Muusikoiden.net
19.01.2018
Musamaailma | Muutimme Kruununhakaan! 

Klassinen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Mendelssohn: Bachin jälkeisen klassisen musan merkittävin hahmo?
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10
PVC
29.10.2017 18:31:13 (muokattu 29.10.2017 20:11:45)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Oisko tässä mozart esitys parhaimmillaan. Mozart / Alicia de Larrocha: Rondo a la Turca, K. 331 - Hispavox, 1964
 
Vai voiko tuon soittaa paremmin? Yleensähän mozart on kamalan huonoa, mutta tuota sietää jopa muutaman sekunnin kerran vuodessa.
 
https://www.youtube.com/watch?v=KvPO77nbE08
 
megatherium
29.10.2017 23:29:38 (muokattu 30.10.2017 22:14:39)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: Oisko tässä mozart esitys parhaimmillaan. Mozart / Alicia de Larrocha: Rondo a la Turca, K. 331 - Hispavox, 1964
 
Vai voiko tuon soittaa paremmin? Yleensähän mozart on kamalan huonoa, mutta tuota sietää jopa muutaman sekunnin kerran vuodessa.
 
https://www.youtube.com/watch?v=KvPO77nbE08

 
En osaa sanoa kun harvemmin kuuntelen kevyempää mozartia saati varhaisia pianosonaatteja mutta kaipa siinä on substanssia kun siitä on niin populaari kappalekin tullut. Itse en paljon piittaa haaremimaisesta eksotiikasta kevyesti marssin tapaan tarjoiltuna.
 
Sitä vastoin jossain mozartin a molli rondossa tai h molli adagiossa on jo sitä syvyysperspektiiviäkin joka tekee mainituista kappaleista suurta ja merkittävää pianokirjallisuutta. Toistuvat tauot keskeyttävät syvälllisen adagion joiden aikana tuntuu kuin mozart tekisi synkkiä kysymyksiä kohtalolleen.
 
Suosittelen tuubista maistiaisia myra hess ja mozartin adagio h moll. Pistämättömän klassinen ja ajaton tulkinta syvämietteisyydessään ja elegisyydessään eikä arthur schnabel mozartin a molli rondon chopinia ja schubertia ennakoivassa riutuvassa kromatiikassa kauaksi tästä jää. Arrau soittaa sen mainiosti myös.
 
En ole koskaan kuullut ketään neroa kamalan huonoksi nimitettävän mutta kaipa sellainenkin on sadussa mahdollista. Eiköhän sen joku emil gilelsin tyyppinen legendakin ole vielä paremmin soittanut. Nautin aikoinaan sen jonkun aiemmin mainituksi tulleen nuoremman polven pianistinkin tulkinnasta mutten yht'äkkiä muistakaan nyt hänen nimeään. Nyt muistin. Christoph eschenbach.
 
En tiedä mitä on yleensä mutta korkeinta laatutasoa edustava mozartin musiikki johon ei kuulu esmes huilukvartetot ( hildesheimer pitää jopa huilu ja harppu konserttoa melodisesti viehättävänä mutta merkityksettöämänä ), osa pariisissa sävelletyistä piano -ja viiulusonaateista tai eräät divertimentot ja serenadit muutamia mainitaksein, vaan etenkin myöhäiset wienissä sävelletyt sinfoniat, pianokonsertot, oopperat ja kamarimusiikki jotka kuuluvat ihmiskunnnan suurimpiin musiikillisiin taideaarteisiin joka on minutkin aktiivisesti nuorempana sitä kuunneltuain kohottanut jumaluuksiin ja jumalallisen taivaallisiin korkeuksiin valon ja ralkkauden hengen atmosfäärissään kuten ei kuitenkaan surkein ja kamalin roskasekundan ja ääliömäisen idiotistinen ja harhainen monotoninen rytminen puhelaulu räppi vajakkius tai uskonnollisten idiotististen lapsellisten satuilujen ja harhaisen ja hallusinatorisen pelle jeesuksen jonka sanat on likaviemäristä ongitun ulosteen tasoista puppua, kamalan huonoa ja mitätöntä ja vielä harhaista soopaa ja luikuria.
 
Bach on vielä mainittava kamalan huonona monorytmisenä ja monotemaattisena tautologina jota tuskin kuuntelisin sekuntiakaan
 
Miten olisi esmes mozartin vain yhdeksäntoistavuotiaana säveltämä turkkilainen viulukonsertto joka voittaa kaikkien aikalaistensa kuten silloin niin suositun viottin aikaansaannokset ja useimmat muutkin konsertot spontaaniudellaan ja tuoreella innovatiivisuudellaan sekä laulavalla ja hehkuvalla lyyrisyydellään. Kuuntele ja nauti sen energisestä rytmisestä draivista niin ymmärrät miksi mozart peittoaa flegmaattisemman M - batholdyn mennen tullen.
 
G duuri viulukonsertto lumosi minut lukiossa koulun päivänavauksen
 
päätteeksi kaiuttimista kuuluneena lyhyenä loppusoittona ex tempore ja lähdin auditoriosta kuin transsiin vaipuneena ihmetellen ja hämmestellen sitä outoa ja vierasta psykofyysistä tilaa johon mozartin nerous taikurin runsaasta varastosta tarjoamillaan suggestioilla oli minut viulukonserttonsa adagiollaan suggeroinut jollaista en ollut milloinkaan ennen kokenut etenkään musiikkia valmistelematta kuunnellessa saati kirjoista tai ideologisesta propagandasta enkä tietenkään popistakaan johon se viihdemusiikkina tuskin olisi kyennytkään.
 
Tuntuu käsittämättömältä ja suoraan sanottuna naurettavalta että ammattikriitikko on voinut pitää viisasten kiveä tasalaatuisena, tehokkaana ja kekseliäänä oopperana jonka musiikki on kauttaaltaa hyvää. Minusta se on mozartin siihen säveltämiä numeroita lukuunottamatta kauttaaltaan heikko ja jopa surkea heikossa melodisessa keksinnässään eikä sitä juuri voi kutsua edes psykologiseksi draamaksikaan. Mozartin aarioiden melodista keksintää se ei tavoita. Un baco di mano etc.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
30.10.2017 22:43:51 (muokattu 30.10.2017 22:58:38)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: En osaa sanoa kun harvemmin kuuntelen kevyempää mozartia saati varhaisia pianosonaatteja mutta kaipa siinä on substanssia kun siitä on niin populaari kappalekin tullut. Itse en paljon piittaa haaremimaisesta eksotiikasta kevyesti marssin tapaan tarjoiltuna.
 
Sitä vastoin jossain mozartin a molli rondossa tai h molli adagiossa on jo sitä syvyysperspektiiviäkin joka tekee mainituista kappaleista suurta ja merkittävää pianokirjallisuutta. Toistuvat tauot keskeyttävät syvälllisen adagion joiden aikana tuntuu kuin mozart tekisi synkkiä kysymyksiä kohtalolleen.
 
Suosittelen tuubista maistiaisia myra hess ja mozartin adagio h moll. Pistämättömän klassinen ja ajaton tulkinta syvämietteisyydessään ja elegisyydessään eikä arthur schnabel mozartin a molli rondon chopinia ja schubertia ennakoivassa riutuvassa kromatiikassa kauaksi tästä jää. Arrau soittaa sen mainiosti myös.
 
En ole koskaan kuullut ketään neroa kamalan huonoksi nimitettävän mutta kaipa sellainenkin on sadussa mahdollista. Eiköhän sen joku emil gilelsin tyyppinen legendakin ole vielä paremmin soittanut. Nautin aikoinaan sen jonkun aiemmin mainituksi tulleen nuoremman polven pianistinkin tulkinnasta mutten yht'äkkiä muistakaan nyt hänen nimeään. Nyt muistin. Christoph eschenbach.
 
En tiedä mitä on yleensä mutta korkeinta laatutasoa edustava mozartin musiikki johon ei kuulu esmes huilukvartetot ( hildesheimer pitää jopa huilu ja harppu konserttoa melodisesti viehättävänä mutta merkityksettöämänä ), osa pariisissa sävelletyistä piano -ja viiulusonaateista tai eräät divertimentot ja serenadit muutamia mainitaksein, vaan etenkin myöhäiset wienissä sävelletyt sinfoniat, pianokonsertot, oopperat ja kamarimusiikki jotka kuuluvat ihmiskunnnan suurimpiin musiikillisiin taideaarteisiin joka on minutkin aktiivisesti nuorempana sitä kuunneltuain kohottanut jumaluuksiin ja jumalallisen taivaallisiin korkeuksiin valon ja ralkkauden hengen atmosfäärissään kuten ei kuitenkaan surkein ja kamalin roskasekundan ja ääliömäisen idiotistinen ja harhainen monotoninen rytminen puhelaulu räppi vajakkius tai uskonnollisten idiotististen lapsellisten satuilujen ja harhaisen ja hallusinatorisen pelle jeesuksen jonka sanat on likaviemäristä ongitun ulosteen tasoista puppua, kamalan huonoa ja mitätöntä ja vielä harhaista soopaa ja luikuria.
 
Bach on vielä mainittava kamalan huonona monorytmisenä ja monotemaattisena tautologina jota tuskin kuuntelisin sekuntiakaan
 
Miten olisi esmes mozartin vain yhdeksäntoistavuotiaana säveltämä turkkilainen viulukonsertto joka voittaa kaikkien aikalaistensa kuten silloin niin suositun viottin aikaansaannokset ja useimmat muutkin konsertot spontaaniudellaan ja tuoreella innovatiivisuudellaan sekä laulavalla ja hehkuvalla lyyrisyydellään. Kuuntele ja nauti sen energisestä rytmisestä draivista niin ymmärrät miksi mozart peittoaa flegmaattisemman M - batholdyn mennen tullen.
 
G duuri viulukonsertto lumosi minut lukiossa koulun päivänavauksen
 
päätteeksi kaiuttimista kuuluneena lyhyenä loppusoittona ex tempore ja lähdin auditoriosta kuin transsiin vaipuneena ihmetellen ja hämmestellen sitä outoa ja vierasta psykofyysistä tilaa johon mozartin nerous taikurin runsaasta varastosta tarjoamillaan suggestioilla oli minut viulukonserttonsa adagiollaan suggeroinut jollaista en ollut milloinkaan ennen kokenut etenkään musiikkia valmistelematta kuunnellessa saati kirjoista tai ideologisesta propagandasta enkä tietenkään popistakaan johon se viihdemusiikkina tuskin olisi kyennytkään.
 
Tuntuu käsittämättömältä ja suoraan sanottuna naurettavalta että ammattikriitikko on voinut pitää viisasten kiveä tasalaatuisena, tehokkaana ja kekseliäänä oopperana jonka musiikki on kauttaaltaa hyvää. Minusta se on mozartin siihen säveltämiä numeroita lukuunottamatta kauttaaltaan heikko ja jopa surkea heikossa melodisessa keksinnässään eikä sitä juuri voi kutsua edes psykologiseksi draamaksikaan. Mozartin aarioiden melodista keksintää se ei tavoita. Un baco di mano etc.

 
myra hess, loistava pianisti, oli tunnetusti henkisessä kipsissä studiossa eikä hänen konserteistaan vissiin tehty kelvollisia äänityksiä joten kaikki hänen levynsä ovat kamalan huonoja.
 
arthur schnabel ja Arrau olivat kuuluisia Beethovenistaan, mutta heidän mozartinsa lienee huonoa. Sitä paitsi Beethoven on huonoa kenen tahansa esittämänä. Ehkä Kempffin 1950-luvun mono levytys on jotain mitä nipin napin sietää.

pianokonsertot ovat tylsiä eivätkä houkuttele minua kuuntelemaan muuta moxartia. Minulla on casadesuksen boksi jossa hän soittaa konsertot 15,17,21,22,23,24,26 ja 27. Huonoja kaikki. C-molli konsertto nro 24 on se jota Gould piti siedettävänä mutta tylsä sekin on.
 
Keskityn visusti renessanssipolyfoniaan kuten Obrechtin 1490-luvun messuihin.
 
megatherium
31.10.2017 00:01:02 (muokattu 31.10.2017 00:09:42)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: myra hess, loistava pianisti, oli tunnetusti henkisessä kipsissä studiossa eikä hänen konserteistaan vissiin tehty kelvollisia äänityksiä joten kaikki hänen levynsä ovat kamalan huonoja.
 
arthur schnabel ja Arrau olivat kuuluisia Beethovenistaan, mutta heidän mozartinsa lienee huonoa. Sitä paitsi Beethoven on huonoa kenen tahansa esittämänä. Ehkä Kempffin 1950-luvun mono levytys on jotain mitä nipin napin sietää.

pianokonsertot ovat tylsiä eivätkä houkuttele minua kuuntelemaan muuta moxartia. Minulla on casadesuksen boksi jossa hän soittaa konsertot 15,17,21,22,23,24,26 ja 27. Huonoja kaikki. C-molli konsertto nro 24 on se jota Gould piti siedettävänä mutta tylsä sekin on.
 
Keskityn visusti renessanssipolyfoniaan kuten Obrechtin 1490-luvun messuihin.

 
Monoäänitykset ovatkin kaikki huonoja.
 
Viidestoistakonsertto on heikoin kun siinä ei ole sitä jumalallista hidasta osaakaan tyyliin kaksykkösen elvira madigan filmistä tunnettu andante triolien tasaisessa pulssissaan joka edustaa ihmiskunnan korkeimpia saavutuksia ja hengen huippuja mitä olla saattaa.
 
Kun sen kokee syvmpiä myöten niin että musiikki katoaa kuuluvista ja valtaisa tunnehehku täyttää tajunnan sydämen ja valtimoiden pumpatessa aivoihin kiivaasti happea kylmien hikikarpaloiden valuessa vartalolla tajuat neron puhtaan älyn auringonkaltaisuuuden joka ilmaisee maailman olemuksen siis korkeimpia totuuksia jonka olen aniharvoina ihmisinä kokenut ja se on korkeinta mitä ihminen voi olla ja kokea.
 
Raamatun kaltainen satukirja ei pääse lähellekään sitä kokemusta. Mutta sinä et olekaan ilmeisesti musikaalinen ihminen kuunnellessasi huonoa ja alkeellista renesanssimusiikkia jossa orkesterilla ei ole sijaa. Puisevaa aulamista ja jonkinlaista bassojen örisemistä vain ilman todellista melodiaa. Mutta kuuntele lassuksen psalmi ja palestrinan jeremiaan valitukset. Jonkin verran ylevämpää kuin se muu sekunda.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
31.10.2017 00:30:24 (muokattu 31.10.2017 00:45:44)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: Monoäänitykset ovatkin kaikki huonoja.
 
Viidestoistakonsertto on heikoin kun siinä ei ole sitä jumalallista hidasta osaakaan tyyliin kaksykkösen elvira madigan filmistä tunnettu andante triolien tasaisessa pulssissaan joka edustaa ihmiskunnan korkeimpia saavutuksia ja hengen huippuja mitä olla saattaa.
 
Kun sen kokee syvmpiä myöten niin että musiikki katoaa kuuluvista ja valtaisa tunnehehku täyttää tajunnan sydämen ja valtimoiden pumpatessa aivoihin kiivaasti happea kylmien hikikarpaloiden valuessa vartalolla tajuat neron puhtaan älyn auringonkaltaisuuuden joka ilmaisee maailman olemuksen siis korkeimpia totuuksia jonka olen aniharvoina ihmisinä kokenut ja se on korkeinta mitä ihminen voi olla ja kokea.
 
Raamatun kaltainen satukirja ei pääse lähellekään sitä kokemusta. Mutta sinä et olekaan ilmeisesti musikaalinen ihminen kuunnellessasi huonoa ja alkeellista renesanssimusiikkia jossa orkesterilla ei ole sijaa. Puisevaa aulamista ja jonkinlaista bassojen örisemistä vain ilman todellista melodiaa. Mutta kuuntele lassuksen psalmi ja palestrinan jeremiaan valitukset. Jonkin verran ylevämpää kuin se muu sekunda.

 
kaksykkösen elvira madigan filmistä tunnettu musa on halpahintaista laskelmoivaa pölkkypää yleisön suosiota kalastelevaa rahat pois-sekundaa kuten se hollywood filmikin on jonka kierrän kaukaa. Bachin klavieerikonsertot ovat 20 000 kertaa kauniimpaa tavaraa. Moxart ei kirveelläkään uhattuna olisi osannut säveltää yhtä kaunista adagiota kuin bach.
 
Renessanssimuusikot säveltäessään messua olivat vastatusten seuraavan ongelman kanssa: miten säveltää messu kauniisti ja/tai kiinnostavasti. Obrechtin ja kumppaneiden ratkaisut ovat minusta kiinnostavampia kuin mozartin musiikilliset höhlä kikatukset jotka vissiin taantuivat kohden taikahuilua ja requiemia. (Hupsista, olen vaan kuunnellut requiemin kokonaan.)
 
Lassus ja palestrina edustavat dufayn, obrechtin, caronin, de la ruen, pipelaren, ockeghemin, clemens non papan ja gombertin edustaman renessanssimusiikin taantumusta, Bachn H-molli messu lienee etenevää taantumusta joskin Bachin nerouden sävyttämänä.
 
megatherium
31.10.2017 01:53:52 (muokattu 01.11.2017 05:25:47)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: kaksykkösen elvira madigan filmistä tunnettu musa on halpahintaista laskelmoivaa pölkkypää yleisön suosiota kalastelevaa rahat pois-sekundaa kuten se hollywood filmikin on jonka kierrän kaukaa. Bachin klavieerikonsertot ovat 20 000 kertaa kauniimpaa tavaraa. Moxart ei kirveelläkään uhattuna olisi osannut säveltää yhtä kaunista adagiota kuin bach.
 
Renessanssimuusikot säveltäessään messua olivat vastatusten seuraavan ongelman kanssa: miten säveltää messu kauniisti ja/tai kiinnostavasti. Obrechtin ja kumppaneiden ratkaisut ovat minusta kiinnostavampia kuin mozartin musiikilliset höhlä kikatukset jotka vissiin taantuivat kohden taikahuilua ja requiemia. (Hupsista, olen vaan kuunnellut requiemin kokonaan.)
 
Lassus ja palestrina edustavat dufayn, obrechtin, caronin, de la ruen, pipelaren, ockeghemin, clemens non papan ja gombertin edustaman renessanssimusiikin taantumusta, Bachn H-molli messu lienee etenevää taantumusta joskin Bachin nerouden sävyttämänä.

 
Olet kyllä aivan väärässä. Elvira madigan osa on mozartin soitinnustaidon suuria saavutuksia, ja yhtenäisyys ehdoton. Osa on värikäs orkestraalinen runo jossa mozart jatkaa ensimmäisen osan suurisuuntaista rakennesuunnittelua.
 
Elvira madigan filmissä soiva taustamusiikki on vain mozartin sävellyksen romantisoitu versio eikä siis se alkuperäinen pianokonserton andante osa josta nyt puhumme.
 
"Osan koko musiikilliseen ilmaisuun vaikuttaa voimakas tunnelataus, selvimmin tonaliteettiin joka on jatkuvassa liikkeessä ja tihentyy mozartillakin harvinaiseen kromatiikkaan. Tapahtumia ohjaa sonaattimuodon periaate, jälleen kerran persoonallisesti toteutettuna. Piano ei irtaudu hetkeksikään orkesterista vaan sulautuu muihin soittimiin yhtenä soinninosatekijänä.
 
Läpi osan kulkee laajakaarinen melodialinja. Tasaisen melodialinjan salaisuus on siinä että osan teemat eivät erotu itsenäisinä hahmoina vaan sulautuvat yhdeksi " valtateemaksi"."( musiikkitieteilijä kai maasalo)
 
Alain rich kutsuu sitä henkeäsalpaavaksi sielunripiksi vaikka mozartilla on ehkä jopa suuurempiakin hitaita osia kuten seuraavan ääriosiltaan hieman epätasaisemman Es-duuri konserton andanten c molli runoelma kaksine pastoraalisine puupuhallinepisodeineen matalan alueen herkullisessa portamentossa tai A duuri konserton riipaisevan koskettava ja syvällinen fis molli adagio tai D duuri sinfonian hidas osa. Itse koin äärettömyyteen sulautumisen yhdeksännentoista pianokonserton larghetton yhteydessä.

Bach se vasta halpahintaista ääliömäistä pölkkypää sekundaa onkin amaröörimäisessä monotemaattisessa ja monorytmisessä, vain yhtä affektia kerrallaan käsittelevässä tautologisessa ja jäykän staattisessa muotoarkkitehtuurissaan skolastisen polyfonian kahleissa.
 
Kuvittele miten halpahintaiselle huijauksella järjestäytyneet uskonnot perustuvat. Joku suuruusharhoja poteva mielisairas väittää olevansa jumalan poika ja pari miljoonaa ihmistä perustaa sen johdosta heti uskonlahkon tai kirkon joka palvoo jumalanaan tätä mielisairasta. Usko on tosiaan tahdon asia. Paljon vähemmästäkin joutuu hoitoon nykyään vaikkei sille olisi perusteitakaan.
 
Mutta että tänä sekularisoituneen kyberaikakauden informaatioteknologiaan perustuvassa tiedeorientoituneessa tietoyhteiskunnassakin on vielä sijaa okkultismille ja II lajin metafysiikallekin menee jo yli ymmärryksen.
 
Eikö ihminen koskaan opi lukemaan ja ymmärtämään suurten ajattelijoiden luomaa filosofiaa vaikka heidän luomistaan filosofisista järjestelmistä on vierähtänyt jo tovi vaan pitää halpahintaisia uskontoja ainoana tienä autuuteen niiden oppien järjettömyyksistäkin huolimatta? Siksi ne onkin luotu suurten joukkojen käsityskykyä vastaavaksi joka ei milloinkaan tajuaisi korkeimpia totuuksia kuten schopenhauer kirjoittaa. Dementikkojakin löytyy.
 
Et taida tajuta musiikista mitään kun tuollaisia puhut saati että ymmärtäisit mozartin musiikin transkendentaalista ydintä joka ei ole tästä maailmasta jonka mozart häivyttää kokonaan tajunnasta hengen palonsa valtavalla neron keskityksellään.
 
Siksi hän on ihmiskunnan korkein äly ja nero. Siihen eivät renesanssin halpahintaiset keskinkertaiset tautologiset skolastisen vokaalipolyfonian tortunvääntäjät kykene. Mozart on miljardi kertaa ylimaallisempaa kuin bachin ikävystyttävän harmaa ja monotemaattinen jäykkä barokkiarkkitehtuuri.
 
Mozartin keskeneräisen c molli messun monumentaalinen kyrie eleison christe eleison on lajissaan majesteettisin ja vaikuttavin arkkitehtoninen rakennelma mitä milloinkaan on sävelletty vailla kikatuksen häivääkään.
 
Requiem on laatutasoltaan huomattavasti c molli messua paljon heikompi teos ja luomisvoimansa menettäneen mozartin viimeiseksi jäänyt kirkkomusiikkiteos josta säveltäjä sai ainoastaan pari ensimmäistä osaa valmiiksi loppujen jäädessä luonnosasteelle vokaaliosuuksineen.
 
Keskeneräisen credo osan tyyliltään napolilaisen makean suloisen et incarnatus est taitteen pehmeästi virtaavat koloratuurit eivät myöskään assosioidu yön kuningattaren terävästi tulittaviin koloratuurikuvioihin johon mozart fiktiivisen amadeus filmin mukaan sai inspiraation Cäcilia weberin, Constanzen äidin, nalkuttavasta puhetyylistä apaattisen ja ajatuksiinsa vaipuneen mozartin neronleimaukseksi joka osuvasti tukee schopenhauerin nerokäsitystä epäsuotuisissa persoonallisissa olosuhteissa tahtoa pakenemaan päässeestä älystä joka etsii viihdykettä tahdon asioiden ja surkeuden sijaan mieluummin muualta keskittyessään kaikella energiallaan vieraaseen ulkomaailmaan tullen siten helpommin puhtaasti objektiiviseksi kuin suotuisissa olosuhteissa.
 
Ankean viisasten kiven muiston hälventäen nautin simon keenlysiden Allazimin ensimmäisen aarian Nur mutig mein herzen ilmaisuvoimaisesta, kohottavan ylevästä ja hienostuneesta joskin melko hidastempoisesta tulkinnasta mozartin zaidesta monoäänityksessään sekä lapsineron cassandron ubriaco aariasta ja numerosta neljä mozartin la finta semplicestä eksyen kuuntelemaan mandolinilla itseään säestävän demonisen don giovanninkin serenadia.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
01.11.2017 17:01:37 (muokattu 01.11.2017 17:04:41)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium:
Kuvittele miten halpahintaiselle huijauksella järjestäytyneet uskonnot perustuvat. Joku suuruusharhoja poteva mielisairas väittää olevansa jumalan poika ja pari miljoonaa ihmistä perustaa sen johdosta heti uskonlahkon tai kirkon joka palvoo jumalanaan tätä mielisairasta. Usko on tosiaan tahdon asia. Paljon vähemmästäkin joutuu hoitoon nykyään vaikkei sille olisi perusteitakaan.

 
Ei semmoista olekaan kuin pari miljoonaa ihmistä paitsi sadussa. Kuten olen koittanut selittää, kaikki ihmiset ja eläimet ovat satuolentoja. Jumala on ainoa todellinen olento.
 
megatherium
01.11.2017 19:22:28 (muokattu 01.11.2017 21:22:58)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: Ei semmoista olekaan kuin pari miljoonaa ihmistä paitsi sadussa. Kuten olen koittanut selittää, kaikki ihmiset ja eläimet ovat satuolentoja. Jumala on ainoa todellinen olento.
 
meinasin purskahtaa nauruun kun kovasta tiedemiehestä tulikin pehmo uskis. Ihmisyksilöt kuten eläimetkin ovat reaaleja kun kansat ja satujumalat vain abstraktiota ja ideoita. Tosin suomen kansakin on paljon todellisempi ilmiö ja konstruktio kuin "jumala" joita ei esiinny muualla kuin saduissa jollei isä ja äiti jotka konkreettisesti meidät loi ole jumalia. Ja silti mozartin ihmeteot ylittävät suvereenisti kristinuskon naiivit ihmeet ihmiskunnan historian valtavimpina sieluntiloina jotkaovat saaneet sävelinä soivan hahmon.
 
Tarkoitat tietenkin mozartia tai jotakin muuta suurta säveltäjää tai taiteilijaa joiden ylivertaiset psyykkiset suoritukset teoreettisissa nerontuotteiden saavutuksissaan eivät ylitä vain suorituskykämme vaan myös käsityskykymme.
 
Nero kun on jousiampujan kaltainen joka osuu maaliin jota muut eivät voi edes havaita kun lahkakas osuu maaliin jonka muut kykenevät myös havaitsemaan vaikkeivat sinne ylläkään neron objektiiviseksi tullut älynsä ja tietonsa ulottuessa kokonaan toiseen maailmaan mutta vain sikäli että se uluttuu syvemmälle toisillekin ilmenevään.
 
Sen funktio on ilmaista maan matosille maailman ja olioiden syvimmän olemuksen siis korkeimpia totuuksia johon kirkon palvomat jumalat eivät pysty ollessaan vain egoistisen palvonnan objekteja koska evät ole nerojen lailla reaalisia vaan ainoastaan ideoita ja pelkkää naiivia spekulointia.
 
Nero on se joka todella luo jotakin uniikkia ja suurta, jumala on pelkkä sana pikkulapsen päässä, idea, mielle, käsite ja toivekuvitelma tai luuloharha ihmisen aivoissa. Psykiatriassa sitä kutsutaan deluusioksi, kiteyteyneeksi harhaluuloksi jota miljoonat reaalit ihmisyksilöt potevat saamatta hoitoa. Tämä on faktisinta faktaa.
 
Kärpänenkin on reaalisena biologisena organismina paljon enemmän kuin j-u-m-a-l-a joka ei eksistoi kerrassaan minään muuna kuin kirjaimina ja merkityksettöminä ilmaan haihtuvina äänneyhdelminä jotka katoavat siinä samassa kun teksti pyyhitään pois silä reaalisessa ja objektiivisessa maailmassa ja havaitsemassamme todellisuudessa sitä ei ole olemassakaan. piste. Triljoonat kärpäset sen sijaan vain surraavat yhä ympärillämme.
 
Ei siitä ole kauaakaan kun itsekin totesit ertä jumalaa ja sielua ei ole olemassakaan ja nyt väitätkin päinvastaista. Oletko tuuliviiri?
 
Loogisen empirismin mukaan filosofia on eräänlaista psykoterapiaa jonka tehtävänä on ratkaista sielullisia pulmatilanteita. Kun kysymys jumalan olemassaolosta on tarpeettomana poistettu loogista välineistöä käyttäen on probleemikin tällöin kadonnut.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
01.11.2017 21:39:14
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: meinasin purskahtaa nauruun kun kovasta tiedemiehestä tulikin pehmo uskis. Ihmisyksilöt kuten eläimetkin ovat reaaleja kun kansat ja satujumalat vain abstraktiota ja ideoita. Tosin suomen kansakin on paljon todellisempi ilmiö ja konstruktio kuin "jumala" joita ei esiinny muualla kuin saduissa jollei isä ja äiti jotka konkreettisesti meidät loi ole jumalia. Ja silti mozartin ihmeteot ylittävät suvereenisti kristinuskon naiivit ihmeet ihmiskunnan historian valtavimpina sieluntiloina jotkaovat saaneet sävelinä soivan hahmon.
 
Tarkoitat tietenkin mozartia tai jotakin muuta suurta säveltäjää tai taiteilijaa joiden ylivertaiset psyykkiset suoritukset teoreettisissa nerontuotteiden saavutuksissaan eivät ylitä vain suorituskykämme vaan myös käsityskykymme.
 
Nero kun on jousiampujan kaltainen joka osuu maaliin jota muut eivät voi edes havaita kun lahkakas osuu maaliin jonka muut kykenevät myös havaitsemaan vaikkeivat sinne ylläkään neron objektiiviseksi tullut älynsä ja tietonsa ulottuessa kokonaan toiseen maailmaan mutta vain sikäli että se uluttuu syvemmälle toisillekin ilmenevään.
 
Sen funktio on ilmaista maan matosille maailman ja olioiden syvimmän olemuksen siis korkeimpia totuuksia johon kirkon palvomat jumalat eivät pysty ollessaan vain egoistisen palvonnan objekteja koska evät ole nerojen lailla reaalisia vaan ainoastaan ideoita ja pelkkää naiivia spekulointia.
 
Nero on se joka todella luo jotakin uniikkia ja suurta, jumala on pelkkä sana pikkulapsen päässä, idea, mielle, käsite ja toivekuvitelma tai luuloharha ihmisen aivoissa. Psykiatriassa sitä kutsutaan deluusioksi, kiteyteyneeksi harhaluuloksi jota miljoonat reaalit ihmisyksilöt potevat saamatta hoitoa. Tämä on faktisinta faktaa.
 
Kärpänenkin on reaalisena biologisena organismina paljon enemmän kuin j-u-m-a-l-a joka ei eksistoi kerrassaan minään muuna kuin kirjaimina ja merkityksettöminä ilmaan haihtuvina äänneyhdelminä jotka katoavat siinä samassa kun teksti pyyhitään pois silä reaalisessa ja objektiivisessa maailmassa ja havaitsemassamme todellisuudessa sitä ei ole olemassakaan. piste. Triljoonat kärpäset sen sijaan vain surraavat yhä ympärillämme.
 
Ei siitä ole kauaakaan kun itsekin totesit ertä jumalaa ja sielua ei ole olemassakaan ja nyt väitätkin päinvastaista. Oletko tuuliviiri?
 
Loogisen empirismin mukaan filosofia on eräänlaista psykoterapiaa jonka tehtävänä on ratkaista sielullisia pulmatilanteita. Kun kysymys jumalan olemassaolosta on tarpeettomana poistettu loogista välineistöä käyttäen on probleemikin tällöin kadonnut.

 
Olen jnana joogi ja tavoitteeni on oivaltaa tiedon kautta todellinen olemukseni. Kärsimyksen kautta olen päätynyt siihen että vihdoin tajuan että henkilökohtainen minäni (Atman) on sama kuin Brahman. Toisin sanoen minä olen Itse eli jumala aivan kuten upanisadeissa on kirjoitettu.
 
megatherium
02.11.2017 01:35:53 (muokattu 02.11.2017 01:39:58)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: Olen jnana joogi ja tavoitteeni on oivaltaa tiedon kautta todellinen olemukseni. Kärsimyksen kautta olen päätynyt siihen että vihdoin tajuan että henkilökohtainen minäni (Atman) on sama kuin Brahman. Toisin sanoen minä olen Itse eli jumala aivan kuten upanisadeissa on kirjoitettu.
 
Minulle vain nämä suuret säveltäjät ovat jumalan kaltaisia olentoja joiden luomien teosten kautta voi kokea kuten olen kokenutkin korkeimmanasteisia transsinomaisia transkendentaalisia ei tästä maailmasta olevia jumalallisia psykofyysisiä tiloja joissa tiedoitsevasta on tullut tiedoitsemisen puhdas subjekti tahtomisen ja minuuden kadotessa tajunnasta musiikkin valettujen objektivoitujen sieluntilojen täyttäessä kokonaan tajunnan soivien sävelten ja minuuden sijasta puhtaan mielteen alueelle heijastuen älyn mukaisia tahdonliikutuksen vastineita kiihdyttäen jonka jälkeen olen palannut takaisin maan matoseksi maalliseen fyysiseen olmuotoon ja tilaan tuon kosmisen spirituaalisen sielunripin jälkeen. Rippileirillähän en ole koskaan käynyt nuorenakaan enkä siten ripilläkään.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
02.11.2017 05:23:01
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: Minulle vain nämä suuret säveltäjät ovat jumalan kaltaisia olentoja joiden luomien teosten kautta voi kokea kuten olen kokenutkin korkeimmanasteisia transsinomaisia transkendentaalisia ei tästä maailmasta olevia jumalallisia psykofyysisiä tiloja joissa tiedoitsevasta on tullut tiedoitsemisen puhdas subjekti tahtomisen ja minuuden kadotessa tajunnasta musiikkin valettujen objektivoitujen sieluntilojen täyttäessä kokonaan tajunnan soivien sävelten ja minuuden sijasta puhtaan mielteen alueelle heijastuen älyn mukaisia tahdonliikutuksen vastineita kiihdyttäen jonka jälkeen olen palannut takaisin maan matoseksi maalliseen fyysiseen olmuotoon ja tilaan tuon kosmisen spirituaalisen sielunripin jälkeen. Rippileirillähän en ole koskaan käynyt nuorenakaan enkä siten ripilläkään.
 
Jaaha siis kipin kapin rippileirille, koskaan ei ole liian myöhäistä vai huolivatko ne vaan 15 kesäisiä naperoita. Löysin kaapista The Delius Collection nimisen 7 cd:n boksin Delius on vissiin suosikkejasi vai kuinka?
 
megatherium
02.11.2017 06:17:45 (muokattu 02.11.2017 06:35:22)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: Jaaha siis kipin kapin rippileirille, koskaan ei ole liian myöhäistä vai huolivatko ne vaan 15 kesäisiä naperoita. Löysin kaapista The Delius Collection nimisen 7 cd:n boksin Delius on vissiin suosikkejasi vai kuinka?
 
Kyllä hän on tai oli varsinkin beechamin tulkitsemana joita oletan sinunkin levysi edustavan vai kuinka? Mutta mozart arkarruttaa nyt niiin paljon ajatuksia ja on virkistävä tutustua hänen vähemmän tunnettuhin ja esitettyihin teoksiinkin eri ikäkausilta ja koittaa muodostaa melessä käsititys hänen alati lisääntyvästä kypsyydestään ja uusien sielullisten alueiden valloituksestaan aste asteelta ja koittaa ratkaista mozartin mysteerin arvoitusta kuinka lapsinerosta tuli komeetan tavoin säveltaiteen taivaan tähtitarhaan yhä kiihtyvälllä nopeudella singahtanut nero joka lakipisteensä saavuttuaan paloi loppuun viimeisissä teoksissaan tajuttomuuskohtuksiakin saaden suurten päällekkäisten sävellystöiden aiheuttamana.
 
Kuunnellut aiemmin vähemmän kiinnostavalta tuntunutta bastien et bastienne sinspieliä lapsiäänten sijaan kypsän miestenoriäänen laulamilla aarioilla musiikista nauttien ja jopa lumoutuenkin ja sitten la fintoja cassandron, simonnin, polidon ym. Aarioita ja duettoa, eilen nardoa ja zaideakin mm herr und freund gomatzin toinen aaria kauniin oboe soolon kera, schreier on sitten hyvä ja löytyihän ne sultan solimankin aariat.zaiden tiger aaria on myös hyvin vaikuttava ja ensembletkin. Kaksi melodraamaa hienoja.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
02.11.2017 15:47:51 (muokattu 02.11.2017 16:35:43)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: Kyllä hän on tai oli varsinkin beechamin tulkitsemana joita oletan sinunkin levysi edustavan vai kuinka?... Kun kysymys jumalan olemassaolosta on tarpeettomana poistettu loogista välineistöä käyttäen on probleemikin tällöin kadonnut.
 
Minulla on delius seuran suosittelema eric fenbyn/del marin/handleyn johtama boksi. Jaksoin kuunnella vasta ekan levyn- keskityn yhä renessanssipolyfoniaan. Mikä on deliuksen paras saavutus?
 
Mitä jumalan olemassaoloon tulee, huippufyysikko Vaidmanin mukaan tossa alla "The only fundamental ontology is the universal wave function evolving in a deterministic way without action at a distance. " Elikkä tieteen viimeisin sana on että ainoa asia mikä on olemassa on universaali aaltofunktio, joka kehittyy deterministisesti ilman kaukovaikutusta. Jos korvaamme pitkän lauseen "universaali aaltofunktio, joka kehittyy deterministisesti ilman kaukovaikutusta" lyhyellä sanalla jumala, saadaan lause "ainoa asia mikä on olemassa on jumala". Mutta sinä kiistät tieteen viimeisimmän käsityksen ja uskot sitkeästi höpsismiin. Tottakai sana jumala on uskonnollisen painolastin rasittama. Joten laitetaan vaikka brahman ja saadaan "ainoa asia mikä on olemassa on brahman", mikä taitaa olla advaita vedanta filosofian koko sisältö.
 
https://arxiv.org/abs/1602.05025v1
 
megatherium
02.11.2017 20:58:06 (muokattu 05.11.2017 04:43:00)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: Minulla on delius seuran suosittelema eric fenbyn/del marin/handleyn johtama boksi. Jaksoin kuunnella vasta ekan levyn- keskityn yhä renessanssipolyfoniaan. Mikä on deliuksen paras saavutus?
 
Mitä jumalan olemassaoloon tulee, huippufyysikko Vaidmanin mukaan tossa alla "The only fundamental ontology is the universal wave function evolving in a deterministic way without action at a distance. " Elikkä tieteen viimeisin sana on että ainoa asia mikä on olemassa on universaali aaltofunktio, joka kehittyy deterministisesti ilman kaukovaikutusta. Jos korvaamme pitkän lauseen "universaali aaltofunktio, joka kehittyy deterministisesti ilman kaukovaikutusta" lyhyellä sanalla jumala, saadaan lause "ainoa asia mikä on olemassa on jumala". Mutta sinä kiistät tieteen viimeisimmän käsityksen ja uskot sitkeästi höpsismiin. Tottakai sana jumala on uskonnollisen painolastin rasittama. Joten laitetaan vaikka brahman ja saadaan "ainoa asia mikä on olemassa on brahman", mikä taitaa olla advaita vedanta filosofian koko sisältö.
 
https://arxiv.org/abs/1602.05025v1

 
En usko höpsismiin vaan omiin kokemuksiin joiden perusteellla mozart, iso bee, schubert ja melartin ovat tehneet minuun suvereenisti voimakkaamman vaikutuksen kuin mikään muu artefakti tai filosofia saati suoranaisia valheita viljelevä uskonto opinkappaleissaan ja dogmaattisuudessaan.
 
Mozart on tosijumala jonka jaloimman ja subliimeimman musiikin tuottamaa korkeimmanasteista psykofyysistä tilaa suurempaa metafyysistä jumala kokemusta ei voi ollakaan missään uskonnossakaan vaikka haydn ja hänen die schöpfunginsa katharsiksen tuottikin aikoinaan kun yokirjoituksiin pänttäämisestä aiheutunut sielun kuorma kirvoittui ja koin kokonaisvaltaisen hurmioituneen psyykkisen tilan kautta puhdistumisen lukemisen aiheuttamasta kuonasta.
 
En osaa vastata koska säveltäjällä on niin laaja tuotantokin ja useita oopperoita jotka kaikki löytyvät myös hyllystä enkä juuri nyt muista kaikkien teosten englanninkielisiä nimiäkään joista eräs ehdokas merkittävimmäksi voisi olla song of the high hills josta minulla on kaksi levytystä mutta beechamin johtama on barbirolliin verrattuna sähköistävämpi tulkinta. Sir malcom sargent on myös etevä frederickin teosten tulkitsija mm. Song of farewell kuorolaulusarjassa ja sellokonsertossa de prez solistina. Beechamin tulkinnat summer gardenista ja paris yön laulusta teoksista ovat intensiivisempiä kuin muiden tulkitsijoiden. Maalaiskylän romeo ja julia oopperasta minulla taitaa olla kolmekin eri levytystä monosta digitaaliäänitykseen asti.
 
Etsin tuubista jälleen uusia mozart herkkuja ja il podestan toista aariaa valepuutarhurista etsiskellessä löysin oopperan alkupuolelle sijoittuvan yhden teoksen komeimmista aarioista, kutsukaamme sitä vaikka "soitinaariaksi", Dentro il mio petto io sento, Emilio Ponsin tulkitsemana jossa esitellään miltei koko sinfoniaorkesterin soittimisto aariaksi puettuna musiikin kasvaessa lopussa valtaisaan voimaan ja hurmioon kun loppustrettassa esittelyvuoroon tulevat rummut, trumpetit ja kontrabassot. Suosittelen kuuntelemaan koko aarian jonka mozart tosiaan sävelsi jo ennen varhaisimpia säilyneitä pianosonaattejaan. Aaria on hieman lyhennetyssä muodossa ilman kertauksia. Syön pipon jos musiikki ei tee sinuun lainkaan vaikutusta. Äänityskin on hyvä. Harnoncourtin levytyksessä aaria saa jos mahdollista vieläkin vaikuttamamman ilmeen. Oopperan ilmaisuvoimaisimpiin numeroihin kuuluu laaja kohtaus Crudeli oh dio. Fermate kuhmaierin tulkitsemana kaksine aarioneen ja recitativo accompagnatoineen jotka tekevät voimakkaan vaikutuksen. Kuunnellut myös kaksi giacintan upeaa aariaa marito io vorrei ja che scompiglio sekä fracasson nelle guerre d amore lapsineron la finta semplicestä.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
03.11.2017 16:03:51
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: En usko höpsismiin vaan omiin kokemuksiin joiden perusteellla mozart, iso bee, schubert ja melartin ovat tehneet minuun suvereenisti voimakkaamman vaikutuksen kuin mikään muu artefakti tai filosofia saati suoranaisia valheita viljelevä uskonto opinkappaleissaan ja dogmaattisuudessaan.
 
Mozart on tosijumala jonka jaloimman ja subliimeimman musiikin tuottamaa korkeimmanasteista psykofyysistä tilaa suurempaa metafyysistä jumala kokemusta ei voi ollakaan missään uskonnossakaan vaikka haydn ja hänen die schöpfunginsa katharsiksen tuottikin aikoinaan kun yokirjoituksiin pänttäämisestä aiheutunut sielun kuorma kirvoittui ja koin kokonaisvaltaisen hurmioituneen psyykkisen tilan kautta puhdistumisen lukemisen aiheuttamasta kuonasta.
 
En osaa vastata koska säveltäjällä on niin laaja tuotantokin ja useita oopperoita jotka kaikki löytyvät myös hyllystä enkä juuri nyt muista kaikkien teosten englanninkielisiä nimiäkään joista eräs ehdokas merkittävimmäksi voisi olla song of the high hills josta minulla on kaksi levytystä mutta beechamin johtama on barbirolliin verrattuna sähköistävämpi tulkinta. Sir malcom sargent on myös etevä frederickin teosten tulkitsija mm. Song of farewell kuorolaulusarjassa ja sellokonsertossa de prez solistina. Beechamin tulkinnat appalachiasta ja paris yön laulu teoksista ovat intensiivisempiä kuin muiden tulkitsijoiden. Maalaiskylän romeo ja julia oopperasta minulla taitaa olla kolmekin eri levytystä monosta digitaaliäänitykseen asti.
 
Etsin tuubista jälleen uusia mozart herkkuja ja il podestan toista aariaa valepuutarhurista etsiskellessä löysin oopperan alkupuolelle sijoittuvan yhden teoksen komeimmista aarioista, kutsukaamme sitä vaikka "soitinaariaksi", Dentro il mio petto io sento, Emilio Ponsin tulkitsemana jossa esitellään miltei koko sinfoniaorkesterin soittimisto aariaksi puettuna musiikin kasvaessa lopussa valtaisaan voimaan ja hurmioon kun loppustrettassa esittelyvuoroon tulevat rummut, trumpetit ja kontrabassot. Suosittelen kuuntelemaan koko aarian jonka mozart tosiaan sävelsi jo ennen varhaisimpia säilyneitä pianosonaattejaan. Aaria on hieman lyhennetyssä muodossa ilman kertauksia. Syön pipon jos musiikki ei tee sinuun lainkaan vaikutusta. Äänityskin on hyvä. Harnoncourtin levytyksessä aaria saa jos mahdollista vieläkin vaikuttamamman ilmeen. Oopperan ilmaisuvoimaisimpiin numeroihin kuuluu laaja kohtaus Crudeli oh dio. Fermate kuhmaierin tulkitsemana kaksine aarioneen ja recitativo accompagnatoineen jotka tekevät voimakkaan vaikutuksen. Kuunnellut myös kaksi giacintan upeaa aariaa marito io vorrei ja che scompiglio sekä fracasson nelle guerre d amore lapsineron la finta semplicestä.

 
Kuuntelin Dentro il mio petto io sento, Emilio Ponsin tulkitsemana eikä tehnyt lainkaan vaikutusta. Ei tässä jaksa kuunnella muuta kuin Obrechtia.
 
megatherium
03.11.2017 19:50:16 (muokattu 04.11.2017 01:04:04)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: Kuuntelin Dentro il mio petto io sento, Emilio Ponsin tulkitsemana eikä tehnyt lainkaan vaikutusta. Ei tässä jaksa kuunnella muuta kuin Obrechtia.
 
Saattaahan se olla vielä melko sovinnainen ilmeeltään eikä niin kirkastunut , syvällinen ja ilmaisuvoimainen kuin vaikka il continon resitatiivi ja aaria Gia divento freddo freddo, jossa tämän sisäiset tunteet tulevat käsittelyyn tai varsinkin mainittu sandrinan suuri molli aaria crudel oh dio joka ilmentää eksyneen ja hylätyn ihmissielun kokemaa metafyysistä kauhua .
 
Mollin osuus tässä oopperassa onkin suurempi kuin muissa mozartin ooopperoissa ja mm. Ramiron rohkea c molli aaria va pure ad altri in braccio syöksähtää äkkiarvaamatta tuntemattomiin syvyyksiin. Sitä seuraavassa tunnistuskohtauksen Dove mai son duetossa toisensa löytänyt pari kohtaavat puutarhassa kesäyön unelman kaltaisessa tunnelmassa oboen ja jousien bukolisen taustan ylle kohoavassa käyrätorven metsästysaiheessa jonka kuviosta syntyy erilaisia muunnelmia häipyen eräänlaiseen ritartandoon luoden pastoraalisen tunnelman jossa mozart on säveltänyt kesytettyä rokokoo luontoa, puiston ei metsää.
 
Ei obrechtikaan tehnyt minuun minkäänlaista vaikutusta. Ihmetyttää vain että joku jaksaa kuunnella niin tylsistyttävää ja tympäännytttävää vokaalimusiikkia
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
03.11.2017 21:10:04 (muokattu 03.11.2017 21:40:16)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: Saattaahan se olla vielä melko sovinnainen ilmeeltään eikä niin kirkastunut , syvällinen ja ilmaisuvoimainen kuin vaikka il continon resitatiivi ja aaria Gia divento freddo freddo, jossa tämän sisäiset tunteet tulevat käsittelyyn tai varsinkin mainittu sandrinan suuri molli aaria crudel oh dio joka ilmentää eksyneen ja hylätyn ihmissielun kokemaa metafyysistä kauhua .
 
Mollin osuus tässä oopperassa onkin suurempi kuin muissa mozartin ooopperoissa ja mm. Ramiron aaria vad pure ad altri in braccio syöksähtää äkkiarvaamatta tuntemattomiin syvyyksiin. Sitä seuraavassa duetossa toisensa uudellleen löytänyt pari kohtaavat puistossa kesäyön unelman kaltaisessa tunnelmassa käyrätorvien bukolista taustaa vasten.
 
Ei obrechtikaan tehnyt minuun minkäänlaista vaikutusta. Ihmetyttää vain että joku jaksaa kuunnella niin tylsistyttävää ja tympäännytttävää vokaalimusiikkia

 
Obrecht on taivaallista mannaa, esim. tuupista löytyvä missa fortuna desperata. Sen sijaan Mozart edustaa maallista hullun myllyä ja oravanpyörää ja sen sellaista jonninjoutavaa joka laittaa tympimään.
Ainakin Princetonin musikologisti Wegmanin mukaan Obrechtin musa on täynnä hetkiä jotka ovat puhdasta taikuutta. Loistava sellainen löytyy hänen mukaansa fortuna desperatan credo-osan kohdasta deum de deo, lumen de lumine jne.
 
megatherium
03.11.2017 22:10:47 (muokattu 04.11.2017 05:17:11)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: Obrecht on taivaallista mannaa, esim. tuupista löytyvä missa fortuna desperata. Sen sijaan Mozart edustaa maallista hullun myllyä ja oravanpyörää ja sen sellaista jonninjoutavaa joka laittaa tympimään.
Ainakin Princetonin musikologisti Wegmanin mukaan Obrechtin musa on täynnä hetkiä jotka ovat puhdasta taikuutta. Loistava sellainen löytyy hänen mukaansa fortuna desperatan credo-osan kohdasta deum de deo, lumen de lumine jne.

 
Ei obrechtin musiikkiin voi sisältyä kuitenkaan taianomaisia modulaatioita kun se edustanee vielä modaalista tyyliä mystisine vaihtoehtoineen turhassa kompleksisuudessaan eikä tonaalisuutta joka oli käytössä vasta barokin ajasta lähtien viime vuosisadalle asti ja siten myös mozartin aikana jolloin toonikan ja dominantin välisestä polariteetista tuli rakennetta ohjaava dynaaminen voima kaksivaiheisessa päälinjassaan siirryttäessä toonikasta domanttiin ja siitä edelleen muihin sävellajeihin moduloiden jonka jälkeen paluu dominantin kautta takaisin toonikaan.
 
Munchenissä vain kolme esityskertaa saanut valepuutarhuri, La finta Giardiniera, otettiin hyvin vastaan ja mozart kertoo kirjeessään kuinka yleisö metelöi ja taputti äänekkäästi huutaen joka aarian jälkeen viva maestro. Orkesterilaiset muita myöten sanoivat etteivät olleet koskaan kuulleet ihanampaa musiikkia ja pitivät jokaista aariaa kauniina ja itse prinssi lähetti onnitteluviestin nuorelle mozartille jossa kertoi kaikkien nauttineen kauttaaltaan koko oopperasta.
 
Il contino belfioren Gia divento aaria laajan resitatiivin, Ah non partir,jälkeen teki minuunkin suuren vaikutuksen taidokkuudessaan ja melodisessa viehätysvoimassaan ja innnostuin hyräilemään ja laulamaan strettan kohottavan kaunista ja mieleenpainuvaa melodiaa che allegrezza monoäänitystä kuunneltuain tuupista Ernesto Palacion klassisena tulkintana. Suosittelen. Kannattaa odottaa kärsivällisesti aariaa resitatiivin jälkeen joka ei soi ehkä niin vaikuttavasti kuin digitaaliäänityksenä esmes harnoncourtin levytyksessä. Mutta aaria palkitsee tässäkin tuoreella innovatiivisuudellaan ja herkullisten orkestraalisten detaljien runsaudellaan .
 
Obrecht edustaa primitiivistä vaistoa ja tahdon asioiden surkeutta matoisessa misäärissään mozartin korkeimmanasteiseen nerouden jumalalliseen kirkkauteen verrattuna jolle ei koskaan ole löytynyt vertaista.
 
Vai että muka tympimään? Sinulla ei taida olla mitään käsitystä miten sisäisesti kiihottavaa sielun ravintoa mozartin hypertrofioituneen älyn ylimäärän energisyydellä musiikkiin valetut objektivoidut sieluntilat ja sydämenliikkeet puhtaan mielteen alueelle heijastuessaan ovat.
 
Obrecht taitaa olla vaan sellaista kevyttä ja löysää rentoutumismuzakkia vailla emotionaalista voimaa ja sielun kiihdyttävää dramatiikkaa.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
04.11.2017 09:11:54 (muokattu 04.11.2017 14:02:52)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: Ei obrechtin musiikkiin voi sisältyä kuitenkaan taianomaisia modulaatioita kun se edustanee vielä modaalista tyyliä mystisine vaihtoehtoineen turhassa kompleksisuudessaan eikä tonaalisuutta joka oli käytössä vasta barokin ajasta lähtien viime vuosisadalle asti ja siten myös mozartin aikana jolloin toonikan ja dominantin välisestä polariteetista tuli rakennetta ohjaava dynaaminen voima kaksivaiheisessa päälinjassaan siirryttäessä toonikasta domanttiin ja siitä edelleen muihin sävellajeihin moduloiden jonka jälkeen paluu dominantin kautta takaisin toonikaan.
 
Munchenissä vain kolme esityskertaa saanut valepuutarhuri, La finta Giardiniera, otettiin hyvin vastaan ja mozart kertoo kirjeessään kuinka yleisö metelöi ja taputti äänekkäästi huutaen joka aarian jälkeen viva maestro. Orkesterilaiset muita myöten sanoivat etteivät olleet koskaan kuulleet ihanampaa musiikkia ja pitivät jokaista aariaa kauniina ja itse prinssi lähetti onnitteluviestin nuorelle mozartille jossa kertoi kaikkien nauttineen kauttaaltaan koko oopperasta.
 
Il contino belfioren Gia divento aaria laajan resitatiivin, Ah non partir,jälkeen teki minuunkin suuren vaikutuksen taidokkuudessaan ja melodisessa viehätysvoimassaan ja innnostuin hyräilemään ja laulamaan strettan kohottavan kaunista ja mieleenpainuvaa melodiaa che allegrezza monoäänitystä kuunneltuain tuupista Ernesto Palacion klassisena tulkintana. Suosittelen. Kannattaa odottaa kärsivällisesti aariaa resitatiivin jälkeen joka ei soi ehkä niin vaikuttavasti kuin digitaaliäänityksenä esmes harnoncourtin levytyksessä. Mutta aaria palkitsee tässäkin tuoreella innovatiivisuudellaan ja herkullisten orkestraalisten detaljien runsaudellaan .
 
Obrecht edustaa primitiivistä vaistoa ja tahdon asioiden surkeutta matoisessa misäärissään mozartin korkeimmanasteiseen nerouden jumalalliseen kirkkauteen verrattuna jolle ei koskaan ole löytynyt vertaista.
 
Vai että muka tympimään? Sinulla ei taida olla mitään käsitystä miten sisäisesti kiihottavaa sielun ravintoa mozartin hypertrofioituneen älyn ylimäärän energisyydellä musiikkiin valetut objektivoidut sieluntilat ja sydämenliikkeet puhtaan mielteen alueelle heijastuessaan ovat.
 
Obrecht taitaa olla vaan sellaista kevyttä ja löysää rentoutumismuzakkia vailla emotionaalista voimaa ja sielun kiihdyttävää dramatiikkaa.

 
Mozart todellakin tympii. Joskus mainostettiin mikkihiiri pastilleja kehotuksella että kun sinua tympii, ota mikkihiiripastilli. Obrecht toimii samalla parantavalla, hiljentävällä tavalla. Onhan mahdotonta huutaa ja mölytä suu täynnä pastilleja. Tai kärsiä melusta korvat täynnä tohtori obrechtin valmistamia musiikillisia korvatippoja.
 
Sen sijaan Mozart aiheuttaa melua ja huutoa ja halua lukea akuankkaa (omenistaan puu tunnetaan!): "mozart kertoo kirjeessään kuinka yleisö metelöi ja taputti äänekkäästi huutaen joka aarian jälkeen". Mozart taisi olla mielissään aiheuttamastaan vahingosta. Mutta todellinen nero, renessanssin johtava messujen säveltäjä Obrecht, tuo mozartia 348835 kertaa suurempi säveltäjä, olisi taatusti tuntenut inhoa jos toope yleisö olisi metelöinyt ja taputtanut äänekkäästi huutaen ja jalkojaan tömistellen sekä piereksien ja nenäänsä kaivaen upean kauniitten eteeristen polyfonisten messujen aikana. Moinen yleisö olisi toki kiidätetty roviolle.
 
megatherium
04.11.2017 17:52:43 (muokattu 04.11.2017 17:58:22)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: Mozart todellakin tympii. Joskus mainostettiin mikkihiiri pastilleja kehotuksella että kun sinua tympii, ota mikkihiiripastilli. Obrecht toimii samalla parantavalla, hiljentävällä tavalla. Onhan mahdotonta huutaa ja mölytä suu täynnä pastilleja. Tai kärsiä melusta korvat täynnä tohtori obrechtin valmistamia musiikillisia korvatippoja.
 
Sen sijaan Mozart aiheuttaa melua ja huutoa ja halua lukea akuankkaa (omenistaan puu tunnetaan!): "mozart kertoo kirjeessään kuinka yleisö metelöi ja taputti äänekkäästi huutaen joka aarian jälkeen". Mozart taisi olla mielissään aiheuttamastaan vahingosta. Mutta todellinen nero, renessanssin johtava messujen säveltäjä Obrecht, tuo mozartia 348835 kertaa suurempi säveltäjä, olisi taatusti tuntenut inhoa jos toope yleisö olisi metelöinyt ja taputtanut äänekkäästi huutaen ja jalkojaan tömistellen sekä piereksien ja nenäänsä kaivaen upean kauniitten eteeristen polyfonisten messujen aikana. Moinen yleisö olisi toki kiidätetty roviolle.

 
mozart itse keskeytti soitamisen jos joku aiheutti pienintäkin melua . Minä en ole lukenut aku ankkaa sen jälkeen kun mozartin ja kumpp. Musiikki sai minut irtaantumaan kehosta ja koin suurimpia ihmeitä ja syvintä vakavuutta mitä maailmasta voi löytää wieniniläisklassikoista . ääliömäiset obrechtit sun muut renesanssinyplääjät ovat pelleyttä niiden yli luonnollisten psykofyysisten kokemusten rinnalla älyn tullessa tungetuksi ulos tajunnasta ja tiedoitsevan tullessa tiedoitsemisen puntaaksi subjektiksi jonka ihmeen vain aniharvat ovat kokeneet taiteesta minun lisäksi.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2018, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti