| Aihe: Ooppera asiaa | |
|---|
|
http://www.kaapelitehdas.fi/index.html?menuid=227&aid=620
Tuota minäkin meinasin ehdottaa, mutta eihän siellä puhuta orkesterista mitään.
Haastattelija: "Olette nyt säveltänyt 115 sinfoniaa, milloin tulee seuraava?"
Leif Segerstam: "No milloin ja milloin, mistä sen nyt tietää. Eihän sitä spermaakaan tule jos on just viisi kertaa nainut". |  freeze
24.01.2006 12:57:58 (muokattu 24.01.2006 12:58:12) | |
|
www.opera.com ......okei okei vitsi vitsi....huumorii elämää :=) | |
Oletteko jo käyneet Turussa kuntelemasa Topivo Kuulan I oopperan, jonka Jorma panula on sovittanut Kuulan keskeisintä tuotantoa lainaten säveltämättä omien sanojensa mukaan nuottiakaan. Mukaan on otettu myös mm. keskeneräisen Jupiter sinfonian johdanto.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |  fifi
25.01.2006 11:37:03 | |
|
Eikös se Kuula-ooppera ollut Vaasassa? Olisihan se mielenkiintoinen, on vain kovin kaukana. Kuulan laulut ovat niin hienoja, että ne käyvät mainiosti "aarioista".
Liian paljon nuotteja! | |
Olisi hyvin kiinnostavaa seurata Schubertin kehitystä oopperasäveltäjänä ja nimenomaan ensemblekohtausten dramaattissuuden asteesta ja luionteesta lähtien ja käsin, draamallisen musiikin sävellysteknisestä näkökulmasta tarkasteltuna, mkäli joku anbtelias sävellystaiteelle investointikohteena myötämielinen jalo persona näkisi sen henkisenä arvona ihmiselämää rikastuttavana toimintana ja hankkeena lähestyen levy-yhtiöitä alttiina tarjoamaan rahoitustaan projektiin ja produktioon avokätisesti kustannuksista säästämättä ja laadusta tinkimättä, mikäli taloudelliset rersurssit antaisivat siihen potentiaalia, Joitakin, muttei kaikkia kirkkomusiikkiteoksia kuunnellessa varhaisvuosilta ei näet hetimiten uskoisi, että hän jo nuorella iällään omasi mestsarillisen sävellystekniikan hiottuaan kynsiään paitsi monissa fuuga-ja kontrapunktiharjoituksissa tai vokaaliensembleissä, myös nykyään miltei tuikituntemattomien ooperahankkeiden parissa, joista monen varhaisemmankin musiikillinen kypsyys, soittimellinen rikkaus, melodinen kauneus ja jopa dramaattisuus yllättävät, joista vaatimattomimmassakin ei ole jälkimmäisestä kvaliteetista yleensä puutetta ja useinkin tuntuu siltä että hän olisi paneutunut vakavasti tehtäväänsä, ei niinkään vasemman käden rutiinilla.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
Kansallisoopperassa on tasokkaita näytöksiä ja hyviä laulajia joten tottakai siellä käy oikeita taiteen ystäviä. Valitettavasti siellä näkyy myös IT-firmojen konjakki tyyppejä:/ Mut mulle ainakin ooppera kolahtaa ja käyn toki myös näytksissä edustaen "oikeita taiteen ystäviä". | fifi
20.03.2006 15:36:07 (muokattu 20.03.2006 15:36:45) | |
|
Valitettavasti siellä näkyy myös IT-firmojen konjakki tyyppejä:/
No näitä on joka puolella. Ikävintä on, kun sellainen istuu vieressä huokailemassa ja katsomassa kelloon, kun ei voisi vähempää kiinnostaa.
Oletko käynyt katsomassa Kansallisoopperan uuden Taikahuilun? Minä pidin siitä kovasti, ja suosittelen sitä lämpimästi myös perheen pienimmille. Minusta siinä oli saatu juuri oikeanlainen mozartmainen lapsellisenveikeä tunnelma. Pidin myös miehityksestä, vaikkei ihan ongelmitta sujunut kaikkien kohdalla, mutta pääosin se oli hyvä.
Edit: ei osaa kirjoittaakaan enää. | |
taikahuilua en oo vielä nähnyt tässä uudessa produktiossa, oopperaa kuuluu kyllä suosikkeihin. Ehkä pääsen sen jo piankin katsomaan, ainoa hidaste on vain matka:/ Mielenkiintoisinta siinä uudessa versiossa on tietysti Yön Kuningatar (kuten aina) ja Petrus. | |
Itse tykkään mennä kaikissa asioissa mahdollisimman pitkälle, etsiä parasta myös musiikista. Aloitin kolmen soinnun kitararämpytyksistä ja siirryin monen vaiheen kautta oopperaan, sinfonioihin ja kamarimusiikkiin. Arvostan ammattitaitoa laulamisessa ja soittamisessa, sävellyksissä jne enkä oikein ymmärrä, miksi pitäisi valita hk:n sininen, kun tarjolla on kaviaaria.
Oopperan kuluista: Eiköhän oopperassa kävijät ole progressiivisen verotuksen ansioista eniten oopperalippuja verotuloillaan tukeneet. Tosin odottaisin näillä satsauksilla parempitasoista oopperaa kuin mitä nykyään Kansallisoopperassa kuulee. Varsinkin tenorit, paitsi lyyriset, ovat ala-arvoisia. Ei ammattilaistasolla pitäisi enää huutaa niin, että ääni sortuu. Siksi en enää juurikaan viitsi käydä italialaista oopperaa kuuntelemassa paitsi vierailijanäytöksissä (niin suuresti kuin sitä rakastankin). Mozart-tyyppisissä komedioissa, joissa kevyille lyyrisille tenoreille ja äänille on käyttöä, tasokin on parempi. | |
Varsinkin tenorit, paitsi lyyriset, ovat ala-arvoisia. Ei ammattilaistasolla pitäisi enää huutaa niin, että ääni sortuu. Mozart-tyyppisissä komedioissa, joissa kevyille lyyrisille tenoreille ja äänille on käyttöä, tasokin on parempi.
tästähän on juuri ollut paljon puhetta, Suomessa pinnalla olevien laulajien taso on laskenut, äänimateriaaleissa ei voi puhua loisteliaisuudesta, minkä pitäisi olla itsestäänselvyys kun puhutaan vaikkapa italialaisesta oopperasta. Ja valitettavasti uudet laulaja "kyvyt" eivät tunnu vielä siltä (ainakaan suurin osa) että tämä aukko hyvissä äänissä täyttyisi. | |
Luin ketjun läpi ja huomasin, että tuo sch -terroristi paasaa täälläkin. Myös ylen ketjuissa. Tuo suomi24 keskustelu on tosiaan hupaa, siellä muutama kirjoittaja kirjoittelee sivupersooniensa kanssa.
Kävin kuuntelemassa Otelloa. Pidän todella italialaisesta oopperasta, erityisesti Verdistä ja Puccinista. No laulajat oli sitä sun tätä mutta oli silti mukava nähdä. Jago, jota lauloi Niemelä, onnistui hyvin.
Seuraavaksi menen kuuntelemaan Mozartin Figaron häitä. Piipahdin myös Philip Glassin Rangaistussiirtolaa kuuntelemassa. Kyllä täällä pääkaupunkiseudulla on valtavan hyvä tarjonta. Modernia ja kokeellista täälläkin vähemmän, kun eihän se mene kaupaksi.
Tietääkö joku, olisiko lähiaikoina tulossa jotain, esim. vierailevia mielenkiintoisia oopperajuttuja? vihjatkaapa! | megatherium
29.03.2006 20:29:15 (muokattu 29.03.2006 20:31:57) | |
|
Ja mIkäli sattuisin olemaan jonkin oikean oopperan taiteellinen johtaja, tarjoaisin ehdottomasti 1. ihmisenä maailmassa yleisölle kunnon Schubert-viikot seuraavien Schubertin näyttämöteosten kantaesitys-ensi-illan kera alkaen 1-näytöksisitä singspielfarsseista 3-näytöksisiin kokoillan oopperoihin mukaan luettuina sellaiset rakastetut klassiset teokset mukaanluettuina myös fragmentaarisia teoksia kaleidoskooppimaisena läpivalaisuna ja monipuolisena otantana hänen näyttämötaiteeseensa vaikkapa vain konserttiversioina, sillä niiden usein "lumoavan kaunis"( Alan Rich), musiikillisilta kvaliteeteiltaan rossinilaisen kevytmielisyyden ylittävä emotionaalinen sisäinen osallistuminen ja pintapuolisuudelle vieras persoonallinen lyyrinen sävelkielensä ja melodiikkansa sen ansaitsikin ja joita enb tässä nyt ala luettelemaan; Paholaisen huvilinnasta alkaen kuitenkin alfonso ja estrellaan jne.
Jos sattuisin itse olemaan jonkinsorttisen sinfoniaorkesterin taiteellinen johtaja ja ylikapellimestari en taatusti tunnetuimpiin klassikkoihin kyllästyneenä valitsisi ohjelmistooni ensisijassa ainakaan tutuista tutuimpia konserttiohjelmistoissa ikuisesti pyöriviä teoksia kyllästymisen uhallakaan, vaan loisin vaikkapa aluksi miltei täysin Schubertin tuntemattomammille orkesterialkusoiottoihin, yli 20 kpl, perustuvan ohjelmiston.
Kiittäkää luojaanne etten sentään ole, niin saatte nauttia uusinnoista vielä usintojen jälkeenkin ja niistä päästyännekin perinjurin tutusta repertoaarista haukotteluun asti. Ei mkään ihmekään, että oopperakin on miltei konkurssin pataalla, sillä ketä nyt kiinnostaisi alituisesti kuunnella satojen levytysten ja radiotaltiointien uusintojen Taikahuilua, niin paljon kiehtovampi teos kuin se onkin bellinin ja donizetin ooperoihin verrattuna, koko elämänsä mittaisen ajan kehdosta hautaan. Ei ainakaan minua, enkä aio tehdäkään niin.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
Olisi hyvin kiinnostavaa seurata Schubertin kehitystä oopperasäveltäjänä ja nimenomaan ensemblekohtausten dramaattissuuden asteesta ja luionteesta lähtien ja käsin, draamallisen musiikin sävellysteknisestä näkökulmasta tarkasteltuna, mkäli joku anbtelias sävellystaiteelle investointikohteena myötämielinen jalo persona näkisi sen henkisenä arvona ihmiselämää rikastuttavana toimintana ja hankkeena lähestyen levy-yhtiöitä alttiina tarjoamaan rahoitustaan projektiin ja produktioon avokätisesti kustannuksista säästämättä ja laadusta tinkimättä, mikäli taloudelliset rersurssit antaisivat siihen potentiaalia, Joitakin, muttei kaikkia kirkkomusiikkiteoksia kuunnellessa varhaisvuosilta ei näet hetimiten uskoisi, että hän jo nuorella iällään omasi mestsarillisen sävellystekniikan hiottuaan kynsiään paitsi monissa fuuga-ja kontrapunktiharjoituksissa tai vokaaliensembleissä, myös nykyään miltei tuikituntemattomien ooperahankkeiden parissa, joista monen varhaisemmankin musiikillinen kypsyys, soittimellinen rikkaus, melodinen kauneus ja jopa dramaattisuus yllättävät, joista vaatimattomimmassakin ei ole jälkimmäisestä kvaliteetista yleensä puutetta ja useinkin tuntuu siltä että hän olisi paneutunut vakavasti tehtäväänsä, ei niinkään vasemman käden rutiinilla.
Oletko kokeillut koskaan vuodattaa segerstaniaanista ajatusten virtaa nauhalle ja kuunnella sitä stereofonisesti toistettuna? | megatherium
07.05.2020 17:36:15 (muokattu 07.05.2020 17:36:49) | |
|
Ondine: Oletko kokeillut koskaan vuodattaa segerstaniaanista ajatusten virtaa nauhalle ja kuunnella sitä stereofonisesti toistettuna?
En ole nauhoittanut puhettani vaikka olenkin joskus aikaisemmin harrastanut erilaisia musiikkiin liittyviä pitkiä yksinpuheluita ts. monologeja lähinnä sängyllä maaten.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
Ooppera asiaa, sano. Osaako joku selittää miksi jotkut oopperalaulajat ovat niin suosittuja, siis miksi niistä ollaan tohkeissaan? Taitoa ja treeniä moinen tietysti vaatii, mutta mikä siinä hommassa saa sisimpämme ripsen värähtämään? Olen yrittänyt tajuta, ja kuunnellut esimerkiksi Pavarottia. Onko Pavarotti populääriytensä takia liian rahvaanomainen? Ketäs sitten pitäisi kuunnella?
En ole musiikin asiantuntija. |  sub zero
25.05.2020 21:34:00 (muokattu 25.05.2020 21:34:57) | |
|
Kefiiri: Ooppera asiaa, sano. Osaako joku selittää miksi jotkut oopperalaulajat ovat niin suosittuja, siis miksi niistä ollaan tohkeissaan? Taitoa ja treeniä moinen tietysti vaatii, mutta mikä siinä hommassa saa sisimpämme ripsen värähtämään? Olen yrittänyt tajuta, ja kuunnellut esimerkiksi Pavarottia. Onko Pavarotti populääriytensä takia liian rahvaanomainen? Ketäs sitten pitäisi kuunnella?
Ei kai siihen tarvitse liittyä mitään sen kummempaa kuin populaarimusiikin staroihin?
Laulajissa on ehkä ainakin se, että heidän persoonallinen esitystapansa ja laatunsa on helpompi havaita kuin soittajien. Mutta samahan pätee populaarimusiikissa.
Erona populaarimusiikkiin on ehkä se, että klassisessa esitetään samoja ja hyvin vaativia kappaleita eri solistien toimesta, niin vertailu on helpompaa. Saatetaan jopa vertailla, miten eri laulajat saavat jotain tiettyjä vaikeita nuotteja kohdalleen jossain aariassa.
Asiaan joka tapauksessa liittyy, että harrastajat ovat ensinnäkin kiintyneet tähän musiikkiin aika syvästi ja kuulevat helposti erot hyvin tuntemiensa kappaleiden esitysten välillä.
Kannattaa ehkä siis ehkä perehtyä johonkin tiettyihin kappaleisiin kuuntelemalla niistä useampia esityksiä, vaikkapa semmoisilta nimiltä, joita löytyy "greatest opera singers of all time" -tyyppisistä luetteloista ja sitten jotain random-esityksiä tuntemattomammilta nimiltä youtubesta, niin ehkä eroja tulee esille. Yleisesti ottaen klassisen laulun tason sanottiin olevan korkeampi ennen 1970-lukua kuin sen jälkeen, mutta esim tuo Pavarotti taitaa olla melko arvostettu.
(On periaatteessa melko sama, mistä klassisen laulun genrestä puhutaan. Jos oopperan sävelkieli tuntuu vieraalta, voi kuunnella niiden sijaan lied-musiikkia, joka on selvästi lähempänä 1900-luvun alun populaarimusiikkia.)
Onnen tunne on himmeä polku metsän läpi jossa kuljet yksin (E-L Manner) |  Kefiiri
26.05.2020 07:46:16 (muokattu 26.05.2020 07:46:53) | |
|
Oopperassa ei ehkä sävelkieli ole vieraannuttavin asia vaan se teatraalinen esitystapa, siitä ei tahdo päästä yli. On varmaan virhe edes yrittää päästä siitä yli, teatraalisuus kai pitäisi oppia hahmottamaan ilmaisumuodon olennaisena osana.
Tulin vasta ajatelleeksi, että ehkä klassisessa laulussa tavoitellaan harmoniaa samaan tapaan kuin kuvataiteen vanhojen mestareiden maalauksissa. Googlasin asiaa ja löysin oivallisen sitaatin oopperalaulaja Heikki Oraman haastattelusta:
"Elämässäni ei ole ollut monta viikkoa, etten olisi laulanut. En voi kuvitella maailmaa ilman musiikkia. Se olisi vankila. Jotkut diktatuurit ovatkin kieltäneet klassisen läntisen musiikin, koska se luo harmoniaa. Liioittelen ehkä vähän, mutta onnistuneesta konsertista kuulijat lähtevät vähän parempina ihmisinä. Muutoksen näkee heidän kasvoistaan, kehonkielestään, eleistään ja silmistään. Jotakin tapahtuu."
Tämä on varmaan hieman erilainen kokemus kuin hyvän jatsi- tai rokkikonsertin tuottama elämys. Vai onko pohjimmainen idea kaikissa sittenkin sama, keinot vain erilaisia? En tiedä, mutta jostain tuollaisesta oopperassa lienee kysymys.
Laulusuorituksessa tavoitellaan harmoniaa, ja koska virheettömyys on harmonian edellytys, suorituksen taidokkuuteen kiinnitetään huomiota ja sitä kehutaan, ja maallikko saa vaikutelman, että tekninen täydellisyys olisi koko touhun varsinainen päämäärä vaikka se on vain keino päämäärän eli harmonian saavuttamiseksi?
Näin sen täytyy olla, mutta jostain syystä tuollainen selitys ei aiemmin juolahtanut mieleeni :D
En ole musiikin asiantuntija. | megatherium
26.05.2020 09:18:23 (muokattu 26.05.2020 10:46:43) | |
|
Kumma kyllä Schubert Piti 9. suuren C duuri sinfoniansa ja As duuri messunsa ohella 3 oopperaansa, Alfonso und Estrellaa, Verschworenenia ja Fierrabrasia parhaimpina teoksinaan eikä esim. myöhäisiä kvartettoja, jousikvintettoa, pianotrioja, pianosonaatteja, Lazarusta, Winterreisea, Die schöne Mulleriniä tai keskeneräistä sinfoniaa.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
Kefiiri: Oopperassa ei ehkä sävelkieli ole vieraannuttavin asia vaan se teatraalinen esitystapa, siitä ei tahdo päästä yli.
Noissa mainitsemissani liedeissä ja uskonnollisessa musiikissa teatraalisuus on tuntunut selvästi hillitymmältä, että ne voisivat tästäkin näkökulmasta olla parempi keino päästä sisään klassiseen lauluun.
Tämä on varmaan hieman erilainen kokemus kuin hyvän jatsi- tai rokkikonsertin tuottama elämys. Vai onko pohjimmainen idea kaikissa sittenkin sama, keinot vain erilaisia? En tiedä, mutta jostain tuollaisesta oopperassa lienee kysymys.
Laulusuorituksessa tavoitellaan harmoniaa, ja koska virheettömyys on harmonian edellytys, suorituksen taidokkuuteen kiinnitetään huomiota ja sitä kehutaan, ja maallikko saa vaikutelman, että tekninen täydellisyys olisi koko touhun varsinainen päämäärä vaikka se on vain keino päämäärän eli harmonian saavuttamiseksi?
Tällaisia erilaisia näkemyksiä klassisen musiikin erityisluonteesta löytyy aika paljon, enkä tiedä, miksi tämä olisi välttämättä muita parempi. Ehkä harmonian tuntu noin ymmärrettynä on yksi niistä aspekteista, mitkä korostuvat klassisessa musiikissa vahvoina. Klassisen musiikin säveltäjillä tai esittäjilläkään tuskin on mitään yhtäläistä näkemystä tästä aiheesta.
Kyllä itsekin näkisin, että klassisen musiikin missio on jotenkin erilainen. Sen verran erilaisia kvaliteetteja se tuntuu painottavan. Samoin näen ehkä jotain eroa myös jo rockin ja jazzin välillä (tai vaikka swingin vs. free jazzin).
Onnen tunne on himmeä polku metsän läpi jossa kuljet yksin (E-L Manner) | megatherium
26.05.2020 12:59:25 (muokattu 26.05.2020 14:54:43) | |
|
sub zero: Noissa mainitsemissani liedeissä ja uskonnollisessa musiikissa teatraalisuus on tuntunut selvästi hillitymmältä, että ne voisivat tästäkin näkökulmasta olla parempi keino päästä sisään klassiseen lauluun.
Tällaisia erilaisia näkemyksiä klassisen musiikin erityisluonteesta löytyy aika paljon, enkä tiedä, miksi tämä olisi välttämättä muita parempi. Ehkä harmonian tuntu noin ymmärrettynä on yksi niistä aspekteista, mitkä korostuvat klassisessa musiikissa vahvoina. Klassisen musiikin säveltäjillä tai esittäjilläkään tuskin on mitään yhtäläistä näkemystä tästä aiheesta.
Kyllä itsekin näkisin, että klassisen musiikin missio on jotenkin erilainen. Sen verran erilaisia kvaliteetteja se tuntuu painottavan. Samoin näen ehkä jotain eroa myös jo rockin ja jazzin välillä (tai vaikka swingin vs. free jazzin).
Paremmuudesta en tiedä mutta onhan Klassisessa musiikissa emotionaalista syvyyttä äärettömästi poppia enemmän säveltäjästä ja teoksesta tietysti riippuen ja siitä voi kokea katharsiksen toisin kuin popista. Aluksi esim. Schubertin 9. sinfonia tuntui vieraalta ja vaikeasti hahmoteltavalta musiikilta jota oli vaikea ymmärtää kunnes vasta hieman myöhemmin opin pitämään ja rakastamaan sitä jonka jälkeen vasta tuntui siltä että kun sitä erään kerran kuulokkeet korvilla sängyssä maaten valtaisassa hurmiossa kuunnellessa kaikki taivaan portitkin olisivat auenneet.
Mitä liedeihin tulee niin on sanottu että Schubertin liedit kuuluvat musiikinhistorian harvoihin ehdottomasti täydellisiin saavutuksiin ja että niissä on viattomuutta jonka kaltaista tuskin Mozartkaan avoimessa hilpeydessään kykeni tuomaan ilmi. Ne ovat kuin ihannoidut vanhat saksalaiset kansanlaulut mutta taiteellisesti viimeisteltyinä mitä hyvä ammattitaito edellyttää. Sanalla sanoen Schubertin taide sopi kaikkiin tunnelmiin. Säveltäessään yli 600 laulua niinkin lyhyessä ajassa ei Schubert joka kerta pysty välttämään latteutta ja joskus hän on arkipäiväinen ja mitäänsanomaton. Mutta kun pakolliset vähennykset on tehty jäljelle jää niin verrattoman ihania lauluja että ne takaavat Schubertille paikan suurten laulusäveltäjien joukossa schubertin laulujen helmivyön pysyessä alati kirkkaana.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
