Muusikoiden.net
04.12.2016
 

Klassinen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: kamarimusiikkikirjallisuuden helmiä ja mestariteoksia
1
megatherium
05.02.2016 20:33:00
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

tuntuu hämmentävältä, että Erik Furuhjelmin pianokvintetto, Arvo laitisen sinfoninen pianokvartetto ja Bengt Carlsson's arkkitehtuuriltaan monumentaalinen e-molli pianotrio, rannan vapaata konstruktiivista atonaalisuutta edustava pianotrio ja pianokvartetto tai ernst Lingon tyyliltään myöhäisromanttinen, faure, franck ja brahms vaikutteinen f-molli pianotrio merkittävyydestään ja merkkiteoksen statuksestaan huolimatta eivät ole saaneet ansaitsemaansa paikkaa suomalaisessa kamarimusiikkirepertoaarissa, joka näille professori salmenhaaran ja aikanaan kriitikkonakin toimineen professori madetojan mukaan ( laitisen pianokvartetto) ehdottomasti kuuluisi. Melartin kvartettoja ja furuhjelmin vapaatonaalista kvartettoa sentään joskus esitetään albin öfferlundin tai ikosen kvartettoja ei.
 
Sen sijaan erkki salmenhaaran jossain määrin vähättelemä ja kritisoima toivo kuulan A-duuri pianotrio on edelleen kamarimusiikkikonserttien kantaohjelmistoa suomessa mahdollisesti säveltäjän legendaarisesta mutta hiukan ylimitoitetusta maineesta ja teoksen pioneeriluonteesta (lukuunottamatta sibban heikkoa loviisa trioa) johtuen, kuten madetojankin usein esitetty trio. Sibba kuitenkin tuntui arvostaneen oppilaansa kuulan trioa siinä määrin, että totesi kuulan trion kaltaisia teoksia olevan maailmassa vähän.
 
Sanonta, jolla carl maria von weber aikanaan vastasi schubertin hänen oopperastaan euryanthe antamaan nuivaan kritiikkiin arvostelemalla katkeraan sävyyn franzin esitettäväksi aiottua oopperaa alfonso und estrella:" ensimmäiset oopperat ja koiranpennut pitäisi aina hukuttaa" ei siis ainakaan pidä paikkaansa suomalaisten säveltäjien saavutuksista maamme säveltaiteen historiassa vähiten absoluuttisen instrumentaalimusiikin osalta kun kuulan trion ohella tuo mielckin kömpelö sinfoninen yritelmäkin on niin hyvin tunnettu nykyään ainolan askeetikon staattisista ja minimalistismosaiikkimaisista sinfonioista nyt puhumattakaan. Oopperasäveltäjä Armas launiksen esikoisoopperat nauttivat myös suurta arvonantoa suomen kansallisoopperassa oopperan kullervo ja seitsemän veljestä saadessa menestyksekkään vastaanoton osakseen, jonka jälkeen säveltäjä muutti pysyvästi ranskaan asumaan, kullervon esityksistä nizzan radiossa ja näyttämöllä sekä monte carlon radiossa nauttien. Myös myöhemmin 1945 tauno pylkkänen sai suurta suosiota pitkällä oopperallaan mare ja hänen poikansa.
 
Mutta vastaavaa kateudesta ja epäedullisesta kilpailuasetelmasta johtuvaa intrigointia ei suomessa taida juuri olla nähtykään kuin tuon ajan oopperamaailmassa wienissä. Sibba tosin jätti menemättä kutsuttuna kajanuksen sinfoniettan esitykseen, joka linee jopa hänelle omistettu, arvellen sen vievän huomion pois säveltäjän omasta 5. Sinfonian kantaesityksestä.frigidiä kalkulointia.
 
Kasken debyyttysinfoniasta antaisin paremman arvosanan mielckin esikoissinfoniaan verrattuna.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
megatherium
11.02.2016 18:16:32
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

myös pylkkäsen ja lingon mestarillisia kvartettoa esitetään toisinaan muttei niin usein kuin pitäisi jos vertaa ph nordgen' s
säveltämiin kyseusen lajityypin teoksiin. Haltioituneena kuuntelin melartin 4 jousikvartettoa tässä eräänä päivänä
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti