| Aihe: Tunnista klassinen vihje ja kysy uusi | |
|---|
|
Vastaus edelliseen lienee Ernest Pingoud.
Mihin sanotaan Tsaikovskin kuolleen? Vihje: hän ei hukkunut joutsenlampeen :)
Nämä kyssärit ovat muuten ihan hassuja. Vähän turhan vaikeita ehkä: http://www.amfion.fi/category/paivakirjat/viikon-visa/ |
|
Jostain muistan kuulleeni, että Tsaikovski olisi tehnyt itsemurhan juomalla venäläistä kraanavettä keittämättömänä? |
|
Tsaikovskista nyt sanotaan vähän kaikenlaista. Yhden väittämän mukaan hän teki todellakin itsemurhan, toisen väittämän mukaan oikeus tai joku vastaava auktoriteetti määräsi hänet tekemään itsemurhan.
Syynä tälle oli (eri teorioiden mukaan) säveltäjän seksuaalinen suuntautuminen ja/tai tähän liittyvä sopimaton suhde alaikäiseen aatelispoikaan. |
 megatherium
27.09.2011 21:51:16 (muokattu 27.09.2011 21:51:25) | |
|
LesPaul70: Tsaikovskista nyt sanotaan vähän kaikenlaista. Yhden väittämän mukaan hän teki todellakin itsemurhan, toisen väittämän mukaan oikeus tai joku vastaava auktoriteetti määräsi hänet tekemään itsemurhan.
Syynä tälle oli (eri teorioiden mukaan) säveltäjän seksuaalinen suuntautuminen ja/tai tähän liittyvä sopimaton suhde alaikäiseen aatelispoikaan.
schumannin mielisairaus ei pujennut tiettävästi vaimolta claralta salatun poikarakkauden vuoksi vaikka hänkin reiniin yritti hukuttua psykoosissa. kuka säveltäjä kutsui musiikkia uskonnon harjoittamiseksi jolla ei ole nimeä?
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
|
megatherium: schumannin mielisairaus ei pujennut tiettävästi vaimolta claralta salatun poikarakkauden vuoksi vaikka hänkin reiniin yritti hukuttua psykoosissa.
Jumalauta mikä lause. Ja Johannes Brahms ei tietenkään liity tähän mitenkään.
kuka säveltäjä kutsui musiikkia uskonnon harjoittamiseksi jolla ei ole nimeä?
Jos kysymyksessä olisi kaunokirjallisuus niin vastaisin Franz Kafka, mutta kun ei, niin Joseph Haydn.
viimeks ku sammuin projektiautoon niin sain aivokalvontulehduksen -Tappokirves |
|
megatherium: joka tapauksessa on ilmeistä ettei vielä 20 vuoden ikäisen säveltäjän persoonallinen tyyli ole voinut puhjeta täyteen kukkaansa eivätkä hänen tyylilliset esikuvansa ole lähtöisin wagnerilais-lisztiläisen kompleksisen kromatiikan tyylillisideaalisesta tai ankaran polyfonisesta pedagogisesta maaperästä kuten melartinin 1. sinfonian, kylläkin jo kokeneemman 27 vuotiaan musiikkiopiston rehtorin martin wegeliuksen suosikkioppilaan, muotokieli, jonka tematiikka on ilmeistä sukua brucknerille kaksoipisterytmeineen, puhtaine kvintteineen, kvartteineen ja oktaaveine ja muoto mahlerin perua osien välisine temaattisine viittauksine johtoaihetekniikan ja vapaasti sonaattimuotoon pohjautuvassa muodonkäsittelyssä jossa intohimon leiskunta heijastelee nuoren neron halusta leiskauttaa orkestrointitaidon ja polyfonisen taidon kieliään intohimoisessa kromaattisessa satsissaan. tämä musiikki joka alkaa sointurepetitioilla c-mollissa tekee vaikutuksen monipolvisella ja tekstuuriltaan monikerroksisen pääteemansa kehittelyn rautaisen teräksisyytensä ansiosta.
Miksi sitten kuvittelet luoneesi tekstinä Ernstin elämänkaaren? Hänkö sitten olisi jatkanut pre-impressionistisella linjalla elämänsä loppuun asti?
Suolahden sinfonia piccola on erityisesti nuoriso-orkestereiden ohjelmistoa.
No mikäs ilmoitus tuo on? :D Nyt kyllä megalla lipsuu... Suolahden sinfoniahan on kypsä nuoren ihmisen taidonnäyte sinfonisessa katsannossa. Jaa että siitä puuttui, sinfoninen pääteeman kehittely? No kysykää megalta.
viimeks ku sammuin projektiautoon niin sain aivokalvontulehduksen -Tappokirves |
|
Miltäs nämä kysymykset vaikuttavat?: http://yle.fi/radio1/musiikki/pahki … kijan_nettitietokilpailu_32316.html
Entä pääseekö tämän radiokisailun tunnelmaan mukaan?:
http://areena.yle.fi/audio/1319785513899 |
megatherium
05.04.2012 17:29:22 (muokattu 05.04.2012 17:29:52) | |
|
kysymys koskee, kuka mahtoi olla viimeinen huomattava romanttisen tyylisuunnan edustaja suomen sinfoniakirjallisuudessa?. melartin oli heistä todennöäköisesti ensimmäinen koska sibelius kääntyy nuorklassismiin ja klassismiin. vain hänen 1. sinfonian on todettu olevan 2. luokan tsaikovskia. bengt de törne lienee ollut romanttisen säveltäjätyypin perikuva 60-luvulla jolla myös tsaikovski-vaikutteet hieman varhaisermman ikosen ohella näyttelivät keskeistä osaa sibeliaanisen jousikudoksen kontrapunmktisen ja kromaattisen kehittelyn ohella 1 sinfoniasta viidenteen kunnes 6. hän sulautui eurooppalaiseen uusklassiseen valtavirtaan. kalervo tuukkasella impressionistiset vaikutteet ja pandiatoniikka tulvivat sinfonian sävelkieleen klamivaikutteiden ohella vaikka mikään tyylillinen uudistaja hänkään ei ollut kuuluessaan hieman epämuodikkaisiin jäklkimadetojalaisiin modernismin kiihkeinä vuosina kokkosen, marttisen, meriläisen, ahon, rautavaaran, salmenhaaran, ringbomin astuessa näyttämölle uuden sinfonikkoaallon edustajina jotka pyrkivät jatkuvasti uudistamaan sävelkieltä perinteisestä tonaalisuudesta irrottautuessaan kun sellaiset aitoa romanttista kauneutta polustavat lyyrikot kuin nils-eric fougstedt suhtautuivat ationaalisuuteen äärimmäisen kielteisesti tonaalisuuteen ankkuroituneissa sinfonioissaan dodekafonisesta eksperimentoinnista huolimatta ja voidaanmkin vastoin yleistä ennakkoluuloa todeta että sinfoniakirjallisuutemme musiikilliselta estetiikaltaan ehdottomasti kauneimmat luomukset eivät milloinkaan saaneet sitä asemaa ja arvoa mikä niille olisi kuulunut ja yhä kuuluisi suomen verrattain niukassa sinfoniakirjallisuudessa ja repertoaarissa ja olemme tässä suhteessa kun esim. ylen ohjelmistoa katselee saanemme todeta köyhtyneemme omaksi vahingoksemme yksisilmäisen sokean modernismin ja epäanakronismin palvonnan vuoksi. uusklassikkojen ja klassismin tyylisuunan edustajien on katsottu voivan säveltää esim. bachin tai mozartin tyyliin ilman mitään syytöksiä vanhanaikaisuudesta mutta kun tuukkanen, karjalainen,aaltonen pesola, härkönen, liukko, haapalainen, saikkola,pesonen, leiviskäym. sinfoniat seurasivat loogillisesti sitä jatkumoa ja traditiota jonka madetoja oli pannut alulle vain muutamaa vuosikymmentä myöhemmin heidät leimattiin tyyliaikakausien väliiputoajiksi uden musiikillisen tyylimurroklsn kynnykellä kun focus kääntyi postromanttiikasta sarjallisuuteen ensimmäistä kertaa rik bergmanin johdolla suomen musiikinhistoriassa pitkään jatkunut vanha valta oli murskattu kun vielä 20-luvulla voimasuhteet uuden musiikillisen kielen ja perinteisen tonaalisuuden välillä olivat jälkimmäistä suosivia ja harvat modernistimme eivät saaneet ymmätämystä ekspressionistiselle tyylilleen. tämä modernismin alisteisuus perinteiseen sävelkieleen nähden jatkui 60-luvulle saakka jolloin osat vaihtuivat kuin taikaiskusta ja moderrni ilmaisukieli ja atonaalinen kromaattinen melodiikka oli saanut torjuntavoiton kauan yleisön suosiossa sinmnitelleestä kansallisromanttisesta valtavirrasta jonka tapopiosta tuli liian täydellinen niinkuin ahneuden seurauksena aina käy. oltiin liian sokeita puhtaille kauneusarvoille vaikka nyt niitä voidaan avoimin korvin kuunnellakin. marttisen 1. sinfonian ja tuklklasen 3. välillä on valovuosien pituinen välimatka mutta mitkä mielikuvitusmaailmat tuukkaseen sisältyvätkin ja intohimot marttisen kylmää sävellystiedettä ja matemaattista näpetelyä soivaan dodekafoniseen sovellukseen nähden.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
|
kysymys koskee, kuka mahtoi olla viimeinen huomattava romanttisen tyylisuunnan edustaja suomen sinfoniakirjallisuudessa? ei melartin
Saisiko jonkun uuden vihjeen, tuota litaniaa en pystynyt lukemaan, näytti niin sekavalta. |
|
Abendspiel: Saisiko jonkun uuden vihjeen, tuota litaniaa en pystynyt lukemaan, näytti niin sekavalta.
Mitkä tarunhohtoiset suomisinfoniat ovat olleet jo 50 kadoksissa ohjelmistoista ja levyiltä nekin jotka niittivät mainetta ja kunniaa kautta kkokjo itäblokin ja japanin kuten arvoisan erkki aaltosen maailmankuulu hiroshima sinfonia joka syvästi osaa ottavalla myötätunnolla kärsiviä kohtaan paljastaa koko sodan mielettömyyden ja atomipommin tuhon voiman jota kuvataan elokuvaohjaajan ja tiedemiehen tarkkuudella samalla kun musiikillisten tyylikeinojen skaala ulottuu anakronistisesta minimalismista reininkullan alkusoiton tavoin dodekafoniaan viitaavaan atonaaliseen fuugateemaan asti viljellen sostakovitsilta perittyjä groteskeja marssirytmejä ja matalien jousien mollisävyjä hieman sibeliaanisittain. en osaa sanoa oliko aaltonen lievässä eklektisyydessään yhtä persoonallinen ja omaleimnainen tyyliniekka kuin uusklassismia kohden kuklkenut saikkloan jonka kaatuneille aseveljille omistetut sinfoniset draamat heijastelevat hänen taiteensa ajatonta vakavuutta ja kontemplaatiota jotka ovat hänelle ominaisia piirteitä koko orkesaterin staccatoiskujen ja repetitioiden ohella jotka attumoisin ilmenevät myös yliarvostetun shostan tuotannossa mutta syvästi persoonallisaet5 teokset kuulunevat ilmaisultaan voimakkaimpiin mitä suomalainen sinfoniakirjallisuus on kuunaan tuottanut sibeliaanisen kalevalajolkotuksen varjossa. tuukkasen yksilöllinen postromanttinen modernin ja romanttisen perinteen rajapinnalla liikkuva lähes vitalistinen ja visuaaliinen kerronta ovat oma ainutlaatuinen maailmansa koko musiikin historiassa. 6 sinfonia oli 10 v sinfonisen hiljaisuuden jälkeen odotettu
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
