Muusikoiden.net
11.12.2017
 

Klassinen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Schnittke
1 2 3 4
PVC
22.03.2017 22:24:01
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Siteeraan aluksi toista kirjoittajaa. Hänen mukaansa
 
" musiikillisten nerojen suurimpien musiikillisten visioiden, syvin olemus kätkeytyy nuottien sijasta nuottien taakse, ilmentyvään, näiden soivien sävelten, metafyysiseen merkitykseen ja sisimpään olemukseen, säveltäjän teokseensa valamaan, jonkin luonnonilmiön tai vuorokauden ajan synnyttämään, sublimoituun ja objektivoituun tunteeseen tai tunnelmaan, menneiden ja koettujen järkytysten synnyttämään tragiikkaan, voimakkaaseen emotionaaliseen kokemukseen tai intensiiviseen ja hektiseen korkeimmanasteiseen psykofyysiseen tilaan" jne.
 
Mielestäni (mikä se sitten onkaan) se ei mene ollenkaan noin hänen puhuessaan tuossa Mozartista. Mielestäni Alfred Schnittke on paljon suurempi kuin Mozart. Mieluummin pistän Schnittkeä soimaan kuin Mozartia. Mozart on helppotajuista muzakkia noviiseille, amatööreille, perässähiihtäjille, kultakalan omistajille.
 
Kuten Schnittke käsittääkseni sanoi, helppous, helppotajuisuus, helppoheikkimäisyys on pahuutta. Esimerkkejä on kaikkialla ympärillämme mediassa. Älkäämme olko pahoja.
 
On aika nostaa hattua aikamme suurimmalle kuolleelle säveltäjälle, Alfred Schittkelle.
 
Texel
28.03.2017 19:35:09
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: Siteeraan aluksi toista kirjoittajaa. Hänen mukaansa
 
.....
 
On aika nostaa hattua aikamme suurimmalle kuolleelle säveltäjälle, Alfred Schittkelle.

 
Tämäpä sattui, itsekin tutustuin vasta hiljan Schnittken musiikkiin ja onhan se mielenkiintoista ja komean kuuloista. Itseäni puristina jonkin verran häiritsee Schnittken tyylillinen sekavuus. Siellä menee iloisesti yhdeksi puuroksi ne Mozartit ja Stravinskit ja välillä meno kuulostaa ihan jatsilta tai rock-yhtyeeltä.
 
Yhtä kaikki, musiikki on jäänyt mieleen positiivisessa mielessä ja olen palaillut vähän väliä tähän Spotify-listaani, jossa on nyt mm. Concerto grossot, muutamia kamariteoksia ja sinfoniat.
 
megatherium
31.03.2017 20:41:03 (muokattu 01.04.2017 01:42:23)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Texel: Tämäpä sattui, itsekin tutustuin vasta hiljan Schnittken musiikkiin ja onhan se mielenkiintoista ja komean kuuloista. Itseäni puristina jonkin verran häiritsee Schnittken tyylillinen sekavuus. Siellä menee iloisesti yhdeksi puuroksi ne Mozartit ja Stravinskit ja välillä meno kuulostaa ihan jatsilta tai rock-yhtyeeltä.
 
Yhtä kaikki, musiikki on jäänyt mieleen positiivisessa mielessä ja olen palaillut vähän väliä tähän Spotify-listaani, jossa on nyt mm. Concerto grossot, muutamia kamariteoksia ja sinfoniat.

 
Tyylillinen sekavuus johtui hänen polystylistisesta sävellystekniikastaan jossa erilaisia tyylejä sekoitetaan keskenään. Aiemminhan säveltäjä oli suosinut mm. Sarjallisuutta jota hän kuitenkin sittemmin kritisoi sarjallisen itsekieltämisen puberteettisista rituaaleista. Schnittken kuten usein muidenkin nykysäveltäjien musiikki on tekniikkaa ilman sydäntä.
 
Schnittke ei yllä säveltäjänä lähellekään mozartin lähes yli-inhimillistä neroutta, (tai edes melartinille ominaista haltioitunutta pakahduttavuutta), jonka on tunnustanut sentään koko joukko tunnettuja muusikoita, taiteilijoita, filosofeja ja jopa teologeja.
 
Lähimmäksi pääsivät beethoven, bach ja schubert jonka musiikissa rinnakkaiset terssikulut, modulaatiot, puupuhallinvärit, laulullinen ihmisääntä muistuttava melodiikka etc ovat sukua mozartille heijastaen muutoinkin monilla tavoin tämän soittimellista lyriikkaa.
 
Sibbekin piti mozartia eräänlaisena musiikin kristushahmona ja eräänä musiikin historian taitavimpana orkestroijana. Haydn taas totesi mozartin isälle leopoldille tämän pojan olevan suurin säveltäjä jonka hän tunsi ulkonäöltä ja nimeltä. Beethoven taas tunnusti olleensa ja tulevansa aina olemaan mozartin suurimpia ihailijoita.
 
Sören kiergekaard halusi jopa perustaa lahkon joka ei olisi palvonut mozartia vain korkeimpana oliona vaan ainoastaan häntä. Teologi karl barth oletti enkelten taivaassa keskenään ollessaan soittavan mozartia jota jumalakin kuuntelee erityisen mielellään.
 
Kustantaja simrockilla oli tapana paljastaa päänsä kuullessaan mozartin nimen. Musiikkikirjailija kai maasalo puolestaan totesi pianokonserttojen rakennetta analysoidessaan mozartin musiikin olevan täydellisen kauneuden ja harmonian ilmentymä.
 
Älkäämme halveksiko haaveilijoita, vaikka heidän haaveilunsa aateloi heidän objektinsa silloinkin kun se ei löydä muuta ilmaisua kuin sydämen syvyydestä, mutta suuren oopperasäveltäjän musiikkidraaman isän, vanhasaksalaisen mestarin, professionalisti wagnerin lausunto edustakoon ammattilaisen painavinta sanaa mozartista: mitä ihmeellisin nerokkuus on kohottanut mozartin kaikkien aikojen ja kaikkien taiteitten mestarien yläpuolelle. Wagnerin mielestä säveltaide kehittyi pisimmälle mozartin oopperoissa tämän tuotannossa.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
03.04.2017 21:32:24
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

"Schnittken tyylillinen sekavuus" tarkoitttanet hänen 1. sinfoniaansa. Myöhemmin ja etenkin saatuaan aivohalvauksen (jonka jälkeen hänet julistettiin sairaalassa kuolleeksi) hän muutti tyyliään.
 
Minä tykkään esim. hänen mainiosta 6. sinfoniastaan, jonka kantaesityksessä puolet yleisöstä lähti kesken pois. Pidän myös hänen 8. sinfoniastaan, kahdesta pianokonsertostaan (aah! loistavaa!) ja pianosonaateistaan sekä 1. sellokonsertosta ja violakonsertosta sekä baletista Peer Gynt.
 
Musiikilinen sankarini nykyajalta on Schnittke. Erittäin syvällinen säveltäjä.
 
megatherium
05.06.2017 23:58:53
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

minulla on musiikillisia sankareita paljonkin jotka mozartia, schubertia ja deliusta lukuunottamatta ovat lähestulkoon kaikki suomalaisia säveltaiteilijoita, kuten melartin, linnala, fougstedt, saikkola, fordell, tuukkanen, aaltonen, pesonen, leiviskä etc joiden kaikkien musiikki tuottaa varsinkin sinfoniselta muotoarkkitehtuuriltaan laajamittaisissa orkesteriteoksissa voimakkaita tai jopa musertavia emotionaalisia kokemuksia mutta jota esitetään ja levytetään sangen vähän joistakin hyvin menestyneistä ja suosituistakin teoksista huolimatta.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
10.06.2017 17:48:26
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mikä on tämä Melartin jonka ondine sinfoniat oli eurolla myytävinä kirjastossa mutten ostanut. Olisiko pitänyt ostaa? Ostin sen sijaan viinaa, teinkö virheen?
 
PVC
10.06.2017 17:54:30
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ja olisko kommenttia Schnittken 9. sinfoniaan, jonka hän sävelsi 70 % kuolleena vasemmalla kädellä. Manuskriptistä ei meinattu saada selvää. Minulla on tuo ECM levy. Ei lainkaan hullumpaa. Säveltäjä haahuilee lievästi toiveikkaana vainajana tuonelassa.
 
megatherium
10.06.2017 19:59:29 (muokattu 11.06.2017 21:30:40)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: Mikä on tämä Melartin jonka ondine sinfoniat oli eurolla myytävinä kirjastossa mutten ostanut. Olisiko pitänyt ostaa? Ostin sen sijaan viinaa, teinkö virheen?
 
Eipä niitä juuri enää tuon halvemmalla saa mistään. Itse maksoin viitisen kymppiä. Mutta melartinin sinfoniat ovat kieltämättä kauneimpia suomalaisen kansallisromanttisen aikakauden sinfonian kukintoja kylläkin vahvoine saksalaisen postromanttisen sinfonikkokoulukunnan vaikutteineen.
 
Kyllä niitä vaikuttuneena ja pakahtuneena huohottaenkin on tullut kuunneltua, hurmioituneena huimaaviin korkeuksiin kohottautuen, musiikin ylitsepursuavasta romanttisesta pitkälinjaisten lauluteemojen henkeäsalpaavasta kauneudesta ja sydämen rintaa polttavasta lämmöstä haltioituen.
 
Sinänsä komeasti soivasta herooisesta F duuri sinfoniasta puuttuu tosin mm.avausosassa kehittelyjakso, joka on uudessa tarkistetussa laitoksessa asiaan kuuluvalla paikalla. Fredrikk isacssonin sinfonioita tai sisyfos sinfoniaa en tosin tunne. Linnalalla on myös mestarillisia itävaltalaisvaikutuksesta kieliviä sinfonioita.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
11.06.2017 12:12:49
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ööh röh röh. Räyh! Kikkeliskokkelis jne. Jees poks holirei!
 
Mulla on toi. Kiinnostavaa musaa.
 
Igor Tchetuev plays a Fazioli grand piano No. 2280912
 
Alfred Schnittke
Complete Piano Sonatas
IGOR TCHETUEV
 
http://www.caromitis.com/eng/catalogue/cm0092004.html
 
PVC
13.06.2017 04:12:41
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Musiikilliset sankarini ovat paremmuusjärjestyksessä:
 
1) Minä itse.
2) Bach
3) Mussorgsky
4) Purcell
5) Schnittke
6) Scarlatti
7) Mendelssohn
8) Stravinski
9) Händel
10) Victoria
11) Caron
 
megatherium
14.06.2017 20:54:34 (muokattu 14.06.2017 21:24:18)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: Musiikilliset sankarini ovat paremmuusjärjestyksessä:
 
1) Minä itse.
2) Bach
3) Mussorgsky
4) Purcell
5) Schnittke
6) Scarlatti
7) Mendelssohn
8) Stravinski
9) Händel
10) Victoria
11) Caron

 
Eräässä mielessä aika sekavia tuntemuksia herättävä lista bachista eteenpäin jos sitä ajattelee saksalaisen kontrapunktisen kurin ja tasapainon perspektiivistä josta muutoin alkuvoimaisella venäläisellä viiksiniekalla ja partasuulla, mussorgskylla ei ollut juuri hajuakaan ollesssaan aikakautensa teknisesti taitamattomimpia säveltäjiä rakentaessaan parhaat tehonsa akateemisten sääntöjen vastaisesti ( kun bach suosi akateemista kontrapunktia)rakenteidensa epäyhtenäisyydessä ja hienostuneen arkkitehtuurin tajun puutteessa mutta vangitessaan omalla kömpelöllä tavallaan venäläisen uskon ahdistuneen olemuksen , gouldia vapaasti siteeraten. Vai oliko kyseessä tietoinen provo?
 
Mozart ja hänen jälkiään seuranneet suuret wieniläisklassikot muodostavat sen sijaan lähes yli-inhimillisten sävelnerojen kategorian joihon ei voi verrata ketään muuta. Erikit, sulho ja kallu ovat suomalaisittain sydämessäin. Heitä mä ain muistelen ja ihailen mielessäin sulosointuineen kun niin kauniist riimitteleen.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
15.06.2017 14:56:23
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Listani miellyttää minua. Jäiköhän jotain pois?

Minä vaan tykkään Mussorgskystä alkuvoimainen nero. Bach on kiistatta paras, mutta Mussorgsky on ahdistavampi, mielisairaampi... kuten on myös Skrjabin etenkin Sofronitskin soittamana. Elämähän on ahdistavaa ja sairasta ja päättyy aina kamalaan tragediaan. Bach on jonkinlaista suurenmoista epä-elämää, mutta Mozart liian lahjatonta ja tylsää.
 
Purcell on hyvää, samoin Scarlatti, Mendellsohn, Stravinskin myöhäistuotanto... samoin Victoria vastauskonpuhdistuis-perfektionismissaan, ja edelleen Caroniin ja muihin renessanssimysteereihin.
 
megatherium
15.06.2017 16:47:13 (muokattu 16.06.2017 21:09:19)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: Listani miellyttää minua. Jäiköhän jotain pois?

Minä vaan tykkään Mussorgskystä alkuvoimainen nero. Bach on kiistatta paras, mutta Mussorgsky on ahdistavampi, mielisairaampi... kuten on myös Skrjabin etenkin Sofronitskin soittamana. Elämähän on ahdistavaa ja sairasta ja päättyy aina kamalaan tragediaan. Bach on jonkinlaista suurenmoista epä-elämää, mutta Mozart liian lahjatonta ja tylsää.
 
Purcell on hyvää, samoin Scarlatti, Mendellsohn, Stravinskin myöhäistuotanto... samoin Victoria vastauskonpuhdistuis-perfektionismissaan, ja edelleen Caroniin ja muihin renessanssimysteereihin.

 
Minulle mozart on varsinkin nuorempana merkinnyt korkeinta musiikillista ihannetta. Mozart oli jo varhaisessa nuoruudessaan hyvin lahjakas säveltäjä ja lapsinero jonka etumatkaa ylilahjakkaana varhaiskypsät säveltäjätkään eivät kyenneet kuromaan umpeen. Mozart ylittää monissa nuoruuden sävellyksissäänkin aikalaistensa mekaanisesta sävellystavasta kummunneet rutiinituotteet modulatorisella ja melodisella innovatiivisuudellaan.
 
Mutta vähämielinen tuskin kykenee luomaan suurta taidetta, joka koskettaa syvästi tunteita, mielensä ja ajattelunsa yleisestä sekavuudesta johtuen, mikä edellyttäisi älyltä mitä suurinta kirkkautta ja vapautumista tahdon palveluksesta, mielteen maailman tai tahdonliikutuksen täydellistä objektivoitumista ja sublimoitumista musiikin ollessa kyseessä,mielteen maailman ja tahdonliikkeiden väikkyessä neron objektiivisessa käsityksessä kontemplaation esineenä, objektina, joka tunkee tahtomisen ulos tajunnasta mitä mieleltään tylsistynyt ja tunteiltaan ja ajattelultaan latistunut skitsofreenikkoparka ahdistavine hallusinaatioineen ei kykenisi koskaan saavuttamaan vaan kohtalona on luoda varsin hengetöntä musiikkia kuten eräs tunnettu saksalainen romantikko joka yritti hukuttautua reiniinkin.
 
Musorgskyn vitsauksena saattoivat sen sijaan olla hallusinogeenit ja huumausaineet.
 
Jostakin säveltäjästä pitäminen ei vain tee siitä automaattisesti suurinta musiikillista neroa jos sitä suuruutta haluaa objektiivisin kriteerein arvioida.
 
Mozart taas lienee koko ihmiskunnan tunnetun historian kaikkein lahjakkaimpia luovia taiteellisia ja musiikillisia neroja jotka koskaan ovat maailmaa hengentuotteillaan rikastuttaneet, ansaitsemattomana lahjana ihmiskunnalle, luonnon ainutkertaisena taideteoksena jolle ei milloinkaan ole löytynyt vertaista, niin valtavia ja syvällisiä musiikillisia visioita ja efektejä mozart on luonut täydellisen harmonian ja kauneuden ilmentymänä valon ja rakkauden hengessä etten minäkään ole mitään vastaavaa, sitä täydellistä sulautumista, kenenkään muun säveltäjän musiikista aivan kokenut.
 
Bachia ja mozartia yhdistää säveltäjänä myös heidän musiikkinsa objektiivisuus kun taas esmes musorgsky romantiikan ajan subjektiivisessa tunneilmaisussa on mahtipontisuudessaan jo aivan toisen ja uuden musiikillisen aikakauden maaperästä siinnyttä ja sen esteettisiä ihanteita seuraava.sikäli hyppäys on aika raju ja epälooginen.
 
Mozartin suurimmissa musiikillisissa visioissa yleensä hitaissa osissa jonka vain minä olen sanonut, musiikki muuntuu tiedoitsemisen puhtaan subjektin älyssä ja vastaanottajan tajunnassa täydelleen uudelleen siksi polttavaksi emotionaaliseksi hehkuksi, joka on ollut voimakkaan psyykkisen kokemuksen synnyttämän teoksen lähtökohtana ja alkuituna niin ettei kuulija tajua kuulevansa enää laisinkaan musiikkia ja säveliä tajunnassaan, mikä johtuu siitä että soivan ilmiön metafyysinen olemus, siis sen varsinainen ydin on puhtaan mielteen alueelle heijastuneiden musiikkiin valettujen objektivoitujen tunteiden älyn mukaisia tahdonliikkeiden vastineita kiihdyttäen tunkenut tahtomisen ulos tajunnasta tiedoitsevan tultua tiedoitsemisen puhtaaksi subjektiksi.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
16.06.2017 06:54:22
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

No joo, jollei tykkää rap-musiikista, musorgkski nähdäkseni saattaa koskettaa syvästi tunteita tai niiden puutetta tai aivoissa piilevää dementiaa, Tykkään hänen Boris Godunov oopperastaan, sekä Kuoleman lauluista ja tansseista, sekä näyttelykuvista jotka Richter soitti hyvin Sofiassa 1958 pianolla vissiin yleisön lakkaamattoman tuberkuloosin yskinnän inspiroimana. Nuo näyttelykuvat on oivallettu äänittää mahdollisimman huonosti S/M perverssin kuuntelunautinnon maksimoimiseksi.
 
Vertaisarvioitujen tieteellisten tutkimusten mukaan alkoholi lisää luovuutta. Onkohan siinä syy Godunovin tehoihin?
 
Kirjastossa oli äskettäin 1 eurolla Boris Godunov tripla CD Erato levymerkillä. Olipas hyvä ostos,
 
megatherium
16.06.2017 20:50:53 (muokattu 20.06.2017 20:45:23)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

mozart ja taidemusiikki yleensä edustavatkin korkeakulttuuria kun räppi taitaa olla teinien alakulttuuria edustavaa monotonista rytmistä puhelaulua jossa objektiivista totuudellisuutta huokuvaa metafyysistä komponenttia ei taida löytyä hakemallakaan kuten mozartin da ponte oopperoiden henkilöhahmoista josta figarossa jopa puutarhuri antonio pääsee osakseen suurenmoisen taidokkaasti rakennetussa toisen näytöksen finaalissa jossa laulajat liittyvät erilaisiksi ensembleiksi duetosta septettoon.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
PVC
17.06.2017 11:10:57
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

"Mutta vähämielinen tuskin kykenee luomaan suurta taidetta, joka koskettaa syvästi tunteita, mielensä ja ajattelunsa yleisestä sekavuudesta johtuen, mikä edellyttäisi älyltä mitä suurinta kirkkautta"
 
ööh eikös Mozartista ole joku elokuva jossa Mozart kikattaa ja on kiinnostunut eukkojen xxxstä.
 
Ja kateellinen kollega ruokkii parempaansa myrkyllä.
 
Kuinka paljon tuossa on sitä mikä edellyttäisi älyltä mitä suurinta kirkkautta?
 
megatherium
17.06.2017 17:36:23 (muokattu 18.06.2017 02:39:45)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PVC: "Mutta vähämielinen tuskin kykenee luomaan suurta taidetta, joka koskettaa syvästi tunteita, mielensä ja ajattelunsa yleisestä sekavuudesta johtuen, mikä edellyttäisi älyltä mitä suurinta kirkkautta"
 
ööh eikös Mozartista ole joku elokuva jossa Mozart kikattaa ja on kiinnostunut eukkojen xxxstä.
 
Ja kateellinen kollega ruokkii parempaansa myrkyllä.
 
Kuinka paljon tuossa on sitä mikä edellyttäisi älyltä mitä suurinta kirkkautta?

 
Itse asiassa tuo oli hyvä huomio jota itsekin olen hieman pohtinut mutta liittyy siihen että neroilta puuttuu asiallisuus tyystin älyn jättäessä tahdon pulaan sopimattomaan aikaan kun tahto kutsuu sitä takaisin palvelukseensa ollessaan yhä vapauttaan korostava neron uhratessa persoonallisen hyvän , myös siisteyden ja hygienian ja perhesuhteet, objektiiviselle päämäärälle, jolle kuuluu hänen todellinen vakavuutensa muiden tarkoittaessa vain omiensa hyvää ja neron suuri keskitys saattaa ilmetä myös arkipäivän asioihin kohdistuessaan jolloin kaikki näyttää liian räikeissä väreissä tai suunnattomasti suurentuneena kuin elefantin kokoiseksi kasvaneelta kirpulta mitättömän syynkin saadessa hänet pois tolaltaan vaikka outoa käytöstä pidetään nykypäivän psykiatriassa myös eräänä skitsofrenian oireena kuten ilmeettömyyttäkin.
 
Mozarthan saattoi hyppiä tuolien ja pöytien yli ja heittää kuperkeikkoja arvokkaassakin seurassa asettaen tavallaan oman egonsa ikään kuin pilkan kohteeksi hänen musiikkinsa jumalaisten ideoiden aikaansaamien voimakkaiden psyykkisten sielua järkyttävien kokemusten vastapainoksi säilyttääkseen psyykkisen terveytensä ja kompensoidakseen syvällisiä kokemuksiaan irrationaalisella ja infantillilla käytöksellään.
 
Minäkin muuten pidin musorgskyn musiikista nuorena ennen kuin varsinaisesti edes olin kunnolla perehtynyt klassisen musiikin maailmaan ensikosketuksen tapahtuessa disneyn fantasiafilmin leopold stokowskin johtamien raitojen kautta mantovanis treasures kansion eräältä levyltä ja hyllyssä on karajan johtama ravelin orkesterille sovittama näyttelykuvia ja olikohan se boris khristovin esittämiä lauluja mm. Suosittu laulu kirpusta. Kummatkin ovat legendaarisiksi luokiteltuja levytyksiä. Soihan tuo kiovan suuri portti kieltämättä komeasti. Musorgskyn musiikissa on gouldin mukaan harvinaista slaavilaista raskasmielisyyttä.
 
Musiikihistoria on myös paradoksien historiaa. On ehkä mahdoton ymmärtää ellei schubertin populaarius ja musiikkinsa melodinen innovatiivisuus ja kauneus sitä selitä, miksi säveltäjän , jolta musiikkitieteilijöiden mukaan puuttui draamallista vaistoa (lukuunottamatta mm. wagneriakin enteilevää fierrabrasia)musiikillisen nerokkuuden vastapainoksi, oopperoiden saama suhteellinen suosio ilmeten vähintäänkin ylenpalttisessa levytysten tulvassa eri levy yhtiöiden katalogeissa ylittää sellaisten draamallisten nerojen kuin pylkkäsen tai launiksen saaman arvostuksen ja suosion levytyksillä ja esityksinä mitattuna oopperan alalla, mikä kertoo schubertin saamasta yleismaailmallisesta suosiosta ja joidenkin postwagneriaanisten tai puccinistien suoranaisesta aliarvostuksesta jopa maansa yleisradioyhtiön ohjelmistossa saamastaan niukasta kuuluvuudesta.
 
Yle esmes panttaa lukuisia hienoja ja.kansainvälisestikin menestyneiden suomalaisten oopperoiden kantanauhatallenteita joita se ei liene aikoihin esittänyt kanavillaan edes oopperaillassa yleismaailmallisten suosikkioopperoiden vastapainoksi kansansivistys-ja valistustyön ylevissä merkeissä.
 
Pylkkäsen, saikkolan, launiksen ym. oopperat eivät siten koskaan tavoita suomalaisen oopperan ystävien sydämiä eivtkä saa sille kuuluvaa statusta.
 
Tauno, pohjolan puccini , pylkkäsen draamallisesti tiivis sudenmorsiankin pokkasi aikanaan kolmannen palkinnon arvostetussa prix italia sävellyskilpailussa muttemme pääse nauttimaan anita välkin laulutaiteesta kiitos ylen suomalaista musiikkia syrjivän ohjelmistopolitiikan.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
Texel
17.06.2017 20:15:18
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium:
Mozart ja hänen jälkiään seuranneet suuret wieniläisklassikot muodostavat sen sijaan lähes yli-inhimillisten sävelnerojen kategorian joihon ei voi verrata ketään muuta.

 
Vähän samoilla linjoilla olen. Jotenkin vain se saksalainen musiikki puhuttelee, erityisesti linja Bach-Haydn-Beethoven-Brahms, ja kaikki mitä sen ympärillä on pyörinyt. Miksipä ei myös Wagner, ja sitten nämä sovintoa yrittäneet säveltäjät, kuten Bruckner ja Mahler. Myös hieman pienemmät nimet, Bruch, Gernsheim, Reger, Hindemith jne. Sitten tietysti hieman modernimpi matsku, kuten Krenek, miksipä ei myös Schönberg, Berg, Webern ja kumppanit. Sinne saksalaisiin se vain aina menee :)
 
Venäläinen ja ranskalainen sen sijaan... ei toimi, ei sitten millään. Pateettista, rönsyilevää, sievistelevää. Poikkeuksia löytyy tietysti aina, esim. Messiaen.
 
PVC
17.06.2017 21:45:02
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: Itse asiassa tuo oli hyvä huomio jota itsekin olen hieman pohtinut mutta liittyy siihen että neroilta puuttuu asiallisuus tyystin älyn jättäessä tahdon pulaan sopimattomaan aikaan kun tahto kutsuu sitä takaisin palvelukseensa ollessaan yhä vapauttaan korostava neron uhratessa persoonallisen hyvän , myös siisteyden ja hygienian ja perhesuhteet, objektiiviselle päämäärälle, jolle kuuluu hänen todellinen vakavuutensa muiden tarkoittaessa vain omiensa hyvää ja neron suuri keskitys saattaa ilmetä myös arkipäivän asioihin kohdistuessaan jolloin kaikki näyttää liian räikeissä väreissä tai suunnattomasti suurentuneena kuin elefantin kokoiseksi kasvaneelta kirpulta mitättömän syynkin saadessa hänet pois tolaltaan vaikka outoa käytöstä pidetään nykypäivän psykiatriassa myös eräänä skitsofrenian oireena kuten ilmeettömyyttäkin.
 
Mozarthan saattoi hyppiä tuolien ja pöytien yli ja heittää kuperkeikkoja arvokkaassakin seurassa asettaen tavallaan oman egonsa ikään kuin pilkan kohteeksi hänen musiikkinsa jumalaisten ideoiden aikaansaamien voimakkaiden psyykkisten sielua järkyttävien kokemusten vastapainoksi säilyttääkseen psyykkisen terveytensä ja kompensoidakseen syvällisiä kokemuksiaan irrationaalisella ja infantillilla käytöksellään.
 
Minäkin muuten pidin musorgskyn musiikista nuorena ennen kuin varsinaisesti edes olin kunnolla perehtynyt klassisen musiikin maailmaan ensikosketuksen tapahtuessa disneyn fantasiafilmin leopold stokowskin johtamien raitojen kautta mantovani treasures kansion eräältä levyltä ja hyllyssä on karajan johtama ravelin orkesterille sovittama näyttelykuvia ja olikohan se boris khristovin esittämiä lauluja mm. Suosittu laulu kirpusta. Kummatkin ovat legendaarisiksi luokiteltavia levytyksiä. Soihan tuo kiovan suuri portti kieltämättä komeasti. Musorgskyn musiikissa on gouldin mukaan harvinaista slaavilaista raskasmielisyyttä.
 
Musiikihistoria on myös paradoksien historiaa. On ehkä mahdoton ymmärtää ellei schubertin populariteetti ja musiikkinsa melodinen innovatiivisuis ja kauneus sitä selitä miksi säveltäjän jolta musiikkitieteilijöiden mukaan puuttui draamallista vaistoa (lukuunottamatta wagneriakin enteilevää fierrabrasia)musiikillisen nerokkuuden vastapainoksi oopperoiden saama suhteellinen suosio ilmeten vähintäänkin ylenpalttisessa levytysten tulvassa eri levy yhtiöiden katalogeissa ylittää sellaisten draamallisten nerojen kuin pylkkäsen tai launiksen saaman arvostuksen ja suosion levytyksillä ja esityksinä mitattuna oopperan alalla mikä kertoo schubertin saamasta yleismaailmallisesta suosiosta ja joidenkin postwagneriaanisten tai puccinistien suoranaisesta aliarvostuksesta jopa maansa yleisradioyhtiön ohjelmistossa saamastaan niukasta kuuluvuudesta.
 
Yle esmes panttaa lukuisia hienoja ja.kansainvälisestikin menestyneiden suomalaisten oopperoiden kantanauhatallenteita joita se ei liene aikoihin esittänyt kanavillaan edes oopperaillassa yleismaailmallisten suosikkioopperoiden vastapainoksi kansansivistys-ja valistustyön ylevissä merkeissä. Pylkkäsen, saikkolan, launiksen ymä oopperat eivät siten koskaan tavoita suomalaisen oopperan ystävien sydämiä eivtkä saa sille kuuluvaa statusta. Tauno pohjalan puccini pylkkäsen draamallisesti tiivis sudenmorsiankin pokkasi aikanaan kolmannen palkinnon arvostetussa prix italia sävellyskilpailussa muttemme pääse nauttimaan anita välkin laulutaiteesta kiitos ylen suomalaista musiikkia syrjivän ohjelmistopolitiikan.

 
"neron uhratessa persoonallisen hyvän , myös siisteyden ja hygienian ja perhesuhteet, objektiiviselle päämäärälle," Just noin, tyttäreni äskettäin inhotteli kun haisin kuin rankki ja ravintolassa nipin napin tarjoiltiin halveksivasti nuuhkien. Suihkussa käyminen vaan on niin tulsaa ja saastuttahan se.
 
megatherium
18.06.2017 03:18:32 (muokattu 21.06.2017 01:13:16)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Texel: Vähän samoilla linjoilla olen. Jotenkin vain se saksalainen musiikki puhuttelee, erityisesti linja Bach-Haydn-Beethoven-Brahms, ja kaikki mitä sen ympärillä on pyörinyt. Miksipä ei myös Wagner, ja sitten nämä sovintoa yrittäneet säveltäjät, kuten Bruckner ja Mahler. Myös hieman pienemmät nimet, Bruch, Gernsheim, Reger, Hindemith jne. Sitten tietysti hieman modernimpi matsku, kuten Krenek, miksipä ei myös Schönberg, Berg, Webern ja kumppanit. Sinne saksalaisiin se vain aina menee :)
 
Venäläinen ja ranskalainen sen sijaan... ei toimi, ei sitten millään. Pateettista, rönsyilevää, sievistelevää. Poikkeuksia löytyy tietysti aina, esim. Messiaen.

 
Kuinka niin vain saksalainen? Kykenen kyllä haltioitumaan ja kiihoittumaan emotionaalisesti ja psyykkisesti melartinistakin ja mm.hänen useimmista sinfonioistaan välittömämmin ja voimakkaammin kuin juuri keidenkään muiden edes saksalaisten klassismin aikakauden tai postromanttistenkaan sinfonikkojen sinfonioista niille usein tunnusomaisesta monumentaalisesta sinfonisesta muotoarkkitehtuurin mestaruudesta huolimatta vaikka melartinkin on heiltä, mahlerilta ja brucknerilta,vaikutteita sinfonioihinsa saanut niin muodon kuin tematiikankin osalta jos ei kuitenkaan aivan klustereiden, mozartin ym. Wieniläisklassikoiden sinfonioiden suuremmasta syvällisyydestä huolimatta.
 
Myös muut suomalaiset sinfonikot kuten linnala, fougstedt, tuukkanen, aaltonen, leiviskä , fordell, pesonen ja saikkola ovat lähellä sydäntä niin vähän kuin niitä esitetään tai levytetäänkään jos ollenkaan, mikä tuntuu oudolta.
 
Haaveilin suomalaisen musiikin vaiheet- nimisen dokkarin tai filmin ohjaamisesta jossa kyseisten säveltäjien saavutukset käydään läpi sekä heijastellaan modernismin rantautumisen vaikutusta heidän työhönsä modernismin kiihkeinä vuosina joka sai mm. Saikkolan turhautumaan ja erakoitumaan tuotteliaana sinfonikkona jotka edustavat keskeisintä osaa hänen tuotannostaan tuukkasen kuudennen saadessa vielä odotetun kantaesityksensä lontoon olympialaisten taidekilpailun musiikkisarjan mitalistilta aaltosen japanin valloitusta sinfoniallaan unohtamatta. Myös rannan ultramodernit kamariteokset on syytä muistaa. Pesosen menestys pohjoismaisilla musiikkipäivillä fuugatekniikalla sävelletyllä esikoisellaan on myös tärkeä episodi.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2 3 4

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2017, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti