Muusikoiden.net
05.12.2016
 

Klassinen »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Klassisia kitarakappaleita
1 2
wedevirtanen
21.02.2009 22:44:51 (muokattu 21.02.2009 22:45:16)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tänne klassikkoja, mestariteoksia tai muuten vain loistavia kitarakappaleita klassiselle tai akustiselle kitaralle.
 
Isaac Albeniz: Asturias-Layenda
 
Klassikko ja loistava kappale klassiselle kitaralle. Puolustaa paikkaansa tämän listan ensimmäisenä biisinä.
 
Peace and love brothers and sisters!
samueld
23.02.2009 21:47:33
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

wedevirtanen: Tänne klassikkoja, mestariteoksia tai muuten vain loistavia kitarakappaleita klassiselle tai akustiselle kitaralle.
 
Isaac Albeniz: Asturias-Layenda
 
Klassikko ja loistava kappale klassiselle kitaralle. Puolustaa paikkaansa tämän listan ensimmäisenä biisinä.

 
Carlos Sauran elokuvassa Iberia, tuo on sovitettu sellolle, ja ihan meneván kuuloinen se on sillákin. Kitaralla se alkaa olla aika paljon soitettu...
 
I'd sell my sister to whorehouse rather than play a Korean guitar.
efnian
24.02.2009 05:49:26
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

wedevirtanen: Tänne klassikkoja, mestariteoksia tai muuten vain loistavia kitarakappaleita klassiselle tai akustiselle kitaralle.
 
Isaac Albeniz: Asturias-Layenda
 
Klassikko ja loistava kappale klassiselle kitaralle. Puolustaa paikkaansa tämän listan ensimmäisenä biisinä.

 
Eihän se ole kitarakappale. :)
 
Wild String Of Voodoo Strat
24.02.2009 09:11:11
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

efnian: Eihän se ole kitarakappale. :)
 
Totta, alun perinhän tuo on kuulunut Isaac Albénizin vuonna 1886 sävellettyyn soolopianosarjaan nimeltään Suite española, joka oli sävelletty Espanjan kuningattaren Isabella II:n kunniaksi. Jokainen sarjan osa pyrki kuvaamaan Espanjan eri kuntia ja niiden musiikkia. Alun perin tuohon sarjaan kuului vain neljä osaa: Granada, Catalonia, Seville ja Cuba (sävellyksen aikaan Kuuba kuului vielä Espanjaan). Neljä muuta osaa, Asturias, Aragon, Castile ja Cádiz liitettiin sarjaan vasta Albénizin kuoltua vuonna 1912 teoksen toimittajan puolesta. Voi olla, ettei Albéniz itse sisällyttänyt kyseisiä osia alkuperäiseen teokseen, koska ne eivät liity niin vahvasti nimensä mukaisiin alueisiin; esimerkiksi Asturiaksen musiikki lähentelee enemmän Andalusian flamenco-tyyliä kuin pohjoista Asturiaksen aluetta.
 
Monet lähteet kertovat, että Francisco Tárrega olisi tehnyt ensimmäisen transkription kappaleesta siirtäen sen alkuperäisestä G mollista kitaralle ystävällisempään E molliin. Kitaralegenda Andrés Segovia teki kappaleen kitaraversiosta suositun, ja sellaisena se on pysynyt vielä tähän päivää asti: tunnetumpana kuin alkuperäinen pianoversio. Sanotaan, että itse Albénizkin piti Tárrega sovitusta parempana kuin alkuperäistä. Ei olekaan siis mielestäni väärin kutsua teosta kitarakappaleeksi.
 
"Music must serve a purpose; it must be part of something larger than itself, a part of humanity." - Pablo Caslas
Laddy Master
24.02.2009 11:43:18 (muokattu 24.02.2009 11:48:43)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tänne klassikkoja, mestariteoksia tai muuten vain loistavia kitarakappaleita klassiselle tai akustiselle kitaralle.
 
Onko tämä nyt tämmöinen ikivihreiden teosten lista, vai vähemmän tunnettujen, kitaristipiireissä arvostettujen kappaleiden nimeämistä?
 
Edellä mainittuun ainakin Tárregan Recuerdos de la Alhambra ja Myersin Cavatina sopii kuin nakitettu, vaikka kitaristisia kappaleita ovatkin.
 
"Ihmisen voima on moraali" -Beethoven
wedevirtanen
24.02.2009 22:13:45
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Hyviä kitarakappaleita, tyylillä tai tunnettuvuudella ei ole väliä.
 
Tämä on myös loistava kitarakappale: Misionera (Fernando Bustamante), kuulostella voi vaikkapa kitaristi Jorge Morelin versiota ja nuotinnosta.
 
Peace and love brothers and sisters!
Zeeboo
25.02.2009 09:43:49
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Yksi mun kestosuosikeista on Augustin Barrioksen La Catedral. Samalta ilmansuunnalta löytyy muitakin mieleisiäsäveltäjiä. Antonio Lauron valssit kuuluu vissiin jokaisen kitaristin repertuaariin? Vincente Emilio Sojon Five Pieces From Venezuela on tutustumisen arvoinen sarja, jos ei ole ennestään tuttu.
 
"Kaikki äänet, jotka saat soitettua, syntyvät tekniikasta. Ne äänet, jotka jätät soittamatta syntyvät hyvästä mausta."
Mangoe
04.03.2009 17:51:18
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jo mainitulla Barrioksella on monia erittäin mieluisia, suosikkini ehkä El Ultimo Tremolo.
 
Muita maininnan arvoisia:
 
F. Tárrega - Capricho Arabe
J. Cardoso - Milonga
M. Carcassi - Etude no.16 op.60
 
+ tietenkin mahtava Villa-Lobos.
 
okkis
05.03.2009 18:34:18
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

M. Ponce - Sonatina Meridional, ehkä yks parhaita Poncen sonaatteja. Poncen itse sijoittaisin Barrioksen edelle milloin vain. Molempia säveltäjiä kumminkin voi pitää kitaralle tyypillisinä jälkiromantikkoina, joka jo terminä kertoo ettei kyseessä voi olla mitään kovin mullistavaa..
On Barrioksellakin kyllä kieltämättä ihan hienoja teoksia, ja niistä ehkä hienoin eli La Catedral onkin täällä jo mainittu. Pari muutakin ihan hyvää biisiä, mutta jostain syystä en useimpia Barrioksen biisejä jaksa pidemmän päälle kuunnella.
 
Muita omia henk. koht. suosikkeja on Ravelin Pavane kuolleelle prinsessalle (sovitus kahdelle kitaralle, kantsii kuunnella vaikka Bream & Williams versio)
sekä Benjamin Brittenin Nocturnal. Siinä sitä vasta onkin jotain!
 
Gotnine
05.03.2009 23:16:00
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

En väitä "maailman parhaimmaksi", mutta taannoin F-Musiikin ale-kaukalosta löytyi italialaisen Giuseppe Rosettan kappale "Mirage" vuodelta 1970 - innostuin todella! Helposti sulavaa jälkimodernismia, kromatiikkaa viljellään paljon; tavallaan tyylillisesti aika romanttistakin. Ehkä brouwerismia havaittavissa, mutta ei kuitenkaan niin kitaristisesti idiomaattista satsia.
 
Olen yrittänyt googlettaa lisäinfoa säveltäjästä/kappaleesta/mahdollisesta levytyksestä. Gabriel Estarellas on kappaleen aikanaan kantaesittänyt, mutta levytystä ei ilmeisesti ole olemassa.
 
efnian
06.03.2009 05:52:06
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Gotnine: En väitä "maailman parhaimmaksi", mutta taannoin F-Musiikin ale-kaukalosta löytyi italialaisen Giuseppe Rosettan kappale "Mirage" vuodelta 1970 - innostuin todella! Helposti sulavaa jälkimodernismia, kromatiikkaa viljellään paljon; tavallaan tyylillisesti aika romanttistakin. Ehkä brouwerismia havaittavissa, mutta ei kuitenkaan niin kitaristisesti idiomaattista satsia.
 
Olen yrittänyt googlettaa lisäinfoa säveltäjästä/kappaleesta/mahdollisesta levytyksestä. Gabriel Estarellas on kappaleen aikanaan kantaesittänyt, mutta levytystä ei ilmeisesti ole olemassa.

 
Kah, pienen aarteen löysit! Kannattaa katsastaa loppukin tuotanto, erityisesti Sonatiini.
 
Gotnine
06.03.2009 09:45:44
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

efnian: Kah, pienen aarteen löysit! Kannattaa katsastaa loppukin tuotanto, erityisesti Sonatiini.
 
Jaaha, jaaha; joku muukin siis tietää tuollaisen säveltäjän olevan olemassa!;) Kiitos vinkistä, täytyy katsastaa Sonatiini - jos eteen sattuu tulemaan.
 
lampaanmeininkiä
20.03.2009 01:04:41
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Bach - Bourree (lute suite nr.1) istuu klassiselle kitaralle kuin nyrkki silmään
hienot bassolinjat, ehkä "hiukan" helpompi kuin edellä mainitut, mutta se laatu... :)
 
ja kyllähä se ois hieno osata jotai tällasta veivata
http://www.youtube.com/watch?v=JyEYWFnfAe0
 
blackmore81
20.03.2009 14:19:04
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kelpaisko Mason Williamsin Classical Gas tälle listalle.
http://www.youtube.com/watch?v=mguzKze1sYo
Itsestä ainakin todella hieno kappale.
 
What the hell is wrong with freedom? That's what it's all about
Gotnine
27.03.2009 23:18:27
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Luigi Legnanin kapriisit ovat hauskoja - tässä videona Megadethin nykyisen kitaristin suhteellisen korrekti tulkinta aiheesta "No.7 Opus 20":
 
http://www.chrisbroderick.com/video/legani.html
 
Nuotti löytyy tästä kokelmasta (täysin laillinen sivusto - kiitokset Ruotsin valtiolle!):
 
http://www.muslib.se/ebibliotek/boije/pdf/Boije 285.pdf
 
Pitäkää hauskaa!;)
 
PS: Tuo Boije-Collection on kokonaisuudessaankin todellinen kitaristin aarreaitta; 1700-1800 lukujen keskeinen kitarakirjallisuus alkuperäiseditioina ilman jälkeenpäin lisättyjä, enemmän tai vähemmän typeriä sormituksia ja muita myöhempien editoijien päähänpistoja. Löytyy muuten mm. Tarregaakin.
 
samueld
30.03.2009 11:03:20
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ajanmukaisen musiikin ystáváná mulle on pudonnut hyvin Barna Kováts. Kováts oli unkarilainen pedagogi-sáveltájá-kitaristi. Hánellá on mm. kaksi kirjaa lyhyitá kitaraetydejá. Váhán kuin Etudes simples Leolta. Mielestáni niissá on aika jánnásti káytetty hyváksi nimenomaan kitaran luonnetta. Opetajani on Kovátsin oppilaita, joten ylláttáen mut on laitettu soittamaan náitá piisejá...
 
Tuommoisen lysin youtubesta. Se kuvaa aika hyvin Kovátsin tuotantoa.
 
http://www.youtube.com/watch?v=erDbdsBa24E
 
I'd sell my sister to whorehouse rather than play a Korean guitar.
levesinet
31.03.2009 00:15:10
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Brasiliassa klassinen musiikki, kansanmusiikki, pop ja jazz sekoittuvat kauniisti ja luontevasti toisiinsa. Kitaran mestari Paulo Bellinati tulkitsee loistavasti varsinkin Jobimin harmonisesti sofistikoituneita lauluja. Bellinatin oma tuotanto, joka on rytmillisesti juurtunut kansanmusiikkiin, luokitellaan klassiseksi musiikiksi.
 
Estudos litorâneos: nro 1 (1 kitaralla) http://www.youtube.com/watch?v=Sr0Brbdq_JU
Jongo (2 kitaralla) http://www.youtube.com/watch?v=hh3NGmCw4b0
Baião de Gude (3 kitaralla) http://www.youtube.com/watch?v=he0tpcHU3Hs
 
Gotnine
31.03.2009 06:10:04
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

levesinet: Bellinatin oma tuotanto, joka on rytmillisesti juurtunut kansanmusiikkiin, luokitellaan klassiseksi musiikiksi.
 
Bellinatin musiikki ei ole klassista musiikkia, sillä nk. "klassista musiikkia" sävellettiin keskimäärin vuosien 1750-1820 välisenä aikana. Toki Bellinatilla on elementtejä nk. länsimaisesta taidemusiikista, mutta linkittämäsi duo- ja triopiisit eivät sitä edusta; ovat lähinnä jälkimodernistista fuusiojazzia länsirannikon letkeydellä ja latinorytmiikalla varustettuna. Musiikillisesti ei olla kaukana jonkun Pat Methenyn tai Al Di Meolan tekemisistä.
 
Länsimaiselle taidemusiikille ominaista temaattista käsittelyä, eri stemmojen keskustelevuutta ja yleistä musiikillista dramaturgiaa noista kappaleista on vaikea löytää; ovat enemmän jossakin "fiiliksessä" kelluntaa ja fiilistelyä.
 
Siinä soolokitarapiisissä oli havaittavissa hieman länsimaiseen taidemusiikkiin viittaavia piirteitä.
 
Sinänsähän musiikilliset lokerot ovat epäoleellisia asioita, mutta tosiasiat on välillä hyvä tuoda esille - ovathan valveutuneet tekno- ja metallifanitkin tarkkoja teknon ja metallin eri ala- ja ylälajien luokituksista!;)
 
wedevirtanen
02.04.2009 23:06:19 (muokattu 02.04.2009 23:43:55)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Bellinati on kunnostautunut myös Garoton kitarakappaleiden sovittajana, jos oikein muistan. Garoton kitaramusiikkia on kahdella kirjalla: Garoto 1, Garoto 2. Muutamia vallan hyviä kappaleita, joista eniten itseäni miellyttää:
 
Garoto:
Jorge do Fusa, Lamentos do Morro.
 
Tietävämmät voivat selventää mitä musiikkilajia nämä Garoton kappaleet ovat, mutta omasta mielestäni niissä soi eteläamerikkalainen kitaramusiikki sulautettuna jatsiin. Omaperäistä musiikkia. Soi kitaralla hienosti. Paolo Bellinati on nämä kahden kirjan Garoto- kappaleet levyttänytkin. Siinä on hieno paketti kitaramusiikkia, jos sattuu Garotosta pitämään. Hyvä puoli niissä on myös, ettei niitä ole keinotekoisesti kasvatettu monen sivun mittaisiksi variaatioiksi, vaan ne ovat selkeitä ja melko lyhyitä yleensä 2-3 sivun nuotinnoksia.
 
Mirage kiinnostaisi, mutta nuotti näytti olevan joillakin nettisivuilla peräti 20 euroa. Tuolla hinnalla en sikaa säkissä menisi ostamaan...
 
Aubadesta tuli mieleen Rene Bartolin Aubade, joka sellainen 'pikkunätti' kitarakappale. Varmaankin hyvää harjoitusmateriaalia ainakin.
 
Tälllaisia samankaltaisia erinomaisia lyhyitä kitarakappaleita ovat esim.
 
Gaspar Sanz: Espanoleta
Tarrega: Lagrima ja Adelita
Dietrich Buxtehude: Barcarole ja Sarabande
Frederic Handin etydimäinen: Study No.1
Trad. Spanish: Le Testament d'Amelia, joka
 
näistä lyhyistä, mutta hyvistä kappaleista on paras.
 
Tuleekohan nyt liikaa informaatiota kerralla, kun vielä tuon esiin kaksi hienoa kitarabiisiä:
 
Rodrigo Riera: Merenque Venezolano
Roland Dyens: Tango en Skai
 
Jos esim. em. Mirage on yksittäinen nuotti, niin voisin tehdä vaihtokauppaa näillä nuoteilla. Kai vaihtokauppa sentään suvaitaan klassisen kitaran markkinoilla? Vai onko se eettisesti arveluttavaa?
 
Peace and love brothers and sisters!
levesinet
05.04.2009 17:31:14 (muokattu 05.04.2009 23:33:30)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Bellinatin musiikki ei ole klassista musiikkia
 
Huokaus. Olen nyt useita päiviä märehtinyt asiaa ja tähän minun on kai mukautuminen, siis vaikka käytinkin sanaa arkisemmassa, laajemmassa merkityksessä. Suomen näkökulmasta brasilialaiseen, populaarimusiikin perinteisiin rakentuvaan nykymusiikkiin joudun kai suhtautumaan niin kuin esimerkiksi nykyflamencoon, omana musiikkilajina. Ja kuitenkin kyse on nykymusiikista, tavallaan taidemusiikista, mutta se ei täysin istu täkäläisen taidemusiikin määritelmään. Tilanne on vähän samantapainen kuin miettiessä, lasketaanko Brasilia länsimaihin. Joskus se lasketaan länsimaihin, joskus ei. Niin lähellä Portugalia ja Italiaa ja kuitenkin niin kaukana pohjoismaista. Kiehtovaa mutta useinkin masentavaa.
 
linkittämäsi duo- ja triopiisit eivät sitä edusta; ovat lähinnä jälkimodernistista fuusiojazzia länsirannikon letkeydellä ja latinorytmiikalla varustettuna. Musiikillisesti ei olla kaukana jonkun Pat Methenyn tai Al Di Meolan tekemisistä.
 
1980-luvun alussa Metheny kävi Brasiliassa soittamassa Clube da esquina -porukan kanssa. Hän on saanut paljon vaikutteita Milton Nascimentolta ja Toninho Hortalta, ja myöhempinä vuosina sitten päin vastoin. Pat Metheny on ilmiömäinen soolokitaristi, mutta... EDIT: No joo, makuasia. Pakko vähän vetää sanojaan takaisin.
 
Bellinati käsittelee brasilialaista musiikkia akateemisella otteella. Hän tuntee esimerkiksi Pixinguinhan kontrapuntisen improvisointitekniikan. Hän tuntee baião-tyylin modaalisen harmonian. Hänen harmonioissaan on lisäksi paljon vaikutteita jazzista (ja itse asiassa hän kuuntelee mielellään mm. Methenyn soittoa), mutta siinä on myös brasilialaisperäisiä ahkerasti moduloivia sointukulkuja ja taipumusta pehmeämpiin, konservatiivisempiin dissonansseihin, mitä en havaitse ainakaan Methenyn musiikissa. Bluesin sävy lähtökohtaisesti loistaa poissaolollaan ja bebop on aika kaukana ihanteesta.
 
Kun Pixinguinha sävelsi Carinhosonsa arviolta 1916-17, siis noin 18 vuotta ennen kuin esimerkiksi Ellington sävelsi kappaleen "In a sentimental mood", se oli harmonisesti edistyksellinen, populaarimusiikiksi. En keksi parempaa historiallista esimerkkiä peribrasilialaisesta sävystä.
 
Carinhoso (1916-17)
http://www.youtube.com/watch?v=8IhqXDQkWpQ
 
Pixinguinha teki monia uudistuksia sen jälkeen.
 
Bossa novassa ellingtonilaiset ym. pohjoisen jazz-harmoniat ja brasilialaiset harmoniat yhdistyvät.
 
Garoto
 
Garoton jazz-vaikutteinen tyyli ennakoi jo bossa novaa. Esimerkiksi João Gilberto sai suoraan vaikutteita Garotolta.
 
Ja nyt Bellinati suhtautuu jongoon, baião'hun ja bossa novaan itsenäisinä tyylilajeina ja tanssirytmeinä, joiden päälle voi säveltää modernein tekniikoin, jopa virtuoosimaista instrumentalismia. Vertaisin lähestymistapaa Villa-Lobosin Bachianas-sarjaan tai siihen, miten esimerkiksi Bach sävelsi tansseja. Jos Bachin hyödyntämiä tyylejä olivat allemande, gavotte, sarabande, menuetti, gigue, sicilienne ym., niin brasilialaisten tyylejä ovat choro, baião, jongo, samba, forró, bossa nova ym.
 
Länsimaiselle taidemusiikille ominaista temaattista käsittelyä, eri stemmojen keskustelevuutta ja yleistä musiikillista dramaturgiaa noista kappaleista on vaikea löytää
 
1920-luvun alussa Villa-Lobosin johtama joukko brasilialaisia taidemusiikin säveltäjiä alkoi määrätietoisesti hyödyntää sikäläisen kansanmusiikin aineksia sävellyksissään. Myöhemmin varsinkin Camargo Guarnieri harrasti nationalistista kansanmusiikin perinteisiin pohjautuvaa säveltaidetta.
 
Wieniläisklassistinen muotoajattelu ei oikein istu jongon tai baiãon henkeen. Sen sijaan fiilistely kuuluu brasilialaiseen populaarimusiikin perinteeseen ja sopii mainiosti yhteen Debussyn aloittamaan taidemusiikin suuntaukseen. Pienimuotoisuus on ominaista Satien suosituimmille klassikoille. Satiehan se ehdotti Debussyille, että tämä tekisi musiikkia niin kuin maalauksia, tiettyyn hetkeen ja fiilikseen sidottuja maisemia. Loppu onkin sitten historiaa. Huomattava osa Brasilian musiikista on todellakin esteettisesti yllättävän lähellä Belle Epoquen loppupuolen ranskalaista musiikkia, paljon lähempänä kuin esimerkiksi espanjalainen. Villa-Lobos, Koechlinin hyvä ystävä (Koechlin oli Faurén oppilas, samoin kuin Ravel, Schmitt ja Boulanger), sävelsi impressionistisiakin teoksia. Camargo Guarnieri työskenteli Koechlinin alaisuudessa. Satien musiikkia ihannoivan Les Six -ryhmän Darius Milhaud työskenteli Brasilian suurlähettilään sihteerinä. Jobim mainitsee saaneensa suoraan vaikutteita Debussylta ja Ravelilta. Dori Caymmi kertoo, että ensimmäinen musiikkikappale, jonka nimen hän painoi mieleensä, kun hän kuuli sen lapsena, oli Debussyn Clair de Lune, Kuunvalo. (Caymmi kertoo myös, kuinka ärsyttävää on, kun joku jenkkibasisti alkaa hänelle neuvomaan sambarytmiä!)
 
Bellinatin musiikki on jazzmaisuudestaan huolimatta brasilialaishenkistä, ja monet osuudet, jotka pohjoismaiseen korvaan ehkä kuulostavat improvisoiduilta (lue: luonnollisilta, kokonaisuuteen upotetuilta), ovat sävellettyjä. Sohaisit liian lähelle sydäntäni vertaamalla brasilialaista akustista kitaramusiikkia fuusiojazziin 'länsirannikon letkeydellä ja latinorytmiikalla varustettuna'. Noh, onhan se yllättävän siedettävää jazziksi.
 
"En ole koskaan säveltänyt jazz-piisiä. ... Sävellän vain brasilialaisia kappaleita. Sävellän aina brasilialaisen kansanmusiikin rakenteina ja rytmeinä... ihan aina."
-P. Bellinati, 1998
 
Ettei jäisi vuodatuksen tasolle, niin tässä lisää brasilialaista kitaramusiikkia, Assadin Jobiniana nro 1:
http://www.youtube.com/watch?v=x6dYPy9aJto
Kuten sanottu, Brasiliassa taidemusiikin ja populaarimusiikin lajit sekoittuvat tehokkaasti yhteen.
 
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti