| Aihe: Pierre Boulez | 1 |
|---|
|
Boulez on kuollut.
Onko kukaan täällä onnistunut pääsemään sisään hänen musiikkiinsa?
Ostin pari vuotta sitten jonkun CD:n Erosesta, mutta osittain, kun raidat on pitkiä, en ole perehtynyt siihen vielä lainkaan.
(Bouleziahan löytyy kyllä puikon varressa CD:istäni myös) | |
Jaahas, aamun Hesarissa Esa-Pekka Salonen sanoi, että putoaa kärryiltä monissa Boulez'n teoksissa, ei nää niissä mitään rakennetta. | |
sub zero: Jaahas, aamun Hesarissa Esa-Pekka Salonen sanoi, että putoaa kärryiltä monissa Boulez'n teoksissa, ei nää niissä mitään rakennetta.
Komppaan Salosta. |  levesinet
09.01.2016 17:01:19 (muokattu 09.01.2016 18:04:00) | |
|
Komppaan Léo Ferré'tä ja Michel Legrandia.
Boulez päätti että nyt aloitetaan musiikki puhtaalta pöydältä ja 40 vuoden ajan hän "fasistin" tavoin piti huolta siitä että konserteissa esitetään vain uudenlaista musiikkia, hänenlaistaan musiikkia. Vanha musiikki lakaistaan pois tuosta noin tsup tsup. Tämä teki monen säveltäjän elämän erittäin tukalaksi. (Tässä Legrand ei kyseenalaista Boulez'ta sävellystensä kautta ansaittua suosiota saavuttaneena säveltäjänä vaan syyttää tätä toista koulukuntaa edustavien säveltaiteilijoiden sabotoinnista.)
https://www.youtube.com/watch?v=GoVAtIcohBY
1:32-
Legrandin tavoin Boulez oli yksi Nadia Boulangerin lukemattomista oppilaista. Boulanger suhtautui Boulez'n musiikkiin vakavasti ja kiinnostuksella. Mutta tässä oli takana aiheellinen pelko siitä, että taidemusiikin kenttä hajoaa kahteen keskenään riitelevään leiriin, joista toisessa irtisanoudutaan taidemusiikin monisatavuotisista perinteistä.
Ei mikään muu häirinnyt länsimaista taidemusiikkiPERINNETTÄ 1900-luvulla enemmän kuin tämä kahtiajako.
Ferré, runoilija ja ansiokas chansonien säveltäjä ja laulaja, oli Boulez'n tavoin äärivasemmistolainen ja sikäli oli taipuvainen suhtautumaan miehen tekemisiin sympatialla, mutta itse musiikista hän ei pitänyt ollenkaan ja luonnehti Boulez'ta jonkin sortin matemaatikoksi. Tämä hienovarainen kritiikki perustuu estetiikkaan.
Mutta rauha hänen sielulleen. | |
boulez kyllä nimitti konserttisaleja museoiksi ja oopperoita mauseloumeiksi eikä mielellään johtanut sellaisten säveltäjien musiikkia, joista ei pitänyt kuten verdiä, tsaikovskia ja britteniä ja sostaa joita kutsui nypläämiseksi tai brahmsia jota nimitti pikkuporvarilliseksi, muttei suinkaan ollut hylkäämässä perinteistä konserttimusiikkia vaan rakensi sillan perinteisen musiikin ja avantgarden välisen kuilun yli nostaen myös atonaalikkojen kuten schönbergin ja bergin musiikin esitysten tasoa siihen aikaan 50-luvun lopulla kun esitysten taso oli tyrmistyttävän huono ja uudet teokset esitettiin tavalla joka sai ne vaikuttamaan aivan käsittämättömiltä.
Hänen johtamisensa oli älykästä siinä mielessä että monimutkaisimmatkin partituurit muuttuivat kristallinkirkkaiksi, niiden rakenne, soitinnukselliset yksityiskohdat ja eri osien välinen logiikka äkisti tajuttavaksi.hän ei johtanut beethovenia bassosta tai harmonisesta tapahtumakulusta käsin, vaan ylhäältäpäin, rakenteen mukaisesti. Mutta hän lähestyi klassikkoteoksia kuten haydnia tarkalleen yhtä suurella huolella kuin suosikkiteoksiaankin.
Stravinsky joutui siinä määrin 8oulezin Eclat/multiples teoksen pauloihin, että hän luonnehti sitä" EI AINOASTAAN LUOVAKSI MUSIIKIKSI, VAAN MYÖS LUOVAKSI JOHTAMISEKSI, MIKÄ ON AINUTLAATUISTA" SILLÄ KAPUN OSA ON SÄVELLETTY AIVAN KUTEN MIKÄ TAHANSA SOITTAJAN OSA.
Boulezille ircam oli todellisuudeksi muuttunut unelma.hän oli vakuuttunut siitä että musiikilla ei ole enää tulevaisuutta ilman tiedettä.ircamin teknikoiden kehittämä poikkeuksellisen nopea ja tehokas tietokone joka pystyi suorittamaan kaksisataa miljoonaa operaatiota sekunnissa tarjosi hänelle keinon käsitellä ääniä, suurentamalla niitä, vaihtelemalla niiden sointiväriä ja sävelkorkeutta ja rytmiä tai pidentämällä ne loputtomaksi sarjaksi. Boulezin uuden suurteoksen reponsin arvostelut olivat harvinaisen ylistäviä.luo nerokkuudessaanja vapautuneisuudessaan vaikutelman taiteilijasta joka hallitsee ilmaisukeinonsa. Lähde matheopoulosin maestro kirja.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
Boulez löysi v. 1945 sarjallisuuden, jonka hän sittemmin mielsi ainoaksi oikeaksi musiikilliseksi kieliopiksi viilennyttyään ihailemaansa sointuanalyysin ja partituuri-analyysin opettajaansa Messiaenia kohtaan säveltäjänä, joka sittemmin piti boulezia sukupolvensa ja kenties koko vuosisatamme jälkipuoliskon suurimpana muusikkona ja nerona.
Messiaen muisti boulezin lahjaikkaimpana oppilaanaan mikä hänellä milloinkaan oli ollut, Boulezin esittäessä kevätuhrista analyysin joka jätti jopa opettajansakin analyysin varjoon.
Rene leibowitzin johdolla esitetyn schönbergin puhallinkvinteton myötä joka vaikutti bouleziin ilmestyksen tavoin, musiikki siirtyi newtonin ajasta einsteinin aikaan radikaaleimpana musiikillisena vallankumouksena monteverdin jälkeen kaikkien tuttujen kaavioiden tullessa hylätyiksi sarjallisen musiikin idean perustuessa jatkuvasti laajenevaan maailmankaikkeuteen kun tonaalisuuden idea perustui koheesiovoimaan ja painovoimaan. Tämän jälkeen boulez alkoi opiskella rene leibowitzin johdolla. Omistettuaan 50-luvulla syntyneestä runsaasta sävellystuotannostaan 1. Pianosonaattinsa juuri leibowitzille , tämä alkoikin arvostella teosta ehdottaen siihen muutoksia tehden merkintöjä punakynällä, boulez karjaisi: te olette iso paska" ja säntäsi ulos sopimatta välejään koskaan entisen opettajansa kanssa.
Pariisin konservatoriosta valmistuttuaan korkeimmin mahdollisin arvosanoin honegger suositteli häntä barraultille ja renaudille jotka olivat perustaneet oman teatteriryhmänsä theatre marignyhyn ja tarvitsivat ondes martenotin soittajaa joka voisi myös sovittaa ja johtaa näyttämömusiikkia jota boulez sitten johtikin kymmenen vuoden ajan äärimmäisen energisesti ja auktoritatiivisesti joka ilta 12 minuuttia mm. Poulencia, milhaudia, auricia ja honeggeria oppien tällä tavoin johtamisen perusteet ja alkaen matkustella euroopassa ja amerikassa
boulezin ponnahduslaudaksi jonka avulla hänen nimensä tuli tunnetuksi, muodostui domaine musical , saadessaan käyttöönsä petit marignyn, oienen kaksisataa paikkaisen teatterin korvauksetta jossa hän saattoi järjestää 1900-luvun musiikkia esitteleviä kamarikonsertteja.
Vuodesta 1971 boulezille tarjottiin sekä new yorkin filharmonikoiden että BBC:n ylikapellimestarin virkaa.tuntuu uskomattomalta että tällainen kapellimestaritaiteen jättiläinen joka vaati ehdotonta sävelpuhtautta saattoi kutsua verdiä itseään toistavaksi retoriseksi da-di-dum säveltäjäksi.boulez Palasi new yorkista pariisiin 1978 ircamin johtajaks. Itse ranskan presidentti oli kysynyt onko mitään keinoa jolla tämä suuri ranskalainen saataisiin palaamaan ranskaan yleisön huutaessa boulez-a-paris boulez-a-paris bbc orkesterin esiintyessä pariisissa. Presidentti houkutteli boulezin siten jättimäisen taidekeskuksen ircamin musiikkiosaston johtajaksi .
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
