Muusikoiden.net
17.12.2017
 

Klassinen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Mendelssohn: Bachin jälkeisen klassisen musan merkittävin hahmo?
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10
megatherium
04.10.2017 20:34:13 (muokattu 06.10.2017 03:19:02)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: oo höpsimäti kun kuulen sanan mozart tavoittelen revolveriani.
 
Sen uskon jos kuuntelee mozartiin verrattuna heikompaa bachia joka ei kehitä ihmisen moraalitajua saati että tuottaisi katharsiksen. Liittyvätkö agressiosi johonkin psyykkiseen häiriöön joka ilmenee kontrolloimattomana käytöksenä ja ärtyväisyytenä pienimmästäkin syystä kuten vain jostakin lausutusta sanasta johtuen. Kustantaja simrockilla oli tapana paljastaa päänsä kuullessaan mozartin jumalaisen nimen.
 
Sana mozart on sidoksissa haydnin ja ison been tavoin yhteen ainoaan henkilöön eikä sitä sen vuoksi voi ajatella minään muuna inkarnaationa, synnyttäen nimenä erikoislaatuisen reseptiivisen mielentilan, eräänlaisen kirkastumisen, kaikissa niissä jotka pitävät itseään musikaalisina mitä se sitten tarkoittaneekin. Sillä niin perustellaan sanoiksi pukematonta kollektiivista elämystä joka sijoittuu kiistattomasti olemassaolon credit puolelle niin hallitsevana ja läsnäolevana että mozart sovittaa paljon siitä mitä elämä on jäänyt meille velkaa. Mozart tuntuu olevan suorastaan itse eräänlainen vapahtava ihme. Niin pitkälle meneviä johtopäätöksiä hän ei olsi milloinkaan itse kyennyt tekemään siitä vaatimattomasta hyväksynnästä jonka hän töin tuskin sai kokea wienissä ehtoopuolella.
Mozart ei tietenkään mitenkään voinut aavistaa että hänen nimessään tiivistyisi kerran kaiken tuonpuoleisen kauniin aavistelu.
 
Hildesheimer ei koe c molli pianokonserttoa traagisena kuten kaikki muut saadessaan siitä duurijaksojen ulkipuolellakin duurivaikutelman itsepintaisesta mollista huolimatta. Abert tai einstein kuulee siinä titaanimaista uhmakkuutta been ennakoinnissaan.
 
vaikkei iso bee säveltänytkään kuin yhden varsin mozart-vaikutteisen ja vaikuttavaa finaalikuoroa lukuunottamatta musiikkinumeroiltaan hieman kömpelön ja avuttoman ranskalaiselle pelastusoopperatraditiolle uskollisen oopperan varhaisvuosinaan tai juuri toisen sävellyskauden kynnyksellä ( joka ei musiikillisesti pärjää schubertin draamalliselle ouvreelle), tiedetään hänen ainakin niin sanotulla metafyysisellä myöhäiskaudellaan suunnitelleen joidenkin kirjallisten aiheiden muuttamista oopperaksi josta ei sitten tullut mitään kuten ei useista muistakaan tuon ajan luonnoksiksi jääneistä sävellyssuunnitelmistakaan jousikvarteton alkaessa vastaamaan siinä määrin hänen tarpeitaan että hän hylkäsi kaiken muun.
 
Vaikka beethoven sävelsi vain fidelio oopperan schubertin mielestä hän on yhtä vahva niin draamallisessa musiikissa, absoluuttisessa soitinmusiikissa kuin lyyrikkonakin liedsäveltäjänä. Sanalla sanoen hän kykenee kaikkeen. Tonavassa virtaa vielä paljon vettä ennenkuin tämän miehen kaikki musiikki ymmärretään.beetä ymmärtääkseen pitää olla ylimalkaan vain onneton. Siten voi kokea karharsiksen musiikin välittäessä assosiaatioita joihinkin menneisiin koettuihin järkytyksiin.
 
Bach ei sen sijaan kyennyt kaikkeen eikä draamallinen musiikki ollut hänen vahvoja puoliaan eikä ydinosaamistaan epäpsykologina josta ei tullut suurta musiikkidramaatikkoa kuten mozartista. Handel kunnostautui sentään oopperankin alalla bachia uskottavammin.
 
Kufnerin kanssa hän suunnitteli alkuaineet aiheista teosta joka atomiaiheensa vuoksi olisi ehkä kiinnostanut sinuakin. Requiem josta ei jäänyt luonnostakaan bee sanoi että trumpetteja ja patarumpuja eikä mitään pauhua tarvita rakkaiden muisteluun. Sen on oltava levollista musiikkia. Pöytälaatikkoon jäivät sen sijaan kymmenennen sinfonian luonnokset, jonka bee sanoi säveltävänsä valmiiksi tervehdyttyään. " Kun jumala on palauttanut terveyden aion teoksilla osoittaa kiitollisuutta. pöytälaatikossa on kokonaisen sinfonian luonnokset".
 
Jos bee olisi kyennyt toteuttamaan sävellyssuunnitelmansa nämä teokset olisivat epäilemättä entistä vähemmän vastanneet ajan tarvetta jossa usko ihmisyyteen oli vaihtumassa väkivaltaisen todellisuuden tieltä.Been pisimmälle viedyksi teokseksi jäi seitsenosainen cis molli kvartetto joka koostuu been mukaan sieltä täältä poimituista palasista ikään kuin olisi ollut kyse uudesta lähdöstä kohti entistä suuremman vapauden ja täydellisyyden ihannetta.
 
Viimeisen c molli sonaatin arietta vie meidät muunnelma muunnelmalta yhä valoisampaan maailmaan ja on hyvin syvällistä been metafyysisen kauden musiikkia. Tutustuin teokseen nuorena jugoslaviasta ostamalla vinyylillä pianistina ivo pogorelich ja vaivuin transsiin .
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
05.10.2017 22:42:39
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: Sen uskon jos kuuntelee mozartiin verrattuna heikompaa bachia joka ei kehitä ihmisen moraalitajua saati että tuottaisi katharsiksen. Liittyvätkö agressiosi johonkin psyykkiseen häiriöön joka ilmenee kontrolloimattomana käytöksenä ja ärtyväisyytenä pienimmästäkin syystä kuten vain jostakin lausutusta sanasta johtuen. Kustantaja simrockilla oli tapana paljastaa päänsä kuullessaan mozartin jumalaisen nimen.
 
Sana mozart on sidoksissa haydnin ja ison been tavoin yhteen ainoaan henkilöön eikä sitä sen vuoksi voi ajatella minään muuna inkarnaationa, synnyttäen nimenä erikoislaatuisen reseptiivisen mielentilan, eräänlaisen kirkastumisen, kaikissa niissä jotka pitävät itseään musikaalisina mitä se sitten tarkoittaneekin. Sillä niin perustellaan sanoiksi pukematonta kollektiivista elämystä joka sijoittuu kiistattomasti olemassaolon credit puolelle niin hallitsevana ja läsnäolevana että mozart sovittaa paljon siitä mitä elämä on jäänyt meille velkaa. Mozart tuntuu olevan suorastaan itse eräänlainen vapahtava ihme. Niin pitkälle meneviä johtopäätöksiä hän ei olsi milloinkaan itse kyennyt tekemään siitä vaatimattomasta hyväksynnästä jonka hän töin tuskin sai kokea wienissä ehtoopuolella.
Mozart ei tietenkään mitenkään voinut aavistaa että hänen nimessään tiivistyisi kerran kaiken tuonpuoleisen kauniin aavistelu.
 
Hildesheimer ei koe c molli pianokonserttoa traagisena kuten kaikki muut saadessaan siitä duurijaksojen ulkipuolellakin duurivaikutelman itsepintaisesta mollista huolimatta. Abert tai einstein kuulee siinä titaanimaista uhmakkuutta been ennakoinnissaan.
 
vaikkei iso bee säveltänytkään kuin yhden ja varsin mozart vaikutteisen ja vaikuttavaa finaalikuoroa lukuunottamatta musiikkinumeroiltaan hieman kömpelön ja avuttoman ranskalaiselle pelastusoopperatraditiolle uskollisen oopperan varhaisvuosinaan tai juuri toisen sävellyskauden kynnyksellä ( joka ei musiikillisesti pärjää schubertin ouvreelle), tiedetään hänen ainakin niin sanotulla metafyysisellä myöhäiskaudellaan suunnitelleen joidenkin kirjallisten aiheiden muuttamista oopperaksi josta ei sitten tullut mitään kuten ei useista muistakaan tuon ajan luonnoksiksi jääneistä sävellyssuunnitelmista jousikvarteton alkaessa vastaamaan siinä määrin hänen tarpeitaan että hän hylkäsi kaiken muun.
 
Vaikka beethoven sävelsi vain fidelio oopperan schubertin mielestä hän on yhtä vahva niin draamallisessa musiikissa, absoluuttisessa soitinmusiikissa kuin lyyrikkonakin liedsäveltäjänä. Sanalla sanoen hän kykenee kaikkeen. Tonavassa virtaa vielä paljon vettä ennenkuin tlmän miehen kaikki musiikki ymmärretään.beetä ymmärtääkseen pitää olla ylimalkaan vain onneton. Siten voi kokea karharsiksen musiikin välittäessä assosiaatioita joihinkin menneisiin koettuihin järkytyksiin.
 
Bach ei sen sijaan kyennyt kaikkeen eikä draamallinen musiikki ollut hänen vahvoja puoliaan eikä ydinosaamistaan epäpsykologina josta ei tullut suurta musiikkidramaatikkoa kuten mozartista. Handel kunnostautui sentään oopperankin alalla bachia uskottavammin.
 
Kufnerin kanssa hän suunnitteli alkuaineet aiheista teosta joka atomiaiheensa vuoksi olisi ehkä kiinnostanut sinuakin. Requiem josta ei jäänyt luonnostakaan bee sanoi että trumpetteja ja patarumpuja eikä mitään pauhua tarvita rakkaiden muisteluun. Sen pitää olla levollista musiikkia. Kymmenennen sinfonian luonnokset jäivät pöytälaatikkoon jonka bee sanoi säveltävänsä valmiiksi tervehdyttyään.
 
Jos bee olisi kyennyt toteuttamaan sävellyssuunnitelmansa nämä teokset olisivat epäilemättä entistä vähemmän vastanneet ajan tarvetta jossa usko ihmisuuteen oli vaihtumassa väkivaltaisen todellisuuden tieltä.Been pisimmälle viedyksi teokseksi jäi seitsenosainen cis molli kvartetto joka koostuu been mukaan sieltä täältä poimituista palasista ikään kuin olisi ollut kyse uudesta lähdöstä kohti entistä suuremman vapauden ja täydellisyyden ihannetta.
 
Viimeisen c molli sonaatin arietta vie meidät muunnelma muunnelmalta yhä valoisampaan maailmaan ja on hyvin syvällistä been metafyysisen kauden musiikkia. Tutustuin teokseen nuorena jugoslaviasta ostamalla vinyylillä pianistina ivo pogorelich ja vaivuin transsiin .

 
Äh oo höpsimäti. Tsekkaa vaikka Bachin varhainen kantaatti "Christ lag in Todesbanden". Siinä Bach päihittää silkassa kauneudessa muitten töherrykset 10-1 lukemin. ivo pogorelich teki muuten hyvän bach kasari-levyn parista englantilaisesta sonaatista.
 
megatherium
06.10.2017 00:05:01 (muokattu 09.10.2017 04:50:25)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: Äh oo höpsimäti. Tsekkaa vaikka Bachin varhainen kantaatti "Christ lag in Todesbanden". Siinä Bach päihittää silkassa kauneudessa muitten töherrykset 10-1 lukemin. ivo pogorelich teki muuten hyvän bach kasari-levyn parista englantilaisesta sonaatista.
 
Mozart on maailmankaikkeuden korkein olio neron puhtaasti objektiivisen älyn nerouden tuotteillaan ja teoreettisilla saavutuksillaan säveltaiteen alalla.
 
Tarkoitatko englantilaisia sarjoja jotka minullakin on hyllyssä gouldin soittamana? Varsinaisia sonaattimuotoon valettuja pianosonaatteja kun ei sävelletty vasta kun klassismin aikana jotka syvällisyydessään ja suuruudessaan, intohimossaan ja kauneudessaan voittavat kaiken bachin säveltämän tanssimusiikin. Mozart haastaa voimakkaammin kuin muut säveltäjät reseptiiviseen väärinymmärtämiseen joka alkoi jo hänen omana aikanaan.
 
Kerron nyt faktana musiikin syvimmästä vaikutuksesta ihmisen olemukseen jota harvemmin mitkään epäolennaisuuksiin keskittyvät median musiikkikriitikot tai tomittajat juurta jaksain yleisölle haltioituneesti raportoivat selonteossaan kuten olen yrittänyt jo aiemminkin viesteissä kuvailla:
 
Kuka tahansa kykenee säveltämään kaunista musiikkia mutta vain mozartin tai ison been kaltaisilla suurimmilla musiikillisilla neroilla on kyky saada vastaanottaja yliluonnolliseen ekstaattiseen psykofyysiseen tilaan jossa ikään kuin psyyke irtaantuu kehosta kun oma minuuus menetetään valtavan objektivoidun tunnehehkun ottaessa tiedoitsemisen puhtaan subjektin joka solua myöten valtoihinsa muutoin levollisessa syvässä transsitilassa olevan kehon valtimoiden hikikarpaloita tursuavassa kiivaassa sykinnässä kokiessamme katharsiksen, syvällisen sielullisen puhdistautumisen ja kuorman kirvoittumisen. Mozartin suurten hitaiden osien vaikutus syvimmillään.
 
Mozart on jumalista jumalin musiikkinsa jumaluuden ilmestyksellä joka kohottaa jumaluuteen jonka olen sielun sisimmässä sopukassa aikoinaan kokenut ja korkeuksiin kohonnut, tähtitaivasta tavoitellut, auringon valtavan valohehkun tajunnan kuumeisesti täyttänyt ja minuuden ulos tajunnasta tunkenut, kokonaan sen valtoihinsa ottanut ja tiedoitsemisen puhtaaksi subjektiksi tullen katharsiksen kokenut ja sielun kuorman kirvoittanut yliluonnollisessa korkeimmanasteisessa transsinomaisessa transkendentaalisessa ekstaattisessa psykofyysisessä tilassa jonka sisimmän ytimen mozart on musiikissaan välittänyt neron todellsen vakavuuden kohdistuessa yksilön ulkopuoliseen teoreettiseen ja objektiiviseen.
 
Mozart voittaa sadalla pinnallla bachin ja mijardilla pisteellä satuilija jeesukset.
 
Eihän musiikki tietenkään missään platonisessa ideoiden maailmassa voi eksistoidakkaan kuten väitit koska se esittää välittömästi itse tahtoa kun sen sijaan muut taiteet taiteet ideoita, tahdon esineellistymisasteita.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
09.10.2017 15:06:50 (muokattu 09.10.2017 15:38:05)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: Mozart on maailmankaikkeuden korkein olio neron puhtaasti objektiivisen älyn nerouden tuotteillaan ja teoreettisilla saavutuksillaan säveltaiteen alalla.
 
Tarkoitatko englantilaisia sarjoja jotka minullakin on hyllyssä gouldin soittamana? Varsinaisia sonaattimuotoon valettuja pianosonaatteja kun ei sävelletty vasta kun klassismin aikana jotka syvällisyydessään ja suuruudessaan, intohimossaan ja kauneudessaan voittavat kaiken bachin säveltämän tanssimusiikin. Mozart haastaa voimakkaammin kuin muut säveltäjät reseptiiviseen väärinymmärtämiseen joka alkoi jo hänen omana aikanaan.
 
Kerron nyt faktana musiikin syvimmästä vaikutuksesta ihmisen olemukseen jota harvemmin mitkään epäolennaisuuksiin keskittyvät median musiikkikriitikot tai tomittajat juurta jaksain yleisölle haltioituneesti raportoivat selonteossaan kuten olen yrittänyt jo aiemminkin viesteissä kuvailla:
 
Kuka tahansa kykenee säveltämään kaunista musiikkia mutta vain mozartin tai ison been kaltaisilla suurimmilla musiikillisilla neroilla on kyky saada vastaanottaja yliluonnolliseen ekstaattiseen psykofyysiseen tilaan jossa ikään kuin psyyke irtaantuu kehosta kun oma minuuus menetetään valtavan objektivoidun tunnehehkun ottaessa tiedoitsemisen puhtaan subjektin joka solua myöten valtoihinsa muutoin levollisessa syvässä transsitilassa olevan kehon valtimoiden hikikarpaloita tursuavassa kiivaassa sykinnässä kokiessamme katharsiksen, syvällisen sielullisen puhdistautumisen ja kuorman kirvoittumisen. Mozartin suurten hitaiden osien vaikutus syvimmillään.
 
Mozart on jumalista jumalin musiikkinsa jumaluuden ilmestyksellä joka kohottaa jumaluuteen jonka olen sielun sisimmässä sopukassa aikoinaan kokenut ja korkeuksiin kohonnut, tähtitaivasta tavoitellut, auringon valtavan valohehkun tajunnan kuumeisesti täyttänyt ja minuuden ulos tajunnasta tunkenut, kokonaan sen valtoihinsa ottanut ja tiedoitsemisen puhtaaksi subjektiksi tullen katharsiksen kokenut ja sielun kuorman kirvoittanut yliluonnollisessa korkeimmanasteisessa transsinomaisessa transkendentaalisessa ekstaattisessa psykofyysisessä tilassa jonka sisimmän ytimen mozart on musiikissaan välittänyt neron todellsen vakavuuden kohdistuessa yksilön ulkopuoliseen teoreettiseen ja objektiiviseen.
 
Mozart voittaa sadalla pinnallla bachin ja mijardilla pisteellä satuilija jeesukset.
 
Eihän musiikki tietenkään missään platonisessa ideoiden maailmassa voi eksistoidakkaan kuten väitit koska se esittää välittömästi itse tahtoa kun sen sijaan muut taiteet taiteet ideoita, tahdon esineellistymisasteita.

 
Juu tarkoitin englantilaisia sarjoja joita en suosittele gouldin soittamina. Minulla on ne ainakin Alan Curtisin soittamina cembalolla ja siinä Teldecin 1980 boksissahan on myös ranskalaiset sarjat. Sehän on kovatasoinen levytys.
 
"Mozart voittaa sadalla pinnallla bachin ja mijardilla pisteellä satuilija jeesukset."
 
Myönnän että Mozart on puoliajalla niukassa johdossa, tosin lahjotun tuomarin turvin. Mutta toisella puoliajalla Bach alkaa pelata tosissaan, etenee häikäilemättä ja tykittää Goldberg-muunnelmansa vasempaan ylänurkkaan. Tilanne on tasan, Mozart yrittää kömpelösti vastata, mutta 15 min ennen loppua Bach siirtyy johtoon ansaitusta rankkarista. Viimeisellä minuutilla Bach saa pallon omalla musiikillisella pelialueella, harhauttaa suvereenisti kaikki muut ja iskee die kunst der fugen nuoteista kasatun musiikillisen platonisen pallonsa Panenka-tyyliin keskeltä sisään veskarina toimineen Mozartin heittäytyessä typerästi pois pallon tieltä.
 
Siis selvä 3-1 voitto Bachille. Toisin sanoen Bach on kolme kertaa parempaa kuin Moskart.
 
"Eihän musiikki tietenkään missään platonisessa ideoiden maailmassa voi eksistoidakkaan" Sir Roger Penrosen mukaan platonisella ideoiden maailmalla on todellinen eksistenssi. Minusta on selvää että musiikilla on siellä todellinen eksistenssi. Fysiikan Nobel-voittaja Brian Josephsonin mukaan musiikin ei voida katsoa olevan vahvempien selviämisen kehittämä evoluution tuote. Siitähän on todisteita: säveltäjät ovat surkimuksia ja kuolevat köyhinä. Tosin Bach tykkäsi vissiin köyrimisestä koska hänellä oli monta lasta. Sen sijaan en tiedä oliko Mozartilla lapsia. Musiikki koostuu nähdäkseni mielessä pyörivistä platonisista ideoista joita säveltäjä koittaa tallentaa atomeista koostuvalle nuottipaperille josta muusikot koittavat tuottaa ääniä ts. fysikaalisia värähtelyjä ilmassa.
 
"Ja mijardilla pisteellä satuilija jeesukset." Tonkin voi kiistää. Esim. Johanneksen evankeliumi on kaunista tekstiä, joten pystyikö Mozart koskaan vastaavaan taiteelliseen kauneuteen? Tai entä Nag Hammadin kokoelmaan kuuluva Totuuden evankeliumi? Pystyikö Mozart koskaan vastaavaan taiteelliseen kauneuteen? Tai entä Nag Hammadin kokoelmaan kuuluva "Ukkonen:Täydellinen mieli"?
 
megatherium
09.10.2017 16:32:48 (muokattu 09.10.2017 16:55:19)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: Juu tarkoitin englantilaisia sarjoja joita en suosittele gouldin soittamina. Minulla on ne ainakin Alan Curtisin soittamina cembalolla ja siinä Teldecin 1980 boksissahan on myös ranskalaiset sarjat. Sehän on kovatasoinen levytys.
 
"Mozart voittaa sadalla pinnallla bachin ja mijardilla pisteellä satuilija jeesukset."
 
Myönnän että Mozart on puoliajalla niukassa johdossa, tosin lahjotun tuomarin turvin. Mutta toisella puoliajalla Bach alkaa pelata tosissaan, etenee häikäilemättä ja tykittää Goldberg-muunnelmansa vasempaan ylänurkkaan. Tilanne on tasan, Mozart yrittää kömpelösti vastata, mutta 15 min ennen loppua Bach siirtyy johtoon ansaitusta rankkarista. Viimeisellä minuutilla Bach saa pallon omalla musiikillisella pelialueella, harhauttaa suvereenisti kaikki muut ja iskee die kunst der fugen nuoteista kasatun musiikillisen platonisen pallonsa Panenka-tyyliin keskeltä sisään veskarina toimineen Mozartin heittäytyessä typerästi pois pallon tieltä.
 
Siis selvä 3-1 voitto Bachille. Toisin sanoen Bach on kolme kertaa parempaa kuin Moskart.
 
"Eihän musiikki tietenkään missään platonisessa ideoiden maailmassa voi eksistoidakkaan" Sir Roger Penrosen mukaan platonisella ideoiden maailmalla on todellinen eksistenssi. Minusta on selvää että musiikilla on siellä todellinen eksistenssi. Fysiikan Nobel-voittaja Brian Josephsonin mukaan musiikin ei voida katsoa olevan vahvempien selviämisen kehittämä evoluution tuote. Siitähän on todisteita: säveltäjät ovat surkimuksia ja kuolevat köyhinä. Tosin Bach tykkäsi vissiin köyrimisestä koska hänellä oli monta lasta. Sen sijaan en tiedä oliko Mozartilla lapsia. Musiikki koostuu nähdäkseni mielessä pyörivistä platonisista ideoista joita säveltäjä koittaa tallentaa atomeista koostuvalle nuottipaperille josta muusikot koittavat tuottaa ääniä ts. fysikaalisia värähtelyjä ilmassa.
 
"Ja mijardilla pisteellä satuilija jeesukset." Tonkin voi kiistää. Esim. Johanneksen evankeliumi on kaunista tekstiä, joten pystyikö Mozart koskaan vastaavaan taiteelliseen kauneuteen? Tai entä Nag Hammadin kokoelmaan kuuluva Totuuden evankeliumi? Pystyikö Mozart koskaan vastaavaan taiteelliseen kauneuteen? Tai entä Nag Hammadin kokoelmaan kuuluva "Ukkonen:Täydellinen mieli"?

 
sitähän voi kiistää mitä vain mutta kun puhun omasta kaikkki nämä käsitellyt asiat käsittävästä kokemuksesta jota sinulla ei mozartista ja sen suurimmille inimillisen hengen koirkeimmille huipuille kohoavasta ja sielun syvimpiin sopukoihin yltävästä kauneudesta ja tunnehehkusta ei ole, jonka rinnalla mitkään lapselliset uskonnolliset ideologiat eivät ole yhtään mitään kuin korkeintaan lasten satuhetkiä vain, kykenen siksi arvioimaan kulloisenkin artefaktin todellisen ja korkeimman metafyysisen merkityksen. Mozart on itse jumaluus jota ei voi kokea muusta kuin hänen kauttaan.olen itse sen nuorena kuulokkeilla kuunnellen kokenut yliluonnollisessa psykofyysisessä valon ja rakkauden atmosfäärin täyttämässä eksraattisessa täyttymyksellisessä tilassa poissa tästä maailmasta oman minuuden ollessa poissa pelistä tiedoitsemisen puhtaana subjektina eksistoiden kun bee ja schubert ovat olleet toiseksi parhaat ja haydninkin voitti bachin mm.luomisoratoriollaan karajan puikoissa.
 
Vaikka neron tietotapa on oleellisesti havaitseva ei sen objektia muodosta kuitenkaan erityisoliot vaan niissä itsensä ilmaisevat olatoninideat mutta kun musiikki ei muiden taiteiden tavoin esitä platoninideoita vaan välittömästi itse tahtoa se ei voi eksistoida ideoiden maailmassa sanoo suuri schipenhauer.
 
Mozartin suuruus ei tosin säveltäjänä ole mikään ihme kun ajattelee miten valtavan kehityskaaren tulosta hänen kypsimmät teoksensa on kun vertaa niitä hänen varhaisimpiin teoksiinsa joka on ihmiskunnan historiassa ainutlaatuinen taiteellinen kasvu ja kehitystarina lapsen asteelta aikuisuuteen jossa tapahtuu valtaisa sisällöllinen kasvu vaikka mozart jo lapsena voittaa aikalaisensa mekaanisen sävellystavan melodisen ja modulatorisen keksintänsä ansiosta.
 
Bachin musiikki on homeista ja pölyttynyttä mozartin tuoreeseen luomisvoimaan ja innovatiivisuuteen verrattuna jota eivät skokastisen polyfonian kahleet pidättele kohotessaan vertaansa vailla olevaan jumalallisuuteen.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
09.10.2017 17:34:31 (muokattu 09.10.2017 17:36:13)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

ei mittää
 
PVC
09.10.2017 17:35:17 (muokattu 09.10.2017 17:40:10)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Oo H-mäti.
 
Bachin musiikki on platonisesti ajatonta ja muuttumatonta joten se ei voi olla homeista ja pölyttynyttä. mozartin tuore luomisvoima ja innovatiivisuus viittaavat hänen tuotantonsa alttiuteen muutokseen ja kulumiseen. Joten Bach on platonista ja ikuisesti tuoretta. Sen sijaan Moxart on ajan hampaan nakerrukselle altista, homeista ja pölyttynyttä hapatusta.
 
Toteat itse että Mozartin "ihmiskunnan historiassa ainutlaatuinen taiteellinen kasvu ja kehitystarina lapsen asteelta aikuisuuteen" on ajallinen ilmiö eli Mozart on ajallista hapatusta. Sitä vastoin Bach on kiistatta platonista eli aika-avaruuden ulkopuolelta peräisin olevaa ikuisesti totta taide pläjäystä.
 
megatherium
09.10.2017 19:42:26 (muokattu 09.10.2017 20:23:11)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: Oo H-mäti.
 
Bachin musiikki on platonisesti ajatonta ja muuttumatonta joten se ei voi olla homeista ja pölyttynyttä. mozartin tuore luomisvoima ja innovatiivisuus viittaavat hänen tuotantonsa alttiuteen muutokseen ja kulumiseen. Joten Bach on platonista ja ikuisesti tuoretta. Sen sijaan Moxart on ajan hampaan nakerrukselle altista, homeista ja pölyttynyttä hapatusta.

 
Gouldkin on todennut että jokainen taiteilija on muutoksen tilassa sillä muuten hän ei olisi taiteilija. Tunnethan myös sanonnan kukaan ei ole seppä syntyessään.
 
Mozart vain lienee vähiten ajan hampaan kuluttama säveltäjä haydninkin ohella aikalaisistaan joista monet ovat varsin nimettömiäkin meidän aikanamme vaikka olisivat olleet hyvin suosittuja vielä omana aikanaan esmes martin y soler mm. Figaronkin suosiossa voittaneella oopperalla una cosa rara jonka finaalikuoron melodiaa mozart lainaa don giovanninsa finaalin pöytäkohtauksessa jossa puhallinorkesteri soittaa ajan muodikkaita sävelmiä joiden joukossa mm figaron prahalaiset villiinnyttänytnonpiu andrai farfallone amoroso ja ennen sitä leporello toteaa bravi cosa rara, ja pesseet suosiossa jopa itsensä mozartinkin jolla oli muuten kaksi aikuisikään kasvanutta lasta josta toisesta taisi tulla säveltäjäkin.
 
Myös toisesta mozartin lapsesta mozartin isä leopold uumoili muusikkoa päätellen siitä kuinka kauniisti hän asetti kätensä koskettimistolle mutta sitten hän osoittautuikin aivan lahjattomaksi.
 
Herttinen sentään, eihän nyt kukaan taiteilija voi olla täysin valmis ja oppinut mestari ja nupustaan täyteen kukkaansa puhjennut kypsä taiteilija jo heti uransa alkutaipaleella kun vielä vasta opettelee säveltämisen ja soittamisen alkeitakin. Mahdotonta tai sitten hän jää varsin vaatimattomaksi taidoiltaan ja syvyysperspektiiviltä jos ei kykene kehittymään ja valloittamaan uusia sielullisia alueita teoksissaan kypsymisprosessinsa myötä taiteilijana ja ihmisenä. Haydninkin oli suurimmillaan säveltäjänä vasta liki seitsemänkymppisenä luomisoratorionsa aikaan ja viimeisissä lontoon sinfonioissaan ja kvartetoissaan.
 
Bachhan oli varsin myöhään kypsynyt säveltäjä mozartiin verrattuna kun vielä kaksikymppisenäkin kamppaili fuugamuodon ja fuugatekniikan haasteiden parissa kömpelöillä fuugasommitelmillaan jossa hän toistaa temaattista perusväittämäänsä loputtoman tautologisesti ja alkeellisen sekvenssimäisinä editoijan punakynää kaivaten harmonisessa pöhöttyneisyydessään jota vastaan nuoren bachin oli kamppailtava sanoo gould.
 
Vaikka bach saattoi omaksua fuugatekniikan helpommin kuin muut se ei ole taito joka opitaan yhdessä yössä eikä siis bachkaan heti oppinut vaan hänen oli sinnikkäästi harjoiteltava kontrapunktia. Mozartin edustaman valistuksen ja Järjen aikakautena fuuga vaikuttaa lähinnä järjettömältä menneen aikakauden barokin jäänteenä. bach on museoitunutta polyfoniaa ilman tuoreutta ja valovoimaisuutta barokkiarkkitehtuurin jäykkiin muotoihin kangistuneena homeen ja pölyn peitossa.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
09.10.2017 20:37:04 (muokattu 09.10.2017 21:00:49)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

"bach on museoitunutta polyfoniaa ilman tuoreutta ja valovoimaisuutta barokkiarkkitehtuurin jäykkiin muotoihin kangistuneena homeen ja pölyn peitossa." Päinvastoin. Fysiikan mukaan on vain yksi todellinen maailmankaikkeus, ja se on kvanttimaailma superpositio tilassa jossa elävä on kuollutta ja kuollut elävää. Katson että kvanttimaailma ja platoninen maailma ovat yhtä. Siellä Bach on tottakai kuningas ja Mozart kelpaa korkeintaan palvelijaksi
 
Filosofi Karl Popperin mukaan on kolme maailmaa: fysikaalinen, henkinen ja hengentuotteiden maailma, joka ei ole platoninen maailma.
Mutta Popperin mallissa on se vika että ikuiset asiat kuten matematiikka eivät kuulu minnekään. Sen sijaan Penrosen malli koostuu fysikaalisesta, henkisestä ja platonisesta maailmasta, jonne kuuluvat ikuiset asiat kuten matematiikka.
 
Minusta on selvää että Mozartin tekeleet kuuluvat Popperin tilapäiseen hengentuotteiden maailmaan, joka katoaisi jos maailmankaikkeus sattuisi katoamaan tai ihmiskunta kuolisi sukupuuttoon. Sen sijaan Bach kuuluu Penrosen mallin mukaiseen platoniseen, ikuiseen maailmaan joka ei koskaan katoa. Bachin tuotanto on siis luonteeltaan platonista, ja Bach on toiminut pelkkänä meediona kanavoidessaan tukun mestariteoksia platonisesta maailmasta tähän likaviemäriin. Schnittke koki samoin: hän koki olevansa pelkkä tulkki, joka kanavoi sävellyksiä jostain toisesta maailmasta nuottipaperille.
 
megatherium
09.10.2017 22:08:51 (muokattu 10.10.2017 05:54:00)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: "bach on museoitunutta polyfoniaa ilman tuoreutta ja valovoimaisuutta barokkiarkkitehtuurin jäykkiin muotoihin kangistuneena homeen ja pölyn peitossa." Päinvastoin. Fysiikan mukaan on vain yksi todellinen maailmankaikkeus, ja se on kvanttimaailma superpositio tilassa jossa elävä on kuollutta ja kuollut elävää. Katson että kvanttimaailma ja platoninen maailma ovat yhtä. Siellä Bach on tottakai kuningas ja Mozart kelpaa korkeintaan palvelijaksi
 
Filosofi Karl Popperin mukaan on kolme maailmaa: fysikaalinen, henkinen ja hengentuotteiden maailma, joka ei ole platoninen maailma.
Mutta Popperin mallissa on se vika että ikuiset asiat kuten matematiikka eivät kuulu minnekään. Sen sijaan Penrosen malli koostuu fysikaalisesta, henkisestä ja platonisesta maailmasta, jonne kuuluvat ikuiset asiat kuten matematiikka.
 
Minusta on selvää että Mozartin tekeleet kuuluvat Popperin tilapäiseen hengentuotteiden maailmaan, joka katoaisi jos maailmankaikkeus sattuisi katoamaan tai ihmiskunta kuolisi sukupuuttoon. Sen sijaan Bach kuuluu Penrosen mallin mukaiseen platoniseen, ikuiseen maailmaan joka ei koskaan katoa. Bachin tuotanto on siis luonteeltaan platonista, ja Bach on toiminut pelkkänä meediona kanavoidessaan tukun mestariteoksia platonisesta maailmasta tähän likaviemäriin. Schnittke koki samoin: hän koki olevansa pelkkä tulkki, joka kanavoi sävellyksiä jostain toisesta maailmasta nuottipaperille.

 
itsehän vieroksuit metafysiikkaa mutta nyt kuitenkin tunnustat jo platoninkin metafysiikan keskeisen osan ideaopin oikeaksi mutta sovellat sitä musiikkiin joka on väärin.
 
Esittelemissäsi filosofisissa malleissa ja järjestelmissä on kyllä niin paljon puppua kuin olla saattaa sillä eiväthän nuo perustu millään tavalla objektiiviseen todellisuuteen ollessaan korkeintaan puhtaasti objektiivisen maailmaan verrattuna materialtaan erilaista mutta samassa aivotoiminnan muotissa valettua houreiden ja hallusinaation kanssa identtistä aivoilmiötä ja mielikuvitusta.
 
Matematiikka on pikemminkin vain matemaattisten käsitteiden avulla operoiva apriorinen tiede aritmetiikan, foronomian, logiikan, geometrian ja analyysin tavoin edustaessaan ratkaisuillaan oman älymme muotoja, koskematta empiiristä sisällystä tahtoa joka on olion olemus sinänsä, kuuluessaan a priori määriteltävinä yksinomaan ilmiöön ja pelkkään mielteeseen läpinäkyvyyttä samentamatta sillä on mahdoton ajatella että jokin voisi olla toisin ratkaisujen ollessa ymmärrettäviä kun taas kaikki mikä olioissa on tahtoa tiedoitaan vain empiirisesti.
 
Minulla on sentään syvää ja objektiivista tietoa sekä mozartista että bachista ja kykenen sen perusteella arvioimaan erehtymättä säveltäjien väliset todelliset voimasuhteet mozartin eduksi riippumatta sinun vajavaisista käisityksistäsi mozartista joka saa suhteen vääristymään jokaisra tahdon kiihotusta seuraavan tiedon väärennöksen tavoin.
 
Mozart representoi musiikkina välittömästi itse tahtoa minkä vuoksi se vaikuttaa välittömästi tunteisiin, intohimoihin, affekteihin ja tahtoon kohottaen ja muuttaen niitä joutuisasti toiseen vireeseen kun muut taiteet esittävät vain tahdon esineellistymisasteita siis ideoita.
 
Mozart joka edustaa suoraan ja välittömästi rakkauden atmosfääriä ei ole mikään erityisoliossa kuten käyttöesineessä itsensä ilmaiseva tuolin, pöydän tai jonkun muun käsitteen esmes vaikka totuuden idea vaan maailman syvimmän olemuksen sekä tahdon tyydytyksen eträ tuskan uskollinen kuva, siis ilmaisten korkeimpia totuuksia jotka vain äärettömän harvat epänomaalit ihmiset ovat kyenneet teoksissaan ilmaisemaan.
 
Tietenkin tämä on vain musiikin metafyysisen olemuksen yleinen teoria ilmaisematta esmes mozartin musiikin kokonaisvaltaista täysin tajunnan tilan toiseksi tietoisuuden tilaksi muuttavaa oman minuutemmekin ulos tunkevaa musertavaa emotionaalista psykofyysistä vaikutusta
 
Jotenkin aivan älytöntä tuo sinun poikkiteloin asettumisesi mozartia kohtaan joka millä kriteereillä ja mittapuilla tahansa mitattuna ja arvioituna on kuitenkin eurooppalaisen kulttuurihistorian suurimpia luovia henkiä tällaisten solerien, kozeluchien gyrowetzien wranitskyjen ym keskinkertaisuuksien rinnalla joista mozart tekee pilaa ein musikalicher spassissa, mozartin ja haydninkin imaginaarinen vastakohta jta suuret ajatukset itsepintaisesti karttavat.
 
Ja heissä mitättömyyksissäkö ei sinusta ole mitään moitittavaa? Tökerössä säveltämisessä joista esimerkkinä mozart otti mukaan teokseensa sävellysoppilaansa attwoodin kömpelön fuugayritelmän. Siis kunniaan moinen töhertely.mutta mozart tuo suuri musiikin nero pannaan? Olihan hän liian suuri nero sinun ymmärryksellesi. Platon ideat käsitetään järjellä ja ymmärryksellä mutta mozartin musiikki sydämellä sielulla ja rakkaudella. Totta kai myös älyllä ja aivoilla . Mozart sanoi itse että ei suuri ymmärrys tai mielikuvitus yksin tai yhdessäkään riitä luomaan neroa. Rakkaus on neron sielu.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
10.10.2017 10:36:20 (muokattu 10.10.2017 11:00:15)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

"eiväthän nuo perustu millään tavalla objektiiviseen todellisuuteen ollessaan korkeintaan puhtaasti objektiivisen maailmaan verrattuna materialtaan erilaista mutta samassa aivotoiminnan muotissa valettua houreiden ja hallusinaation kanssa identtistä aivoilmiötä ja mielikuvitusta"
 
Miksei Penrosen malli perustuisi objektiiviseen todellisuuteen? Siinä on fysikaalinen maailma (johon kuuluu musiikki ilmamolekyylien aaltoliikkeenä ja nuottipapereina sekä levyinä), triljooniin subjekteihin jakautunut subjektiivinen maailma sekä platoninen maailma. Joista viime mainittu on se objektiivinen todellisuus jonka olemuksen voimme tavoittaa vain filosofisin, matemaattisin tai kvanttimekaanisin keinoin.
 
Toisin kuin väität, objektiivista tietoa sekä mozartista että bachista sinulla ei ole koska kaikki objektiivinen tieto koostuu ikuisista, muuttumattomista platonisista ideoista jotka kuuluvat platoniseen objektiiviseen maailmaan. Sinulla on kyllä muuttuvaa subjektiivista tietoa, mutta se kuuluu omaan sisäiseen subjektiiviseen maailmaasi.
 
William Blake kuvailee maailmojen eroa seuraavasti: "Tämä mielikuvituksen maailma on loppumaton ja ikuinen, kun taas lisääntyvä eli elollinen maailma on päättyvä ja ajallinen. Tuossa ikuisessa maailmassa ovat olemassa kaiken sen pysyvät tosiolemukset, minkä näemme luonnon elollisesta peilistä heijastuvan".
 
megatherium
10.10.2017 19:39:51 (muokattu 10.10.2017 21:06:46)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: "eiväthän nuo perustu millään tavalla objektiiviseen todellisuuteen ollessaan korkeintaan puhtaasti objektiivisen maailmaan verrattuna materialtaan erilaista mutta samassa aivotoiminnan muotissa valettua houreiden ja hallusinaation kanssa identtistä aivoilmiötä ja mielikuvitusta"
 
Miksei Penrosen malli perustuisi objektiiviseen todellisuuteen? Siinä on fysikaalinen maailma (johon kuuluu musiikki ilmamolekyylien aaltoliikkeenä ja nuottipapereina sekä levyinä), triljooniin subjekteihin jakautunut subjektiivinen maailma sekä platoninen maailma. Joista viime mainittu on se objektiivinen todellisuus jonka olemuksen voimme tavoittaa vain filosofisin, matemaattisin tai kvanttimekaanisin keinoin.
 
Toisin kuin väität, objektiivista tietoa sekä mozartista että bachista sinulla ei ole koska kaikki objektiivinen tieto koostuu ikuisista, muuttumattomista platonisista ideoista jotka kuuluvat platoniseen objektiiviseen maailmaan. Sinulla on kyllä muuttuvaa subjektiivista tietoa, mutta se kuuluu omaan sisäiseen subjektiiviseen maailmaasi.
 
William Blake kuvailee maailmojen eroa seuraavasti: "Tämä mielikuvituksen maailma on loppumaton ja ikuinen, kun taas lisääntyvä eli elollinen maailma on päättyvä ja ajallinen. Tuossa ikuisessa maailmassa ovat olemassa kaiken sen pysyvät tosiolemukset, minkä näemme luonnon elollisesta peilistä heijastuvan".

 
Viljelet räikeitä käsitesekaannuksia sillä platonista ideamaailmaa ei millään muotoa voida mieltää objektiiviseksi maailmaksi jonka kykenemme aistein havaitsemaan ollessaan pelkkä mielle tiedoitsevan subjektin tajunnassa, ei realismin eikä idealismin mukaan, vaan se on puhtaasti spekulatiivinen ja teoreettinen ideoiden iätön ja ajaton maailma jota ei voida platoniin itsensä mukaan havaita aistein vaan saavuttaa syvällisen sanontatavan mukaan uppoutumalla objektiin jolloin oman minuuden menettämisen kautta tiedoitsevasta tulee tiedoitsemisen puhdas subjekti ja erityisolioissa itsensä ilmaisevien platoniinideoiden objektiivinen olemus avautuu puhtaasti objektiiviseksi tulleelle neron älylle, sen havaintokyvylle ilmiömaailman ja tahdonkiikkeiden väikkyessä neron objektiivisessa havainnossa kontemplaation esineenä, jolloin mozartin musiikin objektivoidut tahdonliikkeet heijastuvat puhtaan mielteen alueelle älyn tunkiessa tahtomisen ulos tajunnasta ollessamme kauttaaltaan puhtaasti tiedoitsevia älyn mukaisia tahdonliikutuksen vastineita kiihdyttäen tahdon tyydytyksen ja tuskan kuvana ilmenevän musiikin syvimpänä olemuksena.
 
Edellä olevien filosofisten poseerailujen jälkeen saisiko olla vähä kevennystä jurkkaa ja alatyyliä :Mutta siis joo hei puppuahan toi ideamaailma tietenkin on mutta ajatellen sen ajan ihmisen käsityskykyä en kyllä yhtään ihmettele. Ideamaailma ei siis tietenkään ole yhtään enempää olemassa kuin minkään uskonnon paratiisikaan. Se on semmosta puhetta vaan sano se yrjökin tuntemattomassa.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
10.10.2017 21:35:35
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: Viljelet räikeitä käsitesekaannuksia sillä platonista ideamaailmaa ei millään muotoa voida mieltää objektiiviseksi maailmaksi jonka kykenemme aistein havaitsemaan ollessaan pelkkä mielle tiedoitsevan subjektin tajunnassa, ei realismin eikä idealismin mukaan, vaan se on puhtaasti spekulatiivinen ja teoreettinen ideoiden iätön ja ajaton maailma jota ei voida platoniin itsensä mukaan havaita aistein vaan saavuttaa syvällisen sanontatavan mukaan uppoutumalla objektiin jolloin oman minuuden menettämisen kautta tiedoitsevasta tulee tiedoitsemisen puhdas subjekti ja erityisolioissa itsensä ilmaisevien platoniinideoiden objektiivinen olemus avautuu puhtaasti objektiiviseksi tulleelle neron älylle, sen havaintokyvylle ilmiömaailman ja tahdonkiikkeiden väikkyessä neron objektiivisessa havainnossa kontemplaation esineenä, jolloin mozartin musiikin objektivoidut tahdonliikkeet heijastuvat puhtaan mielteen alueelle älyn tunkiessa tahtomisen ulos tajunnasta ollessamme kauttaaltaan puhtaasti tiedoitsevia älyn mukaisia tahdonliikutuksen vastineita kiihdyttäen tahdon tyydytyksen ja tuskan kuvana ilmenevän musiikin syvimpänä olemuksena.
 
Edellä olevien filosofisten poseerailujen jälkeen saisiko olla vähä kevennystä jurkkaa ja alatyyliä :Mutta siis joo hei puppuahan toi ideamaailma tietenkin on mutta ajatellen sen ajan ihmisen käsityskykyä en kyllä yhtään ihmettele. Ideamaailma ei siis tietenkään ole yhtään enempää olemassa kuin minkään uskonnon paratiisikaan. Se on semmosta puhetta vaan sano se yrjökin tuntemattomassa.

 
Oo h-mäti. Käsitesekaannusta ei ole
 
megatherium
10.10.2017 22:08:10 (muokattu 12.10.2017 15:05:47)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: Oo h-mäti. Käsitesekaannusta ei ole
 
Juurihan osoitin kuinka sekoitit käsitteitä tavalla jossa ei ole mitään mieltä. Tässä saattaa aavistaa jo loogisen empirismin tai uuspositivismin mielekkyysteesin esittämän kritiikin kaikkea metafysiikkaa kohtaan jota platonkin ideaopillaan edustaa.
 
Platoninen ideamaailma ja objektiivinen (mielteen) maailma, jolla on olemassaolonsa vain subjektin tajunnassa edellytyksenään tajunta sekä sen mieltämisen so havainnonmuodot, aika ja paikka, jotka ovat subjektista lähtöisin, eroavat toisistaan kuin yö ja päivä eikä niitä voi käyttää yhdessä ajatuksen sekaantumatta ja hämärtymättä.
 
Ei vain käsitteellisesti ideatasolla vaan myös ajallisesti sillä berkeleyn varsinaisen mutta yksinkertaisen subjektiivisen idealismin, saksalaisen transsendentaalisen idealismin ja platoninkin "objektiivisen" idealismin ajallinen välimatka on huomattavan suuri ja platoninen ideaoppi on tavallaan paitsi anakronismia myös ajatuksena absurdi varsinaiselle idealismille sillä idealismin perusväittämiin kuuluu: kaikki mistä meillä on tietoa on tajuntamme sisäpuolella eikä sen ulkopuolella olevasta voi olla mitään välitöntä varmuutta kun ideaoppi on tajunnan ulkopuolella oleva mielteestä riippumaton ideoiden maailma.
 
Mozartin ja bachin musiikki on jo luonteeltaan objektiivista mutta mozartin musiikin sisimmän ja syvimmän puhtaasti objektiivisen olemuksen käsittäminen edellyttää tiedoitsevan subjektin älyn ja sen tiedon tulemista puhtaasti objektiiviseksi tiedoitsemisen puhtaan subjektin tajunnassa tahdon tultua tungetuksi ulos tajunnasta.
 
Äly tulee helpommin puhtaasti objektiiviseksi keskittyessään kaikella energiallaan vieraaseen ulkomaailmaan tahdon asioiden ja surkeuden sijaan joita se pääsee helpommin pakenemaan epäsuotuisissa persoonallisissa olosuhteissa etsiessään viihdytystä ulkomaailmasta puhtaasti objektiivisella harrastuksella.
 
Kun antiikin ajoista asti oli koeteltu voimia objektiivisessa filosofoinnissa ( maailma on olemassa sellaisena kuin sen tiedoitsemme myös riippumatta tästä tiedoitsemisesta, ts. objekti ilman subjektia, jota subjektiivisessa filosofoinnissa mahdoton ajatellakaan, maailma on ainetta aineen ollessa yksin illman ehtoja olemassa oliona sinänsä) tajuttiin uudella ajalla, että filosofian ainoa oikea ja todellinen tukipiste on subjektiivinen, oma tajunta jonka perustotuuden vaatimalle harkinnan asteelle joskin vielä skeptillisen epäilyn muodossa sillä kaikkea oli epäiltävä pääsi ranskalainen rene descartes kuuluisalla lauseellaan cogito ergo sum, ajattelen siis olen.
 
Viime yönä palautin mieliin mozartin idomeneo oopperan kuoroja jota hildesheimer pitää ylittämättömänä lajityyppinsä edustajana vaikuttavaa lukuisten dramaatttisten sekä lyyristen kuorokohtausten ja numeroiden arsenaalia myöten corriamo fuggiamo tai nettuno sonorio etc. Yhdessäkään toisessa oopperassa mozart ei säveltänyt yhtä paljon kuorolle kuin juuri idomeneossa jonka kuorokohtauksista yöllä lumoutuneena ja ylevöityneenä nautin.
 
Joissakin idomeneon aarioissa on myös mukana kuoro-osuus kuten jos muistiin on luottamista nimihenkilön toisessa pizzicatosäestyksellisessä aariassa kauniine puhallinväreineen joita sisältyy myös idomeneon viimeiseen aariaan ennen teoksen päättävää lyhyttä mutta ytimekästä joutuisaa loppukuoroa vaikka jostakin syystä esmes Levine on jättänyt aarian pois levytyksestään parin muun hienon numeron lisäksi jotka saattavat olla hieman keskeisen juonen ulkopuolella kuten basilion ja marzellinan aariat figarossa. Löytyyhän idomeneosta huippudramaattisia sopraano aarioitakin ja upeita resitativo accompagnatoja. Alkusoitto ei kuulu mozartin parhaimpiin mutta on silti merkittävä.
 
Mozart voittaa bachin sadalla pisteellä ja jeesukset miljardilla pinnalla kunnian ja omantunnon kautta
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
12.10.2017 08:14:11 (muokattu 12.10.2017 09:34:21)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: Juurihan osoitin kuinka sekoitit käsitteitä tavalla jossa ei ole mitään mieltä. Tässä saattaa aavistaa jo loogisen empirismin tai uuspositivismin mielekkyysteesin esittämän kritiikin kaikkea metafysiikkaa kohtaan jota platonkin ideaopillaan edustaa.
 
Platoninen ideamaailma ja objektiivinen (mielteen) maailma, jolla on olemassaolonsa vain subjektin tajunnassa edellytyksenään tajunta sekä sen mieltämisen so havainnonmuodot, aika ja paikka, jotka ovat subjektista lähtöisin, eroavat toisistaan kuin yö ja päivä eikä niitä voi käyttää yhdessä ajatuksen sekaantumatta ja hämärtymättä.
 
Ei vain käsitteellisesti ideatasolla vaan myös ajallisesti sillä berkeleyn varsinaisen mutta yksinkertaisen subjektiivisen idealismin, saksalaisen transsendentaalisen idealismin ja platoninkin "objektiivisen" idealismin ajallinen välimatka on huomattavan suuri ja platoninen ideaoppi on tavallaan paitsi anakronismia myös ajatuksena absurdi varsinaiselle idealismille sillä idealismin perusväittämiin kuuluu: kaikki mistä meillä on tietoa on tajuntamme sisäpuolella eikä sen ulkopuolella olevasta voi olla mitään välitöntä varmuutta kun ideaoppi on tajunnan ulkopuolella oleva mielteestä riippumaton ideoiden maailma.
 
Mozartin ja bachin musiikki on jo luonteeltaan objektiivista mutta mozartin musiikin sisimmän ja syvimmän puhtaasti objektiivisen olemuksen käsittäminen edellyttää tiedoitsevan subjektin älyn ja sen tiedon tulemista puhtaasti objektiiviseksi tiedoitsemisen puhtaan subjektin tajunnassa tahdon tultua tungetuksi ulos tajunnasta.
 
Äly tulee helpommin puhtaasti objektiiviseksi keskittyessään kaikella energiallaan vieraaseen ulkomaailmaan tahdon asioiden ja surkeuden sijaan joita se pääsee helpommin pakenemaan epäsuotuisissa persoonallisissa olosuhteissa etsiessään viihdytystä ulkomaailmasta puhtaasti objektiivisella harrastuksella.
 
Kun antiikin ajoista asti oli koeteltu voimia objektiivisessa filosofoinnissa ( maailma on olemassa sellaisena kuin sen tiedoitsemme myös riippumatta tästä tiedoitsemisesta, ts. objekti ilman subjektia, jota subjektiivisessa filosofoinnissa mahdoton ajatellakaan, maailma on ainetta aineen ollessa yksin illman ehtoja olemassa oliona sinänsä) tajuttiin uudella ajalla, että filosofian ainoa oikea ja todellinen tukipiste on subjektiivinen, oma tajunta jonka perustotuuden vaatimalle harkinnan asteelle joskin vielä skeptillisen epäilyn muodossa sillä kaikkea oli epäiltävä pääsi ranskalainen rene descartes kuuluisalla lauseellaan cogito ergo sum, ajattelen siis olen.
 
Viime yönä palautin mieliin mozartin idomeneo oopperan kuoroja jota hildesheimer pitää ylittämättömänä lajityyppinsä edustajana vaikuttavaa lukuisten dramaatttisten sekä lyyristen kuorokohtausten ja numeroiden arsenaalia myöten corriamo fuggiamo tai nettuno sonorio etc. Yhdessäkään toisessa oopperassa mozart ei säveltänyt yhtä paljon kuorolle kuin juuri idomeneossa jonka kuorokohtauksista yöllä lumoutuneena ja ylevöityneenä nautin.
 
Joissakin idomeneon aarioissa on myös mukana kuoro-osuus kuten jos muistiin on luottamista nimihenkilön toisessa pizzicatosäestyksellisessä aariassa kauniine puhallinväreineen joita sisältyy myös idomeneon viimeiseen aariaan ennen teoksen päättävää lyhyttä mutta ytimekästä joutuisaa loppukuoroa vaikka jostakin syystä esmes Levine on jättänyt aarian pois levytyksestään parin muun hienon numeron lisäksi jotka saattavat olla hieman keskeisen juonen ulkopuolella kuten basilion ja marzellinan aariat figarossa. Löytyyhän idomeneosta huippudramaattisia sopraano aarioitakin ja upeita resitativo accompagnatoja. Alkusoitto ei kuulu mozartin parhaimpiin mutta on silti merkittävä.
 
Mozart voittaa bachin sadalla pisteellä ja jeesukset miljardilla pinnalla kunnian ja omantunnon kautta ollessaan objektiivinen totuus.

 
"idealismin perusväittämiin kuuluu: kaikki mistä meillä on tietoa on tajuntamme sisäpuolella eikä sen ulkopuolella olevasta voi olla mitään välitöntä varmuutta kun ideaoppi on tajunnan ulkopuolella oleva mielteestä riippumaton ideoiden maailma"
 
Mutta varmuus voi olla siitä että tajunnan ulkopuolella on jotain. Varmaankin siellä piilee mielteestä riippumaton ideoiden maailma. Tämän todistaa esimerkiksi kvanttimekaaninen lomittuminen, jonka on todettu tulevan maailmankaikkeuden ulkopuolelta, toisin sanoen sieltä objektiivisesta todellisuudesta eli ideoiden maailmasta. Varmuus on myös siitä, että ideat ovat muuttumattomia. Esimerkiksi ympyrän idea on ikuisesti sama. Sen kehän suhde halkaisijaan on ikuisesti pii.
 
Platoninen ideamaailma, objektiivinen maailma ja kvanttimaailma ovat käsittääkseni sama asia. Se on todellinen maailma, josta heijastuu häilyviä, ajassa muuttuvia varjoja luolamme seinämille. Näin ollen jopa Bachin musiikki lienee pelkkää häilyvää varjoa eräistä muuttumattomista ideoista.
 
Käsittääkseni Mozart ja hänen yhdentekevä maallinen kikattava pussy-grabbing musiikkinsa on eräänlainen romantisoitu, uraaniköyhdytitetty versio spirituaalisesti ylentävästä Bachista. Mozartin pöljän, Formanin elokuvassa dokumentoidun kikatus-kiinnostuksen kuulee esim. Yönkuningattaren aariassa jossa koloratuurisopraanon on pakko tyhmästi kikattaa. Myös Bach koetti turhaan tavoittaa musiikkinsa kautta kuolemattomia platonisia ideoita,
 
megatherium
12.10.2017 15:27:34 (muokattu 13.10.2017 17:54:23)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: "idealismin perusväittämiin kuuluu: kaikki mistä meillä on tietoa on tajuntamme sisäpuolella eikä sen ulkopuolella olevasta voi olla mitään välitöntä varmuutta kun ideaoppi on tajunnan ulkopuolella oleva mielteestä riippumaton ideoiden maailma"
 
Mutta varmuus voi olla siitä että tajunnan ulkopuolella on jotain. Varmaankin siellä piilee mielteestä riippumaton ideoiden maailma. Tämän todistaa esimerkiksi kvanttimekaaninen lomittuminen, jonka on todettu tulevan maailmankaikkeuden ulkopuolelta, toisin sanoen sieltä objektiivisesta todellisuudesta eli ideoiden maailmasta. Varmuus on myös siitä, että ideat ovat muuttumattomia. Esimerkiksi ympyrän idea on ikuisesti sama. Sen kehän suhde halkaisijaan on ikuisesti pii.
 
Platoninen ideamaailma, objektiivinen maailma ja kvanttimaailma ovat käsittääkseni sama asia. Se on todellinen maailma, josta heijastuu häilyviä, ajassa muuttuvia varjoja luolamme seinämille. Näin ollen jopa Bachin musiikki lienee pelkkää häilyvää varjoa eräistä muuttumattomista ideoista.
 
Käsittääkseni Mozart ja hänen yhdentekevä maallinen kikattava pussy-grabbing musiikkinsa on eräänlainen romantisoitu, uraaniköyhdytitetty versio spirituaalisesti ylentävästä Bachista. Mozartin pöljän, Formanin elokuvassa dokumentoidun kikatus-kiinnostuksen kuulee esim. Yönkuningattaren aariassa jossa koloratuurisopraanon on pakko tyhmästi kikattaa. Myös Bach koetti turhaan tavoittaa musiikkinsa kautta kuolemattomia platonisia ideoita,

 
Lukisit joskus teoreettista transsendentaalista idealistista filosofiaa niin tietäisit mikä se objektiivinen maailma on idealistisen tieto opillisen järjestelmän mukaan. Niin ehkä jotain muttemme tiedä vastaako se ja missä määrin niitä kuvia joita meillä tajunnan sisäpuolella siitä on koska tajunta on se ainut paikka jossa ne esiintyvät. Musiikki ei esitä muiden taiteiden tavoin ideoita vaan välittömästi itse tahtoa. Siksi se on taiteista mahtavin johon verrattuna ideamaailma on vain kalpea varjo sävelten voimasta ja vaikutuksesta sieluun
 
Objektiivinen maailma ei ole muuta kuin tuo subjektiivisesti tiedoittu mielteen maailma jonka todella kykenemme ajattelemaan ja joka esiintyy vain tietonamme kun sen sijaan tuntemattasi filosofiaa esitit varsin risririitaisesti että se olisi identtinen platonisen ideamaailman kanssa josta minulla ei voisi olla mitään objektiivista tietoa. Outoa tosiaan että kuinka vastakohtaiset ilmiöt olisivatkin identtisiä keskenään . Lintu olisi kala tms pöljää.
 
Empiirisille tieteille sopii ilman muuta olettaa objektiivinen maailma sinänsä olevaksi mutta ei filosofialle jonka tulee pitäytyä ensimmäiseen ja annettuun . Filosofia on oleellisesti tajunnan tosiseikkojen filosofiaa .
 
Objektiivisella maailmalla ja objektiivisella olemassaololla ei ole mitään tekemistä puhtaasti fiktiiviseen, kuvitteellisen ja spekulatiivisen platonin ideamaailman kanssa kun se objektiivinen maailma on subjektin tajunnassa oleva mielteen maailma ts maailma mielteenä kaikkine olemassaolevine, tunnistettavine ja havaittavine objekteineen jotka tyydyttävät käytännöllistä tarvetta lukuunottamatta platonin ideoita joita ei voida aistein havaita eivätkä ne ole objektiivista todellisuutta sen enempää kuin kvanttimekaniiikka olisi ideana ilmenevä kontemplaation objekti neron objektiivisessa havainnossa kuin enintään pelkkä mielle subjektin älyssä jonka tieto pysyy subjektiivisena tulematta objektiiviseksi vaikka se kuuluu objektiiviseen maailmaan ollessaan tämän havainnon subjektiivinen maailma ja ilmiötä subjektin tajunnassa, koska ei voi olla mitään itsessään tai absoluuttisesti objektiivista koska objektiivisuudella idealismissa tarkoitamme aina sen mieltämistä ja mielletyksi tulemista erotuksena realismin objektiivisuudesta,objektiivisesta lähtökohdasta jossa maailma on ainetta ja aine on olio sinänsä joka taas on itse itsensä unohtavan subjektin filosofiaa jossa mennään suoraan aineeseen sivuuttamalla ensimmäinen ja annettu joka on välitön oma tajunta. Empiiristen tieteiden deluusio.
 
Bachin musiikki, uskonto ja platon ovat sonnalta haiseva homeinen ja mädäntynyt lantatunkio jossakin rertuperän likaviemärissä. Mozart suurine sinfonioineen on korkein jumaluus jonka voi tavoittaa vain hänen taiteensa kautta.
 
Bach on kikattava pelle joka ei osannut säveltää mitään kunnollista musiikkia, kikattavia fuugateemoja vain .. Ja vähät minä yön kuningattaren toisesta aariasta välitän kun se ei ajallisista syistä ole muutenkaan luomisvoimaisimman mozartin säveltämä eikä vie niin syvälle ekstaasiin kuten vaikka donna annan aaria ekasta näytöksestä don juanissa.
 
Muutoinhan nuo Dir grosse königin der nachtin koloratuurit ovat varsin nautittavia ja musiikillisesti mielekkäitä ja loogisia menemättä mauttomuuksiin asti oopperassa josta tuli wienissä mozartin suurin menestys jonka säveltämiseen hän vain vastenhakoisesti suostui schikanederin pyynnöstä..
 
Ekassa yön kuningattaren aariassa jota edeltää kolmen naisen vuoronperään lausutttu puhuttu repliikki : hän tulee, on vaikuttava orkesterin crescendona etenevä interludi ja lyhyt säestyksellinen resitatiivi sekä vähemmän kikatusta sisältävä aaria joka koostuu ekspressiivisemmästä hitaammasta ja vauhdikkaammasta päätösjaksosta koloratuureineen, voisi sanoa loppustrettasta jos kyse ei olisi saksalaisesta laulunäytelmästä vaikka musiikki kuten mozartille on tyypillistä sisältää myös italialaisen oopperan aineksia.
 
Räppi on alakulttuurista sekundaa rytmistä puhelaulua kun mozart edustaa korkeimoia korkeakulttuurisia ideaaleja ihmiskunnan historiassa.
 
Joku dementoituneiden mummojen playboy jeesus on yhdentekevä aasllla ratsastava mitättömyys joka ei saanut itse mitään aikaan puppugenerointia lukuunottamatta ja kaikki hänen imaginaariset taivas puheensa jotka ovat vain hänen suuhunsa pantuja muiden ideoita ovat silkkaa mielikuvitusta, satua ja soopaa.
 
Mitä enemmän lupaat sitä enemmän saat kannattajia pätee politiikassakin. Paitsi että mozart antaa enemmän vaikkka olisit missä uskontojen taivaissa fyysisesti tai sielullisesti joka taas ei ole idealistisen totuudenkaan mukaan edes mahdollista jo spinozan todetessa dualismin ja spiritualismin vääräksi keinoksi materialismia vastaan.
 
Tosin ei siihen mitään objektiivista mozartia tarvita että meidän melartinkin pesee sinfonioillaan raamatun kioskikirjana mennen tullen suveereenilla emotionaalisella ja älyllisellä voimallaan.
 
Täytyy myöntää että mozartin, ison been tai schubertin ainutlaatuisten yliluonnollisten kokemusten jälkeen paluu subjektiivisen maailman harhakuvitelmaan tuntui tunneköyhyydessään ja jo olemassaolevan esineellisen ulkomaailman tajunnan sisäisen tautologian sitä kopiovana filminä lattealta ja surkealta kohtalolta kuin paluulta likaviemäriin tuon hurmiollisen eskapismin jälkeen.
 
Vain harvat ihmiset ovat tietoisia siitä oman tilamme ylittävästä kauneuden maailmasta josta paluu subjektiivisesti tiedoittuun mielteen maailmaan tuntuu ankealta. Mitään kauneuden "maailmaa" kuten ei platonista ideoiden maailmaakaan tietenkään ole sellaisenaan sinällään olemassa sillä kyse on kuitenkin vain yksittäisen subjektin kokemuksesta kun tiedoitsevasta tulee tiedoitsemisen puhdas subjekti tahdon tultua tungetuksi ulos tajunnasta kokiessaan katharsiksen.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
13.10.2017 20:55:34 (muokattu 13.10.2017 20:58:59)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: Lukisit joskus teoreettista transsendentaalista idealistista filosofiaa niin tietäisit mikä se objektiivinen maailma on idealistisen tieto opillisen järjestelmän mukaan. Niin ehkä jotain muttemme tiedä vastaako se ja missä määrin niitä kuvia joita meillä tajunnan sisäpuolella siitä on koska tajunta on se ainut paikka jossa ne esiintyvät. Musiikki ei esitä muiden taiteiden tavoin ideoita vaan välittömästi itse tahtoa. Siksi se on taiteista mahtavin johon verrattuna ideamaailma on vain kalpea varjo sävelten voimasta ja vaikutuksesta sieluun
 
Objektiivinen maailma ei ole muuta kuin tuo subjektiivisesti tiedoittu mielteen maailma jonka todella kykenemme ajattelemaan ja joka esiintyy vain tietonamme kun sen sijaan tuntemattasi filosofiaa esitit varsin risririitaisesti että se olisi identtinen platonisen ideamaailman kanssa josta minulla ei voisi olla mitään objektiivista tietoa. Outoa tosiaan että kuinka vastakohtaiset ilmiöt olisivatkin identtisiä keskenään . Lintu olisi kala tms pöljää.
 
Empiirisille tieteille sopii ilman muuta olettaa objektiivinen maailma sinänsä olevaksi mutta ei filosofialle jonka tulee pitäytyä ensimmäiseen ja annettuun . Filosofia on oleellisesti tajunnan tosiseikkojen filosofiaa .
 
Objektiivisella maailmalla ja objektiivisella olemassaololla ei ole mitään tekemistä puhtaasti fiktiiviseen, kuvitteellisen ja spekulatiivisen platonin ideamaailman kanssa kun se objektiivinen maailma on subjektin tajunnassa oleva mielteen maailma ts maailma mielteenä kaikkine olemassaolevine, tunnistettavine ja havaittavine objekteineen jotka tyydyttävät käytännöllistä tarvetta lukuunottamatta platonin ideoita joita ei voida aistein havaita eivätkä ne ole objektiivista todellisuutta sen enempää kuin kvanttimekaniiikka olisi ideana ilmenevä kontemplaation objekti neron objektiivisessa havainnossa kuin enintään pelkkä mielle subjektin älyssä jonka tieto pysyy subjektiivisena tulematta objektiiviseksi vaikka se kuuluu objektiiviseen maailmaan ollessaan tämän havainnon subjektiivinen maailma ja ilmiötä subjektin tajunnassa, koska ei voi olla mitään itsessään tai absoluuttisesti objektiivista koska objektiivisuudella idealismissa tarkoitamme aina sen mieltämistä ja mielletyksi tulemista erotuksena realismin objektiivisuudesta,objektiivisesta lähtökohdasta jossa maailma on ainetta ja aine on olio sinänsä joka taas on itse itsensä unohtavan subjektin filosofiaa jossa mennään suoraan aineeseen sivuuttamalla ensimmäinen ja annettu joka on välitön oma tajunta. Empiiristen tieteiden deluusio.
 
Bachin musiikki, uskonto ja platon ovat sonnalta haiseva homeinen ja mädäntynyt lantatunkio jossakin rertuperän likaviemärissä. Mozart suurine sinfonioineen on korkein jumaluus jonka voi tavoittaa vain hänen taiteensa kautta.
 
Bach on kikattava pelle joka ei osannut säveltää mitään kunnollista musiikkia, kikattavia fuugateemoja vain .. Ja vähät minä yön kuningattaren toisesta aariasta välitän kun se ei ajallisista syistä ole muutenkaan luomisvoimaisimman mozartin säveltämä eikä vie niin syvälle ekstaasiin kuten vaikka donna annan aaria ekasta näytöksestä don juanissa.
 
Muutoinhan nuo Dir grosse königin der nachtin koloratuurit ovat varsin nautittavia ja musiikillisesti mielekkäitä ja loogisia menemättä mauttomuuksiin asti oopperassa josta tuli wienissä mozartin suurin menestys jonka säveltämiseen hän vain vastenhakoisesti suostui schikanederin pyynnöstä..
 
Ekassa yön kuningattaren aariassa jota edeltää kolmen naisen vuoronperään lausutttu puhuttu repliikki : hän tulee, on vaikuttava orkesterin crescendona etenevä interludi ja lyhyt säestyksellinen resitatiivi sekä vähemmän kikatusta sisältävä aaria joka koostuu ekspressiivisemmästä hitaammasta ja vauhdikkaammasta päätösjaksosta koloratuureineen, voisi sanoa loppustrettasta jos kyse ei olisi saksalaisesta laulunäytelmästä vaikka musiikki kuten mozartille on tyypillistä sisältää myös italialaisen oopperan aineksia.
 
Räppi on alakulttuurista sekundaa rytmistä puhelaulua kun mozart edustaa korkeimoia korkeakulttuurisia ideaaleja ihmiskunnan historiassa.
 
Joku dementoituneiden mummojen playboy jeesus on yhdentekevä aasllla ratsastava mitättömyys joka ei saanut itse mitään aikaan puppugenerointia lukuunottamatta ja kaikki hänen imaginaariset taivas puheensa jotka ovat vain hänen suuhunsa pantuja muiden ideoita ovat silkkaa mielikuvitusta, satua ja soopaa.
 
Mitä enemmän lupaat sitä enemmän saat kannattajia pätee politiikassakin. Paitsi että mozart antaa enemmän vaikkka olisit missä uskontojen taivaissa fyysisesti tai sielullisesti joka taas ei ole idealistisen totuudenkaan mukaan edes mahdollista jo spinozan todetessa dualismin ja spiritualismin vääräksi keinoksi materialismia vastaan.
 
Tosin ei siihen mitään objektiivista mozartia tarvita että meidän melartinkin pesee sinfonioillaan raamatun kioskikirjana mennen tullen suveereenilla emotionaalisella ja älyllisellä voimallaan.
 
Täytyy myöntää että mozartin, ison been tai schubertin ainutlaatuisten yliluonnollisten kokemusten jälkeen paluu subjektiivisen maailman harhakuvitelmaan tuntui tunneköyhyydessään ja jo olemassaolevan esineellisen ulkomaailman tajunnan sisäisen tautologian sitä kopiovana filminä lattealta ja surkealta kohtalolta kuin paluulta likaviemäriin tuon hurmiollisen eskapismin jälkeen.
 
Vain harvat ihmiset ovat tietoisia siitä oman tilamme ylittävästä kauneuden maailmasta josta paluu subjektiivisesti tiedoittuun mielteen maailmaan tuntuu ankealta. Mitään kauneuden "maailmaa" kuten ei platonista ideoiden maailmaakaan tietenkään ole sellaisenaan sinällään olemassa sillä kyse on kuitenkin vain yksittäisen subjektin kokemuksesta kun tiedoitsevasta tulee tiedoitsemisen puhdas subjekti tahdon tultua tungetuksi ulos tajunnasta kokiessaan katharsiksen.

 
"Objektiivinen maailma ei ole muuta kuin tuo subjektiivisesti tiedoittu mielteen maailma jonka todella kykenemme ajattelemaan ja joka esiintyy vain tietonamme"
 
Oo h-mäti. Kvanttimekaniikka on aina oikeassa ja sen mukaan kvanttimaailma on objektiivinen maailma, jota me emme kykene ajattelemaan ja joka esiintyy meille vain mysteerinä, Jos näin olekaan, kvanttimekaniikan pitäisi olla tuon tuostakin väärässä. Mutta se on ollut oikeassa melkein sata vuotta lukemattomissa kokeissa. Filosofian on oltava samaa mieltä.
 
Onko Elina Garancan Mozart-aaria levy mielestäsi tasokas?
 
megatherium
13.10.2017 21:34:30 (muokattu 13.10.2017 22:06:02)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: "Objektiivinen maailma ei ole muuta kuin tuo subjektiivisesti tiedoittu mielteen maailma jonka todella kykenemme ajattelemaan ja joka esiintyy vain tietonamme"
 
Oo h-mäti. Kvanttimekaniikka on aina oikeassa ja sen mukaan kvanttimaailma on objektiivinen maailma, jota me emme kykene ajattelemaan ja joka esiintyy meille vain mysteerinä, Jos näin olekaan, kvanttimekaniikan pitäisi olla tuon tuostakin väärässä. Mutta se on ollut oikeassa melkein sata vuotta lukemattomissa kokeissa. Filosofian on oltava samaa mieltä.
 
Onko Elina Garancan Mozart-aaria levy mielestäsi tasokas?

 
Jos kvanttimaailma kuuluu objektiiviseen maailmaan sen tulee olla subjektiivisesti tiedoittu mielteen maailma siten kuin sen tiedoitsemme vaikka se olisi sellaisena olemassa myös riippumatta tästä tiedoitsemisesta. Muuten väitteessäsi ei ole mitään järkeä eikä mieltä. Vähän kuin väittäisi että kyllä on sama kuin ei.
 
Ei se kvanttimaailma sen kvanttimekaniikan takia ole objektiivisesti olemassaoleva objektiivinen maailma vaan subjektin mielteenä koska ei voi olla mitään absoluutttisesti ja itsessään objektiivista tarkoittaessamme objektiivisuudella vain sen mielletyksi tulemista kun vain subjektin tajunnassa sillä on olemassaolonsa. Joskin materialismi luulee postuloivansa atomit ja kvarkit niin se tietämättään lisää siihen subjektin ja ajan, paikan ja syysuhteen jotka kuuluvat subjektin erityismääreisiin .
 
En osaa sanoa kun en ole sitä kuunnellut vielä. Tekisi mieli kuunnella viekä vaikka niitä idomeneon värikkäitä kuoronumeroita ym. Koska eivät ole tulleet aiemmin kuunneltuna yhtä tutuiksi kuin muut myöhäiset mozart oopperat. Jospa löytäisin sen ensimmäisen yön kuningattaren aariankin O zittre nicht. Dessayn esittämän ja jonkun muun bongasin joista orkesteristakin saa selvän. Legendoja en etsinyt . Kuunteke kreivi almavivan aaria count alamaviva. Siinä on jo aika hyvää ja suurta mozartia.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
13.10.2017 22:03:24 (muokattu 13.10.2017 22:16:12)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: Ei se kvanttimaailma sen kvanttimekaniikan takia ole objektiivisesti olemassaoleva objektiivinen maailma vaan subjektin mielteenä koska ei voi olla mitään absoluutttisesti ja itsessään objektiivista tarkoittaessamme objektiivisuudella vain sen mielletyksi tulemista kun vain subjektin tajunnassa sillä on olemassaolonsa. Joskin materialismi luulee postuloivansa atomit ja kvarkit niin se tietämättään lisää siihen subjektin ja ajan, paikan ja syysuhteen jotka kuuluvat subjektin erityismääreisiin .
 
En osaa sanoa kun en ole sitä kuunnellut vielä. Tekisi mieli kuunnella viekä vaikka niitä idomeneon värikkäitä kuoronumeroita ym. Koska eivät ole tulleet aiemmin kuunneltuna yhtä tutuiksi kuin muut myöhäiset mozart oopperat. Jospa löytäisin sen ensimmäisen yön kuningattaren aariankin.

 
Aika, paikka ja syysuhde eivät ole kvanttimaailman ominaisuuksia vaan ne ovat biologisessa realiteetissa rämpivän organismin aivotoiminnan tuottamia malleja jotka auttavat organismia selviämään hiukan eteenpäin biologisessa realiteetissa.
 
Kvanttimaailman ominaisuuksia ovat ajattomuus, paikattomuus ja syysuhteettomuus. Toisin sanoen totaalinen nollaulotteisuus. Tuosta on joku kiintoisa kvanttitetraedrin ominaisuuksia kuvaava paperi. Elikkä kaikki mitä todella on olemassa on kvanttitetraedri. Ja tämä kaikki muu olemassaolo on vissiin kvanttitetraedrin hallusinaatiota.
 
Erään pätevän fyysikon sanoin "On olemassa vain yksi maailma, ja se on kvanttimaailma, joka on superpositiotilassa (jossa kissa on yhtaikaa sekä elävä että kuollut)... tämä kvanttimaailma on objektiivisesti olemassa havaitsijasta riippumatta."
 
Erään toisen huippufyysikon mukaan esimerkiksi Kuun taustalla piilee Kuun mysteeri, josta meillä ei ole mitään informaatiota. Joten minä oletan että Kuun mysteeri on sama kuin platoninen Kuun idea. Jos tiedät paremmin niin nostan hattua. Mutta käsittääkseni Mozartin sävellysten taustalla piilee niitten idea, jonka on pysyttävä meille kuolevaisille mysteerinä.
 
Ovatko nämä hyvää Mozartia: "Voi che sapete..." ja Porgi, amor (Figaron häät) ja Ch'io mi scordi di te? Entä Nehmt meinen Dank ja Ruhe sanft, mein holdes Leben?
 
megatherium
13.10.2017 22:19:50 (muokattu 13.10.2017 22:24:54)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: Aika, paikka ja syysuhde eivät ole kvanttimaailman ominaisuuksia vaan ne ovat biologisessa realiteetissa rämpivän organismin aivotoiminnan tuottamia malleja jotka auttavat organismia selviämään hiukan eteenpäin biologisessa realiteetissa.
 
Erään pätevän fyysikon sanoin "On olemassa vain yksi maailma, ja se on kvanttimaailma, joka on superpositiotilassa (jossa kissa on yhtaikaa sekä elävä että kuollut)... tämä kvanttimaailma on objektiivisesti olemassa havaitsijasta riippumatta."
 
Ovatko nämä hyvää Mozartia: "Voi che sapete..." ja Porgi, amor (Figaron häät) ja Ch'io mi scordi di te? Entä Nehmt meinen Dank ja Ruhe sanft, mein holdes Leben?

 
Ovat aivojemme toimintoja, mutta kuten sanoin jos kvanttimaailma kuuluu objektiiviseen maailmaan sen tulee olla subjektiivisesti tiedoittu mielteen maailma tai realismin mukaan siten kuin sen tiedoitsemme myös olemassa riippumattta tästä tiedoitsemisesta sillä muuten siinä ei ole mitään järkeä ja mieltä vaan filosofisia käsitteitä käytetään väärin kun ei olla opiskeltu aihetta. Vähän kuin väittäisi että sanoilla kyllä ja ei on identtinen merkitys .
 
Kyllä lienevät melko hyvää mozartia tulkinnasta tietysti ruiippuen. Porgi amor ei ole niin hyvä kuin kreivittären toinen aaria dove sono. Tuossakin on melkoinen skaala salzburgin kakskolmosesta wienissä sävellettyihin kaksysi vuotiaaseen asti. Zaidehan jäi kesken. Chio mi scordi teetä ei voi pitää täysin onnistuneena piano obligaton takia joka vaikuttaa väkinäiseltä ratkaisulta koska mozart halusi olla rakastamansa laulajattaren lähellä niin pittkään kuin mahdillista ennen tämän siirtymistä lontooseen soittaen itse tuon piano osan nancy storacen muusikkopartnerina. Mutta vasta syvällisen kokemuksen kautta mikkäli musiikki sellaisen kykenee kuulijalle antamaan kykenemme sanomaan aiheesta lopullisen totuuden.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2017, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti