Muusikoiden.net
06.12.2016
Into-Luthman | Yli 300 sivua parasta musakamaa 

Klassinen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Aulis Sallinen
1
MarkusB
03.09.2015 23:11:26
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Olen jazzpuolen kasvatti ja aina ollut hulluna harmonioihin. Suoritin toki klassisella puolellakin musiikkikoulun oppimäärät teoriassa ja kenraalibasson soiton ja kirjoituksen. Kävin joskus katsomassa Sallisen Kuningas Learin Oopperan ja tykästyin kovasti hänen harmonioihinsa. Myöhemminkin olen häntä kuunnellut. Haluaisin saada jonkinlaisen valotuksen siihen, että miten hän ne on tehnyt. Eli osaisiko joku selittää jazzarille? Hän jossain dokumentissä väittää tekevänsä tonaalista musaa, mutta harmoniat ei kuulosta perus sointuasteilta lainkaan.
 
EP
21.11.2015 16:58:32
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

MarkusB: Olen jazzpuolen kasvatti ja aina ollut hulluna harmonioihin. Suoritin toki klassisella puolellakin musiikkikoulun oppimäärät teoriassa ja kenraalibasson soiton ja kirjoituksen. Kävin joskus katsomassa Sallisen Kuningas Learin Oopperan ja tykästyin kovasti hänen harmonioihinsa. Myöhemminkin olen häntä kuunnellut. Haluaisin saada jonkinlaisen valotuksen siihen, että miten hän ne on tehnyt. Eli osaisiko joku selittää jazzarille? Hän jossain dokumentissä väittää tekevänsä tonaalista musaa, mutta harmoniat ei kuulosta perus sointuasteilta lainkaan.
 
Jazz- ja klassinen harmoniakäsite eroaa toisistaa kuitenkin aikalailla
esim. jouset ei juurikaan sahaa "blokkisointuja" eri käännöksinä.
Eikös useat jazzarit ole kyllä klassisen puolen teoriatkin läpi käynyt, mutta sitten ne unohtanut?
Käsittääkseni klassisenmusiikin harmonia perustuu enemmän itsenäisiin sävelkulkuihin kuin jazzmusiikissa?
 
On vain yksi genre: Musiikki!
levesinet
22.11.2015 00:15:24 (muokattu 22.11.2015 00:24:26)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Teoria tarjoaa keinoja analysoida Sallisen nuotteja. Partituuristahan näet kaikki soinnut, mutta miten niihin on päädytty ja miten ne etenevät niin kuin etenevät on väistämättä jossain määrin mysteeri - säveltäjälle itselleenkin.
Klassisissa teoksissa on pitkiä muotorakenteita ja erilaisista teemoista ja lyhyistä sävelaiheista voi loihtia ikään kuin teoksen sisäisiä lainalaisuuksia. Melodianpätkä ensimmäistä kertaa esiintyessään on tavallaan mielivaltainen mutta kerää tärkeyttä toistuessaan, mahdollisesti yhä enemmän muuntuneena.
 
En tunne Sallisen musiikkia hyvin. Kuuntelin nyt Kuningas Learin alkusoittoa (ja tuntuu siltä että pitäisikin tutustua Sallisen tuotantoon laajemmin).
 
Yksi ajatusleikki on kerrata urkupisteen (engl. pedal) käsite. Urkupisteen turvinhan voi tehdä kaikenlaista kromaattista ja villiä. Sitten voi miettiä tai kokeilla käytännössä, mitä kaikkea yläurkupisteen (inverted pedal) turvin voi tehdä.
 
Tämän jälkeen voi vielä laajentaa ajatusta keskiurkupisteeseen, jollaista käsitettä tuskin edes erikseen opetetaan. Urkupiste kuin urkupiste - mutta niitä on siis erilaisia.
 
Sitten kun on saanut käsityksen urkupisteiden mahdollisuuksista, on seuraavana vuorossa urkupisteen rikkominen useammaksi kuin yhdeksi säveleksi. Oma havaintoni on, että perinteiset urkupisteet, ollessaan bassoääniä, ovat todella vain pitkiä ääniä ja sen pituinen se. Matalilla taajuuksilla ei voi soittaa nopeita usean sävelen kuvioita. Sen sijaan keski- ja ylärekisterissä ajatusleikkiä voi käytännössä laajentaa niin, että ylä- ja keskiurkupisteiden sijaan laitetaan soimaan kahden tai useamman nopean sävelen lyhyt toistuva aihe.
 
Äskettäin ilmestyi Sallisen sävellystyöstä kertova kirja. En ole lukenut sitä ja luultavasti se opettaa paljon säveltäjän työstä mutta ei formaalisti sävellystekniikkaa.
http://ostinato.fi/fi/tuotteet/76625/
 
Jos asia oikein kiinnostaa, niin voi yrittää selvittää, olisiko Sibelius-Akatemiassa joku analysoinut Sallisen sävellyksiä harmonian kannalta. Äkkiseltään en löytänyt mitään tuoretta matskua.
 
Roos, Tuula. Motiivit, teemat ja muoto Aulis Sallisen sinfonioissa. 1987.
http://ethesis.siba.fi/showrecord.php?ID=33913
 
Saarinen, Matti. Temaattis-harmoninen tarkastelu Aulis Sallisen oopperassa Punainen viiva. 1981.
http://ethesis.siba.fi/showrecord.php?ID=33853
 
EP
22.11.2015 07:29:36
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

levesinet: Teoria tarjoaa keinoja analysoida Sallisen nuotteja. Partituuristahan näet kaikki soinnut, mutta miten niihin on päädytty ja miten ne etenevät niin kuin etenevät on väistämättä jossain määrin mysteeri - säveltäjälle itselleenkin..
 
Niinpä, jos on parituuri saatavilla niin siitä vaan tekemään sointuanalyysia jos teos kiinnostaa nimenomaan soinnutuksen kannalta.
Luulisin, että harmonia on syntynyt kuten aiemmin totesin itsenäisten sävelkulkujen keskinäisestä suhteesta ja sävellettäessä ollut lisäksi myös soitinnus melko keskeisessä asemassa.
 
On vain yksi genre: Musiikki!
jazzmies
28.11.2015 18:25:24
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

MarkusB: Hän jossain dokumentissä väittää tekevänsä tonaalista musaa, mutta harmoniat ei kuulosta perus sointuasteilta lainkaan.
 
Tonaalisuus on todella paljon laajempi kuin joonisesta ponnistava terssiharmonioihin pohjautuva duuri/rinnakkaismollitonaalisuus. On paljon harmonioita, missä on selvä tonaalisuus, vaikka ne eivät purkautuisivatkaan koskaan saksalaisen kulttuurialueen toonikalle.
 
"Ego on kuin hattu. Olisi aina kohteliasta ottaa hattu pois päästä aina kun tapaa toisia ihmisiä."
MarkusB
20.12.2015 18:45:56
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Hienoa että tästä lähti viimeinkin poikimaan pitkän odottelun jälkeen keskustelua.
 
Mielestäni Sallisen sävellykset kuulostaa uniikilta harmoniamielessä. Voi olla että olen väärässä, koska en ole klassisen ekspertti. Sen verran olen kuitenkin klassista kuunnellut ja fanittanut, että useimmiten suurista klassisista teoksista tunnistaa sointuasteet ja modulaatiot selkeästi. No sitten toisessa päässä on selkeästi atonaalisia teoksia.
 
Sen verran nyt olen itsekin asteikkoja kahlannut läpi, ettei tuo sävy tule millään perus moodiasteikolla tms. Ei se myöskään kuulosta miltään intervallisäännöltä tyyliin kvarttijazz. Sallisella on silti jotenkin saman kuuloinen jopa tunnistettava "sävy", joka on kaiken lisäksi tosi hieno. Siitä kiinnostukseni heräsi.
 
Alkuun pääsemiseksi voi vaikka kuunnella esim. tämän teoksen. Ei muuten kannata vain kuunnella ekaa minuuttia vaan mielellään kokonaan läpi.
https://www.youtube.com/watch?v=G5bGDz9RRSk
 
MarkusB
20.12.2015 21:19:09
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

levesinet: Teoria tarjoaa keinoja analysoida Sallisen nuotteja. Partituuristahan näet kaikki soinnut, mutta miten niihin on päädytty ja miten ne etenevät niin kuin etenevät on väistämättä jossain määrin mysteeri - säveltäjälle itselleenkin.
Klassisissa teoksissa on pitkiä muotorakenteita ja erilaisista teemoista ja lyhyistä sävelaiheista voi loihtia ikään kuin teoksen sisäisiä lainalaisuuksia. Melodianpätkä ensimmäistä kertaa esiintyessään on tavallaan mielivaltainen mutta kerää tärkeyttä toistuessaan, mahdollisesti yhä enemmän muuntuneena.
 
En tunne Sallisen musiikkia hyvin. Kuuntelin nyt Kuningas Learin alkusoittoa (ja tuntuu siltä että pitäisikin tutustua Sallisen tuotantoon laajemmin).
 
Yksi ajatusleikki on kerrata urkupisteen (engl. pedal) käsite. Urkupisteen turvinhan voi tehdä kaikenlaista kromaattista ja villiä. Sitten voi miettiä tai kokeilla käytännössä, mitä kaikkea yläurkupisteen (inverted pedal) turvin voi tehdä.
 
Tämän jälkeen voi vielä laajentaa ajatusta keskiurkupisteeseen, jollaista käsitettä tuskin edes erikseen opetetaan. Urkupiste kuin urkupiste - mutta niitä on siis erilaisia.
 
Sitten kun on saanut käsityksen urkupisteiden mahdollisuuksista, on seuraavana vuorossa urkupisteen rikkominen useammaksi kuin yhdeksi säveleksi. Oma havaintoni on, että perinteiset urkupisteet, ollessaan bassoääniä, ovat todella vain pitkiä ääniä ja sen pituinen se. Matalilla taajuuksilla ei voi soittaa nopeita usean sävelen kuvioita. Sen sijaan keski- ja ylärekisterissä ajatusleikkiä voi käytännössä laajentaa niin, että ylä- ja keskiurkupisteiden sijaan laitetaan soimaan kahden tai useamman nopean sävelen lyhyt toistuva aihe.
 
Äskettäin ilmestyi Sallisen sävellystyöstä kertova kirja. En ole lukenut sitä ja luultavasti se opettaa paljon säveltäjän työstä mutta ei formaalisti sävellystekniikkaa.
http://ostinato.fi/fi/tuotteet/76625/
 
Jos asia oikein kiinnostaa, niin voi yrittää selvittää, olisiko Sibelius-Akatemiassa joku analysoinut Sallisen sävellyksiä harmonian kannalta. Äkkiseltään en löytänyt mitään tuoretta matskua.
 
Roos, Tuula. Motiivit, teemat ja muoto Aulis Sallisen sinfonioissa. 1987.
http://ethesis.siba.fi/showrecord.php?ID=33913
 
Saarinen, Matti. Temaattis-harmoninen tarkastelu Aulis Sallisen oopperassa Punainen viiva. 1981.
http://ethesis.siba.fi/showrecord.php?ID=33853

 
Kiinnostavia kommenteja tässä. Harmi ettei noita lopputöitä saa sähköisesti. Ainakin abstraktin mukaan molemissa olisi tuhtia teoriaa aiheesta.
 
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti