| Aihe: Säveltäjä, josta et pidä. | |
|---|
|
velipesonen: Onko se nyt ihme jos ennen oli musiikki parempaa? Nykyisin ihmisillä on muutenkin varaa kaikenlaiseen humpuukiin, mikä ennen oli vain kaikkein joutilaimman yläluokan hupia, jos heidänkään. Onko siis ihme jos musiikkikin on pikkusen humpuukia välillä?
no itse olen ainakin kiitollinen siitä että mulla on ylipäätään mahdollisuus tehdä omaa paskaa musiikkia kun todennäköisesti 100+ vee sitten olisin ollut joku nälkää näkevä lukutaidoton puskajuntti jolla ei välttämättä olisi ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia tehdä musiikkia kuin hakkaamalla puukalikoita yhteen |
|
levesinet: Ja tästä syystä olen kiitollinen kaikille paskoille säveltäjille siitä, että he tarjoavat kontrastin, joka korostaa kaikkea hyvää musaa. Paskaa musaa tarvitaan, jotta voi osoittaa hyvä makua. Kylnäinon! ;)
Usein joistain rokki- tai iskelmälevyistä tulee mieleen, että siinä myydään yhtä tai kahta hitiksi tarkoitettua kappaletta ja loput kymmenkunta ovat sitten tarkoituksella vähän "pyöreämpää" tavaraa. Kyllä se varmaan ihan totta on että sellaisellakin konstilla voidaan koukuttaa osa kuuntelijoista niihin hitteihin.
Minun mielestäni laadullinen kontrasti on luonteeltaan erilainen asia kuin vaikkapa taideteoksen ilmaisuun kytkeytyvä materiaali- tai intensiteettikontrasti. En minä tarvitse laadullista kontrastia mihinkään. Joskus ennen ostin tarkoituksella muutaman levyn joita tiesin vihaavani koska olin saavinani siitä jonkin ihme vision. Ei siitä mitään muuta saa kuin elämänsä sekaisin jos sitäkään. Oikeastaan jo silloin menee liian pitkälle jos alkaa noteerata huonouden eri asteita. Parempi kun ei noteeraa keskitason alapuolelta yhtään mitään, olkoon oloissansa.
Niinpä onkin laatuun liittyvä kontrasti lopuksi harhaa, enemmänkin ero ilmiön ja epäilmiön välillä.
Mielestäni hyvä maku on oikeasti tärkeä asia, joka ei ole sidoksissa kulttuuriin tai uskontoon. Jos joku käyttää hyvän maun käsitettä väärin retorisena lyömaseena ja alistamisen välineenä, hän on vain väkivaltainen ihminen, jolla ei todennäköisimmin hyvää makua ole. |
 levesinet
12.12.2009 19:22:02 (muokattu 12.12.2009 23:34:34) | |
|
rkellu: kaikki musiikki on oikeasti ohjelmallista SEKÄ abstraktia
Sovitaan niin. En malta olla lainaamatta Richard Straussia: "Ei ole olemassa abstraktia musiikkia. On vain hyvää musiikkia ja kehnoa musiikkia. Jos se on hyvää, niin se tarkoittaa jotain. Ja silloin se on ohjelmamusiikkia."
velipesonen: Mielestäni hyvä maku on oikeasti tärkeä asia, joka ei ole sidoksissa kulttuuriin tai uskontoon.
Mielestäni hyvä maku on melko yksilöllinen ja kulttuurillinen ilmiö.
anttipi: myös japanilainen klasari on viehättänyt: maistellaan enemmän ääntä äänenä, kaikuina, pikemminkin syklisenä kuin lineaarisena epäkerronnallisten hetkien jatkumona, "ollaan" samassa tilassa äänen kanssa.
Kuulostaa hyvältä ohjelmamusiikilta.
Voi itku. Saint-Saëns saattoikin olla rehellinen sanoessaan: "Mikään ei ole vaikeampaa kuin musiikista keskusteleminen." |
rkellu
12.12.2009 20:14:40 (muokattu 12.12.2009 20:17:35) | |
|
miten hyvän maun voi mitenkään määritellä?
jos sä kuuntelet jonkun yleisen määritelmän mukaisesti "paskaa musiikkia" sanotaan 15 vuotta elämäsi ekoina vuosina, niin se jättää väkisin jälkensä sinuun jolloin se ei ole paskaa musiikkia sulle vaan parasta ikinä
erään sävellysmaikkani mukaan esim. kaikki populaarimusiikki on ei-vakavasti otettavaa paskaa lukuunottamatta jazzia
itse en saa jazzista irti yhtikäs mitään mutta pidän joistakin metalliyhtyeistä koska niitä minä aikoinani kuuntelin
itselleni käy usein niin että kun keskustelen jonkun kanssa musiikista ja kerron mistä musiikista itse pidän niin sitä useimmiten pidetään pätemisenä tai jonkin sortin valehtelemisena koska emme jaa samanlaista "kielipohjaa" ja siten siis emme jaa samaa kokemusta, koska henkilö joka kokee eri lailla kuin itse on länsimaiselle ihmiselle useimmiten valehtelija/hullu koska muu vaihtoehto on (mukamas) looginen mahdottomuus
musiikki = kuin kieli; sä opit sen ja omaksut sen logiikan sillä perusteella mitä olet kasvavassa iässä kuunnellut
henkilö joka kuuntelee ikävuosina 0-15 pelkkää wieniläisklassista musiikkia todennäköisimmin muodostaa aivan erilaisen musiikkimaun kuin henkilö joka on nuo ikävuodet kuullut pelkkää rockia ja metallia
sama homma myös seksuaalisuuden kanssa... |
|
Hyvä maku ei olekaan yksi yhteen tekemisissä sen kanssa, mitä pitää hyvänä tai arvostaa. |
|
mitä se sitten on ja miten on ylipäätään mahdollista erottaa se mitä arvostaa siitä mikä on hyvän maun mukaista? |
|
Tämä on parempi jättää kertomatta. |
levesinet
12.12.2009 22:54:20 (muokattu 12.12.2009 22:58:20) | |
|
Hyvä maku on sitä, että löytää (musiikkikulttuurilliset) juuret ja ravitsee niitä.
musiikki = kuin kieli; sä opit sen ja omaksut sen logiikan sillä perusteella mitä olet kasvavassa iässä kuunnellut
Kyllä. Eri ihmisillä on erilaiset juuret (kulttuuri-identiteettinsä). On yhteisöjä tai alakulttuureita, joilla on omat hyvät makunsa. Yleensä esimerkiksi isovanhempiaan tavatessa täytyy omaksua toisenlainen hyvä maku (ja sosiaalinen rooli) kuin vaikkapa asioidessa joidenkin oman ikäluokan ihmisten kanssa. Yleensä hyvä maku tarkoittaa joitain sellaisia valintoja, joilla on sekä yksilöä että jotain ihmisryhmää eheyttävä vaikutus.
Hyvällä maulla voi pyrkiä kestävään kehitykseen. |
 anttipi
13.12.2009 00:00:52 (muokattu 13.12.2009 00:07:54) | |
|
velipesonen: Vähän sama täällä, eli jos se ei ole täysin luontevaa niin se on jo sitten hyvin ärsyttävää. (genreyhdistely)
Joo, se pitäisi olla jotenkin orgaaninen ja perusteltu osa kokonaisuutta, joka ei hyppää liikaa korville. Usein se tuntuu olevan sillisalaattia, jonka tarkoituksena on ilmeisesti demonstroida musiikillista ennakkoluulottomuutta, vekkulia yllätyksellisyyttä, hyvää huumorintajua jne.
levesinet: Kuulostaa hyvältä ohjelmamusiikilta.
Mutta eikö ohjelmamusiikki nimenomaan ole kerronnallista eikä epäkerronnallista? Ts. draaman kaari on paljon selkeämmin hahmottuva. |
|
anttipi: Mutta eikö ohjelmamusiikki nimenomaan ole kerronnallista eikä epäkerronnallista? Ts. draaman kaari on paljon selkeämmin hahmottuva.
Onhan se. Mutta esimerkiksi Debussyn Pilvet (Nuages) on kappale, jonka olen mieltänyt ohjelmamusiikiksi johtuen luontosymboliikasta, eikä se tarjoa perinteisen oloista kerrontaa tai draaman kaarta, koska luonnonilmiöön ei liity inhimillistä dramatiikkaa. Sama juttu Ravelin Hirsipuussa (Le gibet), joka selvästi viestittää, ettei se mikä huojuu tuulessa ole kovin eläväisessä olotilassa. Tai Kellojen laakso (La vallée des cloches).
Minusta kyseiset Debussyn ja Ravelin kappaleet suunnilleen täyttävät nämä tunnusmerkit:
maistellaan enemmän ääntä äänenä, kaikuina, pikemminkin syklisenä kuin lineaarisena epäkerronnallisten hetkien jatkumona, "ollaan" samassa tilassa äänen kanssa.
Olen tainnut kirjoittaa liikaa kieli poskella. Tämän keskustelun aikana olen jo joutunut toteamaan itsekseni, että abstrakti ja ohjelmallinen ovat niin epämääräisiä ja epäluotettavia käsitteitä, että aion käyttää niitä jatkossa nirsosti. Tarkemmin ajatellen jotkut sävellykset ovat minulle sittenkin hyvinkin merkityksellisiä ja mielikuvituksellisia vaikka en luokittelisi niitä ohjelmallisiksi. |
anttipi
13.12.2009 02:02:11 (muokattu 13.12.2009 02:02:55) | |
|
levesinet: Minusta kyseiset Debussyn ja Ravelin kappaleet suunnilleen täyttävät nämä tunnusmerkit
Satun muuten tykkäämään Debussystä paljon, tuosta kontrapunktin ylivaltaa ja romanttista pateettisuutta vastaan kapinoineesta äänenvärispesialistien esi-isästä. Ravelilla on myös paljon hyvää (mutta niihin ei lukeudu esim. Bolero).
Tämän keskustelun aikana olen jo joutunut toteamaan itsekseni, että abstrakti ja ohjelmallinen ovat niin epämääräisiä ja epäluotettavia käsitteitä, että aion käyttää niitä jatkossa nirsosti. Tarkemmin ajatellen jotkut sävellykset ovat minulle sittenkin hyvinkin merkityksellisiä ja mielikuvituksellisia vaikka en luokittelisi niitä ohjelmallisiksi.
Joo, eipä minustakaan tuo luokittelu ole hedelmällistä. Esim. Debussy on kaukana abstraktista. Tosin hänen musiikissaan on piirteitä, jotka ovat innoittaneet myöhempiä, sfääreissä leijuneita ranskalaissäveltäjiä(kin) valtavasti. Ohjelmallisuus ei ole minulle mikään kirosana, pääasia että musiikki kuulostaa minun korviini mielenkiintoiselta - sinänsä ihan sama milloin tai millä motiiveilla se on sävelletty. |
|
levesinet: Hyvällä maulla voi pyrkiä kestävään kehitykseen.
entä jos ei usko kehitykseen? |
|
rkellu: entä jos ei usko kehitykseen?
Olen ymmälläni. Eikö joka päivä ole erilainen kuin edellinen? |
|
kyllä ja ei |
|
Sittenhän pitäisi loogisesti olla myös se "elämän samanlaisin päivä". Sitä ei voi määritellä "vähiten erilaiseksi", koska silloin jouduttaisiin mittaamaan eroja, ja sivutuotteena saataisiin myös kaikkein erilaisin, mikä on tietenkin pannassa. Samanlaisuus ei siis voi olla erilaisuuden vähyyttä. Mitä se sitten on?
Aika hyvä biisinnimi olisi "Elämäni samanlaisimmista päivistä keskimmäinen". |
|
jokainen päivä on jossain määrin samanlainen kuin aiemmat päivät ja jossain määrin erilainen |
|
rkellu: jokainen päivä on jossain määrin samanlainen kuin aiemmat päivät ja jossain määrin erilainen
Mulla on kyllä päinvastoin!
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) |
|
Minun päiväni ovat toinen toistaan samanlaisempia, paitsi se yksi, joka on kaikkein samanlaisin, jolloin se on myös täysin erilainen kuin mikään muu päivä.
Nykyään kun ollaan virallisesti suvaitsevaisia, juhlitaan erilaisuutta. Suvaitsevaisuuteen luulisi kuitenkin kuuluvan myös tasapuolisuus, jolloin tasapuolisuuden hengessä kuuluisi ehdottomasti juhlia erilaisuuden rinnalla myös samanlaisuutta. Silloin ei yhteiskunnassa olisi muita väliinputoajia kuin ne, jotka katsovat kuuluvansa juuri erilaisuuden ja samanlaisuuden väliin. Heille olisi oma varjofestivaalinsa, joka pyrkisi välttämään sekä erilaisuutta että samankaltaisuutta itse päätapahtuman kanssa. |
|
velipesonen: Nykyään kun ollaan virallisesti suvaitsevaisia, juhlitaan erilaisuutta.
virallisesti ehkä... |
|
levesinet: Hyvä maku on sitä, että löytää (musiikkikulttuurilliset) juuret ja ravitsee niitä.
Kyllä. Eri ihmisillä on erilaiset juuret (kulttuuri-identiteettinsä). On yhteisöjä tai alakulttuureita, joilla on omat hyvät makunsa. Yleensä esimerkiksi isovanhempiaan tavatessa täytyy omaksua toisenlainen hyvä maku (ja sosiaalinen rooli) kuin vaikkapa asioidessa joidenkin oman ikäluokan ihmisten kanssa. Yleensä hyvä maku tarkoittaa joitain sellaisia valintoja, joilla on sekä yksilöä että jotain ihmisryhmää eheyttävä vaikutus.
Hyvällä maulla voi pyrkiä kestävään kehitykseen.
Kiitos ! Tässä on nerokkaasti sanottu se mitä minäkin ajattelen. Hyvää Joulua.
Miten trumpetilla voi soittaa melodiaa, kun siinä on vain kolme näppäintä ? |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
