Klassinen ›

Suomen kaiketi nimekkäin klassisen musiikin kriitikko Seppo Heikinheimo herätti eläessään suurta polemiikkia, ennen kaikkea häntä vastaan. On todella harvinaista että musiikkitoimittaja pystyy pelkällä kritiikillään pääsemään iltapäivälehtien lööppeihin asti. Ketään hän ei jättänyt kylmäksi. Suuri joukko muusikoita avoimesti inhosi häntä, mutta inhoa lienee julkisuudessa myös liioiteltu.
 
Mitä mieltä olette tästä musiikkimedian merkkimiehestä? Oliko hänen asiantuntemuksensa liian rajoittunut kuten jotkut väittivät? Löikö hänen ihailunsa Mozartia kohtaan liikaa läpi? Oliko hänellä fiksoituma kehua venäläisiä muusikoita enemmän kuin olisi pitänyt? Oliko hän sittenkään niin rehellinen tai suorapuheinen kuin itse suorasanaisesti väitti?

Kun ihmisen muistelmateoksen nimi on "Mätämunan muistelmat" niin pelkästään jo tuollainen teoksen nimi kertoo jotain sen kirjoittajasta. On todella pitkä aika siitä kun sen luin, mutta muistelen että kyllä hän varsin huumorintajuton kaveri kaikkinensa oli, tämä hänen ratkaisunsa sitten poistua omaehtoisesti ei valtava yllätys ollut.

Itse olen sen verran nuori etten hänen tuotantoonsa ole perehtynyt muuten kuin Mätämunan muistelmat -kirjan kautta. Siitä välittyy kuva älykkäästä ja nokkelasta, mutta myös itsepäisestä ja omahyväisestä miehestä, joka kieltämättä sosiaalisella aktiivisuudellaan sai paljon aikaan. Niin ihailijoita kuin vihamiehiäkin.
 
Sattuvaa sinänsä, Heikinheimo on suomentanut amerikkalaisen David Dubalin muistelmaniteen Keskusteluja Horowitzin kanssa, josta kieltämättä tulee mieleen Heikinheimon ja Erik Tawastjernan suhde, josta Mätämunassa sivutaan.

Sikisijä: Sattuvaa sinänsä, Heikinheimo on suomentanut amerikkalaisen David Dubalin muistelmaniteen Keskusteluja Horowitzin kanssa, josta kieltämättä tulee mieleen Heikinheimon ja Erik Tawastjernan suhde, josta Mätämunassa sivutaan.
 
Tarkoitatko sateenkaariosastoa? Ei kai?

velipesonen: Tarkoitatko sateenkaariosastoa? Ei kai?
 
No ei, ihan platonista meinasin. Mutta tosin ainakin Horowitzin huhuttiin tykkäävän myös pojista.

Calliope: Kun ihmisen muistelmateoksen nimi on "Mätämunan muistelmat" niin pelkästään jo tuollainen teoksen nimi kertoo jotain sen kirjoittajasta. On todella pitkä aika siitä kun sen luin, mutta muistelen että kyllä hän varsin huumorintajuton kaveri kaikkinensa oli, tämä hänen ratkaisunsa sitten poistua omaehtoisesti ei valtava yllätys ollut.
 
Ehkäpä itsensä Mätämunaksi tituleeraaminen on itseironiaa ja merkki huumorintajusta? Ainakin minun lukemani perusteella kirja on suorastaan tulvillaan huumoria ja leikillisyyttä.

kuka tahansa saa inhota jotain musiikkia niin paljon kuin lystää. kuka tahansa saa pitää jostain musasta niin paljon kuin lystää.
 
vitun väliä.
 
seuraava asia...

Calliope: Kun ihmisen muistelmateoksen nimi on "Mätämunan muistelmat" niin pelkästään jo tuollainen teoksen nimi kertoo jotain sen kirjoittajasta. On todella pitkä aika siitä kun sen luin, mutta muistelen että kyllä hän varsin huumorintajuton kaveri kaikkinensa oli, tämä hänen ratkaisunsa sitten poistua omaehtoisesti ei valtava yllätys ollut.
 
niin, itsemurha on joko merkki äärimmäisen kehittyneestä huumorintajusta tai sen täydellisestä puutteesta...

rkellu: niin, itsemurha on joko merkki äärimmäisen kehittyneestä huumorintajusta tai sen täydellisestä puutteesta...
 
Ehkä Heikinheimo onnistui - kaikesta kateudestaan ja katkeruudestaan huolimatta - tekemään sen viimeisen ja lopullisen kadenssin kunnolla nousten johtosäveleltä kauniisti legatossa toonikaan. Lopullinen jännite-> purkaus, causa->effectus, jonka jälkeen on hiljaisuus ja yleisön aplodit. Suuren taiteilijan suurin taideteos on sinetöity viimeisellä pisteellä. Enää ei isä-Mozartin tarvitse rynnätä alakertaan lopettamaan poikansa pianolla kesken jäänyt sointuketju kauniisti I:lle asteelle, eikä Heikinheimon kommentoida veren maku suussa muiden soittoa, omat kariutuneet unelmat taustalla kummitellen.
 
No ei vaiskaan.. Itsemurha ei ole mikään ratkaisu vaikka Ozzy Osbourne muuta sanoisikin.
 
Mätämunan muistelmat on ollut lukujonossa jo pitkään, sen verran olen miehestä kertoviin juttuihin törmännyt, että täytyy lukea. Kiitos muistutuksesta!

Oliko SH todellisuudessa katkera? Jokainen on joskus, mutta minun on vaikea nähdä että sellainen tunne olisi vallinnut häntä tavallista enemmän. Hänen ajoittaisista ylilyönneistään mesottiin paljon enemmän kuin muiden kriitikoiden vastaavista, kaikillahan niitäkin on. Aina ei ole kynä tai korva niin terävänä kuin voisi toivoa. Sitä paitsi hänen kohdallaan ylilyönneiksi leimattiin myös asioita jotka eivät sellaisia olleet. Jokapaikanhöylä Esa Saarinenkin osallistui parjaamiseen kun katsoi hyötyvänsä siitä (terveisiä Esalle ja perheelle).
 
Onko Heikinheimosta oikeastaan keskusteltu kunnolla hänen kuolemansa jälkeen? En ole huomannut että olisi. Mitäpä sitä turhia yhdestä toimittajasta, mutta hän oli eläessään sen luokan mediahahmo että tämä hiljaisuus kuulostaa oudosti sävyttyneeltä.
 
Aivan kuin liian moni olisi liian helpottunut.

velipesonen: Oliko SH todellisuudessa katkera? Jokainen on joskus, mutta minun on vaikea nähdä että sellainen tunne olisi vallinnut häntä tavallista enemmän.
 
Niin no, koulun luennoilla tuollaista puhuttiin aikanaan. Musta-tuntuu-mietteitä ja erinäisiä kertomuksia minulla lähinnä on kaverista. Mutta hyvä ketju sikäli, että lisään tuon muistelmateoksen luettavien prioriteettilistalle. Meinasi unohtua arkistoihin :)

velipesonen: Ehkäpä itsensä Mätämunaksi tituleeraaminen on itseironiaa ja merkki huumorintajusta? Ainakin minun lukemani perusteella kirja on suorastaan tulvillaan huumoria ja leikillisyyttä.
 
Kyllä vain. Paras omaelämänkerta minkä olen lukenut, peräti kolmesti.

Kapt. Bratislava: Ehkä Heikinheimo onnistui - kaikesta kateudestaan ja katkeruudestaan huolimatta - tekemään sen viimeisen ja lopullisen kadenssin kunnolla nousten johtosäveleltä kauniisti legatossa toonikaan. Lopullinen jännite-> purkaus, causa->effectus, jonka jälkeen on hiljaisuus ja yleisön aplodit. Suuren taiteilijan suurin taideteos on sinetöity viimeisellä pisteellä. Enää ei isä-Mozartin tarvitse rynnätä alakertaan lopettamaan poikansa pianolla kesken jäänyt sointuketju kauniisti I:lle asteelle, eikä Heikinheimon kommentoida veren maku suussa muiden soittoa, omat kariutuneet unelmat taustalla kummitellen.
 
No ei vaiskaan.. Itsemurha ei ole mikään ratkaisu vaikka Ozzy Osbourne muuta sanoisikin.
 
Mätämunan muistelmat on ollut lukujonossa jo pitkään, sen verran olen miehestä kertoviin juttuihin törmännyt, että täytyy lukea. Kiitos muistutuksesta!
 
en ole koko tyyppiin niin perehtynyt koska kritiikit ja kriitikot ei kiinnosta minua, mutta vaikuttaa vähän sellaiselta tapaukselta että tyyppi tappoi itsensä koska ei pystynyt pääsemään ylipaisuneen egonsa yli.
 
mikä on aika leimiä.

rkellu: en ole koko tyyppiin niin perehtynyt koska kritiikit ja kriitikot ei kiinnosta minua, mutta vaikuttaa vähän sellaiselta tapaukselta että tyyppi tappoi itsensä koska ei pystynyt pääsemään ylipaisuneen egonsa yli.

mikä on aika leimiä.
 
Anteeks kun kysyn, mutta minkä ihmeen takia osallistut keskusteluun, jonka aihe ei sinua kiinnosta? Lisäksi, asiat eivät liene koskaan turhan ykasinkertaisia. Johtopäätösten vetäminen muutaman aikaisemman keskustelijan puheenvuoron perusteella ilman yhtäkää oikeaa lähdettä on... no, hiukan hataralla pohjalla.
 
Itsekin olen miettinyt tuon omaelämänkerran lukemista. Sen verran omalaatuinen persoona oli, juttua ja legendaa riittää.Olisi kiva tietää, mikä on totta ja mikä ei. Toisaalta ei sitä tiedä muutenkaan.

Luin tänä kesänä Mätämunan muistelmat.
 
Heikinheimo oli selvästi älykäs monella alalla, mutta moni elämisen perusasia vaikutti hänessä menneen vikaan. Kyvyttömyys myöntää tiettyjä asioita itsessään, oman itsensä muuttaminen onnellisemman elämän suuntaan, näsäviisaus/besserwisseriys, alituinen päteminen ja siitä tuleva ylisuorittaminen, fiksaatiot toisarvoisiin asioihin (mm. inho ruotsin kieleen)...miehen olisi pitänyt jo huomattavasti aiemmin hankkia ammattiapua.
 
Kirja on vain toinen puoli vailla nöyryyttä. HS:n kirja-arvio ilmestymisajalta kannattaa lukea. http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/S … C3%A4munan+muistelmat/1135225046876
 
Tosin eräs Sibelius-Akatemialla opiskeleva kaveri sanoi, että talon henkilöstön mukaan "tarvitsi vain puhua Heikinheimon kanssa nähdäkseen, että hänellä ei ollut kaikki kotona".

fidZi: ...
 
Tosin eräs Sibelius-Akatemialla opiskeleva kaveri sanoi, että talon henkilöstön mukaan "tarvitsi vain puhua Heikinheimon kanssa nähdäkseen, että hänellä ei ollut kaikki kotona".
 
Vielä joskus 80-luvulla motiiviksi tuollaiseen kommenttiin saattoi riittää, ettei henkilöllä ollut sopivaa jäsenkirjaa. Muusikoiden, joita suurin osa akatemialaisistakin on, keskuudessa oli tapana retostella SH:n oletetulla pehmeäpäisyydellä niin paljon, että väkisinkin heräsi ajatus pelosta.
 
Jos Heikinheimoa pelättiin, johtuiko se pelkästä herkkähipiäisyydestä eli puuttellisesta valmiudesta sietää kritiikkiä? Häneen tunnutaan suhtautuneen kuin hän olisi ollut jotain aivan muuta kuin eräs musiikkitoimittaja maamme luetuimmassa lehdessä. Aivan kuin tämä olisi ollut Neuvostoliitto ja SH olisi ollut jonkinlainen valtion virallinen teilaaja.
 
On merkillepantavaa että aina kun Heikinheimosta puhutaan, puhe kääntyy hänen yksityisasioihinsa ja luonteeseensa, vaikka olisi mielenkiintoista arvioida häntä välillä ammatillisestikin (ks. ketjun aloitus).

TritoneSubstitution: rkellu:
 
Anteeks kun kysyn, mutta minkä ihmeen takia osallistut keskusteluun, jonka aihe ei sinua kiinnosta?
 
minkä takia koskaan tehdä yhtään mitään?

fidZi:
Heikinheimo oli selvästi älykäs monella alalla, mutta moni elämisen perusasia vaikutti hänessä menneen vikaan. Kyvyttömyys myöntää tiettyjä asioita itsessään, oman itsensä muuttaminen onnellisemman elämän suuntaan, näsäviisaus/besserwisseriys, alituinen päteminen ja siitä tuleva ylisuorittaminen, fiksaatiot toisarvoisiin asioihin (mm. inho ruotsin kieleen)...miehen olisi pitänyt jo huomattavasti aiemmin hankkia ammattiapua.
 
sen tyypin olis pitäny vaan ottaa vittu chillisti.
 
...ja vetää vitusti psykedeelejä...
 
huvittavaa tommonen urpoilu et noin elämän perusasiat on hukassa ja sit käyttää kaiken energiansa tyhjänpäiväiseen hevonpaskaan ja lässytykseen. no, ei kait siinä...

rkellu: sen tyypin olis pitäny vaan ottaa vittu chillisti.
 
...ja vetää vitusti psykedeelejä...
 
huvittavaa tommonen urpoilu et noin elämän perusasiat on hukassa ja sit käyttää kaiken energiansa tyhjänpäiväiseen hevonpaskaan ja lässytykseen. no, ei kait siinä...
 
Onneksi sun kommentit on jotain ihan muuta.

mitäpä meinaat? alkaako internet trollaus ottaa kalloon? onko elämäsi tällä hetkellä hyvin vaikeaa?