| Aihe: merkittävin suomalainen urku-ja orkesteriteos? | 1 |
|---|
 megatherium
21.06.2017 20:14:48 (muokattu 29.06.2017 19:47:14) | |
|
Juuri äsken radiosta kuullun toimi penttisen ensimmäisen suomalaisen urkukonserton mittavan ja komean "fuugafinaalin" päätyttyä, josta hämmentävissä asiossa ,muu yleinen keskustelu-palstalla, on minulta ensikuulemalta arvioituna, muodoltaan epäyhtenäistä, hajanaista, tyylillisesti ja aiheiden käsittelyltään sekavaa ja teemoiltaan triviaalia ja ideaköyhää, jopa kansallisesti sävyttyneeseen imelään suomi filmi romantiikkaan vajoavaa amatöörimäisesti orkestroitua, mutta kontrapunktisesti ajateltua teosta kritisoiva pidempi analyysi, pohdiskeltiin tauolla merkittävimmän suomalaisen urku-ja orkesteriteoksen säveltäjää ja ellen vallan erehdy hän ei olekaan kumpikaan keskustelussa mainituista nykysäveltäjistä aho tai rautavaara vaan kukas muu kuin mm. kokkolan kaupungin kultaisella mitalilla palkittu pohjanmaan suuri poika, yli neljänkymmellä sinfoniallaan sensaatiomaisen tuottelias erik fordell urkusinfoniallaan/ sinfonioillaan, onneksi olkoon sinne kokkolaankin pohjanmaan lakeuksille.
Onko fordellin urkusinfonia sinfonia pelkille uruille vai urkusinfonia uruille ja orkesterille vaatii vielä hieman lisäselvittelyä.
Kuoronjohtaja, musiikkipedagogi, kapellimestari ja säveltäjä fordellin laajaa lähes kaksituhatta teosta käsittävää tuotantoa ajatellen tuntuu erikoiselta ettei ylen kanavilla ole esitetetty juuri lainkaan tämän käsittämättömän tuotteliaan ja hienon, ilmeeltään lyyrisen ja moderneja ilmaisukeinojakaan kaihtamattoman säveltäjän musiikkia, lukuunottamatta jousiorkesterille sävellettyä koivut nimistä pienimuotoista idyllistä miniatyyriteosta, joka soi radiossa suomalaisen musiikin päivänä vaikka ylen äänitearkistosta löytyy kunnianhimoisempiakin säveltäjän teoksia kuten sinfonioita ja mm. Sinfoninen runo metsänhaltija. Sen lisäksi fordell on säveltänyt mm. Viisi piano-ja viulukonserttoa etc. Fordellin musiikkia on esitetty aikoinaan myös ulkomailla ja bbc:ssä.
Lähiradion klassisessa illassa soi taannoin eräs säveltäjän myöhäinen ja vaikuttava mittasuhteiltaan laaja sinfonia perinteisessä haydn-muodossaan.
Teosten uudelleen esiin nostaminen unohduksista on sinällään toki kannatettavaa ja toivottavaa
jos sille löytyy päteviä musiikillisesteettisiä perusteita.
Vaikka tarkoitus on hyvä ja idea suotava ja toivottava herää kysymys miksi pitää kaivaa esille niin merkityksettömän säveltäjän kuten vain viisitoista teosta käsittävän suppean tuotannon omaavan penttisen teosharvinaisuus ja kuriositeetti, vaikkei luomisvoimaa voinekaan mitata milloinkaan pelkkien opuslukujen avulla, kun suomessa on paljon merkittävämpiäkin professionalistisia monumentaalisen sinfonisen muotoarkkitehtuurin taitajia, fougstedt, tuukkanen, aaltonen, karjalainen, saikkola, leiviskä, pesonen, härkönen, fordell, meriläinen, joiden merkittävimmät laajamuotoiset teokset omana aikanaan edustivat jopa terävintä kansainvälistä kärkeä, mutta joita ei esitetä nykysuomessa senkään vertaa että sitä voisi kutsua kulttuuriteoksi kun tosiasiallisesti niiden tulisi kuulua ydinrepertoaariin vaikka ovat joutuneet totaalisesti unohduksiin. Suomen säveltaiteen suurimpia paradokseja jonka syyt juontuvat kauas historian hämäriin kajanuksen yksipuolisesti suosiman kansallissäveltäjäksemme tituleeratun siban sinfonioihin
Meitä siis kestitään joko tuiki tutulla kansallisromanttisella kitchillä tai sitten ultraharvinaisilla musiikillisesti heikoilla ja ontuvilla amatööritaidolla luoduilla kuriositeeteilla kuten tämä penttisen "urkukonsertto".
Toimi penttisen urkukonserton Adagion alku lupasi paljon eteerisessä ja mystisessä tunnelmassaan jonka jälkeen seuraavassa rempseän fanfaarinomaisesti alkaneessa nopeatempoisessa osassa musiikin intensiteetti lopahti ja teos vajosi jopa suomiifilmi romantiikan tyylilajiin korvinkuultavassa ideaköyhyydessä ja keksintänsä tavanomaisuudessa ilman aiheiden välistä syvää logiikkaa osan päättyessä osan ideasisältöön nähden liioitellun pateettisiin patarummuniskuihin mikä voi myös perustua vajavaisen ensikuuleman ja heikon äänityksen aiheuttamaan sitä vastaavaan tiedon väärennökseen.
Viimeisessä osassa penttinen rakentelee jonkinlaista kestoltaan hieman ylimitoitettua fuugaa tai fugatoa joka luontuu hänelle kirkkomuusikkona paremmin heikon orkesterikäsittelytaidon ja amatöörimäisen orkkestroinnin vastapainoksi ja ikään kuin tyylillisesti sekavan teoksen päättäväksi suureksi yhteenvedoksi ja synteesiksi.
Sanottakoon tämä kaikki kuitenkin sillä pienellä varauksella, että mikäli teoksesta olisi saatavilla heikkoa konserttiäänitystä laadukkaampi cd tallenne saattaisi teoksenkin ilme kirkastua nyt kuullusta soinniltaan hieman puuroutuneesta ja suttuisesta radiotallenteesta.
Se kuitenkin vielä todettakoon että penttisen urkukonsertto uupuu todellista konsertoivuutta kun paikoin ehkä äänityksen epäbalanssista johtuen vaikutti siltä ettei orkesterin ja solistin välille oikein synny konsertolle ominaista vertailevaa ja kilpailevaa ilmapiiriä romanttisen herooisen konserttokäsityksen hengessä urkujen toimiessa lähinnä vain paitsi soolo-soittimena myös ikään kuin obligatosoittimen roolissa ja funktiossa. Romanttisten konserttojen osat myöskään harvemmin ovat fuugamuotoisia kuin korkeintaan barokin concerto grossossa josta esimerkkinä bachin brandenburgilaiset konsertot.
Ps. I will hope that the musicans will read this argument to have relevant information about the best finnish organ/orchestral work,the organsymphony of fordell, that is well worth playing and performing.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
