Muusikoiden.net
07.12.2016
 

Klassinen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Glenn Gould ja Bach
1
kaakari
02.11.2012 17:33:17
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Glenn Gouldin ennenaikaisesta kuolemasta on kulunut 30 vuotta, ja Sony on tuonut ilmoille lähes 40 cd:n Glenn Gould Bach edition. Tähän boksiin on koottu kaikki Gouldin Bach-levytykset ja mukaan on saatu myös ennen julkaisemattomia esityksiä levynke-rääjien ostohalujen herättämiseksi. Mammuttiboksi ja merkkivuosi innosti minut jälleen kuuntelemaan kotiarkistoni Bach/Gould levyjä. Seuraavassa muutamia kommentteja levyistä, jotka olen kuunnellut, ja myös muutamista levyistä, joita en ole kuunnellut.
 
Goldberg variaatiot, I levytys 1955. Gouldin pianistimaineen avainteos, nuoren miehen levytys. Optimistinen ja nopea esitys. Kuuluu jokaisen Gould/Bach fanin levyhyllyyn.
 
Goldberg variaatiot, II levytys 1981. Tästä levystä en ole koskaan pitänyt, Gouldin soitto tuntuu kömpelöltä ja karulta verrattuna I versioon. Yhdellä poikkeuksella: avausaaria ja sen toisto lopussa ovat aivan maagisia. Kuten Matti Suurpää huomauttaa kirjassaan, aa-ria on lopussa jotenkin surullisempi ja kipeämpi kuin alussa. "Kun tie on käyty loppuun, se on toiviotie".
 
Well tempered clavier I ja II. I osa on Gouldin parhaita levytyksiä, II osaa on moitittu liian nopeista tempoista.
 
Englantilaiset sarjat: Hieno levytys, kannattaa hankkia.
 
Ranskalaiset sarjat. En tykännyt levystä ja myin sen aikoinaan pois. Tuntui siltä, kuin Gould ei olisi ymmärtänyt tai pitänyt tästä musiikista.
 
Inventiot ja sinfoniat. Tuomari Nurmion mukaan hänen tyttärensä soittaa nämä kappaleet paremmin kuin Gould, joka soittaa liian nopeasti.
 
Partitat. Samoin kuin englantilaiset sarjat, pukinkonttiin vaan.
 
Pianokonsertot - en ole kuullut levyä. Tulkinta lienee ainakin omaperäinen.
 
Sonaatit gamballe ja viululle. Leonard Rosen kanssa soitettu gambasonaattien tulkinta on erinomainen, Jaime Laredon kanssa tehty viulusonaattien levytys on ehkä hieman pölyttynyt.
 
Milkop
09.11.2012 11:24:18
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Gould oli muuten taitava kaveri, mutta itseä ainakin häiritsee ukon "höpinä" soiton aikana.
 
"Jos olet suuren hotellin aulassa ja kuulet 'Tonava Kaunoisen' soivan, häivy vähän helvetin äkkiä. Älä mieti. Juokse."
kaakari
11.11.2012 12:57:21
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Gould ei ole ainoa "höpisijä", ainakin Rudolf Serkin ja Jeno Jando kuuluvat samaan joukkoon. Ilmeisesti mielihyvä soittamisesta saa pianistit hyräilemään; häiritsevää se on joka tapauksessa.
 
Milkop
11.11.2012 13:07:35
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jazzin puolelta tuli mieleen vielä Oscar Peterson. Häiritsevää tosiaan.
 
"Jos olet suuren hotellin aulassa ja kuulet 'Tonava Kaunoisen' soivan, häivy vähän helvetin äkkiä. Älä mieti. Juokse."
Dr Dominant
11.11.2012 14:07:58
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ja Keith Jarrett. Jostain syystä itseäni Gouldin lauleskelu ei sanottavasti häiritse.
 
"Dr. Dominant, I presume?"
kaakari
12.11.2012 15:22:12
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Vaikka Gould on suosikkipianistini Bachin musiikissa, niin täytyy myöntää, että mies on aika epätasainen suorittaja. Loistavasti soitettua kappaletta seuraa täydellinen rimanalitus. Ja joskus tuntuu että Gould tekee näin ihan piruuttaan...
 
levesinet
12.11.2012 23:22:22
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Gouldilla oli lähes asiallinen asenne W. A. Mozartin musiikkia kohtaan.
 
kaakari
13.11.2012 08:08:42
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

"Mozart kuoli liian myöhään" - siinä yksi Gouldin Mozart-letkautus.
 
samueld
19.11.2012 00:45:23
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

kaakari: Vaikka Gould on suosikkipianistini Bachin musiikissa, niin täytyy myöntää, että mies on aika epätasainen suorittaja. Loistavasti soitettua kappaletta seuraa täydellinen rimanalitus. Ja joskus tuntuu että Gould tekee näin ihan piruuttaan...
 
Laitatko esimerkin täydellisestä rimanalituksesta joka on levytetty?
 
I'd sell my sister to whorehouse rather than play a Korean guitar.
wagneristi
02.01.2014 20:28:07
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Seppo Heikinheimo luokitteli pianistit: Glenn Gould ja muut
 
Janus
03.01.2014 18:17:38
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

samueld: Laitatko esimerkin täydellisestä rimanalituksesta joka on levytetty?
 
http://www.youtube.com/watch?v=FeHeF5A6pmU
 
Timo.T
13.01.2014 14:45:59
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

kaakari: Glenn Gouldin ennenaikaisesta kuolemasta on kulunut 30 vuotta, ja Sony on tuonut ilmoille lähes 40 cd:n Glenn Gould Bach edition. Tähän boksiin on koottu kaikki Gouldin Bach-levytykset ja mukaan on saatu myös ennen julkaisemattomia esityksiä levynke-rääjien ostohalujen herättämiseksi. Mammuttiboksi ja merkkivuosi innosti minut jälleen kuuntelemaan kotiarkistoni Bach/Gould levyjä. Seuraavassa muutamia kommentteja levyistä, jotka olen kuunnellut, ja myös muutamista levyistä, joita en ole kuunnellut.
 
Goldberg variaatiot, I levytys 1955. Gouldin pianistimaineen avainteos, nuoren miehen levytys. Optimistinen ja nopea esitys. Kuuluu jokaisen Gould/Bach fanin levyhyllyyn.
 
Goldberg variaatiot, II levytys 1981. Tästä levystä en ole koskaan pitänyt, Gouldin soitto tuntuu kömpelöltä ja karulta verrattuna I versioon. Yhdellä poikkeuksella: avausaaria ja sen toisto lopussa ovat aivan maagisia. Kuten Matti Suurpää huomauttaa kirjassaan, aa-ria on lopussa jotenkin surullisempi ja kipeämpi kuin alussa. "Kun tie on käyty loppuun, se on toiviotie".
 
Well tempered clavier I ja II. I osa on Gouldin parhaita levytyksiä, II osaa on moitittu liian nopeista tempoista.
 
Englantilaiset sarjat: Hieno levytys, kannattaa hankkia.
 
Ranskalaiset sarjat. En tykännyt levystä ja myin sen aikoinaan pois. Tuntui siltä, kuin Gould ei olisi ymmärtänyt tai pitänyt tästä musiikista.
 
Inventiot ja sinfoniat. Tuomari Nurmion mukaan hänen tyttärensä soittaa nämä kappaleet paremmin kuin Gould, joka soittaa liian nopeasti.
 
Partitat. Samoin kuin englantilaiset sarjat, pukinkonttiin vaan.
 
Pianokonsertot - en ole kuullut levyä. Tulkinta lienee ainakin omaperäinen.
 
Sonaatit gamballe ja viululle. Leonard Rosen kanssa soitettu gambasonaattien tulkinta on erinomainen, Jaime Laredon kanssa tehty viulusonaattien levytys on ehkä hieman pölyttynyt.

 
Jännä huomio jonka kaveri joskus teki noista äänityksistä, ja nehän on editoitu roimalla kädellä, siis leikattu leikkaamisen päälle, kuitenkin, kaveri huomas joskus että Gouldin piano on viritetty välillä eritavalla, mikä tarkottaa että mies tahaltaan äänitti kappaleet useaan kertaan viritti piano vähän uudestaan että jotkut nuotit ovat paremmin vireessä kuin pianolla on mahdollista ja sitten leikkas niitä sitten sinne paikoilleen. :)
 
sub zero
13.01.2014 16:48:12
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Timo.T: Jännä huomio jonka kaveri joskus teki noista äänityksistä, ja nehän on editoitu roimalla kädellä, siis leikattu leikkaamisen päälle, kuitenkin, kaveri huomas joskus että Gouldin piano on viritetty välillä eritavalla, mikä tarkottaa että mies tahaltaan äänitti kappaleet useaan kertaan viritti piano vähän uudestaan että jotkut nuotit ovat paremmin vireessä kuin pianolla on mahdollista ja sitten leikkas niitä sitten sinne paikoilleen. :)
 
Hmm... tietääkseni noin pikkutarkkaa editointia ei oikein vielä 1960-luvulla harrastettu, ei ehkä kovin usein 1970-luvullakaan. En ole tosin ekspertti.
 
Aidosti hesalainen
Timo.T
14.01.2014 18:58:54
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

sub zero: Hmm... tietääkseni noin pikkutarkkaa editointia ei oikein vielä 1960-luvulla harrastettu, ei ehkä kovin usein 1970-luvullakaan. En ole tosin ekspertti.
 
Netistä löytyy joku dokkari missä näkyy Gould editointihuoneessa, kannattaa katsoa, tyyppi oli semi anaali näitten asioiden suhteen ilmeisesti.
 
damn u
16.01.2014 22:21:29
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Janus: http://www.youtube.com/watch?v=FeHeF5A6pmU
 
Hassusti tuli mieleen Gouldin soittama Bach
 
kaakari
18.01.2014 07:55:28
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Pohjanoteerauksista puheen ollen sellainen on Gouldin soittaman Bachin Italialaisen konserton viimeinen osa. Gould soittaa konserton kaksi ensimmäistä osaa loistavasti, mutta paahtaa viimeisen osan kuin sähköompelukoneella. Tuplasti sitä vauhtia kuin pitäisi. Ja ihan piruuttaan.
 
Sulervo
04.02.2014 11:07:46 (muokattu 04.02.2014 11:08:23)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

kaakari: Pohjanoteerauksista puheen ollen sellainen on Gouldin soittaman Bachin Italialaisen konserton viimeinen osa. Gould soittaa konserton kaksi ensimmäistä osaa loistavasti, mutta paahtaa viimeisen osan kuin sähköompelukoneella. Tuplasti sitä vauhtia kuin pitäisi. Ja ihan piruuttaan.
 
Saman tunteen herättää minussa Gouldin tulkinta Beethovenin sonaateista op. 10, joiden ääriosat hän soittaa mielettömän nopeasti. Tässä tapauksessa se ei niin hirveästi haittaa, koska esim. D-duurisonaatin aloittava Presto (ja OK, onhan se Presto) on minusta tylsähkö. Gouldin rämpytys ainakin tekee siitä hassulla tavalla kiinnostavan. En sitten tiedä, mitä Beethoven olisi tykännyt. Toisaalta esim. F-duurisonaatin Allegron tahdit 117-136, joiden pianisti ja musiikkikirjailija Charles Rosen sanoo olevan "an extremely elaborate joke" (ks. Beethoven's Piano Sonatas, s. 137), Gould soittaa epäröivästi, juuri kuten mielestäni pitääkin, koska tuossa kohdassa ei nähdäkseni pidä tuntua selvältä, minkä suunnan musiikki ottaa. Eli on hänellä hyvätkin hetkensä, mutta kokonaisuus ei minua miellytä. Hän myös jättää monet kertaukset pois.
 
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti