| Aihe: Parhaimmat sävellykset, klassinen kitara | |
|---|
|
megatherium: useimmat mainituista säveltäjistä eivät ole ensimmäisen luokan kiintotähtiä musiikin tähtitarhassa, ja siksi musiikkikaan ei voi olla järin suurta ja syvällistä riippumatta siitä kuinka idiomaattisesti se on kitaralle sävelletty ja soittoteknisesti vaativaa esittää joten sor ja kumppanit stimuloinevat enemmän soittajan kosketusaistia kuin vastaanottajan tunnetta ja älyä.
En tiedä mikä on kiintotähden merkitys tähtitarhassa, mutta minä nautin jopa satunnaisista tähdenlennoista, jotka kestoltaankin ovat sangen lyhyitä (parin kolmen minuutin kitarakappaleet).
Niissä on minulle sisältöä ihan riittämiin ja siitä pidemmät kitarakappaleet ovatkin useimmiten puisevia ja teennäisiä pakonomaisine toistoineen, variaatioineen, muotosääntöineen. Pätee varmaan muihinkin musiikkikappaleisiin.
Yleensä ne tehdäänkin varmaan siten, ensin on varsinainen musiikillinen sisältö: teema ja loppu suditaan siihen muodon vuoksi, jotta siihen saadaan haluttu rakenne ja muoto. Jos sinfonioistakin poistettaisiin kaikki turha tilpehööri, niin musiikillinen sisältökin jäisi muutamaan minuuttiin.
Sorista olen kyllä aika lailla samaa mieltä, kun vastaan ei ole vielä tullut yhtään soittolistalleni päässyttä kappaletta ja sitä pidän viimeisenä kriteerinä kappaleen laadusta.
Ota iisisti - loppu lähestyy... |  levesinet
24.02.2015 21:57:11 (muokattu 24.02.2015 22:04:40) | |
|
Kitaramusiikin historiassa Alppien pohjoispuolinen kontribuutio osoittautuu suhteellisen vaatimattomaksi. Mikä minua oikeastaan ilahduttaa.
Ihan tosissani pidän Brasiliaa kitaramusiikin suunnannäyttäjänä. Kitarahan on paljon polyfonisempi kuin viulu ja siksi soolosoittimeksi paremmin soveltuva ja kieltämättä vähemmän mekaaninen kuin flyygeli tai urut, mutta kitaraa harvoin sormeilevasta rehevän orkesterimusiikin kuuntelijasta tuntuu, että kuusikielisellä tulee ilmaisuvoiman rajat vastaan. Koppavasta kontrapunktista tunnetun choro-musiikin kotimaassa Brasiliassa käytetään kuulemma yhä enemmän 7-kielistä kitaraa virtuoosimaisiin sooloesityksiin. Vielä 100 vuotta sitten 7-kielinen kitara oli tapana varustaa metallikielillä, mutta nyt sillä on haettu lisää ilmaisuvoimaa klassisemmankin tyyliseen kitaransoittoon.
Totta myöskin on, että Brasilian musiikissa ei harrasteta pitkiä muotorakenteita, niin kuin ei ranskalaisessa impressionismissakaan harrastettu. Ja koska kitaran kielet eivät soi niin pitkään kuin iso konserttiflyygeli tai viulu tai jokin puhallin, on musiikki ennemmin rytmikästä kuin laulavaa eikä se mitenkään voi muistuttaa esimerkiksi perinteistä sinfoniaa jota joskus opetetaan aloitteleville säveltäjille ikään kuin jousikvarteton laajennoksena. Cremonan viuluthan ne kovalla äänellään työnsivät hiljaiset nokkahuilut, luutut ja kitarat -aikoinaan Euroopan hoveissa arvostettuja soittimia- pois pohjoisista orkestereista.
En voi uskoa että Sor olisi vielä tylsempää kuunneltavaa kuin Giuliani. Sellaista ei pysty kuuntelemaan. :D
Jo 1500-lukulainen vihuelisti Luis de Milán teki mielenkiintoisempaa musiikkia kuin joku Mauro Giuliani. Siitä on melkein puoli vuosituhatta aikaa. | |
taattua marttineismia , heikinheimon lanseeraama termi , schönbergin vaikutuksesta huolimatta vapaasti sovelletussa dodekafoniassaan hämeenlinnan shamanismin uusklassista kautta aikaisemoien tyylipyrkimysten synteesinä edustaa kitaralle sävelletyssä reoertoaarissa 3 preludia opus 99 I con moto giusto II allegretto ja III rapidamente.schönbergin serenadi on säveltäjänsä inspiroituneimpia epäkonventionaalisemman dodekafonisen opin mukaan kirjoitettuja teoksia jossa kitaralla on tärkeä roolinsa kamarimusiikkikokoonpanossa.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |  Old Guitar
25.02.2015 12:31:56 (muokattu 25.02.2015 12:35:09) | |
|
Jos mentäisiin taas asiaan:
Itse en kammarimusiikkia harrasta, joten keskityn pelkästään akustisen/klassisen kitaran soolokappaleisiin. (Harmi, kun ei tullut rajattua tätä ketjun otsikkoon.)
Uusi löytö: Rodrigo Riera! Olin aiemmin tutustunut Rieran kappaleeseen Merenque Venezolano, mutta Youtubesta kuulin eilen lisää tämän säveltäjäkitaristin kappaleita ja sieltä löytyikin mielenkiintoisia kipaleita, kuten mm.:
Nostalgia, Melancolia, Cancion carorena, Nana... (äänityksen taso voisi olla hieman parempi):
https://www.youtube.com/watch?v=9Yk … gKU&list=PL53E860029C4B001C&index=7
Lueskelin Wikipediasta miehen historiaa ja siitä kävi ilmi, että Riera oli venezuelalainen kitaristi ja kaveerasi Antonio Lauron sekä Alirio Díazin kanssa. Lisäksi hän oli opiissa ensin Raul Borgesilla ja sitten itse Segovialla.
Tyypilliseen kitaristin tapaan hän sävelsi, esiintyi ja opetti kitaraa koko elämänsä ajan. Varmaankin henkeen ja vereen kitaristi isolla Koolla.
Samoin tästä saa idean perehtyä monien muidenkin kitaristien tuotantoon. Monet heistä keskittivät koko elämänsä antaumuksellisesti kitaran soittoon sekä säveltämiseen, joten voisi olettaa, että heidän tuotannostaan löytyy paljonkin hyvää materiaalia. Tälläisia kitaristeja ovat esim. jo mainittu Lauro sekä tietenkin Barrios-Mangore, João Pernambuco, Raul Borges ym., ym.
Täytyy tältäkin pohjalta alkaa etsiä mielenkiintoisia kappaleita, sillä onhan selvää, että jos joku uhraa koko elämänsä kitaramusiikille, niin silloin todella kannattaa perehtyä hänen tuotantoonsa. Tällaisia kitaristeja löytyy varmaankin useita satoja, joten kyllä sieltä pitäisi uutta soittomateriaalia löytyä, kunhan vaan löytää näitä itselle ennentuntemattomia suuruksia ja heidän sävelmiään levyiltä sekä nuotinnettuna.
Keitähän muita elämäntyönsä kitaralle antaneita säveltäjiä löytyisi em. lisäksi, lukuunottamatta kaikkein tunnetuimpia, kuten Francisco Tarrega, Leo Brouwer, Heitor Villa-Lobos, Manue Ponce? Itsellä tulee heti tuolta Etelä-Amerikan suunnalta pari herraa, jo tässäkin ketjussa mainitut: Dilermando Reis, Garoto ja Baden-Powell. Entä muut?
Ota iisisti - loppu lähestyy... | |
marttisen preludit ovat soolokappaleita.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
megatherium: marttisen preludit ovat soolokappaleita.
Ei löytynyt Suomen kirjastoista Frank-monihaulla, enkä ihan heti löytänyt muualtakaan? Onko näytteitä nuotinnoksesta tai ääninäytettä?
Ota iisisti - loppu lähestyy... | |
finlandia-recordsin suomalaisia säveltäjiä esittelevän Meet the comooser sarjan Tauno Marttisen tupla-CD:llä kitarapreludit ovat kakkos CD:n numerot 1-3.kirjastoista pitäisi löytyä tai fugasta.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
Old Guitar:
Keitähän muita elämäntyönsä kitaralle antaneita säveltäjiä löytyisi em. lisäksi, lukuunottamatta kaikkein tunnetuimpia, kuten Francisco Tarrega, Leo Brouwer, Heitor Villa-Lobos, Manue Ponce? Itsellä tulee heti tuolta Etelä-Amerikan suunnalta pari herraa, jo tässäkin ketjussa mainitut: Dilermando Reis, Garoto ja Baden-Powell. Entä muut?
Villa-Lobos ei taida upota tuohon kategoriaan.
I'd sell my sister to whorehouse rather than play a Korean guitar. | |
samueld: Villa-Lobos ei taida upota tuohon kategoriaan.
Ei mutta sopii mainiosti ketjun henkeen. Suosittelen lämpimästi Villa-Lobosin 12 etydiä, sekä 5 preludia kaikille kitaransoittajille. Myös hänen Choro nro:1 on erinomainen kitarakappale.
Myös ns.celtig-musiikki on hienoja kitarakappaleita-, -sovituksia tulvillaan. Mm. irlantilaisen harpistin Turlough O' Carolan (1670-1738), kitaralle sovitetut kappaleet ovat suosittuja. Tuossa muutamia nimiä, joiden tuotantoon kannattaa tutustua:
Martin Simpson
Pierre Bensusan
El McMeen
Duck Baker
Pat Kirtley
Steve Baughman
Tony McManus
Tom Long
Glen Weiser
Davy Graham
Bert Jansch
John Renbourn
Stefan Grossman Guitar Workshop: http://www.guitarvideos.com/
Omia suosikkeja on:
Bert Jansch: Angie, The first time I ever I saw your face (DADGAD)
Pierre Bensusan: En muista nimeä ja nuottikin on kateissa (täytyypä etsiä)
El McMeen: Carolan's Dream (CGDGAD)
Steve Baughman: O'Carolan's Ramble to Cashel (CGDGCD)
John Renbourn: The mist covered mountains of home (avoin Gm (DGDGBbD)
Martin Simpson: The seas are deep, Streets of Forbes, McCrimmon's lament (DGDGCD)
Stefan Grosman: Blind Mary (Dropped D)
Ja Jethro Tullin celtig-henkinen kappale: Salamander (DADGAD)
Noita voin suositella, Street of Forbes, The seas are deep ja Angie ovat normivireellä, muut erikoisvireillä.
Ota iisisti - loppu lähestyy... | |
Päivän kappale on muuten Schubertin Serenade, erinomainen J.K. Mertzin sovitus. Sävelmistä parhaita! Tässä yhteydessä voisinkin kysyä: Mitä muita hienoja klassisen musiikin klassikkoja tiedätte sovitetun kitaralle? (hyvät ja erinomaiset sovitukset).
Itse olen soitellut ainakin Aram Hatsaturjanin Sapelitanssia, Beethovenin Moonlight Sonata, Fur Elise, Toccata ja Air in G, Mozartin Turkkilaista marssia, Ravelin Pavane pour une infante defunte, Modesto Mussoursky Old castle, Gabrielle Faure Sicilienne, Pavane ja tietenkin muutamaa Bachin sävellystä. Nuo tuli ensimmäisinä mieleen. On muuten myös kitaralla mahtavia kappaleita! Erik Satien kappaleista on myös tehty kitarasovituksia, joista Gymnopediet ovat melko suosittuja kitaristien keskuudessa.
Ota iisisti - loppu lähestyy... |  doppelgänger
11.03.2015 00:15:30 (muokattu 11.03.2015 09:47:25) | |
|
Siltä varalta, että tätä nyt sattuu joku klassista musiikki harrastava ei-kitaristi lukemaan niin voin vakuuttaa, että kitaralle on myös kyllä ihan oikeaa sille kirjoitettua klassista musiikkia, jolla en nyt tarkoita Etelä-Amerikkalaisia kansanlauluja. Varmaan olen elitisti, mutta klassisen kitaran soittajana tämän ketjun antama kuva tuntuu vähän turhauttavalta.
1900-luvun puolella kitara alkoi Andres Segovian ja Julian Breamin ansiosta saada enemmän painoarvoa myös muiden kuin kitaristien/kitarasäveltäjien keskuudessa. 1900-luvun romanttisen ohjelman tunnetuimpana esimerkkinä voinee mainita Joaquin Rodrigon Concierto de aranjuez -kitarakonserton ja jo aiemminkin mainostetut Villa-Loboksen kitarasävellykset.
Vastapainoksi Segovian suosiman espanjalaisen romantiikan ylivallalle Julian Bream edisti kitaran asemaan osana aikansa nykymusiikkia 1950-1970 -luvuilla tilaamalla runsaasti teoksia aikansa säveltäjiltä. Erityisinä merkkipaaluina voitaisiin varmaan mainita Brittenin Nocturnal op. 70 ja Henzen Shakespearen hahmoihin pohjautuva laaja sonaatti Royal Winter Music I & II.
Myös monet muut merkittävät toisen maailmansodan jälkeiset säveltäjät ovat tehneet kitaramusiikkia ja/tai käyttäneet kitaraa kamarimusiikissaan. Mm. Murail, Lachenmann, Berio, Boulez, Takemitsu yms. Kuuntelusuositukseksi aikansa avantgardea edustavat Tristan Murailin Tellur ja Luciano Berion Sequenza XI.
Myös Suomen 1900-luvun loppupuolen merkittävimmät säveltäjät kuten Bergman, Heininen, Rautavaara, Lindberg ja Saariaho ovat säveltäneet kitaramusiikkia. Kuuntelusuositukseksi Lindbergin Mano a Manon ja P. H. Nordgrenin Come da lontano op. 122.
Tämä nyt jäi tähän 1900-lukuun, mutta en jaksa enää kirjoittaa enempää.
"Never argue with a fool,they only lower you down to their level and beat you with experience" -J.R.R Tolkien | Old Guitar
14.03.2015 01:43:50 (muokattu 14.03.2015 01:44:42) | |
|
Joo, kuka tahansa voi säveltää klassista kitaramusiikkia, jopa moni noista mainitsemistasi henkilöistä, mutta lopputuloksena on usein puiseva ja kitaralle epäsopiva kappale, joka onkin sävelletty vain siitä saatavan korvauksen vuoksi.
Sen sijaan parjaamasi eteläamerikkalaiset kitaristisäveltäjät tuntevat soittimen. He ovat syntyneet ja kasvaneet maassa joiden kanssallissoitinkin on kitara. Tältä pohjalta on ymmärrettävää, että he kykenevät luomaan mielenkiintoisempia kitarasävellyksiäkin. Maaperä on hedelmällisempi ja siten satokin on runsaampi ja mehukkaampi.
Ota iisisti - loppu lähestyy... | |
paitsi että mainitut suomalaiset säveltäjät kuten bergman ovat olleet modernististen keinovarojen ja uusimpien sävellystekniikoiden taitajia ja mestareita vakavassa taidemusiikissa joka etsii jatkuvasti uusia ilmaisukeinoja myös kitaralle sävelletyssä repertoaarissa.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | Old Guitar
15.03.2015 20:00:30 (muokattu 18.03.2015 10:10:03) | |
|
megatherium: paitsi että mainitut suomalaiset säveltäjät kuten bergman ovat olleet modernististen keinovarojen ja uusimpien sävellystekniikoiden taitajia ja mestareita vakavassa taidemusiikissa joka etsii jatkuvasti uusia ilmaisukeinoja myös kitaralle sävelletyssä repertoaarissa.
No itse pidän perinteisemmästä musiikista, jossa melodiallakin on merkityksensä, enkä juurikaan jaksa kuunnella ns. uutta musiikkia, varsinkaan kitaralle sävellettynä.
Ota iisisti - loppu lähestyy... | Old Guitar
18.03.2015 10:10:16 (muokattu 18.03.2015 10:10:38) | |
|
jatkoa:
Esimerkkinä vaikkapa yksi klassisen kitaran tunnetuimpia kappaleita, kaikille akustisen kitaran soitajille sopiva 'Espanjalainen romanssi', yksinkertainen on kaunista. Ei tarvita uusia sävellystekniikoita tai modernistisia keinovaroja, mitä ikinä ne onkaan, eikäi tarvita uusia ilmaisukeinoja.
Ainoat uudet ilmaisukeinot kitaralle, joita itse olen kuullut on kaikenlainen taputtelu, naputtelu, hinkkaus, lusikat ym. ylimääräiset välineet ja niistä en itse pahemmin perusta.
Pyörääkin voi käyttää soittimena, kuten Zappa aikoinaan, mutta pyöräilyyn se sopii sittenkin paremmin. Samoin kitara on säveltentuottamisväline eikä mikään alusta tuottaa eipämääräistä melua.
Ota iisisti - loppu lähestyy... | levesinet
18.03.2015 17:38:10 (muokattu 18.03.2015 18:09:42) | |
|
Hyvät herrat Murail ja Berio,
kerrassaan työläiksi järjestämienne kuunteluharjoitusten aiheuttaman henkisen rasituksen ja masennuksen lievittämiseksi sallinette teostenne kärsivällisen kuuntelijan tuoda esiin muutamia opastavia havaintoja luovan säveltaiteen alalta. Merkittävä säveltäjä kasvaa kahteen suuntaan - tietoisesti valikoiden ja vahvistaen juuriaan luodessaan uutta. Klassisessa musiikissa ei ole tapana varoa hyödyntämästä soitinten ominaispiirteitä; itse asiassa klassisessa musiikissa on sallittua nauttia soittimiin määrätietoisesti luoduista ja esteettisesti valikoituineista ominaisuuksista. Toisaalta ymmärrän hyvin, että soittotaitoinen saisi soittimesta enemmän irti kuin soittotaidoton nuottikirjoittaja. Omasta puolestani lupaan vastedes pitää ennakko-odotukseni matalalla. Harmoniaopin kertauksesta saattaisi olla teille kummallekin hyötyä. Samoin kitaratunneista. | |
Ei aleta nyt jaaritteleen joutavia, kun ketjun tarkoitus on hyvin yksinkertainen: tuoda esiin käyttäjien suosikkikipaleita klassisen kitaran osalta.
Tänään harjuuttelin taas upeita kitarakappaleita:
Dilermando Reis: Feitico, Xodo de Baiana, Desengano
Garoto: Sinal Dos Tempos, Gracioso
Ota iisisti - loppu lähestyy... | oaks
22.03.2015 11:26:33 | |
|
Kitaralle on valitettavan vähän omaa repertuaaria verrattuna vaikka pianoon. Tosin muiden soittimien teokset toimivat usein varsin hyvin kitaralle sovitettuna. Minulla on työn alla esim. Bachin ensimmäisen sellosarjan preludi.
Kitaralle sävelletystä musiikista tykkään Barriosin teoksista, mutta sormet eivät vielä kunnolla pysty niihin. Omille taidoille sopivista kitarasävellyksistä suosikki on ehkä Brouwerin Un Dia De Noviembre. | |
oaks: Kitaralle on valitettavan vähän omaa repertuaaria verrattuna vaikka pianoon. Tosin muiden soittimien teokset toimivat usein varsin hyvin kitaralle sovitettuna. Minulla on työn alla esim. Bachin ensimmäisen sellosarjan preludi.
Kitaralle sävelletystä musiikista tykkään Barriosin teoksista, mutta sormet eivät vielä kunnolla pysty niihin. Omille taidoille sopivista kitarasävellyksistä suosikki on ehkä Brouwerin Un Dia De Noviembre.
On totta, että kitaralle on huomattavasti vähemmän klassisia biisejä kuin pianolle. Siksi olen ottanut omat keinot käyttöön ja alkanut sovittaa klassisen musiikin teoksia 1700-1800-luvuilta, mm. Pateettisen sonaatin 1. osa, Mendelssohnin sanattomia lauluja ja nyt työn alla megalomaaninen Beethovenin 3. sinfonian 1. osa. | oaks
22.03.2015 12:58:34 | |
|
ThrashGuitarist: On totta, että kitaralle on huomattavasti vähemmän klassisia biisejä kuin pianolle. Siksi olen ottanut omat keinot käyttöön ja alkanut sovittaa klassisen musiikin teoksia 1700-1800-luvuilta, mm. Pateettisen sonaatin 1. osa, Mendelssohnin sanattomia lauluja ja nyt työn alla megalomaaninen Beethovenin 3. sinfonian 1. osa.
Hieno juttu. Pistä tallenteita Youtubeen ja nuotteja jonnekin saataville, jos saat hyvää tavaraa valmiiksi.
Minullakin on odottamassa opettelua Mendelssohnin gondolilaulu. Löysin klassisen kitaran Delcamp foorumilta siihen sovituksen. Kuulostaa hyvältä myös kitaralla. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
