| Aihe: Mitkä ovat Tuukkasen tärkeimmät teokset? | 1 |
|---|
 megatherium
04.06.2022 18:38:06 (muokattu 09.06.2022 11:41:53) | |
|
Tietääkö tai osaako kukaan sanoa mitä muita niin sanottuja pääteoksia Tuukkasella on Meri sinfonian lisäksi jotka saisivat minut hurmaantumaan, haltioitumaan ja pakahtumaan kun areenassakin taannoin kokonaisuudessa kuullun Meri sinfonian levyvihkosessa mainitaan sen olevan yksi hänen pääteoksistaan niin uskoisin sen perusteella niitä olevan silloin enemmänkin ja kun esim. Karhunpyynti ja 5. sinfonia eivät minusta materiaalin käsittelyltään tuntuneet täysin onnistuneilta ja tyydyttäviltä tai muodoltaan ehyiltä ja täysipainopisilta teoksilta varsinkaan tuo sinfonian torso ja Karhunpyynnissäkin jo melko varhaisessa vaiheessa teosta hieman ehtyvä inspiraatio ei jaksa kannatella teosta ehkä aivan loppuun saakka eikä yltää laajan kaaren loppuun asti vaan mielenkiinto lopahtaa ja tyssää jo noin 4 minuutin kohdalla mikä saattaa johtua 50 luvulla tehdyn antiikkisen monoäänityksen heikkoudestakin vaikka en minä sitä kiellä etteikö Tuukkanen ole siinäkin, siis sinfoniassa, säveltänyt ja loihtinut inspiroitunutta musiikkia varsinkin teoksen alkupuolella kuten Karhunpyynnissäkin joista kumpikin saa jopa haukkomaan henkeä mutta itse otaksun että sinfonia nro 2 lyhyine orientaalisine ja pentatonisine aiheineen avausosassa, Helsingin kaupunginorkesterin kilpailussa palkittu 4. sinfonia ja 6. sinfonia sekä Muskettisoturit, mahdollisesti sävelruno Vuorten laulu, runolaulaja ja ooppera Indumati ja mahdollisesti jotkut näytelmämusiikkisarjat mm. Amfitrion tai Kuunsokea, kuuluvat Tuukkasen tärkeimpiin teoksiin, ei minusta niinkään esim. maanläheinen 2. viulukonsertto, romanttiset tuokiokuvat tai pilvi, sellokonsertosta en tiedä, tai varhainen sävelruno Kalvean immen tarina joka vaikka mainitaankin Tammen musiikkitietosanakirjassa sai Klamilta murskakritiikkiä osakseen vakuuttamatta Klamia sisällykseltään kuin sävellystyönäytteenäkään mutta kehuessaan esim. amatööriorkesterille sävellettyä Serenata Giocosan finaalia vauhdikkaasta ja sujuvan juoksevasta allegrostaan. On mahdollista mutta ei kovin todennäköistä että Tuukkasen Meri sinfonia jäi säveltäjänsä ainoaksi suureksi ja merkittäväksi teokseksi vaikkakaan en usko sitä sillä Tuukkasella on tuon parikymmen minuuttisen 5. sinfonian torson lisäksi myös useita muita Meri sinfonian mittaisia yli puoli tuntisia sinfonioita teosluettelossaan kuten nro 1, 2, 4 ja 6 ja esim. Luonnekuvia muskettisotureista tunnetaan hänen suosituimpana teoksenaan jota ei sen suuresta suosiosta huolimatta esitetä radiossa juuri laisinkaan joitakin harvoja kertoja lukuun ottamatta joista olen jäänyt itse paitsi.
Löytyyhän Mozartinkin tuotannosta kieltämättä melko runsain mitoin pilipalia vaikka joskus on kirjoitettu että mitään hänen säveltämäänsä ei voida pitää täysin mitättömänä, Hildesheimerin tosin pitäessä huilukvarteton ja harppukonserton kaltaisia teoksia merkityksettöminä ja eräs brittikriitikko väitti että Amadeus kuumetta eivät lievitä Figaron häät, pianokonsertto d molli, Prahalainen sinfonia ym. vaan heikkolaatuisemmat teokset Mozartin nerouden pätkiessä vähempiarvoista tuotantoaan kuten divertimentoja, serenadeja ym. luodessaan, niin tuohon Mozartin musiikin kuuntelun aikaansaamaa nivusten voimakkaaseen sykintään liittyy hikikarpaloiden valuminen pitkin muutoin levollisessa, ikään kuin ulkopuolelta tulevan geniuksen valtoihinsa ottamassa, transsiin vaipuneen kehon ekstaattisessa tilassa, jossa tahto eli minuus katoaa tajunnasta miltei yli-inhimillisen voimakas kontemplaatio jonka saavuttaminen edellyttää usein kuuntelua edeltäviä valmisteluja oikeaan viretilaan pääsemiseksi lukemalla vaikka Goldschmittin Mozart kirjaa syvän liikutuksen vallassa joka kääntyy ja muuttuu musiikkia hyvin keskittyneesti kuunnellessa kirkkaudelliseksi valon ja rakkauden henkeä tulvivaksi olotilaksi mutta Mozart elämys voidaan saavuttaa myös jonkakin täysin arvaamattomana hetkenä musiikin tulviessa vaikka koulun päivänavauksessa auditorion kaiuttimista musiikin suggeroidessakin äkkiarvaamatta korkeimmanasteiseen psykofyysiseen tilaan Ashkenazya siteeraten tai ainakin se saattaa kuulijan toiseen vieraaseen tilaan (Tolstoi)ja pois tolaltaan. Bachista en ole kokenut mitään niin musertavia ja kokonaisvaltaisia ekstaattisia ja hurmiontäyteisiä olotiloja kuin Mozartista ja Beethovenista tai Schubertin 9. sinfoniasta vaikka henkisiä tiloja kuten myös Haydnista vaikka jonkinasteisessa hurmiossa Luomistakin kuuntelin yo kokeisiin valmistautuessani ja katharsiksen koin. Olen joutunut joskus keskeyttämäänkin Beethovenin myöhäiskvarteton kuuntelun nivustaipeiden voimakkaan sykinnän aiheuttamien epämiellyttävien tuntemusten takia kun olen aina ollut niin herkkä ihmisen anatomialle.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | megatherium
09.08.2022 19:37:12 (muokattu 09.08.2022 19:40:46) | |
|
Haluaisin tuoda esille vielä sen seikan, että Kalervo Tuukkanen sai varsin hyvää kritiikkiä v. 1944 sävelletystä esikois-sinfoniastaan v. 1945 järjestetyssä sävellyskonsertissa kriitikoilta vaikkei kyseinen teos ehkä Tuukkasen pääteoksiin välttämättä kuulukaan.
Leo Funtek kirjoittaa: "Kalervo Tuukkasen sävellyskonsertti oli omiaan herättämään huomiota - ajattelemme lähinnä hänen ensimmäistä sinfoniaansa, jonka on sanellut suurityylinen, rikas ja täynnä kauneutta oleva keksintä. Intensiivinen elämä, ajatuksen nousu ja soinnillinen loisto muovautuvat plastillisella voimalla periaatteellisesti vakuuttavassa muodossa". Sivumennen todettakoon että Tuukkasen muotoratkaisut ovat kautta linjan persoonallisia.
Sikäli kun muistan oikein muodoltaan 1-osainen sinfonia koostuu lukemattomista, jopa kymmenistä tempokaraktereista ja on tosin vain professori Erkki Salmenhaaran mielestä jossain määrin Sibelius-ja Tsaikovski vaikutteinen teos, mutta kuinka voisi esikoissinfoniaksi muuten ollakaan.
Venni Kuosma puolestaan kirjoittaa samasta sinfoniasta mm. seuraavaa:" Tuntuu kuin säveltäjä olisi uudestisyntynyt ja löytänyt hänen kuljettavakseen tarkoitetun ladun..Sinfonian aiheet syntyvät ja kehittyvät riidattomasti ja saavat avartuneen muodon..sointu havahduttaa usein erittäin voimatehoisena, vieläpä hyvin kirpeänäkin. Kuullaan kauniita episodeja ja hyvin kehitettyjä kauniita kohoutumia, joissa etenkin messinkikuoron kekseliäs käyttö herättää huomiota..".
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
