| Aihe: Luigi Boccherini | 1 |
|---|
 megatherium
31.07.2022 14:25:25 (muokattu 01.08.2022 11:59:44) | |
|
Luigi Boccherinia on, jos unohtaa nimityksen seksuaaliset ulottuvuudet, nimitetty joskus melko osuvasti Haydnin vaimoksi musiikkinsa feminiinisyyden vuoksi ainakin mitä tulee eräästä jousikvintetosta peräisin olevaan kuuluisaan menuettiin ja sen synnyttämään musiikilliseen vaikutelmaan, mutta Boccherini osoittaa myös kymmenissä sinfonioissaan niiden ajoittaisesta rönsyilevyydestä huolimatta musiikillista lahjakkuutta ja muototajua, joka vetää vertoja nuoren Mozartin kyvyille ja jonka sinfonioita ja musiikillista tyyliä ne yleisesti ottaen jonkin verran muistuttavat, myös melodisessa ja modulatorisessa keksinnässään, mutta eivät tietenkään kasva suuriin muotoihin ja sellaiseen musiikilliseen suuruuteen ja mestaruuteen kuten Mozartin sinfoniat tämän neron kypsällä iällä, mutta syntyy aivan sellainen vaikutelma hänen sinfonioitaan kuunnellessaan, että Mozart lienee saanut vaikutteita hänen musiikistaan ja italialaisesta plastillisuudesta sinfonioihinsa, vai liekö käynyt sitten toisinpäin, mutta Boccherinin sinfoniat ovat silti taidokkaasti rakennettuja, melodiikaltaan kaunopuheisia ja musiikilliselta etenemiseltään hyvin loogisia teoksia, joissa on myös voimaa ja maskuliinisuutta mukana ääriosissa ja hänestä olisi hyvin voinut tulla yksi suurista wieniläisklassikoista, jos hän olisi kyennyt murtautumaan musiikissaan Mozartin tavoin uudelle sielulliselle alueelle ja saamaan musiikkinsa syvyyttä ja enemmän ekspressiivistä voimaa ja kasvamaan suuriin mittoihin sinfonioissaan, joista ei puutu henkevyyttä ja melodista suloa, mutta syvyyttä ja objektivoitua tunnetta hän ei luonnollisesti ole kyennyt valamaan sinfonioihinsa yhtä paljon kuin Mozart kypsemmällä iällä pelkäksi suureksi lupaukseksi ja lahjakkuudeksi jäädessään eikä hän ole orkestroijana ehkä aivan yhtä taitava kuin Haydn ja Mozart, jotka kasvoivat Boccherinia päätä pidemmiksi säveltäjinä, mutta viimeksi mainitun jääminen marginaaliin toisin kuin monien 1900 luvun suomalaisten säveltäjien kohdalla tuntuu minusta silti hänen musiikkinsa kiistämättömästä taidokkuudesta huolimatta täysin perustellulta, sillä monikaan tuon aikakauden säveltäjistä ei ole vakiinnuttanut paikkaansa repertoaarissa, itse asiassa vain Haydn, Mozart, nuori Beethoven ja joskus myös toinen Luigi, Luigi Cherubini messuillaan, Medealla ja joillakin sinfoniollaan, joita jopa Arturo Toscanini on johtanut levylle, eivätkä Mozartinkaan lapsuuden ja nuoruuden sinfoniat kuulu tätä nykyä sinfoniaorkestereiden ohjelmistoon ennen kuin vasta hänen ns. pieni g molli sinfoniansa ja Boccherini saavuttaa minun mielestäni enintään Mozartin 16 vuotiaana säveltämien sinfonioiden moniin aikalaisiinsa nähden sinänsä verrattain korkean tason, mutta ovat hyvin miellyttävää musiikkia kuunnella ihastuttavassa sulosointuisuudessaan, jossa on kieltämättä jotakin mozartmaista niiden spontaanisuudessa ja jopa dramaattisessa sykkeessään, tämän ollessa minullekin täysin uusi havainto kun en ole koskaan aiemmin Boccherinin sinfonioihin tutustunut, mutta tällaisen vaikutelman sain hänen monia sinfonioitaan antaumuksella tovin kuunneltuani saadessani inspiraation musiikilliseen tutkimusretkeeni erään maisterin esitelmän otsikosta radiosta, jonka ohjelman kuuntelin vasta tämän jutun kirjoittamisen jälkeen osittain ja vaikka Boccherini voidaan mieltää hyvinkin pieneksi sensaatioksi säveltäjänä ja vaikka hänen tuotteliaisuutensa 600 teoksen säveltäjänä on hämmästyttävä, niin todellisena sensaationa pitäisin itse monien unohdettujen suomalaissäveltäjien löytymistä unohduksen hämärästä ja heidän teostensa korkeata laatutasoa, jonka perusteella he eivät ansaitsisi sitä unohdusta joka heidän osakseen on tullut, kun sen sijaan Boccherini ei ole koskaan vaipunut unohduksiin heidän tavoin, siitä huolimatta etteivät hänenkään sinfoniansa kuulu sinfoniaorkestereiden ydinrepertoaariin, mutta hän kuuluu siltikin ilmeisesti koulujen opetusohjelmaan menuettinsa puolesta toisin kuin nämä historian unohtamat suomalaissäveltäjät. https://youtu.be/WEoouwsZa1U Presto finaali sinfoniasta opus 42.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
