| Aihe: moderniin musiikkiin sisälle pääseminen | |
|---|
 sub zero
03.04.2009 23:10:39 (muokattu 03.04.2009 23:11:16) | |
|
En koskaan ajattele taideteoksen äärellä "ymmärränkö" sitä vaiko en, se vain puhuttelee tai sitten ei. Pahinta on, jos se ei herätä mitään ajatuksia.
no useimmille nykymusiikki aiheuttaa just semmosen välinpitämättömän reaktion. "ai tää on taas tätä kakofoniaa, josta en saa mitään tolkkua. hohhoijaa, ei kiinnosta". sama juttu tietysti monille vanhemmassakin musiikissa, mikäli genre ei kiinnosta
Kumpi on parempi, Iron Maiden vai Metallica?
JA PERUSTELKAA!!!111! |
|
sub zero: Kumpi on parempi, Iron Maiden vai Metallica? JA PERUSTELKAA!!!111!
Kysymyksesi on hieman verrattavissa kysymykseen onko purukumi parempaa kuin suklaa tai kuohuviini parempaa kuin punaviini. Loogisempaa olisi tiedustella Saxonin ja Iron Maidenin keskinäistä paremmuutta, tai Metallican ja...mikä muuten olisikaan oikeasti Metallicaan verrattavissa oleva bändi? en ole Metallica-fani, mutta tämä ongelmahan todistaa Metallican persoonalliseksi orkesteriksi!...
Varhais-Metallicaa pystyi vertaamaan ajan muihin nuormetallibändeihin, mutta 90-luvun Metallica on kulkenut omia polkujaan?... |
|
Kyllähän sinne moderniin musaan varmasti sisälle pääsisi jos tipahtaisi myös kuuntelijoiden tilille se 20 000 EUR suuruinen taideapuraha, jonka aikana säveltäjä on parissa vuodessa tuskaillut teoksensa paperille.
Liliuksen optioistakin sais tehtyä kyllä hienon sinfonian.
"In a time of universal deceit, telling the truth becomes a revolutionary act"
- George Orwell |
|
20 000 EUR suuruinen taideapuraha, jonka aikana säveltäjä on parissa vuodessa tuskaillut teoksensa paperille.
tuossa jää kuukausipalkka 833 euroon. ei ole niin ihmeellistä säveltäjänkään elämä.
Kumpi on parempi, Iron Maiden vai Metallica?
JA PERUSTELKAA!!!111! |
|
sub zero: tuossa jää kuukausipalkka 833 euroon. ei ole niin ihmeellistä säveltäjänkään elämä.
Eihän se mutta jos ois säveltäjällä saman suuruiset apurahat kuin Fortumin pääjohtajalla, niin minkähänlaista materiaalia syntyis. Varmaan paskannettais partituureille ja sanottaisiin, että "soittakaa mitä lystäätte" tää on modernia taidetta.
Teoksen nimi; "KYMMENEN RIISTETTYÄ MILJARDIA"
"In a time of universal deceit, telling the truth becomes a revolutionary act"
- George Orwell |
|
Anonymous-jazz: Kyllähän sinne moderniin musaan varmasti sisälle pääsisi jos tipahtaisi myös kuuntelijoiden tilille se 20 000 EUR suuruinen taideapuraha, jonka aikana säveltäjä on parissa vuodessa tuskaillut teoksensa paperille.
Liliuksen optioistakin sais tehtyä kyllä hienon sinfonian.
Meinaatko, ettei säveltäjälle saisi maksaa hänen tekemästään työstä? |
|
Anonymous-jazz: Kyllähän sinne moderniin musaan varmasti sisälle pääsisi jos tipahtaisi myös kuuntelijoiden tilille se 20 000 EUR suuruinen taideapuraha, jonka aikana säveltäjä on parissa vuodessa tuskaillut teoksensa paperille.
Liliuksen optioistakin sais tehtyä kyllä hienon sinfonian.
Logiikkasi mukaan Kimi Räikkönen ja Michael Schumacher ovat modernin länsimaisen taidemusiikin suuria ymmärtäjiä.
Suhteellinen varattomuuteni ei estä minua nauttimasta mistään musiikista sinänsä. |
sub zero
10.04.2009 20:28:08 (muokattu 10.04.2009 20:33:41) | |
|
niin, nyt kun olen miettinyt asiaa, niin tuommoiseen täysin melodiattomaan musiikkiin ei välttämättä ole vaikea päästä sisään. se on ehkä jopa helpompaa kuin melodinen musiikki, koska siinä ei tarvitse välttämättä niin tajuta mitään. riippuu ehkä siitä, onko teoksessa joku kokonaisuus, joka ei hahmotu ensi kuulemalla vai ei. nykymusiikki ei ole siis vältsiin niin vaikeaa. vaikeus on vaan siinä, et ihmiset luulee, et se on vaikeaa eikä tajuu et se on helppoa.
itselläni ongelmana on ollut sen sijaan esim toi bergin viulukonsertto, jossa käsittääkseni on joku melodia... vielä kun sen sieltä onnistuis löytämään
Kumpi on parempi, Iron Maiden vai Metallica?
JA PERUSTELKAA!!!111! |
|
Sävis: Meinaatko, ettei säveltäjälle saisi maksaa hänen tekemästään työstä?
Ilman muuta sille säveltäjälle voi maksaa ja saa, mutta tässä maailmassa niitä työttömiä säveltäjiä on aika paljon. Nyky meininki kun on se että 1 säveltäjä sadastatuhannen muun joukosta saa 70 000 EUR suuruisen apurahan ja muille jää luu käteen. Niin miksei samantien oteta käyttöön Fortumin optiomainen järjestelmä, missä yhdelle säveltäjälle maksetaan 11 miljoonaa euroa per vuosi ja rahat tulevat muiden säveltäjien maksamasta kolehdista.
"In a time of universal deceit, telling the truth becomes a revolutionary act"
- George Orwell |
|
Anonymous-jazz: Eihän se mutta jos ois säveltäjällä saman suuruiset apurahat kuin Fortumin pääjohtajalla, niin minkähänlaista materiaalia syntyis. Varmaan paskannettais partituureille ja sanottaisiin, että "soittakaa mitä lystäätte" tää on modernia taidetta.
Teoksen nimi; "KYMMENEN RIISTETTYÄ MILJARDIA"
Eiköjän kannata vaan rauhoittua AnonyymJats.
Uskallan väittää, että se mitä kultakin säveltäjältä paperille syntyy, ei ole riippuvaista siitä tuleeko liksaa vai ei, mistä sitä tulee ja kuinka paljon tulee. Jos tähän hommaan on kutsumus, niin leipä revitään jostain ja sävelletään silloin kun ansaintahommista ehditään. Aika hyvä esimerkki on vaikka Rautavaara, kuinkas vanhaksi asti hänkin päätoimisesti eli opetustyöllä ja sävelsi öisin??
Mitä taas apurahoihin tulee, niin ei ehkä kannata kaataa nykysäveltäjien niskaan kuraa siitä että moni heistä on onnistunut saamaan apurahaa. Heidänkin joukostaan varmasti löytyy monta taitavana ja ammattitaitoista säveltäjää jotka eivät ole saaneet apurahaa joka vuosi. Hyvyydestä on aivan turhaa keskustella koska jokainen määrittää kuitenkin biisien hyvyyden itse.
Apurahaa myönnetään myös muiden musiikinlajien toimijoille, muiden taiteenalojen toimijoille, tieteen tekijöille ja moneen yleishyödylliseen tarkoitukseen joilla ei välttämättä ole nk. ammatillisia ambitioita (niinkuin vaikka kansalaisopiston maalauskurssin tai käsityökurssin tukemiseen).
Jos palaisi takaisin otsikon aiheeseen, kaikki eivät taatusti pääse sisälle moderniin musiikkiin vaikka kovastikin yrittäisivät. Itse ainakin yritän, pelkästään vain siksi että löytäisin musiikista itselleni jotain uutta ja että yleissivistyisin. Omalta osaltani musiikin "pitäminen" on kyllä teoskohtaista - joku AC/DC:n biisi toimii, joku toinen ei. Joku Stravinskin biisi toimii, toinen ei niinkään. Uskon että en ole yksin tämän kanssa.
Hyvä anekdootti oli tuo, että inhoaminen on tunne, välinpitämättömyys ei niinkään. Joskus joku biisi voi ensin ärsyttää ja sitten lopulta viehättää tai päinvastoin.
Ja sitten jos moderni musiikki tai mikä tahansa muu musiikinlaji ei kolahda itselle, niin mitäs siitä - eihän se keneltäkään pois ole.
Esa-Pekka Salosen Gambit ja L.A. Variations on viime aikoina kolahtanut mulle erityisen isosti. Musta ne on hienoja biisejä - musta EePee hallitsee sointiväriä aika komeasti!! Suosittelen jos ette vielä ole tutustuneet.
"Dr. Dominant, I presume?" |
|
sub zero: no useimmille nykymusiikki aiheuttaa just semmosen välinpitämättömän reaktion. "ai tää on taas tätä kakofoniaa, josta en saa mitään tolkkua. hohhoijaa, ei kiinnosta". sama juttu tietysti monille vanhemmassakin musiikissa, mikäli genre ei kiinnosta
Retorinen kysymys: koska sellainen älyllisesti kostruoitu nykymusiikki nyt sydäntä lämmittäisikään kun se ei ole syntynyt vaistomaisesta intuitiivisestä, objektiivisesta ja syvällisestä tiedosta ja välttämättömyydestä, sisäisestä pakosta jonka käsittämisen edellytyksenä on yleisesti hyväksytty emotionaalinen referenssisysteemi.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
 sellisti
22.04.2009 21:46:04 (muokattu 22.04.2009 21:46:40) | |
|
megatherium: Retorinen kysymys: koska sellainen älyllisesti kostruoitu nykymusiikki nyt sydäntä lämmittäisikään kun se ei ole syntynyt vaistomaisesta intuitiivisestä, objektiivisesta ja syvällisestä tiedosta ja välttämättömyydestä, sisäisestä pakosta jonka käsittämisen edellytyksenä on yleisesti hyväksytty emotionaalinen referenssisysteemi.
No höh... puhut nykymusiikista ihan kuin se kaikki olisi jotain ankaraa sarjallisuutta. Miksei nykysäveltäjää voisi ajaa ihan se sama luomisen pakko kuin satoja vuosia ennenkin..?
"Olipa keskustelu mikä hyvänsä, aina jostain kaivetaan joku kulttuuriantropologi sanomaan että kaikki on paskaa ja paska on hyvää." -velipesonen |
|
megatherium: Retorinen kysymys: koska sellainen älyllisesti kostruoitu nykymusiikki nyt sydäntä lämmittäisikään kun se ei ole syntynyt vaistomaisesta intuitiivisestä, objektiivisesta ja syvällisestä tiedosta ja välttämättömyydestä, sisäisestä pakosta jonka käsittämisen edellytyksenä on yleisesti hyväksytty emotionaalinen referenssisysteemi.
Mikä älyllisesti kostruoitu nykymusiikki? Esimerkkejä kiitos. |
|
megatherium: Retorinen kysymys: koska sellainen älyllisesti kostruoitu nykymusiikki nyt sydäntä lämmittäisikään kun se ei ole syntynyt vaistomaisesta intuitiivisestä, objektiivisesta ja syvällisestä tiedosta ja välttämättömyydestä, sisäisestä pakosta jonka käsittämisen edellytyksenä on yleisesti hyväksytty emotionaalinen referenssisysteemi.
Voisitko kertoa, mitä "vaistomaisen intuitiivista" ja "syvällistä tietoa" heijastavaa on keskiverto popissa, rockissa tai vaikkapa musikaalisävelmissä? Kun esim. AC/DCn kaikki kappaleet kuulostavat toistensa kopioilta (vaikka toisaalta eivät sitä teekään), niin kuinka suuresta intuitiiviisuudesta voidaan puhua? Peruspoppari käyttää keskimäärin kolmea-neljää sointua - mikä siitä tekee "intuitiivista"?
On myös hirvittävä vääryys mitä tahansa musiikkia kohtaan luokitella se "älylliseksi" tai "epä-älylliseksi", ja määritelmäsi "yleisesti hyväksytty emotionaalinen referenssisysteemi" saa minut ajattelemaan Neuvostoliittoa tai natsi-Saksaa. Millä oikeudella määrittelet ihmisen yksityiset reaktiot mihinkin asiaan? Taidat edustaa sitä aivopestyjen ihmisten massaa, jonka mielestä molli on "niinku tosi surullinen" ja duuri "niinku sillee tosi ilonen, niinku".
Taitaa käsityksesi modernista länsimaisesta taidemusiikista rajoittua tiukimman darmstadtilaisuuden dogmaattisimpiin vuosiin. |
|
"yleisesti hyväksytty emotionaalinen referenssisysteemi"
Tämä mullakin nostatti aika omituisen olon. Missä ja milloin se on yleisesti hyväksytty, ja kenen toimesta..? Jos mua alkaa Albinonin Adagiota kuunnellessa naurattaa, niin olenko tunnevammainen moukka joka ei ymmärrä taidetta oikein?
"Olipa keskustelu mikä hyvänsä, aina jostain kaivetaan joku kulttuuriantropologi sanomaan että kaikki on paskaa ja paska on hyvää." -velipesonen |
 megatherium
28.04.2009 17:56:24 (muokattu 28.04.2009 18:14:09) | |
|
sellisti: Tämä mullakin nostatti aika omituisen olon. Missä ja milloin se on yleisesti hyväksytty, ja kenen toimesta..? Jos mua alkaa Albinonin Adagiota kuunnellessa naurattaa, niin olenko tunnevammainen moukka joka ei ymmärrä taidetta oikein?
Termi on Glenn Gouldin sanavarastosta peräisin jolloin hän tarkoitti että atonaaliselta musiikilta puuttuu yleisesti hyväksytty emotionaalinen referessisysteemi, kuten ymmärtääkseni kuin nappia painamalla aikaansaatava kaikkien tunnistettavissa oleva duuri-molli polariteetti tai tonaalisena perustana oleva toonikan ja dominantin välinen polariteetti kaksivaiheisessa päälinjassa tonaalisen jännitteen käsittäessä kvintti-ja terssisukuisten sävellajien koko kentän duuri-molli tonaalisuudessa ja hylätessään myös perinteisen dissonanssikätyksen suoraan harmoniseen ilmastoon ja tapahtumiin vaikeasti suhteutettavissa olevin pitkitetyin dissonanssikokeiluin I kamarisinfoniassa, sekä sikäli että näin suuessai muutoksessa jonka schönberg sai aikaan musiikki ei kehity kuten kieli hitaasti ja funktionaalisesti yleisön yleisen viitekehyksen piirissä kuten atonaalisuuden arvostelijat ovat huomauttaneet. Teinkö vaikutuksen ammattilaiseen?
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
|
megatherium: Teinkö vaikutuksen ammattilaiseen?
Et suoranaisesti, sillä vetoat perustelemalla jonkun toisen kuin itsesi näkemyksiin - olkoonkin, että kyseessä on suuresti arvostamani Glenn Gould.
Kielellisesti kirjoituksesi oli yhtä ymmärrettävä kuin keskimääräinen Nigeriasta tuleva pankkitunnuskalasteluroskaposti...;) |
|
megatherium: Termi on Glenn Gouldin sanavarastosta peräisin jolloin hän tarkoitti että atonaaliselta musiikilta puuttuu yleisesti hyväksytty emotionaalinen referessisysteemi, kuten ymmärtääkseni kuin nappia painamalla aikaansaatava kaikkien tunnistettavissa oleva duuri-molli polariteetti tai tonaalisena perustana oleva toonikan ja dominantin välinen polariteetti kaksivaiheisessa päälinjassa tonaalisen jännitteen käsittäessä kvintti-ja terssisukuisten sävellajien koko kentän duuri-molli tonaalisuudessa ja hylätessään myös perinteisen dissonanssikätyksen suoraan harmoniseen ilmastoon ja tapahtumiin vaikeasti suhteutettavissa olevin pitkitetyin dissonanssikokeiluin I kamarisinfoniassa, sekä sikäli että näin suuessai muutoksessa jonka schönberg sai aikaan musiikki ei kehity kuten kieli hitaasti ja funktionaalisesti yleisön yleisen viitekehyksen piirissä kuten atonaalisuuden arvostelijat ovat huomauttaneet. Teinkö vaikutuksen ammattilaiseen?
Olet tehnyt jo monta kertaa. Mutta tuo "yleisesti hyväksytty" ei oikein meikäläisen kaaliin mene vaikka sen sanoja olisi itse paavi. Ja jos emotionaalinen referenssisysteemi on siis kärjistetysti yksinkertaistaen sitä että duuri on iloista ja molli surullista, ja ilman tätä ja näiden johdannaisia musiikki ei voi puhutella tunteita, niin ei Gould minusta ihan napakymppiin osu, vaikka ymmärrän mitä hän ajaa tuossa takaa. On paljon modernia musiikkia, jonka ilmaisun väkevyys on jossain ihan muualla kuin tonaalisuudessa. Tietysti joku ankara sarjallisuus on oma lukunsa, mutta se ei ole synonyymi atonaalisuudelle.
"Olipa keskustelu mikä hyvänsä, aina jostain kaivetaan joku kulttuuriantropologi sanomaan että kaikki on paskaa ja paska on hyvää." -velipesonen |
|
sellisti: Ja jos emotionaalinen referenssisysteemi on siis kärjistetysti yksinkertaistaen sitä että duuri on iloista ja molli surullista, ja ilman tätä ja näiden johdannaisia musiikki ei voi puhutella tunteita, niin ei Gould minusta ihan napakymppiin osu, vaikka ymmärrän mitä hän ajaa tuossa takaa.
Totta turiset.
Tulee tässä nyt mieleen esim. Fernando Sorin kitaraetydi Mouvement de prière religieuse op. 31 No. 23; menee kyllä E-duurissa, mutta ei sitä nyt mitenkään "iloisena" kappaleena voi ensisijaisesti pitää - enemmänkin haikean toiveikkaana.
Agustin Barriosin Allegro Solemne (La Catedral) menee h-mollissa, mutta eipä sitä kovin surullisena osaa pitää; onpahan vain menevä rutistus.
Noita vastaavia esimerkkejä voisi listata sivukaupalla. |
megatherium
07.05.2009 17:37:42 (muokattu 07.05.2009 17:40:40) | |
|
sellisti: Olet tehnyt jo monta kertaa. Mutta tuo "yleisesti hyväksytty" ei oikein meikäläisen kaaliin mene vaikka sen sanoja olisi itse paavi. Ja jos emotionaalinen referenssisysteemi on siis kärjistetysti yksinkertaistaen sitä että duuri on iloista ja molli surullista, ja ilman tätä ja näiden johdannaisia musiikki ei voi puhutella tunteita, niin ei Gould minusta ihan napakymppiin osu, vaikka ymmärrän mitä hän ajaa tuossa takaa. On paljon modernia musiikkia, jonka ilmaisun väkevyys on jossain ihan muualla kuin tonaalisuudessa. Tietysti joku ankara sarjallisuus on oma lukunsa, mutta se ei ole synonyymi atonaalisuudelle.
Itse menisin jopa niin pitkälle että olisin valmis määrittelemään kriitillisen pisteen säveltaiteen historiassa, jonka jälkeen musiikki lakkasi herättämästä vastakaikua yleisössä ja sen tunteissa vaikuttamatta enää ärsykkeen tavoin, joka panee liikkeelle yksinomaan sille varatut tunteet, juuri siksi ettei sitä voida enää ymmärtää välittömästi tahdon ilmauksena, jollaista kaikki johonkin harmoniseen järjestelmään perustuva musiikki kykeni ennen kuin schönberg murskasi käsityksemme melodiasta ja harmoniasta säveltäjän kyetessä ennen häntä ja tonaalisena säveltäjä vielä sen jälkeen uskollisesti jäljentämään melodian luomisessa kaikkia sydämen liikkeitä
Tunnustan olleeni viime aikoina lumoutunut useimpien menneiden aikojen suomalaisten teknisesti hämmästyttävän taitavien kontrapunktikkojen ja syvällistä ekspressiivistä tai lämpimän lyyristä tunnetta musiikisaan ilmaisemaan kykenevien säveltaiteilijoiden teoksista joista en ollut koskaan aikaisemmin kuullutkaan kuin niiden nykysellaisten joiden musiikista puuttuu yleisesti hyväksytty emotionaalinen referenssisysteemi tai joiden musiikki ei kiihdytä älyn mukaisia tahdon liikkeiden vastineita puhtaan mielteen alueelle projisoituna objektivoituna tunteena, tahdon ollessa tajunnasta ulos tungettuna pois pelistä jota itseään ei saa kiihdyttää vaan ainoastaan tahdon tyydytyksen taikka tuskan kuvina, jotka eivät tuota todellista tuskaa kertoessaan salaista tarinaa tahdostamme ja sen kaikista pyrkimyksistä epäröimisineen jne..
Mutta monien muiden luovien suomalaisten säveltähenkien musiikki on jo tehnyt odottamattoman suuren vaikutuksen jollaista en modernimmasta suomalaisestakaan musiikista milloinkaan oikein ole vielä kokenut niin paljon kuin sitä radiossakin on aina soitettu.
Pitäisi varmaankin määritellä jokin ajallinen kiintopiste, käännekohta ja dramaattinen ja mullistava hetki, jota ennen kaikki huomionarvoinen, merkitykseltään pysyvä ja ajan kulutusta ja hammasta kestävä suuri ja tunteisiin vetoava ja vaikuttava musiikki on luotu.
Kulkisiko rajapyykki jossakin noin 1970-luvun tietämillä, jolloin kaikki säveltaide trivialisoitui ja menetti yleispätevyytensä ihmisen psykofyysisten kokemusten ilmentäjänä? Siinä tapauksessa Einar Englund on viimeisiä suuria sinfonikkojamme jonka musiikki kenties vielä puhuttelee syntaksillaan tunteita.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
