Muusikoiden.net
06.12.2016
 

Klassinen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Huonoimmat sävellykset
1 2
ThrashGuitarist
18.08.2013 02:37:10
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Vähän negatiivisempi aihe tällä kertaa, eli kertokaahan mielestänne huonoimpia sävellyksiä. Kerron itse kun keksin jotain sopivaa.
 
ThomSai
18.08.2013 17:27:42
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ligetin viulukonserttoo ei kestä kuunnella... En oikein tiedä pitäiskö sen olla jotain hienoa taidetta, mutta mulle se on vaan jäätävää korvien rääkkäystä.
 
sellisti
18.08.2013 17:52:11 (muokattu 18.08.2013 17:56:44)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Vähän hankala aihe. En mä esim. jotain ankaraa sarjallisuutta mielelläni kuuntele, eikä se silti tarkoita että ne teokset olisi välttämättä huonosti/taitamattomasti sävellettyjä. Johonkin musahistorian tenttiin joskus piti kuunnella jotain Pierre Boulez'n pianoteoksia, ja oli ne kyllä helkkarin puisevia vaikka miestä pidetään genressään merkittävänä... mutta jos musiikin lähtökohtana on joku matemaattinen sarja, niin kyllä siinä aika Bach saa olla että saa niistä aineksista luotua mitenkään kuulijaystävällistä tai mielenkiintoista musiikkia. Saa vapaasti olla eri mieltä, tää on vaan mun näkemys. En mä Heinisen Veitsi-oopperastakaan joskus 80-90-lukujen taitteessa Olavinlinnassa saanut oikein mitään irti, mutta olin toki itsekin vasta teini silloin.
 
E. Niin ja olihan mulla aikanaan tää avautuminen täällä: http://muusikoiden.net/keskustelu/print.php?p=2853344
 
Pitäis varmaan yrittää antaa säveltäjälle toinen mahdollisuus. :D
 
Metsän laidas munat jäi vetoketjun väliin / Kyllä siinä joutsenemo katsoi hyvin pitkään. -M. A. Numminen
Carvinen
08.10.2013 20:50:39
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

sellisti: Vähän hankala aihe. En mä esim. jotain ankaraa sarjallisuutta mielelläni kuuntele, eikä se silti tarkoita että ne teokset olisi välttämättä huonosti/taitamattomasti sävellettyjä. Johonkin musahistorian tenttiin joskus piti kuunnella jotain Pierre Boulez'n pianoteoksia, ja oli ne kyllä helkkarin puisevia vaikka miestä pidetään genressään merkittävänä... mutta jos musiikin lähtökohtana on joku matemaattinen sarja, niin kyllä siinä aika Bach saa olla että saa niistä aineksista luotua mitenkään kuulijaystävällistä tai mielenkiintoista musiikkia. Saa vapaasti olla eri mieltä, tää on vaan mun näkemys. En mä Heinisen Veitsi-oopperastakaan joskus 80-90-lukujen taitteessa Olavinlinnassa saanut oikein mitään irti, mutta olin toki itsekin vasta teini silloin.
 
E. Niin ja olihan mulla aikanaan tää avautuminen täällä: http://muusikoiden.net/keskustelu/print.php?p=2853344
 
Pitäis varmaan yrittää antaa säveltäjälle toinen mahdollisuus. :D

 
Heinisestä puheen ollen... Heiniö proffana ollessaan kuuntelutti Heinisen Silkkirumpua. Ei siitä saanut alan korkeakouluopintojen siinäkään vaiheessa juuri mitään irti. Modernimsi ja liiallinen älykköily tekee minusta musiikista puisevaa. Sitten on näitä, joista ei oikein tiedä, onko ne poikkeuksellisen hyviä vai poikkeuksellisen karseita. Solagen Fumeux Fume kuuluu tähän sarjaan. Ainoa mikä on varmaa, on se, ettei se ole kepeää automatkakuunneltavaa minun korvissani.
 
Heiniön biiseistä en myöskään perusta. Samoin Jyrkin Linjaman kirpeät dissonanssit karmivat selkäpiitäni aika rajusti. Kontrapunkti III jäi aikanaan suorittamatta. Ehkä siellä se olisi opettanut rakastamaan sitä, mikä nyt kuulostaa kissankiusausmusiikilta tai siltä kuin 3-vuotias kilkuttaisi pianoa.
 
Ääneni karmeimmasta biisistä: Heininen: Silkkirumpu. No-näytelmäst ei tullut Yes-oopperaa. (Sorry, Mikko...)
 
Musiikkitiede on meidän epämusikaalisten lohtu
Sulervo
10.10.2013 17:56:39 (muokattu 10.10.2013 18:05:14)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

sellisti:... mutta jos musiikin lähtökohtana on joku matemaattinen sarja, niin kyllä siinä aika Bach saa olla että saa niistä aineksista luotua mitenkään kuulijaystävällistä tai mielenkiintoista musiikkia.
 
Tietokoneiden parissa puuhastelevana matemaatikkona minä inhoan sitä, että musiikin lähtökohtana olisi jokin matemaattinen sarja tms. Nimittäin, kun haluan rentoutua, voin mennä konserttiin, ja nimenomaan saadakseni olla hetken muualla kuin matematiikan alueella. Jos sitten tarjoillaan jokin teos, joka on rakennettu jonkin matemaatikon silmissä säälittävän alkeellisen matemaattisen kaavan, teorian tai vastaavan pohjalta, koen että minulle on työnnetty käteen leivän sijasta kivi. Minähän nimenomaan EN halua silloin mitään matemaattista, vieläpä jotakin lapsellista sellaista. Saattaisin tuntea satunnaista mielenkiintoa, jos säveltäjä selostaisi teoksensa perustuvan vaikkapa kvasikonformikuvauksille (sattuu olemaan niin, että suomalaiset matemaatikot ovat niitä paljon tutkineet), mutta tuollakin olisi minusta vain hupaisan kuriositeetin arvo.
 
Joistakin teoksista haluaisin kysyä: onko tuo tosiaan sitä, mitä säveltäjä on mielessään etukäteen kuullut? Ehkä onkin, enhän minä tiedä. Mutta ellei ole, en ymmärrä mitä arvoa sellaisella teoksella voisi olla. Ainakaan en arvosta sellaista mitä säveltäjä on saanut aikaan laskemalla; onneksi moinen taitaa olla jäänyt pois muodista jo ajat sitten.
 
sellisti
13.10.2013 18:22:38 (muokattu 13.10.2013 18:27:04)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Carvinen: Kontrapunkti III jäi aikanaan suorittamatta. Ehkä siellä se olisi opettanut rakastamaan sitä, mikä nyt kuulostaa kissankiusausmusiikilta tai siltä kuin 3-vuotias kilkuttaisi pianoa.
 
Minä suoritin tuon, ja voin kertoa että ei opettanut.
 
E. Jaa vai tarkoititko että Linjama itse olisi opettanut sitä ainetta..? Siinä tapauksessa ehkä. :) Mielenkiintoinen oppiaine se oli, mutta ei mulla muuttanut mitenkään mielipiteitä tietyistä musiikinlajeista.
 
Sulervo: Joistakin teoksista haluaisin kysyä: onko tuo tosiaan sitä, mitä säveltäjä on mielessään etukäteen kuullut? Ehkä onkin, enhän minä tiedä. Mutta ellei ole, en ymmärrä mitä arvoa sellaisella teoksella voisi olla. Ainakaan en arvosta sellaista mitä säveltäjä on saanut aikaan ; onneksi moinen taitaa olla jäänyt pois muodista jo ajat sitten.
 
Kyllä mäkin joitakin teoksia kuullessani olen miettinyt, että jos säveltäjällä soi tällainen äänimaailma päässä niin ei kyllä kateeksi käy. Jos kyse ei ole jostain luovasta intuitiosta vaan pakosta tehdä jotakin jonkin ennaltamääritellyn kaavan tms. mukaan (joo, nyt voi kaikki vääräleuat kommentoida että kaavoja ne sävellajit ja rytmitkin on) niin ei sellaista kyllä jaksa kauaa kuunnella. Voin olla väärässä minäkin, puhun vain omasta kokemuksesta.
 
Metsän laidas munat jäi vetoketjun väliin / Kyllä siinä joutsenemo katsoi hyvin pitkään. -M. A. Numminen
megatherium
27.10.2013 17:55:01
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

huomoin säveltäjä sibelius.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
sub zero
27.10.2013 18:00:21
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: huomoin säveltäjä sibelius.
 
Kiitos tästä tiedosta
 
kaakari
01.11.2013 14:19:25
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Minun täytyy myöntää etten ole koskaan kuunnellut Bachin "Fuugan taitoa" kokonaan. Sävellys ei todellakaan ole huono, mutta tehty enemmän musiikkitieteilijöitä kuin peruskuuntelijaa varten.
Glenn Gould piti Bachin "kromaattista fantasiaa ja fuugaa" ja "italialaista konserttoa" huonoina sävellyksinä. Mutta Gould olikin enfant terrible.
 
megatherium
12.11.2013 18:46:38
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

homunculus surkeinta mitä kuullut. erikä nämä spatiaaliset spektraalharmoniset eksperimoinnit paskaa kummkoiosempia ole.nykymusiikki on atonaalista emotionaalisesti köyhää soopaa josta kai elitistiset piirit nautiskelee. saariaho ei nappaa.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
sellisti
12.11.2013 20:55:03
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: nykymusiikki on atonaalista emotionaalisesti köyhää soopaa josta kai elitistiset piirit nautiskelee.
 
Modernismi oli atonaalista ja hämmentävän suurelta osin emotionaalisesti köyhää, mutta onhan nykymusiikki sellainen tyylien sulatusuuni ettei tuollainen yleistys nyt ihan oikeaan osu.
 
Metsän laidas munat jäi vetoketjun väliin / Kyllä siinä joutsenemo katsoi hyvin pitkään. -M. A. Numminen
damn u
13.11.2013 00:27:52
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: homunculus surkeinta mitä kuullut. erikä nämä spatiaaliset spektraalharmoniset eksperimoinnit paskaa kummkoiosempia ole.nykymusiikki on atonaalista emotionaalisesti köyhää soopaa josta kai elitistiset piirit nautiskelee. saariaho ei nappaa.
 
Elitismikortti heitetty kun ei muuta keksitä. Yritä enemmän ja pyri parempaan.
 
Hauler
13.11.2013 14:37:45
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

damn u: Elitismikortti heitetty kun ei muuta keksitä. Yritä enemmän ja pyri parempaan.
 
Olihan tuossa paljon muutakin?
 
kaakari
06.01.2014 08:53:52
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tunnettu amerikkalainen musiikkikriitikko David Hurwitz murjaisi kerran "toisen wieniläisen koulun" säveltäjistä: "Berg ja Webern eivät ole koskaan kuulostaneet näin herkullisilta eikä Schönberg, öh, näin kuunneltavalta". Myös suomalaiskriitikko Matti Suurpää tuntuu ajattelevan, että Schönbergillä oli kova pyrky suureksi säveltäjäksi, mutta pelkkä pyrky ei riitä, pitää olla myös lahjoja.
 
Olen itse kuunnellut Schönbergiltä vain tämän jousikvartetot LaSalle kvartetin klassisina esityksinä. Paras niistä on opusnumeroimaton nuoruudentyö, joka on täysin perinteinen. Toinen jousikvartetto ottaa mukaan myös sopraanoäänen, ja se on myös hyvä teos. Kolmannesta kvartetosta jäi mieleen lähinnä viulujen kirskunta, neljännestä ei senkään vertaa.
 
sub zero
06.01.2014 14:42:45
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

kaakari: Olen itse kuunnellut Schönbergiltä vain tämän jousikvartetot LaSalle kvartetin klassisina esityksinä. Paras niistä on opusnumeroimaton nuoruudentyö, joka on täysin perinteinen. Toinen jousikvartetto ottaa mukaan myös sopraanoäänen, ja se on myös hyvä teos. Kolmannesta kvartetosta jäi mieleen lähinnä viulujen kirskunta, neljännestä ei senkään vertaa.
 
Melodinenkaan atonaalinen musiikki ei avaudu kovin helposti ja voi vaatia monen monta kuuntelukertaa (no... itselleni myös tonaalinen). Heti neljäs jousikvartetto itse asiassa avautuu teemalla, joka ainakin itselleni on jäänyt hyvin selkeänä päähän.
 
Helpompia teitä melodiseen atonaalisuuteen voivat olla Schönbergin ensimmäinen kamarisinfonia (joka vasta kopauttelee kepillä jäätä), Stravinskin "Agon", Bartókin 3. ja 4. jousikvartetto (5. ja 6. kvartettoa voi käyttää vielä varovaisempaan lähestymistapaan), kenties Alban Bergin viulukonsertto. Schönbergin arvostetuimmat atonaaliset teokset ovat kaiketi Viisi orkesterikappaletta op. 16 sekä Orkesterivariaatot op. 31. Noissa orkesterikappaleissa pelataan paljon äänenväreillä ja hyvin yksinkertaisten melodioiden luomalla tunnelmalla vähän jonkun ambientin tapaan, mikä voi osaltaan madaltaa kynnystä.
 
Aidosti hesalainen
Sulervo
06.01.2014 23:43:05
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

ThrashGuitarist: Vähän negatiivisempi aihe tällä kertaa, eli kertokaahan mielestänne huonoimpia sävellyksiä. Kerron itse kun keksin jotain sopivaa.
 
Tarkoittanet huonoimpia niistä klassisen musiikin sävellyksistä, joita edes joskus kuulee esitettävän tai joita on levytetty. Vieläkin huonompia on tietysti vaikka miten paljon.
 
No, esimerkiksi: hyllystäni löytyy levyjä, joilla on Ernst von Dohnányin, Nikos Skalkottasin, Robert Simpsonin, Giya Kanchelin ja Tan Dunin sävellyksiä. Yksikään niistä ei ole antanut minulle mitään, vaikka onhan esim. Tan Dun jopa kuuluisa. Tällaisia sävellyksiä pidän huonoimpina. Teknistä osaamista noilla säveltäjillä tuntuu kuitenkin olevan, mutta minusta se on arvottomien asioiden palveluksessa.
 
kaakari
07.01.2014 19:57:10
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

"Helpompia teitä melodiseen atonaalisuuteen voivat olla Schönbergin ensimmäinen kamarisinfonia (joka vasta kopauttelee kepillä jäätä), Stravinskin "Agon", Bartókin 3. ja 4. jousikvartetto (5. ja 6. kvartettoa voi käyttää vielä varovaisempaan lähestymistapaan), kenties Alban Bergin viulukonsertto. Schönbergin arvostetuimmat atonaaliset teokset ovat kaiketi Viisi orkesterikappaletta op. 16 sekä Orkesterivariaatot op. 31. Noissa orkesterikappaleissa pelataan paljon äänenväreillä ja hyvin yksinkertaisten melodioiden luomalla tunnelmalla vähän jonkun ambientin tapaan, mikä voi osaltaan madaltaa kynnystä."
 
Kiitos vihjeistä!
 
Janus
10.01.2014 05:17:42
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Sulervo: No, esimerkiksi: hyllystäni löytyy levyjä, joilla on Ernst von Dohnányin...
 
...Teknistä osaamista noilla säveltäjillä tuntuu kuitenkin olevan, mutta minusta se on arvottomien asioiden palveluksessa.

 
Dohnányin merkittävimpiä saavutuksia taitaa juuri ollakin sadistisen vaikea pianoetydikirja, jossa huomattava osa harjoituksista tähtää sormien itsenäisyyden kehittämiseen.
 
wagneristi
18.01.2014 11:01:53
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Itse en ole Mozartista ikinä pitänyt. Se on vain jotenkin sellaista sipsuttamista.
 
ThrashGuitarist
26.01.2014 02:38:51
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Minusta Charles Ivesin mikrotonaalinen musiikki on niin häiritsevän kuuloista, että en kertakaikkiaan kykene kuuntelemaan yhtäkään sävellystä loppuun. Häiritsevyyden tunne lienee tarkoituskin, mutta koska en kykene nauttimaan musiikista, se ei palvele tarkoitustaan, ellei sillä tosiaan haluta ajaa kuulija haluttomaksi kuunnella teosta loppuun.
 
Mainittakoon vastapainoksi Arvo Pärtin yhtäaikaa useassa sävellajissa soiva musiikki, josta pidän. Näemmä olen niin täysverinen länsimaalainen, että mikrotonaalisuus aiheuttaa vain päänsärkyä.
 
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti