| Aihe: moderniin musiikkiin sisälle pääseminen | |
|---|
 megatherium
16.05.2011 18:56:44 (muokattu 16.05.2011 19:01:56) | |
|
Hauler: Tuo kuulostaisi suuresti paluulta klassismiin.
maamme musiikinhistoriassa ovat eri aikaperiodeina toimineet tietyt säveltäjät tietoisesti kunniotuksestaan suuria mestreita kohtaan valinneet klassistiset tyylikeinot musiikilliseksi kielekseen tai kirjoittaneet lystikseen tyylipastisseja, koska musiikkiopistossa bachia, beethovenia ja mozartia on paukutettu heidän paksuun kalloonsa urakalla kuten linko kirjoitti.
(hän muuten opetteli yölukemisinaan lisztin a-duuri konserton, harjoitteli sen sitten ulkoa ja esitti konsertissa 10 päivän kuluttua.) siis paluu klassismiin ei mikään uusi ja ainutkertainen ilmiö.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
|
Impressionistiset jutut ovat mulla tehneet tietä vähitellen aika atonaalisiin juttuihin.. Erkki Melartinilla on kauniita pianojuttuja sillä puolella.. Mieleen tulee talvinen maisema joskus 1800-luvulla hiljaisuudessa. Kuuntelen klassista enemmän jazzia, jossa improvisointi etenkin modernin jazzin puolella on loppujen lopuksi aika lähellä modernia klassista. Klassisessa tietysti tauot ja rytmillinen hengitys ovat kuuluneet repertuaariin jo pitkään. Ei siitä ole pitkä matka ottaa mukaan vähän abstraktia.
Ajattelen abstraktista niin, että se on ei musiikkia, jossa on kaikki värit ja heijastukset.. vähän kuin rikottu peili.. Kun niitä osia kääntelee, syntyy nopeasti monimutkaisia rakenteita, jotka voivat hetken heijastaa jotain ennen näkemättömän kaunista, kunnes kuva hajoaa mereksi..
Näin se on. |
megatherium
20.07.2011 18:57:23 (muokattu 20.07.2011 18:59:15) | |
|
voin vain todeta kokemuksestani että kun muiden suomalaisten suurten säveltäjien musiikissa kuten esim. yleensä melartinin marjatta-legendan ultramodernissa kenttätekniikkaa ennakoivissa sävelkentissä, sinfonisissa runoissa ja sinfoonioissa tai rannan terveellä ottella sävelletyssä pianotriossa tuukkasella tempus festumissa ja snfonioissa ja runoemissa niihin objektivoitu tunne kasvaa ikään kuin niiden sisältä käsin teosten soivaa ilmiötä suuremmaksi ottaen näin kuulijansa valtoihinsa kun sibeliuksen musiikki jää tämän trassendentaalisen tai metafyysisen olemuksen ja siis ilmiön ytimen ulkopuolella vain siksi soivaksi materiaksi ja ilmiöksi jollaisena sen alkujaankin vain tiedoitsin tajunnassani jätäen toisinaa apaattiseksi, alakuloiseksi ja välinpitämättömän tylsistyneeksi katastrofin sublimoimattomuudesta eikä orgaanista emotionaalista sisäistä kasvuprosessia tapahdu johtaen musikllisen elämyksen syntyyn.
suuren musiikin lähtökohtana on aina säveltäjän alitajuisesti kokema tunne-elämys joka transformoituu soiviksi säveliksi jotka hän vangitsee tietoisella metodiikalla staattiseksi elementiksi nuottikirjoituksena kun taas kuulijan reseptiossa prosessi ja akti on käänteisen metamorfoosin tulos jossa soiva ilmiö muuntuu säveltäjän alkujaan kokemaksi emootioksi josta sävellys on puhjennut.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
|
Tuntuu vähän oudolta, että tuo Messiaenin "Lopun ajan kvartetto" on niin suosittu, kun en minä jaksa kuunnella noita hitaita kohtia. Eikö yksi sellainen olisi riittänyt
a gypsy woman told my mother before i was born you have a boy chile comin' gonna be alemman tason mies |
|
sub zero: Tuntuu vähän oudolta, että tuo Messiaenin "Lopun ajan kvartetto" on niin suosittu, kun en minä jaksa kuunnella noita hitaita kohtia. Eikö yksi sellainen olisi riittänyt
Jaa, mitä vikaa tylsyydessä on? Kaikki ei tylsyydestä tykkää.
Minun täytyi soittaa jazzia, ragia ja kaikkea muuta kirottua räminää, Bolden on syypää kaikkeen.
- Paul Dominguez |
|
megatherium: suuren musiikin lähtökohtana on aina säveltäjän alitajuisesti kokema tunne-elämys joka transformoituu soiviksi säveliksi jotka hän vangitsee tietoisella metodiikalla staattiseksi elementiksi nuottikirjoituksena kun taas kuulijan reseptiossa prosessi ja akti on käänteisen metamorfoosin tulos jossa soiva ilmiö muuntuu säveltäjän alkujaan kokemaksi emootioksi josta sävellys on puhjennut.
Tuo on minusta vaan aina vähän rohkea oletus että se kuulijan kokema emootio olisi automaattisesti sama kuin säveltäjän alkuperäinen. Eikö se ole kuitenkin yksilöllistä? Eivät asiat synnytä eri ihmisissä välttämättä samoja/samanlaisia tunne-elämyksiä. Totta kai jos ajattelen että sävellänpä nyt tosi iloisen hilipatihei-marssin, niin saattaa siinä kuulija aistia että tekijä on ollut hilpeällä päällä, mutta kun nyt vähän syvemmälle pinnan alle mennään, tulkinnanvaraisempiin kerroksiin.
"'Prick' is one of those part-turn dirty words. Prick is alright. You can say 'prick' on television; you can say 'I pricked my finger' - just don't say you fingered your prick." (George Carlin - 7 words you can't say on tv) |
megatherium
27.07.2011 18:40:07 (muokattu 27.07.2011 18:40:46) | |
|
sellisti: Tuo on minusta vaan aina vähän rohkea oletus että se kuulijan kokema emootio olisi automaattisesti sama kuin säveltäjän alkuperäinen. Eikö se ole kuitenkin yksilöllistä? Eivät asiat synnytä eri ihmisissä välttämättä samoja/samanlaisia tunne-elämyksiä. Totta kai jos ajattelen että sävellänpä nyt tosi iloisen hilipatihei-marssin, niin saattaa siinä kuulija aistia että tekijä on ollut hilpeällä päällä, mutta kun nyt vähän syvemmälle pinnan alle mennään, tulkinnanvaraisempiin kerroksiin.
ei aina voi ollakaan, jokaisella on tulkinnan vapaus teoksen tunnesisällön suhteen,eikä mitään ehdotonta lopullista totuutta ole olemassakaan jos taiteilija ei ole halummut sellaista ilmaista ja sanoiksi pukea mitä hän koki teostaan kirjoittaessaan ja kuinka se on kuultava ja tajuttava. ja lisäksi harvat ihmiset todella kykenevät keskittymään objektiinsa niin intensiivisesti sellaisella tunteella ja vakavuudella että pääsisivät välttämättä lähellekään sitä samastumisastetta jonka taiteilija on kokenut innoituksen tuokiossa teosta luodessaan luomisaktin aikana josta saa alkunsa kaikkien kuolemattomien teosten sielu. monille se jää vain ajanvietteeksi ja virkistykseksi ilman katharsista. eikö sinua kiihoita ajatus tutustua historian tuntemattomiin säveltäjiin kun 1900-luvulla lahjakkuudet ovat järjestään olleet valmiimpia ja kypsempiä sävellyksenopiskelijoita kuin haydnin tai schubertin aikana siirtymävaiheessa klassismista romantiikkaan mutta eivät välttämättä kehittyneet jatkossa yhtä huimasti.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
|
megatherium: eikö sinua kiihoita ajatus tutustua historian tuntemattomiin säveltäjiin kun 1900-luvulla lahjakkuudet ovat järjestään olleet valmiimpia ja kypsempiä sävellyksenopiskelijoita kuin haydnin tai schubertin aikana siirtymävaiheessa klassismista romantiikkaan mutta eivät välttämättä kehittyneet jatkossa yhtä huimasti.
Ymmärtämättä miten tämä liittyi kysymääni asiaan - kyllä kiinnostaa, ja olen mahdollisuuksien mukaan tutustunutkin, enimmäkseen omalle soittimelleni sävelletyn mutta muunkin musiikin osalta.
"It's called 'the American dream' because you have to be asleep to believe it." -George Carlin |
|
velipesonen: Jaa, mitä vikaa tylsyydessä on? Kaikki ei tylsyydestä tykkää.
Ligeti jakoi Aventures teoksen kahdeksi erilliseksi, etteivät ihmiset kyllästyisi. Fiksusti tehty, mielestäni.
a gypsy woman told my mother before i was born you have a boy chile comin' gonna be alemman tason mies |
|
sellisti: Ymmärtämättä miten tämä liittyi kysymääni asiaan - kyllä kiinnostaa, ja olen mahdollisuuksien mukaan tutustunutkin, enimmäkseen omalle soittimelleni sävelletyn mutta muunkin musiikin osalta.
tunnetko väinö pesolan balladia sellolle ja pianolle? kuuluu olevan esittämisen arvoinen ja merkittävä teos.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
|
megatherium: tunnetko väinö pesolan balladia sellolle ja pianolle? kuuluu olevan esittämisen arvoinen ja merkittävä teos.
Eipä ole tullut vastaan.
"It's called 'the American dream' because you have to be asleep to believe it." -George Carlin |
|
Nytt kunn näist aletttii puhuu nii Matti Raution Divertimento on alan ehotonta parraimistoa Suåmess.
"Only rock and roll was real, everything else was unreal" -John Lennon |
|
velipesonen: Nytt kunn näist aletttii puhuu nii Matti Raution Divertimento on alan ehotonta parraimistoa Suåmess.
jep. rautiolla on kivoja uusklassista tyyliä edustavia teoksia muillekin kokoonpanoille, pianokonsertto on suurisuuntaisuudessaan kerrassaan loistokas teos. voitko muuten sanoa näin kun tuskinpa olet paljoa niistä kaikista kuullut. divertimentoja en muista suomesta tämän lisäksi kuin saikkolan uusklassisen puhallindivertimenton tel avivin uuden musiikin juhlilla esitettynä ja melartinin radiolle kirjoittaman orkesteridivertimenton jossa on veikeän hauskoja värikkäästi orkestroituja että tunteikkaita osia.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
|
megatherium: voitko muuten sanoa näin kun tuskinpa olet paljoa niistä kaikista kuullut.
En tarkoittanut divertimentojen joukossa vaan sellolle ja pianolle kirjoitettujen sävellysten joukossa. En ole niitäkään käynyt mitenkään systemaattisesti läpi, täytyy myöntää.
"Only rock and roll was real, everything else was unreal" -John Lennon |
 sub zero
11.09.2011 22:19:10 (muokattu 11.09.2011 22:23:16) | |
|
Pendereckin nuoruuden (-1975) tuotannosta ei ole puhuttu täällä kai mitään. Itse huomaan kuuntelevani noita "melodiattomia sävelrunoja" (oma luonnehdintani) vähän väliä. Eli jokin niissä selvästi kiehtoo ja kyllä tuollaisella musiikilla on selvästi paikkansa - eri asia sitten, kuinka keskeinen tämän paikan pitäisi olla. Pendereckistä on sanottu, että hän sävelti enemmän tunteella kuin muut aikansa säveltäjät ja ehkä se näkyykin musiikissa jotenkin, että siinä selvästi halutaan ilmaista jotain eikä vain leikitä ideoilla (ensimmäisen jousikvarteton suhteen en ole niin varma, päteekö tämä...). Mutta esimerkiksi "Jaakobin unta" kuunnellessa voi selvästi yrittää kuvitella, mitä äänet kertovat. Ero melodisen sävelrunon kuuntelemiseen ei ole niin suuri kuin mitä voisi ehkä luulla.
Ehkä symppaan kuitenkin myös säveltäjän myöhempää käännettä sikäli, että melodiaton musiikki tosiaan heittänee liian suuren osan traditiosta mäkeen ollakseen uuta valtavirtaa.
Luukas-passiota olen yrittänyt kuunnella myös, mutta siinä tulee noita uneliaita a cappella osuuksia niin paljon, että en ole jaksanut oikein kamppailla niiden kanssa. Zappan kehuma "Devils of Loudon" (ja sama puolaksi) -ooppera pitäisi kai tsekata, mutta luulen, että tulen kokeilemaan sen sijaan ensin tuota melodisempaa kautta edustavaa puolalaista requiemiä. |
|
velipesonen: En tarkoittanut divertimentojen joukossa vaan sellolle ja pianolle kirjoitettujen sävellysten joukossa. En ole niitäkään käynyt mitenkään systemaattisesti läpi, täytyy myöntää.
arvo laitisella, tuolla wagneriaani bruckneriaanilla, taisi olla joku merkittävä ja kiittävää kritiikkiä saanut sarja tälle kokoonpanolle, vai viulu ja piano, sinfonisen pianokvartettonsa ohella, joka persoonallista muotoratkaisuaan myöten kromaattisssa sävelkielessään kuuluu ehdottomasti maammne suurimpiin kamarimusiikkiteoksiin vieläkin.siban loviisa-triohan sanottiin kököksikin.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
|
megatherium: arvo laitisella, tuolla wagneriaani bruckneriaanilla, taisi olla joku merkittävä ja kiittävää kritiikkiä saanut sarja tälle kokoonpanolle, vai viulu ja piano, sinfonisen pianokvartettonsa ohella, joka persoonallista muotoratkaisuaan myöten kromaattisssa sävelkielessään kuuluu ehdottomasti maammne suurimpiin kamarimusiikkiteoksiin vieläkin.siban loviisa-triohan sanottiin kököksikin.
ah ihanaa spekulointia edelleen asioista joita kukaan ei edelleenkään täällä tee :) mmmmm |
|
Timo.T: ah ihanaa spekulointia edelleen asioista joita kukaan ei edelleenkään täällä tee :) mmmmm
joillakin jyväskylän musiikkifestareilla mutta valitettavan vähän.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
megatherium
05.02.2012 17:27:33 (muokattu 05.02.2012 17:29:52) | |
|
sibe on kuivahtanutta, hiukan homeista ja pilaantunutta känttyä, kuten nuorklassiset6 kiusaukset, jotka istuu masturboimassa autossa ja odottavat sinua nähdäksesi kiihoiottavan ulkomuotosi joka kiihoittraa seksuaalisesti halujen täyttämää perverssiä. suomessa on myös tehty taiteellisestiu klunnianhimoisempaa sinfoniataidetta kuin sibenm askeettiset räpellykset minkä voin nautinnolla ja ilolla todeta kuin muut amatöörit
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
