Muusikoiden.net
14.12.2017
 

Klassinen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Mendelssohn: Bachin jälkeisen klassisen musan merkittävin hahmo?
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10
PVC
04.11.2017 18:11:40
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: mozart itse keskeytti soitamisen jos joku aiheutti pienintäkin melua . Minä en ole lukenut aku ankkaa sen jälkeen kun mozartin ja kumpp.
 
Mikset kehtaa tunnustaa että sulla on nytkin akuankka puku yllä. Minulla on harvinainen selvänäön lahja ja näen selvästi sinut siinä puvussa.
 
megatherium
04.11.2017 22:30:36 (muokattu 05.11.2017 04:36:55)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: Mikset kehtaa tunnustaa että sulla on nytkin akuankka puku yllä. Minulla on harvinainen selvänäön lahja ja näen selvästi sinut siinä puvussa.
 
Mikset itse kehtaa tunnustaa? Minä en lue aku ankkaa kuten sinä. En ole kuunnellut aikoihin mozartiakaan tiedoitsemisen puhtaana subjektina tahtomisen kadotessa ulos tajunnasta.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
05.11.2017 13:49:12 (muokattu 05.11.2017 20:08:57)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

ei mittää
 
megatherium
06.11.2017 01:27:25 (muokattu 06.11.2017 19:47:09)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

vaikka mozart ja muut wieniläsklassikot ovatkin korkeinta mitä ihmiskunta on tuottanut niin suurena postromantikkona melartin ja hänen sinfoniansa ja neljäs jousikvartetto ovat vaikuttaneet minuun viime aikoina voimamakkaimmin kaikesta kuuntelemastain musiikista mm. kolmatta, kuudetta ja viidettä sinfoniaa pakahtuneena ja henkeä haukkoen kuunnellen johon siban sinfonioiden ja sinfonisten runojen kaltainen suomen surkein frigidi kolmisävelaiheista punottu diatoninen sävelkudos ja sentimento ei kuunaan kykenisi streriiliytensä vuoksi.
 
Ihana Tuukkanen, linko, fougstedt, karjalainen, pesonen, ranta, merikanto, leiviskä, aaltonen ect ovat sinfonioissaan tuottaneet suurempaa ekspressiivistä melodista kauneutta kuin suomen surkein frigidi ja staattinen, lyhyitä amatöörimäisiä kolmisävelaiheita viljelevä siba jonka musiikki joutaa jo museoon pölyttymään.
 
Mozartin ihana g molli sinfonia kyllä kosketti minua kun viimeksi xitä kuuntelin. Se välittää asosiaatioita joihinkin mennesiin koettuihin järkytyksiin.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
06.11.2017 22:49:53 (muokattu 06.11.2017 22:57:52)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: vaikka mozart ja muut wieniläsklassikot ovatkin korkeinta mitä ihmiskunta on tuottanut niin suurena postromantikkona melartin ja hänen sinfoniansa ja neljäs jousikvartetto ovat vaikuttaneet minuun viime aikoina voimamakkaimmin kaikesta kuuntelemastain musiikista mm. kolmatta, kuudetta ja viidettä sinfoniaa pakahtuneena ja henkeä haukkoen kuunnellen johon siban sinfonioiden ja sinfonisten runojen kaltainen suomen surkein frigidi kolmisävelaiheista punottu diatoninen sävelkudos ja sentimento ei kuunaan kykenisi streriiliytensä vuoksi.
 
Ihana Tuukkanen, linko, fougstedt, karjalainen, pesonen, ranta, merikanto, leiviskä, aaltonen ect ovat sinfonioissaan tuottaneet suurempaa ekspressiivistä melodista kauneutta kuin suomen surkein frigidi ja staattinen, lyhyitä amatöörimäisiä kolmisävelaiheita viljelevä siba jonka musiikki joutaa jo museoon pölyttymään.
 
Mozartin ihana g molli sinfonia kyllä kosketti minua kun viimeksi xitä kuuntelin. Se välittää asosiaatioita joihinkin mennesiin koettuihin järkytyksiin.

 
Gouldin mukaan g molli sinfonia koostuu kahdeksasta merkittävästä tahdista, joiden ympärillä on puolituntinen latteuksia.
 
Minä kuuntelin deliuksen song of the high hillsin eric fenbyn 1983 johtamana, ei hassumpaa deliuksen tyyli vaikuttaa sangen omaperäiseltä, kuulostaa ikään kuin auringon paahtamalta niityltä vaikka eikös englannissa yleensä sada.
 
megatherium
07.11.2017 00:25:57 (muokattu 07.11.2017 16:08:53)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: Gouldin mukaan g molli sinfonia koostuu kahdeksasta merkittävästä tahdista, joiden ympärillä on puolituntinen latteuksia.
 
Minä kuuntelin deliuksen song of the high hillsin eric fenbyn 1983 johtamana, ei hassumpaa deliuksen tyyli vaikuttaa sangen omaperäiseltä, kuulostaa ikään kuin auringon paahtamalta niityltä vaikka eikös englannissa yleensä sada.

 
Höpsis, olisi ihan sama jos itse sanoisin että maailman taiteen hienoin maalaus, jonkun rembrandin, van goghin, rubensin tai da vincin, koostuu vain kankaalle levitetystä halvasta maalista jonka muodostumisessa ei ole mitään ennalta määrättyä logiikkaa eikä se perustu älylliseen toimintaan. Bachin musiikki on paljon latteampaa kuin mozart.
 
Gould halusi vain provosoida kuulijaa ja kannustaa tätä ajattelemaan itsenäisesti ja objektiivisesti pinttyneisiin käsityksiin ja valmiisiin ajatusmalleihin tarrautumisen sijasta erikoisen epätavallisilla teeseillään esittäessään jotakin elitistiä joka muka ymmärtää musiikista enemmän kuin keskivertoihmiset.
 
Tosiasiassa kokemuksen syvällä rintaäänellä todettuna jota monet jos tuskin ketkään tiedoitsevat mozart edustaa enemmän kuin muiden säveltäjien musiikki maailmasta vieraantumista ja erkaantumista psykofyysisten kokemustensa ylimaallisuudella ja yliluonnollisuudellaan kun beethoven on uskollista eksistenssille ja saa katharsiksessa ihmisen psyykkisen pahoinvoinninkin kokonaan katoamaan aivan kuin tämä olisi uusi ihminen .
 
Luettuasi enemmän sitä kirjaa huomaat että gould sanoi myös että menetys on kokonaan hänen kun hän hylkää g molli sinfonian jota hän ei sitten hylkääkään vaan vain bilateraalisen tavan tulkita mozartia pitäessään g molli sinfonian ominaisuuksia selittämättöminä kun vastapuoli totesi ettei voi hyväksyä kun gould sanoo jotakin tuollaista jota gould sanoo ihmettelevänsäkin jos tämä tekisi niin.
 
Tosiasiassa gould ihailee vanhentunutta kontrapunktia suosivaa sävellystekniikkaa taiteen itsensä sijasta ja epätavallisella tavalla tulkittuja yksityskohtia kokonaisuuden sijasta erikoisuuden tavoittelussaan tarkoituksenaan erottua massasta ja valmiiksi pureskelluista ja annetuista ajatuskaavoista.
 
Joskus nuorempana kun tohdin vielä kuunnella kuulokkeilla musiikkia koin lähes päivittäin korkeimpia psyykkisiä kokemuksia joiden ei tästä maailmasta oleminen altistivat minut maailmasta ja sen pikku turhuuksista ja pyrkyröinneistä vieraantumiselle ja koin mozartin, schubertin, ison been ja haydninkin kautta mitä todellinen ja persoonalle vieras syvin mahdollinen vakavuus on joka sisältyy yksilön ulkopuoliseen objektiivisen ja teoreettiseen ja tajusin että niiden säveltäjien teosten aikaansaama psykofyysinen korkeimmanasteinen vieras tila jossa oma minuutemme on kadonnut on korkeinta ja tavoiteltavissa olevinta olemista mitä voi kuvitella kunnes eskapististen maailmasta ja omasta kehosta erkaantumis-trippien jälkeinen paluu tähän fyysilliseen maailmaan katkaisi joka kerralla tuon korkeamman psykofyysisen tilan ja sen tuottaman syvän nautinnon ja onnen tunteen. Olin sentään peruskoulussakin lähes kympin oppilas.
 
Ei taiteessa kannata välittää pikkuseikoista tai sivuseikoista ja siitä mitä joku persona nongrata on sanonut jostakin suuren neron teoksesta jolla voi siltikin olla uskomattoman suuria emotionaalisia vaikutuksia. Kokonaisuus ja omat kokemukset on sen jutun ydin. Yleinen mielipide kertoo enemmän kuin yksittäiset kannanotot.
 
Mutta jos vertaan g molli sinfonian finaalia aikaisempiin kokemuksiin saattaa olla että se on teoksen heikoin osa myrskyävästä maisemastaan huolimatta.
 
Hitaat ja avausosat ja ehkä menuettokin ovat mozartillakin parhaat ja syvällisimmät vaikka juuri finaaliin gouldin mainitsemat mainiot tahdit sisältyvät jotka ovat sarja laskevia säestyksettömiä sekstejä välittömästi finaalin ensimmäisen kertausmerkin jälkeen mozartin ojentautuessa tervehtimään weberniä ja jotka tuovat gouldille anton webern pointillisen sarjallisuuden mieleen.
 
Gouldille hetken ansio on se että mozart muuttuu joksikin toiseksi persoonaksi. Aivan höpön höpöä. Mozart itsessään on suurin. Eikä toiseksi persoonaksi muuttuminen ole mahdollistakaan.
 
Gouldhan vielä toteaa nauttivansa seitsemän vuotiaan lapsi mozartinkin ekan sinfonian kuuntelemisesta enemmän kuin g mollisinfoniasta barokkihyveiden takia ja ainoasta mozartin sävellyksestä jonka gould on koskaan johtanut. Aivan älytöntä.
 
Deliukselle tyypillistä on kait voimakkaasti kromaatttinen joskin pohjimmiltaan tonaalinen soinnutus ja häilyvän impressionistinen muotokieli. Sea drift on hänen esitetyimpiä teoksiaan. Hänen musiikille on ominaista eräänlainen haltioituminen ja beechamin tulkitsemassa auringonlaskun lauluissa hiestävän kuumottava rakkauden polte.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
07.11.2017 17:27:22 (muokattu 07.11.2017 17:42:18)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: Höpsis, olisi ihan sama jos itse sanoisin että maailman taiteen hienoin maalaus, jonkun rembrandin, van goghin, rubensin tai da vincin, koostuu vain kankaalle levitetystä halvasta maalista jonka muodostumisessa ei ole mitään ennalta määrättyä logiikkaa eikä se perustu älylliseen toimintaan. Bachin musiikki on paljon latteampaa kuin mozart.
 
Gould halusi vain provosoida kuulijaa ja kannustaa tätä ajattelemaan itsenäisesti ja objektiivisesti pinttyneisiin käsityksiin ja valmiisiin ajatusmalleihin tarrautumisen sijasta erikoisen epätavallisilla teeseillään esittäessään jotakin elitistiä joka muka ymmärtää musiikista enemmän kuin keskivertoihmiset.
 
Tosiasiassa kokemuksen syvällä rintaäänellä todettuna jota monet jos tuskin ketkään tiedoitsevat mozart edustaa enemmän kuin muiden säveltäjien musiikki maailmasta vieraantumista ja erkaantumista psykofyysisten kokemustensa ylimaallisuudella ja yliluonnollisuudellaan kun beethoven on uskollista eksistenssille ja saa katharsiksessa ihmisen psyykkisen pahoinvoinninkin kokonaan katoamaan aivan kuin tämä olisi uusi ihminen .
 
Luettuasi enemmän sitä kirjaa huomaat että gould sanoi myös että menetys on kokonaan hänen kun hän hylkää g molli sinfonian jota hän ei sitten hylkääkään vaan vain bilateraalisen tavan tulkita mozartia pitäessään g molli sinfonian ominaisuuksia selittämättöminä kun vastapuoli totesi ettei voi hyväksyä kun gould sanoo jotakin tuollaista jota gould sanoo ihmettelevänsäkin jos tämä tekisi niin.
 
Tosiasiassa gould ihailee vanhentunutta kontrapunktia suosivaa sävellystekniikkaa taiteen itsensä sijasta ja epätavallisella tavalla tulkittuja yksityskohtia kokonaisuuden sijasta erikoisuuden tavoittelussaan tarkoituksenaan erottua massasta ja valmiiksi pureskelluista ja annetuista ajatuskaavoista.
 
Joskus nuorempana kun tohdin vielä kuunnella kuulokkeilla musiikkia koin lähes päivittäin korkeimpia psyykkisiä kokemuksia joiden ei tästä maailmasta oleminen altistivat minut maailmasta ja sen pikku turhuuksista ja pyrkyröinneistä vieraantumiselle ja koin mozartin, schubertin, ison been ja haydninkin kautta mitä todellinen ja persoonalle vieras syvin mahdollinen vakavuus on joka sisältyy yksilön ulkopuoliseen objektiivisen ja teoreettiseen ja tajusin että niiden säveltäjien teosten aikaansaama psykofyysinen korkeimmanasteinen vieras tila jossa oma minuutemme on kadonnut on korkeinta ja tavoiteltavissa olevinta olemista mitä voi kuvitella kunnes eskapististen maailmasta ja omasta kehosta erkaantumis-trippien jälkeinen paluu tähän fyysilliseen maailmaan katkaisi joka kerralla tuon korkeamman psykofyysisen tilan ja sen tuottaman syvän nautinnon ja onnen tunteen. Olin sentään peruskoulussakin lähes kympin oppilas.
 
Ei taiteessa kannata välittää pikkuseikoista tai sivuseikoista ja siitä mitä joku persona nongrata on sanonut jostakin suuren neron teoksesta jolla voi siltikin olla uskomattoman suuria emotionaalisia vaikutuksia. Kokonaisuus ja omat kokemukset on sen jutun ydin. Yleinen mielipide kertoo enemmän kuin yksittäiset kannanotot.
 
Mutta jos vertaan g molli sinfonian finaalia aikaisempiin kokemuksiin saattaa olla että se on teoksen heikoin osa myrskyävästä maisemastaan huolimatta.
 
Hitaat ja avausosat ja ehkä menuettokin ovat mozartillakin parhaat ja syvällisimmät vaikka juuri finaaliin gouldin mainitsemat mainiot tahdit sisältyvät jotka ovat sarja laskevia säestyksettömiä sekstejä välittömästi finaalin ensimmäisen kertausmerkin jälkeen mozartin ojentautuessa tervehtimään weberniä ja jotka tuovat gouldille anton webern pointillisen sarjallisuuden mieleen.
 
Gouldille hetken ansio on se että mozart muuttuu joksikin toiseksi persoonaksi. Aivan höpön höpöä. Mozart itsessään on suurin. Eikä toiseksi persoonaksi muuttuminen ole mahdollistakaan.
 
Gouldhan vielä toteaa nauttivansa seitsemän vuotiaan lapsi mozartinkin ekan sinfonian kuuntelemisesta enemmän kuin g mollisinfoniasta barokkihyveiden takia ja ainoasta mozartin sävellyksestä jonka gould on koskaan johtanut. Aivan älytöntä.
 
Deliukselle tyypillistä on kait voimakkaasti kromaatttinen joskin pohjimmiltaan tonaalinen soinnutus ja häilyvän impressionistinen muotokieli. Sea drift on hänen esitetyimpiä teoksiaan. Hänen musiikille on ominaista eräänlainen haltioituminen ja beechamin tulkitsemassa auringonlaskun lauluissa hiestävän kuumottava rakkauden polte.

 
Minä tykkään kontrapunktista-. Se johtaa minut gnostilaisuuteen. Mahdatkohan ymmärtää seuraavaa. Elikkä on olemassa isä Hermes ja naispuolinen pyhä henki Afrodite. He saavat pyhän lapsen joka on hermafrodiitti. Tämä pyhä perhe on Hermes Trismegistus eli kolmesti suuri Hermes. Sen merkiksi pyhä lapsi saa kolme lahjaa: kultaa, suitsuketta ja mirhaa. On selvää että pyhä lapsi on sekä johannes kastaja, jeesus että maria, siis yhtaikaa isä, poika ja pyhähenki. Tietenkään pyhä hermafrodiittilapsi ei ole koskaan elänyt maan päällä mutta on todellinen koska se ei-fyysillinen maailma on todellinen. Sen sijaan langenneelle eli neljään osaan (3 avaruusdimensiota sekä 1 suunnalla varustettu aikadimensio) jakautuneelle tietoisuudelle tuttu fyysillinen maailma on epätodellinen. Kuten jung arveli, piilotajuinen olemassaolomme (pyhänä kolminaisuutena eli Hermes Trismegistuksena )on todellinen ja arkitajuntamme pelkkä hypnoottinen transsi.
 
"niiden säveltäjien teosten aikaansaama psykofyysinen korkeimmanasteinen vieras tila jossa oma minuutemme on kadonnut on korkeinta ja tavoiteltavissa olevinta olemista mitä voi kuvitella"
Justiinsa. Oman minuuden kadottaminen on samaa kuin valaistuminen. Niin sanoi mm. ramana maharshi.
 
Kuuntelen tässä Karl-Birger Blomdahlin avaruusoopperaa nimeltä Aniara (1958). Yllättävän tasokasta. Vissiin tunnet senkin?
 
megatherium
07.11.2017 19:43:03 (muokattu 07.11.2017 20:50:19)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: Minä tykkään kontrapunktista-. Se johtaa minut gnostilaisuuteen. Mahdatkohan ymmärtää seuraavaa. Elikkä on olemassa isä Hermes ja naispuolinen pyhä henki Afrodite. He saavat pyhän lapsen joka on hermafrodiitti. Tämä pyhä perhe on Hermes Trismegistus eli kolmesti suuri Hermes. Sen merkiksi pyhä lapsi saa kolme lahjaa: kultaa, suitsuketta ja mirhaa. On selvää että pyhä lapsi on sekä johannes kastaja, jeesus että maria, siis yhtaikaa isä, poika ja pyhähenki. Tietenkään pyhä hermafrodiittilapsi ei ole koskaan elänyt maan päällä mutta on todellinen koska se ei-fyysillinen maailma on todellinen. Sen sijaan langenneelle eli neljään osaan (3 avaruusdimensiota sekä 1 suunnalla varustettu aikadimensio) jakautuneelle tietoisuudelle tuttu fyysillinen maailma on epätodellinen. Kuten jung arveli, piilotajuinen olemassaolomme (pyhänä kolminaisuutena eli Hermes Trismegistuksena )on todellinen ja arkitajuntamme pelkkä hypnoottinen transsi.
 
"niiden säveltäjien teosten aikaansaama psykofyysinen korkeimmanasteinen vieras tila jossa oma minuutemme on kadonnut on korkeinta ja tavoiteltavissa olevinta olemista mitä voi kuvitella"
Justiinsa. Oman minuuden kadottaminen on samaa kuin valaistuminen. Niin sanoi mm. ramana maharshi.
 
Kuuntelen tässä Karl-Birger Blomdahlin avaruusoopperaa nimeltä Aniara (1958). Yllättävän tasokasta. Vissiin tunnet senkin?

 
Onhan selvää että kontrapunktinen ajattelu tietenkin kuuluu tärkeänä osatekijänä taidemusiikissa teoksen rakennesuunnitteluun joko vain ajatuksellisena tai aivan konkreettisenakin keinona rakentaa sävellys akateemisimmillaan ankaran kontrapunktisen satsin muodossa fuugatekniikassa tai kontrapunktisina kohtina ja vasta ääninä muuten homofonisessa kudoksessa lukuunottamatta poppia ja räppiä joiden primitiiviselle musiikillisille tekstuurille ja kielelle on ominaista joko harmonisen, melodisen ja kontrapunktisen ajattelun puuttuminen tai kaikkien musiikillisten parametrien ja tekniikoiden täydellinen laiminlyöminen kuten alakulttuuria edustavassa sekundaarisessa rytmisessä puhelaulu räpätyksessä on ilmeistä.
 
En ymmärrä minkäänlaista taikauskoon perustuvaa huuhaata. Mahdatko ymmärtää että jo suurimpiin filosofeihin kuulunut kanttikin todisti spiritualismin ja dualismin vääräksi mozartin aikoihin saksassa kirjoitttaessaan puhtaan järjen kritiikkiään jota lukiessamme olemme vieraantuneita siitä unenomaisesta tilasta johon olemme uppoutuneita kantin eritellessä pala palalta tietokykymme ja aivojemme toiminnat. Saksassa kulttuurin kukoistus kaikilla taiteen ja tieteen aloilla olikin pajon pidemmällä kuin lähinnä palkollisten asuttamassa ruotsin vallan alaisessa suomessa. Suurimpia neroja musiikissa on mozart joka puhtaasti objektiivisena älynä edustaa korkeimpia korkeakulttuurisia hyveitä.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
07.11.2017 20:02:45
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: Onhan selvää että kontrapunktinen ajattelu tietenkin kuuluu tärkeänä osatekijänä taidemusiikissa teoksen rakennesuunnitteluun joko ajatuksellisena tai konkreettisena keinona rakentaa sävellys akateemisimmillaan ankaran kontrapunktisena satsina fuugatekniikassa tai kontrapunktisina kohtina ja vasta ääninä muuten homofonisessa kudoksessa lukuunottamatta poppia ja räppiä joiden primitiiviselle musiikillisille tekstuurille on ominaista joko harmonisen, melodisen ja kontrapunktisen ajattelun puuttuminen tai kaikkien musiikillisten parametrien ja tekniikoiden laiminlyöminen kuten alakulttuuria edustavassa rytmisessä puhelaulu räpätyksessä on ilmeistä.
 
Niin mutta entäs se pyhä hermafrodiitti kolmannessa silmässä jonka kautta kohotaan seitsemänteen taivaaseen eli 7. tsakraan jossa se hermafrodiitti on jakautunut shivaksi ja shaktiksi jotka nauttivat toisistaan nirvanassa.
 
megatherium
07.11.2017 20:08:43 (muokattu 09.11.2017 02:29:20)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: Onhan selvää että kontrapunktinen ajattelu tietenkin kuuluu tärkeänä osatekijänä taidemusiikissa teoksen rakennesuunnitteluun joko vain ajatuksellisena tai aivan konkreettisenakin keinona rakentaa sävellys akateemisimmillaan ankaran kontrapunktisen satsin muodossa fuugatekniikassa tai kontrapunktisina kohtina ja vasta ääninä muuten homofonisessa kudoksessa lukuunottamatta poppia ja räppiä joiden primitiiviselle musiikillisille tekstuurille ja kielelle on ominaista joko harmonisen, melodisen ja kontrapunktisen ajattelun puuttuminen tai kaikkien musiikillisten parametrien ja tekniikoiden täydellinen laiminlyöminen kuten alakulttuuria edustavassa sekundaarisessa rytmisessä puhelaulu räpätyksessä on ilmeistä.
 
En ymmärrä minkäänlaista taikauskoon perustuvaa huuhaata. Mahdatko ymmärtää että jo suurimpiin filosofeihin kuulunut kanttikin todisti spiritualismin ja dualismin vääräksi mozartin aikoihin saksassa kirjoitttaessaan puhtaan järjen kritiikkiään jota lukiessamme olemme vieraantuneita siitä unenomaisesta tilasta johon olemme uppoutuneita kantin eritellessä pala palalta tietokykymme ja aivojemme toiminnat. Saksassa kulttuurin kukoistus kaikilla taiteen ja tieteen aloilla olikin pajon pidemmällä kuin lähinnä palkollisten asuttamassa ruotsin vallan alaisessa suomessa. Suurimpia neroja musiikissa on mozart joka puhtaasti objektiivisena älynä edustaa korkeimpia korkeakulttuurisia hyveitä.

 
tuossa toisessa osiossa.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
07.11.2017 21:21:47
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: Onhan selvää että kontrapunktinen ajattelu tietenkin kuuluu tärkeänä osatekijänä taidemusiikissa teoksen rakennesuunnitteluun joko vain ajatuksellisena tai aivan konkreettisenakin keinona rakentaa sävellys akateemisimmillaan ankaran kontrapunktisen satsin muodossa fuugatekniikassa tai kontrapunktisina kohtina ja vasta ääninä muuten homofonisessa kudoksessa lukuunottamatta poppia ja räppiä joiden primitiiviselle musiikillisille tekstuurille ja kielelle on ominaista joko harmonisen, melodisen ja kontrapunktisen ajattelun puuttuminen tai kaikkien musiikillisten parametrien ja tekniikoiden täydellinen laiminlyöminen kuten alakulttuuria edustavassa sekundaarisessa rytmisessä puhelaulu räpätyksessä on ilmeistä.
 
En ymmärrä minkäänlaista taikauskoon perustuvaa huuhaata. Mahdatko ymmärtää että jo suurimpiin filosofeihin kuulunut kanttikin todisti spiritualismin ja dualismin vääräksi mozartin aikoihin saksassa kirjoitttaessaan puhtaan järjen kritiikkiään jota lukiessamme olemme vieraantuneita siitä unenomaisesta tilasta johon olemme uppoutuneita kantin eritellessä pala palalta tietokykymme ja aivojemme toiminnat. Saksassa kulttuurin kukoistus kaikilla taiteen ja tieteen aloilla olikin pajon pidemmällä kuin lähinnä palkollisten asuttamassa ruotsin vallan alaisessa suomessa. Suurimpia neroja musiikissa on mozart joka puhtaasti objektiivisena älynä edustaa korkeimpia korkeakulttuurisia hyveitä.

 
Niin mutta kuka on se megatherium joka ei ymmärrä minkäänlaista taikauskoon perustuvaa huuhaata. Tieteen mukaan olemme fysiikan lakeja tottelevia atomikokoelmia. Ne lait tekevät megatherium nimisen metafyysisen olennon sekä tarpeettomaksi että voimattomaksi. Joten sille ymmärtämiselle ei jää mitään tekemistä eikä keinoa vaikuttaa fysikaalisen maailman menoon. Megatherium paljastuu näin ollen satuolennoksi.
 
megatherium
07.11.2017 22:03:31 (muokattu 08.11.2017 04:41:16)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: Niin mutta kuka on se megatherium joka ei ymmärrä minkäänlaista taikauskoon perustuvaa huuhaata. Tieteen mukaan olemme fysiikan lakeja tottelevia atomikokoelmia. Ne lait tekevät megatherium nimisen metafyysisen olennon sekä tarpeettomaksi että voimattomaksi. Joten sille ymmärtämiselle ei jää mitään tekemistä eikä keinoa vaikuttaa fysikaalisen maailman menoon. Megatherium paljastuu näin ollen satuolennoksi.
 
Vapaa ja perusteeton tahto metafyysisenä oliona sinänsä on täysin riippumaton fysiikan laeista ( paitsi alimmassa ja siksi yleisimmässä tahdonilmauksessa painossa ) jotka puolestaan tarvitsevat metafyysistä selitystä tuekseen.
 
Objektiivisesti olemassaolevalla megalla saattaa olla vielä olemassaolonsa itsessään johon ei tarvita mitään subjektia. Kuitenkaan tällainen olemassaolo itsessään ei ole vaikuttavaa ja ulottuvaista yhteensä paikallisuutta vaan se on kokonaan toisenlaista. Metafyysistä olion sinänsä olemista jolla ei voi olla objektiivista olemassaoloa subjektin tajunnassa.
 
Mozart jumalista korkein kumosi neron ihmetöillään fysiikan lait muuntamalla soivan fysiologispsykologisen ilmiön soivaan materiaan integroiduksi objektivoituna tunteena ilmeneväksi maailman syvimmäksi olemukseksi tiedoitsemisen puhtaan subjektin älyssä muuntaen hengen aineeksi ja aineen hengeksi kuten jumala.
 
Mystisimmässä mozart kokemuksessa jopa musiikin jättämä muistijälki oli pyyhkiytynyt tajunnasta intensiivisen ja hektisen emotionaalisen kokemuksen myötä enkä sen jälkeenkään minuuden palattua takaisin tajuntaan kyennyt muistamaan ainuttakaan nuottia vain hetki aiemmin syässä transsissa kuuntelemastain entuudestaan tutusta teoksen allegretto osasta ja sen viimeisistä sävelistäkään vaikka kuinka yritin virkistää muistiain sen mieleen palauttamiseksi.
 
Jeesukset sun muut on pelkkiä aasilla ratsastavia satukirjojen pelle ääliöitä lapsellisine ja ääliömäisen naiiveine epätosine höpötyksineen.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
08.11.2017 04:31:19 (muokattu 08.11.2017 04:48:51)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: Vapaa ja perusteeton tahto metafyysisenä oliona sinänsä on täysin riippumaton fysiikan laeista jotka puolestaan tarvitsevat metafyysistä selitystä tuekseen. Objektiivisesti olemassaolevalla megalla saattaa olla vielä olemassaolonsa itsessään johon ei tarvita mitään subjektia. Kuitenkaan tällainen olemassaolo itsessään ei ole vaikuttavaa ja ulottuvaista yhteensä paikallisuutta vaan se on kokonaan toisenlaista. Metafyysistä olion sinänsä olemista joka ei voi olla objektiivista olemista subjektin tajunnassa.
 
Mozart jumalista korkein kumosi neron ihmetöillään fysiikan lait muuntamalla soivan fysiologispsykologisen ilmiön soivaan materiaan integroiduksi objektivoituna tunteena ilmeneväksi maailman syvimmäksi olemukseksi tiedoitsemisen puhtaan subjektin älyssä muuntaen hengen aineeksi ja aineen hengeksi kuten jumala. Jeesukset sun muut on pelkkiä aasilla ratsastavia satukirjojen pelle ääliöitä lapsellisine ja ääliömäisen naiiveine epätosine höpötyksineen.

 
Väität siis että et ymmärrä minkäänlaista taikauskoon perustuvaa huuhaata. Toisaalta väität myös (kun korvataan sana metafyysinen sanoilla taikausko ja satu), että:
 
" Vapaa ja perusteeton tahto satuolentona sinänsä on täysin riippumaton fysiikan laeista jotka puolestaan tarvitsevat taikauskoon perustuvaa selitystä tuekseen. Objektiivisesti satuolentona olemassaolevalla megalla saattaa olla vielä olemassaolonsa itsessään johon ei tarvita mitään subjektia. Kuitenkaan tällainen olemassaolo itsessään ei ole vaikuttavaa ja ulottuvaista yhteensä paikallisuutta vaan se on kokonaan toisenlaista. Taikauskoon perustuvaa satuolion sinänsä olemista joka ei voi olla objektiivista olemista subjektin tajunnassa."
 
Millä tavalla olemassaolosi poikkeaa kivenmurikan olemassaolosta? Descartes väitti että ajattelu on todiste olemassaolosta. Mutta kivenmurikka ei ajattele ja on silti olemassa.
 
megatherium
08.11.2017 04:49:17 (muokattu 09.11.2017 04:47:13)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: Väität siis että et ymmärrä minkäänlaista taikauskoon perustuvaa huuhaata. Toisaalta väität myös (kun korvataan sana metafyysinen sanoilla taikausko ja satu), että:
 
" Vapaa ja perusteeton tahto satuolentona sinänsä on täysin riippumaton fysiikan laeista jotka puolestaan tarvitsevat taikauskoon perustuvaa selitystä tuekseen. Objektiivisesti satuolentona olemassaolevalla megalla saattaa olla vielä olemassaolonsa itsessään johon ei tarvita mitään subjektia. Kuitenkaan tällainen olemassaolo itsessään ei ole vaikuttavaa ja ulottuvaista yhteensä paikallisuutta vaan se on kokonaan toisenlaista. Taikauskoon perustuvaa satuolion sinänsä olemista joka ei voi olla objektiivista olemista subjektin tajunnassa."

 
Satuoliot kuten hermafrodiitti jotka ovat vain ideoita tai korkeintaan ideaalista ilmiötä eivät paljastu itsetajunnalle tahdoksi kuten reaalinen olio sisänsä jonka jokainen tuntee läheisesti sisimmässään tahtona ja on se itse. Satuolento menee satutaivaaseen satujumalan luo ja sanoo pyhä satu olkoon kanssanne.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
08.11.2017 04:50:38 (muokattu 08.11.2017 04:51:51)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Millä tavalla olemassaolosi poikkeaa kivenmurikan olemassaolosta? Minkälaisia fyysisiä voimia mielelläsi on, taipuuko lusikka kun ajattelet niin? Descartes väitti että ajattelu on todiste olemassaolosta. Mutta kivenmurikka ei ajattele ja on silti olemassa.
 
megatherium
08.11.2017 05:02:51 (muokattu 08.11.2017 20:43:42)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: PVC: Väität siis että et ymmärrä minkäänlaista taikauskoon perustuvaa huuhaata. Toisaalta väität myös (kun korvataan sana metafyysinen sanoilla taikausko ja satu), että:
 
" Vapaa ja perusteeton tahto satuolentona sinänsä on täysin riippumaton fysiikan laeista jotka puolestaan tarvitsevat taikauskoon perustuvaa selitystä tuekseen. Objektiivisesti satuolentona olemassaolevalla megalla saattaa olla vielä olemassaolonsa itsessään johon ei tarvita mitään subjektia. Kuitenkaan tällainen olemassaolo itsessään ei ole vaikuttavaa ja ulottuvaista yhteensä paikallisuutta vaan se on kokonaan toisenlaista. Taikauskoon perustuvaa satuolion sinänsä olemista joka ei voi olla objektiivista olemista subjektin tajunnassa."
 
Millä tavalla olemassaolosi poikkeaa kivenmurikan olemassaolosta? Minkälaisia fyysisiä voimia mielelläsi on, taipuuko lusikka kun ajattelet niin? Descartes väitti että ajattelu on todiste olemassaolosta. Mutta kivenmurikka ei ajattele ja on silti olemassa.

 
onhan ihmisellä nyt enemmän älyä ja tahtoa orgaanisesta aineksesta koostuvana biologisena organismina kuin epäorgaanista ainetta oleva kivenmurikka joka ei ajattele siksi ettei sillä ole älyn edellyttämää tajuntaa ja tajuisuutta mitta on silti objektiivisesti olemassa subjektin mielteenä ja sillä saattaa olla myös olemasaolo itsessään metafyysisesti oliona sinänsä joka on vain empiirisesti tiedottua kuten tahto joka ilmenee jokaisessa pyrkimisessä joka on lähtöisin aineellisen olennon luonnosta ja ilmentyvänä ilmenee tässä luonnossa aineelle ominaisena perusvoimana jota kutsutaan painoksi eikä ole materiaa ilman tahdonilmausta vaikka ihminen tarvitsee liikkeeseen vain käsitteen jota kutsutaan motiiviksi yksin toimivan henkilön aivoissa koska tahto ilmenee korkeimmalla olioasteella abstraktisena ajateltuna motiivina joka pistää hänet liikkeeseen ja mozart on korkein äly. Mielellä ei ole fyysisiä vaan korkeintaan psyykkisiä voimia ja tahdonvoimaa mutta niiden avulla ei ole mahdollista taivuttaa lusikkaa ilman fyysistä kontaktia objektiin.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
08.11.2017 21:29:31 (muokattu 08.11.2017 21:40:25)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: PVC:
Mielellä ei ole fyysisiä vaan korkeintaan psyykkisiä voimia ja tahdonvoimaa mutta niiden avulla ei ole mahdollista taivuttaa lusikkaa ilman fyysistä kontaktia objektiin.

 
Miten voit fyysisiä voimia vailla olevalla mielelläsi taivuttaa kättäsi, mutta et lusikkaa?
Seitäppä ristiriita. Koska mielelläsi ei ole fyysisiä voimia, selitykseksi ei kelpaa että kädelläsi ei ole fyysistä kontaktia lusikkaan.
 
megatherium
08.11.2017 22:05:36 (muokattu 12.11.2017 05:13:36)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: megatherium:
 
Miten voit fyysisiä voimia vailla olevalla mielelläsi taivuttaa kättäsi, mutta et lusikkaa?
Seitäppä ristiriita. Koska mielelläsi ei ole fyysisiä voimia, selitykseksi ei kelpaa että kädelläsi ei ole fyysistä kontaktia lusikkaan.

 
Miten joku voi puhua noin tyhmiä? Oletko satusetä kuten muut spiritualistiset satuolennot?
 
Mozart ja muut wieniläisklassikot ovat ihmiskunnan suurimpia luovia neroja jotka koskaan ovat eksistoineet. Uskonnot ja muu kansansatu huuhaa on mitätöntä rahvaalle tarkoitettua skeidaa ja sekundaa heidän saavutuksiinsa verrattuna.
 
Ei sanottavaa

 
Satusetä sanoi, ota se risusi ja seuraa minua satumaahan. Satusetä sanoi: annan teille taikauskon ja sanoi olevansa satuolio jessus hermafrodiitti jota pitää seurata satutaivaaseen satuja lukemaan satujumalan luokse ja pyhä satu olkoon kanssanne. Saamen.
 
Salieri uskoi amadeuksessa että jumala puhuu mozartin kautta. Mozartin suurimmasta musiikista voi välittömästi kokea jumalan läsnäolon tai jumalayhteyden jos sellaisen hypoteettisen olion olemassaoloon haluaa uskoa eikä vain käsittää sitä musiikin aikaansaamaksi psykofyysiseksi tilaksi mutta sille tasolle pääseminen edellyttää vastaanottajaltakin melkoista samastumis-keskittymiskykyä.
 
Con certe persone on herkulllnen ja säveltäjä nuori ikä huomioiden hämmästyttävän kypsä basso aaria la finta semplicestä.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
megatherium
11.11.2017 01:09:08 (muokattu 13.11.2017 02:31:26)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Eräänä esimerkkinä mozartin musiikin reseptiivisestä väärinymmärtämisestä käynee sekin että ensimmäistä kertaa murrosikäisenä levyltä mozartin suurta g molli sinfoniaa kuunnellessa sen kreikkalaiseksi suloksi kutsuttu avausosa maineikkaine ja populaareine pääteemoineen joka saavutti melkoista kansansuosiota seitsemänkytluvulla viihdemusiikkisovituksenakin, vaikutti minusta mahdollisesti tulkinnastakin johtuen häkellyttävän kevyeltä ja kepeältä musiikilta ollakseen mozartin tasoisen neron luomaa suurta ja vakavaa absoluuttista sinfoniamusiikkia vaan se synnytti jousien kiireesti viuhuvassa säestyksessä ja teemojen sirosti liikkuvassa karakteristiikassaan pikemminkin johonkin brahmsin unkarilaiseen tanssiin assosioituvan atmosfäärin.
 
Mutta luultavasti jo teoksen toisella kuulemalla koin osan musiikillisen logiikan vihdoin tajuttuain ennenkokemattoman ja olemukseltaan hyvin fyysisen orgasmiin verrattavan kiihoittavan kiiman tunteen musiikin intohimoisen poljennon siivittämänä jollaista en ole koskaan aikaisemmin enkä myöhemmin kokenut mozartista tai mistään muustakaan musiikista vaan musiikin synnyttämä vaikutus ja tila ovat olleet luonteeltaan psyykkisempiä ja psykofyysisiä tai jonkinlaiseen syvään transsiin verrattavia jossa mieli on häilynyt jossakin tietoisuuden rajatilassa absoluuttiseen jumalkokemuksen saakka.
 
Myös yhdeksännentoista pianokonserton avaus allegro haastoi ensimmäisellä tutustumisella myös voimakkaasti reseptiiviseen väärinymmärtämiseen musiikin ja sen häkellyttävän keveästi soivan pääteeman ripeän marssirytmin kevyen poljennon herättämällä pinnallisen ja viihteellisen kepeyden vaikutelmallaan joka on jyrkässä ristiriidassa musiikin syvällisyyden kanssa ja joka sittemmin opittuain rakastamaan kyseistä F duuri konserttoa saikin aikaan aivan toisenlaisen sisimpiä tuntoja koskettavan kokemuksen ihmeen toden tuntuisesta valon ja rakkauden atmosfääristä joka ottaessaan kokonaan valtoihinsa valtasi minut sielun syvimpiä sopukoita myöten sisältäen tunnelatauksen jonka kaltaista en aavistanut sen emotionaaliseen koodikieleen ja koko affektien ja intohimon asteikolla liikkuvaan sävellykseen ollenkaan sisältyvänkään kunnes mozartkirjan mozarthahmon kärsimyksiin ja kohtaloon voimakkaasti samastuessain aukesi sen jälkeen kuunnellun konserton hehkuva tunnemaailma kuin itsestään, spontaanisti. Mutta taide kuten mozartkin pursuavat yhä uusia mysteerejä.
 
Hildesheimerin mukaan jokainen ymmärtää mozartin musiikillisen kielen eri tavoin mutta todellisuudessa sitä ei ymmärrä kukaan.
 
Mozart voittaa biljoonalla pisteellä uskonnolliset ideologiat ja obrechtin ja miljoonalla pisteellä bachin jotka edustavat skolastiseen polyfoniaan kehlehdittua muumioitunutta museomusiikkia. Oletko jo alkanut nauttimaan mozartista ja todennut hänet korkeimmaksi neroksi ja älyksi musiikissa PVC?
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
13.11.2017 12:24:45 (muokattu 13.11.2017 19:30:54)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: Eräänä esimerkkinä mozartin musiikin reseptiivisestä väärinymmärtämisestä käynee sekin että ensimmäistä kertaa murrosikäisenä levyltä mozartin suurta g molli sinfoniaa kuunnellessa sen kreikkalaiseksi suloksi kutsuttu avausosa maineikkaine ja populaareine pääteemoineen joka saavutti melkoista kansansuosiota seitsemänkytluvulla viihdemusiikkisovituksenakin, vaikutti minusta mahdollisesti tulkinnastakin johtuen häkellyttävän kevyeltä ja kepeältä musiikilta ollakseen mozartin tasoisen neron luomaa suurta ja vakavaa absoluuttista sinfoniamusiikkia vaan se synnytti jousien kiireesti viuhuvassa säestyksessä ja teemojen sirosti liikkuvassa karakteristiikassaan pikemminkin johonkin brahmsin unkarilaiseen tanssiin assosioituvan atmosfäärin.
 
Mutta luultavasti jo teoksen toisella kuulemalla koin osan musiikillisen logiikan vihdoin tajuttuain ennenkokemattoman ja olemukseltaan hyvin fyysisen orgasmiin verrattavan kiihoittavan kiiman tunteen musiikin intohimoisen poljennon siivittämänä jollaista en ole koskaan aikaisemmin enkä myöhemmin kokenut mozartista tai mistään muustakaan musiikista vaan musiikin synnyttämä vaikutus ja tila ovat olleet luonteeltaan psyykkisempiä ja psykofyysisiä tai jonkinlaiseen syvään transsiin verrattavia jossa mieli on häilynyt jossakin tietoisuuden rajatilassa absoluuttiseen jumalkokemuksen saakka.
 
Myös yhdeksännentoista pianokonserton avaus allegro haastoi ensimmäisellä tutustumisella myös voimakkaasti reseptiiviseen väärinymmärtämiseen musiikin ja sen häkellyttävän keveästi soivan pääteeman ripeän marssirytmin kevyen poljennon herättämällä pinnallisen ja viihteellisen kepeyden vaikutelmallaan joka on jyrkässä ristiriidassa musiikin syvällisyyden kanssa ja joka sittemmin opittuain rakastamaan kyseistä F duuri konserttoa saikin aikaan aivan toisenlaisen sisimpiä tuntoja koskettavan kokemuksen ihmeen toden tuntuisesta valon ja rakkauden atmosfääristä joka ottaessaan kokonaan valtoihinsa valtasi minut sielun syvimpiä sopukoita myöten sisältäen tunnelatauksen jonka kaltaista en aavistanut sen emotionaaliseen koodikieleen ja koko affektien ja intohimon asteikolla liikkuvaan sävellykseen ollenkaan sisältyvänkään kunnes mozartkirjan mozarthahmon kärsimyksiin ja kohtaloon voimakkaasti samastuessain aukesi sen jälkeen kuunnellun konserton hehkuva tunnemaailma kuin itsestään, spontaanisti. Mutta taide kuten mozartkin pursuavat yhä uusia mysteerejä.
 
Hildesheimerin mukaan jokainen ymmärtää mozartin musiikillisen kielen eri tavoin mutta todellisuudessa sitä ei ymmärrä kukaan.
 
Mozart voittaa biljoonalla pisteellä uskonnolliset ideologiat ja obrechtin ja miljoonalla pisteellä bachin jotka edustavat skolastiseen polyfoniaan kehlehdittua muumioitunutta museomusiikkia. Oletko jo alkanut nauttimaan mozartista ja todennut hänet korkeimmaksi neroksi ja älyksi musiikissa PVC?

 
Ei oikein huvita jutella kanssasi.
 
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2017, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti