Muusikoiden.net
07.12.2016
 

Klassinen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: tuukkasen ja rannan kokonaislevytys
1
megatherium
21.06.2016 21:06:14
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

olisi merkittävä kulttuuriteko jos sulho rannan eksoottiset orientaalista tunnelmaa huokuvat sävelkieleltään atonaalisetkin kiinanalaisiin runoihin sävelletyt laulusarjat pienelle kamarikokoonpanolle fujin, pyramidilaulun ja oceaniankaltaisten hittien ohella tai rannan vapaan konstruktiivista atonaalista tyyliä edustavien kamarimusiikkiteosten ja orkesteriteosten kokonaislevytys sinfonioineen ja esmes säveltäjä-kapellimestari-professori kalervo tuukkasen sinfonioiden ja muiden orkesteriteosten sävelrunoineen, näytelmämusiikkisarjoineen ja sinfonisine fantasioineen world premiere recording statuksella saataisiin vihdoin levytettyä ja julkaistua jonkin lusesin, luovan säveltaiteen edistämissäätiön tai kulttuurirahaston anteliaalla sponsorituella, mikä esmes toivo kuulan tuotannon kohdalla jäi haaveeksi vai ovatko musiikki-instituutiot sillä tavoin skandaaleissa ryvettyneitä että vain joku martinu populismi ylittää suomessa esitys-ja levytyskynnyksen angstisen patologisilla symphonyillään? Suosiipa hyvin suomalaista. Saksassa jopa schubertin keskeneräinen oopperaluonnos sakuntala on jo saatu tuubiin. Kaikkea saksalaiset osaavatkin. Siellä ollaan kultivoituneempia ja arvostetaan sikäläisten säveltäjämestareiden luomuksia suuremmalla pieteetillä kuin suomessa.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
megatherium
29.07.2016 00:27:42 (muokattu 09.08.2016 20:35:00)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

myös tuukkanen on säveltänyt musiikkia näytelmään sakuntala ja hän, vaikkei perusvireeltään postromanttisena säveltäjänä edustakaan sen enempää moderneja tyylivirtauksia tai varsinaisesti edes uusklassismiakaan, joistakin, myös klamilta saaduista, ohimenevistä tyylivaikutteista huolimatta, kuuluu varhaisemman avantgardistisen mutta myös uusklassista ja kansanomaisempaa tyyliä, eksotismia ja jopa naivismia viljelleen kollegansa kanssa suomen säveltaiteilijoiden kermaan, sen etujoukkoon ja parhaimmistoon, paitsi musiikillisilta saavutuksiltaan ja ansioiltaan kilpailumenestykset huomioiden, varsinaisessa kutsumuksessaan luovana säveltaiteilijana, nykyisin nauttimastaan olemattomasta arvonannosta ja tunnustuksesta huolimatta, mutta myös suorittamansa palveluksensa ja uutteran ja pyyteettömän työnsä ansiosta suomen säveltaiteen ja suomalaisten säveltäjien parhaaksi ja heidän asemansa parantamiseksi mm. suomen säveltäjät ry:n ja sibelius-rahaston perustamisen muodossa pesiksen ja erik bergman kanssa, vierailevan musiikinprofesssorin vakanssin ohella ulkomaisissa yliopistoissa, amatööriorkestereiden ja kuorojen perustamisen ja johtamisen lisäksi luonnonlahjakkaana kapellimestarina, jonka ohella hän organiseerasi laajan suomalaista taidemusiikkia sisältävän fennicalevytysprojektin, joista mututuntuman perusteella vain suhteellisen harvat äänitteet ovat löytäneet tiensä myös cd levylle, kuten lingon sinänsä viehättävä mutta musiikillisesti melko vaatimaton ja simppeli pianosonatine (lingolla on 2 laajahkoa sonaattiakin), muttei edes niinkään maineikas ja moninverroin merkittävämpi musiikillinen suurluoma kuin säveltaiteenhistoriamme vaikuttavimpiin kuuluva patriarkaalinen kuoro-ja orkesteriteos, olympialaisten taidekilpailun musiikkisarjassa olympiamitalin voittanut karhunpyynti jota ei liene esitetynkään missään miesmuistiin, josta voimme päätellä että ihmisen muisti on lyhyt.
 
teosten jääminen repertoaariin edellyttäisi jatkuvampaa esitystraditiota jota ilmeisesti tämänkään teoksen kohdalla ei ole päässyt muodostumaan.
 
Tuukkasen tunnetuin teos, luonnekuvia 3 muskettisoturista, olisi sopinut nyt hyvin esitettäväksi radiossa bbc tuottaman kyseisistä sankareista kertovan tv sarjan yhteydessä, mutta tätä ei ylessä ilmeisesti oivallettu kun tuukkanen ei edusta reseptiohistoriallisista syistä sodan jälkeisen modernismin dissaajana kaikkein populaareinta postmadetojalaista suomiromantiikkaa, sikäli kun sellaista paradoksia frigidin klassismin ylitarjonnassa ylipäänsä edes tunnetaan, satunnaisesti melartin ja medetojaa lukuunottamatta, lukuisista persoonallisista ja tuoretta näkemystä edustavista piirteistään huolimatta jotka tuulettavat pölyt pinttyneestä kansallisromanttisesta tyylistä ja sooshista taiteellisesti kypsällä visionäärisyydellään keskeisimmissä sinfonioissaan ja sävelrunoissaan kuten saikkolakin.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
hernan-1
03.08.2016 17:19:52
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Organisoi sinä nuo levytykset.
 
Antti
megatherium
05.08.2016 17:23:44 (muokattu 05.08.2016 17:28:49)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

hernan-1: Organisoi sinä nuo levytykset.
 
luuletko että ihmiset ovat kiinnostuneet muustakin suomalaisesta musiikista kuten sinfonioissaan voimakkaita emootioita ja intohimoja representoivasta melartinista, rannasta ja tuukkasesta kuin vain viileää klassismia myöhäissnfonioillaan edustavasta kansallissäveltäjästämme ja siksi nuo levytykset kannattaa organisoida? Itse en kuuntele monomaanisesti vain jotakin tiettyä säveltäjää vaan hyvin monentyylistä suomalaista säveltaidetta ehkä nyt tällä hetkellä postromantikkoja painottaen mutta kyllä rannan eksotismi ja tuukkasen orkesterimusiikki kiehtovat suuresti.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
hernan-1
05.08.2016 19:19:13
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

En "luule" mitään. Kommentoin vaan toivettasi ko. kokonaislevytyksestä.
 
Jos jotain asiaa haluaa, taidemaailmassakin, sen voi väliin myös itse toteuttaa.
 
Miksi toivot ko."kokonaislevytystä", jos heti itse kysyt, mahtaako se ketään kiinnostaa.
 
Antti
megatherium
06.08.2016 15:44:43 (muokattu 06.08.2016 19:55:26)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

en kuitenkaan ole organisoimassa yksityisesti tuotettuja levytyksiä, joten ajatus oli vain tiedustella mielipidettäsi kyseisten potentiaalisten levytysten potentiaalisesta kaupallisesta menekistä, kysynnän paljoudesta ja taloudellisesta kannattavuudesta vaikka eihän taloudellinen ja kaupallinen laskelmointi tietenkään saa koskaan mennä taiteellisten ambitioiden edelle saati olla itsetarkoitus. Ehkä sanavalinta ja sanojen painotus oli vain harhaanjohtava. En tarkoittanut et luulisit jotakin kommenttiisi viitaten vaan uskotko että levyillä saattaisi mahdollisesti olla myös jonkin verran kysyntää. Vai kiinnostaako sinua tämän kaltainen klassinen musiikki?
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
hernan-1
24.08.2016 18:29:02 (muokattu 24.08.2016 18:29:31)
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Minua kiinnostaa periaatteessa monenlainen perusteellisesti tehty klassinen ja muu musiikki. Kun tuotetaan ja julkaistaan klassinen tai uuden kokeellisen taidemusiikin levy esim. Suomessa, sen kaupallinen menestys voi olla hyvin pieni tai puuttua kokonaan. Äänitteen julkaisemisella saattaa silti olla kulttuurinen ja tutkimuksellinen merkitys. Yliopiston kirjasto Helsingissä mm. tallentaa äänitteitä.
 
Se Tuukkasen tuotanto mitä olen kuullut, se ei vakuuta minua omintakeisuudellaan. Rannan laajemmista teoksista en sano enempää, kun en ole niitä kuunnellut.
 
Antti
megatherium
24.08.2016 21:48:41 (muokattu 20.09.2016 20:37:29)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

hernan-1: Minua kiinnostaa periaatteessa monenlainen perusteellisesti tehty klassinen ja muu musiikki. Kun tuotetaan ja julkaistaan klassinen tai uuden kokeellisen taidemusiikin levy esim. Suomessa, sen kaupallinen menestys voi olla hyvin pieni tai puuttua kokonaan. Äänitteen julkaisemisella saattaa silti olla kulttuurinen ja tutkimuksellinen merkitys. Yliopiston kirjasto Helsingissä mm. tallentaa äänitteitä.
 
Se Tuukkasen tuotanto mitä olen kuullut, se ei vakuuta minua omintakeisuudellaan. Rannan laajemmista teoksista en sano enempää, kun en ole niitä kuunnellut.

 
tuukkanen saattaa myös olla liian perinteinen ja romanttinen säveltäjä sinun makuusi kansallisromanttiseen perinteeseen kytköksissä olevana jälkimadetojalaisena postromantikkona, kun taasen rannan modernein vapaata konstruktiivista atonaalisuutta edustava tyyliltään ekspressionistinen tuotanto, esmes varhaiset kamarimusiikkiteokset, ovat mystisesti joutuneet unohduksiin, vaikka eräät kriitikot pitivät häntä merikantoa ja raitiotakin modernimpana ja avantgardistisempana säveltäjänä ja englundkin taittoi peistä rannan puolesta kritisoiden sibben myöhäissinfonioiden konservatiivista ilmettä.
 
Miltei ainoa sulho rannalta levytetty vakavampi vokaalisävellys on severi nuormaan sanoihin alunperin lauluäänelle, viululle ja kamariorkesterille opiskeluaikana sävelletty eksotismia edustava sävelkieleltään modaalinen rarahu, jonka veikko tyrväinen esittää lähinnä italialaisille ooppera aarioille, mutta myös suomalaiselle laulumusiikille omistetulla levyllään pianosäestyksellä. Rarahu on myös tanskalaisen levy-yhtiön danacordin katalogilla. Katri valan tekstiin sävelletystä vähemmän tuoreesta rarahu 2. ei ole levytyksiä.
 
Yleisö oli varsin hämmentynyt rannan sävellyskonserttien huomiota herättäneistä ultramoderneista teoksista, eivätkä ne ilmeisesti saaneet pysyvää sijaa ohjelmistossakaan, vaikka esmes konsevatorion johtaja ja rehtori, professori erkki melartin antoi vilpittömän tunnustuksensa niiden säveltäjälle, jota hän oli tukenut myös taloudellisesti, kertoessaan kuunnelleensa konsertissa esitettyjä teoksia, mm. Lauluja fujista oceaniaan ja pianokvartettoa(jossa ranta raition mukaan sivaltelee taltan sijaan moukarilla) sekä sonaattia viululle ja pianolle, radiosta lumoutuneena ja professori toivo haapanen kirjoitti ylistävän arvostelun ja analyysin hämmennystä herättäneestä pianotriosta, vaikka madetoja oli ollut penseämpi kutsuessaan rannan atonaalisia teoksia psalmodeeraamiseksi ja huhuiluksi, mutta madetoja edustikin patavanhoillisten leiriä kriitikoiden keskuudessa.
 
Kuoronjohtaja klemetti piti kuitenkin musiikin radikaaliudesta huolimatta rannan ensimmäistä sävellyskonserttia tyylillisesti ehyempänä suurempaa suosiota saavuttaneeseen toiseen sävellyskonserttiin verrattuna, jossa esittäytyi yleisöystävällisempiä teoksia, kuten mm. Jazz-vaikutteinen foxtrott-sarja. Melkoinen tunnustus klemetiltä.
 
Rannan laajamuotoisista absoluuttista musiikkia edustavista orkesteriteoksista on ylen kanavilla esitetty vain kamariorkesterille sävellettyä lähinnä vapaatonaalista uusklassista piccola sinfoniaa, jota on hieman harhaanjohtavasti kutsuttu D-duuri sinfoniaksikin. Viimeisen finale ritmico osan tonaalinen keskus on D. Myös hyvin kiehtovaa ja aitoa orientaalista tunnelmaa huokuvaa japanilaista tanssipantomiimia on jonkin verran esitetty.
 
Rannan aikuiskauden uusklassismi ottaa uudelleen käyttöön perinteiset muodot, sonaattimuodon ja fuugan ja myöhäisissä teoksissa ilmenee sävellajisuuttakin. Ranta ei sodan jälkeisinä vuosina musiikkimaailman virkamiehenä ehtinyt juuri keskittyä kunnolla säveltämiseen musiikkikirjailijan töiden, toimittajan töiden, järjestötoiminnan ja hallintotöiden ( sibiksen vararehtori, taloudenhoitaja ja teorian opettaja)viedessä siltä aikaa.
 
Oratoriomaisia piirteitä sisältävästä solisteille, kuorolle ja orkesterille sävelletystä sinfoniasta Oratorio volgare esitetään usein vain tunnettua ja populaaria pientä kansanlaulua lempeässä kansanomaisessa diatonisuudessaan.
 
Muitakaan sinfonioita ei juuri esitetä, kuten ei myöskään kreikkalaisesta mytologiasta inspiraationsa ammentanutta programmaticaa, tuntematonta maata orkesterille ja pianolle, concertoa orkesterille, concertinoja pianolle ja jousille tai huilulle, viululle , harpulle ja jousille, orkesterilauluja, kuusiston linnaa, metsolan väkeä, ihmisten kapinaa, ranskalaisia kehtolauluja, preludio festivoa, italialaista tai unkarilaista sarjaa, "old pavillions"sarjaa, petite suitea ja pientä sarjaa tai näytelmämusiikkisarjoja ym. Orkesterisäestyksisiä vokaaliteoksia kuorolle ja/tai sooloäänelle kuten suvinen ilta, väinämöisen laulu tai tunnetumpi rarahu lauluäänelle, viululle ja kamariorkesterille(esitetään myös pianosäestyksellä). Sinfoniaprogrammaticasta esitetään joskus endymion osaa. Kamari-.pianomusiikki ja mittava pianosäestyksinen laulutuotanto ja kuoromusiikki ovat oma lukunsa.
 
Sirpon johtaman viipurin kamariorkesterin konsertin ohjelmassa milhaudin ym. Kanssa mukana ollut rannan concertino sai klamilta ylistävää kritiikkiä, jossa hän mainitsi tämän rakenteeltaan tiiviin, ehyen ja instrumentaalisesti ajatellun teoksen olevan selvä edistyaskel rannan orkesterinkäsittelyssä/orkestrointitaidoissa. Raitio puolestaan piti rannan pianosarjaa lettres hyvin kiinnostavana ja omintakeisena, omia polkujaan kulkevan säveltäjän kappaleena repertoaarissa.
 
Vain tyyliltään naivistinen topeliaana sarja ja kansanomaisempi kainuun kuvia sarja poronkellopolskineen on soinut silloin tällöin ylen kanavilla. Olemassa on kuitenkin kantanauhatallenne myös rannan radiossa esittämättömästä toisesta semplica sinfoniasta, jonka sävellajina on tuskin a molli vaan teos lienee lähinnä vapaatonaalinen kuten piccolakin.
 
Rannan Dell'arte sinfoniassa scherzo-osa on ammentanut inspiraationsa ekspressionisti tyko sallisen maalauksista jytkyjä ja hihhuleita. En tiedä oliko sitten edvard munch merkittävämpi tai varhaisempi ekspressionisti kuin tyko. Eihän edvard griegkään ole erkki melartininkaan veroinen säveltäjänä saati sitten sinfonikkona. Mutta ehkä vuonojen kansa taitaa näytelmäkirjallisuuden ja modernistisen maalaustaiteen lajit fennomaaneja oivallisemmin. Sinding lienee wagner-, strauss ja mahlervaikutteineen vuonojen maan suurin ja taidokkain sinfonikko, jonka musiikillisen tekniikan rinnalla kalpenisi ainolakin, vaikka täällä suurimman sinfonikon manttelia väärän miehen ylle toistuvasti sovitetaankin.
 
Myös Tuukkanen on säveltänyt erinomaisen kaunista musiikkia jos vain osaa löytää sen. Levytyksiä on niukasti ja esmes tuubiin ladattu karakteriltaan komediallinen Tukkijoella lähes opera buffamaisine sävyineen ja käänteineen on taidonnäytteenä vielä varsin konservatiivinen ja persoonatonkin nuoren säveltäjän melko epäkypsä vaikkakin hyvin soiva alkusoitto cd-levyllä, jolle on taltioitu hienostuneempiakin, serenata giocosoa lukuunottamatta, lähinnä jousiorkesterille sävellettyjä pienempimuotoisia orkesteriteoksia ja karakterikappaleita, kuten romanttisia tuokioita jousille(jossa huomiota herättää tuukkaselle.harvinaisen tummasävyinen ja ylevä meditaatio, vauhdikas scherzino ja melodisesti vuolas romanssi) ym.sarjoja tai sellaisten osia, kuten viehkeän tanhullinen karkelo tai myöhäinen tempus festum, jossa klassisen ytimekäs avausmotiivi vaihtuu keskitaitteen romanttisen intohimoiseen hehkuvaan paatokseen, etten suinkaan sen perusteella hänestä vielä suurta numeroa tekisi saati säveltäjäkuvaa muodostaisi.
 
Tuukkasella on melkoinen määrä kunnianhimoisempiakin teoksia, joita suuri yleisö tuskin tuntee, koska näitä esitetään hyvin harvoin jos lainkaan. Sinfonioista ehkä ennen muuta numerot 2-6 ja sinfoniset runot ovat jo merkittävämpiä sen ohella että näytelmämusiikin säveltäjänä hän oli armoitettu nero. Mm. pienoissarja näytelmästä pilvi huokuu puhdasta musiikillista poesiaa. Muita ovat mm. Ihmisen tie, kuunsokea, viimeinen paimen, yökehrääjä, sakuntala, molierin näytelmään sävelletty musiikki ym.
 
Tuukkasen ainoa ooppera, aiheeltaan eksoottinen indutmati on yhä esittämättä. Sodan jälkeen lontoon olympialaisten taidekilpailun orkesterimusiikkisarjassa olympialaisen mitalin voittanutta vaikuttavaa ja voimakasilmeistä Karhunpyyntiä mieskuorolle ja orkesterille pidetään kiistanalaisesti hänen ehkä jopa kaikkein merkittävimpänä musiikillisena luomuksenaan.
 
Myös a cappella kuoromusiikkiin tuukkanen on antanut merkittävän panoksen ja hänen harvoin esitettyjä kuorosävellyksiään, mm.ihana ljuuli ljuuli mieskuorolle, olikin esillä erään kuoron kevätkonsertin ohjelmassa tässä jokin aika sitten.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
megatherium
19.09.2016 16:07:51 (muokattu 25.10.2016 18:19:29)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

hernan-1: Minua kiinnostaa periaatteessa monenlainen perusteellisesti tehty klassinen ja muu musiikki. Kun tuotetaan ja julkaistaan klassinen tai uuden kokeellisen taidemusiikin levy esim. Suomessa, sen kaupallinen menestys voi olla hyvin pieni tai puuttua kokonaan. Äänitteen julkaisemisella saattaa silti olla kulttuurinen ja tutkimuksellinen merkitys. Yliopiston kirjasto Helsingissä mm. tallentaa äänitteitä..
 
onko yliopiston kirjastoon tallennettu myös sellaisia tuukkasen, rannan tai muiden sellaisten säveltäjien teosten kantanauhatallenteita cd muotoon, joita ei esiinny kaupallisillä äänitteillä? Ylellä on oma äänitearkistonsa kantanauhatallenteineen, mutta se lienee vain tutkijoiden käytössä. Useita näistä suomalaisten säveltäjien teosten kantanauhatallenteista ei soiteta ilmeisesti koskaan radion musiikkiohjelmissa. Lieneekö syy osittain historiallisten äänitteiden, äänityksen tai esityksen, heikossa laadussa.
 
Tässähän alkaa jo tuukkasen meri sinfoniaa tulla ikävä. Ylen pitäisi ehdottomasti lanseerata radioon vähintään kerran viikossa esitettävä oma ohjelmansa unohdetuille suomalaisen musiikin mestareille, vaikka ohjelmanimellä unohdetut klassikkomme, kuten joskus aiemmin lienee ollutkin, jossa nämä rannan atonaaliset ihmeteokset ja uusklassiset sinfoniat, Tuukkasen vitonen, kutonen ja sinfoniset runot vuorten laulu, karhunpyynti, runolaulaja, muskettisoturit, sinfoninen fantasia ja orkesterisarjat, vokaaliteokset ym., karjalaisen viulu-ja sellokonsertot 60-luvun kantanauhatallenteineen mestarin itsensä johtamana ja sinfonioiden ohella sinfoniset runot, pohjoismaisilla musiikkifestivaaleilla suomea edustanut pesolan kevätkvartetto, lingon 3. Ja viimeisen pianokonserton kantanauhatallenne solistina cyril salkiewitz, johanssons orkesteriteokset, urho hallasteen teokset, kavaljeerisinfonia, Es-duuri jousikvartetto, f-molli pianotrio,pianosonaatit, linnalan sinfoniat,krohn pianotrio ja piano-ja kuorotuotanto ja liedit, bengt carlssons bruckneriaanis beethoveniaaninen e-molli pianotrio,orkesterisarja ja viulusonaatti, lauri ikosen kvartetot, viulusonaatit, triot, piano-, sello-, viulukonsertot ja sinfoniat sekä vokaaliteokset, erik furuhjelmin esikoissinfonia , vapaatonaalinen jousikvartetto, exotica, impromptut jousille ja maineikas pianokvintetto, fredrik isacssons ja liukon sinfoniat, sivorin ja siukosen vokaaliteokset, diktoniuksen liedit, kilpisen liedit, maasalon pianokonsertto, toivo saarenpään vokaaliteokset ja pianotuotanto, karvosen vokaali-ja soitinteokset, sonnisen pianoteokset ja orkesteriteokset, pylkkäsen preludio sinfonico, ultima thule, sinfonietta, kvartetto, oopperat ja marttisen ja launiksen oopperat, albin öfferlundin kvartetot ja kamarimusiikki, arvo laitisen sinfoninen pianokvartetto quartetto sinfonico,tolosen, saikkolan, fougstedtin, pesolan 3., pohjoismaisilla musiikkipäivillä menestyneen pesosen, aaltosen, valtavan tuotteliaan fordellin, härkösen sekä melartin sinfoniat, viulusonaatti ja sinfoniset runot kuten patria ym.ja orkesterisarjat, saikkolan oopperat kuten taivaaseenmenijä, nuuskarasia, ristiina ynnä monet muut sävelkielensä melodisella ja harmonisella kauneudellaan, rohkeudellaan ja motiivisella kompleksisuudellaan lumonneet ja sydämen ylevöittäneet ja minun mielestä ansaitusti patavanhoillisen frigidiä klassismia plagioineen, steriilejä, amatöörimäisen yksinkertaisia ja lyhyitä kolmisävelaiheitaan sinfonioissaan viljelleen sibbenkin ylittäneet ja suuruudellaan voittaneet korkeakulttuurimme unohdetut mestariteokset olisivat edustettuina, jotta unohdetut säveltäjäneromme pääsisivät oikeuksiinsa ja ansaitsemaansa asemaan tällä pienellä mutta sitäkin tärkeämmällä suomi musiikin tukemiseen tarkoitetulla kampanjalla ja uhrauksella ylen ohjelma ajasta, etteivät menisi veroäyrit kankkulan kaivoon ja radionkuuntelijat saisivat vastineeksi jotakin sivistävää ohjelmaa kuunneltavaksi aikansa ratoksi.
 
Ylen lakisääteisiin tehtäviinhän oletettavasti kuuluu tilausteosten ohella myös sellaisten suomalaisten säveltäjien teosten taltioiminen , joita ei voida tai ei yleensä sijoiteta kaupallisille äänitteille kysynnän kapeudesta johtuen. Mutta piru vie. Noudattaako yle ja missä määrin tätä sille räätälöityä tehtäväänsä?
 
Sieltähän tulee kaikkea muuta tuubissakin ilmaiseksi jaettua uunituoretta taidemusiikin tuiki tuttua peruskauraa paitsi suomi finlandian unohdettujen säveltäjiemme musiikkia siksi että jotain artistia fasinoi yhä uudelleen perusrepertoaarin äänittäminen studiossa sen sijaan että hän tarttuisi harvoin esitettyihin teoksiin ja siksi näiden kanonisotujen säveltäjien esitysten äänitteistä kasvaa valtava vuori joka ei ole missään järkevässä suhteessa esim. Monien harvoin soitettujen suomalaisten teosten olemattoman pieneen tulkintojen määrään, vaikka juuri jälkimmäiset kaipaisivat tervetullutta pölyjen puhdistelua ja raikasta uudelleenarviointia.
 
Ylehän ei tietenkään ole mikään liikevaihtoaan ja liikevoittoaan kasvattava pörssiin listattu yritys joka valmistaa ja myy tuotteitaan, cd-levyjä, asiakkailleen hyvään hintaan musiikkibisnestä tehden vaan julkisen palvelun sektorilla toimiva laitos joka palvelee veronmaksajia tuottamalla myös suomalaista musiikkikulttuuria edistäviä, tukevia ja suosivia musiikillisia ohjelmasisältöjä.
 
veronmaksajien rahojahan tässä vain haaskataan ylettömästi aivan suotta äänittämällä täsmälleen sitä samaa ohjelmistoa mitä kaupallisetkin levy yhtiöt konsertit ja tuubikin suoltavat ja myyvät yhtenään jatkuvalla syötöllä kun pitäisi keskittyä merkittävältä osaltaan juuri sen musiikin mestariteosten taltioimiseen joka huutaa uudelleenarviontia, on massoille tuntematonta ja jota mikään muu toimija ei tuota ja on unohdettu suotta kaanonin katveeseen arvokkaista kvaliteeteistaan huolimatta. Surullista kyllä.
 
Suomessa ei osata arvostaa juuri muuta kuin infantiilia pallon pelaamista ynnä muuta urheiluviihdettä vaikkei siinä kansaivälisesti juuri menestytäkään kuten esmes juuri päättynyt world cupkin todisti. Muualla ilmeisesti ymmärretään ja osataan arvostaa oman musiikkikulttuurin merkitystä suomea paljon laajemmin ja syvällisemmin suomalaisentaidemusiikin monimuotoisuudesta ja rikkaudesta huolimatta mikä ei kuitenkaan jostain syystä juuri kannusta esittämään sitä laajemmalla otannalla vaan turvaudutaan harvoihin tuttuihin populaareihin nimiin.
 
Korkeakulttuurisia taiteen saavutuksia kun ei aivan leikkikentällä tai pelikentällä opituilla taidoilla kykene kukaan omaksumaan. Oikeastaan vain Korkeakulttuurissa ja 1900 luvun musiikin saavutuksissa joita jo yllä luetteloin voi suomi korkeintaan eksistoida ja kilpailla kansakuntien joukossa neron musiikillisen älyn tuotteineen, joita vajaaälyllä ei sentään aivan kukatahansa urheiluviihteen kuluttaja kykene vastaanottamaan kun reseptorit on viritetty primitiivisempää musiikillista reseptiota edellyttävälle taajuudelle, jolla vain pop-muka-musiikin kaltainen kertakäyttöroskarenkutusviihdehöntsä voi eksistoida.
 
Mutta tätä ei miljoona kärpästä ilmeisesti voi milloinkaan ymmärtää kun mieluummin seurataan kun suomi ottaa pataan milloin lätkässä, fudiksessa, olympialajeissa tai lentiksessä. Vain Tahdon liikutusta kiihdyttävä hetken huuma urheiluviihteen saralla olioiden välisiä suhteita osaksi toisiinsa, osaksi tiedoitsevan tahtoon tajuavassa immanentissa älyssä korvaa korkeamman älyllisen kompetenssin vastaanottaa kansakunnan suurmiesten ja luovien musiikillisten nerojen hengentuotteiden ja suursaavutusten sisimmän olemuksen ja ytimen sekä näiden välittämän korkeimman asteisen totuuden joka edellyttää tahdon tajunnasta ulos tungetuksi tulemisen ylimaallisia kokemuksia tullessamme kauttaaltaan puhtaasti tiedoitsevaksi tiedoitsemisen puhtaaksi subjektiksi jonka puhtaan mielteen alueelle heijastuneet tahdonliikkeet kiihdyttävät näiden älyn mukaisia vastineita.
 
En minäkään ole kieltäytynyt koskaan treenaamasta kenenkään kanssa kun tämä on ollut kipeänä.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
hernan-1
19.09.2016 20:40:43
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

En ole vielä ehtinyt perehtyä edellisen viestisi sisältöön. Tuohon tämään päivän uuteen kysymykseesi tietää vastauksen Helsingin yliopiston ao. palvelunhoitaja, eli puhelu HY kirjastoon voi selvittää asiaa. Tarkoitin kirjoituksessani yleisesti sitä asiantilaa että jokainen uusi ko. kirjastoon tietoon tuleva tallenne Suomessa tallennetaan HY kirjastoon. Tarkoitan siis tänään tai huomenna, tai milloin vaan tulevaisuudessa tehtäviä uusia tallenteita, joista HY pääkirjastoon tulee tieto. Niistä he ottavat ainakin yhden äänitteen itselleen. Se tulee näkymään kirjaston tarjoamissa hakupalveluissa. Kuka vaan tuottaa levyn - muusikko ja/tai tuottaja - niin hän samalla myös kartuttaa maamme äänilevyarkistoja. Ne ovat asiasta kiinnostuneiden käytettävissä nyt ja tulevaisuudessa.
 
Antti
megatherium
13.10.2016 16:04:04 (muokattu 29.10.2016 18:30:31)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

hernan-1: En ole vielä ehtinyt perehtyä edellisen viestisi sisältöön. Tuohon tämään päivän uuteen kysymykseesi tietää vastauksen Helsingin yliopiston ao. palvelunhoitaja, eli puhelu HY kirjastoon voi selvittää asiaa. Tarkoitin kirjoituksessani yleisesti sitä asiantilaa että jokainen uusi ko. kirjastoon tietoon tuleva tallenne Suomessa tallennetaan HY kirjastoon. Tarkoitan siis tänään tai huomenna, tai milloin vaan tulevaisuudessa tehtäviä uusia tallenteita, joista HY pääkirjastoon tulee tieto. Niistä he ottavat ainakin yhden äänitteen itselleen. Se tulee näkymään kirjaston tarjoamissa hakupalveluissa. Kuka vaan tuottaa levyn - muusikko ja/tai tuottaja - niin hän samalla myös kartuttaa maamme äänilevyarkistoja. Ne ovat asiasta kiinnostuneiden käytettävissä nyt ja tulevaisuudessa.
 
Voikohan HY kirjastosta lainata levyjä siinä missä kaupunginkirjastostakin vai täytyykö äänitteet kuunnella paikan päällä kirjastosalissa?
 
Suomen kiistämättä hienoimpiin säveltäjiin kuuluvilta mestareilta kuten tuukkaselta ja rannalta ei liene aikoihin julkaistu pelkästään heidän musiikilleen omistettua uutta CD:tä edes tekijänoikeuspalkkioiden tai luovan säveltaiteen edistämissäätiön myöntämän sponsorituen turvin, rannalta tuskin koskaan aiemminkaan ainuttakaan kokonaan hänen musiikkiaan sisältävää äänitettä kiistattomasta suuruudestaan ja merkittävyydestään huolimatta suomen musiikin historiassa, suomalaisessa säveltaiteessa, ultramodernismin pioneerina ja avantgarden terävimpänä kärkenä, joka saa alvariinsa esitetyn sterotyyppistä kansallisromantiikkaa ja frigidiä klassismia edustavan tremolosinfonikkommekin kalpenemaan kateudesta, vaikka tämä olikin hyvin kiinnostunut uuden suomalaisen säveltäjäsukupolven esiinmarssista ja heidän radikaaleista teoksistaan, jotka edustivat oman aikansa moderneimpia tyylipyrkimyksiä, joiden revolutionäärisestä sävelkielestä ja tonaalisuuden rajoja ja tonaalisen äänenkuljetuksen sääntöjä rikkovasta mullistavasta uudesta musiikillisesta kieliopista edellä mainittu oli taaksepäin katsovana epämuodikkaana anakronistina kiistatta jälkeenjäänyt menneen aikakauden edustaja vielä nykyäänkin nauttimastaan huomattavasta suosiostaan huolimatta joka ei perustu niinkään musiikillisten ansioiden ja saavutusten todelliseen arvoon vaan tämän ilmeeltään konservatiivisen ja staattisen musiikin saavuttamaan perusteettoman suuren populariteettiin makutottumuksiltaan vanhoillisen kannattajajoukon keskuudessa. Arvatkaa kenen?
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
megatherium
15.11.2016 00:00:02 (muokattu 16.11.2016 21:11:07)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

vastaan tähän itse: ainolan sikarin.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
megatherium
16.11.2016 21:06:01 (muokattu 22.11.2016 00:26:53)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: vastaan tähän itse: ainolan sikarin..
 
tuukkasen maistui kylläkin paremmalta ja melartin, taivaallinen makunautinto vailla vertaa suomen musiikinhistoriassa sinfonikkona. Ihailen ja kunnioitan, kuten suomalaisen isänmaallisen musiikin ystävän velvollisuuksiin kuuluu, nöyrästi myös muita suurenmoisen monumentaalisen sinfonisen muotoarkkitehtuurin monumenttien professonalisteja aaltosta ja pesosta, japanissa, itä-blokissa ja pohjoismaisilla musiikkipäivillä tanskassa saakka ylistetyssä fugaalisessa taidokkuudessaan, saikkolaa, fougstedtia, karjalaista, linnalaa, rantaa jne. Joiden säveltaide tyydyttää emotionaalisten kokemusten tarpeen suvereenisti stereotyyppistä kansallisromanttista muotokieltä vahvemmin.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti