Muusikoiden.net
03.12.2016
HOTONE - pienimmät pedaalit koskaan? 

Klassinen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Hienoimmat viulukonsertot
1 2
JET
01.10.2010 13:37:20
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

En muuten tunne viulukonserttokirjallisuutta tarpeeksi hyvin, joten omat listanne voivat toimia myös suosituksina.
 
Järjestystä ei tarvitse, mutta sen saa määritellä. Suosikkikonserttojen määrän saa itse päättää.
 
Jonkinlaiset perustelut kiitos vittu!
 
BEETHOVEN
 
Mielestäni ensimmäisessä osassa Beethoven on päässyt jotenkin sävelien ytimiin, ja liikkuu kauniisti siellä ytimessä. Elähdyttävän kaunista, mutta samalla jotenkin ludwiglaisen ylpeää musiikkia. Toinen osa on myös juuri oikeanlaista viulukonserttotaidetta, ja finaali aivan hirveä. :P Mutta se nyt vaan on joskus Beethovenin luonto, Eroicassakin on kamala 3. osa.
 
SIBELIUS
 
Ehkä paras viulukonsertto ikinä, suurenmoista hurmiota alusta viimeiseen nuottiin, ja vieläpä yhdessä heinoimmista sävellajeista, d-mollissa! Saamme olla ylpeitä Sibeliuksen viulukonsertosta, jos emme liikaa kukkoilla hänen sinfonioillaan.
 
MOZART (3.)
 
Parasta melodiikkaa viulukonsertoissa toistaiseksi. Kypsin nuoruudentyö, yksi kansanmusiikkimelodialaina finaalissa ja omasta oopperasta eräs poiminto avausosaan. Keskimmäinen innovatiivinen osa on jokaisen nuotin puolesta autenttista Mozartia mutta koko konsertto nyt yleensäkin on mozartlaisen klassismin ihanteen määrittelijä.
 
BACH(kaksois)
 
Kaksi viulua ja säestäjä. Bach tarvitsee ne tehdäkseen suurta neroutta. Eipä ole soittoteknisesti romanttisten taiturikonsertoiden tasolla, mutta emotionaalisesti suurimman osan yläpuolella.
 
sub zero
01.10.2010 13:48:20 (muokattu 01.10.2010 14:15:58)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tässä kommentit niistä viulukonsertoista, joihin olen tutustunut:
 
Mendelssohn: Ei pahemmin iskenyt minuun. Teemat tarttuvia, mutteivat niin vaikuttavia
 
Beethoven: Siitä on kauan kun kuulin tämän viimeksi, eikä tämä oikein vakuuttanut minua. Mutta aion palata tähän vielä. Ehken päässyt tähän vielä sisään kovasta yrittämisestä huolimatta.
 
Brahms: Mukava teos, tosin jää vähän pianokonserttojen varjoon
 
Bachin tuplakonsertto: ihana barokkiteos
 
Bela Bartókin toinen: ensimmäisen osan pääteema ei niin iske ja finaalissa ei taida mitään teemaa ollakaan. Teos kuitenkin vakuuttaa kehittelyillään ja orkestraatio-ideoillaan. Ei mun lemppariteoksia Bartókilta, mutta kuitenkin puhuttelevaa. Lisäksi toinen osa sisältää myös varsin kauniin teeman. Teos kuulostaa viulunsoiton suhteen paljon virtuoosimaisemmalta kuin mitkään muut näistä.
 
Alban Bergin: erittäin vakuuttava ja häkellyttävä
 
Vivaldin neljä vuodenaikaa: joo, on kivaa...
 
Jossain vaiheessa pitäisi tutustua Schönbergin, Schumannin, Tshaikovskin, Mozartin ja Bruchin viulukonserttoihin. Prokofievilläkin ois jotain näköjään.
 
Niin ja se Sibelius, jos joskus sinne asti pääsen
 
en ole kännissä, en elä huumeessa, kirjoitan vaan viestini kovassa kuumeessa / rölötysketjut ovat mulle aika vaikeita, aina ei voi aavistaa moderaattorin aikeita
JET
01.10.2010 18:06:33
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

sub zero: Tässä kommentit niistä viulukonsertoista, joihin olen tutustunut:
 
Mendelssohn: Ei pahemmin iskenyt minuun. Teemat tarttuvia, mutteivat niin vaikuttavia

 
Jotenkin samaa mieltä sen perusteella mitä olen kuullut, joskin Mendelssohn on kyllä yleisesti nähdäkseni nero eikä tämä viulukonserttokaan huonolta vaikuta. Aika tuntematon teos vielä mulle.
 
Suosittelen kyllä tutustumaan Beethovenin viulukonserttoon, se on hänen parhaita sävellyksiään osien I ja II osilta, mutta niiden sijasta nerokkuutta ei löydä kirveelläkään (tai ainakaan mä en löydä) siitä finaalista. Muodoltaan surkeaa ränttätänttää jossa pelataan tarttuvalla mutta kovin heppoisella melodialla.
 
sub zero
02.10.2010 09:12:22
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kuuntelin nyt tuon Beethovenin konserton uudestaan (netistä Barbirolli/Kreutzer-levytys 1930-luvulta). Kyllähän löydän nyt tästä alkuosasta legendaarisuuden tuntua. Tosin tämä on 5. pianokonserton tapaan aika pitkähkö tämä alkuosa. Toista osaa en tällä kertaa onnistunut ymmärtämään. Aika lyhyt teema siinä. Kolmas osa on niin ikään 5. pianokonserton finaalia muistuttava rondo-finaali. Ei se nyt ihan huonolta kuulosta, vaikka Mozartin joissain rondo-finaaleissa on tietysti hienompia sivuteemoja.
 
en ole kännissä, en elä huumeessa, kirjoitan vaan viestini kovassa kuumeessa / rölötysketjut ovat mulle aika vaikeita, aina ei voi aavistaa moderaattorin aikeita
Sävis
02.10.2010 09:51:33
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Oma suosikki viulukonsertoista on ehdottomasti Prokofjevin viulukonsertto nro 1. Sen soolo-osuus on juuri sopivan virtuoosinen olematta itsetarkoituksellinen taiturikappale. Parhaimmillaan sooloviulu ikäänkuin kelluu koko orkesterin päällä. Konsertossa on sekä äärimmäisen kauniita, että hauskoja ja leikkisiä taitteita.
 
TJEU: http://open.spotify.com/track/1DPasj5cbajt6o4c4OGaas (Itzhak Perlman, Gennadi Rozhdestvensky ja BBC Symphony)
 
Myös Prokofjevin viulukonsertto nro 2 on hyvä, mutta kyllä tuo ykkönen on hienompi.
 
Beethovenin konsertosta pidän osittain samoista syistä kuin Prokofjevin ykkösestä. Siinäkin solisti leijailee ihanissa korkeuksissa, eikä virtuoosisuus ole mikään itsearvo.
 
Tsaikovskin ja Sibeliuksen konserttoon liittyy niin paljon nostalgisia muistoja, että ne ovat rakkaita, mutta ei niistä pysty puhumaan kovin fiksusti.
 
LIP MY STOCKINGS! LIP TEM!!!
sellisti
02.10.2010 12:04:33
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Näistä ns. "isoista" konsertoista tykkään eniten Brahmsista ja Sibeliuksesta. Tshaikovski on jees muttei liian usein. :) Mendelssohnissa ei kieltämättä mitään valtavaa syvyyttä ole, mutta onhan se teemoiltaan niin viehättävän spontaania musiikkia ja orkestroinniltaan raikasta että ei voi olla tykkäämättä. Noihin Prokofjeveihin pitäis tutustua paremmin, niistä löytyis varmasti hienoa kamaa. Beethovenia en ole kovin montaa kertaa kuullut; ensi kuulemalta tuli sellainen olo että eka osa oli vähän puuduttava kun taas kaksi seuraavaa miellyttivät enemmän. Pitäis kuunnella enemmän sitäkin, kuten myös Mozarteja. Hienoja mutta harvemmin kuultuja konserttoja löytyy mm. Dvorakilta, Saint-Saënsilta ja Bruchilta, jolla on itse asiassa kolme upeaa konserttoa eikä vain yhtä, vaikkei niitä kahta muuta juuri koskaan kuule.
 
"Remember my neighbour with the burns on 90% of her body? Well, she burned the other 10% now. She was lighting a fart and her bush caught fire." -George Carlin (1937-2008)
JET
02.10.2010 13:06:49
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mites Bachin A-molli? Musta aika peruskamaa, tekijänsä ihan rutiinisuoritus.
 
Sibeliuksen konsertossa on aivan ensiluokkaisia teemoja. Sibeliuksen paras sävellys ilman muuta, ja virtuuosikonsertto joka antaa viulistille haasteen muttei ole itsetarkoituksellinen. On muuten varmaan suosikkini.
 
BEETHOVENIN kunniaksi annetaa usein ns. uuden konserttomallin luominen viulukirjallisuudessa. Ei kai se liiotteluu ookaan, mutta tarkkakorvainen havaitsee että kyseessä on myös jotenkin tekijänsä tuotanossa ainutkertainen teos, tai 2/3 siitä on. Finaaliksi olisi saanut vääntää jonkin muun kokonaisuuden paremmista matskuista.
 
Brahmsin sello-viulu kuulosti ihan kamalalta konsertolta. :P
 
gonza
02.10.2010 15:08:50 (muokattu 02.10.2010 16:07:45)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Bachin E ja a on kivoja, ne voi vaikka viheltää läpi. Rakastan doublea, ensikosketuksen sain siihen tosin cembaloversion kautta vittu.
 
Sibelius on upea. Viulu on taiturillinen ja niin konsertoiva. Ehdottomasti hänen parhauttaan, kosmopoliittisella soundilla, jossa kuitenkin suomalainen sydän vittu.
 
Sibelius käyttää mun miälest samoja elementtejä konsertossaan, ku Beetho-vene
esim. Appasionatassa vittu.
 
Kohta 1,5 vuotta siitä kun opin laittamaan tietokoneen päälle, sammuttamisen kanssa yhä vaikeuksia...
JET
02.10.2010 19:44:01 (muokattu 02.10.2010 21:02:02)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

gonza: Bachin E ja a on kivoja, ne voi vaikka viheltää läpi. Rakastan doublea, ensikosketuksen sain siihen tosin cembaloversion kautta vittu.
 
Sibelius on upea. Viulu on taiturillinen ja niin konsertoiva. Ehdottomasti hänen parhauttaan, kosmopoliittisella soundilla, jossa kuitenkin suomalainen sydän vittu.
 
Sibelius käyttää mun miälest samoja elementtejä konsertossaan, ku Beetho-vene
esim. Appasionatassa vittu.

 
Bach ja Sibelius jättivät viulukonserttoihin tärkeimmät jäljet. Vittu sä oot oikeessa siinä!
 
E-duuri konsertosta en niin pidä, A-molli ei ole Musiikkia isolla ämmällä, siinä missä D-molli ON!
 
Jossain vaiheessa nostin d-mollikaksoisviulukonserton Bachilta jopa kaikkien aikojen teosten joukkoon. Se nyt vaan on nerokas.
 
megatherium
04.10.2010 19:09:01 (muokattu 04.10.2010 19:10:37)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

suomalaisia viulukonserttoja en juurikaan kovin hyvin tunne, mutta kyllä melartinin ja tuukkasen konsertosta varsinkin ensiosa siben edelle kirkkaasti menevät siben konserton konsertoivuuden ja sinfonisuuden välillä häilyessä josta einstein osuvasti huomauttikin tyyliltään sentimentaalisena ja harmonisen ja melodisen tyylin konservatiivisuutena ja jotekin orkesterisatsin episodimaisuudessa ja kankeassä jäykkyydessään kun tuukkanen tuo impressionistisemmin mieleen itämaisen kulkueen avausteemassa ja kimmeltävän aurinkoisessa sivuteemassa.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
levesinet
04.10.2010 19:38:03
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tarkoittanet Tuukkasen 2. viulukonserttoa. Aurinkoinen se kyllä oli ja välillä se toi mieleeni Damasen ja Meulemansin. Ahdistavan musiikin kuluttajat unohtakaa Tuukkanen. Konsertossa täytyy olla jotain vikaa, koska yleensä en voi kuunnella viulukonserttoa läpi, mutta tämä teos kelpasi. Harppu ja huilut kai pehmensivät kokonaissaundia riittävästi.
 
megatherium
05.10.2010 15:50:06 (muokattu 05.10.2010 16:07:46)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

levesinet: Tarkoittanet Tuukkasen 2. viulukonserttoa. Aurinkoinen se kyllä oli ja välillä se toi mieleeni Damasen ja Meulemansin. Ahdistavan musiikin kuluttajat unohtakaa Tuukkanen. Konsertossa täytyy olla jotain vikaa, koska yleensä en voi kuunnella viulukonserttoa läpi, mutta tämä teos kelpasi. Harppu ja huilut kai pehmensivät kokonaissaundia riittävästi.
 
Jaa, kyllä niin. soinnillisesti tuukkasen konsertto on ranskalaisittain hienostuneempi ja läpikuultavampi nokkelassa humoristisen leikillisyyden leimaamassa taitavassa motiivisessa kehittelytyössään kujeilevassa sydämellisessä ilmapiirissään mozart-sitaatteja myöten konserton codassa vai eivätkö muistumat mozartin 3. tai 5. ole ilmiselviä?eikä niin haudanvakava kuin kuuluisamman edeltäjänsä siben karumpi suomalaiskansallisesti värittynyt sovinnaisessa finaalissaan.
 
Missä ikosen, ja fordellin ja ties kenen teokset piilottelevat? marttisen on jo huomattavasti modernimpaa uusklassista tavaraa vapaasti sovelletussa dodekafoniassaan.
 
Uuno klamin viulukonserttoa on pidetty kotimaisen viulukonserttokirjallisuuden klassikoteoksiin kuuluvana ranskalaisittain taiturillisessa soitinnuksessaan.
 
Tietosanakirja väittää, ettei klami olisi käyttänyt musiikissaan sinfonista tekotapaa, vaan suosinut tunnetusti vapaampia muotoja, johon nimet fantasia ja rapsodiakin usein hänen tuotannossaan viittaavatkin, mutta psalmuksen suurenmoisen 50-minuuttisen 2-näytöksisen oratorion tekotapa yllättävää kyllä on kuten professori salmenhaara on osoittanut, on hyvin sinfoninen, ja klamihan todella sävelsi myös pari oikeata ja varsin mittavaa 3 varttista sinfoniaakin, saamaansa taiteilijaeläkkeen kohteliaaksi vastineeksi ja siitä kiitokseksi, ja joiden rakenne on psalmusta rapsodisempi kaikessa orkesteriväripaletin korostuneen koloristisessa loistossaan ja eittämättömässä parodistisuutta hipovassa humoristisuudessaan vakavasta pohjavireestä huolimatta. Tuukkasenkin on muuten sivumennen sanoen nähty saaneen klamilta musiikillisia vaikutteita ja herätteitä.
 
Suosittelen sinulle tutustumista klamin psalmukseen jota upeampaa kuoroteosta saa etsiä puolustaen hyvin paikkaansa 1900-luvun merkittäviempia uusklaasisten oratorioiden joukossa sävyltään hyvin omaleimaisena ja persoonallisena teoksena joka näyttää säveltästä vakavamman puolen jopa wagnerilta saatuine vaikutteineen.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
Moz-Art
05.10.2010 23:05:01
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

JET: Bach ja Sibelius jättivät viulukonserttoihin tärkeimmät jäljet. Vittu sä oot oikeessa siinä!
 
E-duuri konsertosta en niin pidä, A-molli ei ole Musiikkia isolla ämmällä, siinä missä D-molli ON!
 
Jossain vaiheessa nostin d-mollikaksoisviulukonserton Bachilta jopa kaikkien aikojen teosten joukkoon. Se nyt vaan on nerokas.

 
Yrittäessäni katsoa asiaa objektiivisesti, Beethoven lienee tässä kategoriassa ykkönen. Mozartin ja Bachin teokset ovat muotonsa ja laajuutensa puolesta eri sarjaa. Bachin perinteisempi E-duuri konsertto ja etenkin sen toinen osa on kovaa valuuttaa siinä missä a-mollikin, joka on ääriosineen polyfonisen soitinmusiikin mestarinäyte.
 
"Mozartin konsertoista" kannattaa tutustua myös mahdollisesti epäautenttiseen seitsemänneksi viulukonsertoksi joskus tituleerattuun D-duuriteokseen K.271a, joka on erinomaisen kaunista musiikkia riippumatta siitä, kuka oli todellinen säveltäjä. Henkilökohtaisesti luulen, että Mozartilla oli ainakin osittain sormensa pelissä, melodinen taidokkuus on siinä määrin häkellyttävä.
 
JET
05.10.2010 23:34:56
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Moz-Art: Yrittäessäni katsoa asiaa objektiivisesti, Beethoven lienee tässä kategoriassa ykkönen.
 
Tietysti. Viittasinkin ehkä laatuun. Rakastan kai eniten viulukonsertoista Sibeliusta ja Bachin kaksoisviulukonsertto on kaunis sekä loistava.
 
Tosin mistä tiedän viittasitko sinä laatuun vai merkitykseen? Beethovenia koskevat mielipiteesi antavat olettaa, että irvistäen myönnät Beethovenin viulukonserton pioneeriaseman, mutta inhoat teosta.
 
Minä sekä pidän että tunnustan merkityspuolta Beethovenin viulukonsertosta, mutta emme kai me liioittele? Vivaldi sävelsi satoja (aika samantyyppisiä usein ja joskus yhdentekeviäkin) viulukonserttoja, joilla oli yhteensä valtava merkitys barokkiviulukonserton muotoajatteluun.
 
Beethovenilla on se yksi konsertto viululle, joka aloitti virtuoosikonsertot, mutta on määrällä jotain väliä kai myös...
 
kaakari
06.11.2010 20:09:51
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Bachin kaksoisviulukonsertto on lajinsa mestariteos, etenkin hidas osa largo ma non tanto, jossa viulujen melodialinjat kietoutuvat toisiinsa kuin oopperaduetossa. Tunteen syvyys on ainutlaatuinen, tietenkin vaaditaan myös viulistit, jotka tuovat sen esiin, esim. Kuusistot eivät siihen kykene. Kaksi muutakin Bachin viulukonserttoa tekijälleen tyypillisesti ammattityötä.
Mendelssohnin ja Bruchin konsertot ovat ehkä hieman sisäsiistejä, mutta mukavan romattisia ja melodisia.
Brahmsin ja Beethovenin konserttoja vaivaa mammuttitauti. Beethovenin konserton hitaassa osassa viulu lentää kauniisti säestyksen yllä. Hyvä, hyvä.
Vivaldin 4 vuodenaikaa on salaa hyvää musiikkia, vaikka sitä kuulee hississä ja verovirastossa. Harnoncourtin ja concentus musicuksen räävitön esitys on suosikkini. Siinä koira todella haukkuu, ukkonen salamoi ja paarmaparvi puree.
Sibeliuksen konsertto on mielestäni paras (myöhäis)romanttinen viulukonsertto. Siinä yhdistyvät tekninen vaativuus ja kauneus.
 
JET
08.11.2010 20:08:47
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kaakarilla on hyvät mielipiteet!
 
JET
08.11.2010 22:10:35
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mikäs ois teidän se ykköslemppari, kun nyt kerta pitää valita?
 
Mä sanon SIBELIUS.
 
Entä te? Vain yhden saa nyt sanoa.
 
Siki-Siki
09.11.2010 13:35:49
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

JET: Mikäs ois teidän se ykköslemppari, kun nyt kerta pitää valita?
 
Mä sanon SIBELIUS.
 
Entä te? Vain yhden saa nyt sanoa.

 
BEETHOVEN. Sooloviulun esiintulo orkesterijohdannon jälkeen 1. osassa on aina (toistaiseksi) yhtä sähköistävä. Itse pidän myös toisen osan pääteemasta suuresti. Isaac Sternin tulkinta konsertosta on ehkäpä se itselle tärkein.
 
p.s.
Tässä ketjussa ei ole vielä mainittu Niccolo Paganinin D-duuri-konserttoa joka ehdottomasti ansaitsee tulla mainituksi ja kuunnelluksi.
 
Mennääs nyt kun ei paremmastakaan tiedetä.
Jimmy Hum
10.11.2010 23:05:16
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Sibelius, siihen taivun minäkin...
 
Tosin kukaan ei tainnut vielä puhua Samuel Barberin viulukonsertosta. Sekin on ehdottomasti tutustumisen arvoinen sävellys!
 
JET
11.11.2010 15:21:55
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Pähkinä purtavaksi: Vaikuttaako suomalaisuutemme siihen että Sibeliuksen viulukonsertto tulee mainituksi monasti?
 
Mä sanoisin, ettei, vaan teos on yleismaailmallisesti pätevä ja sitä arvioivasta kansasta riippumatta monien mielestä ensiluokkainen; Sibeliuksen viulukonserttohan on tilastojen mukaan levytetyin konsertto kautta äänilevyhistorian, voittaen jopa Vivaldin Vuodenajat.
 
Otaksun lisäksi, että tämän kaikkien muiden Sibelius-sävellysten yläpuolelle sijoitettava teos on eksoottisempi vaikka saksalaiselle, koska suomalaisesta kansanmusiikkimelodiikasta edes perusfaktat hallitseva havaitsee tuttuina elementit, jotka saksalaisille ovat vieraita. Tekninen loisto viehättää sekä suomalaista että sakmannia.
 
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti