Muusikoiden.net
09.12.2016
 

Klassinen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Miten suuri osa yleisöstä tuntee teokset?
1 2
sub zero
18.12.2014 18:38:30
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Olen miettiny aina välillä tämmöistä, että jos musiikkitalossa soi joku perusohjelmistoon kuuluva teos, vaikkapa jokin Brahmsin sinfonioista tai Prokofievin kolmas pianokonsertto, niin kuinka suuri osa yleisöstä tuntee teoksen?
 
Mites arvelisitte?
 
Vehkeet on levällään, sen kanssa eletään, sen kanssa edetään
sellisti
18.12.2014 22:24:13
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

sub zero: Olen miettiny aina välillä tämmöistä, että jos musiikkitalossa soi joku perusohjelmistoon kuuluva teos, vaikkapa jokin Brahmsin sinfonioista tai Prokofievin kolmas pianokonsertto, niin kuinka suuri osa yleisöstä tuntee teoksen?
 
Mites arvelisitte?

 
Hankala sanoa. Jos tarkoitat tuntemisella sitä että on ylipäätään kuullut teoksen joskus aiemmin, niin varmasti esim. RSO:n konserttiyleisössä on ihan paljonkin aktiivisia konserttikäyjiä, jotka törmäävät perusrepertuaarin teoksiin jokseenkin säännöllisesti. Jos taas sitä että teokseen on tutustuttu perusteellisesti kotona levyltä kuuntelemalla tms., niin ehkä vähemmän.
 
Mutta kuinka suuri osa..? Kyllä se riippuu aika paljon teoksestakin. "Perusrepertuaari" voi olla aika laaja käsite. Jonkun Mozartin 40. tai Beethovenin 5. sinfonian alkutahdit kuullessaan varmaan ainakin 75-80 % yleisöstä voi hihkaista että hei mä tiedän tän! Kun taas joku Prokofjevin pianokonsertto, vaikka kuinka olisi asiaan perehtyneemmän mielestä perusrepertuaaria, ei takuulla soita ihan yhtä monia kelloja.
 
Keskimäärin veikkaisin että ainakin puolelle yleisöstä vähänkin säännöllisemmin toistuvat biisit ovat ennestään ainakin jokseenkin tuttuja. Voi mennä ihan metsään, mutta yllä mainitulla tavalla järkeillen.
 
Metsän laidas munat jäi vetoketjun väliin / Kyllä siinä joutsenemo katsoi hyvin pitkään. -M. A. Numminen
musamies
18.12.2014 23:57:42 (muokattu 18.12.2014 23:58:12)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

sub zero: Olen miettiny aina välillä tämmöistä, että jos musiikkitalossa soi joku perusohjelmistoon kuuluva teos, vaikkapa jokin Brahmsin sinfonioista tai Prokofievin kolmas pianokonsertto, niin kuinka suuri osa yleisöstä tuntee teoksen?
Mites arvelisitte?

 
Empä tiedä mutta jostain syystä klassisen musiikin teoksilla on turhan usein jotain tylsiä nimiä, jotka ei edistä teoksen tuntemista tai nimet puuttuu.
 
Upeat teokset ansaitsisivat yhtä upeat nimet!
 
Yksinkertaisempi ja populaarimpi musiikki on onnistunut paremmin myyvemmillä nimillä. Hyviä ja mieleenpainuvia nimiä on vaikkapa James Brownin Sex Machine ja Irwinin Työmiehen lauantai.
 
Texel
19.12.2014 05:09:47
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

musamies: Empä tiedä mutta jostain syystä klassisen musiikin teoksilla on turhan usein jotain tylsiä nimiä, jotka ei edistä teoksen tuntemista tai nimet puuttuu.
 
Upeat teokset ansaitsisivat yhtä upeat nimet!
 
Yksinkertaisempi ja populaarimpi musiikki on onnistunut paremmin myyvemmillä nimillä. Hyviä ja mieleenpainuvia nimiä on vaikkapa James Brownin Sex Machine ja Irwinin Työmiehen lauantai.

 
Mielestäni taas absoluuttiselle musiikille, kuten vaikka sinfornia, on mahdoton oikein antaa mitään nimeä. Onhan noilla joskus jonkinlaisia nimiä, mutta ehkä ne on enemmän vain sitä varten, että olisi helpompi tietää mistä on puhe, verrattuna esim. op.63. Mutta hei, sitähän varten nimet on! :)
 
Mitäköhän tällä oikein mahdan tarkoittaa... Ehkä jotakin sellaista, että ei kielellisesti oikein voi antaa mitään lisää musiikille. Nimeäminen on vain luettelointia, ja joskus erityinen nimi saattaa helpottaa luettelointia, mutta ei sillä loppupeleissä ole mitään merkitystä.
 
Populaarimusiikissa taas yleensä on se kielellinen elementti, tarina, jolloin on luontevaa nimetä teokset sisällön mukaisesti. Klassisella puolella sävelrunot, ja tietysti oopperat ovat samankaltaisia tässä mielessä. Mikä sitten on tylsä nimi on ehkä makuasia? Jos minulta kysytään, niin Also Sprach Zarathustra tai vaikka Tapiola hakkaa mennen tullen Sex Machinen myös nimeämisessä :D
 
Mitä tulee itse aiheeseen, niin uskoisin, että huomattavan moni on kaltaiseni musadiggari, joka omistaa paljon levyjä ja opiskelee ja sivistää itseään jatkuvasti.
 
sellisti
19.12.2014 07:56:41
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

musamies: Empä tiedä mutta jostain syystä klassisen musiikin teoksilla on turhan usein jotain tylsiä nimiä, jotka ei edistä teoksen tuntemista tai nimet puuttuu.
 
Upeat teokset ansaitsisivat yhtä upeat nimet!

 
Tarkoitat varmaankin sitä, että jos konserttiyleisön keskivertojäsen lukee konserttiohjelmasta Sergei Rahmaninovin Pianokonserton nro 3 d-molli op. 30, niin ei hän välttämättä muista onko kuullut sitä aikaisemmin, mutta jos teoksen nimi olisi "Sankarin elämä, rakkaus ja kuolema" niin takuulla olisi jäänyt mieleen. :)
 
Onhan tuossa perää, mutta en usko että se kuitenkaan ihan tolkutonta aivotyötä vaatii jos kuulee jonkun teoksen josta tykkää ja haluaa kuulla sen uudestaan, että painaa mieleen oliko kyseessä nyt sinfonia, konsertto vai sonaatti ja monesko sellainen.
 
Ovathan ne nimet sellaisenaan toki tylsiä ja mielikuvituksellisuudessaan kutakuinkin kirjaston aineistolajittelukoodien luokkaa, mutta toisaalta klasaripuolella on tosiaan se ohjelmamusiikki sitten erikseen. Sieltähän löytyy kyllä vaikka minkälaisia nimiä teoksille. Mutta jos säveltäjä on tarkoittanut teoksensa ns. absoluuttiseksi musiikiksi eli ohjelmattomaksi, niin ei hän silloin ole yleensä halunnut antaa teokselle mitään sellaista ulkomusiikillista nimeäkään, mikä heti alkaisi houkutella kuulijan ajatuksia johonkin tiettyyn suuntaan, vaan haluaa että musiikki "hoitaa puhumisen" ja riittää sellaisenaan antamaan sen elämyksen mikä siitä on saatavissa.
 
Aiemmin kirjoitin jossain muussa ketjussa Lisztin h-mollisonaatista, joka kaikessa rapsodisuudessaan ja voimakkaassa emotionaalisuudessaan olisi voinut olla vaikka miten mahtipontisella ohjelmallisella nimellä varustettu. Sen sijaan Liszt nimeää teoksen "Pianosonaatiksi h-molli", ja antaa kuulijan kokea teoksen sellaisenaan ja mielikuvituksensa laukata vapaasti. Se on musta hieno ja rohkea ratkaisu säveltäjältä, eikä tee teoksesta yhtään sen huonompaa.
 
En tiedä olisiko klassisella musalla sitten enemmän radiosoittoa tai katu-uskottavampi imago jos sen teoksilla olisi yhtä raflaavia nimiä kuin pop-biiseillä. :) Ovathan ihmiset aikojen saatossa antaneet monille klassisen musiikin teoksille jälkeenpäinkin lempinimiä, joista ne helpommin tunnistaa, kuten Kohtalonsinfonia, Keisarikonsertto tai Forelli-kvintetto.
 
Metsän laidas munat jäi vetoketjun väliin / Kyllä siinä joutsenemo katsoi hyvin pitkään. -M. A. Numminen
musamies
19.12.2014 13:19:48
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Texel: op.63. Mutta hei, sitähän varten nimet on!
 
Tuossa tuli juuri esiin tarkoittamani surkea ja yleisöä vieroittava nimeämiskäytäntö.
 
Omasta mielestä on hassua, että pitää tehdä lähes tieteellistä tutkimustyötä jotta voisi kuunnella omasta mielestä mukavan kuuloisen klassisen biisin.
 
Tässä on yksi pianobiisi, joka luo kiinnostavaa tunnelmaa:
https://www.youtube.com/watch?v=KElaYY_FL5U
 
Jos tapan kaverin jossain huoltiksella ja sanon, että kannattaa tuubista tsekata hyvä biisi, tässä ollaan ehkä sillä rajalla, että pystyy helposti selittämään mikä kannattaa tsekata:
Jeux d'Eau "The Fountain" (Maurice Ravel)
 
Nuo opusnumerot luo lähinnä kansasta vieraantunutta ilmapiiriä.
 
On hassua, että tiedän joitain hiton hyviä biisejä, mutten osaa sanoa mikä niiden nimi on.
 
Texel
19.12.2014 19:11:05
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

musamies: Tuossa tuli juuri esiin tarkoittamani surkea ja yleisöä vieroittava nimeämiskäytäntö.
 
Omasta mielestä on hassua, että pitää tehdä lähes tieteellistä tutkimustyötä jotta voisi kuunnella omasta mielestä mukavan kuuloisen klassisen biisin.
 
Tässä on yksi pianobiisi, joka luo kiinnostavaa tunnelmaa:
https://www.youtube.com/watch?v=KElaYY_FL5U
 
Jos tapan kaverin jossain huoltiksella ja sanon, että kannattaa tuubista tsekata hyvä biisi, tässä ollaan ehkä sillä rajalla, että pystyy helposti selittämään mikä kannattaa tsekata:
Jeux d'Eau "The Fountain" (Maurice Ravel)
 
Nuo opusnumerot luo lähinnä kansasta vieraantunutta ilmapiiriä.
 
On hassua, että tiedän joitain hiton hyviä biisejä, mutten osaa sanoa mikä niiden nimi on.

 
En nyt ihan täysin ymmärrä. Pitää muistaa, että monesti nämä nimeämiset ja luetteloinnit on tehnyt joku ihan muu kuin itse säveltäjä. Ei se säveltäjä ole miettinyt, että laitan nyt nimeksi op. 63. Se on jonkun tutkijan mahdollisesti parisataa vuotta jälkeenpäin laittama leima. Tuskin kukaan rohkenee edes unissaan mennä nimeämään jotain Beethovenin sinfoniaa. Beethovenin viides on viides ja pulinat pois. Voihan se olla, että joku sitten kokee tämän vieraannuttavaksi, mutta minkä sille voi?
 
Olen pannut merkille, että monet modernin ajan säveltäjät toisaalta nimeävät teoksiaan. Tämä on tietenkin välttämätöntä jos luovutaan perinteisistä formaateista, kuten sonaattimuodosta.
 
Pidän muuten itsekin kovasti tuosta Ravelin kappaleesta!
 
Hauler
19.12.2014 19:19:08 (muokattu 19.12.2014 19:23:44)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kyllä nämä opusnumeroinnit, mutta mites sitten joku Haydn, kun on numeroitu ja Hoboken-numeroitu.
 
sub zero
19.12.2014 20:08:21
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Texel: Beethovenin viides on viides ja pulinat pois.
 
Pulisen sen verran, että sitä kyllä varsin usein kutsutaan kohtalon sinfoniaksi tai lisänimellä "fati"
 
Vehkeet on levällään, sen kanssa eletään, sen kanssa edetään
Texel
19.12.2014 20:27:50
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

sub zero: Pulisen sen verran, että sitä kyllä varsin usein kutsutaan kohtalon sinfoniaksi tai lisänimellä "fati"
 
I'll get me coat.......
 
sellisti
19.12.2014 20:49:00 (muokattu 19.12.2014 20:51:34)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

musamies: Tuossa tuli juuri esiin tarkoittamani surkea ja yleisöä vieroittava nimeämiskäytäntö.
 
Omasta mielestä on hassua, että pitää tehdä lähes tieteellistä tutkimustyötä jotta voisi kuunnella omasta mielestä mukavan kuuloisen klassisen biisin.
 
On hassua, että tiedän joitain hiton hyviä biisejä, mutten osaa sanoa mikä niiden nimi on.

 
En ole kyllä kenenkään kuullut aiemmin valittavan että se ihan noin vaikeaa on, joten vähän saattaa olla omasta viitseliäisyydestäkin kiinni. Myönnän toki että vaikeampi noita teostyyppinimiä ja numeroita on muistaa kuin jotain nasevaa, mieleenjäävää biisinnimeä. En nyt silti osaa sitä ihan noin mahdottomana pitää.
 
E. "Yleisöä vieroittava"..? Jos tuo nimeämiskäytäntö nyt jotakuta niin pelottaa ettei voi konserttiin lähteä, niin sitten on kyllä ihan yksinomaan oma häpeä se.
 
Metsän laidas munat jäi vetoketjun väliin / Kyllä siinä joutsenemo katsoi hyvin pitkään. -M. A. Numminen
musamies
19.12.2014 20:56:59
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Texel: En nyt ihan täysin ymmärrä. Pitää muistaa, että monesti nämä nimeämiset ja luetteloinnit on tehnyt joku ihan muu kuin itse säveltäjä. Ei se säveltäjä ole miettinyt, että laitan nyt nimeksi op. 63. Se on jonkun tutkijan mahdollisesti parisataa vuotta jälkeenpäin laittama leima. Tuskin kukaan rohkenee edes unissaan mennä nimeämään jotain Beethovenin sinfoniaa. Beethovenin viides on viides ja pulinat pois. Voihan se olla, että joku sitten kokee tämän vieraannuttavaksi, mutta minkä sille voi?
 
Jos ajatellaan, että suurille orkestereille tehdään varmaan sävellyksiä jatkossakin, asia kannattaa ottaa huomioon!
 
Esimerkiksi Lahden kaupunginteatterissa pyörivää Chicago-musikaalia on tuotu ihmisten tietoisuuteen näkyvästi ja musikaalille on mieleenpainuva nimi:
"Chicago-musikaali on tämän hetken ohjelmiston ehdoton vetonaula. Esitys on kerännyt syyskuisen ensi-iltansa jälkeen noin 15 000 katsojaa."
 
Jos tämä olis joku opus 572 niin homma olisi puoliksi sössitty jo siinä.
 
Turha pitää matalaa profiilia kun on kerran hyviä sävellyksiä...
 
outoniemi
19.12.2014 21:35:38
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Usein tunnistaa säveltäjän tyylistä, vaikkei muistaisi/tuntisi kappaletta. Itse en kyllä uskaltaisi mennä konserttiin, jos en tietäisi etukäteen millaista soitetaan...sehän voisi olla jotain ihan kamalaa...
 
En muista koskaan oikein mitään numeroita, edes kappaleita joita olen soittanut kuukausia. Menee K numerot iloisesti sekkaisin:) Mutta silti tykkään loogisesta op tms luettelointisysteemistä enkä kaipaa mitään kuvailevia tai romanttisia nimiä, kun olen muutenkin enemmän absoluuttisen kun ohjelmallisen musiikin ystävä. Mutta voisihan ne myydä paremmin jollekin yleisölle.
 
sellisti
20.12.2014 01:23:53
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

musamies: Esimerkiksi Lahden kaupunginteatterissa pyörivää Chicago-musikaalia on tuotu ihmisten tietoisuuteen näkyvästi ja musikaalille on mieleenpainuva nimi:
"Chicago-musikaali on tämän hetken ohjelmiston ehdoton vetonaula. Esitys on kerännyt syyskuisen ensi-iltansa jälkeen noin 15 000 katsojaa."
 
Jos tämä olis joku opus 572 niin homma olisi puoliksi sössitty jo siinä.
 
Turha pitää matalaa profiilia kun on kerran hyviä sävellyksiä...

 
No onhan oopperoillakin ihan mieleenpainuvat nimet. Taikahuilu on Taikahuilu eikä mikään "Dramaattinen näyttämöteos solisteille, kuorolle ja orkesterille op. 88". Ja kuten todettu, taidemusiikkipuolelta löytyy todella paljon juuri kaipaamallasi tavalla nimettyjä teoksia.
 
Se vaan on ihan oikeasti eri asia jos haluaa tosissaan kirjoittaa absoluuttista musiikkia jolla ei kerta kaikkiaan ole mitään ohjelmallista viitettä. Ei puhelinluetteloa tai tietosanakirjaakaan nimetä samoin kuin kaunokirjallisuusteoksia, ontuvaa analogiaa käyttääkseni.
 
Tuntuu kyllä että nykyään säveltäjät nimenomaan antavat teoksilleen useimmin ohjelmallisen nimen. Vaikka se olisi konsertto tai sinfonia, niin usein on kuitenkin joku lisänimi siinä värittämässä mielikuvia, usein jopa jonkun tietyn teeman mukaisesti kuten vaikkapa Einojuhani Rautavaaran Sinfonia nro 7 "Angel of Light" ja Kontrabassokonsertto "Angel of Dusk".
 
En silti jaksa uskoa että nimeämällä teoksensa ihan vaan sinfoniaksi tai sonaatiksi säveltäjä siinä samalla jotenkin tuomitsee hengentuotteensa unohtumaan ihmisten mielistä. Eiköhän se lopulta ole tärkeintä miltä se musiikki kuulostaa.
 
Metsän laidas munat jäi vetoketjun väliin / Kyllä siinä joutsenemo katsoi hyvin pitkään. -M. A. Numminen
sellisti
20.12.2014 01:26:47 (muokattu 20.12.2014 01:27:21)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

outoniemi: Itse en kyllä uskaltaisi mennä konserttiin, jos en tietäisi etukäteen millaista soitetaan...sehän voisi olla jotain ihan kamalaa...
 
Yhtä laillahan se voisi olla jotain ihan huippua, ainakin sun mielestä. Kyllä sen vuoksi kannattaa mun mielestä edes toisinaan riski ottaa. Muuten voi jäädä moneen hyvään biisiin tutustumatta.
 
Metsän laidas munat jäi vetoketjun väliin / Kyllä siinä joutsenemo katsoi hyvin pitkään. -M. A. Numminen
musamies
20.12.2014 11:37:46
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

sellisti: No onhan oopperoillakin ihan mieleenpainuvat nimet. Taikahuilu on Taikahuilu eikä mikään "Dramaattinen näyttämöteos solisteille, kuorolle ja orkesterille op. 88". Ja kuten todettu, taidemusiikkipuolelta löytyy todella paljon juuri kaipaamallasi tavalla nimettyjä teoksia.
 
Se vaan on ihan oikeasti eri asia jos haluaa tosissaan kirjoittaa absoluuttista musiikkia jolla ei kerta kaikkiaan ole mitään ohjelmallista viitettä. Ei puhelinluetteloa tai tietosanakirjaakaan nimetä samoin kuin kaunokirjallisuusteoksia, ontuvaa analogiaa käyttääkseni.

 
Hyvä, että niillä on nimet!
 
Itse yritän kohdella eri musiikkityylejä vähän kuin samanarvoisesti ja jos haluan rajallisine kykyineni treenata vaikka Tsaikkarin Joutsenlampea, asiaa helpottaa kun sille on olemassa joku nimi ja löydän sen jostain kirjasta.
 
outoniemi
20.12.2014 13:40:52
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

sellisti: Yhtä laillahan se voisi olla jotain ihan huippua, ainakin sun mielestä. Kyllä sen vuoksi kannattaa mun mielestä edes toisinaan riski ottaa. Muuten voi jäädä moneen hyvään biisiin tutustumatta.
 
Uuden musiikin kanssa näin pitäisi tehdäkin, mutta muuten on paras ottaa selvää ensin mitä on odotettavissa. Minä kun en ole niitä jotka voivat istua ja kuunnella melkein mitä vaan suht tyytyväisenä. Hyvää musiikkia on niin paljon, ettei kannata kärvistellä...
 
sellisti
20.12.2014 14:23:07
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

musamies: jos haluan rajallisine kykyineni treenata vaikka Tsaikkarin Joutsenlampea, asiaa helpottaa kun sille on olemassa joku nimi ja löydän sen jostain kirjasta.
 
Kyllähän kaikilla teoksilla kuitenkin nimi on. Jonkun teoksen nimi voi olla Pianokonsertto nro 3 d-molli op. 30. Ei niistä opusnumeroista ja sävellajeista tarvi välttämättä edes välittää, riittää kun muistaa että se on pianokonsertto ja säveltäjän kolmas sellainen. En edelleenkään näe että sen etsiminen kirjasta olisi merkittävän paljon vaikeampaa, vaikkei sillä mitään mieleenpainuvampaa lisänimeä olisikaan.
 
Ja voihan olla että se on toisinaan jopa toisin päin. Jos etsit esim. levykaupasta Selim Palmgrenin "Virta" -nimistä teosta ilman muita tietoja, voi olla että löytäminen on hankalampaa kuin jos tietäisit että teos on säveltäjän toinen konsertto pianolle ja orkesterille, jolloin haun voi rajata heti oikeaan osastoon.
 
Metsän laidas munat jäi vetoketjun väliin / Kyllä siinä joutsenemo katsoi hyvin pitkään. -M. A. Numminen
levesinet
20.12.2014 15:08:11
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kerran kuuntelin jonkin Mozartin absoluuttisen pianokonserton kokonaan -valmistusnumero ei jäänyt mieleeni-, koska se oli laitettu samaan konserttiin hyvän musiikin kanssa.
 
sub zero: Mites arvelisitte?
 
Toivottavasti ainakin yksi kymmenestä :D
 
musamies
20.12.2014 15:13:03
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

sellisti: Pianokonsertto nro 3 d-molli op. 30.
 
En tiedä voisi tämänlainen asennoituminen vähentää osaltaan klassisen musiikin tai yleensäkin suuren akustisen orkesterimusiikin suosiota?
 
Mielestäni taidekin jossain määrin joutuu kilpailemaan markkinoilla jos ei muusta kuin ihmisten mielenkiinnosta ja ajasta ja tuollainen nimeäminen on hyvin epämarkkinointihenkinen...
 
Olisi mielenkiintoista tehdä testi, jossa jukeboxiin laitettaisiin ihmisille tuntemattomia biisejä ja katsottaisiin miten nimet vaikuttaa siihen mitä haluttaisiin kuunnella!
 
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti