| Aihe: Seppo Heikinheimo | |
|---|
|
tsugaru: Demokratiaksi sanotaan yhteiskunnallista tilaa, joka kriitikkonsa ruokkii. Vai miten on?
Jos aletaan keskustella siitä mikä on todellista ja toimivaa demokratiaa, joka on kyllä vähän hankala aihe, niin näinhän se on. Demokratia toimii parhaiten silloin kun sen puitteissa esiintyy (asiallista) kritiikkiä myös yhteiskuntaa itseään ja sen omaksumaa ihmiskäsitystä kohtaan. Tämä on eri asia kuin erilaisten maailmankatsomusten suvaitseminen. En keksi miten julkinen kritiikki ja demokratia eivät ehdottomasti edellyttäisi toinen toistaan.
Erilaisiin demokraattisiin hallintomalleihin en tässä puutu so. en puhu politiikkaa. |
 rkellu
27.07.2009 11:28:37 (muokattu 27.07.2009 11:29:27) | |
|
tsugaru: Demokratiaksi sanotaan yhteiskunnallista tilaa, joka kriitikkonsa ruokkii. Vai miten on?
ja yhteiskunnallinen tila joka ruokkii kriitikoita on perseestä.
Main Entry: de_moc_ra_cy
1 a: government by the people ; especially : rule of the majority b: a government in which the supreme power is vested in the people and exercised by them directly or indirectly through a system of representation usually involving periodically held free elections
2: a political unit that has a democratic government
3capitalized : the principles and policies of the Democratic party in the United States
4: the common people especially when constituting the source of political authority
5: the absence of hereditary or arbitrary class distinctions or privileges
meidän demokratia on sitä sorttia että meille esitetään erilaisia kuvia joiden sanotaan edustavan tiettyjä mukamas eri asioita, mutta jotka on pohjimmiltaan yksi ja sama asia. toki meillä on "vapaus" valita mutta vain sen mukaan mitä meidän ANNETAAN valita...
sama kun jos menisit ravintolaan jossa on joko pizzaa tai kebabia. et sä voi mennä sinne jauhamaan et missä on entrecote pihvi valkosipuliperunoilla, koska sitä mestaa ei oo tarkoitettu siihen. |
|
rkellu: sama kun jos menisit ravintolaan jossa on joko pizzaa tai kebabia. et sä voi mennä sinne jauhamaan et missä on entrecote pihvi valkosipuliperunoilla, koska sitä mestaa ei oo tarkoitettu siihen.
Ei voikaan tulla jauhamaan. Tää on Heikinheimo- eikä sisäfile-ketju.
No, olihanne tietysti pikkasen "hyvinsyöneen" näkösiä keskitysleirivangeiks, mut eise ainakaan mua silleen haitannu, ku ei täs oikeestaan ollu pääosissa ne ihmiset, vaan niitten puheet. NHR |
|
entä sitten vaikka tän ketjun nimi olis 'saksanpaimenkoiria otetaan huostaan'? |
 velipesonen
27.07.2009 13:00:31 (muokattu 27.07.2009 13:11:56) | |
|
rkellu: ja yhteiskunnallinen tila joka ruokkii kriitikoita on perseestä.
Voit perustaa Mnettiin huoneen otsikolla Despotismin ystävät. |
|
rkellu: meidän demokratia on sitä sorttia että meille esitetään erilaisia kuvia joiden sanotaan edustavan tiettyjä mukamas eri asioita, mutta jotka on pohjimmiltaan yksi ja sama asia. toki meillä on "vapaus" valita mutta vain sen mukaan mitä meidän ANNETAAN valita...
Kumuloituva kulttuuri nyt on vain sattunut laajentumaan myös musiikkikriitikoihin asti. Jos oksa ei olisi elinvoimainen niin se kuihtuisi pois, nyt näin ei ole.
Käsitys länsimaisesta demokratiasta pitää sisällään osallistumisen asioihin, myös kriittisessä mielessä. Toleranssi vastakkaisia äänenpainoja kohtaan on sen verran suuri, että asioista voidaan neuvotella ilman pysyviä konflikteja ja traumoja. Tämä ei ole mahdollista monessa muussa yhteiskuntamuodossa, enkä näe mitään syytä tuntea kaipuuta sellaista kohtaan. Anyway, demokratia ei ole demokratiaa jos asioihin ei osallistu, se ei ole itsestään automaattisesti olemassa vaan vaatii joka hetki itsensä uudelleen luomista. Vaikka sitten avautumalla Hesarin sivuilla (tai muusikoiden.net:issä?).
rkellu: ja yhteiskunnallinen tila joka ruokkii kriitikoita on perseestä.
Joku tuolla sanoi että kriitikot ovat täysin välttämättömiä, korvaamattomia. Allekirjoitan itse tämän täysin. Formaalisten instituutioiden ulkopuolella toimivat tekijät, yksittäiset individualistit tai järjestäytyneet kansanliikkeet (ja kaikki siltä väliltä), "vapaista ja radikaaleista" aina yhteiskuntaan ajan myötä kiinni sulautuneisiin, voidaan nähdä demokraattisen yhteiskunnan välttämättöminä moottoreina, ummehtuneen huoneilman puhdistajina ja parhaimmillaan historian suurina reformaattoreina. Demokratialla siis ei ole tapana listiä noita edellisiä.
Saivartelu länsimaisen demokratian "pakkopullasta" jää kyllä saivartelun tasolle. Palataksemme käsillä olleeseen pizza-kontekstiin; ruokalajina on paras mitä on listassa tarjolla..
Yhteiskunnallisista rakenteista jos haluaa jauhaa niin siihen voisi avata oman ketjun? Vai oliko Heikinheimo kaiken musiikkiin liittyvän ohella myös niin suuri yhteiskuntatieteilijä ja -filosofi, että tämä demokratian olemus kuuluu olennaisena osana tähän Heikinheimo-ketjuun?
EDIT: painovirheet viilasin pois.
Kritiikin tulee olla ei ainoastaan häikäilemätöntä vaan myös henkilökohtaista. -Wilhelm Peterson-Berger / Taiteilija ei harjoittele vaan kokee. -Charlie Christensen |
|
velipesonen: Voit perustaa Mnettiin huoneen otsikolla Despotismin ystävät.
tai sitten 'huumori & läpänheitto'.
Kapt. Bratislava: Kumuloituva kulttuuri nyt on vain sattunut laajentumaan myös musiikkikriitikoihin asti. Jos oksa ei olisi elinvoimainen niin se kuihtuisi pois, nyt näin ei ole.
jaa, no ei ole mulle tosiaan ollut koskaan järin suurta tarvetta ollut lukea kritiikkejä.
Kapt. Bratislava:Anyway, demokratia ei ole demokratiaa jos asioihin ei osallistu, se ei ole itsestään automaattisesti olemassa vaan vaatii joka hetki itsensä uudelleen luomista. Vaikka sitten avautumalla Hesarin sivuilla (tai muusikoiden.net:issä?).
niin mutta se MITEN osallistutaan on jonkun muun määrittelemää kuin minun tai sinun.
minä kannatan suoraa demokratiaa enkä edustuksellista, koska olen varma että olisin paras mies ajamaan omia asioitani...
Kapt. Bratislava:Joku tuolla sanoi että kriitikot ovat täysin välttämättömiä, korvaamattomia.
tuhotaan toi sana 'on', jookos.
ne on välttämättömiä SULLE, mutta mulle yhdentekeviä. ne voi maksaa kritiikoiden palkat joilla on tarvetta niille, minä en halua maksaa, kuten en halua maksaa pesäpallokenttien rakentamisestakaan...
Kapt. Bratislava:Allekirjoitan itse tämän täysin. Formaalisten instituutioiden ulkopuolella toimivat tekijät, yksittäiset individualistit tai järjestäytyneet kansanliikkeet (ja kaikki siltä väliltä), "vapaista ja radikaaleista" aina yhteiskuntaan ajan myötä kiinni sulautuneisiin, voidaan nähdä demokraattisen yhteiskunnan välttämättöminä moottoreina, ummehtuneen huoneilman puhdistajina ja parhaimmillaan historian suurina reformaattoreina. Demokratialla siis ei ole tapana listiä noita edellisiä.
ööh, kriitikot ei kylläkään ole mitään noista vaan toimivat lähinnä markkinatalouden ja taideinstituutioiden ehdoilla. |
 HarriP
27.07.2009 19:02:05 (muokattu 27.07.2009 19:05:12) | |
|
Taiteilijat kritisoivat yhteiskuntaa, jätetään se rooli heille mieluummin kuin kriitikoille.
Ja taiteesta keskustellaan ilman institutionaalista kriitikkosetuppiakin.
Mutta koska se setuppi nyt on niin musta sitä pitäisi säätää siten että siitä olisi enemmän iloa & hyötyä ... se arvottaminen on varsin kyseenalaista toimintaa. |
|
rkellu: ne on välttämättömiä SULLE, mutta mulle yhdentekeviä. ne voi maksaa kritiikoiden palkat joilla on tarvetta niille, minä en halua maksaa, kuten en halua maksaa pesäpallokenttien rakentamisestakaan...
En minä sanonut, että ne ovat MINULLE välttämättömiä. Älä laita sanoja suuhuni. Sanoin vain miten asiat toimivat demokratiassa. Ihmiset osallistuvat, avautuvat tavoillaan - sinäkin - ilman pysyviä konflikteja. Kumarrus demokratialle.
Onko sinulla isompikin lista ammateista, jotka kitkisit mielelläsi pois?
rkellu: tai sitten 'huumori & läpänheitto'.
Heitätkö läppää vai mikä on nyt homman pointti? :)
Kritiikin tulee olla ei ainoastaan häikäilemätöntä vaan myös henkilökohtaista. -Wilhelm Peterson-Berger / Taiteilija ei harjoittele vaan kokee. -Charlie Christensen |
|
Kapt. Bratislava:Onko sinulla isompikin lista ammateista, jotka kitkisit mielelläsi pois?
ei, kuten sanoin, se oli läppä. |
|
rkellu: ja yhteiskunnallinen tila joka ruokkii kriitikoita on perseestä.
Jeah, Venäjän mallihan se vasta terve onkin. Jos nyt nimenomaan niistä yhteiskunnan kriitikoista puhutaan.
Mitä tulee musiikkikritiikkiin, niin sellaista ympäripyöreää konserttikatsausta en jaksa lukea, mutta jos kriitikolla on oikeasti sanottavaa ja uskaltaa sanoa sen rohkeasti niin mielenkiinto herää varmemmin ja tulee parhaimmillaan sellainen olo että pitääpä itsekin ottaa selvää kyseisestä artistista että koenko minäkin näin vai jotenkin ihan toisin. Kysehän on toki vain yhden ihmisen subjektiivisesta mielipiteestä.
Mitä taas Heikinheimoon tulee, niin nuorempana Mätämunan muistelmat tuntui hauskalta ja humoristiselta kirjalta, mutta nykyään tuntuu vähän siltä että ko. ihminen jota piti nuorempana jollain tavalla älykkäänä, edes persoonallisella tavalla, osoittautuu kirjansa kautta kuitenkin melko pikkumaiseksi juoruämmäksi, joka nauttii saadessaan paljastaa pieniä likaisia yksityiskohtia kollegoistaan ja muista ihmisistä tietäen ettei enää joudu siitä tilille kun on jo ehtinyt ottaa hengen itseltään siinä vaiheessa. Siinä mielessä vähän "helppo" ratkaisu. Ja ne siinä kirjan lopussa esitetyt "syyt" valinnalle päättää oma elämä viimeistään kertovat että ei ihan hyvin tainnut mennä kirjoittajalla. Mutta olihan hän silti omalla tavallaan merkittävä hahmo suomalaisessa musiikkijournalismissa; harvaa kriitikkoa ovat kai monet muusikot suorastaan pelänneet samalla tavalla kuin Heikinheimoa. Eikä pidä unohtaa että hän on suomentanut monia merkkiteoksia kuten Shostakovitshin muistelmat ja myös kirjoittanut teoksia suomalaisista musiikki-ihmisistä.
"Olipa keskustelu mikä hyvänsä, aina jostain kaivetaan joku kulttuuriantropologi sanomaan että kaikki on paskaa ja paska on hyvää." -velipesonen |
|
sellisti: . Mutta olihan hän silti omalla tavallaan merkittävä hahmo suomalaisessa musiikkijournalismissa; harvaa kriitikkoa ovat kai monet muusikot suorastaan pelänneet samalla tavalla kuin Heikinheimoa. Eikä pidä unohtaa että hän on suomentanut monia merkkiteoksia kuten Shostakovitshin muistelmat ja myös kirjoittanut teoksia suomalaisista musiikki-ihmisistä.
Kyllä mä pidän jonkunnäköisenä ansiona sitäkin että sai jotkut (ainaskin mut mutta tuskin oon ainoa) aikaisemmin klasarimusasta kiinnostumattomat kiinnostumaan aiheesta, joskus kävin konserteissakin ihan sen takia että mitä herra mahtaa tästäkin kirjoittaa.
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) |
padaa@dadaa!
08.07.2010 18:08:07 (muokattu 08.07.2010 18:11:12) | |
|
Aloitin itse Mätämunan Muistelmien lukemisen tässä jonkin aikaa sitten. Omalla tavallaan mielenkiintoinen persoona ollut. Itse en hänestä elinaikanaan kuullut koska olin 11-vuotias hänen kuollessaan, enkä sitä kautta ole muuta tuotantoaankaan lukenut.
velipesonen:
Onko Heikinheimosta oikeastaan keskusteltu kunnolla hänen kuolemansa jälkeen? En ole huomannut että olisi. Mitäpä sitä turhia yhdestä toimittajasta, mutta hän oli eläessään sen luokan mediahahmo että tämä hiljaisuus kuulostaa oudosti sävyttyneeltä.
Miten mahtoi noihin aikoihin uutisointi kuolemasta olla? Kirjoitettiinko lehdissä tuoreeltaan avoimesti että kyseessä oli itsemurha? Jos en väärässä ole niin Kari Kairamo taisi olla ensimmäinen jonka itsemurha myönnettiin aikalaisuutisoinnissa, tosin ensimmäisissä uutisissa kerrottiin olevan sairaskohtaus. Mutta vieläkin sanomalehtislangissa viljellään esim sanontaa "kuoli äkillisesti". |
 sub zero
08.07.2010 18:19:27 (muokattu 08.07.2010 20:58:08) | |
|
padaa@dadaa!: Miten mahtoi noihin aikoihin uutisointi kuolemasta olla? Kirjoitettiinko lehdissä tuoreeltaan avoimesti että kyseessä oli itsemurha?
Lehdissä käytettiin seuraavina päivinä vaihtelevasti ilmauksia. Joissakin sanottiin suoraan, että se oli itsemurha, mutta muistaakseni hesarissa puhuttiin sydänkohtauksesta. En tiedä oliko tuo muistamani hesarin tieto sitten ihan väärä vai voiko itsemurhaan liittyä sydänkohtaus.
edit: no en oikeestaan muista, mistä lähteestä tuo sydänkohtaus oli. luin kyllä hs:n jutun aiheesta, mutta en muista, mitä kuolinsyytä siinä pidettiin esillä. siitä olen kuitenkin varma, että jonkun medialähteen mukaan kuolinsyyksi ilmoitettiin sydänkohtaus heti samana tai seuraavana päivänä kun taas joku toinen puhui heti itsemurhasta
en ole kännissä, en elä huumeessa, kirjoitan vaan viestini kovassa kuumeessa /
rölötysketjut ovat mulle aika vaikeita, aina ei voi aavistaa moderaattorin aikeita |
|
Muistelisin, että Pekka Tarkka kirjoitti HS:iin tuoreeltaan pikanekrologin, jonka alkajaisiksi ilmoitti kuolinsyyksi itsemurhan. Tekotapaa ei kertonut. Se kirjoitus pälähti niin äkkiä, että pani epäilemään oliko se jo valmiiksi rustattu, Heikinheimo kun oli kuulemma yrittänyt omaehtoista poistumista jo aiemminkin. |
|
Kyllä mulle jäi mielikuva että julkisuudessa oli akuutissa vaiheessa tieto itsemurhasta.
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) |
|
Itsemurhahan oli kysymyksessä, tekotapa sensijaan totuttuun tapaan vaiettu. Mutta Heikinheimon persoonaa jonkin verran tuntien lääkeyliannostus tulee lähinnä itsellä mieleen, varsinkaan kun heti ensimmäisenä ei ns. näkyviä itsemurhan jälkiä ollut näkyvissä.
Onko tanssittava mukana? |
|
Kirjautunut hotelli Pasilaan, lääkeyliannostus huoneessa. |
|
Mäkin muistan lukeneeni ihan sanatarkasti lehdestä tekstin "kuolinsyy on itsemurha", olisiko ollut just Hesarista. Se tuntu jotenkin yllättävänkin suoraviivaiselta ja kaunistelemattomalta tavalta ilmaista asia, mutta ehkä syy oli se että asia tuli joka tapauksessa esiin Sepon itsensä selkeästi kertomana kirjassaan, ja ehkä hän oli jopa halunnut että asia kerrotaan lehdessä suoraan.
"Musiikki on kuin huumori. Toisille sitä ei kannata selittää, toisille ei tarvitse." -Kari Suomalainen |
|
"Eeli Eeli, lama sabaktani!"
Kirjan olen lukenut kolmesti, melkoinen tapaus vissiin ollut.
Pokkaa oli, sitä arvostan.
I'm way deep into nothing special (SD: West of Hollywood). |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
