Muusikoiden.net
05.12.2016
Musamaailma.fi - Soittimet helposti netistä 

Klassinen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Parhaat Brandenburgilaiset?
1
kaakari
26.07.2010 20:41:41
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Bach juhlavuonna 2000 Brandenburgilaisista konsertoista oli saatavissa noin 140 erilaista levytystä. Nyt määrä lienee parinsadan paremmalla puolella. Levyhyllyssäni on vuosien varrella ollut niistä 30-40. Suosikkeja on kuitenkin vain muutama.
1. Harnoncourt/Concentus Musicus vuodelta 1967. Harnoncourt on tulkinnoissaan usein liian omaperäinen, mutta hän on hyvä Bachin musiikissa. Harnoncourtin toinen levytys 1980-luvun alusta ei ole ensimmäisen veroinen.
2. Neville Marriner ja The Academy of Sain Martin in The Fields. Neville Marriner tekee orkesterinsa kanssa takuuvarmaa työtä.
3. Berliinin vanhan musiikin Akatemian levytys. Parhaita viime aikojen "autenttisia" esityksiä. Yhtye soittaa ilman kapellimestaria, mutta valloittavasti.
 
Mitkä ovat muiden suosikkilevytykset?
 
sub zero
26.07.2010 22:16:17 (muokattu 26.07.2010 22:16:37)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

monissa levytyksissä ongelma on, että 1. konserton tanssit ovat liian hidastempoisia
 
itse en ole kuunnellut tarpeeksi levytyksiä ottaakseni kantaa parhaaseen levytykseen, mutta toi harnoncourtin vanhempi levytys ei oikein uponnut soundiensa puolesta
 
tällä hetkellä kovalevyllä on pinnockin levytys, mikä on suht OK (tosin liian hitaat tanssit).
 
douglas boydin levytyksissä ongelma oli epävireinen tai muuten huono 2. konserton trumpetti
 
en ole kännissä, en elä huumeessa, kirjoitan vaan viestini kovassa kuumeessa / rölötysketjut ovat mulle aika vaikeita, aina ei voi aavistaa moderaattorin aikeita
kaakari
29.07.2010 12:54:30
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Autenttisuus on tuonut mukana myös jatkuvasti nopeutuneet esitystemmot. Pinnockin levytyksessä (1980-luvun alusta) tanssit ovat mielestäni sopivan nopeita, John Eliot Gardinerin tuoreessa levytyksessä mennään niin että hirvittää. Eikä Gardiner ole valitettavasti ainoa hätähousu.
 
Moz-Art
07.09.2010 01:14:09
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

kaakari: Autenttisuus on tuonut mukana myös jatkuvasti nopeutuneet esitystemmot. Pinnockin levytyksessä (1980-luvun alusta) tanssit ovat mielestäni sopivan nopeita, John Eliot Gardinerin tuoreessa levytyksessä mennään niin että hirvittää. Eikä Gardiner ole valitettavasti ainoa hätähousu.
 
Pinnock kavereineen on jäätävä. Omistan levytyksen 80-luvun alusta.
 
sakvaka
23.10.2010 21:10:24
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Itse olen tykästynyt Jordi Savallin ja "Le Concert des Nationsin" tulkintaan vuodelta 2010. Levyn nimi on "Les Six Concerts Brandebourgeois". Valintaan vaikutti ennen kaikkea viidennen konserton alkuosa.
 
sakvaka
02.02.2011 13:53:25
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

http://www.youtube.com/watch?v=jIl8u8Xpu7o
 
Anteeksi, kun palaan vanhaan aiheeseen, mutta tajusin juuri, että Glenn Gould ei liene kuullut notes inégaileseista.... :P Tuo esittämistyyli on myrkkyä nykytulkintoihin tottuneelle!
 
JET
15.07.2011 13:12:58
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tämä ketju käsittelee levytyksiä, mutta otsikon neutraaliuden huomioiden en näe syytä olla kysymättä näkemyksiänne teoksista itsestään.
 
Eilen luin erään mielipiteen. Tämä kirjoittaja näki viitosen ylivertaisena. Minä en silti osaa nähdä, miksi se olisi nelosta taidokkaampi.
 
kaakari
26.07.2011 13:58:12
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mielestäni konsertoista paras on toinen konsertto, se missä on soolotrumpetti. Musiikki keinuu edestakaisin, huilu ja oboe saavat loistaa välillä, mutta kaiken yllä on tuo äärimmäisen loistelias ja vaikea trumpettiosuus. Hidas osa on surumielinen, nopeat elämäniloisia. Konsertto on Brandenburgilaisista konsertoista lyhin.
Pelkät jousien avulla esitettävät konsertot kolmas ja kuudes ovat mielestäni vähiten kiinnostavia.
 
sakvaka
15.08.2011 18:44:44
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kuudes onkin hieman tylsistyttävä ensimmäisillä kuuntelukerroilla. Kyseessä on enemmänkin alttoviulujen ja sellojen esiinmarssi vahvasti ylä-äänipainotteisten konserttojen jälkeen. Mainittakoon, että sen kolmatta osaa käytettiin BBC:n radiotunnarina sota-aikaan (korjatkaa, jos olen väärässä).
 
Sen sijaan kolmannen konserton toinen osa ilahduttaa lyhyydellään.
 
sakvaka
16.10.2011 10:47:34
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tähän väliin on myös hyvä esitellä kaikkien aikojen jäätävin ja vähiten svengaava B2F-III -tulkinta.
 
http://open.spotify.com/track/0YksHnozqts5OSGxVnANIH
(St. Martin's Symphon of London)
 
(Vertailukohteena luonnollisesti Jordi Savall:
 
http://open.spotify.com/track/19cNhtS4nM6dKx5mmT04uo )
 
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti