Muusikoiden.net
06.12.2016
 

Klassinen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: moderniin musiikkiin sisälle pääseminen
1 2 3 4 515 16 17 18 19
sub zero
27.03.2009 11:41:33
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

tähän ketjuun voitte kirjoittaa tarinoita siitä, miten olette onnistuneet tai epäonnistuneet pääsemään sisään moderniin musiikkiin, lähinnä atonaaliseen, mutta muuhunkin.
 
itselläni on nyt suuria vaikeuksia, kun olen yrittänyt kuunnella bergin viulukonserton ja bartokin 4. jousikvarteton ensimmäisiä osia.
 
niitä on kyllä ihan miellyttävä kuunnella tunnelman puolesta, mutta lopulta en tiedä, miksen osaisi säveltää "yhtä hyviä" melodioita itse. sävellysten mahdollinen "hyvyys" ei jotenkin tunnu aukeavan ollenkaan. ihan mielenkiintoista kuunnella vaihteeks tämmöstä, mutta en oikeestaan osaa arvioida näitä teoksia..
 
aiemmin olen kuunnellut shostakovichin ja prokofievin 5. sinfoniat. nekin ovat sävelkieleltään selvästi modernimpia kuin vaikkapa myöhäisromantiikan teokset, mutta niihin pääsee sentään lopulta sisään, kun tarpeeks monta kertaa kuuntelee (prokofievin 5. onkin yksi lempparisinfonioistani).
 
"Kieltämättä illan mittaan tuli puoliksi leikillään ja puoliksi tosissaan mietittyä, että oliskohan sillä konstilla herunut säälipildee, jos olis mennyt istumaan johonkin mahd. syrjäiseen pöytään ja olis purskahtanut itkemään." -Naula
Laddy Master
27.03.2009 13:58:17
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Schonbergia kun kuuntelee niin ei voi kovin väärällä raiteilla olla, ensimmäinen dodekafonisti joka itselleni kolahti välittömästi, upeaa. Kevyenä pudotuksena 1900-luvun musiikkiin myös Stravinski teki välittömän vaikutuksen, vaikka menee jo neoklassismin, ennemmin kuin modernin musiikin puolelle.
 
Onhan se hankala yleensä keskittyä koko teoksen ajan, kun kuuntelee jotain täysin atonaalista teosta ensimmäistä kertaa, myönnettäkööt. Pitää vain kuunnella lisää.
 
"Ihmisen voima on moraali" -Beethoven
Sharkman
27.03.2009 15:17:21 (muokattu 27.03.2009 15:21:26)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

niitä on kyllä ihan miellyttävä kuunnella tunnelman puolesta, mutta lopulta en tiedä, miksen osaisi säveltää "yhtä hyviä" melodioita itse.
 
Varmasti osaat. Se on harjoittelukysymys. Itse käytän tällaista sääntönippua melodiankirjoitukseen:
 
- Melodiassa täytyy koko ajan tulla kahdeksan eri säveltä ennenkuin saman sävelen saa toistaa uudestaan. (tämä estää jonkin sävelen muodostumisen liian tonaaliseksi keskiöksi)
 
- Melodiassa ei ole perinteisiä kolmi- ja nelisointuja arpeggioina eikä nelisointujen kvintittömiä muotoja. Eli ei mitään lineaarisia avattuja tonaalisen musiikin sointuja. (Tonaaliset assosiaatiot eivät kuulu atonaaliseen musiikkiin)
 
- Ei viittä säveltä pidempiä diatonisia (eli johonkin sävellajiin viittaavia) säveljonoja.
 
- Ei oktaaviraameja eli kun sama sävel myöhemmin toistuu niin ei mielellään oktaavia ylempänä tai alempana verraten edelliseen samaan säveleen, jotta ei synny vaikutelmaa sävelten muodostaman oktaavin sisään muodostamasta asteikosta.
 
- Jos käyttää asteikkoja juoksutuksiin niin voi etsiä sellaisia asteikkojen muotoja, jotka kertautuvat jostain muusta intervallista kuin oktaavista ja silti toteuttavat näitä kaikkia listaamiani sääntöjä (uusiutuminen minimi 8, ei kolmisointuja, ei yli viiden sävelen diatonisia jonoja).
 
Näillä eväillä pitäisi tulla ihan atonaalisen estetiikan mukaista melodiikkaa.
 
Älä stressaa.. lupaan, että tämä on viimeinen viesti minkä tänne kirjoitan.
HarriP
27.03.2009 18:21:14
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jotkut jutut on vaan toimineet. Xenakis selitti kerran kurssilla miten sen Mists pianobiisiä pitää soitaa. Voila, sehän kuulosti sit hyvältä. Magnus Lindbergin sävellyskonsertti oli aika sähköinen, eikä siihen musaan ollut mitään ongelmia 'päästä sisään'.
 
Kotiolosuhteissa Stockhausenin Licht on osoittautunut kohtuullisen houkuttelevaksi. *Kohtuullisen*. Nimenomaan uuden musan kuuntelu kotona on jotenkin luonnotonta. Wagner menee. Joku Berg, ehkä. Schoenberg, ei oikein. Ja siitä eteenpäin vielä hankalampaa.
 
Sit on näitä huonoja. Boulez'n sävellyskonsertti oli ihan sikakuiva. Mut mä tulin myöhässä, en saanut istumapaikkaa -- fiilis varmaan vaikutti. Mutta se musa ei sinä iltana merkinnyt mitään.
 
sellisti
27.03.2009 21:57:09 (muokattu 27.03.2009 21:57:32)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mä oon aiemmin pitänyt atonaalisuutta jotenkin puisevana ja kuivana lajina, mutta nyt tuntuu että kun on enemmänkin mieli avautunut eri musiikkityyleihin viime vuosina niin aika vois olla kypsä tutustua. Tietenkin joku Verklärte Nacht on tuttu, just toissapäivänä olin sen esityksessä soittamassa. Mutta siitä vähän eteenpäin alkaa Schönbergiltä löytyä aika mielenkiintoista juttua. Monet varmaan sekoittaa täysatonaalisuuden ekspressionismiin, joka sinällään ei enää ole tonaalista mutta ei vielä perustu mihinkään riviajatteluun. Siltä ajalta löytyis varmaan paljon kivaa. Jonkun verran oon kuullut Bergin viulukonserttoa ja Schönbergin variaatioita orkesterille, ja molemmat vaikuttavat mielenkiintoisilta. Ja esim. Hindemith kolahti tuossa pari-kolme vuotta sitten aika hyvin. Sen sijaan jostain ankarasta sarjallisuudesta en ole tähän päivään asti löytänyt mitään kovin kiinnostavaa, Harri P:n mainitsema Boulez pitkästytti minuakin. Riippuu tietysti säveltäjästä; esim. Webernin 5 stücke für streichquartett vai mikäsenytoli on taitavasti sävelletty ja mielenkiintoinen.
 
"Musiikki ei ole sitä mikä soi. Musiikki on sitä, miksi se mikä soi, soi niin kuin se soi silloin kun se soi." (Leif Segerstam) --- "Musiikki on kuin huumori. Toisille sitä ei kannata selittää, toisille ei tarvitse." (Kari Suomalainen)
Gotnine
30.03.2009 21:46:33
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Länsimaisen taidemusiikin suurin rikkaus ja olemassaolon oikeutus on D R A M A T U R G I A; siis se, kuinka siirtyä tapahtumasta/tunnelmasta toiseen. Kun tuon oivaltaa, ei musiikin "tonaalisuudella" tai "atonaalisuudella" ole mitään merkitystä; säveltäjän suurin tehtävä on luoda dramaturgisesti eheä ja looginen kokonaisuus - silloinkin, kun lopputulos on ensituntumaltaan "epälooginen".
 
Joku Iron Maiden voi tehdä vaikka kuinka "pitkiä" ja moniosaisia kappaleita tahansa, mutta niin kauan kun osasta toiseen siirrytään kuin "veitsellä leikaten", ei kyseessä ole dramaturgisesti mielekäs teos (mitään Maidenia vastaan minulla ei sinänsä ole; yhtyeen lyhyemmät hevirallit ovat parhaimmillaan loistavia - kuten esim. "Aces High"), eli kyseessä ei ole taide.
 
Kannattaa myös unohtaa itseisarvollinen melodioiden kyttäys; miksi etsiä sellaista, mitä ei välttämättä edes ole? Melodia on vain yksi musiikillinen parametri, eikä sen puuttuminen tee teoksesta vielä "huonoa". Jotain AC/DCtäkin voisi "syyttää" siitä, että sillä ei ole dynaamisia vaihteluita tai erikoisia sointivärejä, rytmiikka on melko tasapaksua ja soitinvalikoima äärimmäisen muuttumaton (kitara, basso ja rummut), mutta tekevätkö nämä huomautukset AC/DCstä huonon hardrockyhtyeen?...
 
Jokaisella vakavissaan tehdyllä säveltaideteoksella on oma sisäinen totuutensa, ja yksi elämisen rikkauksista on kunkin totuuden esille kaivaminen.
 
Joku täällä esitteli "atonaaliseksi säveltämiseksi" sen, että käyttää seitsemää säveltä ennenkuin kukin sävel esiintyy uudestaan, mutta kyllä niitä säveliä on oikeasti 12; siis koko kromaattinen asteikko. Siitä siis ankaran atonaalista teosta luomaan!;)
 
osaamaton
31.03.2009 13:04:41
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tähään ketjuun taitaa uteluni sopia hyvin:
 
Kuuntelin tuossa eilen puolenpäivän aikoihin (+- joitain tunteja) Ylen ykköstä jonkin verran ja satuin kuulemaan suht mielenkiintoisen modernin teoksen. Pääosassa taisi olla klarinetti, joka soitti pitkää ja polveilevaa, linnunlaulumaista melodiaa. Alhaalta ylös ja takaisin alas, paljon erilaisia kuvioita. Mitään perinteisiä keinoja tai kuvioita, kuten kadensseja, siinä ei tainnut olla. Saattoi mennä kokosävelasteikossa tai pentatonisesti. Paikoin mukaan tuli ainakin lyömäsoittimia, vaskia ja taisi tulla jousiakin. Tunnelmat vaihtelivat hiljaisesta ja rauhallisesta meluisaan ja ahdistavaan.
 
Tietäisiköhän joku mikä ja kenen teos oli kyseessä? Ihan mielenkiintoiselta ja voimakkaalta kuulosti, eikä ollenkaan liian dissonantilta. Enpä tosin levyä ostaisi.
 
Gotnine
31.03.2009 13:37:59
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

osaamaton: Tähään ketjuun taitaa uteluni sopia hyvin:
 
Kuuntelin tuossa eilen puolenpäivän aikoihin (+- joitain tunteja) Ylen ykköstä jonkin verran ja satuin kuulemaan suht mielenkiintoisen modernin teoksen. Pääosassa taisi olla klarinetti, joka soitti pitkää ja polveilevaa, linnunlaulumaista melodiaa. Alhaalta ylös ja takaisin alas, paljon erilaisia kuvioita. Mitään perinteisiä keinoja tai kuvioita, kuten kadensseja, siinä ei tainnut olla. Saattoi mennä kokosävelasteikossa tai pentatonisesti. Paikoin mukaan tuli ainakin lyömäsoittimia, vaskia ja taisi tulla jousiakin. Tunnelmat vaihtelivat hiljaisesta ja rauhallisesta meluisaan ja ahdistavaan.
 
Tietäisiköhän joku mikä ja kenen teos oli kyseessä? Ihan mielenkiintoiselta ja voimakkaalta kuulosti, eikä ollenkaan liian dissonantilta. Enpä tosin levyä ostaisi.

 
Mene YLE Radio 1 -kanavan nettisivuille ja etsi ohjelmatiedoista!;)
 
Gotnine
31.03.2009 13:42:58
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

osaamaton:
 
Tietäisiköhän joku mikä ja kenen teos oli kyseessä? Ihan mielenkiintoiselta ja voimakkaalta kuulosti, eikä ollenkaan liian dissonantilta. Enpä tosin levyä ostaisi.

 
Olisiko ollut seuraava ohjelma?:
http://www.yleradio1.fi/musiikki/valilevyja/id19690.shtml
 
Oliko klarinettia tarjolla - jos oli, niin ehkä tuo se on!;)
 
osaamaton
31.03.2009 16:46:14
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Olisiko ollut seuraava ohjelma?:
http://www.yleradio1.fi/musiikki/valilevyja/id19690.shtml

Oliko klarinettia tarjolla - jos oli, niin ehkä tuo se on!;)

 
Kappas! Selailin vähän Ylen ykkösen sivuja, mutten huomannut noin tarkkoja ohjelmatietoja. Hyvinkin todennäköisesti oli joku noista teoksista, joten pistänpä nimet muistiin...
 
Sävis
31.03.2009 17:04:49 (muokattu 31.03.2009 17:08:33)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Gotnine: Kannattaa myös unohtaa itseisarvollinen melodioiden kyttäys; miksi etsiä sellaista, mitä ei välttämättä edes ole? Melodia on vain yksi musiikillinen parametri, eikä sen puuttuminen tee teoksesta vielä "huonoa". Jotain AC/DCtäkin voisi "syyttää" siitä, että sillä ei ole dynaamisia vaihteluita tai erikoisia sointivärejä, rytmiikka on melko tasapaksua ja soitinvalikoima äärimmäisen muuttumaton (kitara, basso ja rummut), mutta tekevätkö nämä huomautukset AC/DCstä huonon hardrockyhtyeen?...
 
Jokaisella vakavissaan tehdyllä säveltaideteoksella on oma sisäinen totuutensa, ja yksi elämisen rikkauksista on kunkin totuuden esille kaivaminen.

 
Tästä en voisi olla enempää samaa mieltä. On aivan naurettavaa ruveta "sättimään" modernia taidemusiikkia melodian puutteesta. Vähän sama, kuin sättisi kissaa siitä, ettei se ole koira. Musiikki on hieman moniulotteisempi asia, kuin vain kiva melodia ja soinnut.
 
Joku täällä esitteli "atonaaliseksi säveltämiseksi" sen, että käyttää seitsemää säveltä ennenkuin kukin sävel esiintyy uudestaan, mutta kyllä niitä säveliä on oikeasti 12; siis koko kromaattinen asteikko. Siitä siis ankaran atonaalista teosta luomaan!;)
 
Sharkman taisi kuitenkin tarkoittaa sitä, että jos yksittäinen sävel toistuu kahdeksan sävelen välein, se ehtii tuossa ajassa jo tuoreutua niin, ettei sitä enää yhdistä sen aiempaan ilmaantumiseen. Asia ei ole ehkä näin yksinkertainen, mutta ihan hyvä "perussääntö" tuo on. Eihän dodekafoniassakaan yleensä tullut kaikkia muita säveliä ennenkuin sama sävel toistui, koska rivistä käytettiin erilaisia inversioita, retroversioita ja transponointeja.
 
Edit. Pakko vielä lisätä, että toki on olemassa myös melodisia moderneja sävellyksiä. Melodia vaan ei ole mikään itseisarvo. Ei se minusta sitä ole ollutkaan pitkään aikaan.
 
megatherium
31.03.2009 20:00:58
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kuta ymmärrettävämpi ja tajuisempi jokin subde on sitä enemmän siinä on pelkkää ilmiötä ja sitä vähemmän se koskee olemusta sisänsä joka on musiikin substanssi.
 
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
Gotnine
01.04.2009 22:50:28
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Sävis:
 
Edit. Pakko vielä lisätä, että toki on olemassa myös melodisia moderneja sävellyksiä.

 
On toki, ja mikä "järkyttävintä"; jopa Magnus Lindbergin klarinettikonsertossa on jopa fuusiojatsillisia melodisia kuljetuksia - skandaalimaista!...
 
Sinänsä ihmisten ruikutus modernin taidemusiikin melodiattomuudesta on sikälikin epäloogista, että aika moni valittaja saattaa pitää esim. AC/DCstä, mutta yritäpä hyräillä jotain keskiverto AC/DC-kappaleen "melodiaa" - joitain kertosäkeentynkiä lukuunottamatta ei luontevasti hyräiltävissä/vihellettävissä olevia melodioita juurikaan ole!
 
Monta on maailmassa hassua asiaa.
 
Gotnine
01.04.2009 22:52:22
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

megatherium: Kuta ymmärrettävämpi ja tajuisempi jokin subde on sitä enemmän siinä on pelkkää ilmiötä ja sitä vähemmän se koskee olemusta sisänsä joka on musiikin substanssi.
 
Liikuttavin ja koskettavin aikoihin lukemani lause - oikeasti!
 
Olen sanaton. Kiitos!
 
LesPaul70
03.04.2009 10:02:55 (muokattu 03.04.2009 10:03:49)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Joku Iron Maiden voi tehdä vaikka kuinka "pitkiä" ja moniosaisia kappaleita tahansa, mutta niin kauan kun osasta toiseen siirrytään kuin "veitsellä leikaten", ei kyseessä ole dramaturgisesti mielekäs teos (mitään Maidenia vastaan minulla ei sinänsä ole; yhtyeen lyhyemmät hevirallit ovat parhaimmillaan loistavia - kuten esim. "Aces High"), eli kyseessä ei ole taide.
 
En nyt rupea tässä väittämään että Iron Maiden olisi suurta taidetta, vaikka oman muistikuvani mukaan myös sellaista hitaasti kasvavaa rakenteluakin löytyi jostain Phantom of the Operasta. Mutta sellaisen pointin kuitenkin heittäisin että samaa "vikaa" löytyy klasaripuoleltakin. Bruckner pomppaa heti mieleen esimerkkinä sellaisesta säveltäjästä, jonka teoksissa hypätään yhdestä pätkästä toiseen käytännössä "veitsellä leikaten", eikä se ollenkaan mielestäni vähennä niiden dramaattisuutta. Harrastipa Beethovenkin moista toisinaan. Joskus juuri "dramaturgian" kannalta tehokas keino onkin kontrasti, joka saavutetaan "veitsellä leikaten".
 
Tavallaan ymmärrän, mitä yrität argumentoida, mutta tuo termi "dramaturgia" ei mielestäni ole kovin kuvaava tässä.
 
Jotain AC/DCtäkin voisi "syyttää" siitä, että sillä ei ole dynaamisia vaihteluita tai erikoisia sointivärejä, rytmiikka on melko tasapaksua ja soitinvalikoima äärimmäisen muuttumaton (kitara, basso ja rummut), mutta tekevätkö nämä huomautukset AC/DCstä huonon hardrockyhtyeen?...
 
Eivät. Ainostaan vähän yksitoikkoisen. :)
 
Sävis: Pakko vielä lisätä, että toki on olemassa myös melodisia moderneja sävellyksiä. Melodia vaan ei ole mikään itseisarvo. Ei se minusta sitä ole ollutkaan pitkään aikaan.
 
Eihän se ollut itseisarvo monissa Bachin tai Beethovenin teoksissakaan, joiden ansiot löytyvät aivan muualta kuten kehittelystä ja rakenteesta.
 
Laudoista takki päälle vaan, sitten sä kelpaat manalaan
sellisti
03.04.2009 12:47:49
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kyllä kai tuo mieleenjäävän melodian puute on monella se joka modernista musiikista, jos nyt nimenomaan jostain atonaalisuudesta tai jopa sarjallisuudesta puhutaan, on se elementti joka siitä tekee vaikeasti ymmärrettävän. Ja jos nyt ylipäätään vaan modernista ja nykymusiikista puhutaan, niin eiväthän säveltäjät toki melodiaa tarkoituksella väheksy, mutta ehkä sen merkitys on johonkin parinsadan vuoden takaiseen verrattuna vähentynyt kun musiikin muut elementit ovat tulleet tärkeämmiksi tai säveltäjien kannalta kiinnostavammiksi lähestyä. Erään edellisen kirjoittajan kanssa olen samaa mieltä siitä, että periaatteessa ei ole väliä mitä teoksen sävelkieli on, jos se on rakenteeltaan ja muodoltaan eheästi ja kiinnostavasti laadittu; kutsuttiin sitä sitten dramaturgiaksi tai joksikin muuksi. Juuri tällä perusteella esim. Hindemith kolahti itselleni tuossa pari vuotta sitten. Eihän hän nyt mitään äärimodernismia toki edusta, mutta sellaista tyyliä kuitenkin jota en aiemmin ehkä oikein osannut arvostaa.
 
Täytyy myös muistaa, että atonaalisuushan ei toki ollut 1900-luvun ainoa modernismin tyylisuunta. Esim. Prokofjev, Shostakovitsh tai jopa Sibelius sävelsivät pitkälle kohti vuosisadan puoliväliä musiikkia, joka on melodista ja "ymmärrettävämpää" kuin esim. sarjallisuus, mutta jota ei silti ymmärtääkseni ole pidetty mitenkään taantumuksellisena tai musiikin uudet suunnat hylkäävänä vaan omalla tavallaan uutta luovana ja persoonallisena.
 
"Musiikki ei ole sitä mikä soi. Musiikki on sitä, miksi se mikä soi, soi niin kuin se soi silloin kun se soi." (Leif Segerstam) --- "Musiikki on kuin huumori. Toisille sitä ei kannata selittää, toisille ei tarvitse." (Kari Suomalainen)
HarriP
03.04.2009 22:10:00 (muokattu 03.04.2009 22:11:01)
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Melodia liittyy laulamiseen mikä on ihmiselle aika perustoimintaa, joten jos se jo sen takia säilyisi?
 
Sarjallisuudesta jännä huomio on se, että olen tässä lukenut Le Corbusieria, joka ... in a way ... toi sarjallisuuden arkkitehtuuriin about juurikin samana aikana kuin sarjallisuus tuli musiikkiin eli heti toisen maailmansodan jälkeen. Mun on vaikea mieltää kumpaakaan muuna kuin jonkinmoisena kulttuurisena PTSDnä (post traumatic stress disorderina).
 
Gotnine
03.04.2009 22:35:29
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

HarriP: Melodia liittyy laulamiseen mikä on ihmiselle aika perustoimintaa, joten jos se jo sen takia säilyisi?
 
Sarjallisuudesta jännä huomio on se, että olen tässä lukenut Le Corbusieria, joka ... in a way ... toi sarjallisuuden arkkitehtuuriin about juurikin samana aikana kuin sarjallisuus tuli musiikkiin eli heti toisen maailmansodan jälkeen. Mun on vaikea mieltää kumpaakaan muuna kuin jonkinmoisena kulttuurisena PTSDnä (post traumatic stress disorderina).

 
Muistetaan nyt kuitenkin tässäkin keskustelussa, että vuonna 2009 "moderni musiikki" on äärimmäisen suhteellinen käsite. Muistetaan myös sekin, että esim. Arvo Pärt luetaan "moderniksi musiikiksi", kuten myös Steve Reich.
 
Tänä päivänähän säveltäjillä on täysi vapaus säveltää miten huvittaa, eikä mitään tiukkoja dogmeja ole ollut enää pitkään aikaan. Esim. Suomessa Kimmo Hakola ja Eero Hämeenniemi ovat häpeilemättömästi ottaneet etnisiä vaikutteita musiikkiinsa.
 
Juhani Nuorvalan ooppera "Flash Flash" on yksi ensimmäisistä onnistuneista yrityksistä yhdistää pop- ja taidemusiikin estetiikkoja itsenäiseksi kokonaistaideteokseksi ilman käsitteen "crossover" mädättävää ja kaiken latistavaa leimaa.
 
sub zero
03.04.2009 22:38:23 (muokattu 03.04.2009 22:41:30)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

muakin mietityttää toi shostakovichin ja prokofievin moderniuden aste.
 
käsittääkseni heitä on haukuttu taantumuksellisiksi. onhan heidän sävelkielensä toki paljon myöhäisromantiikkaa hankalampaa, vaikka lopulta avautuessaan heidän teokset eivät niin vaikeilta kuulosta. ehkä joku näkisi heidän työssään hiukan yleisöystävällisemmän tavan mennä myöhäisromantiikasta eteenpäin. noita teoksiahan voi hieman laajempikin yleisö jopa ymmärtää.
 
tämä taiteen ja yleisön suhde mietityttää tietysti tässä modernismissa (mitähän wagner sanoisi????). mutta sama juttuhan se on toisaalta kuvataiteessakin, et taide on joku oma instituutionsa, josta harvempi ihminen haluaa edes tietää mitään. ainoo, joka on tyytymätön, on tony halme, jonka mielestä rahat "paskatorvenpuhaltajalle" ja "pimpankuvien" piirtäjälle menee hukkaan
 
Kumpi on parempi, Iron Maiden vai Metallica? JA PERUSTELKAA!!!111!
Gotnine
03.04.2009 22:47:51
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

sub zero:noita teoksiahan voi hieman laajempikin yleisö jopa ymmärtää.
 
Tuota...minä en ole koskaan ymmärtänyt, mitä taiteen "ymmärtäminen" tarkoittaa;)
En koskaan ajattele taideteoksen äärellä "ymmärränkö" sitä vaiko en, se vain puhuttelee tai sitten ei. Pahinta on, jos se ei herätä mitään ajatuksia.
 
Vihakin on tunne, välinpitämättömyys ei niinkään.
 
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2 3 4 515 16 17 18 19

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti