Muusikoiden.net
12.12.2017
 

Klassinen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Scarlatti vs Händel vs. Bach
1 2
PVC
21.04.2017 22:58:26
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Gouldin mielestä Mozart kuoli liian vanhana, miten lie Schubien laita. Ei oikein ole kolahtanut tuo Schubi myöskään. Minulla on jossain Klempererin levytys keskenmenneestä sinfoniasta, taisi olla Schubin tähtihetki? Eihän se Scarlattin tasoa ole mutta parempaa kuin räppi.
 
megatherium
22.04.2017 15:30:12 (muokattu 24.04.2017 20:18:34)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: Gouldin mielestä Mozart kuoli liian vanhana, miten lie Schubien laita. Ei oikein ole kolahtanut tuo Schubi myöskään. Minulla on jossain Klempererin levytys keskenmenneestä sinfoniasta, taisi olla Schubin tähtihetki? Eihän se Scarlattin tasoa ole mutta parempaa kuin räppi.

Miksei schubertin kaunis romanttinen musiikki puhuttele sinua? Kuuntele helmeilevää b duuri pianotrioa, virtuoosimaisita wanderer fantasiaa, mahtavaa a molli sonaattia D seiskakasineljä tai C duuri D kasineljäkymmentä tai kahta viisitoistavuotiaan d molli kyrietä metafyysisessä puberteetti iän kauhussaan tai balladia amphiaraous tai ständchen zögernd leise rai szene aus faust tai lutschloss alkusoittoa , jolloin schubertin nerous oli puhkeamassa tai jo puhjennut täyteen kukkaansa tai vaikka moment musicaux D seiskakahdeksankymmentä ,jotka voi mieltää romanttisen pianokappaleen esikuviksi drei klvierstucken ja impromptujen tavoin joista muutamat ovat kiistattomia alkuperäisiä mestariteoksia kahleettomasti leijuvassa henkeäsalpaavan lumoavassa lyyrisyydessään. En tarkoita tuota c mollissa marssin tapaan etenevää avauskappaletta. Lumoavaa lyyristä kauneutta tapaa myös monissa schubertin deutche tanzeissa, ländlereissä, ecossaiseissa, valsseissa, menuetoissa, scherzoissa D viisiyhdeksänkolme ja cotillonissa jos vain osaa vainuta sen kaikkein populaareimman schubertiadin takaa. Trudelies leonhardt , alice adler etc on tulkinnut unohtumattomalla herkkävaistoisuudella joitakin ihania tanssisarjoa jotka saivat minut hämmästelemään niiden loputtomalta tuntuvaa monimuotoisuuden ja keksinnän rikkautta joka yllättää laajalla tu nerekisterillään, ilmaisuasteikollaan, melodisharmonisella keksinnällä ja lyyrisellä herkkävaistoisuudella.
 
Muntonilla on mukiinmenevä valses nobles tulkinta. Jeffrey wagnerin viimeisten valssien last waltzes osat yksi - kolme D sataneljäkuusi tulkinta riehakkuudessaan ja romuluisuudessaan kiehtoo. Siinä schubert hiukan irrottelee päästäessään hurjuutensa ja tukahdutetut viettinsä valloilleen lähes ainoan kerran muuten niin salonkikelpoisissa tansseissaan. Tosin minulla on se puolituntinen antiikkisella pianolle sietorajan ylärajoilla tulkittuna levytyksenä. Grazilaiset valssit ovat myös hienostuneita schubertilaisessa kaihossaan ja kaipuussaan

Minultakin löytyy LP:ltä klempererin ja böhmin levytys keskeneräisestä sinfoniasta mutta myös monta muuta levytystä CD levyillä kuten esmes kripsin, haitinkin, soltin ja marrinerin.
 
Schubertilta jäi kesken useampiakin sinfonioita joista keskeneräisen lisäksi tunnetuimpia ovat seitsemäs ja kymmenes sinfonia jotka on täydennetty, orkestroitu ja levytettykin useampaan kertaan mm. Berion rendering jossa hän yhdistelee omaa sarjallista tyyliään schubertin jättämiin aukkopaikkoihin viimeisen D duuri sinfonian luonnoksissa. Olen kuunnellut myös sen finaalia hurmioituneena.
 
Kiehtovana siirtymävaiheen teoksena Seitsemäs sinfonia e-molli /E -duuri alkaa komealla johdannolla kypsään romanttiseen sinfoniatyyliin ja enteilee jo suurta C duuri sinfoniaa allegro-taitteen apollonisella riemullaan.
 
Schubertilta jäi kesken yhteensä ainakin viitisen sinfoniaa joista kaksi varhaisinta ajoittuu kuudennen ja seitsemännen sinfonian välimaastoon ja joista ensimmäinen huokuu avauosassaan omalaatuista runollista kauneutta ja toinen sisältää bruckneria ennakoivan grandioosin scherzon.
 
On olemassa myös hyvin varhaisiakin orkesteriteosten katkelmia joista osa kuuluu myös alkusoittojen sävellysyrityksiin. Spiegelritterin ja lustschlossin ja miksei myös hydraulicuksen alkusoitot ovat säveltäjänsä nuoreen ikään suhteutettuna mestarillisia. Upeita ovat myös claudine von villa bellan, der vierjährige postenin ja die zwillingsbruderin alkusoitot kahdeksantoista ikäiseltä ja kaksosten kaksikymmentäkaksivuotiaalta säveltäjältä. Salamankan binäärisessä uvertyyrissä kiuluvat mozart vaikutteet. Komeita ovat myös alfonson kaksi, taikaharpun kaksi, fierrabrasin ja verschorenen alkusoitot. Schubert sävelsi myös itsenäisiksi konserttinumeroiksi tarkoitettuja alkusoittoja sekä kvartetille ja kvintetille.
 
Tunnetuimpia ovat uvertyyrit italialaiseen tyyliin joista se esitetympi on se kaikkein persoonattomin schubert alkusoitto ja rossinimaisen kepeästi kupliva tyyliltään bel canto muistumineen kuten kuudennessakin pienessä c duuri sinfoniassa jotka ovat ajallisesti lähellä toisiaan. Joseoh spendou kantaatin alkusoittona pidetty neljäseitsemänkymmentä taasen lähestyy haydninmaista sinfonista tyyliä ja jostakin kummasta syystä sekin persoonattomuudessaan on esiteyimpiä schubert uvertyyrejä. Niiden lisäksi schubert sävelsi useita itsenäisiä konserttialkusoittoja joista kaksi kuuluvat viidenteentoista ikävuoteen ja kaksi myöhempää d duuri viisviiskuusi ja e molli jotka voittavat suvereenisti sovinnaisemmat kanonisoituneet sisarteoksensa italieniche style joita kaput suosivat aivan liikaa. Mutta nekin ovat hyvin sävellettyjä teoksia kuten tuo haydn-alkusoittokin.
 
Tuo schubertin kuuluisa keskenmennyt loi koko romanttisen tradition perustan ensimmäisenä suurena romanttisen tyylin sinfoniana ja on sikälikin hyvin merkittävä. Ei domenico pärjää schubertille sonaateillaan.
 
Keskeneräiseen kuuluu myös hieman kesken jäänyt scherzo osa jota kauneudestaan huolimatta harvemmin esitetään. Rosamunde musiikista on koitettu sovittaa siihen puuttuvaa finaaliakin.
 
On väitetty että schubert antoi sen jäädä keskeneräiseksi mestariteokseksi koska ei olisi kyennyt pysymään yhtä katoamattoman kauneuden tasolla kuin avausosissa vaikka tosiasiassa hän oli köyhä kuin kirkonrotta ja ehkä haluton ja muilta tuottavammilta töiltä liian kiireinen saattamaan sitä valmiiseen muotoon..
 
Minäkään en enää oikein jaksa inspiroitua mendelssohnista ja hänen italialaisesta sinfoniastaan vaikka se oli lempiteoksiain nuorena.
 
Ei gould mozartia itseään tarkoittanut vaan hänen musiikkiaan tuolla sutkauksellaan. Schubertilla olisi vielä ollut ehkä mozartia enemmän annettavanaan jos kuppa ja lavantauti tai kenties elohopeamyrkytys eivät olisi aiheuttaneet hänen traagista kohtaloaan mutta siltikin vaikuttaa hiukan siltä että viimeisissä liedeissä tai suuremmissa teoksissaan ehkä c molli ja b duuri sonaatteja lukuunottamatta häneltä olisi jo suurin luomisvimma kadonnut eikä niiden sävelkieli ja melodiikka ole esmes schwanengesangissa enää niin rikasta kuin voimainsa tunnossa parhaina päivinään taiteensa huipulla. Schubert tosin kuvitteli että hänellä on säveltäjänä teknisiä puutteita ja päätti sitten nuoruusvuosiensa aloittaa opiskelemaan kontrapunktia hoviurkuri sechterin johdolla. Hän rakensi kauniita sävellyssuunnitelmia alkaen toivoa että hänen teoksensa saavuttaisivat menestystä.
 
Pari viimeistä offertoriumia ovat hienoja teoksia ja es duuri messukin muttei kesken jäänyt d duuri sinfoniakaan joistakin mahler alluusioistakaan huolimatta hitaassa osassa, ole aivan kahden edellisen sinfonian mittainen musiikillliselta innovatiivisuudeltaan.
 
joskus on ajateltu että pianoduolle sävelletty ja jonkun orkesterille sovittama suuri pianosonaatti Grand Duo olisi kadoksissa ollut gmunden gastein sinfonia mutta se onkin nyttemmin identifioitu suureksi c duuri sinfoniaksi.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
Texel
25.04.2017 12:46:32
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Itse pidän eniten Schubertin jousikvartetoista. Ja onhan se suuri C-duurisinfonia tietysti huikeaa ilotulitusta.
 
Aika epätasainen tuotatonsa kuitenkin vaikuttaa olevan, jos siis verrataan vaikkapa sellaiseen jättiläiseen kuten Brahms.
 
En osaa keksiä nyt aasinsiltaa itse aiheeseen.
 
megatherium
25.04.2017 23:33:01 (muokattu 26.04.2017 01:49:23)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Texel: Itse pidän eniten Schubertin jousikvartetoista. Ja onhan se suuri C-duurisinfonia tietysti huikeaa ilotulitusta.
 
Aika epätasainen tuotatonsa kuitenkin vaikuttaa olevan, jos siis verrataan vaikkapa sellaiseen jättiläiseen kuten Brahms.
 
En osaa keksiä nyt aasinsiltaa itse aiheeseen.

 
Siis schuberthan oli vaeltaja kahden aikakauden välillä, yhtäältä romanttinen laulaja mutta toiselta puolen klassinen rakentaja eikä hänestä siksi saa sellaista kokonaiskäsitystä kuin branmsista joka tavallaan tuli täysromantikkona valmiiseen pöytään jonka schubert oli romantiikan airueena ja pioneerina seuraaville romantikkosukupolville valmiiksi kattanut kypsällä romanttisella tyylillään esikuvallisesti ja suurella c duuri sinfoniallaan siementänyt brucknerin suuret scherzot schubertin musiikin romanttisen lämmön heijastuessa vielä melartinkin sinfonioista ja niiden romanttisista lauluteemoista mahlerin ja brucknerin vaikutuksen ohella. Mutta kenenkään hänen jäjkeensä syntyneen romantikon tai postromantikon ei enää tarvinnut kahlata läpi sitä klassismin suota yhä uudelleen jossa schubert oli joutunut tarpomaan kauan ennen kuin kypsä lyyrispainotteinen romanttinen tyylinsä puhkesi täyteen kukkaansa vuosien tuhatkahdeksansataa kaksikymmentä ja kaksikymmentäkaksi välisenä aikana vaikka olihan keijujen kuningas tai kehräävä tyttö sävellytty jo paljon aikaisemmin kahdeksantoistasataa neljätoista ja viisitoista.
 
Schuberthan tavallaan oli koko uuden musiikillisen tyyliaikakauden tiennäyttäjä soitinteoksissaan ja liedeissään jo hyvin nuorena nerona. Vasta schubertista alkoi romanttiikka musiikissa. Olihan esmes weberkin siihen jossain määrin osallisena.
 
Goethe joka ei aluksi erikoisemmin välittänyt erlköningistä tunnusti sen kyynelet silmissään viimeisellä vuoteellaan mestariteokseksi .
 
En tunne juurikaan brahmsin tuotantoa koko laajjuudessaan mutta eihän säveltänyt ainuttakaa sinfoniaa jota voitaisiin verrata suureen c duurisinfoniaan eikä ainuttakaa yhtä nuorena kuin schubert eikä taatusti ollut yhtä tuottelias liedien ja oopperoiden pianosonaattien pianoduo ohjelmiston ja kuorolaulujen säveltäjä. Ei brahmsin musiikissa ole sellaista alkuperäisyyden tuntua kuin schubertissa jolle ei ollut annettua yhtä paljon aikaa kuin brahmsille. Kuvittele mitä schubert olisi saanut aikaan siinä ajassa. Brahms vertasikin itseään säveltäjänä vaatimattomasti cherubiniin eikä suurin klassikoihin.
 
Kyllähän schubert viljelee paljon valssien kaltaisia pienmuotoja, kuuntele tuubista bösendorfilla vaikka ihastuttava albumblatt d kasineljäneljä kestoltaan minuutti tai minuutti kaksseiska( älä sitä ylihidasta tulkintaa jonka videolla on joku puunkanto joka pilaa musiikkinkauneuden) mutta eräs englantilainen kriitikko jonka nimeä en nyt muista sanoi että mozartin nerous pätkii ja hän on valmis kutsumaan schubertiakin neroksi mozartin sijaan jonka tuotannosta muka harvat teokset ovat päässeet repertoaariin.
 
Myöhäisillä kvartetoillaan numerosta kolmetoista numeroon viisitoista schubert kertoi tasoittavansa tietä suuriin sinfonioihin mutta yhdeksännen jälkeen työn alla ollut kymmenes jäi kesken vaikka senkin luonnoksissa on säilynyt jäkipolville traaigsen kaunista musiikkia varsinkin hitaassa mahkeria enteilevässä osassa. Quartettsatz jäi yksiosaiseksi mestariteokseksi vaikka neljäkymmentahtinen kesken jäänyt adagio esittelee syvällisiä musiikillisia ajatuksia ja ideoita joita schubert ei syystä tai toisesta saattanut valmiiseen muotoon. Yhdestoistakvartetto on jälleen tyyliltään helpottavan klassinen eikä ehkä niin omintakeinen kuin eräät vathaisemmat kvartetot joissa hän saattaa enteillä jo kypsää myöhäistä tyyliään teemojensa omaperäisellä lyyrisellä kauneudellaan joita ei juuri osaa kehitellä. Lähes Yhtä usein schubert seuraa haydnilaisia perinteitä tyyliltään sovinnaisen klassisissa teoksissa tai niiden rondo muotoisissa päätösosissa. Muutama varhainen kvartetto on kadoksissa.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
Texel
26.04.2017 05:30:48
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium:
En tunne juurikaan brahmsin tuotantoa koko laajjuudessaan mutta eihän säveltänyt ainuttakaa sinfoniaa jota voitaisiin verrata suureen c duurisinfoniaan eikä ainuttakaa yhtä nuorena kuin schubert eikä taatusti ollut yhtä tuottelias liedien ja oopperoiden pianosonaattien pianoduo ohjelmiston ja kuorolaulujen säveltäjä. Ei brahmsin musiikissa ole sellaista alkuperäisyyden tuntua kuin schubertissa jolle ei ollut annettua yhtä paljon aikaa kuin brahmsille. Kuvittele mitä schubert olisi saanut aikaan siinä ajassa. Brahms vertasikin itseään säveltäjänä vaatimattomasti cherubiniin eikä suurin klassikoihin.

 
No ei noita musiikillisesti voi oikein verrata, enkä sitä edes hakenut, vaan tuotannon laadullista tasaisuutta. Ajattelepa miten paljon "mielenkiintoista" materiaalia Brahms olisi puskenut ulos jos kriteerinsä olisivat olleet samat?
 
Musiikillisesti on vaikea löytää verrokkia Schubertin mahtavalle sinfonialle, jota itse pidän yhtenä hienoimmista lajissaan. Ehkä seuraava saman tyylinen ilotulitus voisi olla Hans Rottin sinfonia?
 
megatherium
26.04.2017 17:08:39 (muokattu 26.04.2017 17:16:56)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Texel: No ei noita musiikillisesti voi oikein verrata, enkä sitä edes hakenut, vaan tuotannon laadullista tasaisuutta. Ajattelepa miten paljon "mielenkiintoista" materiaalia Brahms olisi puskenut ulos jos kriteerinsä olisivat olleet samat?
 
Musiikillisesti on vaikea löytää verrokkia Schubertin mahtavalle sinfonialle, jota itse pidän yhtenä hienoimmista lajissaan. Ehkä seuraava saman tyylinen ilotulitus voisi olla Hans Rottin sinfonia?

 
schubertin tuotantohan on laadullisesti hämmästyttävän tasainen ainakin siinä vaiheessa kun säveltäjä on kasvanut miehen ikään ja oman kypsyytensä taiteilijana saavutettuaan. Ei siellä ole oikeastaan lainkaa heikkoja teoksia jopa tantum ergotkin ovat jo suuren schubertin runollista kauneutta henkiviä kirkkomusiikkiteoksia niiden tilapäisluonteesta huolimatta puhumattakaan sadoista verrattoman kauniista lauluista vaikkei suurimmasta innoituksesta huolimatta kukaan edes liedin suurin mestari franz schubertkaan voi aina välttää latteutta kun säveltää verraten lyhyessä ajassa yli kuusisataa liediä ja kolme laajaa laulusarjaa joista joutsenlaulu julkaistaan postuumisti. En oikein ymmärrä pointtia jota haet. Voisitko selittää tarkemmin?
 
minusta schubertin ihme on juuri siinä että hän kuten salieri sanoi osaat tehdä mitä vain. Olet nero, kun schubert sävelsi hänellä teufels lustschloss oopperan kuusitoistavuotiaana ollessaan konviktikoulussa oppilaana mutta tuubissa on vain tuo upea ja dramaattinen alkusoitto ja mainosvideo jostakin oopperaproduktiosta.
 
Mutta se että schubert täytti rakennesuunnitelmansa kauniiden ajatusten loputtomalla vuolla oli sitten kyseessä sinfonia, kvartetti' sonaatti, valssi tai ooppera tahi lied on minusta hyvin kiehtovaa ja todiste siitä että oli löytänyt itsestään ilmeisesti loputtoman melodisen lähteen. Kukaan ei osaa kirjoittaa niin kainiita melodioita kuin schubert parhaimmillaan liedeissään ja soitinteoksissaan. Schubert oli melodian mestari. Mutta sen lisäksi hän enteilee jopa wagneria resitatiivisoola muistuttavilla kromaattisilla ossian lauluillaan ja die stadt laulussa jopai impressionismia
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
Texel
26.04.2017 17:21:51
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: ... vaikkei suurimmasta innoituksesta huolimatta kukaan edes liedin suurin mestari franz schubertkaan voi aina välttää latteutta kun säveltää verraten lyhyessä ajassa yli kuusisataa liediä ja kolme laajaa laulusarjaa joista joutsenlaulu julkaistaan postuumisti. En oikein ymmärrä pointtia jota haet. Voisitko selittää tarkemmin?
 
No pointti oli juuri tuo. Sellainen tuntuma on, että Schubertilta on levytetty kaikki mahdolliset häkkyrät ja luonnokset mitä vain on löydetty. Kun taas toinen ääripää on Brahms, joka ei laskenyt mitään ulos pöytälaatikostaan ennen kuin se oli hinkattu puhki ja kirjoitettu uudestaan ties kuinka monta kertaa. Jos Brahms olisi suoltanut ulos samanlaista "tajunnanvirtaa", kuka tietää millaista spontaania matskua sieltä löytyisi. Kyllä se pedantti Brahms käy minulle mainiosti sekin, eipä siinä.
 
megatherium
26.04.2017 19:57:32 (muokattu 26.04.2017 20:10:20)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Texel: No pointti oli juuri tuo. Sellainen tuntuma on, että Schubertilta on levytetty kaikki mahdolliset häkkyrät ja luonnokset mitä vain on löydetty. Kun taas toinen ääripää on Brahms, joka ei laskenyt mitään ulos pöytälaatikostaan ennen kuin se oli hinkattu puhki ja kirjoitettu uudestaan ties kuinka monta kertaa. Jos Brahms olisi suoltanut ulos samanlaista "tajunnanvirtaa", kuka tietää millaista spontaania matskua sieltä löytyisi. Kyllä se pedantti Brahms käy minulle mainiosti sekin, eipä siinä.
 
Sitä voisi olettaa että niin olisi, mutta edes tuubista ei löydy kaikkia schubertin säveltämiä valmiitakaan teoksia saati että ne olisi aivan kaikki edes levytetty tai sitten toisinpäin koska dieskaun levyttämiä italialaisia aarioita olivatko ne nyt D yhdeksänsataakolme sinisessä kansiossa viimeisellä CD:llä joista ensimmäinen huikeassa dramatiikan tajussaan oivallisesti luonnehdittuna allusoi jo verdiin ja verismoon kun taas viimeinen on sovinnaisempi buffakarakterissaan, en ole tuubista löytänyt.
 
Schubertin deutsche trauermessea ei liene edes levytetty eikä se sisälly sawallischin schubertin kirkkomusiikkiteosten kokonaislevytykseen kuten ei varhaisin salve reginakaan D kaksikymmentäseitsemän joka kuitenkin on urkusäestykselle sovitettuna ladattu tuubiin. Joku tantum ergokin sieltää puuttuu d seisemänsataa jotain.
 
Rudiger oopperaluonnoksen kahta olemassaolevaa numeroa joista ensimmäinen kuorokohtaus orkestroitiin esityskuntoon jo tuhatkahdeksansataa luvulla ei ole levytetty eikä tuubissa kuten ei schubertin säveltämät lisäysaaria ja duettokaan heroldin oopperaan zauberglöchen joita alfred eintein kehui erinomaisiksi. Zauberharfe on kyllä levytetty kokonaisuudessaan ja löytyy minultakin jugend levyhyllystä bon giovannimerkiltä kuten der graf von gleichenkin los angelesilaiselta merkiltä muttei ole tuubissa. Oopperan adrast kaikkia numeroita ei myöskään ole levytetty etc. Eikä lyhyempiä sinfonioiden tai alkusoittojen katkelmia myöskään ole levytetty. Sitten on schubertin nuoruusvuosien fuugia ja kontrapunktiharjoituksia levyttämättä ja viimeiseksi jääneet fuugaharjoitukset myös vaikka joskus konsertissa suomessakin niitä on esitetty. Schubertilta jäi myös requiem keskeneräiseksi. Introitus on valmis mutta teos katkeaa kesken kyriefuugaan. Ei tuubissa eikä levytetty. Voihan olla että jollakin pienellä levymerkillä on jotakin näistä muttei ole tullut vastaan koskaan.
 
Tuo sinun pointtisi oli muuten ulkomuistista kirjoitettu sitaatti eräästä vanhasta musiikkikirjasta jota ei pidä ottaa aivan niin kirjaimellisesti kuten annoit ymmärtää. Vanhentunutta tietoa. Liedtuotanto myöhempinä vuosina varsinkin on laadullisesti hyvin tasainen. Sano joku esimerkki heikosta teoksesta.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
Texel
26.04.2017 20:05:29
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: Sano joku esimerkki heikosta teoksesta.
 
Ei minulla ole mitään valtuuksia nimetä yhtäkään teosta "heikoksi", mutta aika iso osa Schubertin varhaistuotannosta jättää kylmäksi. Lisäksi näitä keskenjääneitä teoksia löytyy iso liuta.
 
megatherium
26.04.2017 20:25:31 (muokattu 29.04.2017 21:22:11)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Texel: Ei minulla ole mitään valtuuksia nimetä yhtäkään teosta "heikoksi", mutta aika iso osa Schubertin varhaistuotannosta jättää kylmäksi. Lisäksi näitä keskenjääneitä teoksia löytyy iso liuta.
 
Saattaa pitää paikkansa, mutta olen myös huomannut että heikko esitys tai kelvoton, tyylitajuton ja inspiroitumaton tulkinta saattaa pilata teoksen. Minäkään en oikein saanut otetta schubertin varhaisteoksiin lukeutuvista stabat materista tai magnificatiista sawallischin tulkintoina joista magnificatissa sointi puuroutuu ikävästi ja vasket peittyvät kuoron ja orkesterin alle. Surkea äänitys. Erato merkiltä löysin nautittavammat klassismin ja barokin kirkkomusiikkityylille uskollisemmat pieteetillä tulkitut asiaan kuuluvalla vakavuudella toteutetut esitykset ilman oopperadiivojen elkeitä kummastakin bonuksena lumoava D ysikuusikolme tenorille kuorolle ja orkesterille oboe obligatoineen. On tuossa stabat materissa yksi heikko kuorokohtauskin joka lainailee haydninkin keisarihymniä mutta vastapainoksi vaikuttavia polyfonisiakin jaksoja ja hieno duetto ja basso aaria jossa voi kuulla sarastron vaikutusta.
 
Jousikvartetot numerot kymmenen ja yksitoista pistävät selvästi aavistelemaan beethovenia jonka esikuva mielessä ne lieneekin sävelletty.
 
Nuorena schubertin vapaasti leijuva lyyrisyys ei ottanut helposti istuakseen klassisiin muotokaavoihin eikä hän kyennyt vielä ratkaisemaan helposti laajamittaisen rakenteen problematiikkaa kuten myöhemmissä teoksissaan kun hän löysi vastauksen taiteellisiin probleemeihin neroutensa puhjetessa täyteen kukkaansa kuten keskeneräisessä sinfoniassa jota huttenbrenner säilytti saiturin tavoin vuosikymmenten ajan.
 
Schubertin heikoin vasemman käden rutiinilla sävelletty tilapäisteos lienee tantum ergo D neljäsataakuusikymmentä. Juuri edellinen D numero käsittää schubertin ensimmäisen syvästi persoonallisen pianosonaatin neljine osineen. D Neljäviisiyhdeksän ja neljäviisiyhdeksän A
 
Tantum ergo D seitsemänsataaviisikymmentä ja yhdeksänsataakyyskymmentäkaksi ovat sitten jo lajityyppinsä merkittävimpiä teoksia hehkuvassa lyyrisyydessään.
 
Minusta schubertilla on kaiken kaikkiaan vähemmän keskeneräisiä teoksia ja luonnoksia kuin vaikkapa mozartilla kahdella musiikinhistorian spontaaneimmalla nerolla mutta ovathan schubertin monet keskeneräisetkin teokset kiehtovaa ja lumoavaa musiikkia.
 
Kyllä monilla varhaisteoksillakin on oma lyyrinen hehkunsa joista heikoimpina esmes ensimmäinen pianosonaatti, kvartetto tai jokin nimipäiväonnittelu kantaatti etc
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
Texel
27.04.2017 05:40:39
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: Saattaa pitää paikkansa mutta olen myös huomannut että heikko esitys tai kelvoton, tyylitajuton ja inspiroitumaton tulkinta saattaa pilata teoksen. Minäkään en oikein saanut otetta schubertin stabat materiin tai magnificatiin sawallischin esityksinä...
 
Olen muuten huomannut aivan saman! Ei oikein tahdo löytyä kunnon esityksiä Schubertin kirkkomusiikista.
 
megatherium
28.04.2017 17:33:44 (muokattu 03.05.2017 16:42:35)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Texel: Olen muuten huomannut aivan saman! Ei oikein tahdo löytyä kunnon esityksiä Schubertin kirkkomusiikista.
 
Itse sanoisin, kyllähän toki niitä löytyy, mutta muotoilisin asian järkeä käyttämällä niin, että schubertin merkittävimmistä kirkkomusiikkiteoksista joita esitetään ja levytetäänkin tiuhaan tahtiin, löytyy myös huomattavasti enemmän laatuunkäyviä tulkintoja kuin sellaisista perifeerisistä teoksista joista on saatavilla hyvin vähän levytyksiä eikä niistä sen vuoksi välttämättä löydy myöskään sitten niitä laadukkaita tulkintojakaan samassa määrin.
 
Minulla on kaksi kokonaislevytystä schubertin messuista ja vielä tupla cd llä kolmaskin levytys messuista numero neljä - kuusi. Sawallischinkin tulkintojen ja levytysten taso vaihtelee suuresti eikä niitä voi läheskään aina pitää esikuvallisina ehkä jo oman aikansa esityskulttuurista johtuen kun hänhän ei ollut myöskään näitä autenttisuusliikkeen esitaistelijoitakaan joilla on korvaa kunkin aikakauden omaksumalle esitystraditiolle vaan käyttää surutta suurta modernia sinfoniaorkesteria oopperasolisteineen joka saattaa tyylitajuttomuudessaan tehdä hallaa joidenkin teosten arkaisoiville tyylipiirteille.
 
Jos lainkaan oikein muistan Schubert kirjoitti nuoruudessaan kirkkomusiikkiteostensa ja messujensa vaativat sopraano osat virtuoosimaiselle koloratuurisopraanolle, nuorelle luonnonkahjakkaalle ja kauniille therese grobbille, jonka valtava ääniala ulottui korkeaan D:hen ja joka ilmenee joidenkin offertoriumien aariamaisessa käsittelyssä mozartmaisessa melodiikassaan taidokkaine koloratuurikuvioineen jotka eivät ole ehkä aivan yhtä mauttomia kuin vaikkapa rossinilla.
 
Totus in corde lanque deo menköön esimerkkinä. Toinen voisi olla salve regina D kaksikaksineljä mozartmaisine ääriviivoineen. Mozartille läheistä sukua olevaa melodista tyyliä schubert viljeli monissa muissakin tämän ajan tuotoksissa kuten viidennen sinfonian jälkeen syntyneessä duetossa auguste jam coelestium( josta toivoisi kuulevansa ortodoksisemman ja tyylitietoisemman esityksen ) ja salve reginoissa ym joista salve reginat D kuusiseitsemänkuusi A duuri ja D kasiyksyks Mieskuorolle a cappella ovat ehkä syvemmin persoonallisen omintakeisia teoksia lyyrisessä kauneudessaan joitakin poikkeuksia lukuunottamatta kuten legendaarisen tähtitenorin fransisco araizan persoonallisessa äänenvärissään niin vaikuttava vaikkakin epäortodoksinen tulkinta eräästä tällaisesta varhaisesta salve reginasta D satakuusi?. Muitakin teoksia löytyy viljalti mutta minun pitää ensin palauttaa niitä mieliin ennen kuin voin jatkaa analysointia.
 
Schubert sävelsi myös psalmit kaksikymmentäkolme naisäänille ja pianolle, psalmin yhdeksänkymmentäkaksi hebreankielisiin sanoihin sekakuorolle a cappella ja tyyliltään arkaisoivan psalmin kolmetoista kuusisataakuuskytkolme naisäänelle ja pianolle. Hymnus an den heiligen geist melodiikassa D yhdeksänkuusineljä keskijakson fugatoineen voi aavistella mozartin die zauberflöten pappien kuoron vaikutusta.
 
Kaksi d molli kyrietä D kolkytyksi ja nelkytysi, kyrie F duur D kuuskuusi, Tres sunt a mollissa D satakahdeksankytyksi ja lyhyt stabat mater g mollissa D sataseiskytviisi edustavat ehkä schubertin varhaisten lyhyempien liturgisten kuoroteosten parhaimmistoa. Eräs jonka nimen olen nyt unohtanut enkä viekäkään ehtinyt tarkistaa levyhyllystä päättyy mahtailevaan händeliaaniseen fuugataitteeseen ja tekee melko pompöösin vaikutelman paksussa orkestroinnissaan.olisko D satakasineljä. Michel corboz on tulkinnut herkin nyanssein voimakkaasti kristuksen kärsimysnäytelmään samastuen schubertin moniosaisen f molli stabat materin lausannen kamariorkesteria johtaen.
 
Schubertin merkittävimpiä pianosäestyksellisiä mieskvartettoja ovat mm. Naturgenuss D neljäkaksikaksi, das dörfchen D kuusiyhdeksänkahdeksan, die nachtigall D seitsemänkaksineljä, die geist der liebe D seitsemänneljäseitsemän, der wintertag D yhdeksänkahdeksanneljä(pianosäestys rekonstruoitu), die mondenchein tenorisooloineen, die nachthelle tenorisooloineen, die fruhlingsgesang, widerspruch D kahdeksankuusineljä, joissa hän oli ainakin yhdessä omimmista elementeistään liedsäveltäjänä.
 
Vaikka aiemmin väitin sonaattia D neljäviisiyhdeksän ensimmäiseksi schubertin syvästi persoonalliseksi pianosonaatiksi ei tämä kuitenkaan merkitse sitä etteikö hän olisi voinut säveltää merkittäviä ja persoonallisia pianoteoksia jo ennen sitä siis toisin sanoen ennen yhdeksättätoista ikävuottaan kuten runollisen kaunis Adagio D sataseitsemänkymmentäkahdeksan kaksine eri versioineen todistaa tai vielä varhaisemmat pianomuunnelmat jotka taidokkuudessaan ja tuoreessa keksinnässään ylittävät kaksikymppisen schubertin huttenbrennermuunnelmatkin D viisiseiskakuusi jolloin jäljelle jäävät nelikätiset as duurimuunnelmat ja trockne blume laulun variaatiot huilulle ja pianolle jotka edustavat tämän sävellysmuodon kypsintä antia huomioimatta laajamuotoisten absoluuttisten soitinsävellysten muunnelmaosia oktetossa kvartetoissa ym
 
Myös kolmentoista ja neljäntoista ikäisenä sävelletyt nelikätiset pianofantasiat joista kaksi on mollissa fuugaloppuineen ovat hämmästyttävän kypsiä luomuksia. Laajan g duuri fantasian potentiaalinen nerokkuus ei perustu niinkään itsessään mozartvaikutteisen materiaalin käyttöön vaan yllättäviin modulaatioihin .
 
Schubert sävelsi nuoruudessaan myös useita lumoavia ja viehättäviä pianotansseja kuten viimeiset valssit D sataneljäkuusi joiden melodiikassa schubertilaisen kaihon ja tenhon taikapiiri kaikessa runollisuudessaan kukkii kauneimmillaan mm. Jeffrey wagnerin herkkävaistoisesti tajuttuina tulkintoina.
 
Mutta eihän toki. Kyllähän säveltäjä saavutti kypsän melodisen mestaruutensa vasta myöhäisten valssiensa valses nobles ja muiden tanssiensa tahdissa keinahdellessaan vaikka jo Kuusitoistavuotiaana schubert sävelsi myös kaksikymmentä menuettoaan pianolle jotka sisältyvät endresin tanssien kokonaislevytykseen lukuunottamatta tietystikään niitä jotka ovat sävelletty jousiorkesterille, kvartetille tai kahdelle viululle sekä pianolle nelikätisesti jolle schubert on säveltänyt myös kaksi sarjaa poloneeseja ja yhden muistaaksein orkesterille ja viululle.
 
Sivumennen sanoen schubert sävelsi kakskymppisenä vuonna kahdeksantoistaseitsemäntoista peräti kuusi pianosonaattia. A molli, as duuri, e molli, fis molli, es duuri jonka hän transponoi d duuriin ja h duuri. Seuraavana vuonna ei sitten valmistunutkaan kuin keskeneräinen c duur helmeilevine keskiosineen, tummaa kohtalon dramatiikkaa huokuva f molli ja lyhyt mutta maaginen cis molli sonaattifragmentti sekä lumoava a duuri sonaatti joka forelli kvinteton kanssa muodostaa toisilleen läheistä sukua olevan runollisen maailmansa joka on tunnusomainen vain tämän kauden teoksille ja puhkeaa esille kasteenraikkaana säveltäjän tuotannossa kuin aurinkoisen kevätpäivän silmut. Nyt tosin sataa lunta.ja räntää. Tulee mieleen winterreise, Talvinen matka ja laulusarjan viimeinen laulu hurdycurdyman, kampiliiransoittaja.
 
Schubertin viimeiset "suuret" pianosonaatit joissa säveltäjä on saavuttanut ylittämättömän taiteellisen mestaruutensa ja kypsyytensä ovat a molli, c duuri, a molli , d duuri, g duuri , c molli, a duuri ja b duuri.
 
Autenttisesta musisoinnista periodisoittimilla ovat hyvänä esimerkkinä mm. Manfred hussin johtaman wieniläisen haydn sinfoniettan tulkinnat schubertin alkusoitoista joista kolmetoistavuotinaana sävelletty teufels als hydraulicus don giovannioopperan toisen näytöksen finaalin tanssiaiskohtauksen nimihenkilön motiivista yhteyttä todistava muistuma alkusoiton kohisevassa pyörteessä tai vuotta myöhemmin sävelletyn spiegelritter alkusoiton majesteettinen johdanto samaisesta aihepiiristä ehkä inspiraationsa ammentaneena. Allegro taite viittaa jo suuren c duuri sinfonian avausosan ja finaalin omaperäiseen rakennesuunnitteluun.
 
Schubert itse piti korkeimpina taiteellisina saavutuksinaan suurta C duuri sinfoniaa, kahta viimeistä messuaan As duuri ja Es duuri sekä kolmea oopperaansa, fierrabras, die verschworenen ja alfonso und estrella.
 
Listaan voisi lisätä myös keskeneräisen sinfonian, rosamunde musiikin, lazaruksen, taikaharpun, adrastin, lustschlossin, szene aus faust, myöhäiset kvartetot ja pianisonaatit, arpeggione sonaatin, pianotriot, parhaat liedit ja laulusarjat die schöne mullerin ja winterreise, wanderer fantasia, f molli fantasia, der geist uber den wasser, ständchen zögernd leise, nachthelle, fantasia viululle ja pianolle, jousikvintetto, viimeinen offertorium, lisäysaaria ja duetto heroldin zauberglöchen oopperaan, oktetto etc
 
tuntuu paradoksaaliselta että schubert ei arvostanut itseään liedsäveltäjänä niin paljon että olisi lukenut laulujensa helmivyön korkeimpiin taiteellisiin saavutuksiinsa vaan asetti oopperansakin liediensä yläpuolelle. Schubertin aikanahan säveltäjälle joutuisin tie menestykseen ja vaurauteen oli tulla suosituksi ja kuuluisaksi oopperasäveltäjäksi jota tällainen teosten arvottaminen ehkä haijastelee tai sitten hän näki ja ymmärsi itsensä väärin. Neron ei tarvitse olla nero myös vastaanottokyvyltään niin suurenmoista musiikkia kuin hänen oopperoihinsa usein sisältyykin. Schubert koki myös saavansa voimakkaimmat musiikilliset vaikutelmansa oopperasta jonka suurimpana mestarina hän piti mozartia.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
megatherium
07.05.2017 00:59:24 (muokattu 09.05.2017 23:39:01)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Se, että kolminäytöksisen ja vain vajaassa kahdessa viikossa schubertin säveltämän Taikaharppu melodraaman alkusoittoa, joka viittaa näyttämötapahtumiin vain johdatonsa osalta, esitetään vielä nykyäänkin, varsinkin levytyksissä ja tuubissa, usein harhaanjohtavasti myöhemmin syntyneen ja ilman varsinaista alkusoittoa sävelletyn rosamunde musiikin alkusoittona, johtunee siitä että joskus kauan sitten kun yleisö oppi pitämään taikaharppu ooppera-melodraaman alkusoitosta sen sinfonisuuden ja vuolaan melodisuutensa vuoksi, sitä esitettiin yhdessä samassa konsertissa rosamunde musiikin kanssa ja siten se ilmeisesti sattumalta kontekstistaan irrotettuna vakiintui paradokdaalisesti aivan väärän teoksen alkusoitoksi, jolla ei siis alkusoittoa ole koskaan ollutkaan, kun tuo mystinen mutta vaikuttava taikaharppu ooppera tai melodraama itsessään taivaallisen kauniine kuoroineen ja palmerininromansseineen vaipui unohduksiin pitkäksi ajaksi vain seitsemän esityskerran jälkeen teater an den wienissä, kunnes otettiin uudelleen ohjelmistoon vasta yhdeksäntoistaseitenkasi ja levytys tehtiin paria vuotta myöhemmin bolognan musiikkifestivaalilla kuullusta esityksestä tito gottin johdolla italialaiselle bongiovannimerkille jota ei enää tuoda suomeen, palmerinina USA:lainen tenori thomas moser ( ei löydy tuubista). Saattaa löytyä amazonista. Myös koch schwann merkillä on muutamia puhallinsovituksia eräästä kauniista melodraamasta ja kuoroista joille ne eivät aivan tee oikeutta.
 
Rosamunde musiikissakin on kaksi kaunista kuoro kohtausta, paimenten ja metsästäjien kuorot mutta taikaharppuun niitä sisältyy peräti seitsemän draamaa eteenpäin vievien ja draamallisesti tehokkaiden melodraamojen ohella.
 
Mutta jos tai kun siis konsertissa esitetään rosamunde alkusoitto, on se väärinkäsitys tai painovirhe ohjelmalehtisessä tai sanomalehdessä. Rosamundemusiikilla ei ole alkusoittoa, joku entrance tai entracte vain.
 
Kyseessä on aivan eri teoksen alkusoitto jolla ei ole mitään tekemistä rosamundemusiikin kanssa, nimittäin todella olemassaolevan taikaharpou melodraaman alkusoitto tai oopperan alfonso ja estrellan alkusoitto jonka oopperan voi tuubistakin nauttia.
 
Kuten kaikki todelliset schubert fanitkin hyvin tietävät, taikaharppuun sisältyy myös toinen alkusoitto, nimittäin kolmannen näytöksen alkusoitto joka on ensimmäistä lyhyempi mutta dramaattisempi.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2017, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti