Muusikoiden.net
09.12.2016
OGRE | Klikkaa tästä lisätietoa ja jälleenmyyjät 

Klassinen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Miksi Konserttirepertuaarin kotimaisuusaste alhainen?
1 2 3
megatherium
20.08.2009 19:50:25 (muokattu 20.08.2009 19:53:13)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Saksalaisen koulukunnan ja kotoisen säveltaiteemme parhaiden periaatteiden ja saavutusten kannalta on suorastaan ironista että anglosaksisen melko sivistyneen yhteiskuntakerroksen muodostama musiikkiyleisö määrittelee näköjään ne suhteellisen kapeat rajat joissa konserttimusiiikin tarjonta valtaosin liikkuu objektiivisiksi tekeytyvine kriteerioineen ja vain sen ehdoilla.
 
sillä mielestäni ei ole epäselvää etteikö kotoinen säveltaiteemme keskimäärin jopa ylitä varsin vaivattomasti ja suvereenisti kansallisten myöhäisromantikkojen ja modernistienkin puolesta musiikin metropoleissa ja -kehdoissa sivistyskulttuureiksi hämmästyttävän vaatimattomaksi jäävän laatutason anglosaksisissa maissa, kuten hurmoksessa sain taas melartinia kuunnellessani ja tekniikaltaan upeita sinfonioita schubertinkaltaista lumoavaa lyyrisyyttä ja sydäntä pakahduttavaa tunnevoimaa ja melodista vuolautta representoidessaan ja tulviessaan, jonka puutteesta berlioz eväsi mm. kovin yliarvostetulta gallialaiselta saint-saensilta rooman palkinnon musiikilta joka oli vailla syvyyttä ja persoonallisuutta ja hätäisen työskentelyn leimaamaa.
 
Näin on laita useiden muidenkin säveltäjien kohdalla joita saksalainen syvämietteisyys ja kontrapunktinen taigokkuus eivät rasita mutta euroopan musiikillisissa keskuksissa hankittu ja maanosan poikki kiirinyt maine ja pintapuolisen miellyttävistä ja charmikkaista ominaisuujsista viehtynyt suuren yleisön vankkumaton suosio on taannut heille pysyvän sijan ohjelmistoissa kaikkia provinsiaalisimpiakin musikkifestivaaleja myöten joissa ei uskalleta tehdä rohkeita ohjelmistopoliittisia valintoja. Kysynkin teiltä miksi on aina näin?
 
Tuttu ja turvallinenko puppu ja sälä pitää musiikkijuhlien talouden kredit-puolella ja saa musiikinystävät liikkeelle sankkoina joukkoina kun ohjelmisto kostuu kansainvälisesti tunnetuista säveltäjistä kvaliteettiin objektiivisesti katsomatta.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
Sharkman
20.08.2009 20:41:26
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: Tuttu ja turvallinenko puppu ja sälä pitää musiikkijuhlien talouden kredit-puolella ja saa musiikinystävät liikkeelle sankkoina joukkoina kun ohjelmisto kostuu kansainvälisesti tunnetuista säveltäjistä kvaliteettiin objektiivisesti katsomatta.
 
Siinäpä sen vastasit itse. Ilmapiiri on tämä.
 
And you hear yourself mumbling... Dogs fucked the Pope... no fault of mine.
sub zero
20.08.2009 21:10:09 (muokattu 20.08.2009 21:11:17)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

öööh... ensimmäinen (ja tyhmä) kysymys: kuinka suuri osa kotimaisesta musiikista on suht helppotajuista (siis myöhäisromantiikan tasoa.... tai edes prokofiev-shostakovits-tasoa) ja kuinka moni taas menee jo selvästi modernimpaan osastoon?
 
löytyykö tätä "helppoa" mutta tasokasta materiaalia tarpeeksi?
 
mr. finland, walk on by, your ideapark dream. mr. finland, walk on by, your alko store supreme
sub zero
20.08.2009 21:26:24 (muokattu 20.08.2009 21:26:50)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

tässä on tietysti mukana kuvioissa tämä "pieni" ristiriita keskiverto konserttikävijän ja alaan vähän paremmin perehtyneen tietämyksessä.
 
kuitenkin tuolla niin usein kätetyllä konseptilla, että jonkun tunnetun romantiikan säveltäjän teoksen lisäksi mukana on joku oudompi teos, saisi kyllä suomalaista materiaalia varmasti ujutettua mukaan, jos näin haluttaisiin tehdä
 
mr. finland, walk on by, your ideapark dream. mr. finland, walk on by, your alko store supreme
megatherium
27.08.2009 20:24:45 (muokattu 27.08.2009 20:44:49)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

sub zero: öööh... ensimmäinen (ja tyhmä) kysymys: kuinka suuri osa kotimaisesta musiikista on suht helppotajuista (siis myöhäisromantiikan tasoa.... tai edes prokofiev-shostakovits-tasoa) ja kuinka moni taas menee jo selvästi modernimpaan osastoon?
 
löytyykö tätä "helppoa" mutta tasokasta materiaalia tarpeeksi?

 
Liittyykö tämä jotenkin taidefriikkien kuppikuntaisuuteen ja elitistiseen perifeeristen kulttuurikansojen luomiskykyä ja hegentuotteita syrjivään ajatteluun,. että mikään kotimainen nykymusiikkiteos ei ole kelvannut nykymusiikin klassikoksi sillä esim. samuel barberin adagio jos mikä ei millään muotoa täytä modernin taiteen tuntomerkkejä vaan edustaa lähinnä jotakin uusromanttista sentimentaalisuudella kuorrutettua nostalgiaa.
 
Kokkosen dodekafonia tai uusklassismi, marttisen dodekafoniaa vapaasti soveltava taide, meriläisen jälkisarjallisuus, salmenhaara avantgardismin esitaistelijana ja monet muut, Sulho ranta Concerto orkesterille sinfoniat ym, , Ernest Pingoudin uusia uria aukova innovatiivinen sävelajattelu, hämmästyttävässä tuotteliaisuudessaan mysteerio, profeetta, hymni yölle konsertot sinfoniat sarjat, tai väinö raition atonaaliset teokset antigone, kuutamo jupiteissa, fantastica estatica ja poetica ja oopperat ym ovat luoneet ensiluokkaisia post-ja moderneja teoksia jotka levybisneksen kaupallistumisen vuoksi ovat kärsineet eriarvoisesta kohtelusta tämän helppotajuisen musiikin kustannuksella. Aarre Merikanto sinfonioineen sinfonisine fantasioineen notturno, pan, kyllikin ryöstö, kamarrikonserttoineen ym konserttoineen on kadonnut ohjelmistosta tuntemtomista nimistä puhumatta. Launis, Haapalainen, Pylkkänen pohjoismaisessa vrismisään jne.
 
En voisi kuviotella kuuntelevani ja inspiroituvani enää sibeliuksen musikista ja sinfonioista ku taas edelä mainitut ekä mm. Erki Melartin tuottaa minulle alati uuta nautintoa aina kun vain vaivaudun kuuntelemaan hänen aiheidensa runsaudessa hämmentävän rikasta musiikkian, mm, sinfonioita tai lyyrillisen kaunita ja poltetta sydänalassani synnyttäviä kvartettojaan. ihmettelen lisäksi miksi Palmgrenin pianokonerttoja on niin hankala saada levykaupsta vaikka ne kuuluvat tärkeimpiin klassikoihimme. myös eräät luonnontrnnemsarjat orkesterile ovat luonteenomaisia. Filip von Schantzin kullrvo-akusitto teki myös suuren vaikutuksen kypsyllä myöhäisromanttisella tyylillään kompleksisen harmonisen kielen meodisen kauneuen ja musiikin dramattisuden innoittamana.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
levesinet
27.08.2009 22:31:52
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Megan sinnikkäät mainospuheet tehosivat taas. Kuuntelin juuri pari Pingoudin teosta, muun muassa Profeetan. Raition tavoin Pingoudikin taitaa nousta kertaheitolla suosikkieni listalle. Täytyy kuulla lisää. Namskis 8)
 
Timo.T
29.08.2009 12:32:12
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: Saksalaisen koulukunnan ja kotoisen säveltaiteemme parhaiden periaatteiden ja saavutusten kannalta on suorastaan ironista että anglosaksisen melko sivistyneen yhteiskuntakerroksen muodostama musiikkiyleisö määrittelee näköjään ne suhteellisen kapeat rajat joissa konserttimusiiikin tarjonta valtaosin liikkuu objektiivisiksi tekeytyvine kriteerioineen ja vain sen ehdoilla.
 
Tuttu ja turvallinenko puppu ja sälä pitää musiikkijuhlien talouden kredit-puolella ja saa musiikinystävät liikkeelle sankkoina joukkoina kun ohjelmisto kostuu kansainvälisesti tunnetuista säveltäjistä kvaliteettiin objektiivisesti katsomatta.

 
nainhan se menee, ja koska se ei myy. ei sille muuta selitysta kaipaa. eika se vaan suomessa ole tuommoista, jos vaikka katsoo lontoon sinfonian orkesterin repertuaaria niin samaa salaa nekin soittaa vuodesta vuoteen, vaik esim Varese on tana vuonna ainoa "uusi" mita tulevat esittamaan enempi (toisaalta on myos vaihteua on koska on enempi eri orkestereita, ja on ihmisia jotka tekevat esityksia ja konsertteja modernista musiikista omilla ehdoillaan).
 
mutta sa tunnut puhuvan enemman levytiksista, mika mua ei sinansa haittaa koska olen enemman kiinnostunut nakemaan ja kuulemaan naita esityksia livena, ja siihenkin on ratkaisu, pitaa ruveta itse tekemaan jos kukaan muu ei halua, esimerkiksi, suomessahan on kokeellisen ja improvisaation piirit hyvia, ja jos sen elitismin leiman saisi "klallisesta" musiikista pois (ja konserttien hinnat putomaan, tiedan tiedan, kallista on, eika sen tarvitsisi olla mitaan nuorille suunnattua soopaa) niin kylla sinne ihmisiakin tulisi ja kiinnostus kasvaisi. joka sitten johtaisi ajan kanssa siihen etta niita levyjakin tulisi ulos. tama ianikuinen valitus siita etta suomalaista musiikkia ei esiteta tarpeeksi kyrpii jo vahan koska siihen on selkea ratkaisu.
 
sub zero
29.08.2009 13:49:04
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Timo.T: mutta sa tunnut puhuvan enemman levytiksista, mika mua ei sinansa haittaa koska olen enemman kiinnostunut nakemaan ja kuulemaan naita esityksia livena, ja siihenkin on ratkaisu, pitaa ruveta itse tekemaan jos kukaan muu ei halua, esimerkiksi, suomessahan on kokeellisen ja improvisaation piirit hyvia, ja jos sen elitismin leiman saisi "klallisesta" musiikista pois (ja konserttien hinnat putomaan, tiedan tiedan, kallista on, eika sen tarvitsisi olla mitaan nuorille suunnattua soopaa) niin kylla sinne ihmisiakin tulisi ja kiinnostus kasvaisi. joka sitten johtaisi ajan kanssa siihen etta niita levyjakin tulisi ulos.
 
jossain ambient-konemusa piireissä on sen tyyppistä väkeä, joka vois innostua modernista taidemusiikista (nehän usein pitää jostain reichistä ja rileystä). pitäisi yrittää suunnata markkinointi hyviin rakoihin
 
mr. finland, walk on by, your ideapark dream. mr. finland, walk on by, your alko store supreme
Timo.T
31.08.2009 22:35:42 (muokattu 31.08.2009 22:39:07)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

sub zero: jossain ambient-konemusa piireissä on sen tyyppistä väkeä, joka vois innostua modernista taidemusiikista (nehän usein pitää jostain reichistä ja rileystä). pitäisi yrittää suunnata markkinointi hyviin rakoihin
 
tuo on kyl totta. mutta voisi sidestepata tuo tiettyyn "markkinarakoon" suuntatumisen (sanon lainaus merkeissa koska sitahan ei voi oikeastaan valttaa). ehka ma oon vaarassa mutta kuitenkin uskon etta jos niita konserrteja pidettaisiin niin kylla se kiinnostuskin kasvaisi. esimerkiksi joku Fly-Rite Festival, mika vaikkei ehka mitaan super yloisoja keraa, kuitenkin herattaa ja saa ihmisia tulemaan kuuntelemaan uutta musiikkia.
 
mutta Reichin ja Riley'n tunnetut kappaleet ovat pitkalti ensemble kappaleita jotka vaativat kunnolla esitettavine paljon harjoittelua, jota on vaikea saada, saatikaan sitten saada maksua siita tyosta mita siihen laittaa, kylla esim oikeanlaisella ohjelmoinnilla voi saada laajankin ryhman ihmisia kiinnostumaan, ei mulla esim ole mitaan vastaan pistaa Merikantoa ja Carteria sekaisin (saatikaan sitten Sibbe ja vaikka Stockhausenia), ja muita, kunhan ne jarjestetaan niin etta se toimii. ma olen esim kaynyt konsertissa missa oli Berion Sinfonia, Straussin Alpine Symphony ja Peter Wiegoldin puoliksi imprvisoitu kappale (taa oli aika iso tilaisuun kylla, eika tama nyt ehka paras esimerkki ole erilaisten kappaleitten ohjelmointiin, tai ei minun mielestani tarpeeksi erilaisia aanen puolesta, mutta tarkoitus oli kylla erilainen).
 
eiko olisi kannattavampaa panostaa chamber ja soolo musiikkiin sen sijaan? mutta toisaalta eiks suomi kuitenkin tunneta land of opera nimella.. pitaisi tehda re-brandays.
 
ja mita vikaa siina on etta kotimeisen musiikin konserttiaste on alhainen? eiko onglema ole etta konserttiaste yleensakkin on alhainen, mulla on ainakin aina tammoinen fiilis suomessa, toisaalta ma en ole tarpeekis aikaa viettanyt siella? mielenkiinnosta, ootsa megatherium laskenut millaisella maaralla se on, suhteessa muihin maihin. miten alhainen tai ylhainen on konserttimusiikin "kotimaisuus" kussakin maassa, en ma tollasta vaitetta muuten usko (yritan valttaa aanitteiden myyntia liittamista tassa tilanteessa, koska se on eri asia, ja jos vaikka elokuvateollisuutta katsoo niin kyllahan se selvaa on)? sa myos tunnut vaativan sita etta suomalaista musiikkia pitaisi esittaa ulkomaalaisen edella, ja vaikka ei mulla sinansa mitaan onglemaa tuollaisessa nationalismissa ole, niin en ma ole samaa mielta, mun mielesta kaikkea nyky musiikkia pitaisi saada enemman nakyviin (varsinkin sellaista mika kayttaa "perinteisia" soittimia, siita ma voin olla samaa mielta), eika varsinaisesti vain jonkun maalaista, vaikka onhan sillakin tietysti niin koulutukselliset kuin taloudelliset puolensakkin.
 
"Tuttu ja turvallinenko puppu ja sälä pitää musiikkijuhlien talouden kredit-puolella ja saa musiikinystävät liikkeelle sankkoina joukkoina kun ohjelmisto kostuu kansainvälisesti tunnetuista säveltäjistä kvaliteettiin objektiivisesti katsomatta."
 
miten isolla tappiolla esimerkiksi Savonlinnan Oopperajuhlia vedetaan, verrattuna mita siella esitetaan? miten paljon on Helsingin Ooperan kavijamaara verrattuna vaikka Madonnaan (toi ei ehka reilu ollut, mutta vaikka Tavastiaan vuodessa? miten sa voit vaittaa etta noi krediitit on missaan vaiheessa ollu plussan puolella, ei "Klassinen Musiikki" tai "Moderni" ole pitkaan aikaan ollut kannattavaa taloudellisesti muuna kuin "Pop" musiikkina, mita se pitkalti oli kansan keskuudessa ennen levytys teknologiaa jo muutenkin, eika vain niitten jotka pystyivat maksamaan orkesterin yllapitoa? saatikaan sitten saveltajan viella sen paalle.
 
megatherium
02.09.2009 17:24:41 (muokattu 02.09.2009 17:32:29)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

levesinet: Megan sinnikkäät mainospuheet tehosivat taas. Kuuntelin juuri pari Pingoudin teosta, muun muassa Profeetan. Raition tavoin Pingoudikin taitaa nousta kertaheitolla suosikkieni listalle. Täytyy kuulla lisää. Namskis 8)
 
Hei, kerropas mistä sait käsiisi mainitsemasi teokset? Voitko suositella jotakin levytyksiä? En kyllä ole löytänyt ainoatakaan. Voin suositella lämpimästi myös Aarre merikannon sinfonista fantasiaa joka kuuluu olevan hänen tuotantonsa kulmakiviä ja kompleksinen niin kromaattisuudeltaan kuin rytmiikaltaankin ja kontrapunktiltaan joka saattaa tuntua teoretisoivalta kirjoituspöytämusiikilta mutta assosiaatiot esim. Deliukseen ovat ilmeiset ja paikoin kuultavissa. Teos sai odottaa 3 vuosikymmentä kantaesitystään kun se osoittautui aikalaisille liian vaikeatajuiseksi, kenties abstraktiksi, ja moniumutkaiseksimutta sai sydämeni hehkumaan ja sieluni väräjämään ja edustaa totisesti sibeliuksen kansanomaista melodiikkaa ja soinnutusta suosivaa sen yksinkertaiselle modaaliselle dooriselle kirkkosävelajisävytykselle vastakkaista musiikillista ajattelutapaa.
 
Raition Joutsenet uudenlaisessa skrjabiniin viittaavassa sointikolorismissaan ja Puistokuja jäivät mainitsematta. Mutta voitteko kertoa onko raition tuotantoa saada laajemminkin levytettynä. Ainakin merikantoa sinfonioita lukuunottamatta on jonkin verran levytetty.
 
Nämä olisivat voinaat Schopenhaerin tavoin todeta etteivät olleet aikansa miehiä. Heille aika ei ollut vielä tullut mutta muille aika oli aina sovelias.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
megatherium
02.09.2009 17:55:35 (muokattu 02.09.2009 18:25:32)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Timo.T: tuo on kyl totta.
 
ja mita vikaa siina on etta kotimeisen musiikin konserttiaste on alhainen? eiko onglema ole etta konserttiaste yleensakkin on alhainen, mulla on ainakin aina tammoinen fiilis suomessa, toisaalta ma en ole tarpeekis aikaa viettanyt siella? mielenkiinnosta, ootsa megatherium laskenut millaisella maaralla se on, suhteessa muihin maihin. miten alhainen tai ylhainen on konserttimusiikin "kotimaisuus" kussakin maassa, en ma tollasta vaitetta muuten usko (yritan valttaa aanitteiden myyntia liittamista tassa tilanteessa, koska se on eri asia, ja jos vaikka elokuvateollisuutta katsoo niin kyllahan se selvaa on)? sa myos tunnut vaativan sita etta suomalaista musiikkia pitaisi esittaa ulkomaalaisen edella, ja vaikka ei mulla sinansa mitaan onglemaa tuollaisessa nationalismissa ole, niin en ma ole samaa mielta, mun mielesta kaikkea nyky musiikkia pitaisi saada enemman .

 
Se vain kertoo sen puolesta, vaikkei tämä mikään moraalinen kysymys välttämättä olekaan, että taidemusiikki on luonteeltaan epädemokraattista, ei vain sen korkeakultuurisen statuksensa vuoksi suhteessa alakulttuureihin, vaan ennenkaikkea mielestäni siitä syystä, että kaikki edistyksellinen moderni suomalainen säveltaide on ilmeisesti yleismaailmallisesta ja eurooppalaisesta perspektiivistä katsottuna pudonnut marginaaliin eikä luultavasti maamme lyhyestä historiasta ja kansakuntamme pienuudesta ja tämän musiikin oletetusta kansallisesta luonteesta johtuen katsota ehkä sibeliusta lukuunottamatta kuuluvaksi universaaliin ensiluokkaisten primääristen säveltäjien kategoriaan
konservatiivisen musiikkimaun suosiessa valtaosaltaan edelleen vain sibeliusta ja joitakin tämän hetken ajan hengen ja tarpeen kutsumia jopa aikalaisia liehakoivia nykysäveltäjiä, joka on minusta hirvittävää käytettävissä olevan musiikkitarjonnan ja tiedon väärentämistä ja yksipuolistamista tahdon tehdessä tunnetusti älyn niin yksipuoliseksi ettei se näe muuta kuin tahtoa koskevan, tarjotessaan vain yhden ja kapean näkökulman maamme säveltaiteen historiaan ja koko kenttään vailla minkäänlaisia vaihtoehtoja tai edes tasapuolisuuden häivääkään kun ainoaksi oikeaksi malliksi säveltää sinfonioita on tunnetusti se sibeliuksen tapa.
 
Mutta eräs syy tähän on myös se että suomalaisten näkökulmasta kaikki ulkomaalainen on hienoa sivistyskielisten nimien jo pelkän äänneasun vuoksi ja kaikki suomalainen koetaan nurkkakuntaisena, rahvaanomaisena, metsäläisenä tai primitiivisenä eikä siksi tunnu houkuttelevan edes pintapuoliseen tutustumiseen mistään tunnustamisesta tai evokaatiosta puhumatta. Eihän voida ymmärtää että muutkin kuin saksalaiset osaisivat kirjoittaa kunnon kontrapunktia kammioissaan. jos wagnerin ym. professionalismia pidetään korkeimpana musiikillisena ihanteena. Ja mikäli kukatahansa pienen kansakuntamme luova sävelttaiteilija kykenee kirjoittamaan saksalaiselle koulukunnalle ominaiseen tyyliin en voi kuin ihaillen todeta että katsokaa mekin osaamme tehdä sen.
 
Mutta suurin vika piileekin siinä että paljon merkittävää musiikkia jää täysin tuntemattomaksi tuleville sukupolville kun taideopetus vannoo liikaa sibeliuksen ja muutamien muiden kansallisromantikkojen nimeen vaikka tämä ei suoranaisesti tapahtuisikaan taloudellisen hyötyajattelun nimissä kun kultuurivienti atlantin toiselle puolelle tuntuu sanelevan sen teeman.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
levesinet
02.09.2009 18:58:50 (muokattu 02.09.2009 20:00:23)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: Hei, kerropas mistä sait käsiisi mainitsemasi teokset?
mp3-muodossa www.classicsonline.com
 
Voitko suositella jotakin levytyksiä?
Olen kuullut vain tuon yhden Profeetta-albumin Pingoudia. Oramo johtaa RSO:ta. Profeetan lisäksi Flambeaux éteints (Sammuneet soihdut) jäi mieleen minusta hyvänä teoksena.
 
Mutta Raition albumi, jossa on Antigone, fantasiat estatica ja poetica, Joutsenet ja mainio Vesipatsas-baletti, oli kyllä kauttaaltaan mielenkiintoinen ja mukava yllätys. Löysin sen huhtikuussa meteli.netistä, mutta näköjään he ovat lopettaneet mp3-kauppansa(?) Lienet kuunnellut saman albumin.
 
Voin suositella lämpimästi myös Aarre merikannon sinfonista fantasiaa...
Hyvä, olenkin harkinnut juuri Aarre Merikantoon tutustumista seuraavaksi, koska hänet usein ryhmitellään samaan modernistien kastiin.
 
Nämä olisivat voinaat Schopenhaerin tavoin todeta etteivät olleet aikansa miehiä.
Siltähän se näyttää, että suurin vahinko tapahtui jo Raition, Merikannon ja Pingoudin elinaikana.
 
Mutta eräs syy tähän on myös se että suomalaisten näkökulmasta kaikki ulkomaalainen on hienoa
Mutta kun luet mun juttujani, niin ota huomioon, että olen asunut Ranskassa 5...8-vuotiaana, aika lähellä mm. Debussyn kotipaikkaa. Se on aika herkkä ikä, ja epäsaksalaisuuttahan siitä seuraa. On kuin olisi kaksi musiikillista kotimaata. Sitä vaan ei laiteta mihinkään asiakirjaan. Damase on mun Mozart. Sitä kuunnellessa suu kääntyy hymyyn. Niin leikkisää, imelää ja viatonta... :)
 
nimim. paatunut frankofiili
 
megatherium
08.09.2009 21:50:32
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

levesinet: mp3-muodossa www.classicsonline.com
 
Olen kuullut vain tuon yhden Profeetta-albumin Pingoudia. Oramo johtaa RSO:ta. Profeetan lisäksi Flambeaux éteints (Sammuneet soihdut) jäi mieleen minusta hyvänä teoksena.
 
Mutta Raition albumi, jossa on Antigone, fantasiat estatica ja poetica, Joutsenet ja mainio Vesipatsas-baletti, oli kyllä kauttaaltaan mielenkiintoinen ja mukava yllätys. Löysin sen huhtikuussa meteli.netistä, mutta näköjään he ovat lopettaneet mp3-kauppansa(?) Lienet kuunnellut saman albumin.
 
Hyvä, olenkin harkinnut juuri Aarre Merikantoon tutustumista seuraavaksi, koska hänet usein ryhmitellään samaan modernistien kastiin.
 
Siltähän se näyttää, että suurin vahinko tapahtui jo Raition, Merikannon ja Pingoudin elinaikana.
 
Mutta kun luet mun juttujani, niin ota huomioon, että olen asunut Ranskassa 5...8-vuotiaana, aika lähellä mm. Debussyn kotipaikkaa. Se on aika herkkä ikä, ja epäsaksalaisuuttahan siitä seuraa. On kuin olisi kaksi musiikillista kotimaata. Sitä vaan ei laiteta mihinkään asiakirjaan. Damase on mun Mozart. Sitä kuunnellessa suu kääntyy hymyyn. Niin leikkisää, imelää ja viatonta... :)
 
nimim. paatunut frankofiili

 
Mahtaako raition oopperoita olla levytett jeftan tytär, prinsessa cecilia, kaksi kuningatarta jne.hänen kiinnostuttuaan uuellen melodiasta käännttyään rannan mukaan kelkkansa kansallisiin mäkiin. Minkälainen käsitys sinulla on Sulho rannasta säveltäjänä? Merkitävä moderristi? Entäs Ringbom, jonka omaperäisen älylliset sinfoniat ovat ninikän modernismin tiennäyttäjiä?
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
levesinet
08.09.2009 23:47:56 (muokattu 09.09.2009 00:57:44)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Minkälainen käsitys sinulla on Sulho rannasta säveltäjänä? Merkitävä moderristi? Entäs Ringbom, jonka omaperäisen älylliset sinfoniat ovat ninikän modernismin tiennäyttäjiä?
 
Kysyt vaikeita. Palaan asiaan sitten kun olen kuunnellut heidän musiikkiaan, jos nyt edes saan käsiini Ringbomin tuotantoa.
 
Näköjään YLE Radio 1:ltä lähetetään maanantaina 14.9. klo 14-15 Rannan eka sinfonia, sitten Raitiota ja Aarre Merikannon Sinfoninen harjoitelma orkesterille.
EDIT: Pakko kai lähteä töistä aikaisin, jotta ehtii kuuntelemaan harvinaisuuksia!
 
Mahtaako raition oopperoita olla levytett jeftan tytär, prinsessa cecilia, kaksi kuningatarta jne.
 
Heikolta näyttää Raition oopperoiden äänitystilanne.
 
Prinsessa Cecilian Danse grotesque on julkaistu Tapiola sinfoniettan esittämänä vuonna 2003, minkä luultavasti tiesitkin (Ondine ODE975-2).
 
Jeftan tytär löytyy ARSCA-tietokannasta, mutta teksti "1 kelanauha" kalskahtaa hiukan ongelmalliselta.
https://arsca.linneanet.fi/
 
Timo.T
09.09.2009 12:58:07 (muokattu 09.09.2009 13:01:12)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: Se vain kertoo sen puolesta, vaikkei tämä mikään moraalinen kysymys välttämättä olekaan, että taidemusiikki on luonteeltaan epädemokraattista, ei vain sen korkeakultuurisen statuksensa vuoksi suhteessa alakulttuureihin, vaan ennenkaikkea mielestäni siitä syystä, että kaikki edistyksellinen moderni suomalainen säveltaide on ilmeisesti yleismaailmallisesta ja eurooppalaisesta perspektiivistä katsottuna pudonnut marginaaliin eikä luultavasti maamme lyhyestä historiasta ja kansakuntamme pienuudesta ja tämän musiikin oletetusta kansallisesta luonteesta johtuen katsota ehkä sibeliusta lukuunottamatta kuuluvaksi universaaliin ensiluokkaisten primääristen säveltäjien kategoriaan
 
mika on korkeakulttuurin status suomessa?
 
en usko tuota, suomi on aika hyvin esilla klassisen musiikin piireissa, jos vaikka vertaa johonkiin toiseen 'nurkkakuntaiseen maahan', se etta meilla on reilu viis miljoona ihmista, ja etta meilla on monta viellakin maailman huipulla on hienoa. siis jos vaikka katsoo prosentti maaria monta on huipulla tai tienaa elantonsa siita, yleisesti kansalaisia vastaan, niin ei se paha ole.
 
tiedan etta sanot suunnileen samaa tuolla:
 
konservatiivisen musiikkimaun suosiessa valtaosaltaan edelleen vain sibeliusta ja joitakin tämän hetken ajan hengen ja tarpeen kutsumia jopa aikalaisia liehakoivia nykysäveltäjiä, joka on minusta hirvittävää käytettävissä olevan musiikkitarjonnan ja tiedon väärentämistä ja yksipuolistamista tahdon tehdessä tunnetusti älyn niin yksipuoliseksi ettei se näe muuta kuin tahtoa koskevan, tarjotessaan vain yhden ja kapean näkökulman maamme säveltaiteen historiaan ja koko kenttään vailla minkäänlaisia vaihtoehtoja tai edes tasapuolisuuden häivääkään kun ainoaksi oikeaksi malliksi säveltää sinfonioita on tunnetusti se sibeliuksen tapa.
 
mika mua vaivaa on etta sa tunnut odotattavan etta suomen pitais saada jotenkin saada samanlaista tunnustusta nyky musiikistaan kuin sibeliuksen tuotannsta, tai etta me ansaitaan se, koska mekin ostaan saveltaa kontrapunktia ja fuugaa (ottaen huomioon etta tietokoneet tekee sita myos, niin taa ei mun mielesta ole mikaan saavutus, teknisesti siis), ja toi samaa on painotettu. sibeliuksen anti on hienoa (vaikka nyt itse musiikista en tykkaakkaan), mutta se etta siita ei ole paasty yli, tai etta jumitetaan jossain vanhoillisissa asenteissa, ja pyoritellaan peukaloita ilman etta asiaan oikeasti tartutaan muuta kuin puheilla on mun mielesta musiikillisesti ja kulttuurisesti anteeks antamatonta.
 
ongelma on juuri se etta vaikka toi kontrapunkti ja muut on hienoja, ne ei mitenkaan liity siihen miten joku muukuin se elitistinen kauppakunta joka klassista musiikkia yllapitaa nakee maailman, varsinkin tana paivana. se ei mitenkaan liity siihen miten nyky-yhteiskunta ja etenkin nuoriso kokee maailman, tai mita he haluavat tehda ja nayttaa, joka on sinansa vaikeaa koska se miten asiat esitetaan tammoisessa capitalistiessa yhteiskunnassa jossa fetishien ja halujen yllapidosta ihmisissa on tullut tarkeampaa kuin oikea kokeminen.
 
tai ongelma on miten se tuodaan julki, ja miten se esitetaan koettavaksi yhteiskunnalle, koska en usko etta itse musiikissa mitaan vikaa on.
 
ainanhan ulkomaalainen ja uusi on hienoa, riippumatta nakokulmasta tai kotimaasta. ei toi ole mitenkaan suomalainen, vaan yleismaailmallinen piirre, katsoo vaan vaikka elctroniikan myyntia, siita 'uudesta' on tullut se markkinarako, tai siita on tehty fetishi. riippumatta siita etta onko se oikeasti hyvaa tai mitenkaan lapimietittya, tei edes hyodyllista.
 
ehka, suomihan on nurkkakunta, nain kansainvalisesti,
 
ja toisaalta jos sa kontrapunktia haluut kirjoittaa kammioissa, ja asenne etta se musiikki mita kirjoitettiin joskus sata vuotta sitten on jotenkin hienompaa kuin nyky musiikki, on yleinen, niin se mun mielesta syyllistyy ihan samaan kuin ne jotka uutta fetishoi. ma en sano etteiko se aiheuttas tunteita ja kuohuja ja ettenko mielellani kuuntele konserttisalissa, mutta ne ei ole minun mielestani mitenkaan tahan paivaan relevantteja, niin yhteiskunnallisesti ja poliittisesti (tama ei niitten ihmisyytta kuitenkaan muuta), ei uutta musiikkia pitaisi esittaa sen takia etta se on uutta, niinkuin ei vanhaakaan, vaan sen takia etta se koskettaa, ja sanoo jotain siita mita me nyt koetaan ihmisina, se mita sibbe koki suomen itsenaistymisessa ja siita seuranneesta hulabaloosta on jotain mita ma en ikina ymmarra, ja voin vain kuvitella minkalaista se oli, mutta se sen ihannoiminen ja historiallisuuden yli vieminen etta miehet oli miehia ym. roskaa, tai mita lie, ei ole mitenkaan hyodyllista kenellekkaan.
 
ma luulen etta tollasen asenteen omaksuminen: "etta hei mekin osataan tata" ei ole muutakuin kateutta siita mita joku muu on saanu osakseen, ja se ei varsinkaan auta paasemaan sibben alta, tai siita asenteesta etta se on jotenkin ainoa oikea tapa tehda "suomalaista" musiikkia. jos suomalainen musiikki oikeasti haluu esille, tai kehittya niin noi asenteet pitaa pudottaa kokonaan ja ruveta tekemaan musiikkia mika koskettaa ja addressoi sita mita niin yhteiskunnallisesti kuin yleismaailmallisesti tapahtuu talla hetkella
 
otetaan sibbbe pois kouluista ja vaihdetaan akademian nimea, parin kymmenen vuoden paasta kukaan ei ole kuullukkaan siita. (vaikka tiedan etta tama ei ole mitenkaan jarkeva idea, niin esitan kuitenkin puoli tosissani)
 
Mutta suurin vika piileekin siinä että paljon merkittävää musiikkia jää täysin tuntemattomaksi tuleville sukupolville kun taideopetus vannoo liikaa sibeliuksen ja muutamien muiden kansallisromantikkojen nimeen vaikka tämä ei suoranaisesti tapahtuisikaan taloudellisen hyötyajattelun nimissä kun kultuurivienti atlantin toiselle puolelle tuntuu sanelevan sen teeman.
 
eli taloudellinen myota ajattelu. tietenkin se liittyy.
 
levesinet
09.09.2009 19:51:55 (muokattu 09.09.2009 19:58:55)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

On syytä olettaa, että hienoja teoksia sivuutetaan. Kävihän Bachin ja Vivaldinkin kohdalla niin, että heidän saavutuksiaan nostettiin suureen arvoon vasta, kun ne olivat vaipuneet unohduksiin. Siitä on kyse. Ei tarvitse ottaa Sibbeä pois, vaan antaa paremmat mahdollisuudet tutustua muidenkin mestarien tuotantoon. Lisää äänityksiä kaivataan. Turha etsiä Sulho Rannan orkesterimusiikkia levykaupoista, kun sitä ei ole sinne toimitettu.
 
megatherium
10.09.2009 19:22:25 (muokattu 10.09.2009 19:35:56)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

levesinet: Kysyt vaikeita. Palaan asiaan sitten kun olen kuunnellut heidän musiikkiaan, jos nyt edes saan käsiini Ringbomin tuotantoa.
 
Näköjään YLE Radio 1:ltä lähetetään maanantaina 14.9. klo 14-15 Rannan eka sinfonia, sitten Raitiota ja Aarre Merikannon Sinfoninen harjoitelma orkesterille.
EDIT: Pakko kai lähteä töistä aikaisin, jotta ehtii kuuntelemaan harvinaisuuksia!
 

 
Heikolta näyttää Raition oopperoiden äänitystilanne.
 
Prinsessa Cecilian Danse grotesque on julkaistu Tapiola sinfoniettan esittämänä vuonna 2003, minkä luultavasti tiesitkin (Ondine ODE975-2).
 
Jeftan tytär löytyy ARSCA-tietokannasta, mutta teksti "1 kelanauha" kalskahtaa hiukan ongelmalliselta.
https://arsca.linneanet.fi/

 
Älä. Tattista vaan kun informoit äänilevykonsertista. Satun muistamaan, että Merikannon sinfoniset harjoitelmat on täydentänyt Paavo Heininen jonka musiikin esittäminen ja ymmärtäminen koettiin aikanaan hyvin vaikeaksi suomessa. Jostain kumman syystä Finlandia recordsin levyistä ei ilmesty enää uuusintapainoksia, jotka olisivat sisältäneet Aarre Merikantoakin 2CD:llä juuri silloin kun aloin kiinnostua mestarin musiikista edellä lueteltujen lisäksi Pan ja Notturno ja kulmakiveksi luonnehditun sinfoniset harjoitelmat.
 
Harvinaisuuksi niistä tekee vain populariteetin puute ja esitysten vähyys ja sikäli tuntemattomuus, ei musiikillisen substanssin ja kvaliteetin määrä ja laatu.
 
Eikö Merikanto leikellyt itsekriittinsä puuskassa varhaisia töitään jos oikein muistan ja niitä myöhemmin yritettiin rekonstruoida, kenties nonettoa tai kamarisinfoniaa. Lisäksi oudoksun miksi hänen sinfonioitaan joista ensimmäinen syntyi jo 1916 ei ole juuri ollut esillä.
 
toivottavasti Raition oopperatkin saadaan kokonaisuudessaan levytettyä joskus.
 
Satutko muuten tietämään mitään sellaisista tuotteliaista suomalaissinfonikoista kuin Bengt von Törne, Sibeliuksen oppilas lyhyen aikaa, 10 sinfonista runoa, 6 sinfoniaa ja 2 kamarisinfoniaa jotka pohjautuvat klassiseen sävellysperinteeseen, Lauri Saikkola, useita palkintoja sävellyskilpailuissa 5 sinfoniaa ja Kalervo Tuukkanen, kapellimestari joka Lontoon olympialaisten taidekilpailöussa voitti hopeaa sinfonisella runoelmalla Karhunpyynti. Kalvean immen tarina ja 6 sinfoniaa. En tiedä edustavatko he ns. kadonnutta sukupolvea.
 
Saisinko tiedustella mitä koet kuunnellessasi edellä mainittujen säveltäjien musiikkia?
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
megatherium
10.09.2009 19:33:25 (muokattu 10.09.2009 19:35:06)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

levesinet: On syytä olettaa, että hienoja teoksia sivuutetaan. Kävihän Bachin ja Vivaldinkin kohdalla niin, että heidän saavutuksiaan nostettiin suureen arvoon vasta, kun ne olivat vaipuneet unohduksiin. Siitä on kyse. Ei tarvitse ottaa Sibbeä pois, vaan antaa paremmat mahdollisuudet tutustua muidenkin mestarien tuotantoon. Lisää äänityksiä kaivataan. Turha etsiä Sulho Rannan orkesterimusiikkia levykaupoista, kun sitä ei ole sinne toimitettu.
 
Ranta tunnetaankin ennen muuta etevänä musiikkikirjailija ja tieteilijänä kuin säveltäjänä tuotannon laajuudesta ja laadusta huolimatta otaksuisin. Salmenhaara on minulle ollut samankaltainen tapaus ja vasta sangen myöhään oivalsin kuinka varhaiskypsä ja nerokas modernisti hän oli säveltäjänä parikymppisenä sävellettyine kolmine sinfonioineen jonka tyyli tosin seestyi myöhemmin konservatiivisempaan suuntaan kuten Rannan, Raition, ja merikannon tapauksissa. mutta Nils-Eric Ringbom on edelleen suuri tuntemattomuus vaikka olikin monipuolinen vaikuttaja musiikkielämässä ja teoston jäsen, kriitikko jne.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
megatherium
10.09.2009 19:58:06
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Timo.T:
mika mua vaivaa on etta sa tunnut odotattavan etta suomen pitais saada jotenkin saada samanlaista tunnustusta nyky musiikistaan kuin sibeliuksen tuotannsta, tai etta me ansaitaan se, koska mekin ostaan saveltaa kontrapunktia ja fuugaa (ottaen huomioon etta tietokoneet tekee sita myos, niin taa ei mun mielesta ole mikaan saavutus, teknisesti siis), ja toi samaa on painotettu. sibeliuksen anti on hienoa (vaikka nyt itse musiikista en tykkaakkaan), mutta se etta siita ei ole paasty yli, tai etta jumitetaan jossain vanhoillisissa asenteissa, ja pyoritellaan peukaloita ilman etta asiaan oikeasti tartutaan muuta kuin puheilla on mun mielesta musiikillisesti ja kulttuurisesti anteeks antamatonta.

 
No, mielestäni se on vähintäänkin oikeutettua vai mitä Timo, kun ajatellaan sitä vaivannäköä ja uhrautumista jota horjuvasta terveydestään huolimattta esim. Erkki Melartin näki laajoilla konserttimatkoillaan Euroopan metropoleihin teoksiaan esittääkseen sikäläiselle yleisölle kapellimestarina tai Bengt von Törnetä joka niinikään esitytti teoksiaan myös ulkomailla mutta ovat joutuneet musiikkinsa korkeasta laadusta huolimatta tai ehkä juuri sen vuoksi unhohduksiin vaikka he kuten Robert Kajanuskin joka sai hyvän vastaanoton myöhäisromanttisilla intohiomoista kromatiikkaa tihkuvilla sävellyksillään Berliinissä mukautuiovat täysin mannermaisiin musiikkivirtauyksiin saksalaisen koulukunnan vesoina toisin kuin sibelius jonka sinfonioita tremolon viljelyssään ei saksassa juuri arvostettu kontrapunktin ja kompleksisen kromaattisuuden ihannoinnin vuoksi vaikka valitettavaa kyllä voimasuhteet ovat kääntyneet tätä nykyä päälaelleen melartinia ym ignoroivaksi täysin paradoksaalisesti eikä madetojakaan jonka soinnussa on aavistelevinaan aina jotain ranskalaista ole suuressa huudossa tuntemattomammista nimistä puhumattakaan tai modernistisesta koulukunnasta kuten on tullut ilmi jota on aivan suotta aliarvostettu sibeliuksen kotikutoisen ja konservatiivista nautintoindeksiä korostavan musiikin kustannuksella niinkuin ei missään muualla jossa jokaisella aikakaudella on nostaa esille ylpeänä näytettäväksi omat sankarinsa josta maa voi olla ylpeä ja heidän veroisensa.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
Timo.T
11.09.2009 10:39:47 (muokattu 11.09.2009 10:44:14)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: No, mielestäni se on vähintäänkin oikeutettua vai mitä Timo, kun ajatellaan sitä vaivannäköä ja uhrautumista jota horjuvasta terveydestään huolimattta esim. Erkki Melartin näki laajoilla konserttimatkoillaan Euroopan metropoleihin teoksiaan esittääkseen sikäläiselle yleisölle kapellimestarina tai Bengt von Törnetä joka niinikään esitytti teoksiaan myös ulkomailla mutta ovat joutuneet musiikkinsa korkeasta laadusta huolimatta tai ehkä juuri sen vuoksi unhohduksiin vaikka he kuten Robert Kajanuskin joka sai hyvän vastaanoton myöhäisromanttisilla intohiomoista kromatiikkaa tihkuvilla sävellyksillään Berliinissä mukautuiovat täysin mannermaisiin musiikkivirtauyksiin saksalaisen koulukunnan vesoina toisin kuin sibelius jonka sinfonioita tremolon viljelyssään ei saksassa juuri arvostettu kontrapunktin ja kompleksisen kromaattisuuden ihannoinnin vuoksi vaikka valitettavaa kyllä voimasuhteet ovat kääntyneet tätä nykyä päälaelleen melartinia ym ignoroivaksi täysin paradoksaalisesti eikä madetojakaan jonka soinnussa on aavistelevinaan aina jotain ranskalaista ole suuressa huudossa tuntemattomammista nimistä puhumattakaan tai modernistisesta koulukunnasta kuten on tullut ilmi jota on aivan suotta aliarvostettu sibeliuksen kotikutoisen ja konservatiivista nautintoindeksiä korostavan musiikin kustannuksella niinkuin ei missään muualla jossa jokaisella aikakaudella on nostaa esille ylpeänä näytettäväksi omat sankarinsa josta maa voi olla ylpeä ja heidän veroisensa.
 
Ei ole (ja tuolla nyt ei ole mitaan tekemista itse musiikin kanssa, varmasti tiesi mihin ryhtyi kun saveltajaks rupes). Se milla saksassa saa arvostusta tai ei saa arvostusta ei minun mielestani myoskaan ole mitaan valia, ongelma ei ole se, etta he eivat saa arvostusta, vaan, etta he tunsivat sen, ja mukautumisen "mannermaisiin musiikkivirtauksiin" tarpeellisena alunpitaenkaan. Ehka se on juuri tama tarve mukautua, miksi heista ulkomaalaiset eivat tykanneet, asia, josta sen sisaan saa kunnioitusta ja arvostusta suomessa, koska sita pidetaan jotenkin hienona. Ja tietenkin se, etta sibeliuksen vaikutuksen alla "suomalaisuus" rajoitettiin pelkastaan hanen nakoiseen ilmaisuun (kuten jo sanoit).
 
Sen sijaan etta yrittaisi tuottaa musiikkia joka on persoonallista ('sinusta'), niin kansallisesti, sosiaalisesti, ja poliittisesti, he tieten tahtoan tekivat musiikkia joka myotaili niita ryhmia jotka valvovat klassisen musiikin "etuja", ja he minun mielestani erehtyivat tuottamaan musiikkia joka tekee itsestaan arvotonta olemalla mitaansanomatonta niin kansainvalisesti, kansallisesti, kuin humaanisesti. Miksi ranskalainen haluisi kuunnella suomalaisen tekemaa ranskalaista musiikkia kun hanen omamaalaisensa tekee sita kuitenkin paremmin, eli ranskalaisempana? Noi sun mainitsevat ihmiset ovat viella liikkuneet aikoina joilloin nationalismi(trans-/ym.) kukki kypsimmillaan euroopassa, ja kylla ma ainakin olen sita mielta, etta asiat ovat muuttuneet sen jalkeen. Mutta eivat kuitenkaan pakosti parempaan suuntaan. Ja sen perusteella mita naista paivamaarista voi nahda, niin sa et selkeestikkaan voi hyvaksya sita mita musiikille tapahtui toisen maailmansodan jalkeen, se tarve uudistaa, ja yrittaa puhdistaa ne patoutuneet piirteet jotka edesauttoivat sen tapahtumista, ja koetun karsimyksen ja taman karsimyksen turhuuden ekspressoimista, niin taitelijana kuin ihmisena:
 
"Here the men of today and yesterday must part company. Anyone who's ears do not burn, whose eyes do not cloud over the thought of the concentration camps, the crematoriums, the atomic explosions which make up our reality - at the dissonances of music, the broken tattered forms of our painting, the laments of Dr Faustus - is free to crawl into the shelter of the safe old methods and rot" (en nyt muista kuka taman sanoi)
 
Tietenkin, sehan on normaalia etta ihmiset haluavat nostaa jonkun podiumille, ei se kuitenkaan tarkoita etta sita tarvitsisi mitenkaan hyvaksya tai olla samaa mielta, se etta sulla on halu nostaa joku ihminen sankari statukseen tai idolisoida "neroutta", oli se sitten kansallisesta halusta tai omasta halusta tuntea paremmuutta on sun asia. Se etta annetaan arvostusta jollekkin joka osaa mita tekee, ja on valmis antamaan kaikkensa sille etta voi sita tehda, on eri asia kuin se, etta otetaan hanet, ja muokataan hanesta sellainen kuin me naemme sen miten me haluamme olla, se ei ole muutakuin itsekeskeista perversioo. Noi molemmat konseptit, niin nationalistinen huohutus omasta paremmuudestaan muihin kansanryhmiin verrattuna, kuin sankaruuden ja nerouden ihannoiminen ja palvominen, semmoisena kuin ne nykypaivana otetaan, muokaten pois piirteet jotka eivat tahan paivaan sovi, ilman etta mietitaan miksi ne piirteet ovat olleet siina ajatuksessa silloin kuin se oli suurimillaan, ne kaikki ovat jo aikansa elaneita ja kaipaavat uudistusta.
 
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2 3

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti