| Aihe: Mitä olisi hyvä tietää ennen oopperan sävellystä? | |
|---|
|
Neuvon ihan kylmästi, että ilman minkäänlaista kokemusta tai koulutusta ei kannata lähteä vielä ihan oopperaa kirjoittamaan, ja vielä noin monimutkaista kuin heviooppera. Jos nyt välttämättä haluat siihen ryhtyä, ehdotan että aloitat vaikka pienentämällä orkesterin kokoonpanoa. Esim. alttoviulut, kontrafagotit ja jotkin lyömäsoittimet pois. Ja lauluääniin vaikkapa ihan perinteiset sopraano, altto, tenori, basso ja kuoro. | |
wagneristi: Neuvon ihan kylmästi, että ilman minkäänlaista kokemusta tai koulutusta ei kannata lähteä vielä ihan oopperaa kirjoittamaan, ja vielä noin monimutkaista kuin heviooppera. Jos nyt välttämättä haluat siihen ryhtyä, ehdotan että aloitat vaikka pienentämällä orkesterin kokoonpanoa. Esim. alttoviulut, kontrafagotit ja jotkin lyömäsoittimet pois. Ja lauluääniin vaikkapa ihan perinteiset sopraano, altto, tenori, basso ja kuoro.
Ihme ohjeita.
Kirjoita mitä haluat ja tee siitä niin upea kuin pystyt kuvittelemaan. | |
Timo.T: Ihme ohjeita.
Kirjoita mitä haluat ja tee siitä niin upea kuin pystyt kuvittelemaan.
Kuvittelu on helppoa, mutta tekninen toteutus ei välttämättä yhtä helppoa. Siksi kai täällä aloittaja neuvoa kysyykin.
Metsän laidas munat jäi vetoketjun väliin /
Kyllä siinä joutsenemo katsoi hyvin pitkään. -M. A. Numminen |  Timo.T
03.02.2014 15:41:22 (muokattu 03.02.2014 15:44:40) | |
|
sellisti: Kuvittelu on helppoa, mutta tekninen toteutus ei välttämättä yhtä helppoa. Siksi kai täällä aloittaja neuvoa kysyykin.
on kuule klasarimaailmassakin sen verta harvinaista oopperan kirjoittaminen että jos joku sellasta haluaa tehdä vaikkei osaakkaan viellä, niin tekemään vaan ja siinä sitä oppii.
Kirjoista saat tietoa, tässä muutama kirja:
Berlioiz
https://archive.org/details/treatiseonmodern00berl
Rimsky-Korsakov
https://archive.org/details/principlesoforch00rims
jne. noi on vanhoja mutta hyvä, niistä sä saat tietoa siiten miten soittimet toimii, noin suunnilleen miltä ne kuulostaa ja miten sä pystyt tekemään samalla tavalla kuin aikaisemmin on tehty.
Nykyaikana ooppera saa olla pitkälti sellainen kuin haluaa. Ei tarvitse olla yhtään aariaa eikä mitään muutakaan mitä et halua, paitsi jos haluat.
Suosittelen vahvasti myös teatteriteoriaa ja dramaturgia kirjoja. | Timo.T
03.02.2014 15:47:33 (muokattu 03.02.2014 15:48:01) | |
|
Sellisti, Kuinka moni täällä on teknistä neuvoa antanut?
Jos northern haluat apua mut saa kiinni täältä tai muualta ja voin hyvin neuvoa käytännössä soitinoppia ja muutenkin oopperan dramatirgista rakennetta, näissä asioissa autan mielelläni.
ps. olen kirjoittanut muutaman ooperan. | |
Timo.T: Sellisti, Kuinka moni täällä on teknistä neuvoa antanut?
Jos northern haluat apua mut saa kiinni täältä tai muualta ja voin hyvin neuvoa käytännössä soitinoppia ja muutenkin oopperan dramatirgista rakennetta, näissä asioissa autan mielelläni.
ps. olen kirjoittanut muutaman ooperan.
No nuohan ne juuri ovat teknisiä neuvoja. Hyvä.
Metsän laidas munat jäi vetoketjun väliin /
Kyllä siinä joutsenemo katsoi hyvin pitkään. -M. A. Numminen | |
Oli oopperan esillepano ja dramaturgia loppujen lopuksi millainen hyvänsä, ehkä vähimmäisvaatimuksena olisi kuitenkin länsimaisen notaation hyvä ellei erinomainen osaaminen, jotta saa ideansa välitettyä muillekin. Vaikka tekisikin niin avantgarde-kamaa, että graafinen partituuri olisi loppujen lopuksi kätevin vaihtoehto... | megatherium
06.02.2014 18:10:42 (muokattu 06.02.2014 18:12:47) | |
|
musiikki voi todella olla oopperassa kuinka hyvää ja vaikuttavaa tahansa mutta kehno libretto voi pilata koko teoksen ja tehdä siitä esityskelvottoman kuten ihanaa musiikkia täynnä olevan sinisen helmi baletin vasikkei ooppera olekaan. musiikkinsa puolesta puolustaa paikkansa suiomalaisena klassisena satubalettina ja voittaa siben vastaasvab scaramouchen suvereenilla meölodiseklkla vuolaudellaan. saikkolan upeaa ristiina ooppera joka voitti kansaklisoopperabn kutsukilpailun ylistettiin musiikkinsa puolesta mutta juuri librettoa kritisoitiin. nythän pylkkäsen suurmenestys tuntematon sotilas sai uusintaensiilrtansa pitkän tauion jälkeen oulussa loistavin kritiikein saaden aikanaan 30 esitystä kansallisoopperassakin. musiikki toimii draamaa vahvasti eteenpäin'vievänä voimana kannatellen sotakuvastolla ladattua ohjausta jonka lopun yllätylsenä koskela ei astukaan miinaa vaan kävelee allegorisesti pois näyttämöltä. pylkkänen oli luvannut linnalle etteoi sävellä yhtään aariaa puccinn tyyliin vaan puhelaulu on saanut korvata ne ja ratkaisu toimiin hyvin. edwin laine oli myös laatimassa librettoa. räiskettä riittää.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
Katos tämäkin keskustelu vielä elossa... Tossa kesällä tuli ostettua Vienna Symphonic Library plugari, millä pystyy koneella tekemään orkestraatioita ja sen kanssa leikkiminen on kyllä ollut opettavaista. Oon yhteen heviprojektiin sillä nyt tehnyt orkestraatioita, jos saatais levy kohta valmiiks niin voin linkata tänne mitä on tullut tehtyä.
Etsiikö bändisi hyvää studiota jossa työskennellä halvalla? Ota siinä tapauksessa minuun yhteyttä. | |
Timo.T:
Berlioiz
https://archive.org/details/treatiseonmodern00berl
Berlioz, ei "Berlioiz".
Hyvä kirja. Tuosta kannattaa kuitenkin mieluummin hankkia käsiinsä Richard Straussin päivittämä versio. Hectorin tiedot orkesterisoittimista olivat pahasti ajasta jäljessä jo 100 vuotta sitten, ja joidenkin orkesterisoittimien kehitys on jatkunut senkin jälkeen. Lisäksi Strauss on lisännyt hyviä esimerkkejä vähän tuoreemmasta musiikista.
Toki osa Berliozin tiedoista esim. jousisoitinten osalta on validia vielä tänäänkin, ja monia hyviä periaatteita tuosta vanhemmastakin versiosta saa.
Ja kyllä, jommassakummassa versiossa (Berliozin alkuperäinen tai Straussin päivittämä) on myös se erinomainen ohje, että säveltämistä ei pidä aloittaa täydelle sinfoniaorkesterille säveltämisestä, ennenkuin on joskus elämässään ensin saanut sävellettyä jotain toimivaa pienemmälle kokoonpanolle, esim. jonkinlaiselle kamariokresterityyliselle porukalle. Siinä kirja on siis ihan samoilla linjoilla kuin nimimerkki wagneristi edellä.
Tämä on ihan perustavanlaatuinen kompleksisuuskysymys, joka pätee melkein kaikkeen teknisten asioiden oppimiseen ja ymmärtämiseen. Monet oopperan säveltämiseen tarvittavat yleiset taidot (äänenkuljetus, rakenne, melodia, harmonia jne.) ovat jo itsessään sen verran monimutkaisia, että niitä on hyvä harjoitella rajoitetulla soitinkokoonpanolla, ennenkuin yrittää sotkea mukaan täyden sinfoniaorkan - joka tuo hommaan vielä koko joukon aivan toisenlaisia haasteita (esim. soitinbalanssit, transponoivat soittimet jne. - ja vielä sekin, että jokaisen yksittäisen soittajan stemman pitäisi olla jotenkin mielekäs ja soittimen luonnetta hyödyntävä, eikä esim. bassoille vain pizzicato-C *pum* joka helkkarin tahdin alkuun; tuollaisiakin stemmoja amatöörien valitettavasti näkee tuottavan).
Voisi verrata ihan hyvin vaikka sähkömiehen taitoihin. Jos joku haluaa oppia vaikka rakentamaan itse putkivahvarin mutta aikaisempi kokemus/koulutus aiheesta on luokkaa nolla, niin yleensä kannattaa ensin opetella vaikka kolvaamaan yksi jakki paikalleen ja siitä edetä asteittain isompiin projekteihin, eikä heti ekaksi alkaa kasaamaan sitä nelikanavaista überputkaria.
"Harjoitustyöt" eivät säveltäessä mene missään nimessä hukkaan. Hyviä ideoita ja teemoja voi kehittää ja kierrättää varsinaiseen pääteokseen. Isoista oopperasäveltäjistähän ainakin Mozart ja Rossini olivat varsinaisia oman tuotantonsa kierrätyksen suurmestareita....
Timo.T:
Rimsky-Korsakov
https://archive.org/details/principlesoforch00rims
Tämä on myös hyvä kirja ja raikkaan erilainen kuin Berlioz/Strauss. Valitettavasti nuottiesimerkit pääosin venäläisistä teoksista, joista monet ovat vähemmän keskeisiä ja tunnettuja länsimaissa.
Timo.T:
Suosittelen vahvasti myös teatteriteoriaa ja dramaturgia kirjoja.
Erittäin kannatettava ja käytännöllinen neuvo. | |
Teattereille olen säveltänyt musiikkia noin 10 vuotta ja sinne sekaan mahtuu myös jonkun verran sävellyksiä pienille orkestereille, eli "harjotustöitä" on tullut tehtyö. Tuolta voi käydä muutamia kappaleita kuuntelemassa: http://www.mikseri.net/artists/joonasyexperience.46556.php
Tuorein noista näyttää olevan kolme vuotta vanha. Noista ajoista on kehitystä tapahtunut ja varsinkin Vienna plugarin myötä myös soittimet tulleet paremmin tutuiksi. Vinkkinä muuten että tuolta löytyy tietoa eri soittimista, on ainakin itse auttanut paljon http://www.vsl.co.at/en/70/149/150/46.vsl.
Etsiikö bändisi hyvää studiota jossa työskennellä halvalla? Ota siinä tapauksessa minuun yhteyttä. |  LesPaul70
28.02.2014 15:29:50 (muokattu 28.02.2014 15:33:13) | |
|
Orkesterissa ja orkesterisoittimissa on paljon, mitä on vaikea oppia kirjoista lukemalla tai yleensäkään muuten kuin kokemuksen kautta. Paras keino oppia olisi soittaa itse orkesterissa - tai johtaa orkesteria.
Otetaan esimerkkinä vaikka puhaltimet. kirjat kyllä osaavat hyvin listata niiden äänialoja. Mutta eivät välttämättä sitä, mitä listan puhallinvaihtoehdoista käytännössä löytyy orkestereista. Tai sitä, miten korkealle/matalalle kannattaa kirjoittaa missäkin tempossa, milläkin dynamiikalla ja kuinka pitkänä tai yleensäkin kuinka paljon. Ja kuinka usein pitää hengittää missäkin rekisterissä/tempossa.
Ammattilainen kyllä vetää ne äärikorkeat nuotit vaikka 8 tahtia, mutta sen jälkeen onkin niin puhki, että koko loppu biisi kuulostaa skeidalta. Tai, kuten eräs tuttu puhaltaja kerran tokaisi yhdestä poikkeuksellisen matalalle kirjoitetusta jutusta, "Kyllä mä voin soittaa ton, mutta sen jälkeen mun täytyy vaihtaa kalsarit."
Muitakin mielenkiintoisuuksia löytyy. Tietyt sävelkulut - vaikka kaikki nuotit ovatkin täysin soittimen "turvallisella" äänialalla - voivat olla teknisesti lähes mahdottomia suorittaa sujuvasti. Jotkin nuotit/sävellajit voivat olla hankalia saada soimaan hyvin tietyillä soittimilla. Jne.
Mitä noihin sävellysnäytteisiisi tulee, niin pienille kokoonpanoille kirjoitetusta matskusta oli löydettävissä ihan uskottavalta kuulostavaa polyfoniaa. Jotkin "isommalle orkesterille" kirjoitetut jutut sen sijaan olisivat tarvinneet ehkä vähän työstämistä. Toisinaan kuulosti siltä, että homma oli vedetty "yksi melodiaääni + komppi" -ajatuksella. Sellainen ajattelu ei yksinkertaisesti toimi aidolla sinfoniaorkesterilla, oikeasti. Eri soittimien stemmoille tarvitaan enemmän itsenäisyyttä + polyfoniaa. Muuten lopputulos on tosi v-mäistä soitettavaa "komppisoitinten" soittajille.
Myös sellaiset stemmat kuin "Final Battlen" monotoninen rytmirytytys voivat olla tosi v-mäistä soitettavaa melkein mille tahansa soittimelle (paitsi ehkä perkussioille), jos jatkuvat tasaisesti läpi koko kappaleen. Siinä saa jousisoittaja jännetupintulehduksen/tenniskyynärpään yhden kipaleen aikana. En myöskään haluaisi olla puhaltaja, joka yrittää sellaista kielittää.
Yksi aika hyvä keino sen oppimiseen, miten oikealle sinfoniaorkesterille ja ihmissoittajille voisi kirjoittaa hyvin, olisi partituurien tutkiminen. Eli valitset jonkin tutun klasariorkesteriteoksen (sinfonia, ooppera tai vastaava), joka kuulostaa mielestäsi hyvältä, ja tutkit, mitä eri soittimilla tapahtuu eri kohdissa, sitten yrität vaikka kuunnella samat stemmat levyltä/livenä. Todennäköisesti huomaat, että eri soittimilla tapahtuu paljon enemmän erilaisia juttuja kuin pelkästään korvakuulolla kokonaisuuden seasta ehkä huomaisikaan (ennenkuin katsoo nuoteista).
...Mutta tämän vinkin taisin antaa jo aikaisemmin samassa threadissa? | |
wagneristi: Neuvon ihan kylmästi, että ilman minkäänlaista kokemusta tai koulutusta ei kannata lähteä vielä ihan oopperaa kirjoittamaan, ja vielä noin monimutkaista kuin heviooppera. Jos nyt välttämättä haluat siihen ryhtyä, ehdotan että aloitat vaikka pienentämällä orkesterin kokoonpanoa. Esim. alttoviulut, kontrafagotit ja jotkin lyömäsoittimet pois. Ja lauluääniin vaikkapa ihan perinteiset sopraano, altto, tenori, basso ja kuoro.
Netissä ollaan sitä mieltä nykyisin, että vaikka Porgy and Bess on ooppera.
"Ooppera sai ensi-iltansa 10. lokakuuta 1935 New Yorkissa. Kriitikot arvostelivat sitä liian musikaalimaiseksi, ja vaikka yleisö pitikin yksittäisistä numeroista, teos poistui pian ohjelmistosta. Suurempaan suosioon Porgy ja Bess nousi vasta Gershwinin kuoleman jälkeen."
Itse soitan harva se päivä Summertimea ja teen siitä omia muunnelmiani ja näin tavallaan oopperaa pukkaa täälläkin vaikka tuskin sitä lähden mihinkään varsinaiseen oopperatilaisuuteen esittämään, mutta muualle kyllä.
Omasta mielestä oikein hyvä vaihtoehto on soittaa orkesteriääniä kiippareilla ja näin ei tarvi houkutella mitään liian isoa bändiä mukaan. | |
Siteeraten itseäni ketjun ekalta sivulta,
"Angloamerikkalaisessa maailmassa termi "ooppera" on kärsinyt muutenkin melkoisen inflaation. Siellä sanotaan oopperaksi monenkinlaista kevyttä musikaaliviritelmää."
Porgy & Bess ei tosin edes pahimmasta päästä.
Laudoista takki päälle vaan, sitten sä kelpaat manalaan. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
