| Aihe: Miksi ylen nettiradiossa ei esitetä suomalaisia sinfonioita? | 1 |
|---|
|
Minusta on täysin käsittämätöntä miksi yle radio 1 ei pyri tekemään tunnetuksi kantanauhalle tallennettuja tuntemattomaksi jääneitä ja unohdettuja suomalaisen sinfoniakirjallisuuden klassikoita ja esimerkiksi tuukkasen merisinfoniaa joka löytyy ylen levystöstä vaan tyytyy soittamaan yle klassisen nettiradiossakin mm. jotakin täysin museoitunutta martin wegeliuksen Daniel hjort alkusoittoa ja sibeliuksen sinfonioita ikään kuin hänellä olisi jonkinlainen monopoliasema suomalaisessa musiikissa ja kaikki muut historialliset tai historiattomat säveltäjät olisivat pannassa ettei sibeliusfanit saa slaagia kun heidän idolillaan ei olekaan yksinoikeuksia sinfoniamuotoon suomalaisessa musiikissa.
Luulisi sen olevan kaikkien etu jos kantanauhalle tallennetut Linnalan, Tuukkasen, Rannan, Fordellin, Pesolan, Melartinin, Pesosen, Saikkolan, Fougstedtin, von Törnen, Ringbomin, Lingon ym, sinfoniat soisivat nettiradiossa edustaen hyvin suomalaisen musiikin historiaa ja sinfoniakirjallisuuden koko kirjoa avaten markkinat uusille ideoille ja tuttavuuksille, mutta ehkäpä joku ohjelmistonlaatijoiden sokeus kauniille musiikille ja yhden periaatteen nostaminen normiksi estää tekemästä tätä elleivät markkkinavoimat välillisesti ohjaa ylenkin musiikkipolitiikkaa. Joku ilmeisesti väittää että niiden muiden suomalaissäveltäjien sinfoniat ovat laadullisesti niin heikkoja eikä niitä tästä syystä esitetä.
Tuskinpa tekijänoikeudelliset kysymyksetkään olisivat esteenä koska kyse on ylen omasta tuotannosta jonka esittäminen saattaisi avata markkinoita uusille ideoille ja tuttavuuksille sen jäykän ja puhki kalutun yhden periaatetta korostavan ohjelmistoajattelun sijaan mutta kyse saattaa olla myös asiantuntemuksen puutteesta ja kykenemättömyydestä löytää kunnianhimoisemman ohjelmiston pariin sillä kantanauhatalleenteet sisältävät myös nils erik fougstedstin sinfonioita. Tänään nettiradio on tarjonnut suomalaisittain vaatimattomampaa ohjelmistoa mm. taneli kuusiston kamarimusiikkia mutta hänpä ei ollut mikään sinfonikko.
No rannan piccola sinfoniaa, melartinin elementtisinfoniaa ja leiviskän 3. sinfoniaa on soitettu ja sitten näiden hiukan munattomien teinisinfonikkojen kuten mielckin, suolahden ja kasken. Keksiikö kukaan uskottavaa syytä ylen laiminlyönteihin ohjelmistopolitiikan suhteen?
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |  megatherium
19.05.2021 14:44:17 (muokattu 19.05.2021 15:50:42) | |
|
Voi myös olla että levy yhtiöt eivät halua taloudellisten tappioiden pelossa ottaa riskiä ja levyttää jotakin harvoin esitettyä ja unohdettua sinfoniamusiikkia jonka laadusta ei välttämättä ole takeita ettei levy floppaa myös musiikillisesti. Aikoinaan kirjastosta lainaamani Tuukkasen meri sinfonia kuitenkin kesti kuuntelua joistakin pienistä musiikillista materiaalia ja struktuuria koskevista heikkouksistaan huolimatta ihan eri tavalla kuin jotkin modernimmat Ahon, Rautavaaran tai Segerstamin sinfoniat jotka palautin tuota pikaa takaisin kirjastoon kun meri sinfoniaa pidin lainassa vuosia mutta valitettavasti tuubista tai spotifysta ei voi jostakin syystä kuunnella tuon sinfonian 16 ja puoliminuuttista avausosaa jota siellä ei ole vaikka Finlandia Recordsin levyltä se löytyykin. Muita epäilemättä hienoja Tuukkasen sinfonioita ei kuitenkaan ole levytetty.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
megatherium: Voi myös olla että levy yhtiöt eivät halua taloudellisten tappioiden pelossa ottaa riskiä ja levyttää jotakin harvoin esitettyä ja unohdettua
Tämähän se aika pitkälti on.
Je suis 190221 | megatherium
19.05.2021 14:51:45 (muokattu 19.05.2021 14:55:40) | |
|
Henri Henri Olavi: Tämähän se aika pitkälti on.
Minkä takia sitten pienimuotoiset suomalaisten säveltäjien teokset ja miniatyyrit kelpaavat levytettäväksi tai toisaalta sitten esim. virolainen orkesterimusiikki ja sinfoniat esim. Tubin ja Eller samalla kun kotimaiset unohdetut tai harvoin esitetyt mutta laadukkaat säveltäjät nukkuvat Ruususen unta?
Esim. v. 2019 julkaistiin Erik Fordellin lähinnä pienimuotoiselle musiikille omistettu levy joka sisältää pianomusiikkia, yksinlauluja, kuoromusiikkia ja jousiorkesteriminiatyyrejä muttei tietenkään yhtään sinfoniaa. Levyn musiikillisesti merkittävin anti lienee Kolme jokilaaksokuvaa jousiorkesterille jonka voi kuunnella Spotifysta. Mutta mikä kummallisinta suomalainen Alba merkki levytti Eduard Tubinin kaikki sinfoniat jotka myös Neeme Järvi on levyttänyt vaikka ne eivät ole yhtään sen parempia kuin esim. Saikkolan sinfoniat vaan voivat olla jopa tätä huonompiakin, mene ja tiedä. Toisaalta myöskään Tubinin tai Ellerin musiikkia ei tapaa ohjelmistossa juuri yhtään sen useammin kuin vaikka Saikkolankaan sinfonioita eivätkä ne ole laadullisesti yhtään sen parempia vaan voivat olla heikompiakin kuten minusta tuntuu. Niin että ei täällä kovin tiukasti kaupallisuuden ehdoilla kuitenkaan taideta mennä. On näitä pienimuotoiselle musiikille omistettuja levyjä suomessa ennenkin julkaistu mutta ei juuri yhtään sinfoniaa. Tulee esim. mieleen Saikkolan taannoinen Musiikkia jousille ja Tripartitan levytys. Sekin Albalta jos muistan oikein.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
megatherium: Minkä takia sitten pienimuotoiset suomalaisten säveltäjien teokset ja miniatyyrit kelpaavat levytettäväksi tai toisaalta sitten esim. virolainen orkesterimusiikki ja sinfoniat esim. Tubin ja Eller samalla kun kotimaiset unohdetut tai harvoin esitetyt mutta laadukkaat säveltäjät nukkuvat Ruususen unta?
Tämä onkin hyvä kysymys. En tiedä vastausta. Tunnen etäisesti Alban toimitusjohtajan, voin kysyä jos joskus vielä näen hänet.
Je suis 190221 | megatherium
19.05.2021 15:08:05 (muokattu 21.05.2021 12:42:43) | |
|
Henri Henri Olavi: Tämä onkin hyvä kysymys. En tiedä vastausta. Tunnen etäisesti Alban toimitusjohtajan, voin kysyä jos joskus vielä näen hänet.
Hyvä idea, kysy ihmeessä. Vastaus saattaa sisältyi siihen seikkaan tai piillä siinä että ajatellaan että enemmän on parempi. On pienempi riski levyttää iso nippu pieniä kappaleita joista hyvällä tuurilla useampikin säilyttää tasonsa kuin epäonnistua yhden suuren teoksen kanssa jossa ei ole kuin pari osaa. Kun on paljon pikkukappaleita niin epäonnistumisen riski pienenee kuin jos levytetään vain pari heikkoa sinfoniaa joista ei ole kuulijalle paljon iloa ja kuvitellaan että niihin kyllästyy nopeasti.
Mutta eihän se näin ole. Kyllä sinfoniat ovat usein säveltäjänsä pääteoksina ja keskittyneesti sävellettyinä laadukkaampia jo sinfonisen logiikkansakin ansiosta kuin tilkkutäkkiä muistuttavat pienimuotoiset miniatyyrikappaleet vaikka niitä olisikin monta yhdellä levyllä sillä ei määrä korvaa laatua.
Tuli myös mieleen että sinfonioiden levyttäminen rajaa kuulijakuntaa aika selvästi kun pienimuotoisella musiikilla jonka kuunteleminen ei vaadi niin suurta kärsivällisyyttä on enemmän ystäviä sinfonioiden kuulijakunnan ollessa professionalistisempaa joukkoa suunnattuna vain perehtyneemmälle ja ammattimaisemmalle kohdeyleisölle kun pikkukappaleista pitävät laajemmat kansankerrokset.
Klassisen musiikin levytyspolitiikassa mitä suomalaiseen musiikkiin näemmä tulee pätee 2 iskulausetta: Enempi parempi ja jokaiselle jotakin. Tällä tavoin tavoitellaan laajempaa kohdeyleisöä.
Tiedustele myös miksi virolaista historiallista orkesterimusiikkia ja sinfonioita levytetään enemmän kuin vastaavaa suomalaista musiikkia lukuun ottamatta Madetojaa ja Sibeliusta.
Ehkä nämä tietyt virolaissäveltäjät ovat kuitenkin maailmalla hieman tunnetumpia säveltäjänimiä kuin monet unohdetut suomalaiset niin että heidän musiikkiaan kannattaa levyttää ja heidän sinfonioiden musiikillisen laatuun uskotaan enemmän kuin suomalaisten kollegoidensa. Hataralta tosin tuntuu minusta tämäkin perustelu.
Minä koin jonkinlaisen ilmestyksen ja valaistuksen tutustuessani laajemmin itselleni ennen niin tuntemattomaan suomalaiseen musiikkiin mikä sitten romutti täydellisesti Sibeliuksen hegemonian säveltäjänä suomalaisessa säveltaiteessa. Sibeliuksesta en ollut saanut aikaisemmin lainkaan musertavia emotionaalisia kokemuksia jotka kävivät tutuksi vasta Melartinista, A Merikannosta, Tuukkasesta, Pylkkäsestä, Launiksesta, Karjalaisesta, Lingosta, Maasalosta, Furuhjelmista, Fougstedtista, Pesosesta, Saikkolasta, Madetojasta, Leiviskästä, Kilpisestä, Kokkosesta, Meriläisestä, Raitiosta jne. jne. jotka kaikki nostaisin Sibeliuksen yläpuolelle sillä Sibeliuksen anakronistista frigidiä klassismia edustavista sinfonioista puuttuu emotionaalinen syvyys ja voima sekä askeettisina ja kirjoitustavaltaan ja tekstuuriltaan lähes kamarimusiikillisista Sibeliuksen sinfonioista puuttuu myös orkestraalinen voima ja harmoninen ja melodinen mielikuvitus joka johtuu siitä että Sibeliuksen sinfoniat ovat harmonisesti yksinkertaisia diatonisessa päivänpaisteisuudessaan ja niistä puuttuu melodinen keksintä hänen ollessa kykenemätön luomaan heti kerralla kompleksisempia ja jatkuvampia laajakaarisia ja pitkälinjaisia kauniita ja pakahduttavia romanttisia lauluteemoja kuten Melartin, Tuukkanen etc. sinfonioissaan.
Eikö sinulla ole edes minkäänlaista mututuntumaa miksi suomalaisten historiallisten säveltäjien sinfonioita ei levytetä enempää? Voisiko se johtua niiden heikosta laadusta? Tuukkasen Meri sinfoniaa koskevassa verkkokauppa Amazonin sinänsä myönteisessä artikkelissa ja arvostelussa ihmeteltiin miksi näiden monien unohdettujen suomalaisten säveltäjien musiikkia ei ole levytetty lainkaan. artikkelissa mainittiin mm. Saikkola, Furuhjelm, Ringbom, Aaltonen, Ranta etc
Voisiko se johtua siitä kuten joku suomi24 musiikki sivustolla kirjoitti että "Suomessa mennään tiukasti kaupallisuuden ehdoilla kun Virossa panostetaan enemmän kansallisen kulttuurin ylläpitämiseen"?
Kumma kyllä näitä Fagerlundeja, Salosia ja Lindbergejä levytetään paljon kernaammin kuin Tuukkasia ja Melartineja Saikkoloista ja Aaltosista nyt puhumattakaan vaikka ensin mainittujen musiikki niin tylsää ja aivosyntyistä atonaalista nykymusiikkia onkin.
Sibeliuksen musiikki varsinkin sinfonioissa ja sinfonisissa runoissa on siinä määrin pinnallista ettei se kosketa olemusta sinänsä tai kuten on todettu, pääse luonnon ytimeen saakka eikä se tavoita monien muiden suomalaissäveltäjien teoksen emotionaalisia syvyyksiä ja dimensioita joilla ne kohoavat Sibeliuksen emotionaalisesti köyhän sävelkielen yläpuolelle.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | megatherium
24.05.2021 12:10:49 (muokattu 27.05.2021 10:18:04) | |
|
Sitten minua ärsyttää aivan tavattomasti sekin kun joiltakin suomalaisilta nuorilta ja epäkypsiltä säveltäjiltä, 16 tai 20 v. teinisinfonikoilta, kuten Suolahdelta amatööriorkestereiden ohjelmistossa oleva Piccola sinfonia, Ernst Mielckiltä f molli sinfonia ja Heino kaskelta h molli sinfonia vain ja ainoastaan on levytetty tai kuultavissa tuubista aivan kun ne olisivat persoonattomina sävellyksinä suuriakin mestariteoksia mutta kypsään miehuuteen ja aikuisuuteen saakka kasvaneet "suuret" ja historialliset sinfonikkomme kuten Saikkola, Fordell, Aaltonen, Tuukkanen, Ringbom, Törne, Ranta, Fougstedt, Pesonen, Karjalainen jne. ovat likimain täysin unohdettuja eikä heidän sinfonioistaan ole juuri lainkaan levytyksiä Ahti Karjalaisen Sääski-sinfoniaa (LP), Leiviskän 3. sinfoniaa ja Tuukkasen Meri sinfoniaa lukuun ottamatta ( eikä senkään 16 minuuttista avausosaa aaltomaisessa melodiikassaan ja lähes impressionistisessa pehmeydessään voi kuunnella tuubista tai Spotifysta lainkaan ) eikä Melartinin sinfonioiden uusien editioiden levytyksiä, joten uuden levy yhtiön perustaminen vaikkapa nimellä Mega records joka keskittyisi näiden unohdettujen mestariteosten levyttämiseen ja esille tuomiseen tulisi todella tarpeeseen kun suomalaiset levy-yhtiöt eivät hoida velvoitteitaan ja kanna vastuutaan suomalaista musiikkia kohtaan riittävästi sen levyttämiseksi vaan tyytyvät liian usein kokoelmalevyjen julkaisemiseen pienimuotoisine suomalaista kultakauden musiikkia edustavine teoksineen jotka on levytetty jo moneen kertaan kun sen sijaan Esim. Saikkolan sinfonioita tai sinfoniettoja ei vielä ainuttakaan.
BISkin on levyttänyt paljon virolaista musiikkia kapellimestarina häärivän Neeme Järven johdolla muttei Sibeliusta lukuun ottamatta juurikaan muuta suomalaista musiikkia kuin mitä nyt hieman Kajanusta kuten hänen sinfoniettansakin Vänskän johdolla. Revin pelihousuni jos Saikkolan 12 sinfoniettaa eivät lyö Kajanuksen sinfoniettaa musiikillisella laadukkuudellaan laudalta. Wagner-ja Liszt-vaikutteinen Sinfoninen runo Aino lienee kuitenkin Kajanuksen merkittävin teos.
On niitä säveltäjiä mielestäni vaikka kuinka paljon joiden pariin on tullut palattua useita kertoja uudelleen kuten jo kerroinkin sen tarinan kun minulla oli Tuukkasen meri sinfonia kirjastosta lainassa peräti vuosia kiitos sen avausosan melodisen vuolauden ja 3. osan myrskyisyyden kun sen sijaan jonkun Segerstamin, Ahon (vaikka hyönteissinfonia on mainio teos) ja Rautavaaran sinfoniat (Heinisen 3. sinfoniasta pidin enemmän) palautin tuota pikaa takaisin kirjastoon luultavastikin osittain sen riitasointuja sisältävän modernin sävelkielen ja Rautavaaran tapauksessa sen postromanttisen lillunnan takia päätymättömistä melodioista huolimatta.
Sibeliuksen sinfoniat eivät myöskään ole niin hyviä saati loistokkaita että niitä voisi kuunnella yhä uudelleen ja uudelleen ja ne säilyttäisivät tuoreutensa vaan ne kuluvat kuunnellessa puhki kuten minullekin aikanaan kävi hänen musiikkiaan kuunneltuani että vain kyllästyin ja sain tarpeekseni Sibeliuksen askeettisista, frigideistä ja staattisista sinfonioista evige tremolossaan josta puuttuu orkestraalinen ja emotionaalinen voima ja syvyys ja sen vuoksi onkin täysin käsittämätöntä kun arkistot ovat pullollaan unohdettuja hienoja suomalaisia sinfonisia mestariteoksia että miksei niistä valita soitettavaksi tuoreita teoksia puhki soitetun Sibeliuksen sijaan johon olen perin juurin tympääntynyt. Ei muuta kuin uutta verta kehiin vanhahtavan ja konservatiivisen Sibeliuksen sijaan josta aika on ajanut ohi.
Kapellimestarit erehdyksissään kuvittelevat Sibeliuksen heikkolaatuisten ja surkeiden sinfonioiden olevan jotenkin ylivertaisia temaattisen prosessin läpiviemisessään muihin paljon vaikuttavampiin sinfonisiin monumentteihin verrattuna esim. Melartinilta, Saikkolalta, Tuukkaselta, Aaltoselta, Fordellilta, Fougstedtiltä jne. jotka ovat kadonneet ohjelmistosta vaikka tuo Melartin uuden renessanssin onkin kokenut.
Mutta kun ei ne hitit sinällään ratkaise ja takaa säveltäjän suuruutta ja merkitystä koska populariteetti ei ole tae emotionaalisesta syvyydestä ja voimasta kuten esim. Rossinin tai Johann Straussin kohdalla olemme nähneet. Se että musiikki on hyvin suosittua ei välttämättä merkitse sitä että se samalla olisi jotenkin suurta ja syvällistä kuten Mozartilla ja Beethovenilla. Sibeliuksen musiikki on usein melko heikkoa ja emotionaalisesti köyhää ja tyhjää sen nauttimasta suuresta suosiosta huolimatta varsinkin askeettisissa ja tunnekylmissä sinfonioissaan ja joissakin sinfonisissa runoissaan jotka esim. Melartin ja kumpp. päihittää väkevämmällä emotionaalisuudellaan vaikka on vähemmän suosittua eikä siinä välttämättä ole yhtä paljon hittiainesta. myöskään Tuukkasella, Saikkolalla, Aaltosella, Pesosella, leiviskällä, tai karjalaisella ei ole montaa hittiä mutta näiden sinfoniat ylittävät Sibeliuksen sinfonioiden tunnekylmyyden väkevämmällä emotionaalisuudellaan.
Sibeliuksen viulukonsertto ei taatusti ole puhtaasti musiikillisella laadulla mitattuna maailman paras konsertto jos on edes suosituinkaan sillä Mozart, Bach, Beethoven, Brahms, Tsaikovski ym menevät ilman muuta hänen edelleen kuten myös Melartin ja ehkä jopa Tuukkanen.
Se onkin kovin valitettavaa ja sääli ettei näiden Aaltosten, Saikkoloiden ja kumpp. sinfonioista kovin moni ole kiinnostunut sillä voisi sanoa etä menetys on heidän koska niin laadukkaasta ja Sibeliuksen sinfonioita merkittävämmästä musiikista on kuitenkin kyse. Ja minä puhun totta. Johtuneeko se sitten huonosta markkinoinnista kun heidän musiikkinsa ei ole vielä lyönyt läpi mutta suurena miinuksena pitäisin sitäkin ettei sitä ole edes vielä levytettykään kuten esim. Neeme Järvi on ahkerasti levyttänyt provinsiaalisten virolaisten sinfonikkojen teoksia kuten Eduard Tubinin 10 sinfoniaa jotka lienee levytetty jopa useampaan kertaan vaikkeivat Saikkola ja Tuukkanen häviä pisarankaan vertaa niille laadussa vaan jopa päinvastoin ovat niitä selkeästi merkittävämpiä mutta niin vain viron poika ohittaa tässäkin suomalaiset kollegansa.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |  HXY
27.05.2021 21:18:04 | |
|
Jäbä on näistä tuntemattomammista suomalaissäveltäjistä puhunut täällä niin monesti, että muakin alkaa jo kiinnostaa kuulla teoksiaan.. Kuinka monta versiota Sibeliuksen teoksista maailma tarvitsee? Eikö niitä ole jo riittävästi?
"Harold Camping on kokenut maailmanloppujen ennustaja." -Iltalehti | megatherium
28.05.2021 10:31:19 (muokattu 30.05.2021 14:35:43) | |
|
HXY: Jäbä on näistä tuntemattomammista suomalaissäveltäjistä puhunut täällä niin monesti, että muakin alkaa jo kiinnostaa kuulla teoksiaan.. Kuinka monta versiota Sibeliuksen teoksista maailma tarvitsee? Eikö niitä ole jo riittävästi?
On hienoa että olet kiinnostunut heidän teoksistaan. Tarkoitatko Sibeliuksen teosten levytyksiä vai ihan vain niiden eri versioita kuten esim. 5 sinfonian ja viulukonserton kohdalla? Itse olen saanut jo kauan sitten kystä kyllin Sibeliuksen musiikista enkä taatusti aio hankkia enää yhtään hänen teostensa levytystä vaan pikemminkin myyn loputkin pois tai kärrään kaatopaikalle. Sen sijaan hankkisin kyllä kernaasti kokoelmiini tuntemattomampien ja harvoin kuultujen suomalaissäveltäjien teosten levytyksiä jos niitä vain olisi enemmän saatavilla ja olen hankkinutkin mutta yleensä ne tuppaavat olemaan jo moneen kertaan levytetyistä pikku kappaleista koostuvia kokoelmalevyjä jotka eivät houkuttele yhtään.
Esim. Aaltosen Hiroshima sinfonia voittaa sävelkielensä tuoreudella ja musiikillisella substanssilla mitattuna Beethovenin puhkisoitetun ja hieman persoonattomasti hääräävän 2. sinfonian joka soi tänään Linnun johtamassa RSO.n konsertissa joka on radioitu. Käsittämätöntä että tuollaisten kalkkisten mitäänsanomattomia ja laadultaan heikkoja varhaissinfonioita soitetaan edelleen tuon tuostakin. Ruotsalaisista säveltäjistä esim. Kurt Atterbergin, Wilhelm Stenhammarin, Franz Berwaldin ja mm. Allan Petterssonin sinfonioita on kyllä levytetty.
Nämä nimettömät suomalaissäveltäjät kuten Tuukkanen, Melartin, Aaltonen, Fordell, Fougstedt eivät olleet eilisen teeren poikia vaan hyvin ammattitaitoisia ja visionäärisiä säveltäjiä joiden työt edustivat aikanaan sen hetken parasta musiikillista tasoa ja antia suomessa mutta ovat sitten jostakin kumman syystä vaipuneet sinä määrin unohduksin ettei heidän musiikkiaan ole edes levytetty kuten esim. virolaisten virkaveljiensä joitakin tekijänoikeuspalkkioiden turvin tehtyä levyä lukuun ottamatta kuten Tuukkasen meri sinfonia ja viulukonsertto joista edellä mainitusta ei ole edes sen laajaa 16 minuuttista avausosaakaan tuubiin ladattu impressionistisessa pehmeydessään ja aaltomaisessa melodiikassaan mutta jota aikanaan vanhassa asunnossani tuli soitettua isoilla kajareilla. Itse kyllä fanitan Melartinia, Saikkolaa, Tuukkasta, Fordellia, Fougstedtia ja kumpp. sinfonikkona enemmän kuin jotakin Beethovenin 2. tai 8. sinfoniaa..
Eikä myöskään pidä paikkaansa se ettei kukaan olisi ollut koskaan kiinnostunut näistä nimettömistä suomalaissäveltäjistä mutta modernismin toisen aallon rantautuessa suomeen tämä uusi kohuttu moderni säveltaide syrjäytti orkestereiden ohjelmistosta Sibeliusta ja Madetojaa lukuun ottamatta lähes kaiken muun postromanttisen musiikin jota jälkimadetojalaisen romantikkokoulukunnan säveltäjät kirjoittivat vielä modernismin hulluina vuosina suomessa ja Tuukkasista ja Saikkoloista tuli tyyliaikakausien väliinputoajia säveltäjinä. Mutta sitä minä ihmettelen että vielä paljon myöhemmin Rautavaara saattoi kuitenkin säveltää sinfonioitaan kuten Sallinenkin postromanttiseen tai uusklassiseen tyyliin eikä heitä silti ole unohdettu mutta he ovatkin olleet itse valvomassa etujaan.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | megatherium
08.12.2021 13:25:42 (muokattu 08.12.2021 17:31:39) | |
|
Vaikka Ylen levystöstä löytyy runsaasti hienoa ja merkittävää suomalaista musiikkia käsittäviä kantanauhatallenteita kuten Tuukkasen 5. ja 6. sinfonia, Muskettisoturit, Vuorten laulu, runolaulaja, Kuunsokea, Viimeinen paimen, Saikkolan ooppera Mestarin Nuuskarasia, 5. sinfonia, Pylkkäsen sinfonietta, Lingon ritarisinfonia, Fougstedtin 2. sinfonia, Trittico sinfonico, Fordellin 35. sinfonia, von Törnen 3. ja 5. sinfonia jne. joista ainakin osaan Ylellä on myös lähetysoikeudet niin Yle klassisella esitetään tänään suomalaisen musiikin päivänäkin pääsääntöisesti vain vanhojen peruukkien kuten crusellin, tulindbrgin, byströmin, paciuksen yms antiikkisia ja marginaalisia sepustuksia joidenkin satunnaisten nykymusiikkiteosten ohella ja ainoat sinfoniat joita siellä kuulee ovat Sibeliuksen frigidit teokset joissa ei ole emotionaalista syvyyttä eikä niiden kylmän viileä klassistinen sävelkieli kosketa sydäntä tai saa kuulijaa pakahtumaan.
Sekin on perin outoa ja kummallista että musiikillisesti niin heikolle, kepeälle ja vaatimattomalle salonkimusiikkisäveltäjälle kuin Sibelius onkin on omistettu tällaisia päiviä itseoikeutettuna päivänsankarina mutta ei esim. Melartinille ja Tuukkaselle jotka voittavat Sibeliuksen emotionaalisella voimallaan. Kuuntelin pakahtuneena klassisessa kattauksessa soinutta Tuukkasen tempus festumia jousiorkesterille mutta nyrpistin nenääni ja hekotin huvittuneena valse tristelle.
Eräs hyvä teoria sille miksi Yle klassisessa esitetään vaatimattomien suomalaisten pikkukappaleitten lomassa Sibeliuksen niinikään vaatimattomia ja askeettisia sinfonioita on saada Sibeliuksen emotionaalisesti köyhä musiikki näyttämään mahdollisimman edullisessa valossa koska muiden kunnianhimoisempien suomalaissinfonioiden rinnalla Sibeliuksen ilmaisultaan frigidin klassistiset sinfoniat kalpenisivat kateudesta eikä se ole Sibeliuksen syntymäpäivänä tarkoitus.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |  Prophet
08.12.2021 20:08:44 (muokattu 08.12.2021 20:09:33) | |
|
Koska sitä varten Radio Suomen pitäisi perustaa kokonaan uusi ohjelma, Kadonneen klasarilevyn metsästys, jonka lähetysaika sunnuntaisin olisi ainakin 6 h. Siltikin uhkana olisi aina, että siellä soitettaisiin myös Sibeliusta. | megatherium
09.12.2021 14:40:39 (muokattu 12.12.2021 19:00:50) | |
|
Prophet: Koska sitä varten Radio Suomen pitäisi perustaa kokonaan uusi ohjelma, Kadonneen klasarilevyn metsästys, jonka lähetysaika sunnuntaisin olisi ainakin 6 h. Siltikin uhkana olisi aina, että siellä soitettaisiin myös Sibeliusta.
Kuinka niin Radio Suomen? Minähän puhun Yle klassisesta. Eihän Radio Suomessa ole tietääkseni ennenkään juuri soitettu klassista musiikkia joka on lähinnä vain Ylen heiniä mutta aikoinaan Lähiradiossa pyöri suomalaiseen taidemusiikkiin perehtynyt ohjelma nimeltään Klassinen ilta jossa esiteltiin kaikki tai ainakin lähestulkoon kaikki suomalaiset taidemusiikin säveltäjät sinfonioineen ym. teoksineen kolmetuntisina viikoittaisina lähetyksinä ilmeisesti pääosaltaan yleisradiolta lainaksi saatuja kantanauhatallenteita muttei niinkään kaupallisia äänitteitä hyödyntäen joista useimpia Yle itse ei ihme kyllä jostakin tuntemattomasta syystä johtuen soita kanavillaan milloinkaan ilmeisesti niiden merkitystä aliarvioidessaan tai Sibeliuksen ylimitoitettua mainetta perusteetta suojellakseen mutta ikävä kyllä sain varsin myöhään tietoa Klassinen ilta ohjelmasta ja niin monet mielenkiintoiset osat kiintoisine säveltäjäesittelyineen ehtivät mennä minulta ohitse kunnes vasta paljon myöhemmin aloin seuraamaan ohjelmaa loppupuolelta alkaen mutta sain kuitenkin kuulla mm. Eric Fordellin 35. sinfonian, Eino Linnalan 2. sinfonian, Bengt von Törnen 3. ja 5. sinfonian ja Erkki Aaltosen varhaisen Hämeenlinna runoelman muutamia säveltäjiä mainitakseni mutta valtavan paljon hyvää ja tärkeää musiikkia jäi kuulematta Tuukkasta myöten ja ei se Sibeliuksen musiikin satunnainen soittaminen niinkään ole haitaksi kunhan oikeudenmukaisuuden nimissä soitettaisiin tasapuolisesti kaikkien ammattitaitoisten ja visionääristen historiallisten suomalaissäveltäjien painokasta sinfoniamusiikkia joita ilman suomalaisesta musiikinhistoriasta syntyy paljon köyhempi ja kapeampi kuva ja joka kuitenkin rehellisesti sanoen ylittää kirkkaasti ja suvereenisti Sibeliuksen frigidien sinfonioiden sangen vaatimattoman laatutason joiden ratkaisevin heikkous piilee emotionaalisen syvyyden ja voiman puutteessa saamatta kuulijaa pakahtumaan ja haltioitumaan kuten esim. Melartin jonka sinfoniat tyydyttävät emotionaalisen kokemuksen tarpeemme äärettömästi Sibeliuksen sinfonioita paremmin jotka eivät kykene tuottamaan musertavia emotionaalisia kokemuksia kuten sentään jopa Tuukkanen jota kerran italian lähettiläältä ostetulla vanhempien Chippendale parivuoteella kuunneltuani tuntui kuin rintakehäni olisi musertunut sängyn patjaa vasten Meri sinfonian Myrsky osan voimasta musiikin tulviessa vanhempieni makuuhuoneeseen oman huoneeni isoista kolmitiekaiuttimista. Lieneekö suomi niin takapajuinen maa kun täällä ei ymmärretä taltioida kaupallisille äänitteille musiikillisia kansallisaarteita kuten ruotsissa jossa niin tehdään paljon suomea uutterammin.
Minusta on törkeätä että miljardeja törsätään sotimiseen ja maan puolustukseen kuten näihin hävittäjähankintoihin mutta muutamalla kymppitonnilla tai mitä se sitten maksaakin ei saada kansakuntamme arvokasta kulttuuriperintöä ja kansallisaarteita esim. Tuukkaselta taltioiduksi kaupallisille äänitteille. Mihin on tämä maailma menossa kun kaikki vaan pinnallistuu eikä hengenkulttuuria osata enää arvostaa kuten ennen muinoin?
Eräs syy siihen miksi suomalaista kunnianhimoista taidemusiikkia esitetään yle klassisella niin vähän lienee siinä että tuottaja ja ohjelmiston laatija pelkäävät että Sibeliuksen varpaille astutaan ja siksi monilta syyttä suotta unohdetuilta säveltäjiltä ylen omaa tuotantoa olevista runsaslukuisasta kantanauhatallenteista huolimatta niin vähän tai ei lainkaan musiikkia on päätynyt nettiradioon ja toisena syynä näkisin ohjelmistoajatteluun iskostuneiden kliseemäisten näkemysten vallatessa alaa mitä tulee pelkän muodikkuuden pohjalta arvioituun säveltäjien merkitykseen suomen säveltaiteen historiassa jos ajatellaan esim. Rautavaaran musiikin saamaa suurta suosiota yle klassisella vaikkei hän merkitykseltään kohoa kovinkaan korkealle suomen musiikin tähtitaivaalla kun taas toisaalta siellä tapaa nimiä joiden todelliset ansiot olivat aivan muualla kuin sävellystyössä.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | megatherium
12.12.2021 16:06:46 (muokattu 12.12.2021 16:12:38) | |
|
Suomessa lienee tutkimusteni perusteella sävelletty parempaa taidemusiikkia kuin ruotsissa ns. kultakaudella ja sodan jälkeen sillä ei esim. Alfvenista, Stenhammarista, Atterbergista tai edes 1800 luvun suuresta ruotsalaisnimestä Franz Berwaldista ole Melartinille vastusta eikä Pettersson liene ainakaan emotionaalisella voimalla mitattuna väkevämpi sinfonikko kuin joku Tuukkanen, Aaltonen tai Saikkola siitä huolimatta että lieneekin aavistuksen modernimpi ja suomalaisia kollegoitaan levytetympi ja esitetympi ja en minäkään nyt sentään kaikkia ruotsalaisinfonikoita tunne jos edes suomalaisiakaan mutta ainakin Helvi Leiviskä lienee sukupuolensa suurin sinfonikko skandinaviassa mikäli arvaukseni osuu yhtään oikeaan.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
