Muusikoiden.net
15.12.2017
 

Klassinen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Mendelssohn: Bachin jälkeisen klassisen musan merkittävin hahmo?
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10
PVC
22.09.2017 17:45:38 (muokattu 22.09.2017 19:03:17)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: Johan juuri sanoin että amadeuksen mozart hahmo on osin fiktiivinen kuten koko leffakin on osin fiktiota perustumatta kaikilta osin tositapahtumiin. Niin jalo taiteilija kuin mozart halusi kunnioituksestaan taidettaan kohtaan asettaa oman persoonansa tavallaan pilkan kohteeksi hullunkurisia temppuja tekemällä sekä sielua järkyttävien psyykkisten kokemusten vastapainoksi josta muilla mozartin lähipiiriin kuuluvillakaan ei ollut juuri aavistustakaan, mutta tämä maaninen kikattaminen taitaa olla vain miloksen omaa innovaatiota, ei autenttista mozartia.
 
Naukuminen olisi saattanut olla liian groteskia leffaankin vaikka se on dokumentoitu mozartin elekieleksi ja ääntelyksi jossakin vaiheessa uraa. Muutenhan hänellä oli sen kaltaisia tapoja suun irvistelyineen, kenkien kantapäänkopautuksin vastakkain ja lautasliinan pakko oireista taittelua kuin meillä muillakin.
 
Jo leffan nimi on harhaanjohtava . Mozart ei nimittäin itse käyttänyt koskaan nimessään amadeus muotoa muuten kuin humoristisessa mielessä, esim wolfgang amadeus mozartminä etc. Vaan hän käytti muotoa wolgang amade' mozart. Jälkipolvet ovat kutsuneet mozartia amadeukseksi saadakseen nimen kuulostamaan täydellisen tasapainoiselta.
 
Mitä mieltä olet gustav leonhardtin die kunst der fugen ja italialaisen konserton tulkinnasta cembalolla? Onko se suositeltava? Sitä olen aikoinaan kuunnellut paljonkin kun bach vielä nyppäsi säveltäjänä.

 
Portugalilainen zoologi ja Bach ekspertti Rodrigo de Sa jotain pitää gustav leonhardtin die kunst der fugea "yliampuvana" (overdone). Olen maallikkona, diletanttina, pellenä tai mitä olenkaan samaa mieltä ja leonhardilta taitaa puuttua hieno keskeneräinen fuuga joka mielestäni päättää muutenkin kryptisen teoksen osuvasti. Ylpäätänsä Leonhard on ehkä turhan dramaattinen ja "vakava". Tai sitten en vaan tajua mistään mitään.
 
Die kunst der fuge taitaa olla jotenkin vaikea soittaa. Italialaista konserttoa en suosittele kenenkään esittämänä. En tykkää siitä. Paitsi ehkä Alicia de Larrochan esittämänä taidan kuunnella sen kohta. Tuo epsanjalainen kääpiö soitti myös turkkilaisen marssin mainiosti löytyy vissiin tuubista.
 
Hyviä die kunst der fugen esityksiä ovat minusta Robert Hillin tulkinta (italialaistyyppinen cembalo) ja Richard Troegerin tulkinta (minimalistinen klavikordi). Saattavat löytyä tuubista. Minulla on molemmat CD:llä kuten leonhardt ja myös Martha Cookin äskettäinen aika hyvä "kalvinistinen" (?) levytys cembalolla sekä Zoltan Kocsisin ja Aimardin levyt pianolla. Sitten on vielä Christian Riegerin levy cembalolla. Pitäisi kuunnella uudestaan, muistaakseni hän soittaa vauhdikkaasti ja kaikki on 1 levyllä mutta, mutta.
 
Taidan kuunnella uudestaan Troegerin version koska vähemmän on usein enemmän.
 
Die kunst der fuge taitaa olla jotain tämän maailman ja platonisen maailman rajamailta. Bach hylkää tässä aikaisemman tuotantonsa ja siirtyy melodisesta kauneudesta filosofian puolelle. Oikeastaan tämä ei ole enää musiikkia vaan filosofiaa. Joten Troeger.
 
Tsiisus, kuuntelen just nyt ja Troeger on perkeleellisen hyvä. Respektiä Tällä on 423 katselukertaa koko maalimassa ei kannata olla klassinen muusikko koska sitä kautta joutuu korkeintaan leipäjonoon. Kannattaa opetella JÄÄKIEKKOA! TAI RÄPPIÄ!
 
megatherium
22.09.2017 21:19:55 (muokattu 23.09.2017 03:16:04)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: Portugalilainen zoologi ja Bach ekspertti Rodrigo de Sa jotain pitää gustav leonhardtin die kunst der fugea "yliampuvana" (overdone). Olen maallikkona, diletanttina, pellenä tai mitä olenkaan samaa mieltä ja leonhardilta taitaa puuttua hieno keskeneräinen fuuga joka mielestäni päättää muutenkin kryptisen teoksen osuvasti. Ylpäätänsä Leonhard on ehkä turhan dramaattinen ja "vakava". Tai sitten en vaan tajua mistään mitään.
 
Die kunst der fuge taitaa olla jotenkin vaikea soittaa. Italialaista konserttoa en suosittele kenenkään esittämänä. En tykkää siitä. Paitsi ehkä Alicia de Larrochan esittämänä taidan kuunnella sen kohta. Tuo epsanjalainen kääpiö soitti myös turkkilaisen marssin mainiosti löytyy vissiin tuubista.
 
Hyviä die kunst der fugen esityksiä ovat minusta Robert Hillin tulkinta (italialaistyyppinen cembalo) ja Richard Troegerin tulkinta (minimalistinen klavikordi). Saattavat löytyä tuubista. Minulla on molemmat CD:llä kuten leonhardt ja myös Martha Cookin äskettäinen aika hyvä "kalvinistinen" (?) levytys cembalolla sekä Zoltan Kocsisin ja Aimardin levyt pianolla. Sitten on vielä Christian Riegerin levy cembalolla. Pitäisi kuunnella uudestaan, muistaakseni hän soittaa vauhdikkaasti ja kaikki on 1 levyllä mutta, mutta.
 
Taidan kuunnella uudestaan Troegerin version koska vähemmän on usein enemmän.
 
Die kunst der fuge taitaa olla jotain tämän maailman ja platonisen maailman rajamailta. Bach hylkää tässä aikaisemman tuotantonsa ja siirtyy melodisesta kauneudesta filosofian puolelle. Oikeastaan tämä ei ole enää musiikkia vaan filosofiaa. Joten Troeger.
 
Tsiisus, kuuntelen just nyt ja Troeger on perkeleellisen hyvä. Respektiä Tällä on 423 katselukertaa koko maalimassa ei kannata olla klassinen muusikko koska sitä kautta joutuu korkeintaan leipäjonoon. Kannattaa opetella JÄÄKIEKKOA! TAI RÄPPIÄ!

 
Ison Been mukaan musiikki on ylevämpää kuin kaikki viisaus ja filosofia. Ollaanpas me suomalaiset epäluovaa kansaa kun tämän päiväisenkään sinfoniaorkesterin konserttiin ei mahdu ainuttakaan suomalaista klassikko säveltäjää, ei niitä unohdettujakaan. sitä voisi kutsua melkoiseksi epäluottamuslauseeksi suomalaista musiikkikulttuuria ja säveltaidetta kohtaan . Jos minä olisin puikoissa suurena musiikin ymmärtäjänä ja rakastajana niin johan saisimme kuulla uuasiallisisen hindemithin sijaan jonka rutikuivaa musiikkia tuubikin on väärällään suomalaisten säveltäjäurhojen honkien huminaa melartinia, rantaa, fougstedtia, merikantoa, saikkolaa, raitiota, linnalaa, aaltosta, pesosta, karjalaista, tuukkasta, leiviskää ja härköstä. Menneinä aikoina kaikki edellä mainitut säveltäjät johtivat sentään omien teostensa kantaesitykset johtavan paikallisen sinfoniaorkesterin kapellimestarin korokkeelta. mutta niin ovat jälkipolvet heidät unhoitttaneet. O tempora o mores.
 
Suuruuttaan mozart ei kyennyt kätkemään silloinkaan kun hän toimi kaikkein käsityöläismäisimmin. jotkut laajat serenadit tai divertimentotkin joita hän kirjoitti milloin mihinkin juhlatilaisuuteen eroavat keskinkertaisten aikalaistensa saavutuksista hienostuneisuutensa ja tunneasteikkonsa laajuden ansiosta ollessaan usein inspiroitunutta musiikkia vaikkeivat ehkä ylläkään niihin sielun syvimpiin sopukoihin joihin vain mozartin laadukkain musiikillinen sielunmaalailu meidät johdattaa kokiessamme katharsiksen ja minuuden tajunnasta ulos tungetuksi tulemisen autuaallisen kokemuksen vailla vertaa.
 
Tuntuu uskomattomalta että olen saattanut jo lukioikäsenä ja jo ehkä sitäkin nuorempana kokea mozartista tai ison been musiikista katharsiksen siinä missä kuka tahansa maailman partasuisista huippuintellektuelleistakin mikä todistaa paitsi mozartin taiteen tasa-arvoisuudesta olematta sidottu minkään tietyn yhteiskuntaluokan omaisuudeksi ja siitä etteivät oppiarvot, virka-asema tai tieteellinen tai taiteellinen orientoituneisuus ja lahjakkuuskaan ole ideoiden käsittämisen tai älyn vapautumisen ja tiedoitsemisen puhtaaksi subjektiksi tulemisen edellytys. Omassa perhe- ja tuttavapiirissä klassisen musiikin tai mozartin aktiivinen kuuntelu on ja oli hyvin harvinainen harrastus. Nuoret koululaiset eivät yleensäkään juuri vaikuttaneet olevan suuremmin kiinnostuneita taidemusiikista muutamaa aniharvaa yksilöä lukuunottamatta silloin kun itse kävin lukiota.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
23.09.2017 10:22:59 (muokattu 23.09.2017 17:11:31)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: Ison Been mukaan musiikki on ylevämpää kuin kaikki viisaus ja filosofia. Ollaanpas me suomalaiset epäluovaa kansaa kun tämän päiväisenkään sinfoniaorkesterin konserttiin ei mahdu ainuttakaan suomalaista klassikko säveltäjää, ei niitä unohdettujakaan. sitä voisi kutsua melkoiseksi epäluottamuslauseeksi suomalaista musiikkikulttuuria ja säveltaidetta kohtaan . Jos minä olisin puikoissa suurena musiikin ymmärtäjänä ja rakastajana niin johan saisimme kuulla uuasiallisisen hindemithin sijaan jonka rutikuivaa musiikkia tuubikin on väärällään suomalaisten säveltäjäurhojen honkien huminaa melartinia, rantaa, fougstedtia, merikantoa, saikkolaa, raitiota, linnalaa, aaltosta, pesosta, karjalaista, tuukkasta, leiviskää ja härköstä. Menneinä aikoina kaikki edellä mainitut säveltäjät johtivat sentään omien teostensa kantaesitykset johtavan paikallisen sinfoniaorkesterin kapellimestarin korokkeelta. mutta niin ovat jälkipolvet heidät unhoitttaneet. O tempora o mores.
 
Suuruuttaan mozart ei kyennyt kätkemään silloinkaan kun hän toimi kaikkein käsityöläismäisimmin. jotkut laajat serenadit tai divertimentotkin joita hän kirjoitti milloin mihinkin juhlatilaisuuteen eroavat keskinkertaisten aikalaistensa saavutuksista hienostuneisuutensa ja tunneasteikkonsa laajuden ansiosta ollessaan usein inspiroitunutta musiikkia vaikkeivat ehkä ylläkään niihin sielun syvimpiin sopukoihin joihin vain mozartin laadukkain musiikillinen sielunmaalailu meidät johdattaa kokiessamme katharsiksen ja minuuden tajunnasta ulos tungetuksi tulemisen autuaallisen kokemuksen vailla vertaa.
 
Tuntuu uskomattomalta että olen saattanut jo lukioikäsenä ja jo ehkä sitäkin nuorempana kokea mozartista tai ison been musiikista katharsiksen siinä missä kuka tahansa maailman partasuisista huippuintellektuelleistakin mikä todistaa paitsi mozartin taiteen tasa-arvoisuudesta olematta sidottu minkään tietyn yhteiskuntaluokan omaisuudeksi ja siitä etteivät oppiarvot, virka-asema tai tieteellinen tai taiteellinen orientoituneisuus ja lahjakkuuskaan ole ideoiden käsittämisen tai älyn vapautumisen ja tiedoitsemisen puhtaaksi subjektiksi tulemisen edellytys. Omassa perhe- ja tuttavapiirissä klassisen musiikin tai mozartin aktiivinen kuuntelu on ja oli hyvin harvinainen harrastus. Nuoret koululaiset eivät yleensäkään juuri vaikuttaneet olevan suuremmin kiinnostuneita taidemusiikista muutamaa aniharvaa yksilöä lukuunottamatta silloin kun itse kävin lukiota.

 
Minäkin jotenkin vierastan suomalaisia säveltäjiä. Sibbe poislukien heillä ei ole nimeä. Toisin sanoen heitä ei ole mainostettu. Sibbe on vähän niin kuin Coca-Cola. Kaikki tietävät kokiksen koska sitä on mainostettu. Ehkä ajattelen, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella joten kuuntelen mieluummin vaikka Hindemithiä. Toisaalta suomalaisia on alle 1 promille ihmiskunnasta joten on erittäin todennäköistä että ulkomaalainen sävellys on parempi kuin suomalainen.
 
Taidemusiikin epäsuosio on evoluution valinta. Taidemusiikillinen osaaminen ei anna evolutiivista selviämisetua, vaan päinvastoin altistaa masennukselle ja schumann tai schubert-tyyppiselle lopulle. Ja se muu osaaminen altistaa schumacher-tyyppiselle lopulle pään saatua kuoliniskun ihan niin kuin Johanneksen ilmestyksessä. Suruista on soitto tehty murheista laulu muovailtu. Sen sijaan omien ja lähimmäisen aivosolujen tuhoaminen jääkiekkokaukalossa tai nyrkkeilykehässä laittaa testosteronin liikkeelle ja on evolutiivisesti mielekästä puuhaa. Mediahan on täynnä jotain selännettä ja jarisillanpäätä akkojen vaatteissa. Taidemusiikin säveltäjät ovat yleisesti ottaen surkuteltavia surkimuksia ja esittäjät myös paitsi ehkä jos on dementoiva vakipaikka orkesterissa eläkeikään asti.
 
Miksi järjestää kalliita sinfoniaorkesterin konsertteja kun ne eivät kuitenkaan juuri ketään kiinnosta. Mitätön eliitti vissiin niissä käy esim. kaupunginjohtaja sekä akka mukana minkkiturkissa ei musiikin rakkaudesta vaan osoittaakseen rahvaalle olevansa "parempaa väkeä". Tietääkseni Glenn Gould ei aikuisena koskaan käynyt konserteissa vaan hän kuunteli levyltä tai soitti itse. Jospa lakkautettaisiin orkesterit ja kiellettäisiin konsertit. Musiikillista nykyaikaa on se kun RÄP-ARTISTI tai ISKELMÄLAULAJA täyttää loppuunmyydyn Hartwall areenan mieluiten alasti tai kuunnellaan Lady Kakan viimeisin pophitti kännykästä tai mikä pirun viimeisin älypuhelin se nykyään onkaan.
 
Onpahan outo maailma tämä mihin olen joutunut. En oikein voin suositella kenellekään kaameaa Mark Twainin sanoin ihmiset ovat mielipuolia. Mutta minähän tykkään kauhutarinoista.
 
Minä laitan tähän ruman sanan jotta saan taas vähän bänniä: KIKKELI.
 
megatherium
23.09.2017 19:14:25 (muokattu 28.09.2017 21:52:10)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: Minäkin jotenkin vierastan suomalaisia säveltäjiä. Sibbe poislukien heillä ei ole nimeä. Toisin sanoen heitä ei ole mainostettu. Sibbe on vähän niin kuin Coca-Cola. Kaikki tietävät kokiksen koska sitä on mainostettu. Ehkä ajattelen, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella joten kuuntelen mieluummin vaikka Hindemithiä. Toisaalta suomalaisia on alle 1 promille ihmiskunnasta joten on erittäin todennäköistä että ulkomaalainen sävellys on parempi kuin suomalainen.
 
Taidemusiikin epäsuosio on evoluution valinta. Taidemusiikillinen osaaminen ei anna evolutiivista selviämisetua, vaan päinvastoin altistaa masennukselle ja schumann tai schubert-tyyppiselle lopulle. Ja se muu osaaminen altistaa schumacher-tyyppiselle lopulle pään saatua kuoliniskun ihan niin kuin Johanneksen ilmestyksessä. Suruista on soitto tehty murheista laulu muovailtu. Sen sijaan omien ja lähimmäisen aivosolujen tuhoaminen jääkiekkokaukalossa tai nyrkkeilykehässä laittaa testosteronin liikkeelle ja on evolutiivisesti mielekästä puuhaa. Mediahan on täynnä jotain selännettä ja jarisillanpäätä akkojen vaatteissa. Taidemusiikin säveltäjät ovat yleisesti ottaen surkuteltavia surkimuksia ja esittäjät myös paitsi ehkä jos on dementoiva vakipaikka orkesterissa eläkeikään asti.
 
Miksi järjestää kalliita sinfoniaorkesterin konsertteja kun ne eivät kuitenkaan juuri ketään kiinnosta. Mitätön eliitti vissiin niissä käy esim. kaupunginjohtaja sekä akka mukana minkkiturkissa ei musiikin rakkaudesta vaan osoittaakseen rahvaalle olevansa "parempaa väkeä". Tietääkseni Glenn Gould ei aikuisena koskaan käynyt konserteissa vaan hän kuunteli levyltä tai soitti itse. Jospa lakkautettaisiin orkesterit ja kiellettäisiin konsertit. Musiikillista nykyaikaa on se kun RÄP-ARTISTI tai ISKELMÄLAULAJA täyttää loppuunmyydyn Hartwall areenan mieluiten alasti tai kuunnellaan Lady Kakan viimeisin pophitti kännykästä tai mikä pirun viimeisin älypuhelin se nykyään onkaan.
 
Onpahan outo maailma tämä mihin olen joutunut. En oikein voin suositella kenellekään kaameaa Mark Twainin sanoin ihmiset ovat mielipuolia. Mutta minähän tykkään kauhutarinoista.
 
Minä laitan tähän ruman sanan jotta saan taas vähän bänniä: KIKKELI.

 
Mozart on ihmiskunnan historian suvereenisti korkein puhdas ja objektiivinen neron äly neron tuotteillaan ja teoreettisilla saavutuksillaan.
 
lavantautiin sairastuminen olisi tuskin kielinyt schubertinkaan aikana evolutiivisen selviämisedun heikkenemisestä edes erityisen heikon vastustuskyvynkään suhteen melko laajasta levinneisyydestään ja herkästä tarttuvuudestaan johtuen vaan olettaisin pikemminkin korkean älykkyyden josta suurilla säveltäjäneroilla tuskin on pulaa ennemminkin tukevan sitä vaikka he uhraisivatkin persoonallisen hyvänsä objektiiviselle päämäärälle.
 
Sehän on aivan tyypillistä että ensin aloitetaan wieniläisklassismista ja ihmiskunnan korkeimman ja puhtaimman objektiivisen älyn omaavasta mozartista ja/tai barokista, siirrytään saksalaiseen romantiikkaan ja postromantiikkaan ja modernismiin ja ehkä vasta joskus paljon myöhemmin ja vihoviimeisenä saatetaan kiinnostua omankin maan säveltaiteen historiasta. Niin minullekin kävi.
 
Eihän se voi mistään mainostamisesta johtua koska musiikki ei ole mikään teollinen tuote, käyttöesine, hyödyke tai nautintoaine, että sellainen siban kaltainen hieman kitchiltä maistuva hiukan huonompi suomalainen sinfoniamusiikki evige tremolossaan ja sibeliaanisen jousikudoksen sooshissaan jossa ei ole emotionaalista voimaa tai juuri rytmistä draiviakaan edustaessaan tyyliltään stereotyyppistä kansallisromantiikkaa( kakkossinfonia) tai frigidiä klassismia(vitossinfonia) on tunnetumpaa kuin monien muiden suomalaisten säveltäjien musiikki, vaan se johtuu vain siitä että hänen helppotajuista ja epähienostunutta tematiikaltaan kolmisävelaiheisiin perustuvaa diatonista ja konservatiivista duurimolliitonaalista musiikkiaan on tehty paljon aktiivisemmin tunnetuksi maailmalla erityisesti kajanuksen aloitteesta kuin muita suomalaisia säveltäjiä yhteensä esittämällä sitä yksipuolisesti muiden suomalaisten säveltäjien kustannuksella lähinnä finlandian tai kakkossinfonian suosioon perustuen vaikka tosin melartinkin johti hyvin aktiivisesti omia sinfonioitaan euroopan konserttisaleissa maineikasta berlinin filharmoniaa myöten mutta hänen jälkeensä hänen sinfonioidensa esitystraditio ei ilmeisesti saanut jatkoa vaan hänet jossain määrin unohdettiin varsinkin manner-euroopassa.
 
Sibba jäi minulle aikoinaan vain lyhyeksi ylimenokaudeksi musiikillisten löytöretkien joukossa laimeasta emotionaalisesta vaikutuksestaan johtuen eikä hänen sisäänpäinkääntynyt modaalisuutensa ja frigidi klassisminsa yltänyt milloinkaan edes lähellekään sitä melartininkin sinfonioiden vastaanottajassaan aikaansaamaa henkeähaukkovan pakahduttavaa emotionaalista hehkua ja poltetta melartinin todella antaessa kuulijalleen niitä voimakkaita emotionaalisia kokemuksia saaden hänet tuntemaan sydämensä syvimpiä myöten jotka siban taiteessa jäivät vieraiksi tämän musiikin ulkokohtaisuuden takia joka ei pääse luonnon ytimeen kuten eräät alankomaalaisen marttinen-seuran muusikotkin ovat varsin osuvasti todenneet .
 
Musiikki on pikemminkin aika kuin paikkasidonnainen taidemuoto. Ruohon potentiaalinen vihreys on sen sijaan aivan toissijaista musiikin tarjoaman emotionaalisen vaikutuksen kannalta vaikka jotkut tosin aistivat musiikin myös väreinä. Emmehän me ole hevosia eikä musiikki ole kehon vaan sielun ravintoa puhtaassa aineettomassa muodossaan josta puhuvat kaikki inhimilliset intohimot. Niitä tuskin hindemithin uusasiallinen objektiivisuuskaan ilmentää lineaarisessa polyfoniassaan kuten melartin postromanttisessa kromaatttisen tonaalisen harmonisen kielen ja pitkälinjaisen melodisen tyylin rikkaudessaan joka saa sydämenkin ylevöitymään.
 
Tuukkanen saavutti sentään olympia hopeaa lontoon olympialaisten taidekilpailun orkesterimusiikkisarjassa karhunpyynnillään ja oli siis maailman toiseksi paras siinä kilpailussa. Pylkkänen saavutti kolmannen palkinnon prix italia kilpailussa ja marttinen taisi jopa voittaa jollakin sinfoniallaan sävellyskilpailun englannissa ja merikanto palkittiin schott konsertollaan saksassa. Aika hyvä menestys siis suomen väestömäärään suhteutettuna.
 
Urkusonaattilevyvihkosen tekstin mukaan suomalaisilta säveltäjiltä pikemminkin jopa odotettiin merkittäviä teoksia ja suuria saavutuksia säveltaiteen alalla sen sijaan että he olisivat olleet jotenkin muita kansoja lahjattomampia kuten yleinen mielipide ja harhaluulo tuntuu sanovan. Se mikä kyllä on totta suomalaiset säveltäjät ovat tulleet saksalaisiin kollegoihinsa suhteutettuna yleensä hieman jälkijunassa romantisoivan koulukunnan eksistoidessa modernistisia pyrkimyksiä sitkeämmin maamme säveltaiteessa jossa ensimmäiset dodekafoniset teoksetkin sävellettiin vasta viiskytluvulla.
 
Mozart oli hämmästyttävän tuottelias säveltäjä jo nuorena kuusitoista ja seitsemäntoistavuotiaana jolloin hänen sävellystahtinsa käsitti seitsemän sinfoniaa, kaksi oopperaa, kuutisen kvartettoa ja useita divertimentoja ja lauluja kuudentoista ikäisenäkin. Seitsemäntoista ikäisenä tahti jatkui sinfonioiden, divertimentojen ja kvartettojen osalta identtisenä. Syvyysperspektiiviä kehittyy tosin enemmän pienen g molli sinfonian kaltaisilla teoksilla.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
25.09.2017 12:18:31 (muokattu 25.09.2017 12:29:56)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: Mozart on ihmiskunnan historian suvereenisti korkein puhdas ja objektiivinen neron äly neron tuotteillaan ja teoreettisilla saavutuksillaan.
 
lavantautiin sairastuminen olisi tuskin kielinyt schubertinkaan aikana evolutiivisen selviämisedun heikkenemisestä edes erityisen heikon vastustuskyvynkään suhteen melko laajasta levinneisyydestään ja herkästä tarttuvuudestaan johtuen vaan olettaisin pikemminkin korkean älykkyyden josta suurilla säveltäjäneroilla tuskin on pulaa ennemminkin tukevan sitä vaikka he uhraisivatkin persoonallisen hyvänsä objektiiviselle päämäärälle.
 
Sehän on aivan tyypillistä että ensin aloitetaan wieniläisklassismista ja ihmiskunnan korkeimman ja puhtaimman objektiivisen älyn omaavasta mozartista ja/tai barokista, siirrytään saksalaiseen romantiikkaan ja postromantiikkaan ja modernismiin ja ehkä vasta joskus paljon myöhemmin ja vihoviimeisenä saatetaan kiinnostua omankin maan säveltaiteen historiasta. Niin minullekin kävi.
 
Eihän se voi mistään mainostamisesta johtua koska musiikki ei ole mikään teollinen tuote, käyttöesine, hyödyke tai nautintoaine, että sellainen siban kaltainen hieman kitchiltä maistuva vähän huonompi suomalainen sinfoniamusiikki evige tremolossaan ja sibeliaanisen jousikudoksen sooshissaan jossa ei ole emotionaalista voimaa tai juuri rytmistä draiviakaan tyyliltään stereotyyppisenä kansallisromantiikkana( kakkossinfonia) tai frigidinä klassismina(vitossinfonia) on tunnetumpaa kuin monien muiden suomalaisten säveltäjien musiikki, vaan se johtuu vain siitä että hänen helppotajuista ja epähienostunutta tematiikaltaan kolmisävelaiheisiin perustuvaa diatonista ja konservatiivista duurimolliitonaalista musiikkiaan on tehty paljon aktiivisemmin tunnetuksi maailmalla erityisesti kajanuksen aloitteesta kuin muita suomalaisia säveltäjiä yhteensä esittämällä sitä yksipuolisesti muiden suomalaisten säveltäjien kustannuksella lähinnä finlandian tai kakkossinfonian suosioon perustuen vaikka tosin melartinkin johti hyvin aktiivisesti omia sinfonioitaan euroopan konserttisaleissa maineikasta berlinin filharmoniaa myöten mutta hänen jälkeensä hänen sinfonioidensa esitystraditio ei ilmeisesti saanut jatkoa vaan hänet jossain määrin unohdettiin varsinkin manner-euroopassa.
 
Sibba jäi minulle aikoinaan vain lyhyeksi ylimenokaudeksi musiikillisten löytöretkien joukossa laimeasta emotionaalisesta vaikutuksestaan johtuen eikä hänen sisäänpäinkääntynyt modaalisuutensa ja frigidi klassisminsa yltänyt milloinkaan edes lähellekään sitä melartininkin sinfonioiden vastaanottajassaan aikaansaamaa henkeähaukkovan pakahduttavaa emotionaalista hehkua ja poltetta melartinin todella antaessa kuulijalleen niitä voimakkaita emotionaalisia kokemuksia saaden hänet tuntemaan sydämensä syvimpiä myöten jotka siban taiteessa jäivät vieraiksi tämän musiikin ulkokohtaisuuden takia joka ei pääse luonnon ytimeen kuten eräät alankomaalaisen marttinen-seuran muusikotkin ovat varsin osuvasti todenneet .
 
Musiikki on pikemminkin aika kuin paikkasidonnainen taidemuoto. Ruohon potentiaalinen vihreys on sen sijaan aivan toissijaista musiikin tarjoaman emotionaalisen vaikutuksen kannalta vaikka jotkut tosin aistivat musiikin myös väreinä. Emmehän me ole hevosia eikä musiikki ole kehon vaan sielun ravintoa puhtaassa aineettomassa muodossaan josta puhuvat kaikki inhimilliset intohimot. Niitä tuskin hindemithin uusasiallinen objektiivisuuskaan ilmentää lineaarisessa polyfoniassaan kuten melartin postromanttisessa kromaatttisen tonaalisen harmonisen kielen ja pitkälinjaisen melodisen tyylin rikkaudessaan joka saa sydämenkin ylevöitymään.
 
Tuukkanen saavutti sentään olympia hopeaa lontoon olympialaisten taidekilpailun orkesterimusiikkisarjassa karhunpyynnillään ja oli siis maailman toiseksi paras siinä kilpailussa. Pylkkänen saavutti kolmannen palkinnon prix italia kilpailussa ja marttinen taisi jopa voittaa jollakin sinfoniallaan sävellyskilpailun englannissa ja merikanto palkittiin schott konsertollaan saksassa. Aika hyvä menestys siis suomen väestömäärään suhteutettuna.
 
Urkusonaattilevyvihkosen tekstin mukaan suomalaisilta säveltäjiltä pikemminkin jopa odotettiin merkittäviä teoksia ja suuria saavutuksia säveltaiteen alalla sen sijaan että he olisivat olleet jotenkin muita kansoja lahjattomampia kuten yleinen mielipide ja harhaluulo tuntuu sanovan. Se mikä kyllä on totta suomalaiset säveltäjät ovat tulleet saksalaisiin kollegoihinsa suhteutettuna yleensä hieman jälkijunassa romantisoivan koulukunnan eksistoidessa modernistisia pyrkimyksiä sitkeämmin maamme säveltaiteessa jossa ensimmäiset dodekafoniset teoksetkin sävellettiin vasta viiskytluvulla.
 
Mozart oli hämmästyttävän tuottelias säveltäjä jo nuorena kuusitoista ja seitsemäntoistavuotiaana jolloin hänen sävellystahtinsa käsitti seitsemän sinfoniaa, kaksi oopperaa, kuutisen kvartettoa ja useita divertimentoja ja lauluja kuudentoista ikäisenäkin. Seitsemäntoista ikäisenä tahti jatkui sinfonioiden, divertimentojen ja kvartettojen osalta identtisenä. Syvyysperspektiiviä kehittyy tosin enemmän pienen g molli sinfonian kaltaisilla teoksilla.

 
"Emmehän me ole hevosia eikä musiikki ole kehon vaan sielun ravintoa puhtaassa aineettomassa muodossaan" No mutta mehän olemme apinoita eikä sielua ole olemassakaan ja maailmankaikkeus koostuu aineesta ja olemme täällä ahmiaksemme kuolleiden edeltäjiemme atomeita pitääksemme niistä atomeista koostuvan ruumiin siedettävässä toimintakunnossa vielä vähän aikaa. Sitten tulee joku elämänmuoto joka ahmii meidän atomimme, siis jos ihmiskunta ei onnistu tuhoamaan kaikkea elämää maapallolta joka kiitää avaruudessa merkityksetöntä, kärsimyksen kyllästämää polkuaan.

Koska jumaloit Mozartia niin olet vissiin tietoinen siitä että omassa ruumiissasi on atomeita jotka kerran kuuluivat Mozartin ruumiiseen? Se saattaa selittää Moskart fanituksesi.
 
Oletkohan kuullut Beechamin johtamaa levytystä 4. sinfoniasta. Sibbe itse piti siitä. Ei hassumpi sinffonia? Mitä Bachiin tulee niin nuoren Fischerdieskaun levy 1950 luvun alusta ei sekään ole hassumpi. Siinä on kantaatit ich will den kreuzstab, ich have genug ja christ lag in todesbanden. Nämä sopivat varmaan Sibben ja Bachin vastustajille.
 
PVC
25.09.2017 12:24:39 (muokattu 25.09.2017 12:25:31)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

ei mittää
 
megatherium
26.09.2017 01:22:43 (muokattu 26.09.2017 18:06:29)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: "Emmehän me ole hevosia eikä musiikki ole kehon vaan sielun ravintoa puhtaassa aineettomassa muodossaan" No mutta mehän olemme apinoita eikä sielua ole olemassakaan ja maailmankaikkeus koostuu aineesta ja olemme täällä ahmiaksemme kuolleiden edeltäjiemme atomeita pitääksemme niistä atomeista koostuvan ruumiin siedettävässä toimintakunnossa vielä vähän aikaa. Sitten tulee joku elämänmuoto joka ahmii meidän atomimme, siis jos ihmiskunta ei onnistu tuhoamaan kaikkea elämää maapallolta joka kiitää avaruudessa merkityksetöntä, kärsimyksen kyllästämää polkuaan.

Koska jumaloit Mozartia niin olet vissiin tietoinen siitä että omassa ruumiissasi on atomeita jotka kerran kuuluivat Mozartin ruumiiseen? Se saattaa selittää Moskart fanituksesi.
 
Oletkohan kuullut Beechamin johtamaa levytystä 4. sinfoniasta. Sibbe itse piti siitä. Ei hassumpi sinffonia? Mitä Bachiin tulee niin nuoren Fischerdieskaun levy 1950 luvun alusta ei sekään ole hassumpi. Siinä on kantaatit ich will den kreuzstab, ich have genug ja christ lag in todesbanden. Nämä sopivat varmaan Sibben ja Bachin vastustajille.

 
En voi sietää sibban soinnillisesti karua ja kamarimusiikillisen pelkistettyä askeettista pettuleiväksikin ( diktonius) kutsuttua a-molli sinfoniaa avauksen autiudessaan, lohduttomuudessaan ( downes) ja staattisuudessaan tritonuksesta ja ekspressionistisista (furuhjelm) pyrkimyksistä huolimatta. Avausosaa on luonnehdittu myös usvaksi tai läpipääsemättömäksi sumuksi , josta eivät maiseman ääriviivat erotu. Vaskikuoron ja tukittujen kornojen tritonuksen kvinttipurkaukset ja purkautuvat nelisoinnut ovat myös äärimmäisen brutaaleja ja jopa triviaaleja efektejä mitkä pilaavat lopullisesti sinfonian synnyttämän hauraan esteettisen vaikutelman.
 
Myöhäisromanttisen saksalais-itävaltalaisen sinfonikkokoulukunnan ja klassisen sointikulttuurin versona melartin on emotionaalisesti paljon vaikuttavampi postromanttisessa herooisessa paatoksessaan ja taitavampi orkestroija kuin sibba.
 
Nautin myös tuukkasen, karjalaisen, fougstedtin, rannan, aaltosen, leiviskän, pesosen, ikosen, madetojan ym. sinfonioista suvereenisti enemmän kuin sibban jonka musiikkia en edes vakavissaan aktiivisesti enää lainkaan kuuntele koska se ei anna minulle mitään eikä tyydytä emotionaalisten kokemusten tarvetta kuten sentään kaikki edellä mainitut säveltäjät.
 
Mozart kirjan kirjoittaneen adolf goldschmittin mukaan mozartilla oli välittömän jumalallisen ilmoituksen lahja ja mozartin (paras) musiikki on hänen mukaansa jumaluuden ilmestystä.
 
Vaivuinhan minäkin minuuden menettäen kuten vain harvat syvään transsiin valon ja rakkauden atmosfäärin valtoihinsa ottamana intensiivisessä korkeimmanasteisessa psykofyysisessä tilassa ulkomaailman kadotessa kokonaan tajunnasta mozartiin syventyneenä.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
26.09.2017 18:17:04 (muokattu 26.09.2017 18:22:20)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: En voi sietää sibban soinnillisesti karua ja kamarimusiikillisen pelkistettyä askeettista pettuleiväksikin ( diktonius) kutsuttua a-molli sinfoniaa avauksen autiudessaan, lohduttomuudessaan ( downes) ja staattisuudessaan tritonuksesta ja ekspressionistisista (furuhjelm) pyrkimyksistä huolimatta. Avausosaa on luonnehdittu myös usvaksi tai läpipääsemättömäksi sumuksi , josta eivät maiseman ääriviivat erotu. Vaskikuoron ja tukittujen kornojen tritonuksen kvinttipurkaukset ja purkautuvat nelisoinnut ovat myös äärimmäisen brutaaleja ja jopa triviaaleja efektejä mitkä pilaavat lopullisesti sinfonian synnyttämän hauraan esteettisen vaikutelman.
 
Myöhäisromanttisen saksalais-itävaltalaisen sinfonikkokoulukunnan ja klassisen sointikulttuurin versona melartin on emotionaalisesti paljon vaikuttavampi postromanttisessa herooisessa paatoksessaan ja taitavampi orkestroija kuin sibba.
 
Nautin myös tuukkasen, karjalaisen, fougstedtin, rannan, aaltosen, leiviskän, pesosen, ikosen, madetojan ym. sinfonioista suvereenisti enemmän kuin sibban jonka musiikkia en edes vakavissaan aktiivisesti enää lainkaan kuuntele koska se ei anna minulle mitään eikä tyydytä emotionaalisten kokemusten tarvetta kuten sentään kaikki edellä mainitut säveltäjät.
 
Mozart kirjan kirjoittaneen adolf goldschmittin mukaan mozartilla oli välittömän jumalallisen ilmoituksen lahja ja mozartin (paras) musiikki on hänen mukaansa jumaluuden ilmestystä.
 
Vaivuinhan minäkin minuuden menettäen kuten vain harvat syvään transsiin valon ja rakkauden atmosfäärin valtoihinsa ottamana intensiivisessä korkeimmanasteisessa psykofyysisessä tilassa ulkomaailman kadotessa kokonaan tajunnasta mozartiin syventyneenä.

 
No mutta eihän jumaluutta/jumalaa/jumalia ole olemassakaan joten ei semmoistakaan ole kuin jumalallisen ilmoituksen lahja. Olemme pelkkiä surkuteltavia atomien kokoelmia ja koostumme samoista alkuaineista kuin kivenlohkare ja tottelemme samoja luonnonlakeja mikä on helppo todistaa vaikka putoamalla lentokoneesta.
 
Sibban 7. sinfonian kuuntelin taannoin ja alkoi vaan keljuttaa, onko makuni vaan huono vai onko seiska yliarvostettu? Loppupuolella siinä kuulin jotain halpahintaista heinänteko-humppaa. 8. sinfonia taisi joutua ainolan uuniin aivan aiheesta
 
Minulla on kaapissa luurangon vieressä madetojan juha ooppera. Kuuntelin taannoin vähän alusta ei oikein kiinnostanut kannattaako kuunnella loppuun?
 
megatherium
26.09.2017 21:44:29 (muokattu 28.09.2017 21:46:18)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: No mutta eihän jumaluutta/jumalaa/jumalia ole olemassakaan joten ei semmoistakaan ole kuin jumalallisen ilmoituksen lahja. Olemme pelkkiä surkuteltavia atomien kokoelmia ja koostumme samoista alkuaineista kuin kivenlohkare ja tottelemme samoja luonnonlakeja mikä on helppo todistaa vaikka putoamalla lentokoneesta.
 
Sibban 7. sinfonian kuuntelin taannoin ja alkoi vaan keljuttaa, onko makuni vaan huono vai onko seiska yliarvostettu? Loppupuolella siinä kuulin jotain halpahintaista heinänteko-humppaa. 8. sinfonia taisi joutua ainolan uuniin aivan aiheesta
 
Minulla on kaapissa luurangon vieressä madetojan juha ooppera. Kuuntelin taannoin vähän alusta ei oikein kiinnostanut kannattaako kuunnella loppuun?

 
Mozart edustaa kuvitelmien sijasta korkeinta todella olemassaolevaa ja koettavissa olevaa jumaluutta hänen musiikkinsa heijastamien korkeimmanasteisten psykofyysisten tilojen kautta joiden autuuteen pääseminen edellyttää äärimmäisen herkistynyttä reseptiivistä tilaa mutta jonka absoluuttisuuden olen itse minuuden tajunnasta ulos tungetuksi tulemisen yhteydessä saanut hurmioituneena kokea intensiivisen hektisessä psykofyysisessä rakkauden atmosfräärin täyttämässä tilassa. Mozart on ihmiskunnan historian korkein puhdas ja objektiivinen neron äly ollessaan koko ihmiskunnan palveluksessa kuin aurinko joka ilmaisee maailman olemuksen. Käytännöllinen äly on yksilön palveluksessa vain kuin lyhty joka valaisee hänen tietään.
 
Jumaluus on sitä minkä sellaiseksi itselleen palvonnallaan uskottelee jota järki ei kykene perustelemaan ja siksi tarvitsee jotakin yliluonnollista sen tueksi ollessaan todistettavuuden ulottumattomissa oleva imaginaarinen elementti ja ominaisuus, jumaluuden idea.
 
Sielu muuten on olemassa yhä uusina aivojen toiminnan tapoina vaikkei se olekaan dualismille ominaisesti mikään erillinen substanssi joka olisi olemassa jossakin vielä senkin jälkeen kun keho on muuttunut atomeiksi.
 
Jumala on kulloinkin se millaiseksi jonkin tahtoo omasta ihailustaan tai kunnioituksestaan mieltää. Se mitä palvoo maailmassa eniten. Mikään uusi kaikille yhteinen oliolaji se ei ole varsinkaan kun se yleensä ei ilmene tai esiinny objektiivisessa mielteen maailmassa ollessaan vain idea ihmisen tajunnassa.
 
Mozartia kuitenkin itse pitäisin ihmeolentona lähimpänä jumaluutta niistä annetuista vaihtoehdoista jotka maailmanhistoria tuntee mozartin musiikin sydämen syvimpiä myöten tekemän vaikutuksen perusteella jonka tiedoitsemisen puhtaana subjektina puhtaan mielteen alueelle heijastuneita älyn mukaisia tahdonliikutuksen vastineita kiihdyttäen olen voimakkaana katharsiksena kokenut jolle minuuden tajunnasta ulos tungetuksi tulemisen ylimaalliselle jopa nautinnollisen kauhistuttavalle kokemukselle ei mikään muu maailmassa vedä vertoja vaikka jumalinaan voi pitää myös muita suuria säveltäjiä jos niiden tekemä vaikutus sitä niiltä edellyttää. Kuuntele vain. Ihan hyvää musiikkia tuo madetojan ooppera kai.
 
Tuukkanen vaikuttaa hyvin monipuoliselta ja innovatiiviselta sinfonikolta teemanrakentelussaan joka ulottuu meri sinfonian avauksen llähes impressionistisesta pehmeydestä aaltomaisessa liikkeessään ja romantttisen hehkun täyttämästä taivaallisesta melodisesta kauneudesta tenorin ja sopraanon duetto vokaliisissa kakkossinfonian lyhyiden fragmentaaristen aiheiden eksoottisuutta heijastelevaan pentatoniikkaan persoonallisine sinfonisine muptorakenteineen.
 
Heinäntekohumpalla tarkoittanet tuota lopun heikkoa valse tristen mieleen tuovaa käännettä jonka kautta jouset palaavat C duuriin pasuunateeman alku ja loppusävelten palatessa viimeisissä tahdeissa kuin kaukaisena muistona auringonlaskun tavoin. Maalailevaa ja sentimentaalista.
 
Melartinissa on ekspressiivisiä ominaisuuksia joita tässä flegmaattisessa ja frigidissä siban musiikissa jään kaipaamaan ja siksi se ei fasinoikaan apoteoosimaisuudellaan kuten unohdettujen suomalaisten legendaaristen kollegoidensa säveltaide joka vetoaa enemmän tunteisiin inspiroituneiden pitkälinjaisten romanttisesti hehkuvien rakkauden kaipuuta soivien laajakaaristen lauluteemojensa dionyysisen hurmion kieltä puhuvalla apoteoosillaan viileän objektiivisen monumentaalisen sinfonisen muotoarkkitehtuurin rakentelun dominoimisen sijaan. Sibban ulkomuoto on sopusoinnussa hänen jäyhän musiikkinsa kanssa.
 
Mozart edustaa korkeimpia korkeakulttuurisia ihanteita ja saavutuksia ihmiskunnan historiassa kun räppi on sekundaa alakulttuurista rytmistä puhelaulua .
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
27.09.2017 21:19:03 (muokattu 27.09.2017 21:43:04)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: Mozart edustaa kuvitelmien sijasta korkeinta todella olemassaolevaa ja koettavissa olevaa jumaluutta hänenmusiikkinsa heijastamien korkeimmanasteisten psykofyysisten tilojen kautta joiden autuuteen pääseminen edellyttää äärimmäisen herkistynyttä reseptiivistä tilaa mutta jonka absoluuttisuuden olen itse minuuden tajunnasta ulos tingetuksi tulemisen kautta saanut hurmioituneena kokea intensiivisen hektisessä psykofyysisessä rakkauden atmosfräärin täytämässä tilassa. Mozart on ihmiskunnan historian korkein puhdas ja objektiivinen neron äly ollessaan koko ihmiskunnan palveluksessa kuin aurinko joka ilmaisee maailman olemuksen. Käytännöllinen äly on yksilön palveluksessa vain kuin lyhty joka valaisee hänen tietään.
 
Jumaluus on sitä minkä sellaiseksi itselleen palvonnallaan uskottelee jota järki ei kykene perustelemaan ja siksi tarvitsee jotakin yliluonnollista sen tueksi ollessaan todistettavuuden ulottumattomissa oleva imaginaarinen elementti ja ominaisuus, jumaluuden idea.
 
Sielu muuten on olemassa yhä uusina aivojen toiminnan tapoina vaikkei se olekaan dualismille ominaisesti mikään erillinen substanssi joka olisi olemassa jossakin vielä senkin jälkeen kun keho on muuttunut atomeiksi.
 
Jumala on kulloinkin se millaiseksi jonkin tahtoo omasta ihailustaan tai kunnioituksestaan mieltää. Se mitä palvoo maailmassa eniten. Joillekin se voi olla myös raha. Mikään uusi kaikille yhteinen oliolaji se ei ole varsinkaan kun se yleensä ei ilmene tai esiinny objektiivisessa mielteen maailmassa ollessaan vain idea ihmisen tajunnassa.
 
Mozartia kuitenkin itse pitäisin ihmeolentona lähimpänä jumaluutta niistä annetuista vaihtoehdoista jotka maailmanhistoria tuntee mozartin musiikin sydämen syvimpiä myöten tekemän vaikutuksen perusteella jonka tiedoitsemisen puhtaana subjektina puhtaan mielteen alueelle heijastuneita älyn mukaisia tahdonliikutuksen vastineita kiihdyttäen olen voimakkaana katharsiksena kokenut jolle minuuden tajunnasta ulos tungetuksi tulemisen ylimaalliselle jopa nautinnollisen kauhistuttavalle kokemukselle ei mikään muu maailmassa vedä vertoja vaikka jumalinaan voi pitää myös muita suuria säveltäjiä jos niiden tekemä vaikutus sitä niiltä edellyttää tai omaa jälkeläistään tai vanhempiaan .Kuuntele vain. Ihan hyvää musiikkia tuo madetojan ooppera kai.
 
Tuukkanen vaikuttaa hyvin monipuoliselta ja innovatiiviselta sinfonikolta teemanrakentelussaan joka ulottuu meri sinfonian avauksen llähes impressionistisesta pehmeydestä aaltomaisessa liikkeessään ja romantttisen hehkun täyttämästä taivaallisesta melodisesta kauneudesta tenorin ja sopraanon duetto vokaliisissa kakkossinfonian lyhyiden fragmentaaristen aiheiden eksoottisuutta heijastelevaan pentatoniikkaan persoonallisine sinfonisine muptorakenteineen.
 
Heinäntekohumpalla tarkoittanet tuota lopun heikkoa valse tristen mieleen tuovaa käännettä jonka kautta jouset palaavat C duuriin pasuunateeman alku ja loppusävelten palatessa viimeisissä tahdeissa kuin kaukaisena muistona auringonlaskun tavoin. Maalailevaa ja sentimentaalista.
 
Melartinissa on ekspressiivisiä ominaisuuksia joita tässä flegmaattisessa ja frigidissä siban musiikissa jään kaipaamaan ja siksi se ei fasinoikaan apoteoosimaisuudellaan kuten unohdettujen suomalaisten legendaaristen kollegoidensa säveltaide joka vetoaa enemmän tunteisiin inspiroituneiden pitkälinjaisten romanttisesti hehkuvien rakkauden kaipuuta soivien laajakaaristen lauluteemojensa dionyysisen hurmion kieltä puhuvalla apoteoosillaan viileän objektiivisen monumentaalisen sinfonisen muotoarkkitehtuurin rakentelun dominoimisen sijaan. Sibban ulkomuoto on sopusoinnussa hänen jäyhän musiikkinsa kanssa.
 
Mozart edustaa korkeimpia korkeakulttuurisia ihanteita ja saavutuksia ihmiskunnan historiassa kun räppi on sekundaa alakulttuurista rytmistä puhelaulua .

 
onhan seiskassa jotain heinäntekohumppaa, tuttua vanhoista suomi-filmeistä jossain minulla on berglundin levy joka nosti karvani pystyyn
 
"vielä senkin jälkeen kun keho on muuttunut atomeiksi." Toisaalta kehon ja atomien olemassaolo ja mainitsemaasi ajan kulumisen tajuamisen edellytyttämän ajan kulumisen tajuaminen edellytyttää jotain sellaista jota esimerkiksi kivenlohkareilla ei ole. Toisaalta kivenlohkareet koostuvat samanlaisista atomeista kuin ihmiset/apinat/kalat joten onkohan sellaista kuin ajan kuluminen. Aika-avaruuden ulkopuolelta katsottuna elikkä jumaluuden näkövinkkelistä kehoa ja sen muuttumista atomeiksi ei ole olemassakaan ja kvanttimekaniikan perustaja schrödingerin mukaan me olemme tuo yksi ainoa jumaluus. Oletkohan perehtynyt Vaidmanin papereihin arxiv.org saitissa. Hänen mukaansa kaikki mitä on on kvanttimekaaninen edestakas aaltofunktio jonka näkövinkkelistä menneisyys ja tulevaisuus ovat sama juttu.
 
"Sielu muuten on olemassa yhä uusina aivojen toiminnan tapoina vaikkei se olekaan dualismille ominaisesti mikään erillinen substanssi joka olisi olemassa jossakin vielä senkin jälkeen kun keho on muuttunut atomeiksi."
 
Käsittääkseni kvanttimekaniikan perustajahahmo tri Schrödingerin mukaan organismien kehoja ja yksittäisiä sieluja ei ole olemassakaan vaan vain ikuinen brahmanin sielu on olemassa joka kontrolloi koko keho/sielu-huuhaata omien tarkoitusperiensä mukaisesti.
 
Hänen mukaansa kaikki koskaan eläneet organismit kuten mozart ja hänen aikanaan elänyt lapamato voivat todeta "minä olen jumala". Ja se jumala joka me olemme on ikuinen joten kuolemaa ei ole eli ja mozart ja hitler ja dinosaurukset elävät yhä. Nämä kaikki ovat vaan jotain mitä ikuisen jumalan mieleen sattuu juolahtamaan.
 
megatherium
27.09.2017 22:30:43 (muokattu 28.09.2017 01:24:36)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: onhan seiskassa jotain heinäntekohumppaa, tuttua vanhoista suomi-filmeistä jossain minulla on berglundin levy joka nosti karvani pystyyn
 
"vielä senkin jälkeen kun keho on muuttunut atomeiksi." Toisaalta kehon ja atomien olemassaolo ja mainitsemaasi ajan kulumisen tajuamisen edellytyttämän ajan kulumisen tajuaminen edellytyttää jotain sellaista jota esimerkiksi kivenlohkareilla ei ole. Toisaalta kivenlohkareet koostuvat samanlaisista atomeista kuin ihmiset/apinat/kalat joten onkohan sellaista kuin ajan kuluminen. Aika-avaruuden ulkopuolelta katsottuna elikkä jumaluuden näkövinkkelistä kehoa ja sen muuttumista atomeiksi ei ole olemassakaan ja kvanttimekaniikan perustaja schrödingerin mukaan me olemme tuo yksi ainoa jumaluus. Oletkohan perehtynyt Vaidmanin papereihin arxiv.org saitissa. Hänen mukaansa kaikki mitä on on kvanttimekaaninen edestakas aaltofunktio jonka näkövinkkelistä menneisyys ja tulevaisuus ovat sama juttu.
 
"Sielu muuten on olemassa yhä uusina aivojen toiminnan tapoina vaikkei se olekaan dualismille ominaisesti mikään erillinen substanssi joka olisi olemassa jossakin vielä senkin jälkeen kun keho on muuttunut atomeiksi."
 
Käsittääkseni kvanttimekaniikan perustajahahmo tri Schrödingerin mukaan organismien kehoja ja yksittäisiä sieluja ei ole olemassakaan vaan vain ikuinen brahmanin sielu on olemassa joka kontrolloi koko keho/sielu-huuhaata omien tarkoitusperiensä mukaisesti.
 
Hänen mukaansa kaikki koskaan eläneet organismit kuten mozart ja hänen aikanaan elänyt lapamato voivat todeta "minä olen jumala". Ja se jumala joka me olemme on ikuinen joten kuolemaa ei ole eli ja mozart ja hitler ja dinosaurukset elävät yhä. Nämä kaikki ovat vaan jotain mitä ikuisen jumalan mieleen sattuu juolahtamaan.

 
Tuo nyt on ihan satua. Mutta ilman minän, minuuden ja tahdon tajunnasta ulos tungetuksi tulemista emme voi kokea tajunnassa älyn puhtaan mielten alueelle heijastuneita älyn mukaisia tahdonliikutuksen vastineita kiihdyttäen tahdon tyydytyksen tai tuskan kuvana musiikkiin valettujen korkeimmanasteisten objektivoitujen psykofyysisten sieluntilojen tunteisiimme ja affekteihin välittömästi vaikuttamaa ja niiden toiseen vireeseen tunteita muuttamalla ja kohottamalla tuottamaa katharsista sielun kuorman kirvoitusta joka on kaikkien musiikillisten kokemusten lopputulema hurmioitumisen asteesta riippumatta niin isolla beellä, mozartilla kuin schubertillakin suuressa c duuri sinfoniassa ja keskeneräisessä etc..
 
Minuus on vain poikkiteloin esteenä kuin kantona kaskessa musiikillisten kokemusten saavuttamisessa tajunnassa korkeampaan transsinomaiseen transkendendentaaliseen tilaan pääsemiseksi joka edellyttää minuuden ulos tajunnasta tungetuksi tulemisen kautta tiedoitsemisen puhtaaksi subjektiksi tulemista.
 
Sibba on niin provinsiaalinen etten ihmettelisi vaikka olisikin muiden professionalistisempien erkkimelarttinien menettelytapaan verrattuna pitkälinjaisten suurten romanttisten ja heti kerralla kompleksisempien lauluteemijen punonnassa sibban kolmisävelaiheistaan punomaan diatoniseen mosaiikkiinsa verrattuna.
 
Mozart-kirjailija Goldschmitt sanailee mm. tähän tyyliin sielun ja mozartin musiikin välisestä yhteydestä Mozart-kirjansa johdannossa:
 
Mozartin teokset ovatkin säilyneet niin ajattomina siksi että ne kaikesta maallisuudesta vapautuneina yltävät sielumme syvimpiin uumeniin saakka. Sielun maailmassa on sopukka jonne me vain harvoin pääsemme tunkeutumaan koska se on sisimpämme ja syvimpämme. Tuo kammio tuntuu salaperäisenä piilevän sielussamme kuin pyhäkkö, jumalten olinpaikka, vanhoissa temppeleissä. Merkillistä kyllä nimitämme tätä sielun keskusta sydämeksi koska ruumiillinen, lihallinen sydämemme, luulee aavistavansa sen läheisyyden. Sillä tuntiessaan sen henkäyksen sydän syttyy ja avartuu. Siksi olemmekin antaneet tälle sielun kaikkein pyhimmälle sydämen nimen. Olemme alkaneet käyttää maallisen astian nimeä sen taivaallisen sisällön sijasta. Näihin olemuksemme viimeisiin syvänteisiin mozartin musiikki johdattaa meidät.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
28.09.2017 14:25:16 (muokattu 28.09.2017 14:35:52)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: Tuo nyt on ihan satua. Mutta ilman minän, minuuden ja tahdon tajunnasta ulos tungetuksi tulemista emme voi kokea tajunnassa älyn puhtaan mielten alueelle heijastuneita älyn mukaisia tahdonliikutuksen vastineita kiihdyttäen tahdon tyydytyksen tai tuskan kuvana musiikkiin valettujen korkeimmanasteisten objektivoitujen psykofyysisten sieluntilojen tunteisiimme ja affekteihin välittömästi vaikuttamaa ja niiden toiseen vireeseen tunteita muuttamalla ja kohottamalla tuottamaa katharsista sielun kuorman kirvoitusta joka on kaikkien musiikillisten kokemusten lopputulema hurmioitumisen asteesta riippumatta niin isolla beellä, mozartilla kuin schubertillakin suuressa c duuri sinfoniassa ja keskeneräisessä etc..
 
Minuus on vain poikkiteloin esteenä kuin kantona kaskessa musiikillisten kokemusten saavuttamisessa tajunnassa korkeampaan transsinomaiseen transkendendentaaliseen tilaan pääsemiseksi joka edellyttää minuuden ulos tajunnasta tungetuksi tulemisen kautta tiedoitsemisen puhtaaksi subjektiksi tulemista.
 
Sibba on niin provinsiaalinen etten ihmettelisi vaikka olisikin muiden professionalistisempien erkkimelarttinien menettelytapaan verrattuna pitkälinjaisten suurten romanttisten ja heti kerralla kompleksisempien lauluteemijen punonnassa sibban kolmisävelaiheistaan punomaan diatoniseen mosaiikkiinsa verrattuna.
 
Mozart-kirjailija Goldschmitt sanailee mm. tähän tyyliin sielun ja mozartin musiikin välisestä yhteydestä Mozart-kirjansa johdannossa:
 

 
Mozartin teokset ovatkin säilyneet niin ajattomina siksi että ne kaikesta maallisuudesta vapautuneina yltävät sielumme syvimpiin uumeniin saakka. Sielun maailmassa on sopukka jonne me vain harvoin pääsemme tunkeutumaan koska se on sisimpämme ja syvimpämme. Tuo kammio tuntuu salaperäisenä piilevän sielussamme kuin pyhäkkö, jumalten olinpaikka, vanhoissa temppeleissä. Merkillistä kyllä nimitämme tätä sielun keskusta sydämeksi koska ruumiillinen, lihallinen sydämemme, luulee aavistavansa sen läheisyyden. Sillä tuntiessaan sen henkäyksen sydän syttyy ja avartuu. Siksi olemmekin antaneet tälle sielun kaikkein pyhimmälle sydämen nimen. Olemme alkaneet käyttää maallisen astian nimeä sen taivaallisen sisällön sijasta. Näihin olemuksemme viimeisiin syvänteisiin mozartin musiikki johdattaa meidät.

 
No eiväthän mozartin teokset ole säilyneet ollenkaan ajattomina vaan päinvastoin RÄP biisit ovat nyt ajattomia jopa pari viikkoa ja sitten tulee taas uusi räpi älypuhelimeen. Eläimet koittavat pärjätä vaila älypuhelimen ja auton viimeisimmän mallin tuomaa pälätys/ajo nautintoa. Mozart on 200 vuotta sitten matojen jäytämä ja nyt on syytä ostaa viimeisin älypuhelin ja sähköauto jotka tuovat mainosten mukaan sekä puhe että ajonautinnon. Mistäpä tässä nykyajassa ei pitäisi?
 
Niin että OO HÖPSIMÄTI
 
megatherium
28.09.2017 16:05:54 (muokattu 29.09.2017 01:38:02)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: No eiväthän mozartin teokset ole säilyneet ollenkaan ajattomina vaan päinvastoin RÄP biisit ovat nyt ajattomia jopa pari viikkoa ja sitten tulee taas uusi räpi älypuhelimeen. Eläimet koittavat pärjätä vaila älypuhelimen ja auton viimeisimmän mallin tuomaa pälätys/ajo nautintoa. Mozart on 200 vuotta sitten matojen jäytämä ja nyt on syytä ostaa viimeisin älypuhelin ja sähköauto jotka tuovat mainosten mukaan sekä puhe että ajonautinnon. Mistäpä tässä nykyajassa ei pitäisi?
 
Niin että OO HÖPSIMÄTI

 
Sinähän se nyt tunnut höpsivän oikein urakalla.
 
Mozartin puhtaan ja objektiivisen älyn luoma jumalainen taidehan on nimenomaan säilynyt sieltä hänen ajoistaan saakka tuon käsittämättönän pitkän ajan meidän päiviimme saakka alati tuoreena ja ajankohtaisena, yhä uusia olemassaolon muotoja saavana syvästi inhimillisiin tunteisiin vaikuttavana ajattomana sävelkielenä, joka puhuttelee ja ravistelee yhtä voimallisesti niin silloin kauan sitten syntyajankohtanaan kuin nytkin tänä modernina jälkiteollista aikakautta seuranneena kyberaikakautenakin menettämättä mitään siitä vitaalisuudestaan täydellisen kauneuden ja harmonian ilmentymänä, jolla se aikojen saatossa on kertonut menneille ja yhä uusille sukupolville salaista tarinaansa ihmissydämestä ja sen kaikista ihmismieltä liikuttavista liikkeistään.
 
Räppi on vain tämän ajan hapatusta ja nuorten alakulttuurista rytmimusiikillista puhelaulu räpätys-viihdettä vaan ei syvästi tunteisiin vaikuttaaa iätöntä korkeataidetta kuten mozartin musiikki
 
Ai, en huomannutkaan että se olikin vain sarkasmia tuo sinun kommenttisi . En ehtinyt lukea kunnolla koko tekstiä ennen kuin jo malttamattomana kirjoitin oman vastineen .pikaisesti.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
29.09.2017 11:30:07 (muokattu 29.09.2017 14:49:00)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: Sinähän se nyt tunnut höpsivän oikein urakalla.
 
Mozartin puhtaan ja objektiivisen älyn luoma jumalainen taidehan on nimenomaan säilynyt sieltä hänen ajoistaan saakka tuon käsittämättönän pitkän ajan meidän päiviimme saakka alati tuoreena ja ajankohtaisena, yhä uusia olemassaolon muotoja saavana syvästi inhimillisiin tunteisiin vaikuttavana ajattomana sävelkielenä, joka puhuttelee ja ravistelee yhtä voimallisesti niin silloin kauan sitten syntyajankohtanaan kuin nytkin tänä modernina jälkiteollista aikakautta seuranneena kyberaikakautenakin menettämättä mitään siitä vitaalisuudestaan täydellisen kauneuden ja harmonian ilmentymänä, jolla se aikojen saatossa on kertonut menneille ja yhä uusille sukupolville salaista tarinaansa ihmissydämestä ja sen kaikista ihmismieltä liikuttavista liikkeistään.
 
Räppi on vain tämän ajan hapatusta ja nuorten alakulttuurista rytmimusiikillista puhelaulu räpätys-viihdettä vaan ei syvästi tunteisiin vaikuttaaa iätöntä korkeataidetta kuten mozartin musiikki
 
Ai, en huomannutkaan että se olikin vain sarkasmia tuo sinun kommenttisi . En ehtinyt lukea kunnolla koko tekstiä ennen kuin jo malttamattomana kirjoitin oman vastineen .pikaisesti.

 
"tänä modernina jälkiteollista aikakautta seuranneena kyberaikakautenakin" no tämähän on yhä teollinen aikakausi ja pitkät piiput pukkaavat kuolettavia saasteita taivaalle josta ne leviävät ympäri maailman. Missä se kammottava kyberaikakausi viipyy, tuleeko se sitten kun ainoastaan robotit ovat töissä tehtaissa? Kun se tulee ihmiset sitten vissiin istuvat vaan kotona koettaen jotenkin maksaa laskujaan ja tuijottamassa apaattisena älypuhelimeensa josta kuuluu viimeisin räppi. Ainakaan he eivät kuuntele minkäänlaista klassista musiikkia.
 
Ihan pian tulevaisuudessa pariskunnat eivät enää tee lapsia perinteisellä tavalla vaan he hankkivat paljon halvemman ja riskittömämmän robottivauvan. (Sekä sterilisaation ja tehottomat syöpälääkkeet kaiken varalta.) Ja kun se söpö pikku robotti muuttuu lapseksi ja aikuiseksi tekoälyohjelmistonsa ennalta määrittelemällä tavalla, ei sitä kiinnosta yhtään Mozart. Sitä kiinnostaa vaan sähkö ja omien akkujen lataaminen niiden käyttöiän pitkittämiseksi. Ja kun se on aikuinen se ei enää tykkää vanhemmistaan vaan tajuaa että heidät kannattaa... PIIP
 
megatherium
29.09.2017 15:20:02 (muokattu 03.10.2017 01:20:22)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: "tänä modernina jälkiteollista aikakautta seuranneena kyberaikakautenakin" no tämähän on yhä teollinen aikakausi ja pitkät piiput pukkaavat kuolettavia saasteita taivaalle josta ne leviävät ympäri maailman. Missä se kammottava kyberaikakausi viipyy, tuleeko se sitten kun ainoastaan robotit ovat töissä tehtaissa? Kun se tulee ihmiset sitten vissiin istuvat vaan kotona koettaen jotenkin maksaa laskujaan ja tuijottamassa apaattisena älypuhelimeensa josta kuuluu viimeisin räppi. Ainakaan he eivät kuuntele minkäänlaista klassista musiikkia.
 
Ihan pian tulevaisuudessa pariskunnat eivät enää tee lapsia perinteisellä tavalla vaan he hankkivat paljon halvemman ja riskittömämmän robottivauvan. (Sekä sterilisaation ja tehottomat syöpälääkkeet kaiken varalta.) Ja kun se söpö pikku robotti muuttuu lapseksi ja aikuiseksi tekoälyohjelmistonsa ennalta määrittelemällä tavalla, ei sitä kiinnosta yhtään Mozart. Sitä kiinnostaa vaan sähkö ja omien akkujen lataaminen niiden käyttöiän pitkittämiseksi. Ja kun se on aikuinen se ei enää tykkää vanhemmistaan vaan tajuaa että heidät kannattaa... PIIP

 
Mozart edustaa maailmankaikkeuden korkeinta tosi jumaluutta ison Been, schubertin ym. ohella neron puhtaan ja objektiivisen älyn luomilla neron tuotteillaan jotka voivat tarjota vastaanottajalleen mielettömän voimakkaita jumalallisia emotionaalisia kokemuksia.
 
Hildesheimerin mukaan voimme laskea yhden käden sormilla sellaiset säveltäjät joille on suotu kyky antaa musiikin absoluuttinen muoto henkilöiden toiminnan motiiveille ja psyykkisille impulsseille. Mozart oli heistä ensimmäinen. Bach ei kyennyt siihen laisinkaan.
 
Miksi jonkun kyborgin pitäisi ylimalkaan olla kiinnostunut jostakin mozartin kaltaisen puhtaasti objektiivisen korkeimman älyn luomasta musiikista? En minä ole vastuullinen kenenkään toisen olennon, biologisen organismin tai kybertekniikan luomuksen musiikkivalinnoista, kuunnelkoot ihan vapaasti mitä lystäävät.
 
Olisikin aika alentavaa jos mitättömällä tekoälyllä varustettu kone kykenisi sellaiseen ylivertaiseen psyykkiseen suoritukseen jota mozartin tai ison Been musiikin metafyysisiä syvyyksiä luotaava syvällinen käsittäminen tiedoitsemisen puhtaana subjektina edellyttää johon tahdon tajunnasta ulos tungetuksi tulemisen minuuden menettämisen kautta puhtaan mielteen alueelle heijastuneita älyn mukaisia tahdon liikutuksen vastineita kiihdyttäen olen transsinomaiset transkendentaaliset korkeimmanasteiset psykofyysiset tilat katharsiksessa kokenut harvalukuisista ihmisistä jollaisesta musiikin lähes yliluonnollisesta vaikutuksesta enemmistöllä on tuskin aavistustakaan.
 
Mozart ja kumpp edustavat korkeinta taivasta ja paratiisia johon kuulijalla on mahdollisuus katharsiksessa päästä. Ja sibbehän on tiedoitusti suomen surkein frigidi sinfonikko jonka kolmisävelaiheista punottu mosaiikki on naiivin diatonista ja amatöörimäistä kitchiä melartininkin pitkälinjaisten suurten romanttisten lauluteemojen emotionaaliseen hehkuun verrattuna.
 
Sehän sitä paitsi osoittaisi vain sen kuinka mitätöntä, metafyysisesti merkityksetöntä ja pinnalllista joku musiikki kuten räp voi olla jos joku kyborgi tai robotti sitä voi ja haluaa kuunnella klassisen taidemusiikin sijaan.
 
Ei kai mekaanisilla teollisuusroboteilla ole sentään kasvutekijöitä sisältäviä soluja ja orgaanista kudosta jolla ne kasvavat sikiöstä aikuiseksi?
 
Kyseinen kyberaikakausi sai jo vuosia sitten alkunsa stuxnet windows-spesifisestä tietokonemadosta joka ensimmäisenä matona vakoili ja uudelleenohjelmoi teollisuusjärjestelmiä. Koska stuxnet on voittoa tavoittelematon sen oletetaan olevan jonkin valtion tai valtioiden luoma tietokonemato.
 
Mikki sarjakuvissa on esiintynyt joskus atomiinus niminen sarjakuvahahmo, suurennettu atomi, joka pystyy suustaan sylkemillä mesoneilla, kvarkista ja antikvarkista koostuvilla hadroneilla, muokkaamaan esineiden atomirakennetta esim muuttamalla teräksen suklaaksi. pip pip.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
03.10.2017 15:53:26 (muokattu 03.10.2017 16:26:55)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: Mozart edustaa maailmankaikkeuden korkeinta tosi jumaluutta ison Been, schubertin ym. ohella neron puhtaan ja objektiivisen älyn luomilla neron tuotteillaan jotka voivat tarjota vastaanottajalleen mielettömän voimakkaita jumalallisia emotionaalisia kokemuksia.
 
Hildesheimerin mukaan voimme laskea yhden käden sormilla sellaiset säveltäjät joille on suotu kyky antaa musiikin absoluuttinen muoto henkilöiden toiminnan motiiveille ja psyykkisille impulsseille. Mozart oli heistä ensimmäinen. Bach ei kyennyt siihen laisinkaan.
 
Miksi jonkun kyborgin pitäisi ylimalkaan olla kiinnostunut jostakin mozartin kaltaisen puhtaasti objektiivisen korkeimman älyn luomasta musiikista? En minä ole vastuullinen kenenkään toisen olennon, biologisen organismin tai kybertekniikan luomuksen musiikkivalinnoista, kuunnelkoot ihan vapaasti mitä lystäävät.
 
Olisikin aika alentavaa jos mitättömällä tekoälyllä varustettu kone kykenisi sellaiseen ylivertaiseen psyykkiseen suoritukseen jota mozartin tai ison Been musiikin metafyysisiä syvyyksiä luotaava syvällinen käsittäminen tiedoitsemisen puhtaana subjektina edellyttää johon tahdon tajunnasta ulos tungetuksi tulemisen minuuden menettämisen kautta puhtaan mielteen alueelle heijastuneita älyn mukaisia tahdon liikutuksen vastineita kiihdyttäen olen transsinomaiset transkendentaaliset korkeimmanasteiset psykofyysiset tilat katharsiksessa kokenut harvalukuisista ihmisistä jollaisesta musiikin lähes yliluonnollisesta vaikutuksesta enemmistöllä on tuskin aavistustakaan.
 
Mozart ja kumpp edustavat korkeinta taivasta ja paratiisia johon kuulijalla on mahdollisuus katharsiksessa päästä. Ja sibbehän on tiedoitusti suomen surkein frigidi sinfonikko jonka kolmisävelaiheista punottu mosaiikki on naiivin diatonista ja amatöörimäistä kitchiä melartininkin pitkälinjaisten suurten romanttisten lauluteemojen emotionaaliseen hehkuun verrattuna.
 
Sehän sitä paitsi osoittaisi vain sen kuinka mitätöntä, metafyysisesti merkityksetöntä ja pinnalllista joku musiikki kuten räp voi olla jos joku kyborgi tai robotti sitä voi ja haluaa kuunnella klassisen taidemusiikin sijaan.
 
Ei kai mekaanisilla teollisuusroboteilla ole sentään kasvutekijöitä sisältäviä soluja ja orgaanista kudosta jolla ne kasvavat sikiöstä aikuiseksi?
 
Kyseinen kyberaikakausi sai jo vuosia sitten alkunsa stuxnet windows-spesifisestä tietokonemadosta joka ensimmäisenä matona vakoili ja uudelleenohjelmoi teollisuusjärjestelmiä. Koska stuxnet on voittoa tavoittelematon sen oletetaan olevan jonkin valtion tai valtioiden luoma tietokonemato.
 
Mikki sarjakuvissa on esiintynyt joskus atomiinus niminen sarjakuvahahmo, suurennettu atomi, joka pystyy suustaan sylkemillä mesoneilla, kvarkista ja antikvarkista koostuvilla hadroneilla, muokkaamaan esineiden atomirakennetta esim muuttamalla teräksen suklaaksi. pip pip.

 
"Mikki sarjakuvissa on esiintynyt joskus atomiinus niminen sarjakuvahahmo" No nyt pääsit sananmukaisesti asian ytimeen. Elikkä atomin ytimeen. Me kaikki koostumme atomeista jotka noudattavat orjallisesti fysiikan lakeja. Minä hetkenä hyvänsä nuo lait saattavat päättää ihan mitä tahansa. Itse olen Superhessu fani. Tiedäthän tuon kokovartalokalsareihin pukeutuneen luukkuhousuisen supersankarin joka saa ekstaattiset supervoimansa tuon ryysyihin pukeutuvan epäsosiaalisen työttömän hörhön röttelön ruokottomalla takapihalla kasvavasta kielletystä pähkinästä jonka jo antiikin aikana tunnettu huumaava psykedeelinen vaikutus saattaa loppua kesken noitalennon ja sitten kaivetaan hattua.
 
"säveltäjät joille on suotu kyky antaa musiikin absoluuttinen muoto henkilöiden toiminnan motiiveille ja psyykkisille impulsseille. Mozart oli heistä ensimmäinen. Bach ei kyennyt siihen laisinkaan." Olen eri mieltä ja on ihan varmaa että Bach sävelsi Mozartin suohon jo 300 vuotta sitten vaikkei Mozart ei ollut vielä syntynytkään. Missä on Mozartilta vastaava taso kuin esim. The art of fugue (Robert Hill, cembalo) tai Matteus-passio (Rene Jacobs ja kumppanit). Ihan kuin vertaisi rikkinäistä mopoa tuliterään Ferrariin.
 
Toisaalta myös minun aivoni on jäytänyt takavuosina luettu aku-ankka ja ensimmäiset 50 taskukirjaa.
 
Olisinpa keskittynyt alkupään Ahmed Ahne sarjakuviin. Ahmed on prototyyppi nykyajan menestyvästä menevästä, kunnianhimoisesta miehestä. Hän haluaa edistyä urallaan ja kalifiksi kalifin paikalle. Kyseessä on ns. life long learning, uraputki, esimiesaseman saavuttaminen, alaisten sadistinen kiusaaminen ja lopulta tuhti eläke jolla elää sitten leveästi loputtomiin.
 
Ehkä noissa Prof. Josephsonin ajatuksissa on jotain kiinnostusta. Tämä fysiikan Nobel-voittaja sanoo että " For musical culture, piece of music, and musical perception read camera,
mountain and picture, and Ian Crosss argument in The mystery of the musical
box (Forum, 29 June) looks roughly like this: different cameras take different
pictures of the same mountain, and some cameras (such as those not positioned
in a place from which the mountain can be seen or those out of focus) do
not show anything recognisable as a mountain when pointed in the direction
of a mountain at all. Therefore mountains do not really exist out there.
 
However, mountains do exist. Similarly, it could be that in some abstract
sense individual pieces of music really do exist (as presumably do mathematical
theorems) and merely await a composers realisation of their existence in
acoustic form in some particular culture.
 
Good theories of vision were not produced (and neither can linguistic
phenomena be fully understood) without detailed attention to the nature
of the final product of the perceptual process. In the same way, one cannot
expect to derive adequate theories of musical perception without attention
to the nature and significance of the final product.
 
For a long time, psychologists resisted putting into their models mental
mechanisms of any kind. It seems that musical psychologists are now busily
repeating that form of error by regarding perception of music as simply
an exercise in pattern recognition. "
 
https://www.tcm.phy.cam.ac.uk/~bdj10/mm/articles/music.html
 
Platonistina olen Josephsonin kanssa sitä mieltä että "in some abstract
sense individual pieces of music really do exist". Elikkä musiikki on ikuista platonisessa maailmassa. Esimerkiksi kuution idea on platonisesti ikuinen. Jollei ikuisia platonisia ideoita olisi, ei olisi myöskään tilapäisiä, aika-avaruudessa muuttuvia ideoita kuten ilmastonmuutos. Ilmasto on jotain mikä on avaruudessa, muutos on jotain mikä on ajassa, Mutta fyysikkojen mukaan aika-avaruus ei ole todellinen ja Einstein oli väärässä.
 
megatherium
03.10.2017 19:51:20 (muokattu 04.10.2017 03:14:45)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: "Mikki sarjakuvissa on esiintynyt joskus atomiinus niminen sarjakuvahahmo" No nyt pääsit sananmukaisesti asian ytimeen. Elikkä atomin ytimeen. Me kaikki koostumme atomeista jotka noudattavat orjallisesti fysiikan lakeja. Minä hetkenä hyvänsä nuo lait saattavat päättää ihan mitä tahansa. Itse olen Superhessu fani. Tiedäthän tuon kokovartalokalsareihin pukeutuneen luukkuhousuisen supersankarin joka saa ekstaattiset supervoimansa tuon ryysyihin pukeutuvan epäsosiaalisen työttömän hörhön röttelön ruokottomalla takapihalla kasvavasta kielletystä pähkinästä jonka jo antiikin aikana tunnettu huumaava psykedeelinen vaikutus saattaa loppua kesken noitalennon ja sitten kaivetaan hattua.
 
"säveltäjät joille on suotu kyky antaa musiikin absoluuttinen muoto henkilöiden toiminnan motiiveille ja psyykkisille impulsseille. Mozart oli heistä ensimmäinen. Bach ei kyennyt siihen laisinkaan." Olen eri mieltä ja on ihan varmaa että Bach sävelsi Mozartin suohon jo 300 vuotta sitten vaikkei Mozart ei ollut vielä syntynytkään. Missä on Mozartilta vastaava taso kuin esim. The art of fugue (Robert Hill, cembalo) tai Matteus-passio (Rene Jacobs ja kumppanit). Ihan kuin vertaisi rikkinäistä mopoa tuliterään Ferrariin.
 
Toisaalta myös minun aivoni on jäytänyt takavuosina luettu aku-ankka ja ensimmäiset 50 taskukirjaa.
 
Olisinpa keskittynyt alkupään Ahmed Ahne sarjakuviin. Ahmed on prototyyppi nykyajan menestyvästä menevästä, kunnianhimoisesta miehestä. Hän haluaa edistyä urallaan ja kalifiksi kalifin paikalle. Kyseessä on ns. life long learning, uraputki, esimiesaseman saavuttaminen, alaisten sadistinen kiusaaminen ja lopulta tuhti eläke jolla elää sitten leveästi loputtomiin.
 
Ehkä noissa Prof. Josephsonin ajatuksissa on jotain kiinnostusta. Tämä fysiikan Nobel-voittaja sanoo että " For musical culture, piece of music, and musical perception read camera,
mountain and picture, and Ian Crosss argument in The mystery of the musical
box (Forum, 29 June) looks roughly like this: different cameras take different
pictures of the same mountain, and some cameras (such as those not positioned
in a place from which the mountain can be seen or those out of focus) do
not show anything recognisable as a mountain when pointed in the direction
of a mountain at all. Therefore mountains do not really exist out there.
 
However, mountains do exist. Similarly, it could be that in some abstract
sense individual pieces of music really do exist (as presumably do mathematical
theorems) and merely await a composers realisation of their existence in
acoustic form in some particular culture.
 
Good theories of vision were not produced (and neither can linguistic
phenomena be fully understood) without detailed attention to the nature
of the final product of the perceptual process. In the same way, one cannot
expect to derive adequate theories of musical perception without attention
to the nature and significance of the final product.
 
For a long time, psychologists resisted putting into their models mental
mechanisms of any kind. It seems that musical psychologists are now busily
repeating that form of error by regarding perception of music as simply
an exercise in pattern recognition. "
 
https://www.tcm.phy.cam.ac.uk/~bdj10/mm/articles/music.html
 
Platonistina olen Josephsonin kanssa sitä mieltä että "in some abstract
sense individual pieces of music really do exist". Elikkä musiikki on ikuista platonisessa maailmassa. Esimerkiksi kuution idea on platonisesti ikuinen. Jollei ikuisia platonisia ideoita olisi, ei olisi myöskään tilapäisiä, aika-avaruudessa muuttuvia ideoita kuten ilmastonmuutos. Ilmasto on jotain mikä on avaruudessa, muutos on jotain mikä on ajassa, Mutta fyysikkojen mukaan aika-avaruus ei ole todellinen ja Einstein oli väärässä.

 
Missä ovat bachin oopperat? Bach ei kuten ehkä olet jo huomannut säveltänyt ainoatakaan oopperaa jolla hän voisi kilpailla mozartin kanssa paremmuudesta luonnehtimiskyvyssä tai draamallisessa vaistossa.
 
Hildesheimerin ja schopenhauerin mukaan mozart ei ollut mikään maalaava säveltäjä vaan säveltäjä joka rakentaa omat tapahtumansa käsillä olevan libreton määriteltävissä olevista käänteistä liikkeelle lähtien.
 
Siksi tätä tapahtumien metamorfoosia ei voi selittää sanallisesti . Musiikki tekee mozartin oopperoissa kaikesta epäuskottavasta uskottavaa musiikin ollessa se tekijä joka selittää, kiihdytttää, tyynnyttää ja lepyttää.
 
Henkilöt, usein nukkehahmot, ovat kuin tislausastiasta syntyneitä esipsykologisia innovaatioita jotka muuttuvat todellisiksi vasta mozartin musiikissa, eivät ennen sitä, kuten eivät myöskään bachilla joka ei edes hallinnut musiikkidramatiikkaa, eivätkä pitkään aikaan myöhemminkään. Emme mozartin jälkeen voi wagneriin asti löytää parhaistakaan oopperalibretoista edes tasavertaisuuden häivääkään
 
en soveltaisi Kalevalaista suohon laulamista germaanisen mytologian riitteihin semminkin kun mozart ja bach eksistoivat aivan eri aikakaudella mozartin saavutttaessa musiikissaan siihen saakka tuntemattoman korkeimman mahdollisen musiikillisen laatutason musiikin kaiken kruunaavana huipentumana ison been ohella johon verrattuna bach on kuin ruostunut käytöstä poistettu posetiivi tympeine renkutuksineen mozartin modernimpaan konserttiflyygeliin verrattuna.
 
Tai jospa mozart on se uutuuttaan kiiltelevä ferrari berlinetta jonka kuljettaja laulaa shamppanja aariaa vauhdin tuomassa hurmassa don giovannina ja bach puolivuosisataa vanhempi jopo jolla tämä yrittää pysyä uuden teknologian perässä.
 
Kaikkein korkeimmalla laatutasolla ilmenevää mozartin musiikkia on mahdoton säveltää suohon. Goethe sanoi mozartin singspielistä ryöstö seraljista että se löi kaiken maahan.
 
Kukaan toinen ei ole päässyt siihen samaan intohimon ja suvereenin etäisyyden yhdistelmään yhtä intensiivisesti kuin mozart da ponte oopperoissaan, figaro, don juan ja cosi, joiden hahmot ovat kouriintuntuvampia ja todellisempia kuin kenenkään toisen ennen häntä tai hänen jälkeensä. R strauss ja wagner pääsivät lähimmäksi häntä vaikkakin erilaisella vaikutustavallaan.muiden säveltäjien oopperoissa voimme tuskin havaita muuta kuin lähtökohtia musiikillisenpartituurin kehittymiselle.
 
Sen jälkeen kun pääsin perille klassisen taidemusiikin aikaansaamasta syvällisestä vaikutuksesta sieluun lopetin lapsille tarkoitettujen sarjakuvalehtien lukemisen tyystin turhana ja pinnallisena ajanvietteenä vakavoiduttuain hartaana pyhän taiteen tempplin alttarille jumalten luo kohoavan suitsukkeen äärelle hurmioitumaan sydämen syvimpiä myöten mozartin musiikin jumaluuden ilmestyksestä ylevöityen.
 
Pari aikalaisarviota mozartista: kahdeksantoistavuotiaan mozartin la finta giardiniera oopperaa kuuntelemassa ollut heppu totesi ihmeellisen neron mozartin oopperasta jossa neron liekit välähtelevät siellä täällä että jos mozart ei ole ansarikasvi hänestä täytyy tulla eräs suurimmista koskaan eksistoineista säveltäjistä. Niin voisi jo todeta paljon nuoremman mozartin la finta semplicestä jossa hän jo loihtii eteemme objektiivisen sieluntilan joka ei suinkaan ollut hänen omansa Rosinan Amoretti aariassa E duurissa. Sillaa sisältää jo miltei onnistunen yrityksen luoda itsenäistä äänenkuljetusta sisältävä ensemble numero toisen näytöksen päättävä Bduuri tertsetto.
 
Dittersdorf keisarille esther oratorionsa väliajalla pianokonserttonsa es duuri soittaneen mozartin musiikista:
 
En ole koskaan tavannut säveltäjää jolla olisi niin hämmästyttävän paljon melodia aiheita kuin mozartilla. Toivoisin ettei hän olisi niin tuhlaavainen niiden käytössä. Hän ei anna kuulijan lainkaan edes hengähtää: sillä heti kun hän haluaisi nauttia kauniista melodiasta työntää viellä kauniimpi melodia aihe sen tieltään. Niin vain jatkuu eikä kuulija voi lopulta nauttia ainoastakaan näistä ihanuuksista. Musiikkitieteilijä kai maasalo huomauttaa ettei dittersdorf tiedoinnut niiden kauneuksien välisiä sisäisiä yhteyksiä ja kokonaisuuden logiikkaa kuten et ehkä sinäkään.
 
Mozartin onnistuu kaikkein monimutkaisimpiain ensemblejä myöten esittää kulloinenkin tilanne yhtä aikaa sisältä ja ulkoa päin, nimittäin osallistujien subjektiivinen elämys ja panoraama sellaisena kuin sen on määrä objektiivisesti meille välittyä. Aivan kuten hiprakassa sisään hoiperteleva puutarhuri antonio esittää tyrmistyksensä tallatusta neilikkapenkistä kaikista finaaleista suurenmoisimmassa nimittäin figaron toisen näytöksen lopussa, jolloin musiikki siirtyy äkisti C duurista F duuriin, aivan samalla tavoin mozart pitää tässäkin viiden eri luonteen ilmaisujen langat käsissään ja kykenee vielä suggeroimaan esmes jousien livertävillä kahdeksasosilla jo muutenkin kiperän tilanteen yhä lisääntyvän kaoottisuuden joka kolmen marcellinan puoluelaisen tullessa esiin piu moto muuttuu yhä jännittyneemmäksi ja katkeaa mitä suurimman i tensiteetin vallitessa pressistimossa kuitenkaan laukeamatta .
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
04.10.2017 03:53:06 (muokattu 04.10.2017 17:31:34)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: Missä ovat bachin oopperat? Bach ei kuten ehkä olet jo huomannut säveltänyt ainoatakaan oopperaa jolla hän voisi kilpailla mozartin kanssa paremmuudesta luonnehtimiskyvyssä tai draamallisessa vaistossa.
 
Hildesheimerin ja schopenhauerin mukaan mozart ei ollut mikään maalaava säveltäjä vaan säveltäjä joka rakentaa omat tapahtumansa käsillä olevan libreton määriteltävissä olevista käänteistä liikkeelle lähtien.
 
Siksi tätä tapahtumien metamorfoosia ei voi selittää sanallisesti . Musiikki tekee mozartin oopperoissa kaikesta epäuskottavasta uskottavaa musiikin ollessa se tekijä joka selittää, kiihdytttää, tyynnyttää ja lepyttää.
 
Henkilöt, usein nukkehahmot, ovat kuin tislausastiasta syntyneitä esipsykologisia innovaatioita jotka muuttuvat todellisiksi vasta mozartin musiikissa, eivät ennen sitä, kuten eivät myöskään bachilla joka ei edes hallinnut musiikkidramatiikkaa, eivätkä pitkään aikaan myöhemminkään. Emme mozartin jälkeen voi wagneriin asti löytää parhaistakaan oopperalibretoista edes tasavertaisuuden häivääkään
 
en soveltaisi Kalevalaista suohon laulamista germaanisen mytologian riitteihin semminkin kun mozart ja bach eksistoivat aivan eri aikakaudella mozartin saavutttaessa musiikissaan siihen saakka tuntemattoman korkeimman mahdollisen musiikillisen laatutason musiikin kaiken kruunaavana huipentumana ison been ohella johon verrattuna bach on kuin ruostunut käytöstä poistettu posetiivi tympeine renkutuksineen mozartin modernimpaan konserttiflyygeliin verrattuna.
 
Tai jospa mozart on se uutuuttaan kiiltelevä ferrari berlinetta jonka kuljettaja laulaa shamppanja aariaa vauhdin tuomassa hurmassa don giovannina ja bach puolivuosisataa vanhempi jopo jolla tämä yrittää pysyä uuden teknologian perässä.
 
Kaikkein korkeimmalla laatutasolla ilmenevää mozartin musiikkia on mahdoton säveltää suohon. Goethe sanoi mozartin singspielistä ryöstö seraljista että se löi kaiken maahan.
 
Kukaan toinen ei ole päässyt siihen samaan intohimon ja suvereenin etäisyyden yhdistelmään yhtä intensiivisesti kuin mozart da ponte oopperoissaan, figaro, don juan ja cosi, joiden hahmot ovat kouriintuntuvampia ja todellisempia kuin kenenkään toisen ennen häntä tai hänen jälkeensä. R strauss ja wagner pääsivät lähimmäksi häntä vaikkakin erilaisella vaikutustavallaan.muiden säveltäjien oopperoissa voimme tuskin havaita muuta kuin lähtökohtia musiikillisenpartituurin kehittymiselle.
 
Sen jälkeen kun pääsin perille klassisen taidemusiikin aikaansaamasta syvällisestä vaikutuksesta sieluun lopetin lapsille tarkoitettujen sarjakuvalehtien lukemisen tyystin turhana ja pinnallisena ajanvietteenä vakavoiduttuain hartaana pyhän taiteen tempplin alttarille jumalten luo kohoavan suitsukkeen äärelle hurmioitumaan sydämen syvimpiä myöten mozartin musiikin jumaluuden ilmestyksestä ylevöityen.
 
Pari aikalaisarviota mozartista: kahdeksantoistavuotiaan mozartin la finta giardiniera oopperaa kuuntelemassa ollut heppu totesi ihmeellisen neron mozartin oopperasta jossa neron liekit välähtelevät siellä täällä että jos mozart ei ole ansarikasvi hänestä täytyy tulla eräs suurimmista koskaan eksistoineista säveltäjistä. Niin voisi jo todeta paljon nuoremman mozartin la finta semplicestä jossa hän jo loihtii eteemme objektiivisen sieluntilan joka ei suinkaan ollut hänen omansa Rosinan Amoretti aariassa E duurissa. Sillaa sisältää jo miltei onnistunen yrityksen luoda itsenäistä äänenkuljetusta sisältävä ensemble numero toisen näytöksen päättävä Bduuri tertsetto.
 
Dittersdorf keisarille esther oratorionsa väliajalla pianokonserttonsa es duuri soittaneen mozartin musiikista:
 
En ole koskaan tavannut säveltäjää jolla olisi niin hämmästyttävän paljon melodia aiheita kuin mozartilla. Toivoisin ettei hän olisi niin tuhlaavainen niiden käytössä. Hän ei anna kuulijan lainkaan edes hengähtää: sillä heti kun hän haluaisi nauttia kauniista melodiasta työntää viellä kauniimpi melodia aihe sen tieltään. Niin vain jatkuu eikä kuulija voi lopulta nauttia ainoastakaan näistä ihanuuksista. Musiikkitieteilijä kai maasalo huomauttaa ettei dittersdorf tiedoinnut niiden kauneuksien välisiä sisäisiä yhteyksiä ja kokonaisuuden logiikkaa kuten et ehkä sinäkään.
 
Mozartin onnistuu kaikkein monimutkaisimpiain ensemblejä myöten esittää kulloinenkin tilanne yhtä aikaa sisältä ja ulkoa päin, nimittäin osallistujien subjektiivinen elämys ja panoraama sellaisena kuin sen on määrä objektiivisesti meille välittyä. Aivan kuten hiprakassa sisään hoiperteleva puutarhuri antonio esittää tyrmistyksensä tallatusta neilikkapenkistä kaikista finaaleista suurenmoisimmassa nimittäin figaron toisen näytöksen lopussa, jolloin musiikki siirtyy äkisti C duurista F duuriin, aivan samalla tavoin mozart pitää tässäkin viiden eri luonteen ilmaisujen langat käsissään ja kykenee vielä suggeroimaan esmes jousien livertävillä kahdeksasosilla jo muutenkin kiperän tilanteen yhä lisääntyvän kaoottisuuden joka kolmen marcellinan puoluelaisen tullessa esiin piu moto muuttuu yhä jännittyneemmäksi ja katkeaa mitä suurimman i tensiteetin vallitessa pressistimossa kuitenkaan laukeamatta .

 
Mutta onko mozartin musiikki todellista? Toisin sanoen, onko havaitsemamme neliulotteinen aika-avaruus (eli maailmankaikkeus) todellinen? Jos se ei ole todellinen, ei mitkään siinä tapahtuvat tai aikaisemmin tapahtuneet ilmiöt, kuten mozart ja hänen musiikkinsa, ole todellisia, koska epätodellisessa ei voi tapahtua todellista. Siinä tapauksessa mozartin musiikki on pelkkä hallusinaatio.
 
Jos taas maailmankaikkeus on todellinen, törmätään seuraavaan ongelmaan. Jokainen havaitsija havaitsee erilaisen maailmankaikkeuden. Mikä näistä lukemattomista maailmankaikkeuksista on se todellinen? Onko sinun maailmankaikkeutesi ainoa oikea, se jossa mozart on musiikin kuningas? Vai onko Bachin hallitsema maailmankaikkeus ainoa oikea?
 
Siis onko mozart todella elänyt ja jos on niin missä mielessä? Sallivatko fysiikan lait edes ontologisen olemassaolon? Entä onko hänen musiikkinsa muuta kuin pelkkä superhessun kaltainen hallusinaatio? Ja kuka tai mikä on se olento joka pohtii tämmöisiä... olenko atomeista koostuva kappale, hyvin paljon tiiliskiven kaltainen, Alkuräjähdys kuulemma loi atomit tyhjästä ja evoluutio muokkasi niitä tähtien väsäämiä maapallolle päätyneitä atomeita edes takas uuteen uskoon ensin alkumeren leviksi sitten dinosauruksiksi ja lopulta mozartin kaltaisiksi tilapäisiksi orjallisesti fysiikan neljää lakia totteleviksi atomikokoelmiksi ja nyt fysiikan lait ovat kasanneet samat atomit dinosaurusten ja mozartin sijasta taas kerran sinuksi ja minuksi ja Trumpiksi.
 
Kerrohan miten yhdenkään atomikokoelman on mahdollista luoda musiikkia olemattomuudesta ja miten toisten atomikokoelmien on mahdollista sähkökemiallisesti arvostaa tai ei-arvostaa joidenkin edeltäneiden atomikokoelmien kuten mozartin aivojen sähkökemiallisen aktiviteetin muodostamaa informaatiota kuten figaron häät.
 
"En ole koskaan tavannut säveltäjää jolla olisi niin hämmästyttävän paljon melodia aiheita kuin mozartilla. Toivoisin ettei hän olisi niin tuhlaavainen niiden käytössä." Olisiko Bach tavallaan mozartin vastakohta goldberg muunnelmissaan, musiikillisessa uhrilahjassaan tai die kunst der fugessa. Alussa bachilla on yksi mitätön melodian pätkä josta hän kehittelee runsaudensarven. Sitä vastoin mozart on tuhlaajapoika joka tuhlaa runsaudensarvensa.
 
Toisin sanoen hypoteesini on että mozarttia eikä hänen musiikkiaan ei ole koskaan ollut olemassakaan. Ja tätä hypoteesia käsittääkseni tukee kaikki se mitä tiedämme modernista fysiikasta jonka armottomia lakeja meidän on toteltava.
 
"Missä ovat bachin oopperat? Bach ei kuten ehkä olet jo huomannut säveltänyt ainoatakaan oopperaa" No mutta eihän Beethovenkaan säveltänyt kuin yhden oopperan jonka ani harva on kuullut. Oopperahan on niille jotka eivät pidä musiikista mutta tykkäävät näyttäytyä kerran vuodessa oopperajuhlilla osoittaakseen kuuluvansa seurapiireihin,
 
Minäkään en ole kuullut Fideliosta kuin pari pätkää. Ei jaksa. Alkoholi on paljon kiinnostavampaa. Parasta Bachissa lienee se että hän tajusi olla säveltämättä tyhmiä oopperoita.
 
Hyvää Bachia on mielestäni myös
partitat ja goldberg-muunnelmat cembalolle scott rossin soittamina
urkubiisit hmm... ööh... en muista soittamina. Ai niin, vaikkapa Hubert Meister. Kylläpä potkii!
kantaatit Harnoncourt/Leonhardtin johtamina
viúlusonaatit neiti ibraginovan käsissä
 
megatherium
04.10.2017 17:04:06 (muokattu 04.10.2017 17:45:24)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: Mutta onko mozartin musiikki todellista? Toisin sanoen, onko havaitsemamme neliulotteinen aika-avaruus (eli maailmankaikkeus) todellinen? Jos se ei ole todellinen, ei mitkään siinä tapahtuvat tai aikaisemmin tapahtuneet ilmiöt, kuten mozart ja hänen musiikkinsa, ole todellisia, koska epätodellisessa ei voi tapahtua todellista. Siinä tapauksessa mozartin musiikki on pelkkä hallusinaatio.
 
Jos taas maailmankaikkeus on todellinen, törmätään seuraavaan ongelmaan. Jokainen havaitsija havaitsee erilaisen maailmankaikkeuden. Mikä näistä lukemattomista maailmankaikkeuksista on se todellinen? Onko sinun maailmankaikkeutesi ainoa oikea, se jossa mozart on musiikin kuningas? Vai onko Bachin hallitsema maailmankaikkeus ainoa oikea?
 
Siis onko mozart todella elänyt ja jos on niin missä mielessä? Sallivatko fysiikan lait edes ontologisen olemassaolon? Entä onko hänen musiikkinsa muuta kuin pelkkä superhessun kaltainen hallusinaatio? Ja kuka tai mikä on se olento joka pohtii tämmöisiä... olenko atomeista koostuva kappale, hyvin paljon tiiliskiven kaltainen, Alkuräjähdys kuulemma loi atomit tyhjästä ja evoluutio muokkasi niitä tähtien väsäämiä maapallolle päätyneitä atomeita edes takas uuteen uskoon ensin alkumeren leviksi sitten dinosauruksiksi ja lopulta mozartin kaltaisiksi tilapäisiksi orjallisesti fysiikan neljää lakia totteleviksi atomikokoelmiksi ja nyt fysiikan lait ovat kasanneet samat atomit dinosaurusten ja mozartin sijasta taas kerran sinuksi ja minuksi ja Trumpiksi.
 
Kerrohan miten yhdenkään atomikokoelman on mahdollista luoda musiikkia olemattomuudesta ja miten toisten atomikokoelmien on mahdollista sähkökemiallisesti arvostaa tai ei-arvostaa joidenkin edeltäneiden atomikokoelmien kuten mozartin aivojen sähkökemiallisen aktiviteetin muodostamaa informaatiota kuten figaron häät.
 
"En ole koskaan tavannut säveltäjää jolla olisi niin hämmästyttävän paljon melodia aiheita kuin mozartilla. Toivoisin ettei hän olisi niin tuhlaavainen niiden käytössä." Olisiko Bach tavallaan mozartin vastakohta goldberg muunnelmissaan, musiikillisessa uhrilahjassaan tai die kunst der fugessa. Alussa bachilla on yksi mitätön melodian pätkä josta hän kehittelee runsaudensarven. Sitä vastoin mozart on tuhlaajapoika joka tuhlaa runsaudensarvensa.
 
Toisin sanoen hypoteesini on että mozarttia eikä hänen musiikkiaan ei ole koskaan ollut olemassakaan. Ja tätä hypoteesia käsittääkseni tukee kaikki se mitä tiedämme modernista fysiikasta jonka armottomia lakeja meidän on toteltava.

 
Ainehan on pelkkä tahdon ilmiöiden havaittavuus tai objektivoitunut kausaliteetti joka ideaalisena on pelkkää aivoilmiötä ts. Miellettä jonka harhakuvan muodostaa kahden hiotun lasin muodostama koneisto aivotoiminta jota kutsutaan ajaksi ja paikaksi ja niiden ollessa vuorovaikutuksessa kausaliteetiksi.
 
Tämänaltainen objektiivinen oleminen joka on pelkkä mielle tiedoitsevan subjektin älyssä edellyttää mieltävää subjektia vaikka jokaisella siten olemassaolevalla saattaa olla vielä olemassaolonsa itsessään johon ei tarvita mitään subjektia kuitenkaan tällainen olemassailo itsessään ei ole ajalllisuutta tai paikallisuutta vaan kokonaan toisenlaista, metafyysistä olion sinänsä olemista joka ideaalisesta olion objektiivisesta olemassailosta poiketen on reaalista olion sinänsä ollessa primäärinen ja ilmentyvä, luonnonvastainen ja absoluuttisesti selittämätön, ykstyisten toimintojen vapaus ja perusteeton.
 
Musiikki esittää välittömästi itse tahtoa kun muut taiteet esittävät ideoita, tahdon esineellistymisasteita alkaen kivestä jolla on putoamistahtoa päätyen aivoihin joilla on ajattelutahtoa.
 
Tämän perusteella mozart, bach tai kuka hyvänsä objektiivisesti olemassaoleva on pelkkää ilmiötä kun sen sijaan musiikista puhtaasti aineettomassa muodossaan puhuvat kaikki inhimilliset intohimot ja tahdonliikkeet jotka välittömästi tunteisiin, tahtoon ja affekteihin vaikuttaessaan ja niitä toiseen vireeseen muuttaessaan ja kohottaesaan edustavat olion ja yksilön metafyysistä ja reaalista olemista todellisen tuskan tai mielihyvän sijasta älyn mukaisia tahdonliikutuksen vastineita kiihdyttäen tuskan ja tyydytyksen kuvana puhtaan mielteen alueelle heijastuen tiedoitsemisen puhtaan subjektin tajunnassa.
 
Mozartin musiikki on tosiolevaista kun bach on pelkkä katoava mielle subjektin tajunnassa. Kun mozartin ensimmäiseksi suureksi oopperaksi luokiteltava opera seria idomeneo esitettiin munchenissä oboensoittaja ramm ja käyrätorven soittaja lange olivat melkein mielettömiä ihastuksesta ja jälkimmäinen huudahti: minun täytyy tunnustaa etten ole vielä koskaan kuullut musiikkia joka olisi tehnyt minuun niin suuren vaikutuksen. Kyseessä oli yksi sen ajan euroopan parhaista orkestereista.
 
Vaikka mozart mässäilikin hän ei käyttänyt soittimellista potentiaaliaan epätaloudellisesti vaan idomeneon orkesterisointi on hienostunut ja läpikuultava. Alkusoitto ja pari ensimmäisen näytöksen aariaa eivät vielä erityisemmin säväytä. Ja hildesheimerin mielestä kuuluisa merimyrskyvertaus fuor del mar jota mozart itse piti yhtenä parhaista numeroista jättää meidät omituisen kylmäksi.pappien marssi on onnekas täysosuma suljetussa kokonaisuudessa jättäen taikahuilun marssit varjoonsa. Vaikka oopperassa on paljon täydellisen tasapainoisia aarioita joudumme vielä kuuntelemaan pari aariaa jotka ovat koloratuurikuvioineen myönnytyksiä laulajien turhamaisuudelle. Sillassahan primadonna instrumentaalisesti käytetyllä äänellään päästelee hirviömäisissä koloratuureissaan fanfaarinomaisia sonoriteetteja koomisessa ja kylmässä bravuurinumerossaan.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
04.10.2017 18:39:40
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: Ainehan on pelkkä tahdon ilmiöiden havaittavuus tai objektivoitunut kausaliteetti joka ideaalisena on pelkkää aivoilmiötä ts. Miellettä jonka harhakuvan muodostaa kahden hiotun lasin muodostama koneisto aivotoiminta jota kutsutaan ajaksi ja paikaksi ja niiden ollessa vuorovaikutuksessa kausaliteetiksi.
 
Tämänaltainen objektiivinen oleminen joka on pelkkä mielle tiedoitsevan subjektin älyssä edellyttää mieltävää subjektia vaikka jokaisella siten olemassaolevalla saattaa olla vielä olemassaolonsa itsessään johon ei tarvita mitään subjektia kuitenkaan tällainen olemassailo itsessään ei ole ajalllisuutta tai paikallisuutta vaan kokonaan toisenlaista, metafyysistä olion sinänsä olemista joka ideaalisesta olion objektiivisesta olemassailosta poiketen on reaalista olion sinänsä ollessa primäärinen ja ilmentyvä, luonnonvastainen ja absoluuttisesti selittämätön, ykstyisten toimintojen vapaus ja perusteeton.
 
Musiikki esittää välittömästi itse tahtoa kun muut taiteet esittävät ideoita, tahdon esineellistymisasteita alkaen kivestä jolla on putoamistahtoa päätyen aivoihin joilla on ajattelutahtoa.
 
Tämän perusteella mozart, bach tai kuka hyvänsä objektiivisesti olemassaoleva on pelkkää ilmiötä kun sen sijaan musiikista puhtaasti aineettomassa muodossaan puhuvat kaikki inhimilliset intohimot ja tahdonliikkeet jotka välittömästi tunteisiin, tahtoon ja affekteihin vaikuttaessaan ja niitä toiseen vireeseen muuttaessaan ja kohottaesaan edustavat olion ja yksilön metafyysistä ja reaalista olemista todellisen tuskan tai mielihyvän sijasta älyn mukaisia tahdonliikutuksen vastineita kiihdyttäen tuskan ja tyydytyksen kuvana puhtaan mielteen alueelle heijastuen tiedoitsemisen puhtaan subjektin tajunnassa.
 
Mozartin musiikki on tosiolevaista kun bach on pelkkä katoava mielle subjektin tajunnassa. Kun mozartin ensimmäiseksi suureksi oopperaksi luokiteltava opera seria idomeneo esitettiin munchenissä oboensoittaja ramm ja käyrätorven soittaja lange olivat melkein mielettömiä ihastuksesta ja jälkimmäinen huudahti: minun täytyy tunnustaa etten ole vielä koskaan kuullut musiikkia joka olisi tehnyt minuun niin suuren vaikutuksen. Kyseessä oli yksi sen ajan euroopan parhaista orkestereista.
 
Vaikka mozart mässäilikin hän ei käyttänyt soittimellista potentiaaliaan epätaloudellisesti vaan idomeneon orkesterisointi on hienostunut ja läpikuultava. Alkusoitto ja pari ensimmäisen näytöksen aariaa eivät vielä erityisemmin säväytä. Ja hildesheimerin mielestä kuuluisa merimyrskyvertaus fuor del mar jota mozart itse piti yhtenä parhaista numeroista jättää meidät omituisen kylmäksi.pappien marssi on onnekas täysosuma suljetussa kokonaisuudessa jättäen taikahuilun marssit varjoonsa. Vaikka oopperassa on paljon täydellisen tasapainoisia aarioita joudumme vielä kuuntelemaan pari aariaa jotka ovat koloratuurikuvioineen myönnytyksiä laulajien turhamaisuudelle. Sillassahan primadonna instrumentaalisesti käytetyllä äänellään päästelee hirviömäisissä koloratuureissaan fanfaarinomaisia sonoriteetteja koomisessa ja kylmässä bravuurinumerossaan.

 
oo höpsimäti kun kuulen sanan mozart tavoittelen revolveriani.
 
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2017, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti