| Aihe: Tunnetko klasarimusiikin perusteokset? | |
|---|
 megatherium
23.05.2012 18:40:16 (muokattu 23.05.2012 18:50:51) | |
|
velipesonen: En tunne klasarimusiikin perusteoksia enkä paljon muutakaan musiikkia.
voi kunpa edes 1 cd pesosen olavin voitokkaita kuorolauluja laajasta 75 kalevalais aiheisen kuorolaulun kermasta olisi levytetty tai kunnianhimoisemmat sinfoniat polyfonisessa mestraruudessaan saksalaisessa kontrapunkjtisessa kurissa ja tasapainossa ja raskaassa elegisyydessään fuugamuotoisina. mutta kun ei. tietosanakirja täynnä epäajanmukaista faktaa säveltäjistämme joista ei kuulu mitään. pilaako vain? mutta se ettei yle ota mitään kantaa lähes 2000 teoksen aarteistoon käsittävään fordellin tuotantoon 44 sinfonialla on jo paksua. sibelius kun on jo menneiden talven lumiaa. etkö tunne mozartia veli? itse tunnustan läähättäneeni taiostelun kumuudess poltteen kuumottaessa rintaani kunnes tipuin manpinnalle porilaisten marssin aikana MELARTININ siikajoessa vaikka ihannoin tuukkasen postromanttisen täyteläistä jousikudosta joka saa sydämeni laulamaan rakkauden paloa tähtien tuikkiessa yötaivaalla laivan lipuessa kohti kaukaista päämäärää. he onnelliset. brahmsin viktoriaanisen ajan sentimentaalista pedanttista sooshia en voi sietää. pyrkimys spontaanisuuten vei hänet akateemisuuteen. pinnallista ja rasittavaa. ei sitä schubertilaista kaihoa ja herkkää tunneilmaisua josta suomenkin säveltaiteen tuntemattomat tuotteet sikiävät. karjalainen missä olet. kaipaan sinua ja totuuttasi siben valheen keskellä.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |  velipesonen
24.05.2012 09:35:13 (muokattu 24.05.2012 14:24:18) | |
|
megatherium: voi kunpa edes 1 cd pesosen olavin voitokkaita kuorolauluja laajasta 75 kalevalais aiheisen kuorolaulun kermasta olisi levytetty tai kunnianhimoisemmat sinfoniat polyfonisessa mestraruudessaan saksalaisessa kontrapunkjtisessa kurissa ja tasapainossa ja raskaassa elegisyydessään fuugamuotoisina. mutta kun ei. (...) etkö tunne mozartia veli? (...)
Olavin sävellyksistä on paljon Yleisradion kantanauhoja eli jonkinlaisia tallenteita, ja olisivatko esitykset kyllin hyviä levylle, vaihtelee. Levyjähän kannattaa tehdä jos on joko ostajia tai julkista rahoitusta.
En tunne Mozartia, olen mielestäni kuullut sitä tarpeeksi. Ehkä mieli muuttuu.
"Jos Elvis eläisi, hän varmasti kääntyisi haudassaan." - Hannu Nyberg | megatherium
08.06.2012 17:59:38 (muokattu 08.06.2012 17:59:55) | |
|
velipesonen: Olavin sävellyksistä on paljon Yleisradion kantanauhoja eli jonkinlaisia tallenteita, ja olisivatko esitykset kyllin hyviä levylle, vaihtelee. Levyjähän kannattaa tehdä jos on joko ostajia tai julkista rahoitusta.
En tunne Mozartia, olen mielestäni kuullut sitä tarpeeksi. Ehkä mieli muuttuu.
no en minä ole niitä kuullut kertaakaan voi harmi sentään. saikkolan puhallinkvintetto veikeä animaalisessa uusjklassisessa eläinkarnevaalissaan edustaa lajityypp9insä parhaimmistroa, karhu ja kettu tij tak kellosinfonia assosiaatioa
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
megatherium: no en minä ole niitä kuullut kertaakaan voi harmi sentään. saikkolan puhallinkvintetto veikeä animaalisessa uusjklassisessa eläinkarnevaalissaan edustaa lajityypp9insä parhaimmistroa, karhu ja kettu tij tak kellosinfonia assosiaatioa
Niin juu. Usein kantanauhoilla soittavat ja laulavat parhaat saatavissa olleet kyvyt, parhaimmillaan maailmanluokkaa, mutta laajamuotoisten isoille kokoonpanoille tehtyjen kappaleiden kohdalla usein harjoitusaika oli turhan lyhyt, puhumattakaan että vielä puoli vuosisataa sitten kapellimestareilla oli tapana ottaa paljon suurempia vapauksia kuin nykyisin. Yleisradion äänittäjien taidot ovat olleet vaihtelevia, usein sai ainakin ennen kuulla äänitystä joka saa vireessä olevan musiikin kuulostamaan kiinnostavan epävireiseltä (äänityksen vaihevirhe).
"Jos Elvis eläisi, hän varmasti kääntyisi haudassaan." - Hannu Nyberg | |
velipesonen: Niin juu. Usein kantanauhoilla soittavat ja laulavat parhaat saatavissa olleet kyvyt, parhaimmillaan maailmanluokkaa, mutta laajamuotoisten isoille kokoonpanoille tehtyjen kappaleiden kohdalla usein harjoitusaika oli turhan lyhyt, puhumattakaan että vielä puoli vuosisataa sitten kapellimestareilla oli tapana ottaa paljon suurempia vapauksia kuin nykyisin. Yleisradion äänittäjien taidot ovat olleet vaihtelevia, usein sai ainakin ennen kuulla äänitystä joka saa vireessä olevan musiikin kuulostamaan kiinnostavan epävireiseltä (äänityksen vaihevirhe).
mikä kauheinta melartininkin sinfonioista tehdyt levytykset ondinelle ovat lyhennettyjä versioita alkuperäisustä käsikirjoitukset jotka ovat niin suttuisia että niistä on ollut vaikea saada selkoa ja levytykset perustuvat fimicin painettuihin kopioihin joissa on paljon puutteita ja lyhennelmiä. tuire ranta mayer on kertonut puhtaaksikirjoittavansa traumgesicht runoelmaa kun jani kyllönen työskenteli vuosia sinfonoiden puhtaaksikirjoitettujen kriittisesti editioituijenlaitosten parissa. mistä oklet saanut käsiisi kantanauhatallenteita jos et ole tutkija? pääseekö kuka tahansa ylen levystöön etsimään äänitteitä tai tilaamaan niitä? voisitko tutustua saikkolan 5. sinfoniaan ja sinfoniettaan numero 1 ja kertoa mielipiteesi? tai ikosen 4. concetrata sinfoniaan ja millaisia sen beethovenvaikutteet ovat? tai tornen balladiin ja pesosen 1. sinfoniaan?
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
megatherium: mistä oklet saanut käsiisi kantanauhatallenteita jos et ole tutkija? pääseekö kuka tahansa ylen levystöön etsimään äänitteitä tai tilaamaan niitä? voisitko tutustua saikkolan 5. sinfoniaan ja sinfoniettaan numero 1 ja kertoa mielipiteesi? tai ikosen 4. concetrata sinfoniaan ja millaisia sen beethovenvaikutteet ovat? tai tornen balladiin ja pesosen 1. sinfoniaan?
Pesosen suhteen minulla on sukurasitteita eli tekijä itse on nauhoja minulle soittanut. En tiedä mikä Ylen avoimuuspolitiikka on, mutta kun kyseessä on radioyhtiö joka tallentaa musiikkia jotta sitä voisi esittää julkisesti, niin eivät tallenteet voi hirveän salaisia olla.
Lupaan yrittää tutustua mainitsemiisi sävellyksiin ja kerron mielipiteeni jahka olen kuullut ne kaikki.
"Jos Elvis eläisi, hän varmasti kääntyisi haudassaan." - Hannu Nyberg | megatherium
20.06.2012 19:47:26 (muokattu 20.06.2012 19:51:54) | |
|
velipesonen: Pesosen suhteen minulla on sukurasitteita eli tekijä itse on nauhoja minulle soittanut. En tiedä mikä Ylen avoimuuspolitiikka on, mutta kun kyseessä on radioyhtiö joka tallentaa musiikkia jotta sitä voisi esittää julkisesti, niin eivät tallenteet voi hirveän salaisia olla.
Lupaan yrittää tutustua mainitsemiisi sävellyksiin ja kerron mielipiteeni jahka olen kuullut ne kaikki.
Eikö sinunkin mielestäsi hänen, olavi pesosen 2 fuugamuotoon säveltämää sinfoniaansa joissa saattaa havaita madetojalle sukua olevaa raskasta elegisyyttä ansaitsi tulla muiden postomantiikkaa edustavien suomalaisten lajiperinnteeseen kuuluvien teosten ohella paremmin tunnettuksi kuin ne ovat sillä minun mielestäni musiikillisesti haastavin, merkittävin, antoisin nautittavin ja kiehtovin osa koko säveltaiteestamme on jäänyt sibeliaanisen kapealla affektien asteikolla liikkuvan kirjoitustavaltaan kamarimusiikillisen askeettisuutta huokuvan nuorklassisen sinfonian varjoon jossa väkevämpi tunnevoima ja kontrapunktinen ajattelu on uhrattu yksinkertaisen klassiosen viileyden ja loogiselle mosaiikimaisten 3-sävelaiheiden transformaatiolle perustuvan muotosuunnittelun alttarille vaikka useimmat tähän ovat mieltyneetkin.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
megatherium: Eikö sinunkin mielestäsi hänen, olavi pesosen 2 fuugamuotoon säveltämää sinfoniaansa joissa saattaa havaita madetojalle sukua olevaa raskasta elegisyyttä ansaitsi tulla muiden postomantiikkaa edustavien suomalaisten lajiperinnteeseen kuuluvien teosten ohella paremmin tunnettuksi kuin ne ovat sillä minun mielestäni musiikillisesti haastavin, merkittävin, antoisin nautittavin ja kiehtovin osa koko säveltaiteestamme on jäänyt sibeliaanisen kapealla affektien asteikolla liikkuvan kirjoitustavaltaan kamarimusiikillisen askeettisuutta huokuvan nuorklassisen sinfonian varjoon jossa väkevämpi tunnevoima ja kontrapunktinen ajattelu on uhrattu yksinkertaisen klassiosen viileyden ja loogiselle mosaiikimaisten 3-sävelaiheiden transformaatiolle perustuvan muotosuunnittelun alttarille vaikka useimmat tähän ovat mieltyneetkin.
Sibeliuksesta olemme edelleen samaa mieltä, täysin yliarvostettu skyfari joka tuo Suomeen rahaa. Voimme lohduttautua sillä että jenkit ja japanilaiset fanit eivät vaikuta yhtään sen fiksummilta kuin suomalaisetkaan, joille Sibbe on yhtä lailla kansallinen välttämättömyys kuin pirun jääkiekko.
Oikeastaan jääkiekossa ja Sibeliuksen musiikissa on paljon samaa; hirveästi tyhjää kohkaamista eikä oikein kunnon ajatusta. Mutta me suomalaisethan olemme hidasjärkinen kansa kuten Stalin asian ilmaisi, ei meiltä voi parempaa odottaa.
Isoisäni julkisuuteen saattamia sävellyksiä en valitettavasti kaikkia tunne, tässä suhteessa enemmän asiantuntijoita ovat basisti-rehtori Juha Pesonen ja musiikkitieteilijä Marja-Liisa Pesonen. Olisin sitä mieltä, että Olavi säveltäjänä paikoitellen ylikorosti tekniikan merkitystä, vaikka hänen musiikillinen perusajattelunsa oli lyyrinen ja eleginen. Myös Madetojan tyyli lyö välillä turhan paljon pintaan. Sinfonioita en ole mielestäni kuullut kunnollisina esityksinä koskaan, mutta sen perusteella mitä olen kuullut ja rajallisen kuvittelukykyni voimalla voisin kuvitella että hänen parhaimmat tekeleensä ovat lauluja, ja valitettavasti eivät kaikki ainakaan vielä toistaiseksi julkaistuja.
Suomalainen musiikkielämä on kärsinyt Sibeliuksesta hyvin pajon. Hyötyä Sibbestä, tai Sibbasta kuten ennen sanottiin, on tietenkin rahan muodossa ja sikäli, että koska hänen orkesterikappaleitaan on todella vaikea saada soimaan, joutuvat orkesterit väkisinkin terästämään tasoaan niiden kanssa. Ja suomalaisen orkesterin odotetaan aina soittavan Sibeliusta, ei voi mitään.
Sibeliuksen aiheuttama kärsimys tietenkin kulminoituu joidenkuiden hyvien säveltäjien, kuten Klamin etunenässä, liian vähäiseen tunnettuuteen, ja joidenkuiden liian huonojen säveltäjien, jääköön nimet mainitsematta, epigonismin ja yleisen ummehtuneisuuden tylsämieliseen palvontaan. Siinä tylsämielisyydessä on paljon leimallisesti suomalaista ja siihen liittyy fantastinen suvaitsemattomuus.
"Jos Elvis eläisi, hän varmasti kääntyisi haudassaan." - Hannu Nyberg | |
Tänään työpaikalla olin kuulevinani säveltäjä Ahti Sonnisen nimen, mutta kyse olikin Ahti-sonnista, joka seuraa jalkapalloa ja ennustaa. | |
levesinet: Tänään työpaikalla olin kuulevinani säveltäjä Ahti Sonnisen nimen, mutta kyse olikin Ahti-sonnista, joka seuraa jalkapalloa ja ennustaa.
sonninenkin anasitsisi sibeä suuremman statuksen kansallisena suuruutena mutta valitettavasti minullakin on vain yksi levy kokelmissani hänen kirpeätä poswtmodernistista uusklassismiaan, pianpomusiikkia sisältävgä levy aloittelijoille tarkoitetuista pedagogisista kappaleista taiteellisesti ja pianistisesti kunnianhimoisempiin luomuksiin. keskeisimpiä orkesteriteoksia seitysemän veljestä ja sinfonisia tuokiooita tai oopperaa haavsruuva ei liene levytertty joista eräässä hän vetää sävelkimppuineen vertoja 20-luvun modernismillemme.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | megatherium
06.07.2012 17:17:02 (muokattu 06.07.2012 17:49:49) | |
|
velipesonen: Sibeliuksesta olemme edelleen samaa mieltä, täysin yliarvostettu skyfari joka tuo Suomeen rahaa. Voimme lohduttautua sillä että jenkit ja japanilaiset fanit eivät vaikuta yhtään sen fiksummilta kuin suomalaisetkaan, joille Sibbe on yhtä lailla kansallinen välttämättömyys kuin pirun jääkiekko.
Oikeastaan jääkiekossa ja Sibeliuksen musiikissa on paljon samaa; hirveästi tyhjää kohkaamista eikä oikein kunnon ajatusta. Mutta me suomalaisethan olemme hidasjärkinen kansa kuten Stalin asian ilmaisi, ei meiltä voi parempaa odottaa.
Isoisäni julkisuuteen saattamia sävellyksiä en valitettavasti kaikkia tunne, tässä suhteessa enemmän asiantuntijoita ovat basisti-rehtori Juha Pesonen ja musiikkitieteilijä Marja-Liisa Pesonen. Olisin sitä mieltä, että Olavi säveltäjänä paikoitellen ylikorosti tekniikan merkitystä, vaikka hänen musiikillinen perusajattelunsa oli lyyrinen ja eleginen. Myös Madetojan tyyli lyö välillä turhan paljon pintaan. Sinfonioita en ole mielestäni kuullut kunnollisina esityksinä koskaan, mutta sen perusteella mitä olen kuullut ja rajallisen kuvittelukykyni voimalla voisin kuvitella että hänen parhaimmat tekeleensä ovat lauluja, ja valitettavasti eivät kaikki ainakaan vielä toistaiseksi julkaistuja.
Suomalainen musiikkielämä on kärsinyt Sibeliuksesta hyvin pajon. Hyötyä Sibbestä, tai Sibbasta kuten ennen sanottiin, on tietenkin rahan muodossa ja sikäli, että koska hänen orkesterikappaleitaan on todella vaikea saada soimaan, joutuvat orkesterit väkisinkin terästämään tasoaan niiden kanssa. Ja suomalaisen orkesterin odotetaan aina soittavan Sibeliusta, ei voi mitään.
Sibeliuksen aiheuttama kärsimys tietenkin kulminoituu joidenkuiden hyvien säveltäjien, kuten Klamin etunenässä, liian vähäiseen tunnettuuteen, ja joidenkuiden liian huonojen säveltäjien, jääköön nimet mainitsematta, epigonismin ja yleisen ummehtuneisuuden tylsämieliseen palvontaan. Siinä tylsämielisyydessä on paljon leimallisesti suomalaista ja siihen liittyy fantastinen suvaitsemattomuus.
mutta olavi oli rohkea kuvainkaataja sinfonisessa orkesterimusiikissaan ylittäessään tonaalisuuden raja-aidat uutta kohti kulkiessaan ja soinnukäyttö toisinaan hyvin kompleksista kuten 2. sinfonian rohkea avaus todistaa perustaen ajattelunsa fuugatekniikalle joka ensimmäisessä on satsiltaan ankarampi ja 2. perinteinen lajiperinteen mukainen 4-osainen muoto ja selkeä osajako vallitsevana mutta siviilityö sibiksessä vei liiaksi aikaa sävellystyöltä jotta hänkään sommerwellien ohella olisi voinut keskittyä laajamuotoisten teosten säveltämiseen. lounly drubadur singing in the library.
väitän kyllä että pesosen sinfoniat professionalistisessa tekniikassaan edustavat aidompaa ja vakavampaa sinfonista ajattelua kuin kaskean kansallisromanttinen melodisuus pohjoiskarjalaisena säveltenpunojana mutta sattuman oikusta se pyristelee ylen ohjelmistossa mansneruksen johtamana kantanauhatallenteena nurinkurisesti kuin osoituksena siitä että subjektiiviset mieltymykset ohjaavat markkinavoimien ohelle musiikkipoliitikkaa paljon enemmän kuin kylmä tiede ja vakava asiantuntemus.
kun melartinit , meriläiset, tuukkaset, saikkolat, karjalaiset, fougstedtit, leiviskät, pesolat, ,härköset, linnalat, törnet, ikoset ovat väkevällä tunnesisällöllään puhuttelevia romantikkoja sibe muistuttaa lähinnä imelää hollywoodsäveltäjän melodiatyyppiä 7. sinfoniassaan ja sen mosaiikkimaisuus, staattisuus, flegmaattisuus, mosaiikimasisuus, duuri-.moilli tonaalisuus tekevät siitä melkoista suiirappouia ja kvasitaidetta, mutta sibe on työntänyt lonkeronsa joka paikkaan kun sävelkielewltään rtunnevoimaisemmat säveltäjät ovaty kadsonneet kuin mustaan aukkoon muutta eihän tämmöinen rahvas suomessa taiteesta mitään ymmärrä. populaariisuuedn ja hienostuneen taiteen rajapinnalla tasapainoileminen on ehto jalansijan saavuttamiseksi ohjelmistossa.
minulta vei kymmeniä vuosia ennenkuin 1900-luvun suomisinfonia alkoi todella syvästi vaikuttaa tunteisiini ja kuin amorin nuolen tai hehkuvan hiilihangon lävistäessä sydämeni melartineista lähtien samalla siben menettäessä täysin häneen ladatut odotukset ikonin asemasta suomi sinfoniakirjallisuudessa. typeryttävän viihteellisrtä roskaa. kurositeetti vaan ei elinvoimaista taidetta. insinööroitaito ei tee kenestäkään suurta taiteilijaa tai sinfonikkoa. se musiikki soi repertpoaareissa, jonka ei pitäisi ja se ei jonka pitäisi soida.
objektiiviselle musiikkihistorialle ei hurttiukko ylessä ole sijaa eikä vakavalle historialliselle pohdiskeluohjelmalle sinfoniamuodon kehityksestä suomessa.kunnianhimoisia ohjelmasarejoja pitäisi saada lisää ja luopua ajattelusta mitä skidimpi sen parempi joka leimaa koko länsimaisen säveltaiteen reseptiohistoriaa mozartista mielckiin. kuin rembrandt olisi kakkinut 2 kukautisena vauvana kankaalle ensimmäisen mestariteoksena joka saisi kunniapaikan ateneumissa sen sijaan että kokeneet kypsät mestarit ja kehäketut saisivat arvoisensa aseman sinfoniakonerteissa 10 tai 44 sinfoniallaan saikkola, fordell. marttinenkin on haastava taiteilija mutta hitusen liian moderni dodekafonisuudessaan vaikka tonaalisuus näyttelee uutta osaa hänen tuotannossaan.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | velipesonen
06.07.2012 20:42:51 (muokattu 06.07.2012 20:44:27) | |
|
megatherium: mutta olavi oli rohkea kuvainkaataja sinfonisessa orkesterimusiikissaan ylittäessään tonaalisuuden raja-aidat uutta kohti kulkiessaan ja soinnukäyttö toisinaan hyvin kompleksista kuten 2. sinfonian rohkea avaus todistaa perustaen ajattelunsa fuugatekniikalle joka ensimmäisessä on satsiltaan ankarampi ja 2. perinteinen lajiperinteen mukainen 4-osainen muoto ja selkeä osajako vallitsevana mutta siviilityö sibiksessä vei liiaksi aikaa sävellystyöltä jotta hänkään sommerwellien ohella olisi voinut keskittyä laajamuotoisten teosten säveltämiseen. lounly drubadur singing in the library.
väitän kyllä että pesosen sinfoniat professionalistisessa tekniikassaan edustavat aidompaa ja vakavampaa sinfonista ajattelua kuin kaskean kansallisromanttinen melodisuus pohjoiskarjalaisena säveltenpunojana mutta sattuman oikusta se pyristelee ylen ohjelmistossa mansneruksen johtamana kantanauhatallenteena nurinkurisesti kuin osoituksena siitä että subjektiiviset mieltymykset ohjaavat markkinavoimien ohelle musiikkipoliitikkaa paljon enemmän kuin kylmä tiede ja vakava asiantuntemus.
kun melartinit , meriläiset, tuukkaset, saikkolat, karjalaiset, fougstedtit, leiviskät, pesolat, ,härköset, linnalat, törnet, ikoset ovat väkevällä tunnesisällöllään puhuttelevia romantikkoja sibe muistuttaa lähinnä imelää hollywoodsäveltäjän melodiatyyppiä 7. sinfoniassaan ja sen mosaiikkimaisuus, staattisuus, flegmaattisuus, mosaiikimasisuus, duuri-.moilli tonaalisuus tekevät siitä melkoista suiirappouia ja kvasitaidetta, mutta sibe on työntänyt lonkeronsa joka paikkaan kun sävelkielewltään rtunnevoimaisemmat säveltäjät ovaty kadsonneet kuin mustaan aukkoon muutta eihän tämmöinen rahvas suomessa taiteesta mitään ymmärrä. populaariisuuedn ja hienostuneen taiteen rajapinnalla tasapainoileminen on ehto jalansijan saavuttamiseksi ohjelmistossa.
minulta vei kymmeniä vuosia ennenkuin 1900-luvun suomisinfonia alkoi todella syvästi vaikuttaa tunteisiini ja kuin amorin nuolen tai hehkuvan hiilihangon lävistäessä sydämeni melartineista lähtien samalla siben menettäessä täysin häneen ladatut odotukset ikonin asemasta suomi sinfoniakirjallisuudessa. typeryttävän viihteellisrtä roskaa. kurositeetti vaan ei elinvoimaista taidetta. insinööroitaito ei tee kenestäkään suurta taiteilijaa tai sinfonikkoa. se musiikki soi repertpoaareissa, jonka ei pitäisi ja se ei jonka pitäisi soida.
objektiiviselle musiikkihistorialle ei hurttiukko ylessä ole sijaa eikä vakavalle historialliselle pohdiskeluohjelmalle sinfoniamuodon kehityksestä suomessa.kunnianhimoisia ohjelmasarejoja pitäisi saada lisää ja luopua ajattelusta mitä skidimpi sen parempi joka leimaa koko länsimaisen säveltaiteen reseptiohistoriaa mozartista mielckiin. kuin rembrandt olisi kakkinut 2 kukautisena vauvana kankaalle ensimmäisen mestariteoksena joka saisi kunniapaikan ateneumissa sen sijaan että kokeneet kypsät mestarit ja kehäketut saisivat arvoisensa aseman sinfoniakonerteissa 10 tai 44 sinfoniallaan saikkola, fordell. marttinenkin on haastava taiteilija mutta hitusen liian moderni dodekafonisuudessaan vaikka tonaalisuus näyttelee uutta osaa hänen tuotannossaan.
No joo, totta joka sana. Isoisästäni vielä sen verran, että hänen professionalistinen asenteensa tietenkin viehättävällä tavalla hylkii nykyajan näennäisilmaisuun keskittyvää taideajattelua joka on todellakin aivan yhtä tyhjän kanssa. Isoisäni professionalismi oli toisaalta jotain itämaista eli ei-länsimaista. Sen verran korjaan ettei hän muistaakseni koskaan Sikatemiassa tehnyt kuin lomittajan ja sijaisen hommia, siviilityönsä oli kouluhallituksen musiikinopetuksen ylitarkastajana, sitä ennen jonkin aikaa koulussa musiikinopettajana, myös musiikkikriitikon ja urkurin hommia paljon. Sekä järjestötöitä.
Olavin professionalismin nurja puoli taisi olla, että kappale joka raaempana kuulosti oikein hienolta ja kauniilta saattoi viimeisteltynä menettää paljonkin ilmaisuvoimastaan. Hänen maailmalla eniten esitetty teoksensa lienee Suite ancienne.
Minulla on paljon jonkintasoisia muistikuvia hänen keskeneräisistä kappaleistaan, joista monet ovat kesken edelleen (k. 1993). Varsinkin sodan aikaan kirjoitti paljon luonnoksia, joista monet olisivat mielestäni kelvanneet framille sellaisenaan. Niissä oli hienoa laulavaa melodiikkaa joka pyrki samaan aikaan modaalisuutta ja atonaalisuutta kohti. Eivät olleet lainkaan tunkkaisia. Liekö sitten asemasotavaiheen oleskelu karjalaisen heimon keskuudessa edesauttanut asiaa.
"Jos Elvis eläisi, hän varmasti kääntyisi haudassaan." - Hannu Nyberg | megatherium
20.07.2012 17:55:44 (muokattu 20.07.2012 17:57:18) | |
|
velipesonen: No joo, totta joka sana. Isoisästäni vielä sen verran, että hänen professionalistinen asenteensa tietenkin viehättävällä tavalla hylkii nykyajan näennäisilmaisuun keskittyvää taideajattelua joka on todellakin aivan yhtä tyhjän kanssa. Isoisäni professionalismi oli toisaalta jotain itämaista eli ei-länsimaista. Sen verran korjaan ettei hän muistaakseni koskaan Sikatemiassa tehnyt kuin lomittajan ja sijaisen hommia, siviilityönsä oli kouluhallituksen musiikinopetuksen ylitarkastajana, sitä ennen jonkin aikaa koulussa musiikinopettajana, myös musiikkikriitikon ja urkurin hommia paljon. Sekä järjestötöitä.
Olavin professionalismin nurja puoli taisi olla, että kappale joka raaempana kuulosti oikein hienolta ja kauniilta saattoi viimeisteltynä menettää paljonkin ilmaisuvoimastaan. Hänen maailmalla eniten esitetty teoksensa lienee Suite ancienne.
Minulla on paljon jonkintasoisia muistikuvia hänen keskeneräisistä kappaleistaan, joista monet ovat kesken edelleen (k. 1993). Varsinkin sodan aikaan kirjoitti paljon luonnoksia, joista monet olisivat mielestäni kelvanneet framille sellaisenaan. Niissä oli hienoa laulavaa melodiikkaa joka pyrki samaan aikaan modaalisuutta ja atonaalisuutta kohti. Eivät olleet lainkaan tunkkaisia. Liekö sitten asemasotavaiheen oleskelu karjalaisen heimon keskuudessa edesauttanut asiaa.
suite ancienne ajoittunee myöhäistuotantoon kun hän oli jo jättänyt työkiireiden vuoksi kouluhallituksessa sinfonioiden säveltämisen ja lisäksihän hänet tunnettiin monien tilaisuuuksien loistavana puhujana muistan lukeneeni. ihmetten kuitenkin että sisäinen luomisvimma voi tukahtua rutiininomaisten virkatöiden pakotteesta
luovilla taiteilijoilla niin ettei energiaa niiden työstämiseen enää tahdo riittää. 200 yksinlaulun ohella hänellä oli sata kuorolaulua tuotannossaan jos oikein muistan?
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
megatherium: suite ancienne ajoittunee myöhäistuotantoon kun hän oli jo jättänyt työkiireiden vuoksi kouluhallituksessa sinfonioiden säveltämisen ja lisäksihän hänet tunnettiin monien tilaisuuuksien loistavana puhujana muistan lukeneeni. ihmetten kuitenkin että sisäinen luomisvimma voi tukahtua rutiininomaisten virkatöiden pakotteesta
luovilla taiteilijoilla niin ettei energiaa niiden työstämiseen enää tahdo riittää. 200 yksinlaulun ohella hänellä oli sata kuorolaulua tuotannossaan jos oikein muistan?
En muista näitä määriä, Musiikin Tiedotuskeskuksesta voi tarkistaa. Ukki kyllä sävelsi paljon ja teki myös muiden tekemien sävellysten sovitustöitä elakkeelle jäätyäänkin, ei hän ollut toimettomana, päin vastoin. Mutta näiden luonnostasolle jääneiden asioiden hoito jäi 75 ikävuoden täyttymisen jälkeiseen aikaan jolloin vanhuus alkoi iskeä pykälään.
Ukki oli loistava puhuja ja sanankäyttäjä, erittäin, korostan ERITTÄIN huumorintajuinen mies sekä erinomaisen laaja-alaisesti sivistynyt. Hän improvisoi suuren osan pitkistäkin puheistaan, missä hänellä oli varmasti apua urkurin ammattitaidosta, uruthan olivat tuohon aikaan vissiin ainoa klassinen instrumentti jonka ammattitaitoon katsottiin kuuluvan hyvä improvisointitaito. En tiedä oliko hän pelkästään näistä syistä, ehkä ei, hyvin pidetty järjestöihminen.
"Jos Elvis eläisi, hän varmasti kääntyisi haudassaan." - Hannu Nyberg | megatherium
10.08.2012 17:16:54 (muokattu 10.08.2012 17:58:59) | |
|
velipesonen: En muista näitä määriä, Musiikin Tiedotuskeskuksesta voi tarkistaa. Ukki kyllä sävelsi paljon ja teki myös muiden tekemien sävellysten sovitustöitä elakkeelle jäätyäänkin, ei hän ollut toimettomana, päin vastoin. Mutta näiden luonnostasolle jääneiden asioiden hoito jäi 75 ikävuoden täyttymisen jälkeiseen aikaan jolloin vanhuus alkoi iskeä pykälään.
Ukki oli loistava puhuja ja sanankäyttäjä, erittäin, korostan ERITTÄIN huumorintajuinen mies sekä erinomaisen laaja-alaisesti sivistynyt. Hän improvisoi suuren osan pitkistäkin puheistaan, missä hänellä oli varmasti apua urkurin ammattitaidosta, uruthan olivat tuohon aikaan vissiin ainoa klassinen instrumentti jonka ammattitaitoon katsottiin kuuluvan hyvä improvisointitaito. En tiedä oliko hän pelkästään näistä syistä, ehkä ei, hyvin pidetty järjestöihminen.
siksi olisi perusteltua että ukkisi musiikki soisi hieman useammin valtakunnallisella radiokanavalla joka lujittaisi kansallista kulttuuri-identiteettiämmekin kun ohjelmistopolitiikka nojaa valtaosalyataan tuontikulttuuriin jolloin olöemme jonknlaisessa kultuurisessa tyhjiössä JUURETTOMIA jos ei huomioida amerikkalaista kaupallista viihdemusiikkitarjontaa jolla tehdään vain rahaa ja kusetetaan ihmisiä.en esim. ole vuosiin ostanat uusia levyjä' kun mitään kiinnostavaa musiikkia ei suomesta ole levytetty joka liittysi romanttiseen ja postromanttiseen tai uusklassiseenkaan perinteeseen.
et tunnu lainkaan paheksuvan sitä että yle on unohtanut pesosenkin tuotannon kuten monen muunkin merkittävän suomisäveltäjän ja sitä kautta tekinjänoikeustulotkin ovat paljon pienemmät kuin siben perikunnalla ja kuulijoiden musiikkiaarteisto paljon rajallisempi?
käsittääkseni kenelläkään ei voi olla monopoliasemaa ohjelmistossa kapitalistisessa markkintalouudessa ja olisi jo vapaan kilpailun vuoksi parempi perustaa kilpaileva orkesteri ja radiokanava olemassaoleville tuottaaksemme kiehtovampia, monipuolisempia ja rikkaampia musiikillisia sisältöjä suomalaisen musiikkiperinnön puitteissa ylen ja muiden tarjoamille vaihtoehdoille jossa kanonisoituihin nimiin luotetaan sokeasti kuin kommunistisessa diktatuurissa despoottiin konsanaan. mutta todellisten asiantuntijoiden vähyys on tämän aiheuttanut ja tekojen ja resurssien puute ja siksi suomalainen musiikkiohjelmistokin on sangen köyhä vaikka arkistoissa lojuu suuria mestariteoksia säveltaiteemme huipulta. modernin musiikin kikkailu ja ä'lyllinen toretisointi eivät haasta emkotionaaliseen kokemukseen kuten sibe ei siihen tai älylliseenkään. että nautin polte sydämessä tuukkasen medfitaatiosta ja rannan rarahustaki pieniä teoksia. siben sinfoniat joutaisi jo roskiin.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
Olet mielestäni enemmän kuin oikeassa siinä, ettei yhdellä kortilla pelaaminen rakenna kulttuuri-identiteettiä. se tekee jotain muuta, rakentaa vähäjärkisiä laumailmiöitä. Kyllä Suomessakin oikeita asiantuntijoita on mutta enin osa heistäkin saa leipänsä asioista joihin vaikuttaa muoti. muoti taasen suuntaa paukut laumailmiöihin. Kyllä radiossa mielestäni soitetaan klassisella puolella ihan monipuolista musiikkia mutta kuten sanot, tämmöiset puolivanhat suomisäveltäjät tuppaavat jäämään paitsioon muun kuin uskonnollisen musan säveltäjinä.
"Jos Elvis eläisi, hän varmasti kääntyisi haudassaan." - Hannu Nyberg | megatherium
30.08.2012 17:03:06 (muokattu 30.08.2012 17:08:48) | |
|
velipesonen: Olet mielestäni enemmän kuin oikeassa siinä, ettei yhdellä kortilla pelaaminen rakenna kulttuuri-identiteettiä. se tekee jotain muuta, rakentaa vähäjärkisiä laumailmiöitä. Kyllä Suomessakin oikeita asiantuntijoita on mutta enin osa heistäkin saa leipänsä asioista joihin vaikuttaa muoti. muoti taasen suuntaa paukut laumailmiöihin. Kyllä radiossa mielestäni soitetaan klassisella puolella ihan monipuolista musiikkia mutta kuten sanot, tämmöiset puolivanhat suomisäveltäjät tuppaavat jäämään paitsioon muun kuin uskonnollisen musan säveltäjinä.
Tämän viimeksimainitun ilmiön olen itsekin huomannut, mutta monipuolisuuskkin rajoittuu moneen kertaan soitettujen kantanauhatallenteiden uudelleenkierrätykseen ja uusintoihin jotka eivät pidä sisällään läheskään kaikkien merkittävien laajamuotoisiin orkestyeriteoksiin keskittyneiden säveltäjien tuotantoa lainkaan tai nimeksikään, kun jopa 44 tai 10 sinfonian säveltäjät ovat täysin unohdettuja ohjelmistosta mitä tuotannon laajuuteen tulee vaikka se tuotteliaisuus harvoin on laadun mittarina relevantti indikaattori eräitä historiallisia suruuksia lukuunottamatta ja näin llen julkisen palvelun laityokselta sopisikiodottaa entistä monimuotoisempaa suomalaiseen musiikkiin keskittynyttä oihjelmatarjontaa vai ketä se palvelee että lukuisia olemasaolevia kantanauhatallenteitakaan ei kuule koskaan soitettavan vaikka niitä olisi yhdestä teoksesta kaksikin. tarkoitan tässä nyt esim. sulho rannan pientä orkesterisarjaa kainuun kuvia hieman kansallisromanttisessa hengessä josta on 2 erilaista esitystä ja takllennetta mutta en muista niitä miooloinkaan kuulleeni saati että tämän erittäin edistyksellisen säveltäjän ultramoderneja varhaisteoksia jotka olivat paljon edellä omaa aikaansa suomessa olisi edes taltiotu koskaan. oma suuri asuokkini on melartinjinj lisäksi kalervo tuukkanen jonka eepillinen sävelmä pienestä sarjasta pilvi on paikallaan pysyvine ostinatoineen eteerisen kaunista ja lumoavaa kuunneltavaa vaikka tuukkanen tuiedsetäänk9in merkittävien myöhäisromanttisten sinfonoiiden mestariksi joista 4. palkittiin hko kilpailussakin.
.nyt muuten raDIOsTA TULI MELARTININ 6 KAPPALETTA PIANOLLE JOISSA KUULUU IMPORESSIONISTISET SÄVYT JA JOPA EKSPRESSIONIsTISET VAIKUTTEET KANSANOMAISEMPIEN TUNNELMIEN OHELLA. MUTTA ESIM. AHTI KARJALAINEN, VÄINÖ PESOLA, ERIK FOERDELL, ERKKI AALTONEN, olavi pesonen, OVAT ensimmäisen nuotin soittamistakin paitsi ylessä viime vuosien aikana jollei mukaan lueta wessmannin radioesitelmää 100 vuotispäiviä viettäneestä' 5 sinfonian aaltosesta ja tämän jälkeläisten haastattelusta. ja onhan niitä paljon muitakin joita harvemmin kuullaan ylessä.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
