Muusikoiden.net
18.11.2018
 

Klassinen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Mendelssohn: Bachin jälkeisen klassisen musan merkittävin hahmo?
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10
PVC
13.10.2017 22:38:32
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: Ovat aivojemme toimintoja, mutta kuten sanoin jos kvanttimaailma kuuluu objektiiviseen maailmaan sen tulee olla subjektiivisesti tiedoittu mielteen maailma tai realismin mukaan siten kuin sen tiedoitsemme myös olemassa riippumattta tästä tiedoitsemisesta sillä muuten siinä ei ole mitään järkeä ja mieltä vaan filosofisia käsitteitä käytetään väärin kun ei olla opiskeltu aihetta. Vähän kuin väittäisi että sanoilla kyllä ja ei on identtinen merkitys .
 
Kyllä lienevät melko hyvää mozartia tulkinnasta tietysti ruiippuen. Porgi amor ei ole niin hyvä kuin kreivittären toinen aaria dove sono. Tuossakin on melkoinen skaala salzburgin kakskolmosesta wienissä sävellettyihin kaksysi vuotiaaseen asti. Zaidehan jäi kesken. Chio mi scordi teetä ei voi pitää täysin onnistuneena piano obligaton takia joka vaikuttaa väkinäiseltä ratkaisulta koska mozart halusi olla rakastamansa laulajattaren lähellä niin pittkään kuin mahdillista ennen tämän siirtymistä lontooseen soittaen itse tuon piano osan nancy storacen muusikkopartnerina. Mutta vasta syvällisen kokemuksen kautta mikkäli musiikki sellaisen kykenee kuulijalle antamaan kykenemme sanomaan aiheesta lopullisen totuuden.

 
Ok minulla on nuo Porgi amor ja Chio mi scordi tee Kiri Te Kanawan laulamina ja kuuntelen ne huomenna tosi tarkkaan ja sitten on tuo Elina Garancan Mozart-levy ja tietysti kapteeni Morganin rommia.
 
" jos kvanttimaailma kuuluu objektiiviseen maailmaan" Kvanttimaailma on se objektiivinen maailma.
 
Me emme voi subjektiivisesti tiedostaa ainoata objektiivista maailmaa eli kvanttimaailmaa koska subjekti voi olla objektiivinen ainoastaan ollessaan yhtä objektin kanssa ja tämä ei ole mahdollista kuolevaisille. Myönnän etten ole opiskellut filosofiaa mutta toisaalta opiskelu koostuu paljolti ennaltakirjoitetun propagandan opettelusta. Olen koittanut pähkäillä asioita itse ja onhan minulla yksi akateeminen tutkintokin.
 
megatherium
14.10.2017 05:35:18 (muokattu 14.10.2017 07:00:11)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: Ok minulla on nuo Porgi amor ja Chio mi scordi tee Kiri Te Kanawan laulamina ja kuuntelen ne huomenna tosi tarkkaan ja sitten on tuo Elina Garancan Mozart-levy ja tietysti kapteeni Morganin rommia.
 
" jos kvanttimaailma kuuluu objektiiviseen maailmaan" Kvanttimaailma on se objektiivinen maailma.
 
Me emme voi subjektiivisesti tiedostaa ainoata objektiivista maailmaa eli kvanttimaailmaa koska subjekti voi olla objektiivinen ainoastaan ollessaan yhtä objektin kanssa ja tämä ei ole mahdollista kuolevaisille. Myönnän etten ole opiskellut filosofiaa mutta toisaalta opiskelu koostuu paljolti ennaltakirjoitetun propagandan opettelusta. Olen koittanut pähkäillä asioita itse ja onhan minulla yksi akateeminen tutkintokin.

 
Minäkin olen lähinnä vain itseopiskellut transsendentaalista idealismia schopenhauerin suomennettujen teosten otteiden pohjalta kun sanasta sanaan ulkoa opetellun teoreettisen filosofian laitoksen tai tiedekunnan pääsykoekirjan omaksumisen tuloksenakaan kiitettävästä ysin pääsykoearvosanasta huolimatta en päässyt sinne sisään opiskelemaan enkä uudelleen yrittänyt kun aika loppui toista esseekysymystä kirjoittaessa kesken vaikka kaikki oli sanasta sanaan tarkasti muistissa loogista empirismiä koskevassa kysymyksessä.
 
Ei kvanttimaailma ole ainoa objektiivinen maailma vaan se mikä meille on tuttu kävellessämme ulkona luonnossa. Subjekti ja objekti ovat vuorokäsitteitä. Ei ole olemassa subjektia ilman objektia ja toisin päin. Objektilla on olemassaolonsa vain subjektin tajunnassa ja objektilla tarkoitamme ainoastaan sen mielletyksi tulemista ollessaan olemassaoloa jollekin toiselle. Subjekti on mieltävä mutta sitä itseään ei voi mieltää kun objekti taas on mielletty. Siis objektiivisella on olemassaolonsa ainoastaan subjektin tajunnassa edellytyksenä paitsi tajunta myös sen mieltämismuodot ts. havainnonmuodot jotka ovat lähtöisin subjektista ja ennaltamäärätty subjektissa. Ei voi olla konsanaan itsessään objektiivista olemassaoloa koska sellaista .olisi mahdotin ajatellakaan
 
Sinutko unohtaisin aaria on opera serian tavoin hieman etäinen eikä porgi amor minusta ehkä aivan niitä kaikkein lumoavimpiakaan mozartia aarioita ole mutta kreivittären ensimmäiseksi aariaksi koskettavan kaunis mutta ei ehkä siltikään häikäisevä kreivittären laulaessa suruaan kreivin uskottomuuden tähden.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
14.10.2017 11:10:39 (muokattu 14.10.2017 11:35:02)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: Minäkin olen lähinnä vain itseopiskellut transsendentaalista idealismia schopenhauerin suomennettujen teosten otteiden pohjalta kun sanasta sanaan ulkoa opetellun teoreettisen filosofian laitoksen tai tiedekunnan pääsykoekirjan omaksumisen tuloksenakaan kiitettävästä ysin pääsykoearvosanasta huolimatta en päässyt sinne sisään opiskelemaan enkä uudelleen yrittänyt kun aika loppui toista esseekysymystä kirjoittaessa kesken vaikka kaikki oli sanasta sanaan tarkasti muistissa loogista empirismiä koskevassa kysymyksessä.
 
Ei kvanttimaailma ole ainoa objektiivinen maailma vaan se mikä meille on tuttu kävellessämme ulkona luonnossa. Subjekti ja objekti ovat vuorokäsitteitä. Ei ole olemassa subjektia ilman objektia ja toisin päin. Objektilla on olemassaolonsa vain subjektin tajunnassa ja objektilla tarkoitamme ainoastaan sen mielletyksi tulemista ollessaan olemassaoloa jollekin toiselle. Subjekti on mieltävä mutta sitä itseään ei voi mieltää kun objekti taas on mielletty. Siis objektiivisella on olemassaolonsa ainoastaan subjektin tajunnassa edellytyksenä paitsi tajunta myös sen mieltämismuodot ts. havainnonmuodot jotka ovat lähtöisin subjektista ja ennaltamäärätty subjektissa. Ei voi olla konsanaan itsessään objektiivista olemassaoloa koska sellaista .olisi mahdotin ajatellakaan
 
Sinutko unohtaisin aaria on opera serian tavoin hieman etäinen eikä porgi amor minusta ehkä aivan niitä kaikkein lumoavimpiakaan mozartia aarioita ole mutta kreivittären ensimmäiseksi aariaksi koskettavan kaunis mutta ei ehkä siltikään häikäisevä kreivittären laulaessa suruaan kreivin uskottomuuden tähden.

 
Se maailma mikä meille on tuttu kävellessämme ulkona luonnossa on kangastus tajunnassamme. Sen sijaan kvanttimaailma on objektiivisesti olemassa ja tuottaa kangastuksen. Aivan samalla tavalla elokuva on objektiivisesti olemassa filminauhalla elokuvateatterissa näytösten aikana mutta itse filmillä ei ole olemassaoloa katsojien tajunnassa, vain sen projektiolla. Koska katsoja näkee projektion mutta ei filmiä, hän luulee projektion olevan todellinen maailma.
 
megatherium
14.10.2017 19:13:17 (muokattu 14.10.2017 21:48:06)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: Se maailma mikä meille on tuttu kävellessämme ulkona luonnossa on kangastus tajunnassamme. Sen sijaan kvanttimaailma on objektiivisesti olemassa ja tuottaa kangastuksen. Aivan samalla tavalla elokuva on objektiivisesti olemassa filminauhalla elokuvateatterissa näytösten aikana mutta itse filmillä ei ole olemassaoloa katsojien tajunnassa, vain sen projektiolla. Koska katsoja näkee projektion mutta ei filmiä, hän luulee projektion olevan todellinen maailma.
 
Se kangastus tajunnassa tai miksi sitä haluaakaan kutsua on transsendentaalisen ja subjektiivisen idealismin mukaan, jotka jättävät maailman empiirisen todellisuuden koskemattomaksi mutta väittävät että jokainen objekti on kaksinkerroin subjektin edellyttämä, juuri tuo objektiivinen maailma joka on olemassa vain mielteenämme eikä milloinkaan sen ulkopuolella jonka tulee kuulua tieteen ensimmäisiin periaatteisiin paitsi realismin ja empiiristen tieteiden mukaan jotka olettavat objektiivisen maailman ilman muuta olevaksi vaikka sitä ei miellettäisi.
 
Projektio lieneekin vain heijastus objektiivisesta maailmasta kankaalla tai sen tarkka kopio. Uskon kyllä että yleisö kykenee mielessään kuvittelemaan myös sen filminauhan joka on siten objektiivisesti olemassa heidän tajunnassaan.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
14.10.2017 23:02:57 (muokattu 14.10.2017 23:42:36)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: Se kangastus tajunnassa tai miksi sitä haluaakaan kutsua on transsendentaalisen ja subjektiivisen idealismin mukaan, jotka jättävät maailman empiirisen todellisuuden koskemattomaksi mutta väittävät että jokainen objekti on kaksinkerroin subjektin edellyttämä, juuri tuo objektiivinen maailma joka on olemassa vain mielteenämme eikä milloinkaan sen ulkopuolella jonka tulee kuulua tieteen ensimmäisiin periaatteisiin paitsi realismin ja empiiristen tieteiden mukaan jotka olettavat objektiivisen maailman ilman muuta olevaksi vaikka sitä ei miellettäisi.
 
Projektio lieneekin vain heijastus objektiivisesta maailmasta kankaalla tai sen tarkka kopio. Uskon kyllä että yleisö kykenee mielessään kuvittelemaan myös sen filminauhan joka on siten objektiivisesti olemassa heidän tajunnassaan.

 
Objektiivinen maailma on tottakai mysteeri. Mehiläisen maailma on eri maailma kuin ihmisen maailma. Kumpikaan näistä maailmoista ei ole objektiivinen vaan subjektiivinen ja se maailma joka sinulle ilmenee riippuu subjektiivisesti siitä oletko mehiläinen vai ihminen. Kvanttimekaniikka ja aivotutkimus todistavat että on olemassa objektiivinen maailma, joka pysyttelee mysteerinä. Realismi ei taida olettaa objektiivisen maailman olevan mysteeri, vaan sen mukaan ulkopuolellamme on todellinen maailma jota voimme objektiivisesti tutkia mutta kvanttimekaniikka todistaa ettemme voi tutkia todellista maailmaa vaan sen neliulotteisen (1+3) aika-avaruus projektion ominaisuuksia jotka Einstein sai selville. Neliulotteinen aika-avaruus projektio ei taatusti voi olla aikaa, avaruutta ja syysuhdeseurausta vailla olevan objektiivisen maailman tarkka kopio eikä kukaan pysty kuvittelemaan kvanttifilminauhan olemusta. Maailmankaikkeudeksi nimittämämme projektio eli platoninen varjo vankiluolan seinämällä on siis pelkkä heijastus objektiivisesta maailmasta ajan ja avaruuden muodostamalla neliulotteisella kankaalla joka sekin on pelkkä aivojen muodostama malli.
 
Näin minä homman toistaiseksi ymmärrän. Mitä mieltä olet tuosta Don Giovanni, "Batti, batti o bel Masetto" (Luisa Tetrazzini) rec. 1907? Ja kumpi minun pitäisi kuunnella tarkkaan, Don Giovanni vai Figaron häät? Vissiin rankkaat Taikahuilun näitä huonommaksi.
 
https://www.youtube.com/watch?v=2eRltFVbtz0
 
megatherium
15.10.2017 01:37:05 (muokattu 16.10.2017 05:43:16)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: Objektiivinen maailma on tottakai mysteeri. Mehiläisen maailma on eri maailma kuin ihmisen maailma. Kumpikaan näistä maailmoista ei ole objektiivinen vaan subjektiivinen ja se maailma joka sinulle ilmenee riippuu subjektiivisesti siitä oletko mehiläinen vai ihminen. Kvanttimekaniikka ja aivotutkimus todistavat että on olemassa objektiivinen maailma, joka pysyttelee mysteerinä. Realismi ei taida olettaa objektiivisen maailman olevan mysteeri, vaan sen mukaan ulkopuolellamme on todellinen maailma jota voimme objektiivisesti tutkia mutta kvanttimekaniikka todistaa ettemme voi tutkia todellista maailmaa vaan sen neliulotteisen (1+3) aika-avaruus projektion ominaisuuksia jotka Einstein sai selville. Neliulotteinen aika-avaruus projektio ei taatusti voi olla aikaa, avaruutta ja syysuhdeseurausta vailla olevan objektiivisen maailman tarkka kopio eikä kukaan pysty kuvittelemaan kvanttifilminauhan olemusta. Maailmankaikkeudeksi nimittämämme projektio eli platoninen varjo vankiluolan seinämällä on siis pelkkä heijastus objektiivisesta maailmasta ajan ja avaruuden muodostamalla neliulotteisella kankaalla joka sekin on pelkkä aivojen muodostama malli.
 
Näin minä homman toistaiseksi ymmärrän. Mitä mieltä olet tuosta Don Giovanni, "Batti, batti o bel Masetto" (Luisa Tetrazzini) rec. 1907? Ja kumpi minun pitäisi kuunnella tarkkaan, Don Giovanni vai Figaron häät? Vissiin rankkaat Taikahuilun näitä huonommaksi.
 
https://www.youtube.com/watch?v=2eRltFVbtz0

 
. Se että olioiden objektiivinen olemassaolo edellyttää mieltävää subjektia ei ole mikään väiteltäväksi asetettu paradoksi vaan totuus jonka tiedoitseminen mutkistuu vain sen vuoksi että se on suorastaan liiankin yksinkertainen eikä kaikilla ole kylliksi harkintaa juontuakseen olioista tajuntansa ensimmäisiin aineksiin vaan tajunta sivuuttaen mennäänkin suoraan aineeseen ja tehdään siitä lähtökohta vaikka kaikki tuntemamme sisältyy tajuntaamme olioiden ja niiden olemassaolon tapojen ollessa yhdistetyt näistä olevaan tajuntaamme älyn luodessa olioiden objektiivisen järjestyksen ollessaan olioille kuten ne ovat sille molempien ollessa toistaan varten. Uppoutuminen syvälle aikaa ja paikkaan sekä niihin perustuvaan kokemuksen koko lainmukaiseen kulkuun aiheuttaa että ilman muuta osaamme oikeaan vieläpä tuo mehiläinenkin, ei olisi mahdollista jos oliot olisi yhtä ja äly toista. Molemmat yhdessä muodostavat kokonaisuuden ja ovat toinen toiselleen.
 
Tuo ehdottoman objektiivinen, aivojen ulkopuolinen ja mielteestä riippumaton maailma ei ole muuta kuin tuo subjektiivisesti tiedoittu, tämän havainnon subjektiivinen maailma jonka todella kykenemme ajattelemaan.
 
Ihmisellä on älyssään esim olion ja syysuhteen käsite joita hän ei ole saanut kokemuksesta vaan jotka päinvastoin projisiomme itsestämme tai älymme projisioi havaintoihimme niin että näistä syntyy ajallisesti ja paikallisesti yhtenäinen ja määräräjärjestyksen omaava kokemuksen maailma.
 
Eläinten maailma ei perusteiltaan eroa ihmisen maailmasta oikeastaan kuin siinä että sen tieto ei tule milloinkaam objektiiviseksi vaan pysyy subjektiivisena. Kaikki siinä vaikuttaa eläimestä itsestään selvältä eikä se voi muodostua sille aiheeksi, esityksen objekti tai probleemiksi, mietiskelyn objekti. Mutta tajuisuutta sillä on vaikkei harkintaa. Se tiedoitsee itsensä sekä vointinsa että niitä aiheuttavat syyt.

Havainnollisiin mielteisiin rajoittuneella eläimellä on vielä motiivina vaikuttavan havainnollisen objektin läsnäoleminen välttämätöntä joka niin ollen vaikutttaa heti ja välittömästi koska eläin ei voi kantaa mukanaan ainuttakaan käsitettä joka tekisi sen nykyhetken vaikituksesta riippumattomaksi antaisi sille harkinnan mahdollisuuden ja tekisi sen kykeneväksi tahalliseen toimintaan johon kykenee vain ihminen jonka aivoissa oleva käsite tai motiivi ei ole mitään olemassaolevaa, nykyistä ja reaalista ollen peräisin monista eri havainnoista kokemuksesta saatu tai sanoissa periytynyttä.
 
Kuuuntele vaikka don giovannia mutta mieluimmin jonakin stereoäänityksenä.
 
Mozart edustaa korkeimpia korkeakulttuurisia ihanteita korkeimpana puhtaasti objektiivisena älynä kun räp on alakulttuurista sekundaa rytmistä puhelaulua.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
15.10.2017 17:36:01 (muokattu 16.10.2017 12:33:22)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: . Se että olioiden objektiivinen olemassaolo edellyttää mieltävää subjektia ei ole mikään väiteltäväksi asetettu paradoksi vaan totuus jonka tiedoitseminen mutkistuu vain sen vuoksi että se on suorastaan liiankin yksinkertainen eikä kaikilla ole kylliksi harkintaa juontuakseen olioista tajuntansa ensimmäisiin aineksiin vaan tajunta sivuuttaen mennäänkin suoraan aineeseen ja tehdään siitä lähtökohta vaikka kaikki tuntemamme sisältyy tajuntaamme olioiden ja niiden olemassaolon tapojen ollessa yhdistetyt näistä olevaan tajuntaamme älyn luodessa olioiden objektiivisen järjestyksen ollessaan olioille kuten ne ovat sille molempien ollessa toistaan varten. Uppoutuminen syvälle aikaa ja paikkaan sekä niihin perustuvaan kokemuksen koko lainmukaiseen kulkuun aiheuttaa että ilman muuta osaamme oikeaan vieläpä tuo mehiläinenkin, ei olisi mahdollista jos oliot olisi yhtä ja äly toista.
 
Tuo ehdottoman objektiivinen, aivojen ulkopuolinen ja mielteestä riippumaton maailma ei ole muuta kuin tuo subjektiivisesti tiedoittu, tämän havainnon subjektiivinen maailma jonka todella kykenemme ajattelemaan.
 
Ihmisellä on älyssään esim olion ja syysuhteen käsite joita hän ei ole saanut kokemuksesta vaan jotka päinvastoin projisiomme itsestämme tai älymme projisioi havaintoihimme niin että näistä syntyy ajallisesti ja paikallisesti yhtenäinen ja määräräjärjestyksen omaava kokemuksen maailma.
 
Eläinten maailma ei perusteiltaan eroa ihmisen maailmasta oikeastaan kuin siinä että sen tieto ei tule milloinkaam objektiiviseksi vaan pysyy subjektiivisena. Kaikki siinä vaikuttaa eläimestä itsestään selvältä eikä se voi muodostua sille aiheeksi, esityksen objekti tai probleemiksi, mietiskelyn objekti. Mutta tajuisuutta sillä on vaikkei harkintaa. Se tiedoitsee itsensä sekä vointinsa että niitä aiheuttavat syyt.
 
Eläimellä on vielä havainnollisen objektin läsnäoleminen välttämätöntä joka niin ollen vaikutttaa heti ja välittömästi koska eläin ei voi kantaa mukanaan ainuttakaan käsitettä joka tekisi sen nykyhetken vaikituksesta riippumattomaksi antaisi sille harkinnan mahdollisuuden ja tekisi sen kykeneväksi tahalliseen toimintaan johon kykenee vain ihminen jonka aivoissa oleva käsite tai motiivi ei ole mitään olemassaolevaa, nykyistä ja reaalista ollen peräisin monista eri havainnoista kokemuksesta saatu tai sanoissa periytynyttä.
 
Kuuuntele vaikka don giovannia mutta mieluimmin jonakin stereoäänityksenä.

 
joopajoo
 
megatherium
17.10.2017 00:15:22 (muokattu 19.10.2017 01:54:06)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: joopajoo
 
Mozart on tietenkin oopperahistorian suurimpia neroja vaikka ei verdin mielestä jolle mozart oli pelkkä kvartettisäveltäjä, mutta
itse olen kiinnostunut myös arvioimaan uudelleen mozartin vähemmän tunnettuja ja toisinaan myös hyvinkin vähäpätöisiksi miellettyjä, luokiteltuja tai laiminlyötyjä oopperoita, joista toisinaan biografit ja kommentaattorit ovat antaneet hyvinkin nuivia ja toisinaan myös ristiriitaisiakin lausuntoja kuten hildesheimer mozartin viulukonserttojensa säveltämisen aikoihin valmistuneesta il re pastore oopperasta jota hän kutsuu hieman liioitellen loputtoman ankeaksi vaikka teoksessa on paljon tuoretta musiikillista innovatiivisuutta ja tuon ajan mozartille tyypillisiä livertäviä kuvioita ( kuten erään musiikkilehden kriitikkokin totesi ).
 
Hildesheimerin hieman liiankin kyynisen käsityksen mukaan mozartin varhaisten serioiden strettat ja säkeet ovat meille museotavaraa jotka otetaan esille vain silloin tällöin kokonaiskäsityksen saamiseksi neron tuotannosta.
 
Hildesheimerin mukaan mozartin buffa la finta giardiniera on valtava edistysaskel ensimmäiseen fintaan verrattuna sillä se ei ole enää niin semplice, yksinkertainen, eivätkä sen oopperan kvaliteetit tyhjene yhden aarian myötä. Niin eivät taida muidenkaan mozartin oopperoiden kvaliteetit tyhjentyä koskaan yhden aarian myötä.
 
Vaikka oopperassa emme hildesheimerin mukaan tietenkään voi erottaa musiikkia siitä teemasta jota sen on määrä ilmaista tekee hildesheimer silti itse niin ja kumoaa omat teesinsä väittäessään paradoksaalisesti ja absurdisti oopperan hyvin traditionaalisen, tavanomaisen ja lyhyen finaalikuoron voivan kuulua mukamas johonkin kirkkomusiikkkiteokseen sillä siinä on hänen mukaansa requiemin sävyjä kirjoittaessaan tämän oopperan yksittäisten elementtien olevan siten läpeensä moniarvoisia.
 
Käsittämätön floppi sekä havainnollisen käsittämisen, abstraktin ajattelun että musiikillisen analysoinnin tason radikaali heikkeneminen muutoin niin ansiokkaassa ja syvälliseen saksalaiseen tapaan kirjoitetussa filosofisessa mozart tutkielmassa että ei samaksi tekijäksi uskoisi. Aivan kuin musiikkiin erikoistunut kirjoitusalan huippuammattilainen muuttuisi taidoiltaan tässä kohdin hetkeksi täydelliseksi amatööriksi ja aloittelijaksi vaikkei hän ammattikuntaan kuulumattomana pitänytkään itseään pätevänä sävellysten analysoijana.
 
Vaikka erään toisen mozart biografin mukaan la finta giardiniera ei todellakaan ole mikään mestariteos edes ensimmäiseen fintaan verrattuna se osoittaa jo mozartin myöhempien suurten buffa oopperoiden suunnan jossa draama näytellään ilveilyn rajamailla ja jossa kyyneleet saavat vastaansa koomisia irvistyksiä.
 
Kirjoittaja kysyy jos mozartin lapsena säveltämä la finta semplice on nerokas ooppera miksi tämä ei kyennyt kahdeksantoista vuotiaana säveltämään nerokasta oopperaa? Onhan sen parhaissa aarioissa syvyysperspektiiviä enemmän ja laajoissa finaaleissaankin taidokkaampi kuin semplice jota juonittelujen takia ei kait koskaan esitetty wienissä. Giardinieraakin vain kolme kertaa munchenissä.
 
Eräs esitystä paikan päällä todistamassa ollut aikalainen kirjoitti kuullessaan oopperan että "jos mozart ei ole ansarikasvi hänestä täytyy tulla yksi suurimmista milloinkaan eksistoineista säveltäjistä neron liekkien leimahdellessa siellä täällä" vaikka todellisia helmiä lukuunottamatta monet aarioistaan mozart onkin kirjoittanut sovinnaisempaan buffatyyliin.
 
Tähän aikaan mozartin suosima buffatyyli ei ollut eriytynyt vielä täysin omaksi genreekseen vaan hän saattoi vapaasti maustaa keitosta myös serian aineksia sisältävillä aarioilla. Tähän fakkiin don giovannissa kuuluu don ottavion hahmo. Harnoncourt kykenee saaman sovinnaisemmista buffa aarioistakin kuten scirocco tramontana irti enemmän kuin muut konservatiivisemmat tulkitsijakollegansa rohkealla ja rajoja rikkovalla vaski ja lyömäsoittimia säästämättömällä orkesterinkäsittelyllään.
 
Mozart ei ollut valikoiva aiheitaan valitessaan vaan ilmiömäistä rekisteriään käyttäessään. Erään naishahmon molli aaria syöksähtää äkkiarvaamatta tuntemattomiin syvyyksiin muttei ole enää niin sovinnainen vaan serian tavoin kirkastunut. Giardinieraa voidaan syystä pitää figarin jonkinlaisena esityönä jossa mozart hioo vielä kynsiään myöhempiä suurtöitään varten. Tässä oopperasa mollin osuus onkin suurempi kuin myöhäisissä buffa oopperoissa.
 
Hildesheimer jopa väittää mikäli oikein muistan että valepuutarhuriin sisältyy kaikki myöhemmät oopperat voittava kokoelma resitativo accompagnatoja jota rohkenen hieman kuitenkin epäillä sillä niin vaikuttavan dramaattsia ovat omassa lajissaan esmes idomeneonkin resitativo accomoagnatot ettei sen vertaisia ole ainoassakaan mozartin varhaisoopperassa cosin ja giovanninkin suuria resitatiiveja unohtamatta.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
17.10.2017 17:53:52 (muokattu 17.10.2017 17:58:29)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kuuntelin aariat Voi che sapete ja Batti, batti metsosopraano Vesselina Kasarovan levylt' ja sain taas tarpeekseni mozartista. Batti, batti tuo mieleen hattivatit, pit'isi vissiin olla hattivatti jotta battibatti maistuisi.
Sitten kuuntelin Pierre de la Ruen kaksi messua 1400/luvun lopusta ja Bingenin Hildegardin Ordo Virtutumin 1100/luvulta. Ne tekiv''t olostani paremman. Olisiko sittenkin mozart musiikillista taantumusta ja etenev'' huonon maun aikaa. N'ppis reistailee...
 
Pierre de la Rue taitaakin olla suosikkis'velt'j'ni. H'n siirtyy ranking/listan johtoon 2900 pisteell'.
 
megatherium
17.10.2017 22:35:49 (muokattu 18.10.2017 05:08:25)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: Kuuntelin aariat Voi che sapete ja Batti, batti metsosopraano Vesselina Kasarovan levylt' ja sain taas tarpeekseni mozartista. Batti, batti tuo mieleen hattivatit, pit'isi vissiin olla hattivatti jotta battibatti maistuisi.
Sitten kuuntelin Pierre de la Ruen kaksi messua 1400/luvun lopusta ja Bingenin Hildegardin Ordo Virtutumin 1100/luvulta. Ne tekiv''t olostani paremman. Olisiko sittenkin mozart musiikillista taantumusta ja etenev'' huonon maun aikaa. N'ppis reistailee...
 
Pierre de la Rue taitaakin olla suosikkis'velt'j'ni. H'n siirtyy ranking/listan johtoon 2900 pisteell'.


Minäkin ryhdyin kuuntelemaan erilaisia tähtilaulajattarien tulkintoja cherubinon voi che sapetesta schwartskopfia, berganzaa, bartolia ja moffoa myöten josko joku mainituista sulattaisi sydämein ja moffoon asti tultessa aloinkin jo huomattavasti lämpenemään ja tuntemaan jonkin liikahtavan sydämessä. Soitin tosin vastapainoksi myös agenoren kiihkeätunnelmaisen tenoriaarian hildesheimerin parjaamasta il re pastoresta.
 
Siksi minäkin ryhdyin kuuntelemaan melartinia ja tuukkasta kun sain kylliksi wieniläisklassikoiden ja barokkisäveltäjien pitsinnypläyksestä mutta kanssasi käyty väittely asiasta innosti minua jälleen mozartin pariin jonka aktiivisen kuuntelemisen olin jättänyt pitkiksi ajoiksi.
 
Kannattaa kuunnella vaikka jotakin hieman varhaisempaa mozartia jossa emootiot eivät ole niin syvällä ja saavuttamattomissa kuin kypsimmän mozartin taiteessa . Kuusitoistavuotiaan tai sitä nuoremman mozartin musiikista ja sinfonioista on hyvä aloittaa ja siirtyä sitten hieman kypsempiin teoksiin muttei kuitenkaan heti niihin kaikkein tunnetuimpiinkaan. Siten voi huomata kuinka musiikin sisäinen tunnelataus voimistuu ja kasvaa vähitellen saavuttaen ennen tuntemattoman ja kokemattoman suuruuden ja syvyysperspektiivin myöhemmissä mestariteoksissa.
 
Minäkin kuuntelin jokseenkin lumoutuneena aivan varhaisia mozartin lapsena sävellettyjä sinfonioita numero kakkosta ja kolmosta etc. Ja hieman kummeksuin kun musiikki ei tuntunutkaan niin tutulta kun olin ilmeisesti ehtinyt jo unohtaa sen, vaikuttaen virkistävästi myös uutuuden viehätyksellään, kaikessa melodisen ja modulatorisen innovatiivisuutensa kiehtovuudessaan.
 
Niissähän mozart viljelee ahkerasti myös gouldin rakastamia barokkihyveitäkin. Jostakin syystä kännykkä ei soittanut avausosan jälleen seuranneita loppuosia vaikka teoksen ajallista kestoa mittaava kello kävi kuitenkin levyn pyörimisen merkiksi.
 
Mozartissa kiehtoo kuitenkin vaikkei siitä mitään kokisikaan sillä hetkellä kun sitä kuuntelee se potentiaalisten subjektiivisesti tiedoituista mielteen maailmasta vieraannuttavien ja etäännyttävien luonteeltaan eskapististen transsinomaisten transkendentaalisten korkeammanasteisten valon ja rakkauden atmosfääriä representoivien psykofyysisten tilojen saavttamisen ja katharsiksen kokemisen mahdillisuus mozartin musiikin saavuttamattomuuden tunnusta huolimatta tiedoitessaan kuitenkin kokemuksesta että siellä ne odottavat kuulijaa kuin henkinen varastoitu aarre jonka löytyminen sielun sopukoista edellyttää hyvin herkistynyttä psyykkistä tilaa tai miltei yli inhimillistä kontemplaatiota tuon autuuden kokemiseksi ja siksi se voi olla hyvin palkitsevaa maksaessaan sen kuuntelemiseen kohdistetun vaivan moninverroin takaisin.
 
Minuakin hieman risoo kun minulle sanotaan ettei minulla muka ole sen vuoksi halluja kun sain pari pilleriä vaikka yritin selittää ettei minulla ole koskaan aikaisemminkaan ollut aisti harhoja ei ennen eikä jälkeen pillerin ottamisen vaikka oikeilla skitsofreenikoilla niitä ilmenee vielä silloinkin kun napit joko turhaan tai syystä otetut on naamariin vedetty.
 
Olen onneksi aivan täysjärkinen ihminen enkä seinähullu pakko oireisuudesta ja lievästä kiinnostuksen puutteesta johtuvasta passiivisuudesta ja saamattomuudesta huolimatta. Ei huvittaisi itse ravata kaupoissa tai pestä vaatteita alvariinsa vaikka tuo pesukone nyt tuossa taas hyrrääkin jotta saisin puhdasta ylle.
 
Hattivateista en tiedä mutta ziisuksen sukset suksikoot mistä ovat tulleetkin. Eurooppalaisen taiteen ja filosofian suuret nimet saakoot arvoisensa paikan kansakunnan kaapin päällä aasilla ratsastavien satusetien sijasta joiden puppugenerointi lienee oire skitsofreniasta. Montako wattia on yksi hattivatti?
 
Mozart edustaa korkeakulttuurisia ideaaleja korkeimpana neron puhtaasti objektiivisena älynä koko ihmiskunnan historiassa kun räp on alakulttuurista rytmistä puhelaulua.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
18.10.2017 13:05:02 (muokattu 18.10.2017 13:14:09)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: Minäkin ryhdyin kuuntelemaan erilaisia tähtilaulajattarien tulkintoja cherubinon voi che sapetesta schwartskopfia, berganzaa, bartolia ja moffoa myöten josko joku mainituista sulattaisi sydämein ja moffoon asti tultessa aloinkin jo huomattavasti lämpenemään ja tuntemaan jonkin liikahtavan sydämessä. Soitin tosin vastapainoksi myös agenoren kiihkeätunnelmaisen tenoriaarian hildesheimerin parjaamasta il re pastoresta.
 
Siksi minäkin ryhdyin kuuntelemaan melartinia ja tuukkasta kun sain kylliksi wieniläisklassikoiden ja barokkisäveltäjien pitsinnypläyksestä mutta kanssasi käyty väittely asiasta innosti minua jälleen mozartin pariin jonka aktiivisen kuuntelemisen olin jättänyt pitkiksi ajoiksi.
 
Kannattaa kuunnella vaikka jotakin hieman varhaisempaa mozartia jossa emootiot eivät ole niin syvällä ja saavuttamattomissa kuin kypsimmän mozartin taiteessa . Kuusitoistavuotiaan tai sitä nuoremman mozartin musiikista ja sinfonioista on hyvä aloittaa ja siirtyä sitten hieman kypsempiin teoksiin muttei kuitenkaan heti niihin kaikkein tunnetuimpiinkaan. Siten voi huomata kuinka musiikin sisäinen tunnelataus voimistuu ja kasvaa vähitellen saavuttaen ennen tuntemattoman ja kokemattoman suuruuden ja syvyysperspektiivin myöhemmissä mestariteoksissa.
 
Minäkin kuuntelin jokseenkin lumoutuneena aivan varhaisia mozartin lapsena sävellettyjä sinfonioita numero kakkosta ja kolmosta etc. Ja hieman kummeksuin kun musiikki ei tuntunutkaan niin tutulta kun olin ilmeisesti ehtinyt jo unohtaa sen, vaikuttaen virkistävästi myös uutuuden viehätyksellään, kaikessa melodisen ja modulatorisen innovatiivisuutensa kiehtovuudessaan.
 
Niissähän mozart viljelee ahkerasti myös gouldin rakastamia barokkihyveitäkin. Jostakin syystä kännykkä ei soittanut avausosan jälleen seuranneita loppuosia vaikka teoksen ajallista kestoa mittaava kello kävi kuitenkin levyn pyörimisen merkiksi.
 
Mozartissa kiehtoo kuitenkin vaikkei siitä mitään kokisikaan sillä hetkellä kun sitä kuuntelee se potentiaalisten subjektiivisesti tiedoituista mielteen maailmasta vieraannuttavien ja etäännyttävien luonteeltaan eskapististen transsinomaisten transkendentaalisten korkeammanasteisten valon ja rakkauden atmosfääriä representoivien psykofyysisten tilojen saavttamisen ja katharsiksen kokemisen mahdillisuus mozartin musiikin saavuttamattomuuden tunnusta huolimatta tiedoitessaan kuitenkin kokemuksesta että siellä ne odottavat kuulijaa kuin henkinen varastoitu aarre jonka löytyminen sielun sopukoista edellyttää hyvin herkistynyttä psyykkistä tilaa tai miltei yli inhimillistä kontemplaatiota tuon autuuden kokemiseksi ja siksi se voi olla hyvin palkitsevaa maksaessaan sen kuuntelemiseen kohdistetun vaivan moninverroin takaisin.
 
Minuakin hieman risoo kun minulle sanotaan ettei minulla muka ole sen vuoksi halluja kun sain pari pilleriä vaikka yritin selittää ettei minulla ole koskaan aikaisemminkaan ollut aisti harhoja ei ennen eikä jälkeen pillerin ottamisen vaikka oikeilla skitsofreenikoilla niitä ilmenee vielä silloinkin kun napit joko turhaan tai syystä otetut on naamariin vedetty.
 
Olen onneksi aivan täysjärkinen ihminen enkä seinähullu pakko oireisuudesta ja lievästä kiinnostuksen puutteesta johtuvasta passiivisuudesta ja saamattomuudesta huolimatta. Ei huvittaisi itse ravata kaupoissa tai pestä vaatteita alvariinsa vaikka tuo pesukone nyt tuossa taas hyrrääkin jotta saisin puhdasta ylle.
 
Hattivateista en tiedä mutta ziisuksen sukset suksikoot mistä ovat tulleetkin. Eurooppalaisen taiteen ja filosofian suuret nimet saakoot arvoisensa paikan kansakunnan kaapin päällä aasilla ratsastavien satusetien sijasta joiden puppugenerointi lienee oire skitsofreniasta. Montako wattia on yksi hattivatti?
 
Mozart edustaa korkeakulttuurisia ideaaleja korkeimpana neron puhtaasti objektiivisena älynä koko ihmiskunnan historiassa kun räp on alakulttuurista rytmistä puhelaulua.

 
Taidan keskittyä tänäänkin renessanssin ajan messujen kuuntelemiseen. Ne eivät kiinnosta teologisista syistä vaan musiikillisista. Kenties länsimainen musiikki alkoi taantua jo noin 1520, eli täsmälleen samaan aikaan kun täysrenessanssi päättyi ja Josquin, Pierre da la Rue, Leonardo ja Rafael kuolivat.
 
Kas kun mainitsit pesukoneesi, katsoin juuri samaan aikaan tuota mainiota videota alla jossa soi Griegin musiikki ja pesukoneitakin näkyy lopussa.
 
https://youtu.be/WfGMYdalClU
 
megatherium
18.10.2017 19:47:59 (muokattu 18.10.2017 22:04:05)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: Taidan keskittyä tänäänkin renessanssin ajan messujen kuuntelemiseen. Ne eivät kiinnosta teologisista syistä vaan musiikillisista. Kenties länsimainen musiikki alkoi taantua jo noin 1520, eli täsmälleen samaan aikaan kun täysrenessanssi päättyi ja Josquin, Pierre da la Rue, Leonardo ja Rafael kuolivat.
 
Kas kun mainitsit pesukoneesi, katsoin juuri samaan aikaan tuota mainiota videota alla jossa soi Griegin musiikki ja pesukoneitakin näkyy lopussa.
 
https://youtu.be/WfGMYdalClU

 
Ymmärrän. Koska musiikki on itseriittoinen taide ja tarkoituksensa kokonaan omin keinoin saavuttava tarvitsematta laulun sanoja en minäkään kuuntele mozartin ja muiden suurten wieniläisklassikkojen parhaita messuja, vespereitä, litanioita, kyrieitä, tantum ergoja, salve reginoita, psalmeja tai regina coelieita koskaan liturgisten tai teologisten syiden vaan puhtaasti musiikillisten syiden ja niihin sisältyvien metafyysisten komponenttien takia joiden vuoksi musiikki taiteista mahtavin tekee monelle viivastolle kirjoitettuna partituurina yksirivistä kirjoitettua tekstiä paljon suuremman ja syvällisemmän vaikutuksen ihmisen sieluun ja tunteisiin tahtoon ja affekteihin muuttamalla ja kohottamalla niitä nopeasti toiseen vireeseen vaikka vertailukohtana olisi suurin mahdollinen maailman kirjallisuus tai runous mitä teologia ei tietenkään edusta.
 
Mielenkiintoista tosin ettet kykene pysymään vankkumatta omassa bachia suosivassa kannassasi vaan vaihtelet ihailun kohdettasi tuon tuostakin epävarmuuden vallassa.
 
Minulle mozart on suvereenisti koko länsimaisen taiteen ja ihmiskunnan historian korkein puhtaasti objektiivinen äly neron tuotteillaan ja teoreettisilla saavutuksillaan säveltaiteen alalla ja muut wieniläisklassikot tulevat heti perässä vaikka kyllä se pukinmäen suuruus ja mikkelin nerokin listalle mahtuvat ennen renesanssimusiikkia.
 
Mozart voittaa renesanssin triljoonalla pisteellä. Mozart edustaa korkeimpia korkeakulttuurisia ihanteita objektiiviseksi tulleella puhtaalla neron
älyllään kun räp on sekundaa rytmistä puhelaulua.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
19.10.2017 15:39:08
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: Ymmärrän. Koska musiikki on itseriittoinen taide ja tarkoituksensa kokonaan omin keinoin saavuttava tarvitsematta laulun sanoja en minäkään kuuntele mozartin ja muiden suurten wieniläisklassikkojen parhaita messuja, vespereitä, litanioita, kyrieitä, tantum ergoja, salve reginoita, psalmeja tai regina coelieita koskaan liturgisten tai teologisten syiden vaan puhtaasti musiikillisten syiden ja niihin sisältyvien metafyysisten komponenttien takia joiden vuoksi musiikki taiteista mahtavin tekee monelle viivastolle kirjoitettuna partituurina yksirivistä kirjoitettua tekstiä paljon suuremman ja syvällisemmän vaikutuksen ihmisen sieluun ja tunteisiin tahtoon ja affekteihin muuttamalla ja kohottamalla niitä nopeasti toiseen vireeseen vaikka vertailukohtana olisi suurin mahdollinen maailman kirjallisuus tai runous mitä teologia ei tietenkään edusta.
 
Mielenkiintoista tosin ettet kykene pysymään vankkumatta omassa bachia suosivassa kannassasi vaan vaihtelet ihailun kohdettasi tuon tuostakin epävarmuuden vallassa.
 
Minulle mozart on suvereenisti koko länsimaisen taiteen ja ihmiskunnan historian korkein puhtaasti objektiivinen äly neron tuotteillaan ja teoreettisilla saavutuksillaan säveltaiteen alalla ja muut wieniläisklassikot tulevat heti perässä vaikka kyllä se pukinmäen suuruus ja mikkelin nerokin listalle mahtuvat ennen renesanssimusiikkia.
 
Mozart voittaa renesanssin triljoonalla pisteellä. Mozart edustaa korkeimpia korkeakulttuurisia ihanteita objektiiviseksi tulleella puhtaalla neron
älyllään kun räp on sekundaa rytmistä puhelaulua.

 
Oikeastaan en ole täysin tyytyväinen kenenkään sävellyksiin, de la Rue on sittenkin hitusen tylsä. Jossain platonisessa maailmassa säveltäisin itse. Taitaa olla niin että Nicolas Gombert on paras säveltäjä, sitten tulee Bach ja Mozart löntystää maaliin jossain viidentenätoista.
 
megatherium
19.10.2017 15:59:01 (muokattu 19.10.2017 16:00:13)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: Oikeastaan en ole täysin tyytyväinen kenenkään sävellyksiin, de la Rue on sittenkin hitusen tylsä. Jossain platonisessa maailmassa säveltäisin itse. Taitaa olla niin että Nicolas Gombert on paras säveltäjä, sitten tulee Bach ja Mozart löntystää maaliin jossain viidentenätoista.
 
Mozart edusttaa korkeinta jumaluutta neron puhtaan ja objektiivisen älyn luomilla yli inimillisillä ja yliluonnollisilla musiikkin valettujen korkeammanasteisten transsinomaisten objektivoitujen psykofyysisten tilojen apoteoosillaan johon ei kykene kukaan toinen säveltäjä nyt eikä koskaan ennen. Bach ja gombert löntystää museoon.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
19.10.2017 16:41:14 (muokattu 19.10.2017 16:54:42)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: Mozart edusttaa korkeinta jumaluutta neron puhtaan ja objektiivisen älyn luomilla yli inimillisillä ja yliluonnollisilla musiikkin valettujen korkeammanasteisten transsinomaisten objektivoitujen psykofyysisten tilojen apoteoosillaan johon ei kykene kukaan toinen säveltäjä nyt eikä koskaan ennen. Bach ja gombert löntystää museoon.
 
Oohöpsimäti. Gombert nousee palkintokorokkeelle tuulettaen jaellen nimmareita ja heitellen lentosuukkoja kirkuville faneille Mozartin murjottaessa häpeänurkassa. Pitääkin kaivaa kaapista tuo Gombertin levy. Mozart olisi jo varmaan puolittain unohdettu jollei hänen tekeleitään olisi mainostettu Formanin elokuvan ja Mozart suklaakuulien kautta.
 
Nicolas Gombert, Nicolas Gombert 1, The Sound and the Fury, ORF CD 463. Includes Missa Quam Pulchra Es
 
jossa Gombert täyttää äänitajunnan tunkemalla Quam Pulchra Es messunsa mahdollisimman täyteen toisiinsa vaihtuvia polyfonisia ideoita.
 
Toinen ehdoton suosikkini on Guillaume Faugues (fl. c. 14601475) jonka messut L'homme arme ja Vinus vina vinum mainio The Sound and the Fury on myös levyttänyt.
 
Siteeratakseni säveltäjä-musiikkiteoreetikko Tinctorista: "Hänen (Faugues) teoksensa ovat niin makean tuoksuvia että ne ovat arvokkaita ei ainoastaan kuolevaisille ja puolijumalille vaan myös kuolemattomille jumalille."
 
megatherium
19.10.2017 17:41:46 (muokattu 19.10.2017 22:05:00)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: Oohöpsimäti. Gombert nousee palkintokorokkeelle tuulettaen jaellen nimmareita ja heitellen lentosuukkoja kirkuville faneille Mozartin murjottaessa häpeänurkassa. Pitääkin kaivaa kaapista tuo Gombertin levy. Mozart olisi jo varmaan puolittain unohdettu jollei hänen tekeleitään olisi mainostettu Formanin elokuvan ja Mozart suklaakuulien kautta.
 
Nicolas Gombert, Nicolas Gombert 1, The Sound and the Fury, ORF CD 463. Includes Missa Quam Pulchra Es
 
jossa Gombert täyttää äänitajunnan tunkemalla Quam Pulchra Es messunsatä ole epäilystäkään mahdollisimman täyteen toisiinsa vaihtuvia polyfonisia ideoita.
 
Toinen ehdoton suosikkini on Guillaume Faugues (fl. c. 14601475) jonka messut L'homme arme ja Vinus vina vinum mainio The Sound and the Fury on myös levyttänyt.
 
Siteeratakseni säveltäjä-musiikkiteoreetikko Tinctorista: "Hänen (Faugues) teoksensa ovat niin makean tuoksuvia että ne ovat arvokkaita ei ainoastaan kuolevaisille ja puolijumalille vaan myös kuolemattomille jumalille."

 
Jokainen itseään musikaalisena pitävä noteeraa mozartin ylivoimaisesti koko musiikinhistorian suurimmaksi säveltäjäneroksi ilman
epäilyksen häivääkään eikä tuollaisilla homeisilla ja pölytttyneillä skolastisen polyfonian museoituneilla kuriositeeteilla ole mitään jakoa mozartin valtavalle monipuolisuudelle ja tunteen syvyydelle mitä sinfonia ja kvartettimuotoon on tullakseen näiden klassisten sävellysmuotojen täydellisyyteen kehittäjänä ja romantiikan ja modernismin aikakauden edeltäjänä sinfonian ja pianokonserton suurimpina mestareina dionyysisen hurmion kieltä puhuvassa apoteoosissaan.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
19.10.2017 20:08:39 (muokattu 19.10.2017 21:51:05)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: Jokainen itseään musikaalisena pitävä noteeraa mozartin ylivoimaisesti koko musiikinhistorian suurimmaksi säveltäjäneroksi ilman
epäilyksen häivääkään eikä tuollaisilla homeisilla ja pölytttyneillä skolastisen polyfonian museoituneilla kuriositeeteilla ole mitään jakoa mozartin valtavalle monipuolisuudelle ja tunteen syvyydelle mitä sinfonia ja kvartettimuotoon on tullakseen näiden klassisten sävellysmuotojen täydellisyyteen kehittäjänä ja romantiikan ja modernismin aikakauden edeltäjänä sinfonian ja pianokonserton suurimpina mestareina dionyysisen hurmion kieltä puhuvassa apoteoosissaan.

 
Ykkösketjuni on seuraava. Keskushyökkääjänä pelaa J.S: Bach. Vasen laita on nerokas Guillaume Faugues ja oikealla mättää luukulta polyfonisia maaleja Nicolaus Gombert. Vasen pakki on virtuoosimainen Victoria ja oikea pakki on aina taitava Henry Purcell.
 
Kakkoskentällinen on seuraava. Keskushyökkääjänä on yllättäen Matthaeus Pipelare. Vasen tuulennopea laita on Domenico Scarlatti ja oikealla laidalla viilettää nokkela Rameau. Pakkeina pelaavat kolossimainen Händel ja salaperäinen Firminus Caron.
 
Kolmoskentällinen on seuraava. Keskushyökkääjänä on William Byrd, vasen laita Mendelssohn ja oikealla viilettää nunnan asussaan Bingenin Hildegard, kentän ainoa naispelaaja. Pakkeina ovat tietysti vasemmalla liukutaklaava Schnittke ja oikealla kauhistuttava Johannes Ockeghem.
 
Joukkuetta valmentaa Jeesus jonka Lasarus on herättänyt kuolleista. Mozart ei mahtunut edes vilttiketjuun.
 
megatherium
19.10.2017 22:15:27 (muokattu 20.10.2017 02:25:26)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: Ykkösketjuni on seuraava. Keskushyökkääjänä pelaa J.S: Bach. Vasen laita on nerokas Guillaume Faugues ja oikealla mättää luukulta polyfonisia maaleja Nicolaus Gombert. Vasen pakki on virtuoosimainen Victoria ja oikea pakki on aina taitava Henry Purcell.
 
Kakkoskentällinen on seuraava. Keskushyökkääjänä on yllättäen Matthaeus Pipelare. Vasen tuulennopea laita on Domenico Scarlatti ja oikealla laidalla viilettää nokkela Rameau. Pakkeina pelaavat kolossimainen Händel ja salaperäinen Firminus Caron.
 
Kolmoskentällinen on seuraava. Keskushyökkääjänä on William Byrd, vasen laita Mendelssohn ja oikealla viilettää nunnan asussaan Bingenin Hildegard, kentän ainoa naispelaaja. Pakkeina ovat tietysti vasemmalla liukutaklaava Schnittke ja oikealla kauhistuttava Johannes Ockeghem.
 
Joukkuetta valmentaa Jeesus jonka Lasarus on herättänyt kuolleista. Mozart ei mahtunut edes vilttiketjuun.

 
Mozart on maailmankaikkeuden korkein olio puhtaasti objektiivisen neron älyn luomilla hengentuotteillaan joilla on valtavampi vaikutus kuulijaan kuin millään muulla artefaktilla. Tarkoitatko sitä aasilla ratsastavaa pelle jeesusta joka ei kelpaisi edes tosi jumala mozartin kengänkiilloittajaksi jos edes koskaan eksistoi.
 
Mainitsemaasi taidoiltaan surkeaan ja mitättömääan koheltavaan amatöörijoukkueeseen ei kukaan mozartin, ison been ja kumppaneiden kaltainen sävelten suurmestari haluaisikaan mukaan esittämään ylivertaisia taitojaan vaan ainoastaan parhaista professionalisteista koostuva ammattilaisjoukkue maailman huipulta on kyllin hyvä sinfonisten suurteosten mestarille yksitoikkoisen ja säälittävän yksipuolisen ja hennon vokaalipolyfonian sijasta.
 
Vasta klassismin aika toi suuret uljailla sotaratsuillaan ratsastavat titaanimaiset ja kansoja puhuttavia freskoja maalanneet sinfonikot maailmankartalle. Räp on surkeaa akakulttuurista sekundaarista rytmistä puhelauluräpätys hölötystä.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
20.10.2017 20:17:59 (muokattu 20.10.2017 21:11:43)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: Mozart on maailmankaikkeuden korkein olio puhtaasti objektiivisen neron älyn luomilla hengentuotteillaan joilla on valtavampi vaikutus kuulijaan kuin millään muulla artefaktilla. Tarkoitatko sitä aasilla ratsastavaa pelle jeesusta joka ei kelpaisi edes tosi jumala mozartin kengänkiilloittajaksi jos edes koskaan eksistoi.
 
Mainitsemaasi taidoiltaan surkeaan ja mitättömääan koheltavaan amatöörijoukkueeseen ei kukaan mozartin, ison been ja kumppaneiden kaltainen sävelten suurmestari haluaisikaan mukaan esittämään ylivertaisia taitojaan vaan ainoastaan parhaista professionalisteista koostuva ammattilaisjoukkue maailman huipulta on kyllin hyvä sinfonisten suurteosten mestarille yksitoikkoisen ja säälittävän yksipuolisen ja hennon vokaalipolyfonian sijasta.
 
Vasta klassismin aika toi suuret uljailla sotaratsuillaan ratsastavat titaanimaiset ja kansoja puhuttavia freskoja maalanneet sinfonikot maailmankartalle. Räp on surkeaa akakulttuurista sekundaarista rytmistä puhelauluräpätys hölötystä.

 
Purkkaa vaihtoaitiossa jauhava Jeesus sopii hienosti mestarijoukkueeni valmentajaksi. Kunhan saan hänet paljastamaan sen vesi viiniksi- kikkansa niin alkon pomot ovat leipäjonossa.
 
1460-luvun mystisillä vokaalipolyfonikoilla kuten Guillaume Faugues ja Firmin Caron on täysin oma melkeinpä platoninen soundimaailmansa. Heihin verrattuna Mozart on taiteellinen kääpiö, jonka tylsämielisesti kikattava pää on jossain Fauguesin, Caronin, Ockeghemin, Obrechtin, Gombertin ja Pipelaren nilkkojen tasalla.
 
Joten tässä kaikkien palstalaisten kiihkeästi odottama neloskentällinen.
 
"Troika" eli kohuttu hyökkäysketju koostuu nimistä Gombert (elikkä Camembert-juusto), historian ainoana huippusäveltäjänä ruttoon kuollut Obrecht (keskellä) ja virtuoosimainen joskin depressiivinen Josquin Desprez. Pakkeina pelaavat Notre Dame messun kasannut Machaut (tshekkien Machac) ja Daffy Duck eli Guillaume Dufay.
 
Ehdotan että kasaat omat neljä kentällistä ja sitten otetaan yhteen. Paras voittakoon!
 
megatherium
20.10.2017 21:54:00 (muokattu 21.10.2017 02:16:55)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: Purkkaa vaihtoaitiossa jauhava Jeesus sopii hienosti mestarijoukkueeni valmentajaksi. Kunhan saan hänet paljastamaan sen vesi viiniksi- kikkansa niin alkon pomot ovat leipäjonossa.
 
1460-luvun mystisillä vokaalipolyfonikoilla kuten Guillaume Faugues ja Firmin Caron on täysin oma melkeinpä platoninen soundimaailmansa. Heihin verrattuna Mozart on taiteellinen kääpiö, jonka tylsämielisesti kikattava pää on jossain Fauguesin, Caronin, Ockeghemin, Obrechtin, Gombertin ja Pipelaren nilkkojen tasalla.
 
Joten tässä kaikkien palstalaisten kiihkeästi odottama neloskentällinen.
 
"Troika" eli kohuttu hyökkäysketju koostuu nimistä Gombert (elikkä Camembert-juusto), historian ainoana huippusäveltäjänä ruttoon kuollut Obrecht (keskellä) ja virtuoosimainen joskin depressiivinen Josquin Desprez. Pakkeina pelaavat Notre Dame messun kasannut Machaut (tshekkien Machac) ja Daffy Duck eli Guillaume Dufay.
 
Ehdotan että kasaat omat neljä kentällistä ja sitten otetaan yhteen. Paras voittakoon!

 
Pötyä, taide on olemassa vain oman itsensä vuoksi olemisen puhtaana tuloksena ja kukkana ei sillä tai sen tekijöillä voida pelata mitään joukkuepelejä.
 
Musiikin tekijät toki voivat mielikuvituksessa tehdä mitä vain muttei se mittaa heidän luomansa säveltaiteen paremmuutta vaan imaginaarista fyysistä paremmuuttaan jota ei voida empiirisesti testata ja jolla taas ei olisi neron tuotteiden kanssa mitään tekemistä.
 
Silloinhan mikä tahansa nykyinen lätkä tai fudisjoukkue olisi parempi myös säveltäjäntaidoiltaan päihittäessään menneiden aikojen peruukit mennen tullen eikä niin tietenkään ole. Pelaaminen on pääasiassa tahdon asia kun taide taas älyn ja taitamisen asia neron tietotavan ollessa vapaa kaikesta tahtomisesta suhteineen jota pelaaminen taas pitkälti edellyttää.
 
Gouldhan nimenomaan ei hyväksynyt kilpailua ja sinä väitit seuraavasi hänen oppejaan ja käsityksiään kritiikitttömästi mozart antipatioita myöten. Kuinka sinä saatoit kieltää oppi isäsi tärkeimmät teesit? Gouldilla on myös kirjoitus joka alkaa jotenkin tällä tavoin: " Me kilpailukelvottomaksi julistautuneet..".
 
tuntemattomat muinaismuisto säveltäjäsi eivät yllä lähellekkään mozartin yli inhimillistä neroutta jossa tämä muuntaa ja valaa neron puhtaasti objektiivisellä älynsä kirkkaudella ja energialla sydämensä objektivoidut valon ja rakkauden tunteetkin silkaksi soivaksi musiikiksi ja säveliksi kunnes sävelien muuntuessa jälleen uidelleen takaisin poltteiseksi rakkauden tunteeksi vastaanottajansa puhtaan mielteen alueelle heijastuneina tahdonliikkeinä älyn mukaisia tahdonliikutuksen vastineita kiihdyttäen tahdon tyydytyksen ja tuskan kuvana tiedoitsemisen puhtaan ja tahtomisesta vapaan subjektin tajunnassa paljastuu nerollisen luomisen suuri mysteeri ihmisälylle.
 
Kyllpä oli uuvahtanutta ja pliisua löysää vetelää hidasta fragmentaarista ja epämelodista ja karua vellontaa vitsiltä vaikuttava gomberttisikin mozartin huikeaan nerouteen verrattuna kun tuubiin sitä latasin.
 
joskus kauan sitten meinasin tehdäkin suomalaisista säveltäjistä oman joukkueen kentällisineen johon en valinnut tietenkään sibbeä mutten toteuttanut ajatusta realisaatioon saakka vaikka mielessä sitä pyörittelinkin ja joukkue oli jo miltei kasassa.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2018, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti