Muusikoiden.net
21.10.2018
R-JAM Group Oy | Italia Guitars | Demokitaroita myynnissä 

Klassinen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Mozartin merkittävin sinfonia?
1 2 3 4 5 6 7 8
megatherium
21.02.2018 19:59:51 (muokattu 03.03.2018 16:01:07)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mikä sinusta on maailmankaikkeuden ja ihmiskunnan historian kiistatta korkeimman ja suurimman neron ja jumalan mozartin puhtaasti objektiivisen älyn luoma musiikinhistorian merkittävin sinfonia ja mikä on mielestäsi sen vaikuttavin, kohottavin ja emootioiltaan syvällisin osa ja miksi?
 
Onko se sinfonia ilman menuettia, joutsenlaulu, traaginen g molli vai jupitersinfonia tai joku muu kuten pienempi g mollisinfonia, haffner tai linziläinen?
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
Funkånaut
04.03.2018 08:52:48
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ehdottomasti "Finlandia."
 
"A pretty girl is like a melody. That haunts you night and day." Irving Berlin
megatherium
04.03.2018 21:28:25 (muokattu 06.03.2018 17:03:11)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Funkånaut: Ehdottomasti "Finlandia."
 
Finlandia ei millään muotoa voi olla oikea vastaus esillä olevaan kysymykseen, sikäli kuin kenenkään subjektiiviset mieltymykset johonkin mozartin sinfoniaan edustaisivatkaan koskaan absoluuttista objektiivista totuutta vaikkei mikään vastaus annetuista vaihtoehdoista olekaan ehdottomasti oikea tai väärä, mikäli se ei sitten ole täysin mieltä vailla, ensinnäkin siksi että finlandia ei ole sinfonia vaan isänmaallinen sävelruno, toisekseen siksi että kyseinen kappale ei ole mozartin vaan siben säveltämä ja siksi että finlandia on kitchimäisen sentimentaalinen ja pinnallisen klisheemäinen populaarikappale edustaessaan stereotyyppisen kansallisromanttisesti sävyttynyttä ja peittelemättömän isänmaanhenkistä kevyempää klassista postromanttista tyyliä sibeliaanisittain ohjelmallisine tendensseineen.
 
Melartin ja traumgesichtkin on syvällisempi ja täysverisempi orkesteriteos soittimellisessa värikkyydessään ja soinnillisessa hienostuneisuudessaan kuin finlandia lehdistöpäivien musiikkina.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
gig
06.03.2018 14:10:40
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Miksi pitäisi laittaa säveltäjät ja sinfoniat paremmuusjärjestykseen? Klassisesta musiikista voi nauttia paljon enemmän, jos ei pyri arvottamaan jokaista kuulemaansa kappaletta vaan on avoin kaikille tyylisuunnille ja aikakausille. Joskus on kiva kuunnella vaikka Mozartia, joskus muulloin toimii vaikka keskiajan polyfoninen musiikki. Tietysti voimme kaikki olla yhtä mieltä siitä, että Bach on suurin ;)
 
megatherium
06.03.2018 16:57:17 (muokattu 07.03.2018 00:40:18)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

gig: Miksi pitäisi laittaa säveltäjät ja sinfoniat paremmuusjärjestykseen? Klassisesta musiikista voi nauttia paljon enemmän, jos ei pyri arvottamaan jokaista kuulemaansa kappaletta vaan on avoin kaikille tyylisuunnille ja aikakausille. Joskus on kiva kuunnella vaikka Mozartia, joskus muulloin toimii vaikka keskiajan polyfoninen musiikki. Tietysti voimme kaikki olla yhtä mieltä siitä, että Bach on suurin ;)
 
Ei tietenkään kukaan pakota siihen mutta se tuntuu olevan vallalla oleva maailman tapa ja suosittua viihdettä ja ajankulua ihmisten keskuudessa ja siksi niin vain tehdään. Joten ajattelin liittyä seuraan.
 
On kiintoisaa kuulla mistä musiikista, säveltäjistä ja teoksista muut klassisen kuuntelijat pitävät eniten ja siksi tällaisia listoja tehdään. Se saattaa myös antaa osviittaa siihen mitä teoksia kannattaa kuunnella jos musertavan emotionaalisen vaikutuksen tai emotionaalisten kokemusten tarpeen tyydytyksen maksimointi on kuunteluelämyksessä se tärkein aspekti ja oikotie laadullisesti korkeatasoisen klassisen musiikin pariin ilman turhia harharetkiä.
 
Emme ole yhtä mieltä siitä koska musiikin muodot eivät bachin aikana olleet kehittyneet vielä täysklassismin edelyttämälle täydellisyyden asteelle ja korkealle tasolle ja koska mozart oli hs:n teettämässä gallupissa pääkaupunkiseudun ykkönen ja bach vasta neljäs.
 
Jäykän ja staattisen barokkiarkkitehtuurin sijaan klassismissa melodia ja äänenkuljetus vapautui skolastisen polyfonian kahleista siroon liikkuvuutuuteen ja barokin ja bachin monotemaattisuuden ja monorytmisyyden tilalle tuli teemojen ja rytmien moninaisuus rytmin irtaantuessa klassisessa sävellyksessä hienosyiseen tematiikkaan.
 
Barokin ja klassismin välisen eron ydin on siinä että kun bachin sävellys käsitelee vain yhtä affektia kerrallaan liikkuu mozartin sävellys vapaasti affektien koko asteikolla kuvastaen tunteiden vaihtelua.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
gig
06.03.2018 23:49:45
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: Ei tietenkään kukaan pakota siihen mutta se tuntuu olevan vallalla oleva maailman tapa ja suosittua viihdettä ja ajankulua ihmisten keskuudessa ja siksi niin vain tehdään. Joten ajattelin liittyä seuraan.
 
No vastaanpa haasteeseen, kun kohteliaasti esität toiveen. Yritetään tässä keskustelussa pysytellä selkeässä kielessä (= käyttää suomalaisia sanoja eikä brassailla sivistyssanoilla). Vähän tämä menee ohi otsikon aiheen, mutta ei varmaan haitanne.
 
Tietysti Mozart on suuren enemmistön (tai vaikka helsinkiläisten) keskuudessa tunnetumpi kuin Bach, olihan hän aikansa supertähti ja on osannut brändätä itsensä persoona edellä nykyajan ihmistenkin aistielimiin, esiintyen mm. Mozartin kuulissa, klassikkoelokuvassa ja mainoksissa. Herätyskellotkin soittivat aikoinaan Eine Kleine Nachtmusikia (meinasin kirjoittaa että hälytyskellot). Bachin musiikki sen sijaan taidetaan mieltää jotenkin juhlavammaksi, jota soitetaan erityisissä tilaisuuksissa.
 
Olen erittäin paljon eri mieltä siitä, että Bach käsittelisi vain yhtä affektia (suomeksi kai tunnetilaa) kerrallaan. Kuuntele vaikka yksi Bachin konsertto kosketinsoittimelle. On muutenkin aika subjektiivista se, minkälainen musiikki tuottaa kellekin minkäkinlaisia tunnetiloja. Esim. henkilökohtaisesti minulle Mozartin sinfoniat eivät anna oikein mitään. Liian dramaattista, kaavamaista ja tuntuu, että kun olet kuullut yhden, olet kuullut ne kaikki. Sinä sanoisit varmaan, että se tarkoittaa sitä, että musiikin ymmärrykseni ei ole kehittynyt sille tasolle, jossa havaitaan pienimmät nyanssit ja vivahteet puhumattakaan musiikin matemaattisista lainalaisuuksista (tai jotain sinne päin).
 
Mitäpä sanot siitä, että henk.koht. minä, klassisen musiikin harrastaja, pidän eniten Bachin lisäksi impressionistisesta musiikista? Kun ilmaisu on vapautunut klassismin ja romantiikan kahleista ja pienieleisesti maalaillaan silmiemme eteen mitä ihmeellisempiä unikuvia ja maisemia.
 
megatherium
07.03.2018 01:11:12 (muokattu 07.03.2018 22:05:36)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

gig: No vastaanpa haasteeseen, kun kohteliaasti esität toiveen. Yritetään tässä keskustelussa pysytellä selkeässä kielessä (= käyttää suomalaisia sanoja eikä brassailla sivistyssanoilla). Vähän tämä menee ohi otsikon aiheen, mutta ei varmaan haitanne.
 
Tietysti Mozart on suuren enemmistön (tai vaikka helsinkiläisten) keskuudessa tunnetumpi kuin Bach, olihan hän aikansa supertähti ja on osannut brändätä itsensä persoona edellä nykyajan ihmistenkin aistielimiin, esiintyen mm. Mozartin kuulissa, klassikkoelokuvassa ja mainoksissa. Herätyskellotkin soittivat aikoinaan Eine Kleine Nachtmusikia (meinasin kirjoittaa että hälytyskellot). Bachin musiikki sen sijaan taidetaan mieltää jotenkin juhlavammaksi, jota soitetaan erityisissä tilaisuuksissa.
 
Olen erittäin paljon eri mieltä siitä, että Bach käsittelisi vain yhtä affektia (suomeksi kai tunnetilaa) kerrallaan. Kuuntele vaikka yksi Bachin konsertto kosketinsoittimelle. On muutenkin aika subjektiivista se, minkälainen musiikki tuottaa kellekin minkäkinlaisia tunnetiloja. Esim. henkilökohtaisesti minulle Mozartin sinfoniat eivät anna oikein mitään. Liian dramaattista, kaavamaista ja tuntuu, että kun olet kuullut yhden, olet kuullut ne kaikki. Sinä sanoisit varmaan, että se tarkoittaa sitä, että musiikin ymmärrykseni ei ole kehittynyt sille tasolle, jossa havaitaan pienimmät nyanssit ja vivahteet puhumattakaan musiikin matemaattisista lainalaisuuksista (tai jotain sinne päin).
 
Mitäpä sanot siitä, että henk.koht. minä, klassisen musiikin harrastaja, pidän eniten Bachin lisäksi impressionistisesta musiikista? Kun ilmaisu on vapautunut klassismin ja romantiikan kahleista ja pienieleisesti maalaillaan silmiemme eteen mitä ihmeellisempiä unikuvia ja maisemia.

 
Mozart jos kuka osasi toteuttaa totutut klassiset muotokaavat ja rakenteet uudella ja tuoreen persoonallisella ainutkertaisella tavalla mikä esim pianokonserttojen hitaiden osien rakennetta analysoitaessa hämärtää totutut asetelmat lähes tunnnistamattomiksi.
 
Väittämä että bach käsitelee vain yhtä affektia kerralla perustuu musiikkitieteilijöiden argumentteihin barokkiarkkitehtuurin yksiteemaisista ja-rytmisistä ominaisuuksista ja kyllähän bach minustakin melko monotonisen ja mekaanisen vaikutelman antaa sillä duurin ja mollin välinen polariteetti ei vielä bachin aikana ollut kasvanut siksi rakennetta ohjaavaksi dynaamiseksi voimaksi joka sillä klassismin aikana oli dramaattisen organisoimisen prosessiksi tanssisarjan osasta kehittyneen sonaattimuodon puitteissa maskuliinisine pääteemoineen ja feminiinisine sivuteemoineen.
 
Mitä tuohon brändäämiseen ja mozartin nimen vetovoiman hyödyntämiseen kaupallisessa makeis ja viihdeteollisuudessa tulee on todettava että kyse on nykyajan ilmiöstä ei mozartin omasta tominnasta.
 
Mozart, vaikka olikin aikansa suurin säveltäjä, oli wienissä korkeintaan vasta nouseva tähti eikä hänen maineensa ollut vielä saavuttanut sitä statusta joka sillä nyt on vaikka hänen oopperansa menivätkin ympäri saksaa täysille katsomoille tuoden konsertti tai oopperaimpressaarioille omaisuuksia säveltäjän saamatta penniäkään esitysten tuotoista sen ajan tekiänoikeuskäytännän mukaan ja osaksi mozartkin menehtyi köyhänä.
 
Mozartilla on keinonsa muuttaa kaikki tavanomainen kiinnostavaksi ja jännittäväksi kaikkein sovinaisimissakin osissa jousien leiskuvalla rytmisyydellä ja hurjilla hypyillä sekä puiden laulavuudella maagisista modulaatioista puhumattakaan duurin ja mollin välillä häilyvässä tonaliteetissaan.
 
Bach nyt suurimmaksi osaksi kirjoitti lähes yksinomaan kirkkomusiikkia eikä hänestä ollut mozartin vertaiseksi suureksi psykologiksi ja musiikkidramaatikoksi jolle oli suotu kyky antaa musiikin absoluuttinen muoto toiminnan motiiveille ja henkiöidensä psyykkisille impulsseille. Ennen mozartia tai pitkään aikaan hänen jäkeensäkään ei voi löytää tasavertaisuuden häivääkään parhaistakaan oopperalibretosta vaan ainoastaan lähtökohtia musiikillisen partituurin muotoutumiselle.
 
Vaikuttaa erikoiselta. Olisin kuvitellut sinun kuuntelevan impressionismin lisäksi ekspressionistista ja postromanttista musiikkia. Pylkkäsen ultima thulessakin on vielä kuultavissa impressionismin vaikutusta kokosävelisissä aiheissa ja puhallinsooloissa ja raition joutsenet on tyylipuhdasta impressionismia ennen säveltäjänsä ekspressionistisempaa kautta. Palmgrenhan lienee aika taitava juuri luomaan erilaisia pienimuotoisia impressionistisia tuokio- ja tunnelmakuvia pianominiatyyreissään jotka edustavat pohjoismaista impressionismia kuten toisinaan melartinkin.
 
Mozart on jumaluuden ilmestystä. Ninon räppi on sekundaa.
 
Affekti tarkoittaa lähinnä mielenliikutusta tai järkytystä. Affekteilla jotka liittyvöt musiikin metafysiikkkaan ei ole mitään tekemistä muoto opin kanssa joka käsittelee muotoja ja musiikillisia muotorakenteita pienimmästä rytmiyksiköstä alkaen sonaattimuotoon. Musiikin tärkein funktio on tuottaa kuulijalleen karharsis ja tunkea tahtominen ulos tajunnasta jolloin tiedoitsevasta tulee tiedoitsemisen puhdas subjekti joka on objektivoitujen tahdonliikkeiden projisioitumisen edellytys puhtaan mielteen alueelle.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
gig
07.03.2018 12:16:44 (muokattu 07.03.2018 12:18:09)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ok, en lähde väittelemään affektioista, koska en tunne musiikin muoto-oppia. Mutta on liioittelua ja suorastaan arroganttia väittää, että Bachin musiikki kuulostaa monotoniselta ja mekaaniselta. Eivätkö musikaaliset kykysi kykene erottamaan siitä mitään muuta?
 
Jos arvotat musiikkia lähinnä sen kompleksisuuden tai kehittyneisyyden perusteella, onko esimerkiksi keskiaikaisella musiikilla sinulle kuuntelukokemuksena mitään arvoa? Eikö musiikin ajallinen konteksti ole olennainen osa kuuntelukokemusta? Musiikkihan kertoo aina jotain olennaista siitä ympäristöstä, missä se on syntynyt, samalla tavalla kuin muukin taide. Ei kai klassista musiikkia aina tarvitse tarkastella jonain kehityskertomuksena, jossa on huippukausia ja taantumia.
 
Missä muuten mielestäsi menee klassisessa musiikissa raja liiallisen kaavamaisuuden ja kaaoksen välillä?
 
megatherium
07.03.2018 22:40:26 (muokattu 08.03.2018 00:48:41)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

gig: Ok, en lähde väittelemään affektioista, koska en tunne musiikin muoto-oppia. Mutta on liioittelua ja suorastaan arroganttia väittää, että Bachin musiikki kuulostaa monotoniselta ja mekaaniselta. Eivätkö musikaaliset kykysi kykene erottamaan siitä mitään muuta?
 
Jos arvotat musiikkia lähinnä sen kompleksisuuden tai kehittyneisyyden perusteella, onko esimerkiksi keskiaikaisella musiikilla sinulle kuuntelukokemuksena mitään arvoa? Eikö musiikin ajallinen konteksti ole olennainen osa kuuntelukokemusta? Musiikkihan kertoo aina jotain olennaista siitä ympäristöstä, missä se on syntynyt, samalla tavalla kuin muukin taide. Ei kai klassista musiikkia aina tarvitse tarkastella jonain kehityskertomuksena, jossa on huippukausia ja taantumia.
 
Missä muuten mielestäsi menee klassisessa musiikissa raja liiallisen kaavamaisuuden ja kaaoksen välillä?

 
Affekti tarkoittaa lähinnä kiihtymystä, mielenliikutusta ja järkytystä. Affekteilla jotka liittyvät lähinnä musiikin metafysiikkaan ei ole (hihihihihi) mitään tekemistä muoto oppiin kuuluvien komponenttien kuten sävellysmuotojen ja varsinaisten musiikillisten muotorakenteiden kanssa pienimmistä rytmiyksiköstä, sikermästä tai osasta alkaen sonaattimuotoon, sonaattirondoon,variaatioihin jne.
 
Musiikin tärkein funktio on tuottaa kuulijalleen katharsis ja tunkea tahtominen ulos tajunnasta jolloin tiedoitsevasta tulee tiedoitsemisen puhdas subjekti objektivoitujen tahdonliikkeiden projisioitumisen edellytyksenä puhtaan mielteen alueelle. Kaikki muu on sekundaarista ja epäoleellista.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
07.03.2018 23:03:35 (muokattu 07.03.2018 23:21:39)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

No nyt on löytynyt uusi haastaja gig joten pvc:n on aika poistua tunkiolle tai ikuiseen bänniin. PVC oli alunperin eräänlainen drontti. Muinaisjäänne. Mielipuoli. Hyvään uskova Bachista ja renessanssipolyfoniasta sekä Albert Järvisestä, nuoresta Claptonista yms. pitävä luottavainen typerys, joka voiton maksimoimiseen erikoistuneen maailman oli helppo kalauttaa kuoliaaksi, Surkimus, mitättömyys. Hänen elinikäiset CO2 päästönsä jäivät surkuteltavan alhaisiksi. To sum up: PVC ei tajunnut miten nitistää planeetta. Hän ei koskaan tajunnut miten valehdella sujuvasti.
 
Viettäkäämme ohikiitävä hiljainen hetki PVC:n tulevaksi muistoksi. Tuo miellyttävä lähes 2 metrinen potentiaalinen virtuoosi on plus miinus mennyttä. Nyyh! Hänen 3 lastaan joutuvat vissiin kerjuulle. Yksi alaikäinen, joten PVC:tä uhkaa vissiin sähkötuoli tai jotain.
 
Suomessa vain PVC tykkäsi Firminus Caronista, Matthaeus Pipelaresta, Pierssonista, Obrechtista, Ockeghemista, Gombertista, Clemens non Papasta, Brumelista.
 
Suomessa vain klassisen intialaisen itsejulistautunut ekspertti PVC tykkäsi Girija Devistä, S. Janakista, Kishori Amankarista jne. Joista vain Janaki on elossa,
 
Jopa megathermodynamics, tuo ainoa oikea viisauden tonava, on totaali tyrmännyt renessanssipolyfonikot sun muut pellet mukaan lukien Bachin, tuon wanhan peruukin. Mozart sekä koko maailman palvomat tuukkaset ja melartiinit jyräävät polyfonikot alleen pesäpallolukemin,
 
P:S. eläköön omituisuus. Kadotkoon ikiajoiksi keskinkertaisuus, hiihto-uutiset ja säätiedotukset,
 
gig
07.03.2018 23:38:09
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: No nyt on löytynyt uusi haastaja gig joten pvc:n on aika poistua tunkiolle tai ikuiseen bänniin. PVC oli alunperin eräänlainen drontti. Muinaisjäänne. Mielipuoli. Hyvään uskova Bachista ja renessanssipolyfoniasta sekä Albert Järvisestä, nuoresta Claptonista yms. pitävä luottavainen typerys, joka voiton maksimoimiseen erikoistuneen maailman oli helppo kalauttaa kuoliaaksi,
 
Älä sentään. Minä sen sijaan voisin luovuttaa (en kykene argumentoimaan sivistyssanavyöryä vastaan) ja poistua kuuntelemaan vaikka Pärtin spiegel und spiegeliä.
 
megatherium
08.03.2018 19:51:30 (muokattu 09.03.2018 02:20:20)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

gig: Älä sentään. Minä sen sijaan voisin luovuttaa (en kykene argumentoimaan sivistyssanavyöryä vastaan) ja poistua kuuntelemaan vaikka Pärtin spiegel und spiegeliä.
 
Minä taasen en kykene parhaalla tahdollakaan ( hyvä tahto on moraalissa kaikki kaikessa mutta taiteessa merkitsee yksin taitaminen) nielemään purematta väitettäsi mozartin sinfonioiden keskinäisestä samankaltaisuudesta sillä mozartin sinfonisessa tuotannossa on koettavissa niin uskomattoman valtava sisäinen kasvuprosessi ja kehityskaari italialaiseen kolmiosaiseen alkusoittokaavaan sävelletystä hovikelpolsesta lapsineron esikoissinfoniasta muodoltaan neljäosaisten myöhäisten wieniläisten sinfonioiden kypsiin ja suuriin persoonallisiin ja ajattomiin huikaisevan mestarillisiin ja yksilöllisiin sinfoniamonumentteihin ettei niiden voi millään muotoa sanoa muistuttavan likimainkaan toinen toistaan kuten vaikkapa saman konsertin viisisataa kertaa säveltäneen vivaldin tai bachin hyvin samankaltaiset toinen toistaan erehdyttävästi muistuttavat konsertot, kantaatit tai fuugat.
 
Bachin fuugissa jo se että sinänsä melko persoonaton ja simppeli monorytminen teema jossa ei ole mitään erikoista soi kaikissa äänissä pakkomielteisesti läpi koko fuugan päätökseen saakka fuugatyypistä riippuen tekee siitä vaikutelmaltaan hyvin minimalistisen ja tautologisen kokemuksen fuugan perusluonteesta johtuen varsinkin varhaisfuugissa jossa loputtoman toisteisissa ja kömpelön sekvenssimäisissä ja harmonisesti pöhöttyneissä fuugayritelmissä temaattinen perusväittämä soi jopa viistoista kertaa yksin perussävellajissa.
 
Mozart kirjoitti vaikuttavampia ja mahdollisesti virheettömämpiä fuugia jo puolta nuorempana kuin bach, messuissaan ja luonnoskirjoissaan vaikka fuuga on taito jota ei opita yhdessä yössä.
 
Sen sijaan että mozart esittelisi sinfonian alussa vain yhden teeman niissä on kuultavissa usein koko joukko aiheita joiden keskinäinen asema ja merkitys selviää vasta myöhemmin.
 
Mozartin sonaattimuotoisissa ääriosissa ei voi havaita rajakohtia eri jaksojen välillä vaan hän on kyennyt luomaan niihin ykseyden ja yhtenäisyyden tunnun siirtyen huomaamattoman jouhevasti kehittelystä kertaukseen ilman kulmia jotka hänellä ovat luonnollisia hengähdystaukoja jaksojen välillä.
 
Mozart toi lisäksi laulun sinfoniaan, laulaen soittimillaan, ennakoiden tässä suhteessa jo schuberttia instrumentaalisesti ajattelevan haydnin vastapainoksi mozartin reformin koskiessa lähinnä ääriosia jotka ovat laajoin kaarroksin virtaavia hitaiden osien cantilenan ja yksilöllisyyden vaikutuksesta kieliviä puoli ja kokonuoteiksi tiivistetyneitä teemoja ripeästi kuvioivien yks kahdeksas tai kuudestoista osa sävelten sijaan kuten haydnilla eteenpäin rientävine rytmeine ja hyväntuulisine sävelmineen.
 
Kai maasaloa siteeraten. Mozartin sinfonioiden kaari sisältää valtavan kasvun figuratiivisesta laulavuuteen, juhlavuudesta intiimiin ja koristeellisuudesta sisäiseen, sanalla sanoen italialaisesta wieniläiseen.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
gig
09.03.2018 16:48:34
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: Minä taasen en kykene parhaalla tahdollakaan ( hyvä tahto on moraalissa kaikki kaikessa mutta taiteessa merkitsee yksin taitaminen) nielemään purematta väitettäsi mozartin sinfonioiden keskinäisestä samankaltaisuudesta.
 
Ok, vedän hyväntahtoisesti tuon mielipiteeni takaisin, koska en ole edes kuullut kaikkia Mozartin sinfonioita. Mutta karrikoiden, jännä juttu Mozartin musiikissa on se, että sen tunnistaa Mozartiksi. Kun taas Bachin kohdalla käy usein niin, että kun kuulee jonkin hienon tuntemattoman kappaleen ja etsii siitä tietoa, niin säveltäja onkin aina yllättäen Bach. No, henkilökohtaisista mieltymyksistähän se lähinnä kertoo, mitä kukin pitää kauniina ja koskettavana musiikkina.
 
Lainaus sinulta:
"Musiikin tärkein funktio on tuottaa kuulijalleen katharsis ja tunkea tahtominen ulos tajunnasta jolloin tiedoitsevasta tulee tiedoitsemisen puhdas subjekti objektivoitujen tahdonliikkeiden projisioitumisen edellytyksenä puhtaan mielteen alueelle."
 
Ok, mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Kaikilla ei ole kykyä saada voimakkaita tunnereaktioita musiikista, joten luulisi se olevan erityinen persoonaan liittyvä ominaisuus. Niin kuin esimerkiksi vaikka synestesia.
 
megatherium
09.03.2018 18:21:42 (muokattu 10.03.2018 04:51:55)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

gig: Ok, vedän hyväntahtoisesti tuon mielipiteeni takaisin, koska en ole edes kuullut kaikkia Mozartin sinfonioita. Mutta karrikoiden, jännä juttu Mozartin musiikissa on se, että sen tunnistaa Mozartiksi. Kun taas Bachin kohdalla käy usein niin, että kun kuulee jonkin hienon tuntemattoman kappaleen ja etsii siitä tietoa, niin säveltäja onkin aina yllättäen Bach. No, henkilökohtaisista mieltymyksistähän se lähinnä kertoo, mitä kukin pitää kauniina ja koskettavana musiikkina.
 
Lainaus sinulta:
"Musiikin tärkein funktio on tuottaa kuulijalleen katharsis ja tunkea tahtominen ulos tajunnasta jolloin tiedoitsevasta tulee tiedoitsemisen puhdas subjekti objektivoitujen tahdonliikkeiden projisioitumisen edellytyksenä puhtaan mielteen alueelle."
 
Ok, mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Kaikilla ei ole kykyä saada voimakkaita tunnereaktioita musiikista, joten luulisi se olevan erityinen persoonaan liittyvä ominaisuus. Niin kuin esimerkiksi vaikka synestesia.

 
Sinulla on oikeus mielipiteeseesi. Mutta sehän osaltaan juuri kertoo säveltäjän nerokkuudesta jos hänen teoksensa on välittömästi tunnistettavissa hänen omiksi töikseen.
 
Mutta totta puhuen eivät kaikki köchel luettelon uusien laitosten laatijat saati tutkijatkaan kykene nimeämään jokaista mozartin aidoksi teokseksi ehdotettua epäilyttävältä tai epäaidolta vaikuttavaa teosta kiistattomasti joko aidoksi mozartin tai jonkun muun säveltäjän teokseksi ennen tarkempia nuottipaperi ja vesileimatutkimuksia eikä usein niiden jälkeenkään vaan teosta jonka aitoutta ei ole kiistattomasti todistettu mozartiksi saatetaan pallotella köchel luettelon liitteiden välillä ja joidenkin pääluetteloon joskus lisättyjen teosten aitouskin on yhä kyseenalainen oletettavasti mozartin isän leopoldin tai mozartin hyvin nuorena säveltämät jotkut italiassa syntyneet sinfoniat tai jopa esikoissinfonia tahi alte lambacher tai odense sinfonia a molli joka kuuntelemisen jälkeen ei vaikuttanut mozartilta tai teos on ehdottomasti epäaito vaikka sisältyykin pääluetteloon alkuperäisellä köchel numerolla varustettuna.
 
Sellainen on esmes divertimento puhaltimille B duuri kv kaksikahdeksanyhdeksän joka ei ole mozartin sävellys vaikka onkin usein liitetty aiemmin sävellettyjen puhallindivertimentojen muodostamaan tafel musik kokoelmaan ja oikean säveltäjän nimikin on selvillä vaikka en muista sitä juuri nyt. Teos on kaksikymppisen mozartin aidoksi ja tyyliltään galantiksi tämän lajityypin teokseksi liian kaavamainen ja melodiselta ja modulatoriselta innovaatioltaan heikko ollakseen aitoa mozartia. Sen minäkin pystyin päättelemään. Oma lukunsa ovat kadoksissa olevat tai sävellyssuunnitelmiksi jääneet toteutumattomat/ toteutuneet kadonneet teokset.
 
Bachinkin teoksiksi on alunperin kait merkitty paljon epäaitoja teoksia ja kun hankin aikoinaan bachin huilusonaattien kokonaislevytyksen tupla cd llä minuun tekikin suurimman vaikutuksen bachin sijasta jotkut bachiin nimiin merkityistä epäaidoista teoksista kuin bachin todistettavasti itsensä säveltämät huilusonaatit kuten jonkun tuntemattomamman säveltäjän ja ehkä c p e bachin tai j c bachin sonaatti.
 
Luultavasti tuo kyky saada voimakkaita emotionaalisia kokemuksia musiikista kehittyy aktiivisella musiikin harrastajalla ajan myötä jos hän kykenee samastumaan voimakkaasti ja intohimoisesti kuuntelemaansa musiikkiin ja unohtamaan ja sulkemaan oman itsensä ja koko muun maailman ulos tajunnasta antaen musiikin viedä ja ottaa kokonaan valtoihinsa.
 
Joskus musiikki saattaa vaikuttaa voimakkaasti kuulijan tunteisiin alitajuisesti jossakin täysin ennakoimattomassa tilanteessa kuin vaivihkaa vaikkei tämä erityisesti sitä kuuntelisikaan mutta huomaakin yllättäen tulleensa mitä syvimmin vaikutetuksi ja lumotuksi ollen pois tolaltaan kuin syvään transsitilaan vaipuen musiikin tulviessa päivänavauksen päätteeksi kaiuttimista tai jopa kaupungilla kävellessä jossakin kauppakujalla kuin paratiisiin astuisi.
 
Lievästi järkytettynä esmes kitkerän säveltäjä biografian lukeneena tuon karharsiksen ja korkeimmanasteisten transsinomaisten transkendenttisten psykofyysisten tilojen saavuttaminen ja minuuden tajunnasta ulos tungetuksi tuleminen jonkin verran enenevästi potentialisoituu johtuen älyn tulemisesta helpommin puhtaasti objektiiviseksi epäsuotuisissa persoonallisissa olosuhteissa ja kuulija on musiikin välittämän valtavan tunteenpalon ja tunnehehkun pauloissa musiikin sisimmän olemuksen paljastuessa älyllemme ja kasvaen neron älyn auringon kaltaiseksi ja maailman olemuksen ilmaisevaksi roihuksi aivoissamme jolloin mikään muu ei ole tarpeen.
 
Suurimmat kokemukset musiikista sain jo alle parikymppisenä kuulokkeilla kuunnellen mutta myöhemmin postromanttinen musiikki teki suuremman vaikutuksen vähemmällä keskittymiselläkin kuin syvällisemmät suuret klassikot joiden musiikki edellyttää intensiivisempää kuuntelua ja samastumisprosessia.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
10.03.2018 06:02:55 (muokattu 10.03.2018 06:03:41)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: Sinulla on oikeus mielipiteeseesi. Mutta sehän osaltaan juuri kertoo säveltäjän nerokkuudesta jos hänen teoksensa on välittömästi tunnistettavissa hänen omiksi töikseen.
 
Mutta totta puhuen eivät kaikki köchel luettelon uusien laitosten laatijat saati tutkijatkaan kykene nimeämään jokaista mozartin aidoksi teokseksi ehdotettua epäilyttävältä tai epäaidolta vaikuttavaa teosta kiistattomasti joko aidoksi mozartin tai jonkun muun säveltäjän teokseksi ennen tarkempia nuottipaperi ja vesileimatutkimuksia eikä usein niiden jälkeenkään vaan teosta jonka aitoutta ei ole kiistattomasti todistettu mozartiksi saatetaan pallotella köchel luettelon liitteiden välillä ja joidenkin pääluetteloon joskus lisättyjen teosten aitouskin on yhä kyseenalainen oletettavasti mozartin isän leopoldin tai mozartin hyvin nuorena säveltämät jotkut italiassa syntyneet sinfoniat tai jopa esikoissinfonia tahi alte lambacher tai odense sinfonia a molli joka kuuntelemisen jälkeen ei vaikuttanut mozartilta tai teos on ehdottomasti epäaito vaikka sisältyykin pääluetteloon alkuperäisellä köchel numerolla varustettuna.
 
Sellainen on esmes divertimento puhaltimille B duuri kv kaksikahdeksanyhdeksän joka ei ole mozartin sävellys vaikka onkin usein liitetty aiemmin sävellettyjen puhallindivertimentojen muodostamaan tafel musik kokoelmaan ja oikean säveltäjän nimikin on selvillä vaikka en muista sitä juuri nyt. Teos on kaksikymppisen mozartin aidoksi ja tyyliltään galantiksi tämän lajityypin teokseksi liian kaavamainen ja melodiselta ja modulatoriselta innovaatioltaan heikko ollakseen aitoa mozartia. Sen minäkin pystyin päättelemään. Oma lukunsa ovat kadoksissa olevat tai sävellyssuunnitelmiksi jääneet toteutumattomat/ toteutuneet kadonneet teokset.
 
Bachinkin teoksiksi on alunperin kait merkitty paljon epäaitoja teoksia ja kun hankin aikoinaan bachin huilusonaattien kokonaislevytyksen tupla cd llä minuun tekikin suurimman vaikutuksen bachin sijasta jotkut bachiin nimiin merkityistä epäaidoista teoksista kuin bachin todistettavasti itsensä säveltämät huilusonaatit kuten jonkun tuntemattomamman säveltäjän ja ehkä c p e bachin tai j c bachin sonaatti.
 
Luultavasti tuo kyky saada voimakkaita emotionaalisia kokemuksia musiikista kehittyy aktiivisella musiikin harrastajalla ajan myötä jos hän kykenee samastumaan voimakkaasti ja intohimoisesti kuuntelemaansa musiikkiin ja unohtamaan ja sulkemaan oman itsensä ja koko muun maailman ulos tajunnasta antaen musiikin viedä ja ottaa kokonaan valtoihinsa.
 
Joskus musiikki saattaa vaikuttaa voimakkaasti kuulijan tunteisiin alitajuisesti jossakin täysin ennakoimattomassa tilanteessa kuin vaivihkaa vaikkei tämä erityisesti sitä kuuntelisikaan mutta huomaakin yllättäen tulleensa mitä syvimmin vaikutetuksi ja lumotuksi ollen pois tolaltaan kuin syvään transsitilaan vaipuen musiikin tulviessa päivänavauksen päätteeksi kaiuttimista tai jopa kaupungilla kävellessä jossakin kauppakujalla kuin paratiisiin astuisi.
 
Lievästi järkytettynä esmes kitkerän säveltäjä biografian lukeneena tuon karharsiksen ja korkeimmanasteisten transsinomaisten transkendenttisten psykofyysisten tilojen saavuttaminen ja minuuden tajunnasta ulos tungetuksi tuleminen jonkin verran enenevästi potentialisoituu johtuen älyn tulemisesta helpommin puhtaasti objektiiviseksi epäsuotuisissa persoonallisissa olosuhteissa ja kuulija on musiikin välittämän valtavan tunteenpalon ja tunnehehkun pauloissa musiikin sisimmän olemuksen paljastuessa älyllemme ja kasvaen neron älyn auringon kaltaiseksi ja maailman olemuksen ilmaisevaksi roihuksi aivoissamme jolloin mikään muu ei ole tarpeen.
 
Suurimmat kokemukset musiikista sain jo alle parikymppisenä kuulokkeilla kuunnellen mutta myöhemmin postromanttinen musiikki teki suuremman vaikutuksen vähemmällä keskittymiselläkin kuin syvällisemmät suuret klassikot joiden musiikki edellyttää intensiivisempää kuuntelua ja samastumisprosessia.

 
Tuskin kukaan on kuullut kaikkia Mozartin sinfonioita. Okei voi olla muutama hörhö. Gouldin mukaan mozartin 12-vuotiaana (8-vuotiaana?) väsäämä tuotos oli ihan ok, sitten alkoi alamäki.
 
megatherium
11.03.2018 03:05:46 (muokattu 13.03.2018 05:56:35)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: Tuskin kukaan on kuullut kaikkia Mozartin sinfonioita. Okei voi olla muutama hörhö. Gouldin mukaan mozartin 12-vuotiaana (8-vuotiaana?) väsäämä tuotos oli ihan ok, sitten alkoi alamäki.
 
Ehkei kukaan muu kuin mozart itse omassa päässään luomisaktin aikana sillä osa etenkin mozartin nuorena säveltämistä sinfonioista mm. Kolme kolmetoistavuotiaana sävellettyä ovat kadoksissa ja concert spirituelsin johtajalle pariisin sinfonian ohella sävelletty ilmeisesti italialainen kolmiosainen alkusoitto sinfonia jonka mozart mainitsee isälleen kirjeessä.
 
Muutama hörhö lienee kuullut kaikki bachin teokset.
 
Minulla on kaksikin kokonaislevytystä mozartin sinfonioista jotka olen myös kuunnellut mutta kiehtovampia ovat mozartin suunnnilleen kuudestatoista ikävuodesta lähtien säveltämät sinfoniat ( eikös siinä tuubin mozart efekti äänitteessä soikin alussa mozartin kolmastoista sinfonia ) joissa on huomattavaa yhä lisääntyvä kypsyys ja vuotta kahta vanhemman salzburgin mozartin eräänä virstanpylväänä säveltäjänsä ensimmäinen merkittävä jo kolmea viimeistä sinfoniaa ennakoiva sinfoniatrilogia kaksviis, kakskasi ja kaksysi jotka ovat muodoltaan neljäosaisia uudempaa modernia klassista sinfonista tyyliä edustavia musiikillisesti jo täysipainoisia ja muodoltaan ehyitä teoksia galanttien muistojen rinnalla joita edustaa mm sinfonia numero kolmekymmentä jota mozart ei huolinut enää lähetettäväsi itselleen wieniin sinfonian galantin luonteen takia niin hieno kuin se onkin.
 
Kuustoistavuotiaan mozartin sinfoniat kahdeksantoista viiva kaksikymmentä ovat myös muodoltaan neljäosaisia ja jo sangen vaikuttavia ja jopa persoonallisiakin teoksia. Hitaat osat mozartin varhaissinfonioissakin ovat usein unelman tuudittaneen kauniita kaikessa viehätysvoimassaan.
 
Mutta myös kolmiosaiset italialaiset alkusoittosinfoniat joista sinfoniat neljätoista viiva seitsemäntoista ja kaksytyks viiva kaksneljä ovat kaikki ihastuttavia, osoittavat kuusitoista ja seitsemäntoistavuotiaan mozartin tuotannossa jo uutta kypsyyttä lapsineron saavutuksiin verrattuna kuten maasalon mestarilliseksi luonnehtima Es duuri sinfonia numero kaksytkuus joka kehittyy täysin perinteisestä pisteellisen marssirytmin sävyttämästä alusta siihen asti tuntemattomaan polyfoniseen yltäkylläisyyteen hitaassa keskiosassa ja mestarillisessa finaalissa.
 
Ei gould suinkaan niin sanonut että mozartin kahdeksavuotiaana väsäämän sinfonian jälkeen olisi alkanut alamäki, vaan mainitsi mozartin kahdeksanvuotiaana säveltämän esikoissinfonian ainoaksi mozartin sävellykseksi jonka hän on itse joskus johtanut ja nauttiessaan siitä barokkihyveiden kuten rekisterisääntelyn ja äänenkuljetuksen puhtauden takia enemmän ( joita on muissakin mozartin kuuskyt ja seitsemänkymmentäluvun varhaisteoksissa) , kuin mozartin eräästä kypsän kauden suurimmasta sinfoniasta numero neljäkymmentä mutta ei gouldin leikkimielessä ja kieli poskessa esitettyjä väittämiä kannata aivan todesta ottaa sillä gould ei kuitenkaan ollut hylkäämässä itse teosta kun sitä häneltä tivattiin vaan ainoastaan bilateraalisen tavan tulkita mozartia kuten hän itsekin totesi. Gouldhan nimenomaan väheksyi mozartin syksyisiä myöhäisteoksia kuten jossain määrin minäkin teen.
 
Totuushan on kuitenkin se jonka gouldkin hyvin tiesi että mozartin alamäki alkoi jotakuinkin vasta jupiter sinfonian tai vielä tarkemmin jousitriolle sävelletyn laajan divertimenton Es duuri kv viisikuusikolme jälkeen tai eksaktin tieteellisen tarkasti jo don giovannin jälkeen vaikka myöhemminkin hän sävelsi mestarillisia teoksia kuten vaikka klarinettikvintetto, cosi ja taikahuilu, viimeinen pianosonaatti ja pianokonsertto, musiikkia soittorasialle, lukuisia konserttiaarioita, klarinettikonsertto, preussin kvartetot ja viimeiset kvintetot tai jopa la clemenza di tito etc
 
Vaikka ei tietäisi musiikista mitään niin kyllähän nyt järkikin sanoo ettei nyt kukaan suuri säveltäjä sentään vielä psyykkisiltä kokemuksilta vajavaisena pikku nassikkana voi vielä mitenkään luoda epookkia tekeviä suuria mestariteoksia kun on vasta miltei juuri oppinut säveltämään ja lukemaan ja debytoinut jollakin itselleen uudella sävellysmuodolla orastavalla säveltäjänurallaan tunkeutuakseen jo uudelle sielulliselle alueelle vaan minäkin koin vasta aikuisen mozartin lähes kypsimmästä tuotannosta erään pianokonserton avaus ja hitaasta osasta aiemmin mainitutksi tulleet jumalkokemukset jossa ikään kuin sulauduin äärettömyyteen ja menetin minuuden musiikin auringon kaltaisessa paahtavassa ja tajunnan kokonaan valtoihinsa ottaneessa valon ja rakkauden atmosfäärin hehkussa hikinoroja valuen, valtimoiden kiivaasti jyskyttäessä, mikä on suurin mysteeri kaikkeudessa. Ei kukaan lapsinero kykene valamaan teoksiinsa vielä niin paljon objektivoitua tunnetta kuin jo kypsä mestari.
 
Kyllähän aloittelevan säveltäjän taidot ja tekniikka harjoituksen ja ajan myötä sitten kehittyvät millä alalla tai missä lajissa tahansa mutta aikaa ja kärsivällisyyttä se vaatii sillä ohdakkeinen on se säveltäjänkin opintie olkoot millainen lapsinero hyvnsä.
 
Mozart oli kokenut juuri ensi rakkauden kahdettakymmenettäviidettä pientä g molli sinfoniaansa säveltäessään minkä on ajateltu heijastuneen sinfoniaan sen tuskaisena levottomuutena.

Alte lambach sinfonia joka mm. on sävelletty ensin mainitsemassasi iässä onkin mozartin ja neue lambach leopoldin sinfonia
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
12.03.2018 13:58:15 (muokattu 12.03.2018 14:01:43)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: Ehkei kukaan muu kuin mozart itse omassa päässään luomisaktin aikana sillä osa etenkin mozartin nuorena säveltämistä sinfonioista mm. Kolme kolmetoistavuotiaana sävellettyä ovat kadoksissa ja concert spirituelsin johtajalle pariisin sinfonian ohella sävelletty ilmeisesti italialainen kolmiosainen alkusoitto sinfonia jonka mozart mainitsee isälleen kirjeessä.
 
Muutama hörhö lienee kuullut kaikki bachin teokset.
 
Minulla on kaksikin kokonaislevytystä mozartin sinfonioista jotka olen myös kuunnellut mutta kiehtovampia ovat mozartin suunnnilleen kuudestatoista ikävuodesta lähtien säveltämät sinfoniat ( eikös siinä tuubin mozart efekti äänitteessä soikin alussa mozartin kolmastoista sinfonia ) joissa on huomattavaa yhä lisääntyvä kypsyys ja vuotta kahta vanhemman salzburgin mozartin eräänä virstanpylväänä säveltäjänsä ensimmäinen merkittävä jo kolmea viimeistä sinfoniaa ennakoiva sinfoniatrilogia kaksviis, kakskasi ja kaksysi jotka ovat muodoltaan neljäosaisia uudempaa modernia klassista sinfonista tyyliä edustavia musiikillisesti jo täysipainoisia ja muodoltaan ehyitä teoksia galanttien muistojen rinnalla joita edustaa mm sinfonia numero kolmekymmentä jota mozart ei huolinut enää lähetettäväsi itselleen wieniin sinfonian galantin luonteen takia niin hieno kuin se onkin.
 
Kuustoistavuotiaan mozartin sinfoniat kahdeksantoista viiva kaksikymmentä ovat myös muodoltaan neljäosaisia ja jo sangen vaikuttavia ja jopa persoonallisiakin teoksia. Hitaat osat mozartin varhaissinfonioissakin ovat usein unelman tuudittaneen kauniita kaikessa viehätysvoimassaan.
 
Mutta myös kolmiosaiset italialaiset alkusoittosinfoniat joista sinfoniat neljätoista viiva seitsemäntoista ja kaksytyks viiva kaksneljä ovat kaikki ihastuttavia, osoittavat kuusitoista ja seitsemäntoistavuotiaan mozartin tuotannossa jo uutta kypsyyttä lapsineron saavutuksiin verrattuna kuten maasalon mestarilliseksi luonnehtima Es duuri sinfonia numero kaksytkuus joka kehittyy täysin perinteisestä pisteellisen marssirytmin sävyttämästä alusta siihen asti tuntemattomaan polyfoniseen yltäkylläisyyteen hitaassa keskiosassa ja mestarillisessa finaalissa.
 
Ei gould suinkaan niin sanonut että mozartin kahdeksavuotiaana väsäämän sinfonian jälkeen olisi alkanut alamäki, vaan mainitsi mozartin kahdeksanvuotiaana säveltämän esikoissinfonian ainoaksi mozartin sävellykseksi jonka hän on itse joskus johtanut ja nauttiessaan siitä barokkihyveiden kuten rekisterisääntelyn ja äänenkuljetuksen puhtauden takia enemmän ( joita on muissakin mozartin kuuskyt ja seitsemänkymmentäluvun varhaisteoksissa) , kuin mozartin eräästä kypsän kauden suurimmasta sinfoniasta numero neljäkymmentä mutta ei gouldin leikkimielessä ja kieli poskessa esitettyjä väittämiä kannata aivan todesta ottaa sillä gould ei kuitenkaan ollut hylkäämässä itse teosta kun sitä häneltä tivattiin vaan ainoastaan bilateraalisen tavan tulkita mozartia kuten hän itsekin totesi. Gouldhan nimenomaan väheksyi mozartin syksyisiä myöhäisteoksia kuten jossain määrin minäkin teen.
 
Totuushan on kuitenkin se jonka gouldkin hyvin tiesi että mozartin alamäki alkoi jotakuinkin vasta jupiter sinfonian tai vielä tarkemmin jousitriolle sävelletyn laajan divertimenton Es duuri kv viisikuusikolme jälkeen tai eksaktin tieteellisen tarkasti jo don giovannin jälkeen vaikka myöhemminkin hän sävelsi mestarillisia teoksia kuten vaikka klarinettikvintetto, cosi ja taikahuilu, viimeinen pianosonaatti ja pianokonsertto, musiikkia soittorasialle, lukuisia konserttiaarioita, klarinettikonsertto, preussin kvartetot ja viimeiset kvintetot tai jopa la clemenza di tito etc
 
Vaikka ei tietäisi musiikista mitään niin kyllähän nyt järkikin sanoo ettei nyt kukaan suuri säveltäjä sentään vielä psyykkisiltä kokemuksilta vajavaisena pikku nassikkana voi vielä mitenkään luoda epookkia tekeviä suuria mestariteoksia kun on vasta miltei juuri oppinut säveltämään ja lukemaan ja debytoinut jollakin itselleen uudella sävellysmuodolla orastavalla säveltäjänurallaan tunkeutuakseen jo uudelle sielulliselle alueelle vaan minäkin koin vasta aikuisen mozartin lähes kypsimmästä tuotannosta erään pianokonserton avaus ja hitaasta osasta aiemmin mainitutksi tulleet jumalkokemukset jossa ikään kuin sulauduin äärettömyyteen ja menetin minuuden musiikin auringon kaltaisessa paahtavassa ja tajunnan kokonaan valtoihinsa ottaneessa valon ja rakkauden atmosfäärin hehkussa hikinoroja valuen, valtimoiden kiivaasti jyskyttäessä, mikä on suurin mysteeri kaikkeudessa. Ei kukaan lapsinero kykene valamaan teoksiinsa vielä niin paljon objektivoitua tunnetta kuin jo kypsä mestari.
 
Kyllähän aloittelevan säveltäjän taidot ja tekniikka harjoituksen ja ajan myötä sitten kehittyvät millä alalla tai missä lajissa tahansa mutta aikaa ja kärsivällisyyttä se vaatii sillä ohdakkeinen on se säveltäjänkin opintie olkoot millainen lapsinero hyvnsä.
 
Mozart oli kokenut juuri ensi rakkauden kahdettakymmenettäviidettä pientä g molli sinfoniaansa säveltäessään minkä on ajateltu heijastuneen sinfoniaan sen tuskaisena levottomuuteena. Amadeus filmihän juuri alkaa kyseisen sinfonian soidessa taustalla kun salieriä viedään parantolaan.

Alte lambach sinfonia joka mm. on sävelletty ensin mainitsemassasi iässä onkin mozartin ja neue lambach leopoldin sinfonia

 
Tunnen luissani että musiikin alamäki alkoi Bachin, händelin ja scarlattin kuollessa 1750-luvulla. Kaikki nämä olivat syntyneet 1685 ja kuolivat justiinsa kun teollinen vallankumous alkoi joka nyt on tärvellyt maapallon henkihieveriin. Mozart edustaa musiikissa jo teknologiaan kiistatta liittyvää älyllistä taantumusta ja enenevää älyllistä rappiota. Jopa Mozart itse edustaa kikatuksineen enenevää oman tasonsa huononemista 8-vuotiaasta saakka, kuten Gould on todennut. Voimme ajoittaa musiikin ja ylipäätänsä taiteen huononemisen Bachin kuolinvuoteen 1750 jolloin alkoi teknologian kuolettava niskalenkki taiteesta ja nykyään taide ei kiinnosta enemmistöä vaan älykääpiöpuhelimet ja ampumahiihtokilpailut joita tulee alvariinsa olohuoneen idioottilaatikosta.
 
megatherium
12.03.2018 15:59:37 (muokattu 13.03.2018 03:54:43)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: Tunnen luissani että musiikin alamäki alkoi Bachin, händelin ja scarlattin kuollessa 1750-luvulla. Kaikki nämä olivat syntyneet 1685 ja kuolivat justiinsa kun teollinen vallankumous alkoi joka nyt on tärvellyt maapallon henkihieveriin. Mozart edustaa musiikissa jo teknologiaan kiistatta liittyvää älyllistä taantumusta ja enenevää älyllistä rappiota. Jopa Mozart itse edustaa kikatuksineen enenevää oman tasonsa huononemista 8-vuotiaasta saakka, kuten Gould on todennut. Voimme ajoittaa musiikin ja ylipäätänsä taiteen huononemisen Bachin kuolinvuoteen 1750 jolloin alkoi teknologian kuolettava niskalenkki taiteesta ja nykyään taide ei kiinnosta enemmistöä vaan älykääpiöpuhelimet ja ampumahiihtokilpailut joita tulee alvariinsa olohuoneen idioottilaatikosta.
 
Ole höpsimäti. Ei gould ole niin sanonut kuten juuri kerroin. Hänen suosikkinsa mozartin pianosonaateistakin on mozartin vasta kahdeksantoista vuotiaana sävelletty durnirtz sonaatti jonka lopullinen hieman suoraviivaistettu ja yksinkertaistettu avausallegron versio alkuperäiseen oppineempaan ja hieman kompleksisempaan avausallegroon verrattuna on ainakin avausmotiivin osalta hieman sovinnaisempi ja heikompi. Mutta ehkä se on vain kuvittelua sillä mitä minä olen neron aivoituksia arvostelemaan.
 
Gould sanoi johtaneensa mozartin esikoissinfonian ja nauttivansa siitä enemmän kuin suuresta g molli sinfoniasta. Muuta hän ei sanonut eikä puhunut mistään alamäestä tai taantumisesta mitään. Opettelisit lukemaan.
 
Korjaus aiempaan viestiin: mozartin neljästoista ja kahdeskymmenesensimmäinen sinfonia ovatkin muodoltaan neljäosaisia.
 
Pophan juuri edustaa taantumuksellisia tyylikeinoja musiikissa parhaimmillaan. Esim carl orffin musiikki kuten kantaatti carmina burana miellytti popmusiikkiin suuntautunutta maailmaa primitiivisessä musiikillisessa tekstuurissaan ja kontekstissaan jossa ei ole juuri minkäänlaista kontrapunktista, harmonista tai melodista ajattelua lyömäsoittimien muodostamaa rytmitaustaa vastaan. Vielä parempi esimerkki musiikillisesta rappiosta on orffin eräs comedie jonka jopa karajan on johtanut levylle. Teos perustuu lähes täysin yksinkertaiselle ja tautologiselle minimalistiselle toistolle jossa yksiääninen kuoro laulaa mm. deeku deeku deeku deeku deeku etc
 
Minä taas tiedoitsen puhtaasti objektiiviseksi tulleella älyllä että jumalalliset mozart kokemukset jotka riistivät sielunkin rinnasta äärettömyyden koskettaessa sitä ja kohottaessa huimiin korkeuksiin ja avaruuksiin vallaten koko tajunnan totaalisesti valtavalla valon ja rakkauden hengenpalollaan tahdon tullessa tungetuksi kokonaan ulos tajunnasta, ovat suurinta ja korkeinta ja jumalallisinta mitä musiikin historia on kirvoittanut esille viimeisen viidensadan vuoden aikana sekä sen kulminaatio, kliimaksi ja ehdoton täyttymys, johon verrattuna mitättömät ja taantumukselliset bachin nypläysteokset ovat jonninjoutavaa
luritusta ja mekaanista posetiivarointia. Olisit äimän käkenä jos tietäisit kuinka valtavia ihmeitä olen mozartista ja muisra klassikoista erilaisena nuorena kokenut
 
Ihmisen on oltava joko mielisairas psykootikko tai täysi idiootti väittäessään että taiteilijan kehitys alkaa taantumaan hänen ollessaan vasta kahdeksan vuoden ikäinen. Siis siinä iässä jossa monet aloittelevat nuoret säveltäjät vasta opettelevat säveltämisen alkeita. Kuinka siis taiteilija voi taantua jos hän ei ole vielä saavuttanutkaan mitään urallaan?. Sellaista omituisuutta ei ole koskaan koettu länsimaisen taiteen historiassa tai millään muullakaan inhimillisen kulttuurin alalla. Kyllä nero kuten mozartkin tuotteistaan tunnetaan. Hildesheimerin mukaan mozart kykenisi ruokkimaan itsensä jo muutamalla yösoitollaan nykypäivänä joka tietysti kertoo säveltäjän suosiosta jotakin.
 
Mutta tarkemmin ajatellen taitaa olla yksi poikkeus: bach joka alkoi taantua jo seitsemän vuoden ikäisenä tuottaakseen joukon tylsän mekaanisia ja tauologisia fuugahirvityksiään akateemisessa kontrapunktisessa satsissa, skolastisen polyfonian kahleissa.
 
Bachin Barokki edustaa musiikillisesti kovin rajoittunutta aikakautta jo siksi että monet keskeiset taidemusiikin sävellysmuodot kuten sinfonia kvartetto kvintetto pianokonsertto ooppera ym saivat joko alkunsa tai kokivat täydelliseksi hiotun korkeimman huipentumansa vasta klassisten nerojen kuten mozartin luomina.
 
Useimpien mielestä nykyäänkin jatkuva musiikin alamäki alkoi vasta ison been tai schubertin viimeisten teosten jälkeen ei suinkaan bachin koska mozart ja iso bee edustavat kiistatta länsimaisen taidemusiikin huippukohtia. Schubert oli myös suuri nero.
 
Vastahan mozartin kaksitoistavuotiaana säveltämä buffa La Finta semplicatäkin pidetään tulevan musiikkidramaatikon varhaisena manifestaationa ja prahassa joka oli wieniä vähemmän mieltynyt galanttiin liehittelyyn mozartin oopperat kokivat menestyksen vailla vertaa tullessaan minne tahansa menikin päivän puheenaiheeksi. Ei se minusta taantumasta kerro vaan edistyksestä ja kehityksestä.
 
Pikaisella kuulemisellakin voi todeta mozartin suuren g mollisinfonian jossa tragedia on kristallisoitunut puhtaimmilleen kouraisevan sydänalasta ja rintamuksesta paatoksessaan suunnattomasti syvemmältä kuin lähinnä sormiharjoittelulta vaikuttavan epäkypsän ja harmittoman esikoissinfonian viattomuus ja persoonattomuus. Totesin juuri äsken kuunneltuain lähes kahdenkymmenen miljoonan ihmisen kuuntelemaa g molli sinfonian äänitettä tuubista ekstaattisessa psykofyysisessä tilassa silmät kiinni painuneena suu ammollaan suloista kipua rinassa tuntien hämmästellen musiikin tuoreutta.
 
Hildesheimerin mukaan mozartin musiikki ei saavuttanut vain laadullista huipentumaa vaan myös määrällisen huipentuman kaksikymmentäkahdeksavuotiaasta kolmekymmentäkaksivuotiaaseen mozartiin asti. Eikä siis kahdeksan vuotiaaseen.
 
Mozartille on nimenomaan tunnusomaista että hän kehittyi säveltaiteilijana todella ripeästi kolmeenkymmeneenkahteen ikävuoteen asti jolloin hänen taiteensa saavutti täydellisyytensä jonka jälkeen taiteellisessa tuloksessa saavutetun kliimaksin jälkeen oli havaittavissa laadullinen heikkeneminen.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
megatherium
13.03.2018 17:29:25 (muokattu 13.03.2018 23:00:24)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: Tunnen luissani että musiikin alamäki alkoi Bachin, händelin ja scarlattin kuollessa 1750-luvulla. Kaikki nämä olivat syntyneet 1685 ja kuolivat justiinsa kun teollinen vallankumous alkoi joka nyt on tärvellyt maapallon henkihieveriin. Mozart edustaa musiikissa jo teknologiaan kiistatta liittyvää älyllistä taantumusta ja enenevää älyllistä rappiota. Jopa Mozart itse edustaa kikatuksineen enenevää oman tasonsa huononemista 8-vuotiaasta saakka, kuten Gould on todennut. Voimme ajoittaa musiikin ja ylipäätänsä taiteen huononemisen Bachin kuolinvuoteen 1750 jolloin alkoi teknologian kuolettava niskalenkki taiteesta ja nykyään taide ei kiinnosta enemmistöä vaan älykääpiöpuhelimet ja ampumahiihtokilpailut joita tulee alvariinsa olohuoneen idioottilaatikosta.
 
Lontoossa kahdeksanvuotiaana säveltämänsä esikoissinfoniansa avausteemassa pikku mozart vasta harjoittelee ja tunnustelee uuden orkesterikoneiston ja sävellysmuodon suomia mahdollisuuksia aikakaudelle tyypillisen kaavamaisessa ja varovaisen sovinnaisessa pääteemassa kunnes hän toisesta teemasta alkaen selvästi vapautuu uudesta löydöstään innostuneena.
 
Sekin on hieman kyseenalaista onko kv kuusitoista mozartin ensimmäinen sinfonia mutta ensimmäisiä se kuitenkin lienee. Sinfonian äänten kopiojana toimineen sisar nannerlin mukaan ekaan sinfoniaan olisivat sisältyneet myös trumpetit ja patarummut jotka eivät kv kuudentoista soittimistoon kuulu josta voi päätellä ettei se ollutkaan mozartin "ensimmäinen" sinfonia.
 
Nannerl mm. kertoi leipzigilaisessa musiikillisessa aikakausilehdessä tammikuussa v. tuhatkahdeksansataa seuraavaa: "Lontoossa jossa isämme makasi vakavasti sairaana meitä oli kielletty koskemasta pianoon. Niinpä mozart saadakseen itselleen tekemistä sävelsi ensimmäisen sinfoniansa käyttäen orkesterin kaikkia soittimia - erityiseti trumpetteja ja patarumpuja. Minun täytyi tehdä siitä kopio hänen vierellään istuen. Samalla kun hän sävelsi ja minä kopion hän sanoi minulle: muistuta minua siitä että annan käyrätorville ts.kornoille soitettavaksi jotakin vaivan arvoista".
 
Bachillahan on nimenomaan laaja valiloima monentyyppisiä kikatusteemoja fuugissaan koska monotoninen ja monorytminen kikattaminen oli juuri sen aikakauden viimeinen sana musiikissa kun vasta mozartilla ja haydnilla rytmi irtaantui hienosyiseen tematiikkaan ja melodia skokastisen polyfonian kahleista houdinilaisesti siroon liikkuvuuteen.
 
Mozart nimenomaan edustaa neron puhtaasti objektiiviseksi tulleella älyllään ihmiskunnan historian suurinta ja korkeinta musiikillista älyä jolla ei ole teknologian kanssa mitään tekemistä aikana jolloin IBM:n tietokoneitakaan ei ollut vielä keksitty mutta ollessaan itse kuin biogeeninen musiikillinen tietokone bachin manifestoituessa taantumuksen perikuvaksi fuugatekniikan menneen aikakauden toivottoman vanhanaikaisena museaalisena jäänteenä jonka uusi aika juuri siksi hylkäsi vuosisadoiksi.
 
Hihihihi. Suuri idolisi gould on nimittäin sanonut että:" taide ei ole teknologiaa" puolustaessaan richard straussia edistysajattelua ja aikansa modernismia vastaan. Sinä siis siteeraat jotakin mitä gould ei ole sanonut ja jätät
siteeraamattta mitä gould todella on sanonut ja puhut oppi isääsi vastaan vaikka käytät hänen sanojaan vääriin tekosyynä hyökkäyksillesi mozartia vastaan. Mozartkaan ei taiteena voi liittyä teknologiaan.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
13.03.2018 22:44:13
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: Lontoossa kahdeksanvuotiaana säveltämänsä esikoissinfoniansa avausteemassa pikku mozart vasta harjoittelee ja tunnustelee uuden orkesterikoneiston ja sävellysmuodon suomia mahdollisuuksia aikakaudelle tyypillisen kaavamaisessa ja varovaisen sovinnaisessa pääteemassa kunnes hän toisesta teemasta alkaen selvästi vapautuu uudesta löydöstään innostuneena.
 
Sekin on hieman kyseenalaista onko kv kuusitoista mozartin ensimmäinen sinfonia mutta ensimmäisiä se kuitenkin lienee. Sinfonian äänten kopiojana toimineen sisar nannerlin mukaan ekaan sinfoniaan olisivat sisältyneet myös trumpetit ja patarummut jotka eivät kv kuudentoista soittimistoon kuulu josta voi päätellä ettei se ollutkaan mozartin "ensimmäinen" sinfonia.
 
Nannerl mm. kertoo: "lontoossa jossa isämme makasi vakavasti saiiraana meitä oli kielletty koskemasta pianoon. Niinpä mozart saadakseen itselleen tekemistä sävelsi ensimmäisen sinfoniansa käyttäen orkesterin kaikkia soittimia erityiseti trumpetteja ja patarumpuja. Minun täytyi tehdä siitä kopio hänen vierellään istuen. Samalla kun hän sävelsi ja minä kopion hän sanoi: muistuta minua siitä että annan käyrätorville soitettavaksi jotakin vaivan arvoista". Lähde: Poroila, mozartin sävellykset
 
Bachillahan on nimenomaan vino pino monenlaisia kikatusteemoja fuugissaan koska monotoninen ja monorytminen kikattaminen oli juuri sen aikakauden viimeinen sana musiikissa kun vasta mozartilla ja haydnilla rytmi irtaantui hienosyiseen tematiikkaan ja melodia skokastisen polyfonian kahleista houdininkin tavoin siroon liikkuvuuteen.
 
Mozart nimenomaan edustaa neron puhtaasti objektiiviseksi tulleella älyllään ihmiskunnan historian suurinta ja korkeinta musiikillista älyä jolla ei ole teknologian kanssa mitään tekemistä aikana jolloin IBM:n tietokoneitakaan ei ollut vielä keksitty mutta ollessaan itse kuin biogeeninen musiikillinen tietokone bachin manifestoituessa taantumuksen perikuvaksi fuugatekniikan menneen aikakauden toivottoman vanhanaikaisena museaalisena jäänteenä jonka uusi aika juuri siksi hylkäsi vuosisadoiksi.
 
Hihihihi. Suuri idolisi gould on nimittäin sanonut että:" taide ei ole teknologiaa" puolustaessaan richard straussia edistysajattelua ja aikansa modernismia vastaan. Sinä siis siteeraat jotakin mitä gould ei ole sanonut ja jätät
siteeraamattta mitä gould todella on sanonut ja puhut oppi isääsi vastaan vaikka käytät hänen sanojaan vääriin tekosyynä hyökkäyksillesi mozartia vastaan. Idiotismia.

 
Oo höpsimäti. Gould ei suinkaan ole suuri idolini, Scott Ross melkein on. Vaikuttaa siltä että gould oli parhaimmillaan kaksikymppisenä. Sitten hän jätti konserttilavat ja päätti vaan levyttää mikä johti jonkinlaiseen taiteelliseen kipsiin.
 
Kuuntelin vasta tossa Gouldin 1957-1958 Bach konserttilevytyksiä. Hyviä ovat, kaunista, ihanaa.
 
Mitä idiotismiin tulee, kaikki ihmisen toiminta on idiotismia. Ajatellaanpa vaikka mitä ihminen teki dronteille. Drontit asuivat Mauritius-saarella, viihtyivät, nussivat, kaikki oli mukavasti. Sitten tuli ihminen, kalautti linnut kuoliaaksi ja söi ne. Se oli dronttien loppu. No onneksi ilmastonmuutos poistaa pian ihmiset olemattomiin, Halleluja
 
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2 3 4 5 6 7 8

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2018, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti