monta hyvää sävellystä". Sonninen on puolestaan sanonut, että nuoruudesta saakka hän on tajunnut, että sävelhiukkaset, jotka hän kuulee sisällään, ovat parasta mitä hänessä on ja hän koittaa parhaalla tavalla niitä vaalia. Miten tällaisista paloista tai hiukkasista rakennetaan valmis teos, sillä eihän säveltäjä voi ennalta tietää, mikä pala kuuluu valmiissa teoksessa mihinkin kohtaan, ellei hän sitten kehittele, ja yhdistele niistä loogista kokonaisuutta tietoista metodiikkaa ja sävellystekniikkaa käyttäen käsityötaitoonsa luottaen.

Varmaan säveltäjä luottaa intuitioonsa pistäessään hiukkaset optimaaliseen järjestykseen. Ehkä hänkään ei ole varma siitä mikä on paras mahdollinen järjestys, mutta ajattelee jonkin ryhmittelyn olevan "riittävän hyvä". Eihän siinä hommassa muuten pääse ikinä eteenpäin.

Luultavasti se riippuu säveltäjästä ja hänen tottumuksistaan millaiset työskentelymetodit hänellä on.
 
Jokaisella säveltäjällä lienee erilainen tyyli ja tavat työstää sävellyksiään ja ne saattavat erota paljonkin säveltäjittäin.
 
En usko, että kukaan yhdistelee löytämiään ja mielessään viliseviä aiheita sellaisenaan keskenään, vaan kyllä sävellystyö edellyttää tietoista kehittelyä, motiivityöskentelyä ja variointitekniikkaa.
 
Eräästä musiikkihistorian tunnetuimpiin kuuluvasta säveltäjänerosta on kerrottu, että tultuaan pitkiltä kävelyretkiltään ja tajuamatta lainkaan olevansa viluinen ja nälissään, meni suoraan pianon ääreen ja ryhtyi kehittelemään juuri löytämiään aiheita.
 
Schopenhauer sanookin osuvasti, että nerot eivät välitä omasta parhaastaan, vaan uhraavat persoonallisen hyvänsä objektiiviselle päämäärälle. sillä sille kuuluu hänen todellinen vakavuutensa ja vain se tekee heidät suureksi.

Sen jälkeen kun teemat oli hahmoteltu ja muoto suunniteltu, alkoi aineiston muokkaus kaikessa syvyydessään ja laajuudessaan. Säveltäjä kertoo, että "se kohoaa ja kasvaa ja näen sen kuin kuvana sieluni silmien edessä." Sen jälkeen seuraa puhtaaksikirjoitus.
 
En taida muistaa kaikkea kauan sitten lukemastani kirjasta, mutta tämän neron sävellykset syntyivät sellaisissa sielun tiloissa, jotka runoilijalla puhkeavat sanoiksi ja hänellä säveliksi, jotka myrskyävät ja pauhaavat, kunnes ovat nuotteina hänen edessään.
 
Beethoven lisäksi sanoo, että hän pystyy palauttamaan mieleensä kauan sitten löytämiään aiheita. Hän sanoo että tiedostaessaan intentionsa, ei alkuperäinen aihe unohdu ja tällöin muistista on hänelle hyötyä. näin Muistelisin sanasta sanaan lainaamatta.
 
Lähde: Sulho Ranta, Sävelten mestareita muistista siteeraten.