Muusikoiden.net
09.12.2016
 

Klassinen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Kevät-biisit?
1
sub zero
29.04.2016 16:20:19 (muokattu 29.04.2016 17:52:55)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Onks teillä jotain omia suosikkeja, jotka assosioitte vahvasti kevääseen?
 
Minulla ehkä Schumannin 2. jousikvartetto, Schumannin liederkreis op. 39 (Eichendorff) sekä Prokofievin toinen jousikvartetto.
 
Jos lisää pitäis keksiä, niin ehkä Bachin "Ihr lieblichste Blicke, ihr freudige Stunden" (Kantaatin 208 päätös), Schubertin Forelli-kvintetto ja Mahlerin "Gine heut Morgen Übers Feld" (Lieder des Fahrenden Gesellen).
 
Maan päältä on Lesbos valinnut minut laulamaan kukitettujen neitsyidensä salaisuudesta
ThrashGuitarist
29.04.2016 16:43:43
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Vivaldin neljän vuodenajan syksy, Bachin preludi C-duurissa, Chopinin "Butterfly"-etydi, Beethovenin 7. sinfonian scherzo
 
santakasa
31.05.2016 20:55:06
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kuuntelin tuossa yksi päivä Smetanan Die Moldaun. Tulee mukava keväinen fiilis. Oli uusi teos meikälle. Sibeliuksen kolmannen sinfonian finaali sopii myös keväiseen tunnelmaan eritoten finaalin hymni Jumalalle -teema luo hienoa uuden syntyä. Sibeliukseltahan sopii myös Öinen ratsastus ja auringonnousu -sinfonin runo näin kevääseen. Dvorakin 9. sinfonian toinen osa sopii myös rauhallisuudellaan kevääseen.
 
Myöskään ei sovi unohtaa Tavaramarkkinan Kevät -biisiä... höröhörhörhö
 
heh siis se ketrju silloin kun puitiin sitä poikaa oka aikoinaan oli ole vinnan siinöä kondo - haitaripartio
LesPaul70
08.06.2016 13:49:34 (muokattu 08.06.2016 13:58:01)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kevät-aiheisia biisejähän soitetaan yleensä joka kevät radion ykköskanavalla. Siellä pyörii aina se iänikuinen Sindingin Kevään kohinaa, jonka harmonioissa voidaan kuulla "hienoisia" Wagner-vaikutteita...
 
Sibeliukselta Kevätlaulu, jota on levytetty rikollisen vähän, mutta kuuluu suomalaisten orkesterien perusohjelmistoon. Itsekin ollut soittamassa tätä useamman kerran. Vaikka ei olisi koskaan kuullut, helppo tunnistaa Sibeliuksen tuotannoksi soinnin muhkeudesta ja pohjoisten metsien havinasta.
 
Niin ja onhan Stravinskillakin se yksi reilut sata vuotta sitten sävelletty kevätaiheinen baletti, jonka aika monet jazz-muusikotkin tuntevat. Tätä vain ei taideta missään radion Faunin iltapäivässä koskaan kuulla, kun sieltä tulee vain sellaista kevyttä ja helposti sulatettavaa päiväkahviklassista. Pianonpimputusta ja Vivaldia, you get the idea.
 
Mitä taas tuohon assosiaatiopuoleen tulee, niin minun mielikuvissani Schönbergin Gurreliederin osa Des Sommerwindes wilde Jagd liittyy vahvasti kevääseen, vaikka nimellisesti enemmänkin kesäaiheinen. Tätä olisi kiva päästä joskus soittamaan, mutta kovin harvoin suomalaisten orkesterien ohjelmistossa - muistanko peräti yhden kerran vai kaksi tältä vuosituhannelta? Ei muutenkaan mikään kovin tunnettu/suosittu teos. 1700/1800-lukujen musiikin ystävät vieroksuvat, koska on Schönbergiä; modernimman musiikin ystävät vieroksuvat, koska on romanttista Schönbergiä.
 
Laudoista takki päälle vaan, sitten sä kelpaat manalaan.
megatherium
08.06.2016 20:59:20
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

tavallaan kevääseen sopii myös melartin säveltämä isänmaallinen sinfoninen runo siikajoki, yle klassinen tänään 21.30 ja joka kuvannee vuoden 1808 tapahtumia siikajoella huhtikuussa jolloin suomalaiset joukot adlercreutzin johdolla saavuttivat taisteluissa merkittävän voiton jouduttuaan ensin perääntymään siikajoen yli. Suomalaisten joukkojen voiton symbolina kajahtaa teoksen musiikillisesta kudoksesta ja motiiveista vähitellen esille kasvava porilaisten marssi. Muodon vapaus ja musiikin värityksellisyys tekevät tässä teoksessa melartinista täysiverisen orkesterisäveltäjän. Viel on suomi voimissaan.
 
melartin oli sinfonioissaan puhtaasti teknisessä katsannossa saksalaisen postromanttisen sinfonikkokoulukunnan vesa mutta korkeimmassa metafyysisessä merkityksessä, musiikin syvimmän olemuksen, sen olemuksen sinänsä puolesta miellän hänet schubertin lanseeraaman tunnekylläisen romanttisen tunneilmaisun jatkajaksi.
 
Armoitetun melodian mestarin, wieniläisen lyyrikon ja romantiikan airueen ja pioneerin, schubertin lyyrillinen nero löysi sopivimman ilmaisunsa saksalaisessa liedissä ja keväistä tunnelmaa loihtivat hyvin mm. mestarin fruhlingsgesang ja an den fruhling mieskvartetille/kuorolle ja pianolle ja/tai a cappella esitettynä.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
megatherium
14.06.2016 22:00:15
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

LesPaul70:
 
Sibeliukselta Kevätlaulu, jota on levytetty rikollisen vähän, mutta kuuluu suomalaisten orkesterien perusohjelmistoon. Itsekin ollut soittamassa tätä useamman kerran. Vaikka ei olisi koskaan kuullut, helppo tunnistaa Sibeliuksen tuotannoksi soinnin muhkeudesta

 
vieraillessaan suomessa ja kuultuaan kevätlaulun ja valse tristen gustav mahler kutsui edellä mainittuja teoksia kansallisromanttiseksi kitchiksi ja kyse lieneekin kevyemmän puoleisesta täytemusiikista orkesterirepertoaarissa sibeliaanisessa sooshissa, ei painavista ja syvällisistä suurteoksista. Monet suuremmatkin teokset ovat monilta suomalaisilta säveltäjiltä vielä kokonaan levyttämättä.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
gonza
04.07.2016 15:39:46
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: vieraillessaan suomessa ja kuultuaan kevätlaulun ja valse tristen gustav mahler kutsui edellä mainittuja teoksia kansallisromanttiseksi kitchiksi ja kyse lieneekin kevyemmän puoleisesta täytemusiikista orkesterirepertoaarissa sibeliaanisessa sooshissa, ei painavista ja syvällisistä suurteoksista. Monet suuremmatkin teokset ovat monilta suomalaisilta säveltäjiltä vielä kokonaan levyttämättä.
 
Vieraillessani Siwan kassajonossa Pattijoella, eräs äijä kutsui melartinin, rannan, tuukkasen, pesosen, ja vielä järvisenkin kaikkia teoksia aivan paskoiksi.
 
HAHHAHHAHAHA!
megatherium
04.07.2016 18:24:09
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

gonza: Vieraillessani Siwan kassajonossa Pattijoella, eräs äijä kutsui melartinin, rannan, tuukkasen, pesosen, ja vielä järvisenkin kaikkia teoksia aivan paskoiksi.
 
ihmetyttää että siellä saakka mainittujen tuntemattomien suomakaissäveltäjien teokset ovat niinkin tunnettuja että joku jopa kaupassa näitä parjaa, kun edes radiossa tai konserteissa ei rannankaan kunnianhimoisimpia ja kompleksisimpia sävelkieleltään konstruktiivista vapaata atonalisuutta edustavia teoksia, joita sentään einar englundkin ylisti ja kritisoi sibbeä konservatiivisuudesta, ei juuri soiteta jotka eivät tosiaan mitään rahvaan surkeaa humppa ja pop musiikkia ole jossa ei mitään objektiivista totuudellisuutta huokuvaa metafyysistä komponenttiakaan eksistoi.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
megatherium
04.07.2016 23:14:32
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

gonza: Vieraillessani Siwan kassajonossa Pattijoella, eräs äijä kutsui melartinin, rannan, tuukkasen, pesosen, ja vielä järvisenkin kaikkia teoksia aivan paskoiksi.
 
sibben frigidi ja staattinen, kolmisävelaiheista punottu minimalistinen mosaiikki sinfonioissa on jonkun äijän sanoman mukaan vielä paskempaa kuin edellä mainitut, melartin tai tuukkasen hehkuvan romanttiset suuret lauluteemat jotka avartavat sydäntä ja saavat sielun kohoamaan taivaan korkeuksiin kuten karjalainen uusklassisen sääsken ilmaa haukkovissa nousuissaan ja taidokkaassa polyfoniassaan. Tuukkanenkin on olympialaisissa menestynyt ja o p pohjoismaisilla musiikkifestivaaleilla.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
gonza
29.07.2016 00:35:49
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: sibben frigidi ja staattinen, kolmisävelaiheista punottu minimalistinen mosaiikki sinfonioissa on jonkun äijän sanoman mukaan vielä paskempaa kuin edellä mainitut, melartin tai tuukkasen hehkuvan romanttiset suuret lauluteemat jotka avartavat sydäntä ja saavat sielun kohoamaan taivaan korkeuksiin kuten karjalainen uusklassisen sääsken ilmaa haukkovissa nousuissaan ja taidokkaassa polyfoniassaan. Tuukkanenkin on olympialaisissa menestynyt ja o p pohjoismaisilla musiikkifestivaaleilla.
 
Erään vieläkin vaikutusvaltaisemman, ehkä jopa universumimme kaikkein painoarvoltaan painavimman sanan omaavan äijän mukaan asia oli juuri päinvastoin... Elikkäs nämä naurettavat "suuret" lauluteemat joille variksetkin nauravat puhumattakaan joistain typerääkin typerämmästä ahti karjalaisesta ilmaa haukkovissa housuissaan joissa polyuretaanifoniat hipovat naurettavuuden rajoja ei mitään jakoa sibeliuksen suurelle taiteelle jonkalaisesta tuollaiset nobody penttiset ja väyryset saivat vain katkerina haaveilla unissaan jos edes osasivat.
 
HAHHAHHAHAHA!
megatherium
29.07.2016 16:19:38 (muokattu 04.08.2016 16:06:17)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

gonza: Erään vieläkin vaikutusvaltaisemman, ehkä jopa universumimme kaikkein painoarvoltaan painavimman sanan omaavan äijän mukaan asia oli juuri päinvastoin... Elikkäs nämä naurettavat "suuret" lauluteemat joille variksetkin nauravat puhumattakaan joistain typerääkin typerämmästä ahti karjalaisesta ilmaa haukkovissa housuissaan joissa polyuretaanifoniat hipovat naurettavuuden rajoja ei mitään jakoa sibeliuksen suurelle taiteelle jonkalaisesta tuollaiset nobody penttiset ja väyryset saivat vain katkerina haaveilla unissaan jos edes osasivat.
 
mainitsemasi säveltäjän sinfonioiden syntaksi ja sävelkieli tyypillisessä hänelle ominaisessa jousikudoksessaan ja jousihuminassaan, tremolo, josta mm saksalaiset kapellimestarit hänen sinfonioitaan kritisoivat, alan richin mukaan pitkästyttävyyteen asti yhä toistuvien lyhyiden diatonisten aiheiden katkelmat minimalistisessa vaikutelmassaan, kuin tyhjyydestä kasvavat vaskien naurettavan mahtipontiset törähdykset, orkesterin matalimpien soitinten bassojen oudon epämääräinen murina urkupisteineen sisäänpäinkääntyneessä modaalisuudessaan, frigidissä klassismissaan ja staattisissa sointimaisemissaan jota on kutsuttu askeettisuudeksi, pettuleiväksi ym.luovat kontrapunktin puutteessaan provinsiaalisen amatöörimäisen ja tunkkaisen konservatiivisen vaikutelman jota sentimentoon taipuvaiset affektit ja tyylilaji korostavat.
 
Miksi muuten kritisoit näin kärkevästi säveltäjiä, vieläpä suomalaisia, joita ei muutoinkaan esitetä tai levytetä läheskään niin ahkerasti kuin erästä populaaria kansallisneroa, aivan kuin he olisivat tämän uskottavimpia kilpailijoita konserttirepertoaarin esitystilastoilla mitattuna, vaikka heidän teemansa ovatkin heti kerralla laajempia, jatkuvampia, kompleksisempia ja siten professionalistisempia kuin yksinkertaisia ja lyhyitä, naiivin korneja ja plagioituja kolmisävelaiheita viljelevän kollegansa, jonka klassismikaan ei edusta aitoa wieniläisklassismin ajan eteenpäin rientävää ja energistä, rytmistä motoriikkaa ja draivia pursuilevaa sonaattiallegro konseptia, kuten ernst lingon 3. Ja viimeisessä pianokonsertossa ja kavaljeerisinfoniassaan, vaan hyvin staattista ja flegmaattista, lähinnä vain motiivien muunteluun keskittyvää pseudoklassista tyyliä?
 
Sellaista yhteen taiteenlajiin tai säveltäjään keskittyvää intohimoista objektiivista harrastusta kutsutaan monomaanisuudeksi, yhden asian taitaja, jonka kaltaiseen yksipuoliseen musiikin harrastamiseen yhden säveltäjän puitteissa olin itsekin nuorempana taipuvainen, kun tuohon aikaan esimerkiksi armas launiksen aslak hetta ei herättänyt minussa minkäänlaisia intohimoja kuullessain sen radiosta ensimmäisen kerran, vaan intohimoisena schubertin ja hänen oopperoidensa ystävänä vannoessain vain fierrabrasin ja alfonso und estrellan nimeen, 1900 luvun musiikkidraamaa vastustaessain, inhosin sitä katkerasti, mutta sisimmässäin samalla salaa kadehtien sen postwagneriaanista pitkälinjaisten melodioiden ja paljon pidätyksiä sisältävien harmonioiden tyyliä, kunnes vasta paljon myöhemmin tajusin 1900 luvun säveltäjien musiikillisen ja draamallisen logiikan, voimakkaasti kromaattisessa soinnutuksessaan pohjimmiltaan tonaalisessa soinnutuksessa fredrik deliuksen avatessa minulle 1900 luvun suomalaisen postromantiikan ja modernismin padot, inspiroituessain sittemmin deliuksen musiikin reseption edellyttämän reseptiivisen metodin oivallettuain valtavasti deliaanista reseptiivistä metodiikkaa soveltaen suomalaisen säveltaiteen aarteistosta sen laajuuden tajuttuain ja löydettyäin populaareimman kansallissäveltäjämme varjosta erään provosoivan lehtihaastattelun ansiosta, jonka jälkeen hän ei enää edustanut minulle sitä suomi ikonostasiaa ja symboliikkaa kuten oppimattomana nuorukaisena aiemmin kuvittelin, kun en ollut vielä saavuttanut riittävää kypsyyttä harmonisesti kompleksisemman ja melodisesti taidokkaamman ja kauniimman musiikin ymmärtämiseen ja päässyt viisauden lähteelle, kunnes uudet uljaammilla musiikillisilla visioilla varustetut suomalaiset sävelsepot, saksalaisen koulukunnan vesat ja kansalliset postromantikot, atonaalikot ja uusklassikot paljastivat musiikillisen runsaudensarvensa ja ehtymättömän kauneutensa lunastaessaan suoranaisen monopoliaseman saavuttaneen suomalaisen musiikin symbolin kliseeksi muodostuneen statuksen ansaitusti, josta alkoi melartin, merikannon, palmgren, rannan, fougstedtin, linnalan, karjalaisen, tuukkasen, aaltosen, pylkkäsen, pesolan, pesosen, leiviskän, saikkolan, härkösen, madetojan, kuulan, kilpisen, ikosen, englundin, meriläisen, kokkosen, bergman, raition ym. voittokulku tietoisuudessain kohti musiikin parnassoa, joka tuotti suvereenisti vaikuttavimmat emotionaaliset kokemukset suomalaisesta säveltaiteesta koskaan.
 
ihmisen tulee pyrkiä kaikkiruokaisuuteen myös taiteessa ja musiikissa eikä tuudittautua mahdollisimman kapeaan perpektiiviin joka estää kaiken rikkauden ymmärtämisen musiikissa.
 
Eikö pitäisi ennemmin kannustaa, puolustaa ja tukea suomalaista musiikkia kaupallisen levyteollisuuden ja markkinavoimien ylivaltaa vastaan? Upeammin kohoavia ja kaartuvia suuria romanttisia lauluteemoja kuin tuukkanen tai melartin on viljellyt eräissä sinfonioissaan, saa hakea. On mentävä mahleriin, tsaikovskiin tai schubertiin saakka tavatakseen mitään vastaavaa. Heidän teemojensa kauneus viiltää sydäntä kipeämmin kuin tuska ja saa haukkomaan henkeään, sydämen täyttyessä rakkauden intohimoisesta kaipuusta.
 
Multi-instrumentalistina karjalainen, vaikka uskonkin hänen olleen omimmassa elementissään orkesterisarjoissaan ja sävelrunoissaan, mm. Talvisia kuvia, sävelsi sinfoniansa usein vaskia ja puupuhaltimia ajatellen joita erittäin taitavasti käsitellen hän loi kutkuttavan omintakeisen ja kiehtovalla tavalla persoonallisen muotokielen joka voittaa kansallisromanttisen imelän sentimentosiirapin sisäistyneellä visionäärisyydellään jos kohta leiviskän kolmas mestarillisessa polyfoniassaan.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti