Muusikoiden.net
04.12.2016
 

Klassinen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Voiko musiikin laadun kriteereinä olla tekninen edistys sinänsä?
1
megatherium
14.11.2011 19:09:57 (muokattu 15.11.2011 19:39:39)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

On huomionarvoista että muihin suomalaisiin kansallisiin myöhäisromantikoihin kuten järnefeltiin, melartiniin, linnalaan, merikantoon jne. verrattuna sibeliuksen varjon ja painolastin vaikutus näkyy tätä ensisijaista romantikkosukupolvea enemmän modernistien jälkisarjallisissa, ja vapaasti dodekafoniaa soveltavissa teoksissa jotka silmiinpistävästi pyrkivät eroon murtautumalla ulos sibeliuksen luomasta kansallisromanttisesta ja klassistisesta sinfoniataditiosuosta saattamalla käyttää jotakin sibeliuksen sinfonioihin assosioituvaa ydinmotiivia tai alkusolua, melodista fraasia, sointuyhdistelmää, intervallia tms.lähtökohtanaan ja alitajuisena muistumana josta teoksen muoto orgaanisesti kasvaa kun monilla sibeliuksen aikalaissäveltäjillä kuten melartin suurella tai armas launiksella, saikkolalla, tuukkasella tsaikovskin, brucknerin, mahlerin, mussorskyn, prokofjevin, shostakovitsin, wagnerin, brahmsin tai schumannin vaikutus näkyy selvempänä kuin itse sibelius kaukaa viisaana kenttätekniikan edeltäjänä jota modernistit eivät voineet jättää ottamatta huomioon ja siksi on nähty hänen tuoneen jotakin uuttaa kansalliseen musiikkiperintöömme vaikkakaan koska taide ei kuten glenn gould osuvasti huomauttaa ei ole teknologiaa sen laadun kriteerinä ei voi olla teknillinen edistys sinänsä jolla tateen arvoa mitattaisiin vaan sen musiikkillinen substanssi ja siksi teknissssä katsannossa niinkin epäedistyksellinen säveltäjä kuin bach tai mozart jonka musiikki perustuu vallitsevaan aikakautensa musiiklliiseen sanastoon ja kielioppiin oli eräs kaikkien aikojen suurimmista musiikkineroista vaikkei vienyt teknistä kehitystä esim.schubertin, beethovenin saati schönbergin lailla eteenpäin. varsinaisina 20-luvun ultramnodernisteina
suomessa tietenkin tunnetaan raitio, a. merikanto, sulho ranta ja ernst pingoud, vaikka myös mm. leo härkönen pianosonaatillaan aloitti modernistina ja eräät toiset vaihtoivat uraa.
 
samalla tavoin kenen tahansa suomalaisen marginaalisena pidetyn epämuodikkaan ja unohdetun säveltäjän musiikki voi olla täydellisen kauneuden ja harmonian ilmentymä suuremmassa määrin kuin juuri sibelius olematta välttämättä yhtä kaukaa viisasta tai modernismia ennakoivan enteellistä kuin olemisen puhtaana tuloksena näyttätyvänä taideteoksena joka on olemassa vain oman itsensä vuoksi.
 
joidenkin teosten kohdalla salmenhaara musiikinhistoriassamme kaipaisi edes jonkinlaista äänitettä teoksesta jota ylenkään levystöstä ei suinkaan läheskään aina löydy, kuten tauno pylkkäsen orkesterirunoelmasta ulthima thule joka edustaa hänellä harvinaista uusimpressionistista tyyliä ja joka edusti suomea pohjoismaisilla musiikkipäivillä. myöskään monien suomalaisten varsinkaan postromanttisten tai uusklassisten sinfonikkojen kyseisen lajityypin teoksia ei ole juuri saatavilla.
 
salmenhaaran kliinisen objektiivinen mnusiikkitieteellinen analyysi ei usein pidä sisällään haltiotumisesta kertovia superlatiiveja kuin korkeintaan esitellessään joskus aikalaiskriitikkojen kirjoituksia teosten esityksistä joissa jotakin melartinin sinfoniaa saatetaan kiitellä sinfoniakirjallisuutemme kaunistuksena mm. n.o 2 tai madetoja nuorena kriitikkona toteaa mahdotomaksi ymmärtää miksi melartinin 3. sinfonia mahleriaanisessa herooisessa paatoksessa vaikuttaa häneen niin voimakkaasti. salmenhaara tuntuu itse lumoutuneen hieman liiaksikin sibeliuksesta kehuen sinfonioita epäämättömiksi mestariteoksiksi vaikka toisaalla varoittaa sokeasta palvonnasta.
 
kaikkein innostunemmillaan salmenhaara tuntuu olevan silloin kuin hänen tutkittavanaan on jokin kauaskatseinen modernia sointipintoina ja sävelryöppyinä esiintyvää kenttätekniikkaa ennakoiva teos kuten melartinin harvoin esitetty ja pitkään aikanaan unohduksissa ollut marjatta-legenda kaus eteenpäin katsovine sointikenttineen jotka tuntuivat aikalaista ultrmodernin musiikin piirteiltä. teoksella olisi saattanut olla syvällinen vakutus 20-luvun modernistisukupolveen mutta valitettavasti teos uinui ruususen unta 40-luvulle saakka jolloin varhainen mnodernismin vaihe oli suomessa ahti sonnisen sinfonisia tuokiota klustereineen lukuunottamatta jo ohtettu joka sai ruotsissa myrskyisät suosionsoitukse ja romantsoivat säveltöäjät ja uusklassimi kokeneet uuden tulemisen mutta joista esim. saikkolan shostakovitsia muistuttava synnynnäinen tyyli ja tuukkasen klamitradition sukulaisuus ansaitsevat paljon huomiota.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
velipesonen
23.11.2011 08:15:15
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kyllä voi, muttei pitäisi. Edistysuskolla on monta ilmenemismuotoa ja asuinsijaa. Niin kauan kuin henkilöllä on edistysuskoa, hän arvottaa myös taideteoksia niiden todellisen tai kuvitteellisen edistyksellisyyden perusteella, sikäli kuin kykenee asiaa ymmärtämään.
 
"Only rock and roll was real, everything else was unreal" - John Lennon
megatherium
23.11.2011 17:57:47 (muokattu 23.11.2011 18:02:48)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

velipesonen: Kyllä voi, muttei pitäisi. Edistysuskolla on monta ilmenemismuotoa ja asuinsijaa. Niin kauan kuin henkilöllä on edistysuskoa, hän arvottaa myös taideteoksia niiden todellisen tai kuvitteellisen edistyksellisyyden perusteella, sikäli kuin kykenee asiaa ymmärtämään.
 

esimerkiksi haluaisin mainita erkki aaltosen 2. sinfonian jossa perinteisen tonaalisuuden lisäksi ajoittainen kromatiikka varsinkin atonaalisessa fuugateemassa viittaa aina dodekafoniaan asti ja kuten sanoin kuulleeni siitä , joitakin tahteja alusta, puolivälistä ja lopusta, mutta niin menestyneitä kuin ne ja varsinkin numero 2 olivatkin kaikissa itä-euroopan maissa ja japanissa jossa aaltonen miellettiin vasemmistolaiseksi säveltäjäksi ajaessaan musiikillaan aktiivisesti rauhan aatetta josta varsinkin hiroshima sinfonia on konkreettisin todiste,
 
populaarisuutta tavoitteleva, merikantolaisesta uusklassisuutta enteilevästä tanhullisuudesta, wagnerin orkesterimassoista ja beethovenin (Sic! ikonen) pastoraalisinfoniasta vaikutteita yhdistelevä 3. ns. kansansinfonia karakteristisine väliotsikoineen on hyvin koossa pysyvä ja muodoltaan ehyt teos jossa siis hänen esim. hämeenlinna orkesterirunoelmastaan ilmenevät sibelius-vaikutteet ovat jo hyvästelty aaltosen lähtiessä omille teilleen taiteilijana
 
vaikka sinfonian kromaattinen myrsky scherzossa, matalien jousien mollisävyt, finlandiaan assosioituvat hymniainekset vielä sibeliukseen hiukan 2. sinfoniassa viittaavatkin jos kohta myös shostakovitsille tyypilliset groteskit marssirytmit ja fanfaarit tai anakronistisesti reinikulta-alkusoitossa ilmenevä eräänlainen minimalismi sekä itsenäisten äänten polyfonia monissa fuugissa ja fugatoissa jotka ovat 20-vuoden työn tuloksena saavutetun osaamisen summa vielä esikuvistaan kertovatkin kypsyneet kuitenkin jo hyvin persoonalliseksi synteesiksi
 
yhä eteenpäin ja uusia ilmenemismuotoja mm. ohjelmallisilta tendensseltään vitalistisuudeltaan ja visuaalisuudellaan tuukkasella saavasta korkeimmasta absoluuttisesta sävellysmuodosta sinfoniasta täydellisimpänä muotoilmentymänä joksi sitä on luonnehdittu länsimaisen taiteen historiassa sinänsä aaltosen erkin tehokkaissa sinfonisissa jaksoissa, jotka jäävät salmenharan mielestä muodoltaan vain hiukan hajanaisiksi.
 
mutta tässäkin voimme selvästi havaita kuinka sinfonian kehityskaari etääntyi ja jatkoi kulkuaan paljon yli sibeliusen luoman horisontin tulevien säveltäjien jalostaessa edelleen madetojalta ja sibeltä perittyjä vaikutteita orkesrointitaidon, ja orkestraalisten ilmaisu-ja keinovarojen yhä kehittyessä siitä johon ainolan erakko ja oopperamestari madetoja sen jättivät toki melartinin mahlerianismin ohella. .säveltäjä wessman toivoi toimittamassaan radio-ohjelmassa että kehittyneemmän orkestrisoiton myötä voisimme saada aaltosen sinfoniat uudelleen arvioitaviksi sen jälkeen kun 2. sinfonia kuultiin edellisen kerran tampere filharmoniassa 1998.
 
upea juttu ex tempore mahtavaa.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
velipesonen
24.11.2011 20:41:04
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Salmenhaara? Was bedeutet? Was für? Miksi aloitat keskustelun peilataksesi omaa kantaasi Salmenhaaran mielipiteisiin?
 
"Only rock and roll was real, everything else was unreal" - John Lennon
megatherium
25.11.2011 17:10:05 (muokattu 25.11.2011 17:14:57)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

velipesonen: Salmenhaara? Was bedeutet? Was für? Miksi aloitat keskustelun peilataksesi omaa kantaasi Salmenhaaran mielipiteisiin?
 
jopa schönbergin 12-sävelkoodin formuloimisprodesuuria edellyttänyt lapsellinen matematiikan keitos joka kuvastui säveltäjän taikauskoisessa numeromaniassa joka juutalaisuudessa lienee melko yleistä, numeroiden kiehtoessa myös räppiä räppäävän nino räppärilinnakundin varkaan mieltä ja antaessa niiden hallita muutakin kuin korkeampaa luovaa elämäänsä sikäli kuin paskarapin räppäämistä paskahanjuisessa alakultuurisessa monorytmiikassa sellaiseksi änkyröimistä voi nimittää tupakantunkkaisessa huoneilmassa ja pelätä omaa kännykän numeroaan jos sen 2 viimeistä numeroa ovat idernttisiä bussi 63 kanssa ja vaihtaa numero ja mennä terapiaan ja ajaa auto kiskalle jonkun ikkunan eteen muiden elämää tai seksiä ostamaan ja presentoimaan rekisterikilvellään omia työttömän työmiesluuseriaivokääpiön naiviin psykopaattisen tirkistelynhalun objektivoitumia jos tämä kaukorakastettu palvottu osakemarkkinoiden kuningas ja johtaja jota kurssit alinomaa symboloivat ja representoivat suursijoittajien millisekunneissa tekemien kauppojen automaattisten kaupankäyntiohjelmien taitavasti manipuloitujen indikattorien mukaan jotka reagoivat jokaiseen kännykänpuheluun ja tekstiviestiin siten että se jolle puhelin soittaa huomaa osakkeensa kurssin laskun pörssivulta.., tai 2 päivän perättäisen sänkylevon romahduksena aasiaa myöten -5,25 prosentilla hong kongin pörssissä. kerrankin joku toimitusjohtaja olisi bonuksensa ansainnut markkinauskottavuudellaan vailla edeltäjää koko osakeklauypabnkännin historiassa 1800-luvulta asti.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti