Muusikoiden.net
15.12.2017
Musamaailma | Muutimme Kruununhakaan! 

Klassinen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: miksi suomalaisten säveltäjien sinfonioita ei soiteta?
1 2 3
megatherium
15.08.2017 15:51:15 (muokattu 19.08.2017 21:06:56)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Miksi suomalaisten säveltäjien sinfonioita soitetaan suomessa niin vähän tai ei lainkaan tuntematta sen enempää maakuntien konserttirepertoaarin esityshistoriaa mutta jos maakuntaorkesteri esittäisi arkistoon katastrofaalisesti unohdetun saikkolankin sinfonioita jotka kuuluvat niin säveltäjän itsensä kuin musiikkitieteilijöidenkin mukaan säveltäjänsä keskeisimpään tuotantoon edustaessaan tyylillisesti postromanttisen ja uusklassisen tradition välistä murros-tai siirtymävaihetta harmonisesti ankarammin kontrolloidusta vertikaalisesta hahmosta lineaariseen polyfoniseen suuntaukseen synnynäisessä ja omintakeisessa mutta ajattomassa shostalle läheistä sukua olevassa sävelkielessään (kun esim englund tunnustaa velkansa itänaapurin uusklassiselle traditiolle niiden tunnetuimpien säveltäjien sävellysten musiikillisina tyylilainoina )olisivat ne epäilemättä olleet jossain määrin paremmin tunnettuja myös suomen johtavien sinfoniaorkestereidenkin repertoaarissa mikä ei kokemuksen perusteella ole lainkaan ilmeistä jonka vuoksi niiden tuttuutta ja eksistenssiä ohjelmistossa on pidettävä reseptiohistorian valossa poissuljettavana vaihtoehtona ja kuitenkin vain saikkolan pienimuotoisimmat vähemmän merkittävät kamarimusiikkiteokset kuten mm.salzburgin uuden musiikin festivaaleilla esitetty musiikkia jousille, partita, sarja tai tel avivin uuden musiikin festivaaleilla esitetty puhallinkvintetto eläinaiheineen ovat edustettuina levytyksinä tai ylen musiikkiohjelmissa suurten, painavien ja vaikuttavien orkesteriteosten sijasta joiden esille tuomiseen ei kenenkään kunnianhimo ja rahkeet tunnu riittävän kamariorkesteri avantin taannoista sodassa-teemakonserttia lukuunottamatta saikkolan yhden karjala-aiheisen traagisen sävelrunon ja fougstedtin yhden sinfonisen preludin verran ja niin ollen melartin lieneekin lähes ainoa sinfonikkomme vähemmän tunnetuista historiallisista säveltäjistämme joiden sinfonioita yhä aktiivisesti suomessa vielä silloin tällöin soitetaan kiitos säveltäjän mestarillisen ja aikanaan hyvin modernistiseksi kiitetyn sävellystekniikan, temaattisen kasvuprosessin, kontrapunktisen taidon ja hänen edustamansa postromanttisen saksalaisen sinfoniatradion jatkumon.
 
Mozart edustaa korkeakulttuurista säveltaidetta ihmiskunnan korkeimpine ideaaleineen räpin alakulttuuriseen monotoniseen rytmiseen puhelauluun verrattuna
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
15.08.2017 19:49:04 (muokattu 15.08.2017 21:14:34)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: Miksi suomalaisten säveltäjien sinfonioita soitetaan suomessa niin vähän tai ei lainkaan tuntematta sen enempää maakuntien konserttirepertoaarin esityshistoriaa mutta jos maakuntaorkesteri esittäisi arkistoon unohdetun saikkolankin sinfonioita jotka kuuluvat säveltäjän keskeisimpään tuotantoon edustaen tyylillisesti postromanttisen ja uusklassisen tradition välistä murros tai siirtymävaihetta synnynäisessä ja omintakeisessa mutta ajattomassa sävelkielessään (kun esim englund tunnustaa velkansa itänaapurin uusklassiselle traditiolle niiden tunnetuimpien säveltäjien sävellysten musiikillisina tyylilainoina )olisivat ne jossain määrin tunnettuja myös suomen johtavien sinfoniaorkestereiden repertoaarissa mikä ei ole kokemuksen perusteella ilmeistä ja kuitenkin vain pienimuotoisimmat kamarimusiikkiteokset ovat saaneet sijaa levytysten muodossa tai ylen musiikkiohjelmissa suurten , painavien ja vaikuttavien orkesteriteosten sijasta joiden esille tuomiseen ei kenenkään kunnianhimo ja rahkeet tunnu riittävän avantin taannoista sodassa teemakonserttia lukuunottamatta yhden karjala aiheisen traagisen sävelrunon verran ja melartin lieneekin lähes ainoa sinfonikkomme vähemmän esitetyistä historiallisista säveltäjistä joiden sinfonioita yhä aktiivisesti suomessa silloin tällöin soitetaan kiitos säveltäjän mestarillisen ja aikanaan hyvin modernistiseksi kiitetyn sävellystekniikan, temaattisen kasvuprosessin ja hänen edustamansa postromanttisen saksalaisen sinfoniatradion jatkumon.
 
Ei soiteta ei. Sellainen saattaisi kehittää sävelkorvaa. Asia on näet niin että musikaalisuus on kielteinen ominaisuus, joka on kitkettävä jo varhaislapsuudessa kuin rikkaruoho - keinoja kaihtamatta. Sitä varten on meillä peruskoulujärjestelmä. Kuten Erich Kleiber luonnehti Carlos-poikaansa ystävälleen: "Mikä vahinko että poika on musikaalisesti lahjakas". Onneksi on tekeillä Cheek elokuva miljoonalle suomalaisille rapin ystävälle sekä Juice elokuva niille muille.
 
Carlos Kleiberin elämä taisi olla ikävä juttu. placido domingon mukaan musiikkimaailmassa ei ole mitään parempaa tarjolla kuin harjoitus Carlosin kanssa.
 
"Mr. Kleiber was a reclusive, mercurial man who never gave interviews, sometimes went years without performing and rarely recorded. His engagements quickly sold out, even if he couldn't be counted on to show up for them. He often canceled at the last moment and once walked out of a recording studio between movements of a symphony, saying he was going for a Sunday drive. "
 
Elikkä vähän niin kuin Gould?
 
" was fluent in six languages and had a strong interest in literature and politics." Höh aivan liian älykäs kun pitäisi fanittaa sitä rappia ja tosi-teeveetä ja kokoomuksen politiikkaa,
 
http://www.washingtonpost.com/wp-dyn/articles/A63106-2004Jul19.html
 
megatherium
16.08.2017 19:39:42 (muokattu 16.08.2017 21:35:37)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

nykyään uskoisin muusikon ammatin arvostustason olevan paljon korkeampi kuin mitä se ehkä joskus ennen on ollut arvostuksen vaihdellessa aikojen saatossa hyvinkin paljon perheen yhteiskunnallisesta statuksestakin riippuen.
 
Leopold mozart esitteli lapsiaan kaikissa euroopan hoveissa ylpeänä ja toivoi mozart nuoremman saavan muusikon tai maetron viran jostakin euroopan hovista jonka vuoksi he ja nuori mozart kiersivät sylissäänkin schönbrunnissa pikku mozartia pitäneen keisarinnan mukaan kuin kerjäläiset ympäri eurooppaa, itävaltaa, lontoota, italiaa, pariisia, muncheniä ja preussia myöten mutta joka paikassa ylistettiin vain mozartin soittoa joka oli verratonta ja bonuksena annettiin mahdollisesti vain kallisarvoisia nuuskarasioita ja rahapalkkioita mutta paikasta hovissa ei ollut tietoakaan.
 
" Mozart oli ilmeisesti ajalleen liian nerokas säveltäjä kuten tuo aika hänen musiikissaan idealisoituna heijastuukin".
 
Preussin kuningas joka tilasi mozartilta kuusi jousikvartettoa lähetti mozartin soittoa hovissaan kuultuaan sata friedrichsdoria, nuuskarasian ja ylistävän kirjeen. Viran saamisesta hovissa ei sen sijaan ollut puhettakaan. Kvartetoista ei valmistunut kuin kolme joissa on kuultavissa jo mozartin vasemman käden hieman onneton ja väsynyt rutiinimaisuus. Haydn kvartettojen tuoreus, temaattisen työn rikkaus ja tunteen syvyys ovat poissa.
 
Ajateltiin ilmeisesti että suutari pysyköön lestissään ja muusikko isäntänsä arkkipiispan palveluksessa salzburgissa josta mozart erosi kreivi arcon kanssa sattuneen kahnauksen seurauksena ja ryhtyi vapaaksi taiteilijaksi wienissä jossa hän sitten lopulta peri gluckin viran keisarillisena kamarimuusikkona kahdeksansadan guldenin vuosipalkalla( puolet gluckin saamasta), johon virkaan kuului tuottaa tanssimusiikkia, orkesterille sävellettyjä menuettoja, saksalaisia tansseja, kontratansseja etc redoutensaalin tanssisaisiin.
 
Kuitenkin mozart oli viimeisinä vuosinaan alituisessa rahapulassa kiinteistä mutta riittämättömistä tuloistaan huolimatta ja vaikka prahassa yksi konserttikin oli tuottanut kaksisataa tukaattia, don juan sata tukaattia, muutokset oopperaan viisikymmentä tukaattia ja cosi fan tutte kaksisataa tukaattia, mozartia seurasi pakonomainen asunnonvaihdosten sarja keskustasta esikaupunkiin ja muurien ulkopuolelle halvempien asuntojen perässä sävellysten tilaajien kaikotessa ja mozartin joutuessa lähettämään kerjuukirjeitä vapaamuurariveljelleen michael puchbergille epätoivoisessa äänensävyssä taloudellisesti heikentyneessä asemassaan. En tiedä oliko syynä mozartin holtiton rahankäyttö vai pelivelat mutta melkoiselta törsäämiseltä mozartien rahankäyttö vaikuttaa. Olihan hänellä loppuun asti palvelijakin ja oma ratsuhevonen ja biljardipöytä ja oppilaitakin jonkin verran.
 
Nekin minulla on kaikki useammalla levyllä plus nuorena sävelletyt säilyneet tanssit. Niissä mozartin melodinen innovatiivisuus puhkeaa kukkaan.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
16.08.2017 22:05:44 (muokattu 16.08.2017 22:13:23)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kertaus on opintojen äiti joten palatkaamme jälleen kerran Glenn Gouldin kielteiseen käsitykseen mozartista. Gouldin mukaan Bach on musiikkihistorian poikkeuksellinen hahmo jonka paras saavutus on die kunst der fuge. Olen päätynyt siihen että die kunst der fugen parhaat levytykset ovat Robert Hillin (italialaistyyppinen cembalo) ja Richard Troegerin (klavikordi) käsialaa. Kuunneltuani Hilliä tsekkaan vielä tarkemmin Troegerin ja julistan sitten lopullisen tuomioni josta ei voi valittaa.
 
Kiinnostavaa Mozartissa on lähinnä se että hänellä oli kertomasi mukaan biljardipöytä.
 
"Kuitenkin mozart oli viimeisinä vuosinaan alituisessa rahapulassa" raha on voimaa eli potentiaalienergiaa. Musikaalisuus on nähdäkseni heikkoutta. Evoluutio kukistaa heikot. Rap-muusikko tai iskelmälaulaja tms. on voimakas jolla on vähän musiikillista heikkoutta.
 
megatherium
17.08.2017 01:22:38 (muokattu 20.08.2017 02:58:10)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: Kertaus on opintojen äiti joten palatkaamme jälleen kerran Glenn Gouldin kielteiseen käsitykseen mozartista. Gouldin mukaan Bach on musiikkihistorian poikkeuksellinen hahmo jonka paras saavutus on die kunst der fuge. Olen päätynyt siihen että die kunst der fugen parhaat levytykset ovat Robert Hillin (italialaistyyppinen cembalo) ja Richard Troegerin (klavikordi) käsialaa. Kuunneltuani Hilliä tsekkaan vielä tarkemmin Troegerin ja julistan sitten lopullisen tuomioni josta ei voi valittaa.
 
Kiinnostavaa Mozartissa on lähinnä se että hänellä oli kertomasi mukaan biljardipöytä.
 
"Kuitenkin mozart oli viimeisinä vuosinaan alituisessa rahapulassa" raha on voimaa eli potentiaalienergiaa. Musikaalisuus on nähdäkseni heikkoutta. Evoluutio kukistaa heikot. Rap-muusikko tai iskelmälaulaja tms. on voimakas jolla on vähän musiikillista heikkoutta.

 
Mozartin intohimoinen biljardin peluu on vahvistettu monelta taholta. Joidenkin kuten laulaja michael kellyn mielestä hän pelasi hyvin ja joidenkin kuten taiteen keräilijä sulpiz boissereen mielestä heikosti väitteiden ollessa epäluotettavat ja detaljeiltaan väärät. Biljardipöytä oli pedaalilla varustetun fortepianon ohella hänen arvokkain esineensä jäämistönsä huutokaupassa. Konstanzen mukaan hän yleensä pelasi keskustellen siinä ohessa vaimonsa kanssa. Pöytään kuuluivat pallojen ja lukuisten keppien ohella myös useita lyhtyjä ja lamppuja. En tiedä oliko tuohon aikaan käytössä vielä öljylamppuja muttei kai vielä sentään sähkölamppuja. Kirjasta ei käy ilmi millaisista lampuista on kyse. Ratsastamista hänelle määrättiin istumisen vastapainoksi.
 
Eihän raha ole muuta kuin abstraktio. Alankomaalaiset ja unkarilaiset aateliset tarjosivat kunnialahjoja mozartille mitä hän ei saanut tietää.
 
Mozart ei tosiaankaan saanut kuten väitin ja kuten yleensä kerrotaan gluckin entistä vakanssia vaan keisarillisen kamarimuusikon ja hovimusiikkisäveltäjän joseph starzerin viran johon keisari nimitti hänet ilmeisesti mozartin ulkomaille siirtymis huhujen vuoksi ja johon kuului vähintäänkin moraalinen velvollisuus tanssimusiikin tuottamisesta. Liian paljon siitä mitä teen ja liian vähän siitä mitä voisin tehdä mozartin sanotaan kommentoineen virasta saamiaan tuloja. Eikä preussin kuningas fredrik vilhelm II kai kuullutkaan mozartin soittoa vaikka tilasi häneltä kvartetot. Mozart oli ennen sitä soittanut dresdenissä ruhtinashovissa aiemmin esittämättömän D duuri kruunajaiskonserttonsa ja saanut lahjaksi kauniin rasian ja sata dukaattia. Mozartin taloudellinen ahdinko ja kasvaneet menot saattoivat osaltaan johtua kuluista joita koitui sairastuneen konstanzen lähettämisestä badeniinkin kylpylään toipumaan.
 
Itsekin olen gouldin kanssa samoilla linjoilla siinä etteivät mozartin myöhäisteokset edustaneet varsinkaan soitinmusiikissa säveltäjän parasta antia säveltaiteelle vaan hänen suuruutensa päivät olivat auttamatta jo takanapäin prahan menestyksen päivissä.
 
Anton Stadlerille sävelletty klarinettikonsertto basettiklarinetille jonka alkuperäinen käsikirjoitus on kateissa edustaa kuitenkin puhallinkonserttojen kuten mozartin klarinettikvintettokin oman lajityyppinsä parhaimmistoa mestarillisessa puhallinsatsin hallinnassaan mozartin esittäessä viimeisen kerran kuinka puhallinkonsertto on sävellettävä, soolo osuuden ollessa täyteläisen läpikuultava olematta kuitenkaan paksu.
 
Minä taas mielellään siteeraan papa haydnia joka totesi wienissä poikansa menestystä todistamassa olleelle isä leopoldille: " rehellisenä miehenä ja jumalan edessä sanon teille että poikanne mozart on suurin säveltäjä jonka tunnen henkilökohtaisesti tai nimeltä ( siis bachiakin suurempi). Hänellä on makua ja kaiken lisäksi mitä suurimmat tiedot sävellyksessä.
 
Ei haydn, leopold eikä jan vanhal joka soitti selloa tai looshiveljet vapaaherrat von tintit vaikuta pahoittaneen mieltään mozartin uusien kvartettojen johdosta joista tilaisuudessa esitettiin kaksi viimeistä haydn kvartettoa jolsta toinen on tullut tunnetuksi dissonanssikvartettona avauksessa kuullun lähes atonaalisen kromatiikan ansiosta. Sehän viittaa sitten suoraan schönbergiin ja dissonanssin integroimiseen rakentaessaan sillan koko romanttisen tradition yli modernismiin asti jos hiukan liioitellaan. Leopoldinkin mielestä kvartetot olivat erinomaisesti sävelletyt. Kesti kuitenkin pitkään ennen kuin soinnunkäytöltään rohkean adagio johdannon sisäinen logiikka tajuttiin esittäjien ja yleisön keskuudessa.
 
Preussilaiselle prinsessa friederikelle aiotuista kuudesta pianosonaatista valmistui keskeneräiseksi jääneen g molli sonaatin lisäksi ainoastaan D duuri sonaatti jota hallitsee leipzigin matkalta saatujen bach vaikutteiden mukanaan tuoma kontrapunktinen ajattelu mozartin omalla tavalla toteutettuna eikä vaativuutensa vuoksi olisi soveltunutkaan kuninkaalliseksi viihdytyskappaleeksi.
 
Musiikissa sävellystekniikka ei saa kiinnittää liiaksi kuulijan huomiota sisällön kustannuksella koska taitavasti käytettynä se on ilmaisua palvellessaan huomaamaton elementti sävellystä.
 
Mihin nämä gouldin kielteiset käsitykset perustuvat? Osaatko perustella sitä yhtään vai johtuuko muiden mielipiteisiin vetoaminen vain keskustelijan taitamattomuudesta perustella omia kantojaan sikäli kun niitä laiinkaan on ja oikeastaan todistaa mozartin kaltaisen nero kyseessä ollessa vain siitä ettei ole koskaan saanut syvällisiä tai suuria emitionaalista kokemuksia hänen musiikistaan katharsiksen muodossa mikä sijoittuu kiistattomasti eksistenssin credit puolelle niin dominoivasti että mozart sovittaa paljon siitä mitä maailma on jäänyt meille velkaa kuten hildesheimer sanoo. Gould ei taida ymmärtää tätä koska häntä sr
stimuloi enemmän kosketusaisti gibbonsia soittaessaan kuin äly mozartia kuunnellessaan. Muiden mielipiteisiin vetoaminen myös kompensoi oman pohtimisen ja perustelemisen vaivan ja on osoitus henkisestä laiskuudesta.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
20.08.2017 15:14:09
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

On totta ettei allekirjoittanut osaa perustella omia kantojaan sikäli kun niitä laiinkaan on. Mielestäni tällainen on hyvä juttu. Se on myös osoitus henkisestä laiskuudestani minkä ylpeänä tunnustan. Miksi minulla pitäisi olla omia kantoja mistään? Pääasia kohdusta hautaan nimittäin on ettei aiheuta kovin paljon elämyksiä muille, ei iloja eikä suruja. Kaikenlaisissa elämyksissä on näet se vika että kärsimys päihittää parhaimmatkin taide-elämykset lukemin 100000 vastaan 1. Tuska on nautintoa paljon voimakkaampi ja kestää paljon kauemmin. Nautinto kestää korkeintaan muutaman sekunnin, mutta kärsimys jatkuu usein vuosikausia kunnes viikatemies viimein suvaitsee saapua.
 
Henkinen (ja fyysinen) laiskuus on ihmiselle kunniaksi ja muullekin luomakunnalle kaikin puolin eduksi. Kun näen henkisesti ahkeran ihmisen, tavoittelen revolveriani. Henkinen ahkeruus on johtanut maapallon ennennäkemättömään kriisiin. Sen sijaan henkisesti laiskojen nenänkaivajien maapalloa tuhoava vaikutus on vähäinen. Gouldin päätös lopettaa 31-vuotiaana tyhjänpäiväinen konserttipianistin uransa oli mainio juttu ilmastolle ja hänen mukaansahan myös mozart eli liian vanhaksi.
 
Tehdään siis mieluummin niin ettei kuunnella mozarttia, ei käydä konserteissa, ei matkusteta minnekään, ei katsota töllöä, ei samoilla luonnossa, ei perusteta tehdasta. Parasta on vaan maata hiljaa sohvalla ja ryystää kaljaa rööki kädessä.
 
megatherium
20.08.2017 16:55:22 (muokattu 20.08.2017 20:37:31)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

En tarkoittanut sitä aivan niin henkilökohtaisesti otettavaksi. Pahoittelen sopimatonta sanavalintaa jos sellainen kuva on päässyt muodostumaan mutta tarkoitus oli vain hieman kritisoida yhden ihmisen, tässä tapauksessa Gouldin, joistakin sekundaarisista ja perifeerisistä aspekteista kummunnutta negatiivisten käsitysten tautologista imitoimista joilla tämä intellektuelliksi julistautuva persoona tekee ymmärtämättömyydellään hallaa koko säveltaiteelle ilman mitään positiivisia ja rakentavia ideoita jotka edesauttaisivat musiikin kokonaisuuden reseptiivistä hahmottamista ja kokonaisvaltaista metafyysisiä syvvyyksiä luotaavaa kokemuksellisuutta mozartin parhaimman musiikin ilmaistessa maailman syvimmän olemuksen siis korkeimpia totuuksia jota ei vähennä hiukkaakaan gouldin mieltymys barokkihyveisiin tai ankaran akateemiseen kontrapunktiseen satsiin joka on aivan toissijaista teknistä näpertelyä suuresta taiteesta nauttimisen kannalta.
 
Ehkei mozart itsekään tiedoinnut luomisvoimiensa ja luovuutensa säveltäjänä olleen ehtymään päin myöhäisiä teoksiaan säveltäessään (vaikkei kysymyksessä ehkä olekaan mikään mitattavissa oleva objektiivinen suure tai ominaisuus)ja uraansa suunnitellessaan tyylillisen muutoksen ollessa väistämätön tosiasia joka ilmenee radikaalina ja pysyvänä hänen tuotannossaan jo nyt jupiter sinfonian ja jousitriolle sävelletyn kuusiosaisen divertimenton jälkeen solististen preussin kvartettojen, viimeisten oudon aneemisten kvintettojen ja viimeisen pianokonserton aikana zauberflötestä jonka miesmusiikki jää seraljioopperan varjoon ym puhumattakaan.
 
B duuri pianokonsertossa solisti käy kaihoisan hilpeää keskustelua pienen orkesterin kanssa ja teos on sisäänpäin kääntyneen konserttisalien parrasvaloista pois vetäytyvän entisen valovoimaisen neron hyvästijättö pianokonsertto muodolle, syksyinen luomus ja musiikillinen testamentti. Sitä suurta ja voimakasta sisäistä auringon kaltaista porottavaa hehkua kuten monissa aiemmissa konsertoissa, lukuunottamatta galanttia kruunajaiskonserttoa, sen viileydessä ei enää ole. Mozart toistaa siinä vanhoja maneereitaan ilman sitä tuoreutta joka paistaa niin häikäisevästi keskipäivän konsertoista. Uutta ja tuoretta on ehkä vain sen sonaattirondo finaalin temaattinen yhtenäisyys ja kehittelyn fantasioivuus. Hitaan larghetto osan teemat ovat aineettomuudessaan tuonpuoleisesta vailla mozartin suurille adagio ja andante osille tunnusomaista emotionaalista voimaa ja syvyyttä.
 
Eräissä redoutensaalin tanssiaisiin sävelletyissä myöhäisissä menuetoissa mozart harrasti tutkija erik smithin mukaan orkestraalista eksperimentointia antaen aavistaa tyylillistä murrosta sekä antaen osviittaa siitä millaiselta mozartin sinfoniat olisivat saattaneet kuulostaa myöhemmällä iällä.
 
Viimeiset kolme suurta sinfoniaa mozart sävelsi tuolloisen kesän akatemiasarjaa suunnitellessaan josta ei sitten tullutkaan mitään wieniläisten pidättyväisyyden takia ja hanke raukesi siihen tilaajien puutteessa. Sinfoniat g molli sinfoniaa ehkä lukuunottamatta jäivät esittämättä eikä mozart kuullut kuuluisaa jupiteria koskaan.
 
Minulta jäi tuo väinö raition oopperahelmi prinsessa cecilia kuulematta kun en juuri sinä päivänä tullut vilkaisseeksi ylen ohjelmatietoja teksti tv:stä. Voi rähmä.
 
Musiikillinen nautintohan perustuu paljolti siihen kuinka syvästi kykenemme samastumaan johonkin sävelteokseen jonka ajallinen kesto vaihtelee musiikinmuodosta riippuen keskimäärin muutamasta minuutista jopa useiden tuntien mittaisiin oopperoihin ja oratorioihin jolloin syvä nautintokin kestää sentään paljon kauemmin kuin muutamien sekuntien ajan kuten väitit (paitsi aistinautintoihin liittyvässä seksuaalisessa laukeamisessa) ja joskus suurimmissa musiikillisissa kokemuksissa vielä senkin jälkeen kun tahto ja minuus tajunnasta ulos tungetuksi tulemisen jälkeen alkavat vasta vähitellen palaamaan takaisin tajuntaan ja tiedoitsemisen puhtaan subjektin älyn palatessa vähitellen takaisin tahdon palvelukseen tiedoiten tällöin vain olioiden välisiä suhteita ei niiden puhtaasti objektiivista olemustaan ja tajutessamme vähitellen missä ja kuka olemme jäseniemme alkaessa pitkään staattisena oltuaan kankeudesta puutuneina liikkumaan kuin olisimme olleet syvässä transsissa koko muun ympärillä olevan maailman tahtona kadotessa tuon musiikillisen kokemuksen aikana tajunnasta kestäen ehkä vielä useita minuuttejakin musiikin loputtuakin kun täysin ymmärrämme missä ja keitä olemme korkeammanasteisen Psykofyysisen tilan transsinomaisuudesta ja transkendentaalisuudesta riippuen musiikista kokemamme katharsiksen puhdistaessa ja kirvoittaessa sielun kuorman ollessamme kuin uudelleensyntyneitä. Filosofoit kyllä kuin schopenhauerilainen pessimisti kärsimyksestä.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
20.08.2017 21:36:18 (muokattu 20.08.2017 22:01:44)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Gould kirjoitti keskeneräiseksi jääneen esseen nimeltä "Miksi Mozart on huono säveltäjä". Hän kertoi myös mozartin sonaattien levyttämisen olleen oikein lystiä koska "en todellakaan pidä mozartista säveltäjänä". Olikohan se niin että Gould soitti erään inhokki sonaatin tahallaan mahdollisimman kamalasti. Ainakin Gouldin soittamina C-duuri sonaatit K 330 ja 545, A-molli sonaatti K 310 ja A-duuri sonaatti K 331 ovat herättäneet kummastusta.
 
Schopenhaurilainen pessimismi on oikeutettua. Onhan se vaan kurjaa kuulua muinaisen apinalajin jälkeläisiin joita itseaiheutettu sukupuutto uhkaa näinä lopunajan päivinä. Ja tautologista imitoimista kannattaa toistaa yhä uudestaan jotta viesti menee paremmin perille.
 
Totean siis jälleen, että kun näen henkisesti ahkeran ihmisen, tavoittelen revolveriani. Olen henkisesti laiskojen puolella. Oikeastaan haluaisin olla papukaija, jonka tautologista imitoimista olisi kiva kuunnella. Voisin vaikka toistella että Mozart on huono säveltäjä. Kraa! Mozart on huono säveltäjä! kraa! Mozart on huono säveltäjä jne.
 
megatherium
20.08.2017 22:22:00 (muokattu 21.08.2017 00:56:32)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

En tiedä onko mozart hyvä vai huono säveltäjä mutta ainakin hänen pianokonserttonsa hidas osa on tehnyt minuun suuremman vaikutuksen valon ja rakkauden atmosfäärin täysin valtoihinsa ottaneessa hurmiossaan kuin kenenkään toisen säveltäjän musiikki saati mikään vaisu kirjallinen tuote vaikkakin suurimmat heistä joista gould ei myöskään juuri pitänyt pääsivät lähimmäksi tuota kosmista rakkauden tunnetta.
 
Maasalon mielestä mozartin kolme viimeistä sinfoniaa muodostavat sinfoniakirjallisuudessa yhden ylimmistä huipuista. Aika ylistäviä sanoja huonoksi säveltäjäksi. Voiit vertailun vuoksi kuunnella vaikka mozartin isän leopold mozartin musiikkia ja miettiä uudelleen kumpikohan heistä on se huono ja kumpi se parempi säveltäjä. Mutta ehkäpä kaikki tietosanakirjat ja wikipediat ym ovat erehtyneet. Ehkäpä leopold mozart onkin sittenkin se kaikkein suurin ja syvällisin mozart. Sanat ovat vain sanoja .
 
Kaikkein tärkein ja ainoa asia musiikissa millä on merkitystä on sen aikaansaama voimakas emotionaalinen vaikutus. Se että se vaikuttaa syvästi tunteisiin kuten mozart. Mihin sitten ylisummaan tarvitsisimme musiikkia jos se ei tyydyttäisi emotionaalisten kokemustemme tarvetta sekaantumatta lähteen syvään kuohuntaan kysyy hildesheimer mozart kirjassaan.
 
Minusta bach on surkea ja huoono säveltäjä koska hän on niin vanhanaikainen ja pedanttinen kontrapunktikko.bach on surkea ja huono koska hänen musiikkinsa on niin staattista monotemaattisessa ja monorytmisessä barokkiarkkitehtuurissaan joka käsittelee vain yhtä affektia kerrallaan kun mozartin sävellys liikkuu vapaasti affektien koko asteikolla. Bach on siis surkea säveltäjä joka ei seurannut aikaansa.
 
Papukaijat ovat muuten dinosaurusten jälkeläisiä.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
21.08.2017 13:53:36 (muokattu 21.08.2017 14:02:15)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: En tiedä onko mozart hyvä vai huono säveltäjä mutta ainakin hänen pianokonserttonsa hidas osa on tehnyt minuun suuremman vaikutuksen valon ja rakkauden atmosfäärin täysin valtoihinsa ottaneessa hurmiossaan kuin kenenkään toisen säveltäjän musiikki saati mikään vaisu kirjallinen tuote vaikkakin suurimmat heistä joista gould ei myöskään juuri pitänyt pääsivät lähimmäksi tuota kosmista rakkauden tunnetta.
 
Maasalon mielestä mozartin kolme viimeistä sinfoniaa muodostavat sinfoniakirjallisuudessa yhden ylimmistä huipuista. Aika ylistäviä sanoja huonoksi säveltäjäksi. Voiit vertailun vuoksi kuunnella vaikka mozartin isän leopold mozartin musiikkia ja miettiä uudelleen kumpikohan heistä on se huono ja kumpi se parempi säveltäjä. Mutta ehkäpä kaikki tietosanakirjat ja wikipediat ym ovat erehtyneet. Ehkäpä leopold mozart onkin sittenkin se kaikkein suurin ja syvällisin mozart. Sanat ovat vain sanoja .
 
Kaikkein tärkein ja ainoa asia musiikissa millä on merkitystä on sen aikaansaama voimakas emotionaalinen vaikutus. Se että se vaikuttaa syvästi tunteisiin kuten mozart. Mihin sitten ylisummaan tarvitsisimme musiikkia jos se ei tyydyttäisi emotionaalisten kokemustemme tarvetta sekaantumatta lähteen syvään kuohuntaan kysyy hildesheimer mozart kirjassaan.
 
Minusta bach on surkea ja huoono säveltäjä koska hän on niin vanhanaikainen ja pedanttinen kontrapunktikko.bach on surkea ja huono koska hänen musiikkinsa on niin staattista monotemaattisessa ja monorytmisessä barokkiarkkitehtuurissaan joka käsittelee vain yhtä affektia kerrallaan kun mozartin sävellys liikkuu vapaasti affektien koko asteikolla. Bach on siis surkea säveltäjä joka ei seurannut aikaansa.
 
Papukaijat ovat muuten dinosaurusten jälkeläisiä.

 
Nyt et noudata Albert Einsteinin neuvoa jonka mukaan Bachista on syytä vaieta. On selvää että Bach aktivoi tehokkaasti ei-sanallisia aivoalueita. Tästä on tutkimustietoakin: asia on äskettäin mainittu erään kallonkutistajan tunnetussa kirjassa nimeltä the master and the emissary. Nyt muistankin, tekijä on Iain Mcgilchrist. Elikkä paljon myöhempi tutkimus vahvistaa Einsteinin olleen oikeassa 1928 kommentissaan Bachista. Mcgilchrist on näköjään musiikki fani, tarkistan tuonnenpana mitä mieltä hän on mozartista. Vai olikohan niin että Bach tutkitusti aktivoi aivojen oikean puoliskon joka nykyajan teknologisella vajakilla käy ns. säästöliekillä?
 
leopold mozartin musiikkia löysin juuri kaapista nimittäin lelusinfonian. Pitääpä kuunnella onko siitä mihinkään. Papukaijat ja muut linnut kuten satakieli ovat loistavia muusikoita. Jospa evoluutio kehittää papukaijoista maapallon viisaita valtiaita kunhan tämä haitallinen apinalauma saadaan jotenkin eliminoitua. Musiikin huippuhetki on mielestäni Bachin pianokonsertot. Ei kuitenkaan Gouldin vaan Gavrilovin soittamina. Sekä myös die Kunst der fuge cembalolla tai klavikordilla (troeger on näköjään laitettu juutuubiin) sekä matteuspassio rene jacobsin johtamana. Missä luuraavat w.a. mozartin vastaavat neronleimaukset?
 
megatherium
21.08.2017 17:45:35 (muokattu 22.08.2017 01:25:04)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: Nyt et noudata Albert Einsteinin neuvoa jonka mukaan Bachista on syytä vaieta. On selvää että Bach aktivoi tehokkaasti ei-sanallisia aivoalueita. Tästä on tutkimustietoakin: asia on äskettäin mainittu erään kallonkutistajan tunnetussa kirjassa nimeltä the master and the emissary. Nyt muistankin, tekijä on Iain Mcgilchrist. Elikkä paljon myöhempi tutkimus vahvistaa Einsteinin olleen oikeassa 1928 kommentissaan Bachista. Mcgilchrist on näköjään musiikki fani, tarkistan tuonnenpana mitä mieltä hän on mozartista. Vai olikohan niin että Bach tutkitusti aktivoi aivojen oikean puoliskon joka nykyajan teknologisella vajakilla käy ns. säästöliekillä?
 
leopold mozartin musiikkia löysin juuri kaapista nimittäin lelusinfonian. Pitääpä kuunnella onko siitä mihinkään. Papukaijat ja muut linnut kuten satakieli ovat loistavia muusikoita. Jospa evoluutio kehittää papukaijoista maapallon viisaita valtiaita kunhan tämä haitallinen apinalauma saadaan jotenkin eliminoitua. Musiikin huippuhetki on mielestäni Bachin pianokonsertot. Ei kuitenkaan Gouldin vaan Gavrilovin soittamina. Sekä myös die Kunst der fuge cembalolla tai klavikordilla (troeger on näköjään laitettu juutuubiin) sekä matteuspassio rene jacobsin johtamana. Missä luuraavat w.a. mozartin vastaavat neronleimaukset?

 
Mozarthan oli itse suuri lintujen ystävä vai oliko se vain siihen aikaan vallalla ollut muoti-ilmiö että joka taloudessa oli oltava joku häkkilintu sirkuttamassa.
 
Hildesheimer ihmetteleekin kuinka mozart on voinut lainkaan sietää kanarialinnun/satakielen laulua asunnossaan kun mozartin sairaana ollessakin se oli vietävä pois lähettyviltä aiheuttaessaan laulullaan mozartille fyysisiä tuskia.
 
Aiemminhan mozartilla oli myös kottarainen joka osasi laulaa alun, viisi? ensimmäistä tahtia, seitsemännentoista G duuri pianokonserton finaalin bourree tyyppisestä teemasta jota mozart hämmästyi suuresti kirjoittaen muistikirjaansa "das war schön", sepä oli kaunista. Mozart kirjoitti kottaraiselleen myös muistorunon.
 
Lintu nimeltään vogel stahrl ( star, kottarainen ) joka oli maksanut viisikymmentäkahdeksan kreutzeria oli tietenkin oppinut melodian mozartin soittaessa sitä pianollaan.
 
Mozarteilla oli jo salzburgissa lemmikkeinä kanarianlintuja yliopiston aukiolla sijaitsevassa barokkityylisessä talossaan getreidegasse yhdeksässä josta pikku mozartinkin muusikontaival käynnistyi. Lisäksi mozartin perheellä oli koira pimperl.
 
Zauberflötessähän on myös linnunpyydystäjän hahmo papageno joka ei kuitenkaan kuulu mozartin oopperoiden suurimpiin roolihahmoihin ollessaan pikemminkin korkeatasoiseksi viihteeksi suunniteltua( tässä suhteessa naishahmot kuten pamina g molli aariassaan tai yön kuningatar ja kolme naista ovat kiitollisempia kuten myös pojat ja sarastro halliaariassaan joka ei ilman kuuluvia ponnisteluja pääse matalimpiin säveliin )vaikka mozart enteileekin papagenolle tyypillisiä karakteristisia aiheita jo aiemmin mainitsemassasi C duuri pianokonserton tematiikassakin josta kuuntelen kernaasti digitaalisen stereoäänityksen.
 
Mozart haki vaunuilla salierin oopperaan kuulemaan taikahuilu laulunäytelmäänsä ja salieri oli päästänyt suustaan joka numeron jälkeen joko bravo tai bello huudon.
 
Mozartin pianokonsertot kuten myöhäiset sinfoniatkin tai parhaat kamarimusiikkiteokset, kuten haydn kvartetot, hoffmeister kvartetto, pianokvartetot, pianotriot C ja E , jousikvintetot C ja g ja c molli messu, kruunajaismessu, vesperit ja vikat litaniat, da ponte oopperat, idomeneo, zaide ja seralji, puhallinkvintetto, gran partita, nacht musique, konsertoiva sinfonia es, eine kleine nachtmusik, viulukonsertot G, D ja A, pianoduetto sonaatit F ja C, adagio h, rondo a, viulusonaatit e, B, A, pianosonaatit a, c, maureriche trauermusik, balettimusiikki idomeneoonetc muodostavat yhden musiikkikirjallisuuden korkeimmista huipuista vieden kuulijan kokonaan toiseen autuaaksi tekevään maailmaan.
 
Mozartin musiikissa tematiikan rikkaus aiheidensa paljoudessa kuvastaa tunteiden vaihtelua paremmin kuin jäykkä ja staattinen barokkiarkkitehtuuri monotemaattisuudessaan ja monorytmisyydessään joka käsittelee vain yhtä affektia kerrallaan ja on siis emotionaalisesti melko tunneköyhää ja yksipuolista säveltaidetta ilman mozartille tyypillistä teemojen ja rytmien moninaisuutta ja liikkeen jatkuvuutta. Vasta klassismin aikana tonaalisena perustana olleesta toonikan ja dominantin välisestä polariteetista sukeutui rakennetta ohjaava dynaaminen voima.
 
Leopoldin leikkikalusinfonian minäkin tunnen kasetilta. Leopold lienee säveltänyt joitakin mozartin nimissä aiemmin olleista varhaisista sinfonioistakin alte vai neue lambacher sinfonian etc
 
Luontaisena oopperasäveltäjänä mozart suosi koko luovan uransa ajan myös konserttiaariaa sävellysmuotona joka liittyy usein hänelle läheisten ja rakkaiden laulajattarien ja primadonnien uran vaiheisiin joista aloysia weberin kanssa hän rakensi pilvilinnojakin avioliiton muodossa muttai sai kosintayrityksistään huolimatta rukkaset aloisian selittäessä myöhemmin langena tämän johtuneen siitä ettei tajunnut kuka mozart oli miehiään. Andromedan kohtaus on sävelletty aloysialle. Nancy storacelle sävelletyn konserttiaarian scio mi scordi te erikoinen orkesterikokoonpano piano obligatoineen selittyy sillä että mozart viihtyi ihailemansa laulajattaren lähellä niin pitkään kuin mahdollista. Minulla on kaikki säilyneet konserttiaariat, lisäysaariat ja ensemble kohtaukset sekä lp kansiossa että cd kansioissa. Paaljon ihanaa musiikkia.
 
Mozart edustaa koko ihmiskunnan histrorian ja sivisaation korkeimpia älyllisiä ja psyykkisiä ideaaleja teoreettisilla saavutuksillaan säveltaiteessa kun räppi on alakulttuuria edustavaa monotonista rytmistä puhelaulua.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
22.08.2017 15:43:45
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: Mozarthan oli itse suuri lintujen ystävä vai oliko se vain siihen aikaan vallalla ollut muoti-ilmiö että joka taloudessa oli oltava joku häkkilintu sirkuttamassa.
 
Hildesheimer ihmetteleekin kuinka mozart on voinut lainkaan sietää kanarialinnun/satakielen laulua asunnossaan kun mozartin sairaana ollessakin se oli vietävä pois lähettyviltä aiheuttaessaan laulullaan mozartille fyysisiä tuskia.
 
Aiemminhan mozartilla oli myös kottarainen joka osasi laulaa alun, viisi? ensimmäistä tahtia, seitsemännentoista G duuri pianokonserton finaalin bourree tyyppisestä teemasta jota mozart hämmästyi suuresti kirjoittaen muistikirjaansa "das war schön", sepä oli kaunista. Mozart kirjoitti kottaraiselleen myös muistorunon.
 
Lintu nimeltään vogel stahrl ( star, kottarainen ) joka oli maksanut viisikymmentäkahdeksan kreutzeria oli tietenkin oppinut melodian mozartin soittaessa sitä pianollaan.
 
Mozarteilla oli jo salzburgissa lemmikkeinä kanarianlintuja yliopiston aukiolla sijaitsevassa barokkityylisessä talossaan getreidegasse yhdeksässä josta pikku mozartinkin muusikontaival käynnistyi. Lisäksi mozartin perheellä oli koira pimperl.
 
Zauberflötessähän on myös linnunpyydystäjän hahmo papageno joka ei kuitenkaan kuulu mozartin oopperoiden suurimpiin roolihahmoihin ollessaan pikemminkin korkeatasoiseksi viihteeksi suunniteltua( tässä suhteessa naishahmot kuten pamina g molli aariassaan tai yön kuningatar ja kolme naista ovat kiitollisempia kuten myös pojat ja sarastro halliaariassaan joka ei ilman kuuluvia ponnisteluja pääse matalimpiin säveliin )vaikka mozart enteileekin papagenolle tyypillisiä karakteristisia aiheita jo aiemmin mainitsemassasi C duuri pianokonserton tematiikassakin josta kuuntelen kernaasti digitaalisen stereoäänityksen.
 
Mozart haki vaunuilla salierin oopperaan kuulemaan taikahuilu laulunäytelmäänsä ja salieri oli päästänyt suustaan joka numeron jälkeen joko bravo tai bello huudon.
 
Mozartin pianokonsertot kuten myöhäiset sinfoniatkin tai parhaat kamarimusiikkiteokset, kuten haydn kvartetot, hoffmeister kvartetto, pianokvartetot, pianotriot C ja E , jousikvintetot C ja g ja c molli messu, kruunajaismessu, vesperit ja vikat litaniat, da ponte oopperat, idomeneo, zaide ja seralji, puhallinkvintetto, gran partita, nacht musique, konsertoiva sinfonia es, eine kleine nachtmusik, viulukonsertot G, D ja A, pianoduetto sonaatit F ja C, adagio h, rondo a, viulusonaatit e, B, A, pianosonaatit a, c, maureriche trauermusik, balettimusiikki idomeneoonetc muodostavat yhden musiikkikirjallisuuden korkeimmista huipuista vieden kuulijan kokonaan toiseen autuaaksi tekevään maailmaan.
 
Mozartin musiikissa tematiikan rikkaus aiheidensa paljoudessa kuvastaa tunteiden vaihtelua paremmin kuin jäykkä ja staattinen barokkiarkkitehtuuri monotemaattisuudessaan ja monorytmisyydessään joka käsittelee vain yhtä affektia kerrallaan ja on siis emotionaalisesti melko tunneköyhää ja yksipuolista säveltaidetta ilman mozartille tyypillistä teemojen ja rytmien moninaisuutta ja liikkeen jatkuvuutta. Vasta klassismin aikana tonaalisena perustana olleesta toonikan ja dominantin välisestä polariteetista sukeutui rakennetta ohjaava dynaaminen voima.
 
Leopoldin leikkikalusinfonian minäkin tunnen kasetilta. Leopold lienee säveltänyt joitakin mozartin nimissä aiemmin olleista varhaisista sinfonioistakin alte vai neue lambacher sinfonian etc
 
Luontaisena oopperasäveltäjänä mozart suosi koko luovan uransa ajan myös konserttiaariaa sävellysmuotona joka liittyy usein hänelle läheisten ja rakkaiden laulajattarien ja primadonnien uran vaiheisiin joista aloysia weberin kanssa hän rakensi pilvilinnojakin avioliiton muodossa muttai sai kosintayrityksistään huolimatta rukkaset aloisian selittäessä myöhemmin langena tämän johtuneen siitä ettei tajunnut kuka mozart oli miehiään. Andromedan kohtaus on sävelletty aloysialle. Nancy storacelle sävelletyn konserttiaarian scio mi scordi te erikoinen orkesterikokoonpano piano obligatoineen selittyy sillä että mozart viihtyi ihailemansa laulajattaren lähellä niin pitkään kuin mahdollista. Minulla on kaikki säilyneet konserttiaariat, lisäysaariat ja ensemble kohtaukset sekä lp kansiossa että cd kansioissa. Paaljon ihanaa musiikkia.
 
Mozart edustaa koko ihmiskunnan histrorian ja sivisaation korkeimpia älyllisiä ja psyykkisiä ideaaleja teoreettisilla saavutuksillaan säveltaiteessa kun räppi on alakulttuuria edustavaa monotonista rytmistä puhelaulua.

 
Ei oo perää ehei njet ponimai. Totesin äsken taas Mozartin huonouden koittaessani parhaalla mahdollisella maulla kuten tavallista kuunnella pianosonaatteja maailmanhuulun epsanjattaren Alicia de Larrochan soittamina, Gould oli kiistatta oikessa todetessaan ne huonoiksi. En jaksanut odottaa turkkilaista marssia joten vaihdoin levyä. Nyt soivat Bachin partitat Tureckin samettimaisesti soittamina 1950-luvun lopulla ja olo tuntuu heti paremmalta. Kuuntelin sitä ennen Leopoldin lelusinfonian, siinäpä vasta typerä tekele, onneksi on lyhyt. Oli varmaan kamalaa amadeuksen varttua moisen äänellisen kukkopilli-idiotian keskellä.
 
megatherium
22.08.2017 18:10:12 (muokattu 23.08.2017 19:29:18)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: Ei oo perää ehei njet ponimai. Totesin äsken taas Mozartin huonouden koittaessani parhaalla mahdollisella maulla kuten tavallista kuunnella pianosonaatteja maailmanhuulun epsanjattaren Alicia de Larrochan soittamina, Gould oli kiistatta oikessa todetessaan ne huonoiksi. En jaksanut odottaa turkkilaista marssia joten vaihdoin levyä. Nyt soivat Bachin partitat Tureckin samettimaisesti soittamina 1950-luvun lopulla ja olo tuntuu heti paremmalta. Kuuntelin sitä ennen Leopoldin lelusinfonian, siinäpä vasta typerä tekele, onneksi on lyhyt. Oli varmaan kamalaa amadeuksen varttua moisen äänellisen kukkopilli-idiotian keskellä.
 
On vinhasti perää mutta et voi odottaa jokaisen amatööreille tai pianonsoiton opiskelijoille sävelletyn tilapäisluonteisen varhaisen ja kevyehkön pianosonaatin, joihin mozartin suuruus ei millään muotoa perustu, edustavan mozartin korkeimpia saavutuksia ja sisimpiä tuntoja hänen säveltaiteessaan suurimpien sinfonioiden, pianokonserttojen, kamarimusiikkiteosten ja oopperoiden tavoin.
 
Ehkäpä mozartin muistiin merkitty pianomuunnelmatuotanto osaltaan didaktisena aineistona on pianosoaatteja vieläkin marginaalisempi sävelllysmuoto hänen tuotannossaan ja suht heikko musiikilliselta kvaliteetiltaan ja substanssiltaan perifeerisyydessään usein varsin tavanomaisine kuviomuunneelmineen joitakin harvoja merkittäviä muunnelmateoksia lukuunottamatta kuten esmes unser dummer pöbel meint gluckin singspielistä tai pianoduettomuunnelmat vaikka hän ei yleensä merkinnyt muistiin pianolla improvisoimiaan ja yleisön bravo huutojen saattelemia valtavan menestyksen saaneita konserttitilanteessa prima vista ja ex tempore annetusta teemasta soittamiaan muunnelmiaan muistiin saati itsekseen improvisoidessaan autuaassa itseunhossa kylpiessään improvisoimiaan fantasioita diffuuseissa struktuureissaan sillä jotkut niistä muunnelmista joita hän improvisoi esmes prahassa koita nyt pikku hurmaaja kestää aariasta olivat fuugia eikä sellaisia ole säilyneiden nuotinnettujen muunnelmateosten joukossa.
 
Ehkä mozart kaavaili niitä laajempaankin käyttöön ottaen aloittelevien amatöörisoittajien tekniset rajoitukset huomioon pyytäessään antamaan nämä kaiverrettavaksi artarialle. Pariisin vuosien taiteellinen tulos mozartilla on tunnetusti muutenkin heikohko.ja hänhän oli säveltäjänä vasta parikymppinen. Eräät pariisissa sävelletyt orkesteri ja kuoroteokset sekä yksi konserttiaaria tai scena kastraattisopraano tenduccille joka oli erittäin mieltynyt mozartiin ovat kadoksissa joilla tarkoitan Le Grosille sävellettyä alkusoitto sinfoniaa ja moniosaista miserereä etc.
 
Pariisin sinfoniana tunnettu teos toki on säilynyt. Mutta mozart mainitseekin myyneensä concert spirituelsin johtajalle Le Grosille kaksi sinfoniaa.ja sinfonia concertanten joka ei myöskään ole säilynyt aivan alkuperäisessä muodossaan. Lontooseen siirtynyt tenducci on luultavasti vienyt scenan mukanaan. Kumma ettei sitäkään ole löydetty. Sen lisäksi mozart ryhtyi paluumatkalla säveltämään semiramis melodraamaa manheimissa josta kertoi kirjeitse isälleen sanoen säveltävänsä sen valmiiksi salzburgissa, mutta valmis tai keskeneräinen, teos on kadonnut jäljettömiin.
 
Pariisin vuosien merkittävimmiksi konserttiaarioiksi jäävät ah lo previdi duschekille ja aloysialle, alcandro lo confesso aloysialle, se al labbro mionon credi anton raaffille ja bravuuriaaria aloysialle popoli di tessaglia ja basta vincesti wendlingille.
 
A molli sonaatti lieneekin sitten jo A duuri sonaattia paljon syvällisempi luomus jos sen representoiman ja reprodusoiman psykofyysisen tilan on joskus syvästi katharsiksena kokenut.
 
Minuakaan ei tuon A duuri sonaatin sinänsä viehättävän muunnelmaosan tsekkiläisestä kansanlaulusta peräisin oleva naiivi muunnelmateema juurikaan nyppää johon mozart on melko perifeeriset muunnelmansa andante grazioso osaan säveltänyt. Mutta saattaa mainituilla muunnelmilla olla substanssia enemmän kuin luulen. Christoph eschenbachin tulkinnat mozartin pariisissa sävelletyistä sonaateista kuten myöhäisemmistäkin pianoteoksista ovat nautittavia kun niitä lp:ltä joskus nuorempana kuuntelin.
 
Gouldin tulkintahan siitä on sikäli epätavanomainen että hän ei seuraa tempomerkintöjä vaan soittaa jokaisen muunnelman edellistä hiukan joutuisammin. Eikä tuo gouldin hitaassa tempossa soittama turkkilainen marssikaan erityisen syvällisiä tuntoja ilmaise viihdyttävänä yleisökappaleena. Voinhan olla väärässäkin. Gould hylkää sonaatissa kaikki sonaatti-allegro konventiot mieltäessään ensimmäisen osan nokturno menuetin ja viimeisen osan marssin haaremimaisessa eksotiikassaan epätavalliseksi rakenteeksi. Mozartin konserttiaariat tarjoavat vilvoittavan keitaan heille jotka eivät ole saaneet kylliksi oopperoiden aarioista.
 
Leopoldin leikkikalusinfoniassa leikkisoittimet on ilmeisesti tarkoituksella äänitetty orkesteria voimakkaammalla taajuudella jotta niiden äänet kuuluisivat selvästi muulta orkesterilta. Leopold taisi olla hivenen leikkisinfoniaansa parempi säveltäjä. Meiltäkin löytyy erilaisia savesta muovailtuja ja värjättyjä kukkopillejä hyllystä.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
23.08.2017 12:39:15
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

A molli sonaatti ei ole hassumpi. Lipatin kesän 1950 studio levytys on suosikkejani sekä tietysti se minkä hän soitti viimeiseksi jääneessä konsertissa.
 
megatherium
23.08.2017 19:43:04 (muokattu 24.08.2017 01:03:16)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

A molli sonaatissa mozartin nerous tunkeutui hildesheimerin mukaan uudelle sielulliselle alueelle hänen lahjojensa luonnollisena laajennuksena. Mutta eikö jo yhdeksännen pianokonserton c molli andantino ole vähintään yhtä syvällinen ja vaikuttava paatoksessaan?. Wienissä sävelletty harmonisesti rohkea rondo a molli enteileekin sitten jo schubertia ja chopinia.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
23.08.2017 21:00:45 (muokattu 23.08.2017 21:11:09)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: A molli sonaatissa mozartin nerous tunkeutui hildesheimerin mukaan uudelle sielulliselle alueelle hänen lahjojensa luonnollisena laajennuksena. Mutta eikö jo yhdeksännen pianokonserton c molli andantino ole vähintään yhtä syvällinen ja vaikuttava hehkuvassa paatoksessaan?. Wienissä sävelletty harmonisesti rohkea rondo a molli enteileekin sitten jo schubertia ja chopinia.
 
Tunnen kyllä jotenkuten tuon yhdeksännen pianokonserton eli "Jeunehommen" minulla on se Giesekingin ja Uchidan soittamana. Menettelee mutten tykkää suuresti! Toistetaanpa taas että 24. konsertto c-mollissa on ainoa mozartin pianokonsertto on josta Gould puolittain piti (toisin sanoen puolittain inhosi sitäkin).
 
Gouldin hyvät arvostelut saaneessa WHRA kuuden levyn live boksissa on mukana tuo 24. konsertto c-mollissa Lennyn 1959 johtamana. Taidan kuunnella sen seuraavaksi
 
megatherium
23.08.2017 21:46:42 (muokattu 24.08.2017 02:35:38)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: Tunnen kyllä jotenkuten tuon yhdeksännen pianokonserton eli "Jeunehommen" minulla on se Giesekingin ja Uchidan soittamana. Menettelee mutten tykkää suuresti! Toistetaanpa taas että 24. konsertto c-mollissa on ainoa mozartin pianokonsertto on josta Gould puolittain piti (toisin sanoen puolittain inhosi sitäkin).
 
Gouldin hyvät arvostelut saaneessa WHRA kuuden levyn live boksissa on mukana tuo 24. konsertto c-mollissa Lennyn 1959 johtamana. Taidan kuunnella sen seuraavaksi

 
Olennaisempaa taidekokemuksissa on sen sijasta, pidänkö minä jostakin teoksesta, se että vaikuttaako jokin teos riippumatta siitä pidänkö siitä vai en syvästi tunteisiin, tahtoon ja affekteihin koska musiikillisen kokemuksen edellytyksenä on että tiedoitsevasta tulee tiedoitsemisen puhdas subjekti ja tahto katoaa tajunnasta älyn tunkiessa minuuden pois tajunnasta ollessamme siten kauttaaltaan puhtaasti tiedoitsevia käsittämään teosten ja olioiden syvimmän ja puhtaasti objektiivisen olemuksen.
 
Aiemmin olet sanonut että gould piti myös mozartin d molli konsertosta. Minuun on voimakkaimman emotionaalisen vaikutuksen tehnyt yhdeksästoista pianokonsertto ja varsinkin sen keskimmäinen allegretto osa. Musiikillisen kokemuksen psykofyysinen kokonaisvaltaisuus, häikäisevyys,.porottavuus ja musertavuus sai minut luulemaan että olin kohdannut jumalan. Onhan mozartilla suurempiakin pianokonserttoja. Viulukonsertotkin voivat tarjota voimakkaita emotionaalisia kokemuksia.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
24.08.2017 11:22:11 (muokattu 24.08.2017 13:23:04)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: Olennaisempaa taidekokemuksissa on sen sijasta, pidänkö minä jostakin teoksesta, se että vaikuttaako jokin teos riippumatta siitä pidänkö siitä vai en syvästi tunteisiin, tahtoon ja affekteihin koska musiikillisen kokemuksen edellytyksenä on että tiedoitsevasta tulee tiedoitsemisen puhdas subjekti ja tahto katoaa tajunnasta älyn tunkiessa minuuden pois tajunnasta ollessamme siten kauttaaltaan puhtaasti tiedoitsevia käsittämään teosten ja olioiden syvimmän ja puhtaasti objektiivisen olemuksen.
 
Aiemmin olet sanonut että gould piti myös mozartin d molli konsertosta. Minuun on voimakkaimman emotionaalisen vaikutuksen tehnyt yhdeksästoista pianokonsertto ja varsinkin sen keskimmäinen allegretto osa. Musiikillisen kokemuksen psykofyysinen kokonaisvaltaisuus, häikäisevyys,.porottavuus ja musertavuus sai minut luulemaan että olin kohdannut jumalan. Onhan mozartilla suurempiakin pianokonserttoja. Viulukonsertotkin voivat tarjota voimakkaita emotionaalisia kokemuksia.

 
Me koostumme atomeista joiden liike noudattaa fysiikan lakeja joihin eivät tunteet eivätkä tahto eikä tietoisuus vaikuta emmekä voi käsittää minkään objektiivista olemusta koska kaikki kokemus on subjektiivista. Kissani esimerkiksi tykkää liharuoasta mutta inhoaa appelsiineja. Ei voida kuitenkaan sanoa että appelsiini on pahaa eikä voida myöskään sanoa että kissani on väärässä ja appelsiini onkin hyvää.
 
Joo aiemmin olen sanonut että gould piti myös mozartin d molli konsertosta, mutta tarkoitin c molli konserttoa nro 24 jota juuri kuuntelen gouldin soittamana huhtikuussa 1959. Kylläpä on huonoa, gould inhosi taatusti myös tätä ja varmaan koitti olla vaan mieliksi haastattelijalle väittäessään puoliksi pitävänsä tästä konsertosta. Mozartin musiikillisten ideoitten vähäisyys, typeryys ja tylsyys estävät kuuntelunautinnon, ja tulee vaan mieleen että mozart on musiikin yliarvostettu keisari jolla ei ole vaatteita, alaston mozart.
 
Ymmärrän hyvin miksi gould pian lopetti konserttipianistin ammattinsa jossa oli pakko lennellä edestakas pakotettuna soittamamaan tämmöistä jonninjoutavaa moskaa.
 
Oletkohan kuullut Florence Foster Jenkinsin mainion tulkinnan Yönkuningattaren aariasta? Se taitaa olla edelleen verrattomasti nautittavin mozart esitys.
 
megatherium
24.08.2017 23:35:01 (muokattu 25.08.2017 02:12:08)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: Me koostumme atomeista joiden liike noudattaa fysiikan lakeja joihin eivät tunteet eivätkä tahto eikä tietoisuus vaikuta emmekä voi käsittää minkään objektiivista olemusta koska kaikki kokemus on subjektiivista. Kissani esimerkiksi tykkää liharuoasta mutta inhoaa appelsiineja. Ei voida kuitenkaan sanoa että appelsiini on pahaa eikä voida myöskään sanoa että kissani on väärässä ja appelsiini onkin hyvää.
 
Joo aiemmin olen sanonut että gould piti myös mozartin d molli konsertosta, mutta tarkoitin c molli konserttoa nro 24 jota juuri kuuntelen gouldin soittamana huhtikuussa 1959. Kylläpä on huonoa, gould inhosi taatusti myös tätä ja varmaan koitti olla vaan mieliksi haastattelijalle väittäessään puoliksi pitävänsä tästä konsertosta. Mozartin musiikillisten ideoitten vähäisyys, typeryys ja tylsyys estävät kuuntelunautinnon, ja tulee vaan mieleen että mozart on musiikin yliarvostettu keisari jolla ei ole vaatteita, alaston mozart.
 
Ymmärrän hyvin miksi gould pian lopetti konserttipianistin ammattinsa jossa oli pakko lennellä edestakas pakotettuna soittamamaan tämmöistä jonninjoutavaa moskaa.
 
Oletkohan kuullut Florence Foster Jenkinsin mainion tulkinnan Yönkuningattaren aariasta? Se taitaa olla edelleen verrattomasti nautittavin mozart esitys.

 
ei pidä alkuunkaan paikkaansa sillä tahto ohjaa toimintaa ja sanelee sen teeman. Eivät yksittäiset atomit.
C molli konserton Finaalin muunnelmasarjassa jolla on raison d etre struktuuri kohtaamme gouldin mukaan unelmiemme mozartin ja muunnelma munnelman jälkeen mozartin filosofisten mielialojen fugaalinen tyyli yhtyy konserton haihtuvaan valtakuntaan briljantin menestyksekkäästi kirjoitti gould levytekstissä juuri levyttämästään konsertosta joka minulla on barenboimin ja brendelin tulkintoina hyllyssä.
 
Gould epäilemättä soittaa sen kaameasti joten eipä ihmekään jos korkeimmanasteiset lähes yli inhimillistä kontemplaatiota edellyttävät psykofyysiset transsinomaiset transkendentaaliset kokemustilat eivät avaudu kuulijalle kuten jonkun hienostumeemman pianistin esityksissä.
 
Jos jossain olen kokenut täydellisen sulautumiseen maailmankaikkeuden äärettömään valon ja rakkauden henkeen se on tapahtunut mozartin ylimaallisen nerouden siivellä, korkein jumalallinen totuus jonka vain mozart maailmankaikkeuden korkein äly voi tarjota.
 
Bach on liian vanhanaikainen ja tylsä monotemaattisessa ja monorytmisessä, staattisessa barokkiarkkitehtuurissaan. Räppi on surkeaa ja sekundaa alakulttuurista monotonista puhelauluräpätystä. Bachilla niitä ideoita ei ole sen vertaa samaa teemaa monotonisen minimalisesti toistavassa tautologiassaan ja yhden affektin surkuttelussaan.
 
En ole eikä taikahuilu tai kumpikaan yön kuningattaren aarioista edusta musiikillisesti mozartin korkeinta laatutasoa. Bellamia fiamma, resta o cara lienee mozartin ehkä jopa kaikkein suurin ja vaikuttavin konserttiaaria jonka hän sävelsi don giovannisa ensiesityksen jälkeen ja taatusti taikahuilun aarioita syvällisempi. Paminan g molli aaria voi olla poikkeus.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
25.08.2017 16:30:09 (muokattu 25.08.2017 16:52:29)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: ei pidä alkuunkaan paikkaansa sillä tahto ohjaa toimintaa ja sanelee sen teeman. Eivät yksittäiset atomit.
C molli konserton Finaalin muunnelmasarjassa jolla on raison d etre struktuuri kohtaamme gouldin mukaan unelmiemme mozartin ja muunnelma munnelman jälkeen mozartin filosofisten mielialojen fugaalinen tyyli yhtyy konserton haihtuvaan valtakuntaan briljantin menestyksekkäästi kirjoitti gould levytekstissä juuri levyttämästään konsertosta joka minulla on barenboimin ja brendelin tulkintoina hyllyssä.
 
Gould epäilemättä soittaa sen kaameasti joten eipä ihmekään jos korkeimmanasteiset lähes yli inhimillistä kontemplaatiota edellyttävät psykofyysiset transsinomaiset transkendentaaliset kokemustilat eivät avaudu kuulijalle kuten jonkun hienostumeemman pianistin esityksissä.
 
Jos jossain olen kokenut täydellisen sulautumiseen maailmankaikkeuden äärettömään valon ja rakkauden henkeen se on tapahtunut mozartin ylimaallisen nerouden siivellä, korkein jumalallinen totuus jonka vain mozart maailmankaikkeuden korkein äly voi tarjota.
 
Bach on liian vanhanaikainen ja tylsä monotemaattisessa ja monorytmisessä, staattisessa barokkiarkkitehtuurissaan. Räppi on surkeaa ja sekundaa alakulttuurista monotonista puhelauluräpätystä. Bachilla niitä ideoita ei ole sen vertaa samaa teemaa monotonisen minimalisesti toistavassa tautologiassaan ja yhden affektin surkuttelussaan.
 
En ole eikä taikahuilu tai kumpikaan yön kuningattaren aarioista edusta musiikillisesti mozartin korkeinta laatutasoa. Bellamia fiamma, resta o cara lienee mozartin ehkä jopa kaikkein suurin ja vaikuttavin konserttiaaria jonka hän sävelsi don giovannisa ensiesityksen jälkeen ja taatusti taikahuilun aarioita syvällisempi. Paminan g molli aaria voi olla poikkeus.

 
Fyysikkojen mukaan koostumme atomeista joiden tekemiset ja siis meidän tekemisemme, siis meidän elämämme, noudattavat fysiikan lakeja, eikä siinä ole tahdolla mitään tekemistä eikä keinoa vaikuttaa mihinkään. Olemme pelkkiä ajopuita.
 
"Bach on liian vanhanaikainen ja tylsä monotemaattisessa ja monorytmisessä, staattisessa barokkiarkkitehtuurissaan." Ehkä pitäisit Mengelbergin livenä 1939 johtamasta matteuspassiosta jota kuuntelen parhaillaan. Näköjään myös Gould arvosti Mengelbergiä ja Mengelber arvosti Bachia. Mengelbergin mukaan matteuspassio on kauneinta koskaan kirjoitettua musiikkia.
 
Tossa sulle Yönkuningattaren aaria Ms Jenkinsin legendaarisena tulkintana
 
https://www.youtube.com/watch?v=qtf2Q4yyuJ0
 
Minulla on levyllä Mozartin aarioista ainakin Porgi, amor, Chio mi scordi di te, Nehmt meinen Dank, Rufe sanft, Schnelle Fusse sekä Voi che sapete che cosa e amor sekä Chi sa, chi sa qual sia, Deh se piacer mi vuioi, Basta vncesti, Va pure ad altri, Alma grande e nobil core, Misero me!, Se l'augellin sen fugge, Ah, scostati, Ch'io mi scordi di te?, ja Temerari come scoglio. Onko näistä mielestäsi mihinkään?
 
Nämä löytyvät levyiltä Kiri te Kanawa: A portrait. Vesselina Kasarova a portrait. Elina Garanca: Mozart arias.
 
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2 3

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2017, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti